Direktiivillä 2009/123/EY muutettiin direktiiviä 2005/35/EY alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevien sääntöjen parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ympäristöä pilaavien aineiden päästöistä vastuussa oleville henkilöille määrätään riittäviä seuraamuksia. Siinä edellytetään, että EU-maat ottavat käyttöön yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden3, kuten yhtiöiden, vastuuta koskevia sääntöjä.
Direktiivin 2009/123/EY säännösten mukaan EU-maiden viranomaisten on varmistettava, että rikoksista määrätään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia myös vähäisissä päästötapauksissa. Viranomaisten on tehtävä yhteistyötä, kun aluksen todetaan syyllistyneen laittomiin päästöihin niiden vastuualueella, ennen kuin alus käy toisen EU-maan satamassa.
Direktiiviä on sovellettu alkaen. EU-maiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöä mennessä.
Erikan haaksirikko joulukuussa 1999 ja Prestigen marraskuussa 2002 toivat esiin sen, että oli syytä noudattaa tiukempaa linjaa alusten aiheuttamaan ympäristön pilaantumiseen nähden. Onnettomuudet eivät kuitenkaan ole päästöjen suurin syy, vaan valtaosa niistä on tarkoituksellisia (säiliöiden puhdistus tai jäteöljypäästöt).
Näillä säännöillä saatetaan osaksi EU:n lainsäädäntöä osia aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdystä kansainvälisestä yleissopimuksesta ja sen vuoden 1978 pöytäkirjasta (nk. Marpol-yleissopimus). Tämä mahdollistaa yleissopimuksen määräysten yhdenmukaisen soveltamisen.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/35/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista (EUVL L 255, , s. 11–21)
Direktiiviin 2005/35/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty perussäädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Päivitetty viimeksi