EU:n ja Japanin välinen sopimus keskinäisestä oikeusavusta

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Euroopan unionin ja Japanin välinen sopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa

Päätös 2010/616/EU Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen tekemisestä

SOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

Sopimuksella pyritään tehostamaan EU:n ja Japanin välistä yhteistyötä rikosasioita koskevan keskinäisen oikeusavun alalla.

Sopimus on ensimmäinen vastaava ”erillinen” sopimus EU:n ja EU:n ulkopuolisen maan välillä. Ennen sen tekemistä, mikään yksittäinen EU-maa ei ollut tehnyt tällaista sopimusta Japanin kanssa.

Päätöksellä tehdään sopimus EU:n puolesta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Sopimusta sovelletaan keskinäisen oikeusavun pyytämiseen ja tarjoamiseen tutkinnan, syytetoimien ja muiden menettelyjen yhteydessä. Sitä ei sovelleta rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen, rikossyytteiden siirtoon* eikä tuomioiden täytäntöönpanoon lukuun ottamatta menetetyksi tuomitsemista.

Apuun sisältyy seuraavaa:

todistajanlausuntojen vastaanottaminen, myös videokokouksen avulla;
todisteiden etsintä ja takavarikko;
pankkitilejä koskevien tietojen hankkiminen;
henkilöiden olinpaikan määrittäminen tai henkilöiden tunnistaminen, todisteiden paikantaminen tai tunnistaminen tai paikkojen määrittäminen tai tunnistaminen;
Toisen osapuolen viranomaisten hallussa olevien todisteiden toimittaminen toisen osapuolen viranomaisille;
asiakirjojen tiedoksianto (oikeudellisen asiakirjan toimittaminen oikeudellisessa menettelyssä mukana oleville osapuolille);
vangittuna olevan henkilön siirtäminen todistajanlausuntoa varten;
rikoksen tuottaman hyödyn jäädyttäminen tai takavarikointi ja menetetyksi tuomitseminen.

Kunkin EU-maan ja Japanin on nimettävä keskusviranomainen, joka vastaa avunpyyntöjen lähettämisestä, vastaanottamisesta ja niihin vastaamisesta. Viranomaiset vastaavat myös pyyntöjen täytäntöönpanosta tai pyyntöjen välittämisestä viranomaiselle, jolla on toimivalta panna ne täytäntöön.

Avunpyynnöt

Pyynnön esittävän valtion on esitettävä pyyntö kirjallisesti. Kiireellisissä tapauksissa pyyntö voidaan esittää jollakin muulla luotettavalla viestintävälineellä. Pyynnössä on oltava sopimuksessa säädetyt tarkat tiedot.

Pyynnön vastaanottanut maa voi pyytää tarvittaessa lisätietojen toimittamista avunpyynnön täyttämiseksi.

Pyynnön ja siihen mahdollisesti liitettyjen asiakirjojen mukana on toimitettava käännös pyynnön vastaanottavan valtion viralliselle kielelle tai muulle kyseisen valtion kanssa sovitulle kielelle.

Pyyntöjen täyttäminen

Pyynnön vastaanottaneella valtiolla on seuraavat oikeudet ja velvollisuudet:

sen on täytettävä pyyntö ripeästi ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti;
se voi lykätä pyynnön täyttämistä tai asettaa pyynnön täyttämiselle tiettyjä ehtoja, jos pyynnön täyttäminen voi häiritä käynnissä olevaa tutkintaa, syytetoimia tai muuta menettelyä;
sen on ilmoitettava pyynnön esittäneelle valtiolle pyynnön täyttämisen tuloksesta ja toimitettava tulokseksi saadut lausunnot tai todisteet. Jos koko pyyntöä tai osaa siitä ei voida täyttää, pyynnön vastaanottaneen valtion on ilmoitettava pyynnön esittäneelle valtiolle syyt tähän;
se voi tietyissä tapauksissa evätä pyynnön, esimerkiksi jos pyyntö koskee rikkomusta, josta on mahdollista langettaa kuolemantuomio pyynnön esittäneessä maassa. Jos apu evätään, pyynnön vastaanottaneen valtion on ilmoitettava epäämisen perusteet.

Todistajanlausunnot ja lausunnot

Pyynnön esittänyt valtio saa käyttää todistajanlausuntoja, lausuntoja, todisteita tai tietoja vain pyynnössä esitetyssä tutkinnassa, syytetoimessa tai muussa menettelyssä.

Pyynnön vastaanottanut valtio voi pyytää, että näitä tietoja pidetään luottamuksellisina tai asettaa muita ehtoja tietojen käytölle. Se voi myös asettaa ehtoja pyydettyjen todisteiden kuljettamiselle, hoitamiselle ja palauttamiselle.

Pyynnön vastaanottanut valtio tarvittaessa käyttää pakkokeinoja todistajanlausuntojen tai lausuntojen hankintaan, jos se on perusteltua valtion kansallisen lainsäädännön mukaan. Jos kyseistä henkilöä on kuultava todistajana pyynnön esittäneessä valtiossa käynnissä olevassa oikeudellisessa menettelyssä, pyynnön vastaanottanut valtio voi mahdollistaa sen, että kyseiset toimivaltaiset viranomaiset saavat häneltä lausunnon videokokouksessa.

Henkilöt, todisteet ja paikat

Pyynnön vastaanottanut valtio voi käyttää pakkokeinoja henkilöiden kuulemiseksi ja todisteiden ja paikkojen tutkimiseksi, jos nämä keinot ovat tarpeen ja perusteltuja.

Pyynnön vastaanottaneen valtion on toimitettava pyynnön esittäneelle valtiolle

tiedot tutkinnan kohteena olevan henkilön pankkitileistä siltä osin kuin kyseisellä pankilla on ne hallussaan;
kaikki julkisesti saatavilla olevat todisteet, jotka ovat kyseisen valtion lainsäädäntö-, hallinto- tai paikallisviranomaisten hallussa;
kaikki ei-julkisesti satavilla olevat todisteet, kuten rikosrekisteriotteet, jotka ovat viranomaisten hallussa, samoin edellytyksin kuin ne olisivat sen tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten saatavilla.

Pyynnön vastaanottaneen valtion on annettava tiedoksi asiakirjat ja haasteet (määräys saapua oikeuden eteen) henkilöille, joiden edellytetään saapuvan pyynnön esittävän valtion toimivaltaisen viranomaisen eteen. Jos vangittua olevaa henkilöä pyydetään antamaan todisteita, pyynnön vastaanottava maa voi siirtää henkilön väliaikaisesti pyynnön esittäneeseen valtioon. Siirrettävän henkilön on kuitenkin annettava ensin suostumuksensa, ja siirron on oltava pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaan sallittua.

Rikoksen tuottaman hyödyn takavarikoiminen

Pyynnön vastaanottaneen valtion on avustettava kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa rikoksen tuottaman hyödyn takavarikointiin ja menetetyksi tuomitsemiseen liittyvissä menettelyissä.

Pyynnön esittävän valtion on liitettävä pyyntöönsä tuomioistuimen tai muun oikeusviranomaisen päätös menetetyksi tuomitsemisesta. Jos rikoksen tuottama hyöty on pyynnön vastaanottaneen valtion hallussa, valtio voi siirtää hyödyn pyynnön esittäneeseen valtioon kokonaan tai osittain.

MISTÄ ALKAEN SOPIMUSTA SOVELLETAAN?

Päätöstä on sovellettu 2. tammikuuta 2011 alkaen.

TAUSTAA

Lisätietoja:

Keskinäinen oikeusapu ja luovutus (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

Rikossyytteiden siirto: maan toiselle maalle esittämä pyyntö käynnistää oikeudellinen menettely sellaisen teon johdosta, joka on rangaistava rikkomus sekä pyynnön esittävässä että vastaanottavassa maassa

ASIAKIRJAT

Euroopan unionin ja Japanin välinen sopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa (EUVL L 39, 12.2.2010, s. 20–35)

Neuvoston päätös 2010/616/EU, annettu 7 päivänä lokakuuta 2010, Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen tekemisestä (EUVL L 271, 15.10.2010, s. 3)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Tiedote keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin ja Japanin välillä tehdyn sopimuksen voimaantulopäivästä (EUVL L 343, 29.12.2010, s. 1)

Neuvoston päätös 2010/88/YUTP/YOS, tehty 30 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan unionin ja Japanin välisen keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (EUVL L 39, 12.2.2010, s. 19)

Viimeisin päivitys: 31.07.2018