EU-lainsäädäntö ympäristörikoksia vastaan

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Laittomaan¹ toimintaan, jolla on kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja josta määrätään rangaistuksia, sisältyy:

• Vaarallisten aineiden saattaminen, päästäminen tai muutoin johtaminen ilmaan, maaperään tai veteen.
• Vaarallisen jätteen keräys, kuljetus, hyödyntäminen ja loppukäsittely.
• Jätteiden siirto huomattavissa määrin.
• Sellaisen teollisuuslaitoksen käyttäminen, jossa harjoitetaan vaarallista toimintaa tai jossa varastoidaan vaarallisia aineita (esim. maaleja tai kemikaaleja tuottavat tehtaat).
• Ydinmateriaalin tai vaarallisten radioaktiivisten aineiden tuotanto, jalostus, varastointi, käyttö, kuljetus, tuonti, vienti ja loppusijoitus.
• Suojeltujen eläin- ja kasvilajien tappaminen, hallussapito tai kauppaaminen merkittävissä määrin.
• Suojelualueella olevien elinympäristöjen vahingoittaminen.
• Otsonikerrosta heikentävien aineiden tuotanto, markkinoille saattaminen tai käyttö (esim. palonsammuttimissa tai puhdistusliuotteissa käytetyt kemikaalit).

Seuraamukset

• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 3. artiklassa määritellyistä rikkomuksista ja laittomasta toiminnasta on säädetty tehokkaat, oikeasuhtaiset ja varoittavat rikosoikeudelliset rangaistukset, jotka koskevat myös luonnollisia henkilöitä.
• Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö² voidaan saattaa vastuuseen rikoksista, jotka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt johtavassa asemassa oleva henkilö, jolla on toimivalta edustaa oikeushenkilöä, valtuudet tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai valtuudet harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä. Oikeushenkilöt ovat vastuussa myös, jos yllä mainitussa asemassa olevan henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on tehnyt rikkomuksen mahdolliseksi.
• Oikeushenkilön vastuu ei kuitenkaan estä rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina direktiivissä tarkoitetuissa rikkomuksissa.
• Kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmästä riippuen oikeushenkilön vastuu voi olla rikosoikeudellista tai muuta vastuuta.
• Tämä direktiivi perustuu direktiiviin 2004/35/EY (ks. tiivistelmä), jossa määritetään säännöt ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta.
• Ympäristörikoksista syytteeseen asettaminen on jäsenvaltioiden velvollisuus. Koska jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät ovat erilaisia, rikolliset voivat hyödyntää yhteistyön ja koordinaation puutteita kansallisten viranomaisten välillä. Ympäristöalan ammattilaisten verkostoilla, kuten Euroopan unionin verkolla ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, Euroopan unionin ympäristötuomareiden foorumilla ja ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalaisella verkostolla, on merkittävä osa parhaiden käytäntöjen vaihdossa ja tehokkaiden lainvalvontamenetelmien kehittämisessä.

Uudelleentarkastelu

Direktiiviä tarkistetaan parhaillaan.