Maakaasun sisämarkkinat

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2009/73/EY maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä

DIREKTIIVIN TARKOITUS

• Direktiivin tarkoituksena on vahvistaa yhteiset säännöt maakaasun* siirrolle, jakelulle, toimitukselle ja varastoinnille niin, että tarjotaan markkinoille pääsy ja mahdollistetaan terve ja syrjimätön kilpailu.
• Direktiiviä sovelletaan maakaasuun, nesteytettyyn maakaasuun (LNG), biokaasuun ja biomassasta peräisin olevaan kaasuun.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Säännöt alan järjestämiseksi

Näiden sääntöjen tarkoituksena on luoda maakaasualalla kilpailulle avoimet, varmat ja ympäristön kannalta kestävät markkinat.

EU-maat voivat asettaa kaasualan yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka koskevat

• teknistä turvallisuutta ja toimitusvarmuutta
• palvelujen säännöllisyyttä ja laatua
• hintaa
• ympäristönsuojelua ja
• energiatehokkuutta.

EU-maiden on varmistettava, että

• kaikilla asiakkailla on oikeus valita kaasuntoimittajansa ja vaihtaa toimittajaa helposti verkonhaltijan avulla kolmen viikon kuluessa
• asiakkaat saavat merkitykselliset kulutustiedot.

EU-maat vastaavat toimitusvarmuuden seurannasta ja erityisesti

• tarjonnan ja kysynnän tasapainosta kansallisilla markkinoilla
• käytettävissä olevista toimituksista
• verkkojen ylläpidosta ja
• toimenpiteistä, joihin on ryhdyttävä, jos esiintyy toimituksiin liittyviä ongelmia.

Toimitusvarmuuden takaamiseksi voidaan tehdä alueellista tai kansainvälistä yhteistyötä.

EU-maiden on varmistettava kansallisten markkinoidensa yhdentäminen yhdellä tai useammalla aluetasolla, mikä olisi ensimmäinen askel kohti täydellisesti vapautettujen sisämarkkinoiden luomista. Mukaan on otettava myös eristyksissä toimivat ”kaasualan saarekkeita” muodostavat järjestelmät. Tässä yhteydessä kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä yhteistyötä energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston kanssa.

Siirto, varastointi ja nesteytetty maakaasu

Eriyttäminen* ja kirjanpidon avoimuus

EU-maiden täytyi eriyttää siirtoverkot ja siirtoverkonhaltijat 3. maaliskuuta 2012 alkaen. Tämä tarkoittaa, että kaasun ja sähkön tuotantoa tai toimittamista harjoittava yritys ei voi käyttää oikeuksia siirtoverkonhaltijaan nähden ja päinvastoin.

EU-mailla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tutustua maakaasualan yritysten kirjanpitoon, mutta niiden on pidettävä tietyt tiedot luottamuksellisina. Maakaasualan yritysten on pidettävä erillistä kirjanpitoa kustakin maakaasun toimitukseen liittyvästä toiminnosta, kuten siirrosta ja jakelusta.

Siirtoverkonhaltijoiden nimeäminen

Ennen kuin yritys nimetään siirtoverkonhaltijaksi, se on sertifioitava. Luettelo EU-maiden nimeämistä siirtoverkonhaltijoista on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tarvittaessa EU-maiden on myös nimettävä yksi tai useampi varastointilaitteistojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistojen haltija.

Siirtoverkonhaltijoiden tehtävät

Siirtoverkonhaltijan on

• käytettävä, ylläpidettävä ja kehitettävä siirtoverkkoja sekä varastointi- ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteistoja ottaen ympäristön asianmukaisesti huomioon
• varmistaa, ettei verkon käyttäjien välillä harjoiteta syrjintää
• toimitettava mille tahansa toiselle siirtoverkonhaltijalle, varastointilaitteiston tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitteiston haltijalle ja/tai jakeluverkonhaltijalle tiedot maakaasuun siirron ja varastoinnin yhteenliittämisen varmistamiseksi
• toimitettava verkon käyttäjille tarvittavat tiedot tehokkaan verkkoon pääsyn varmistamiseksi.

Siirtoverkonhaltijan on rakennettava riittävästi rajat ylittävää kapasiteettia eurooppalaisen siirtoinfrastruktuurin integroimiseksi. Sen on toimitettava joka vuosi sääntelyviranomaiselle kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jossa on ilmoitettava ne pääasialliset infrastruktuurit, joita on rakennettava tai nykyaikaistettava, ja investoinnit, jotka on tehtävä seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Jakelu ja toimitus

EU-maiden on nimettävä jakeluverkonhaltijat tai vaadittava jakeluverkon omistavia tai niistä vastuussa olevia yrityksiä nimeämään jakeluverkonhaltijat.

Jakeluverkonhaltijoiden velvollisuutena on

• varmistaa, että verkolla on pitkän aikavälin valmiudet kaasun jakelun, verkon käytön, ylläpitämisen ja kehittämisen sekä ympäristönsuojelun alalla
• varmistaa avoimuus verkon käyttäjiä kohtaan
• toimittaa tietoja verkon käyttäjille
• kattaa energian hävikki ja ylläpitää varakapasiteettia.

Jakeluverkonhaltijan on oltava oikeudellisesti riippumaton muista jakeluun liittymättömistä toiminnoista.

Verkkoon pääsyn järjestäminen

EU-maiden tai toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on järjestettävä kolmansille osapuolille syrjimätön siirto- ja jakeluverkkojen käyttöoikeus, joka perustuu julkaistuihin tariffeihin. Niiden on varmistettava, että vaatimukset täyttävät asiakkaat voivat saada tuotantovaiheen putkistojen käyttöoikeuden. Lisäksi niiden on määritettävä ehdot varastojen ja putkilinjavarastoinnin käyttöoikeudelle (putkilinjavarastoinnilla tarkoitetaan kaasun painetta korottamalla tapahtuvaa maakaasun varastointia sen siirto- ja jakeluverkoissa).

Maakaasun sisämarkkinoita koskevat lisäsäännöt

Direktiivillä (EU) 2019/692 pyritään puuttumaan maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamisen esteisiin, jotka johtuvat siitä, ettei EU:n markkinasääntöjä sovelleta EU:n ulkopuolisista maista tulevien ja niihin menevien kaasunsiirtoputkien osalta. Tällä direktiivillä tehtävillä muutoksilla pyritään varmistamaan, että kahta tai useampaa EU-maata yhdistäviin kaasunsiirtoputkiin sovellettavia sääntöjä sovelletaan myös EU:n ulkopuolisista maista tuleviin ja niihin meneviin kaasunsiirtoputkiin EU:n alueella.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 3. syyskuuta 2009 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 3. maaliskuuta 2011 mennessä.

Tällä direktiivillä kumottiin direktiivi 2003/55/EY 3. maaliskuuta 2011 alkaen.

TAUSTAA

Kahdessa vuonna 2007 annetussa komission tiedonannossa kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuuksista sekä kaasu- ja sähköalan tutkinnasta korostettiin voimassa olevien sisämarkkinoita koskevien sääntöjen ja toimenpiteiden riittämättömyyttä ja osoitettiin tarve uusien sääntöjen vahvistamiselle.

Lisätietoja:

• Markkinalainsäädäntö (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94–136)

Direktiiviin 2009/73/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1–14)

Katso konsolidoitu toisinto.

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden mahdollisuudet (COM(2006)0841 final, 10.1.2007)

Komission tiedonanto – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta (Loppuraportti) (COM(2006)0851 final, 10.1.2007)

Viimeisin päivitys: 17.05.2019