Pakkaukset ja pakkausjäte (vuodesta 2026 alkaen)

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Asetusta sovelletaan kaikkiin pakkauksiin ja pakkausjätteeseen riippumatta materiaalista tai alkuperästä (teollisuus, vähittäiskauppa, kotitaloudet jne.). Asetuksella täydennetään olemassa olevaa Euroopan unionin (EU) jätehuoltolainsäädäntöä.
• Asetuksen mukainen pakkaus voidaan saattaa vapaasti markkinoille kaikkialla EU:ssa. EU:n jäsenvaltiot eivät voi asettaa kansallisia lisävaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa asetuksen kanssa, ellei nimenomaisesti toisin säädetä.
• Pakkaus on suunniteltava siten, että siinä esiintyvät haitalliset aineet minimoidaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Kaikkien pakkausten on oltava kierrätettäviä, mikä tarkoittaa, että
  • ne on suunniteltu materiaalien kierrätystä varten;
  • ne voidaan kerätä, lajitella ja kierrättää laajamittaisesti, kun niistä tulee jätettä – vaatimus pakkausten laajamittaisesta kierrättämisestä tulee voimaan vuonna 2035.
• Asetuksella perustetaan kierrätettävyysluokkien järjestelmä, jota sovelletaan vuodesta 2030 alkaen ja jolla otetaan käyttöön tiukemmat kierrätettävyyttä koskevat velvoitteet vuodesta 2038 alkaen.

Kestävyys

• Muovipakkausten on sisällettävä vähimmäisosuus kulutuksen jälkeisestä muovijätteestä hyödynnettyä kierrätysmateriaalia, lukuun ottamatta tiettyjä poikkeuksia, jotka koskevat lääkepakkauksia, imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja elintarvikepakkauksia, lääkinnällisiä laitteita, vaarallisten aineiden kuljetuksia ja kompostoituvia muoveja.
• Kompostoituvien pakkausten on täytettävä teollisen kompostoinnin standardit. Jäsenvaltiot voivat vaatia tiettyjen pakkaustyyppien kompostoitavuutta, jos asianmukainen infrastruktuuri on olemassa.
• Pakkaus on suunniteltava painoltaan ja tilavuudeltaan niin pieneksi kuin se on toimivuuden kannalta mahdollista. Markkinoinnilla tai kuluttajien hyväksynnällä ei kuitenkaan voida perustella pakkauspainon tai -tilavuuden kasvattamista.
• Pakkaukset, joiden tarkoituksena on saada tuote näyttämään tilavuudeltaan suuremmalta (esim. kaksoisseinät, valepohjat), ovat kiellettyjä, ellei niitä ole suojattu mallioikeuksilla tai tavaramerkeillä.
• Uudelleenkäytettävät pakkaukset
  • on suunniteltava moneen kiertoon tavanomaisessa käytössä;
  • ovat turvallisuutta, hygieniaa ja kierrätettävyyttä koskevien vaatimusten mukaisia;
  • mahdollistavat merkintöjen tekemisen ja uudelleentäytön tinkimättä tuotteen laadusta.

Velvoitteet

• Tuottajat ovat vastuussa pakkaustensa koko elinkaaresta, jätehuolto mukaan lukien. Laajennettu tuottajan vastuun on
  • katettava keräyksestä, lajittelusta ja kierrätyksestä aiheutuvat välttämättömät kustannukset;
  • kannustettava ekologiseen suunnitteluun ja kierrätettävyyteen mukautetuilla maksuilla;
  • varmistettava rahoituksen avoimuus ja vastuuvelvollisuus.
• Jäsenvaltioiden on
  • vähennettävä asteittain asukasta kohden syntyvän pakkausjätteen määrää vuosille 2030, 2035 ja 2040 asetettujen tavoitteiden mukaan;
  • varmistettava asianmukainen infrastruktuuri kaiken pakkausjätteen erilliskeräystä, lajittelua ja kierrätystä varten;
  • kierrätettävä vuoteen 2025 mennessä kaikesta pakkausjätteestä 65 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 70 prosenttia eri materiaaleja koskevien erityistavoitteiden mukaan;
  • varmistettava, että kertakäyttöisten muovisten tai metallisten juomapakkausten pantti- ja palautusjärjestelmät perustetaan vuoteen 2029 mennessä, ellei erilliskeräysaste ole jo muutenkin korkea.
• Valmistajien ja maahantuojien on
  • tehtävä vaatimustenmukaisuuden arviointeja (valmistajat) tai varmistettava, että vaatimustenmukaisuuden arviointi on suoritettu (maahantuojat), ja säilytettävä teknisiä asiakirjoja viiden vuoden ajan tai uudelleenkäytettävien pakkausten osalta kymmenen vuoden ajan;
  • annettava EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus (valmistajat), jossa todetaan, että pakkaukset täyttävät asetuksen vaatimukset;
  • varmistettava asianmukaiset merkinnät ja asiakirjat;
  • toteutettava korjaavia toimia (esim. palautusmenettely tai markkinoilta poistaminen) vaatimustenvastaisuutta epäiltäessä ja ilmoitettava asiasta viranomaisille.
• Toimittajien on annettava valmistajille kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi.
• Jakelijoiden on varmistettava, että pakkaukset ovat EU:n sääntöjen mukaisia ja että valmistajat/maahantuojat ovat täyttäneet velvoitteensa, ja toimitettava pyynnöstä asiaankuuluvat tiedot viranomaisille.
• Jakelupalvelujen tarjoajien on varmistettava, että käsittely-, varastointi- ja lähettämismenettelyt eivät vaaranna pakkausten vaatimustenmukaisuutta.
• Pakkausjätehuollon toimijoiden on raportoitava pakkausjätettä koskevat tiedot vuosittain viranomaisille ja tuottajille laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden tukemiseksi.

Ylipakkaamisen torjuminen

• Talouden toimijoiden on vuoteen 2030 mennessä varmistettava, että niiden täyttämissä ryhmä-, kuljetus- ja verkkokauppapakkauksissa tyhjän tilan osuus on enintään 50 prosenttia.
• Myyntipakkauksissa tyhjän tilan on oltava mahdollisimman pieni niin, että pakkauksen toimivuus kuitenkin säilyy.
• Vuodesta 2030 alkaen tietyt liitteessä V luetellut pakkausmuodot ovat kiellettyjä. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa ennen vuotta 2025 määritettyjä rajoituksia, jotka koskevat luettelon ulkopuolisia materiaaleja. Mikroyritykset voidaan vapauttaa paikan päällä kulutettavien elintarvikkeiden ja juomien kertakäyttöisiä pakkauksia koskevasta kiellosta, jos toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ei ole.
• Uusilla säännöillä otetaan käyttöön kertakäyttöisiä muovipakkauksia koskevia rajoituksia seuraaville:
  • kertakäyttöiset kelmut tai kääreet, joilla tavaroita voidaan käsitellä ryhminä myyntipisteessä kuluttajien kannustamiseksi ostamaan useamman kuin yhden tuotteen;
  • alle 1,5 kg:n paketeiksi valmiiksi pakatut hedelmät ja vihannekset;
  • hotelleissa, baareissa ja ravintoloissa täytetyt ja kulutetut ruoat ja juomat;
  • yksittäiset annospakkaukset mausteille, kastikkeille, kahviin sekoitettaville nesteille ja jauheille ja sokerille;
  • hotelleissa käytettävät pienet kertakäyttöiset kosmetiikka- ja hygieniatuotteet;
  • useimmat erittäin kevyet muovikassit.
• Uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttöön ottavien toimijoiden on varmistettava, että pakkausten keräämiseen ja uudelleenkäyttöön tarkoitettu järjestelmä on käytössä.
• Uudelleenkäytettäviä pakkauksia käyttävien toimijoiden on osallistuttava uudelleenkäyttöjärjestelmiin ja varmistettava, että pakkaukset kunnostetaan ennen uudelleenkäyttöä.
• Uudelleentäyttömahdollisuuksia tarjoavien toimijoiden on tiedotettava kuluttajille käyttöön soveltuvista astiatyypeistä, hygieniastandardeista ja turvallisuussäännöistä. Vuodesta 2030 alkaen suurten vähittäiskauppiaiden on pyrittävä varaamaan 10 prosenttia myyntialueesta täyttöpisteille.
• Vuoteen 2030 mennessä kuljetuspakkauksista 40 prosentin osuuden on oltava uudelleenkäytettäviä, ja vuoteen 2040 mennessä on pyrittävä 70 prosenttiin.
• Vuoteen 2030 mennessä ryhmäpakkauksista 10 prosentin osuuden on oltava uudelleenkäytettäviä, ja vuoteen 2040 mennessä on pyrittävä 25 prosenttiin.
• Vuoteen 2030 mennessä juomien jakelijoiden on varmistettava, että 10 prosenttia tuotteista on uudelleenkäytettävissä pakkauksissa, ja vuoteen 2040 mennessä osuuden on oltava 40 prosenttia.
• Poikkeuksia sovelletaan mikroyrityksiin, pieniin juomien jakelijoihin ja tiettyihin aloihin. Jäsenvaltioilla on tietyin edellytyksin mahdollisuus jättää joitakin toimialoja soveltamisalan ulkopuolelle, sallia jakelijoiden poolijärjestelyjä ja myöntää toimijoille poikkeuksia pienillä saarilla tai harvaan asutuilla alueilla.
• Noutoruokaa tai -juomia tarjoavien ravintoloiden ja kahviloiden on
  • annettava kuluttajille mahdollisuus tuoda omat astiansa noutoruokaa ja -juomia varten ilman lisäkustannuksia vuoteen 2027 mennessä;
  • tarjottava noudettaville tuotteille uudelleenkäytettäviä pakkauksia ilman lisäkustannuksia vuoteen 2028 mennessä.

Muoviset kantokassit

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kevyiden muovisten kantokassien vuotuinen kulutus on enintään 40 kassia asukasta kohti vuoteen 2025 mennessä.

• Tämän tavoitteen saavuttamiseksi toteutettavia toimenpiteitä voivat olla muun muassa kaupan pitämisen rajoitukset, taloudelliset kannustimet ja kansalliset vähennystavoitteet.
• Erittäin kevyet kassit ovat kiellettyjä, ellei niitä käytetä hygieniasyistä tai elintarvikehävikin estämiseksi. Jäsenvaltiot voivat päättää, onko tällaisten erittäin kevyiden kassien oltava kompostoituvia niiden alueella.