Tuotevastuu

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Uudella direktiivillä mukautetaan nykyiset vastuusäännöt seuraaviin aloihin:

• Digitaalitalous. ”Tuotteen” määritelmää on selvennetty kattamaan ohjelmistot, mukaan lukien tekoälyjärjestelmät:
  • uusi direktiivi kattaa kaikentyyppiset ohjelmistot, myös sovellukset ja tekoälyjärjestelmät
  • valmistaja on vastuussa puutteista, joita saattaa ilmetä sen määräysvallassa suoritettavan ohjelmisto- tai versiopäivityksen jälkeen
  • valmistaja on vastuussa puutteista, joita saattaa ilmetä tekoälyjärjestelmän jatkuvan oppimisen seurauksena, jos tekoälyjärjestelmä on valmistajan määräysvallassa
  • direktiivi kattaa digitaaliset palvelut, jotka ovat välttämättömiä tuotteen toiminnan kannalta ja jotka on sisällytetty tuotteeseen valmistajan määräysvallassa.
• Globaalit arvoketjut. Direktiivillä varmistetaan, että EU:ssa on aina vastuussa oleva henkilö, jolta uhri voi hakea korvausta, jos valmistaja on sijoittautunut EU:n ulkopuolelle:
  • maahantuojien ja valtuutettujen edustajien voidaan katsoa olevan vastuussa turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen aiheuttamasta vahingosta
  • jos maahantuojaa tai valtuutettua edustajaa ei ole, jakelupalvelun tarjoajien voidaan katsoa olevan vastuussa turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta
  • verkkoalustojen, jotka toimivat valmistajana, maahantuojana, valtuutettuna edustajana, jakelupalvelun tarjoajana tai jakelijana, voidaan katsoa olevan vastuussa niiden alustalla myydystä turvallisuudeltaan puutteellisesta tuotteesta samoin kuin muiden talouden toimijoiden
  • pelkästään turvallisuudeltaan puutteelliseen tuotteen välittäjänä toimivien verkkoalustojen voidaan silti katsoa olevan vastuussa tietyin edellytyksin.
• Kiertotalous. Yrityksestä tai henkilöstä, joka muuttaa tuotetta merkittävästi alkuperäisen valmistajan määräysvallan ulkopuolella, tulee tuotteen valmistaja, jonka voidaan katsoa olevan vastuussa mahdollisista puutteista.

Direktiivi kattaa myös seuraavat pääkohdat:

• Puutteellinen turvallisuus. Tuote katsotaan turvallisuudeltaan puutteelliseksi, jos se ei ole niin turvallinen kuin henkilöllä on aihetta odottaa tai kuin EU:n tai kansallisen lainsäädännön nojalla vaaditaan. Puutteellista turvallisuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon muun muassa seuraavat seikat:
  • tuotteesta annetut tiedot ja tuotteen ominaisuudet, mukaan lukien sen merkinnät
  • se, millainen vaikutus tuotteeseen on sen mahdollisella kyvyllä edelleen oppia tai saada uusia ominaisuuksia
  • sellaisten muiden tuotteiden kohtuudella ennakoitavissa oleva vaikutus tuotteeseen, joita voidaan odottaa käytettävän yhdessä tuotteen kanssa
• Vahinko. Oikeus vahingonkorvaukseen on olemassa, kun turvallisuudeltaan puutteellinen tuote on aiheuttanut jonkin seuraavista vahingoista:
  • kuolema tai muu henkilövahinko (mukaan lukien lääketieteellisesti tunnustettu vahinko psyykkiselle terveydelle)
  • esinevahinko
  • sellaisen datan tuhoutuminen tai turmeltuminen, jota ei käytetä ammattimaisiin tarkoituksiin.
• Mahdollisuus tutustua todisteisiin. Direktiivissä vahvistetaan kummankin osapuolen oikeus pyytää saada tutustua hakemustensa tueksi tarvittaviin todisteisiin.
• Vastuu ja vahingonkorvaus.
  • Henkilö, joka on kärsinyt vahinkoa turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen vuoksi, voi nostaa kanteen kansallisessa tuomioistuimessa.
  • Yritykset ovat vastuussa turvallisuudeltaan puutteellisista tuotteistaan kymmenen vuoden ajan tuotteen markkinoille saattamisesta.
  • Kymmenen vuoden määräaikaa pidennetään 25 vuoteen tapauksissa, joissa henkilövahinkojen ilmeneminen on hidasta (piilevät terveysvahingot).
  • Uhreilla on kolme vuotta aikaa nostaa korvausvaatimusta koskeva kanne kansallisessa tuomioistuimessa.