Ilmastotoimet – sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset (vuosina 2021–2030)

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EU) 2018/842 sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetus, joka tunnetaan taakanjakoasetuksena, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2023/857, tähtää kasvihuonekaasupäästöjen* vähentämiseen seuraavilta aloilta: EU:n sisäinen liikenne (ilmailua lukuun ottamatta), rakennukset, maatalous, pienteollisuus ja jätteet. Näiden alojen osuus Euroopan unionin (EU) päästöistä on lähes 60 prosenttia.
Tätä varten asetuksessa vahvistetaan vuotta 2030 koskevat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi EU:n jäsenvaltioissa. Siinä vahvistetaan myös säännöt vuosittaisina päästökiintiöinä ilmaistujen vuotuisten kasvihuonekaasupäästörajojen määrittelemiseksi vuosiksi 2021–2030. Ne johtavat asteittain edellä mainittuihin tavoitteisiin. Taakanjakoasetus on osa politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla vähennetään EU:n päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, kuten vaaditaan asetuksessa (EU) 2021/1119, eurooppalaisessa ilmastolaissa (ks. tiivistelmä), joka teki EU:n vuoteen 2050 mennessä saavutettavasta ilmastoneutraaliustavoitteesta oikeudellisesti sitovan.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Kaikilla jäsenvaltioilla ei ole samaa tavoitetta vuodelle 2030. Taakanjakoasetus jakaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen taakan oikeudenmukaisuutta ja kustannustehokkuutta koskevien näkökohtien mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on vähennettävä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 kasvihuonekaasupäästöjensä tasoa liitteessä I olevassa 2 sarakkeessa esitettyjen prosenttiosuuksien mukaisesti. Ne vaihtelevat 10 prosentista (Bulgaria) 50 prosenttiin (Tanska, Saksa, Luxemburg, Suomi ja Ruotsi).

Euroopan komissio valtuutetaan hyväksymään täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan jäsenvaltioiden vuosittaiset päästökiintiöt vuosiksi 2021–2030 hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmaistuna asetuksen lineaaristen kehityspolkujen mukaisesti. Koska vuotta 2030 koskevia tavoitteita ja niihin johtavia kehityspolkuja muutettiin vuonna 2023, komissio muutti vuonna 2023 komission täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2020/2126 päivittääkseen jäsenvaltioille vuosiksi 2023–2030 osoitettujen vuosittaisten päästökiintiöiden määrät.

Muutetun asetuksen joustomahdollisuuksia koskevat säännöt antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden

lainata tietyin rajoituksin vuosittaisia päästökiintiöitä seuraavalta vuodelta liikapäästöjen kattamiseksi tiettynä vuonna
tallettaa tietyin edellytyksin vuosittaisten päästökiintiöiden ylijäämä käytettäväksi seuraavana vuonna
siirtää enintään 10 prosenttia (vuodet 2021–2025) ja 15 prosenttia (vuodet 2026–2030) vuosittaisista päästökiintiöstään toiselle jäsenvaltiolle
kompensoida tietyin edellytyksin liikapäästöjään maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden kasvihuonekaasupoistumilla (joista säädetään LULUCF-asetuksessa).

Yhdeksän jäsenvaltiota (lueteltu liitteessä II: Belgia, Tanska, Irlanti, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Suomi ja Ruotsi) voivat mitätöidä rajallisen määrän päästökauppajärjestelmänsä päästöoikeuksista yhteensä enintään 100 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin asti, jotta päästöjen ylittyminen taakanjakoasetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla voidaan kompensoida. Jäsenvaltioiden oli ilmoitettava komissiolle viimeistään 31. joulukuuta 2023, aikovatko ne käyttää päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien rajallista mitätöintiä.

Komissio tekee vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia vuosina 2027 (kattaa päästöt vuosina 2021–2025) ja 2032 (kattaa päästöt vuosina 2026–2030). Jos nämä tarkastukset osoittavat, että jäsenvaltion päästökiintiöt eivät tiettynä vuonna edellä mainittujen joustomahdollisuuksien käytön jälkeen riitä kattamaan sen kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä, liikapäästöjen määrä kerrotaan 1,08:lla ja tulos lisätään seuraavan vuoden päästöihin.

Jäsenvaltiot, jotka täyttävät tietyt bruttokansantuotetta ja kasvihuonekaasupäästöjä koskevat kriteerit, voivat saada turvavarannosta, joka sisältää enintään 105 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, rajallisen määrän kiintiöitä kompensoimaan päästöjä, joita ne voivat tuottaa yli vuoden 2030 tavoitteidensa.

Komissio:

mukauttaa ja julkaisee kunkin jäsenvaltion vuosittaiset päästökiintiöt
varmistaa unionin rekisterin avulla tarkan tilinpidon, jotta asetuksen sääntöjä noudatetaan
tarkastelee asetusta ja esittää Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle kertomuksen kuuden kuukauden kuluessa kustakin Pariisin sopimuksen (ks. tiivistelmä) mukaisesta maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta. Kertomukseen sisältyy erityisesti arvio tarpeesta toteuttaa EU:n lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoden 2030 jälkeisessä kehyksessä, ja siihen voidaan tarvittaessa liittää lainsäädäntöehdotuksia.

Asetuksella (EU) 2018/842 myös muutetaan asetusta (EU) N:o 525/2013, joka on sittemmin kumottu ja korvattu asetuksella (EU) 2018/1999 (ks. tiivistelmä).

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta (EU) 2018/842 on sovellettu 9. heinäkuuta 2018 alkaen.

Muutosasetusta (EU) 2023/857 on sovellettu 16. toukokuuta 2023 alkaen.

TAUSTAA

Asetus on uusi askel, jolla pyritään täyttämään Pariisin sopimuksen mukainen EU:n aiempi sitoumus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat alat kattavat lähes 60 prosenttia EU:n omista kokonaispäästöistä.

Ks. lisätietoja:

Taakanjako 2021–2030: tavoitteet ja joustomahdollisuudet (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

Kasvihuonekaasupäästöt. Hiilidioksidi-, metaani-, typpioksiduuli-, fluorihiilivety-, perfluorihiilivety-, typpitrifluoridi- ja rikkiheksafluoridipäästöt.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26–42).

Asetukseen (EU) 2018/842 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (”eurooppalainen ilmastolaki”) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1–17).

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2020/2126, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, jäsenvaltioiden vuotuisten päästökiintiöiden vahvistamisesta kaudelle 2021–2030 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 mukaisesti (EUVL L 426, 17.12.2020, s. 58–64).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1–77).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 ja päätöksen N:o 529/2013/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1–25).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 11.12.2023