Eurooppalainen ilmastolaki

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n toimielinten ja EU:n jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ottaen samalla huomioon oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu ja kustannustehokkuus.

Asetuksella perustetaan riippumaton ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta. Euroopan ympäristökeskuksen johtokunta nimeää neuvottelukunnan 15 jäsentä nelivuotiskaudeksi avoimen valintamenettelyn jälkeen. Jäsenet valitaan heidän tieteellisen huippuosaamisensa, laajan asiantuntemuksensa ja ammattikokemuksensa perusteella ilmasto- ja ympäristötieteiden alalla. 15 johtavaa tieteellistä asiantuntijaa nimetään yksityishenkilöinä.

Johtokunnan tehtäviin kuuluu:

• hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raporttien uusimpien tieteellisten havaintojen ja tieteellisten ilmastotietojen tarkastelu, erityisesti unionin kannalta merkityksellisten tietojen osalta;
• tieteellisen neuvonnan tarjoaminen ja raporttien antaminen nykyisistä ja ehdotetuista unionin toimenpiteistä;
• riippumattoman tieteellisen tiedon vaihdon edistäminen;
• toimien ja mahdollisuuksien määrittäminen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi;
• ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevan tietoisuuden lisääminen.

Jäsenvaltioiden on myös:

• perustettava ilmastoalan neuvoa-antava elin, joka antaa tieteellistä neuvontaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille;
• perustettava monitasoinen ilmasto- ja energiavuoropuhelu, johon osallistuvat paikallisviranomaiset, kansalaisyhteiskunta, elinkeinoelämä, sijoittajat, muut asiaankuuluvat sidosryhmät ja yleisö;
• toimitettava 30 vuoden strategiansa Euroopan komissiolle viimeistään 1. tammikuuta 2029 ja sen jälkeen joka kymmenes vuosi ja päivitettävä sitä tarvittaessa viiden vuoden välein.

Asetuksessa määritellään seuraavat EU:n välitoimenpiteet, joiden tarkoituksena on auttaa EU:ta saavuttamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite.

• Vähennetään kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia (verrattuna vuoden 1990 tasoihin) vuoteen 2030 mennessä; heinäkuussa 2021 komissio esitti joukon lainsäädäntöehdotuksia EU:n nykyisen lainsäädännön parantamiseksi ja uusien aloitteiden sisällyttämiseksi tämän uuden tavoitteen täytäntöönpanoon. Tämän jälkeen se seuraa lainsäädäntöehdotusten edistymistä määrittääkseen, saavutetaanko uusi tavoite.
• Rajoitetaan nettopoistumien osuutta enintään 225 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin, jotta voidaan varmistaa, että vuoteen 2030 mennessä toteutetaan riittävät lieventämistoimet. Asetuksessa asetetaan tavoitteeksi tehostaa hiilinielua² vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen mukaisesti asetuksessa, ja näin ollen siinä säädetään myös siitä, että EU pyrkii lisäämään nettohiilinielunsa määrää vuonna 2030.
• Annetaan komissiolle mahdollisuus ehdottaa vuoteen 2040 ulottuvaa ilmastotavoitetta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtävästä ensimmäisestä maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta. Ehdotukseen on liitettävä kertomus, joka sisältää EU:n alustavan kasvihuonekaasubudjetin vuosiksi 2030–2050.
• Vaaditaan komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuuden kuukauden kuluessa kunkin Pariisin sopimuksen mukaisen maailmanlaajuisesta tilannekatsauksen mukaan siitä, miten EU ja jäsenvaltiot edistyvät asetuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää, että

• EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot
  • parantavat sopeutumiskykyään, vahvistavat ilmastokestävyyttä ja vähentävät haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle
  • varmistavat myös, että sopeutumista koskevat politiikat unionissa ja jäsenvaltioissa ovat johdonmukaisia, ne tukevat toisiaan, niistä saadaan sivuhyötyjä alakohtaisiin politiikkoihin
• Komissio antaa
  • EU:n sopeutumisstrategian
  • hyväksyy viimeistään 30 päivänä heinäkuuta 2022 suuntaviivoja, joissa esitetään yhteisiä periaatteita ja käytäntöjä ilmastoriskien tunnistamista, luokittelua ja huolellista hallintaa varten hankkeiden ja hankeohjelmien suunnittelussa, kehittämisessä, toteuttamisessa ja seurannassa
• Jäsenvaltiot hyväksyvät ja panevat täytäntöön kansallisia sopeutumisstrategioita ja -suunnitelmia ottaen huomioon erityisen haavoittuvat alat, kuten maatalous, vesi- ja elintarvikejärjestelmät ja elintarviketurva, sekä tarpeen edistää luontoon ja ekosysteemiin perustuvia ratkaisuja.

EU:n ja kansallisen edistymisen arviointi edellyttää, että komissio

• arvioi 30 päivään syyskuuta 2023 mennessä ja sen jälkeen joka viides vuosi EU:n ja jäsenvaltioiden saavuttamaan edistystä kohti vuoden 2050 tavoitteita ja sopeutumistavoitteita sekä sitä, ovatko EU:n ja kansalliset toimenpiteet näiden tavoitteiden saavuttamiseksi johdonmukaisia;
• arvioi toimenpide-ehdotusten tai lainsäädäntöehdotusten, talousarvioehdotukset mukaan lukien, johdonmukaisuuden vuosiin 2030 ja 2040 ulottuvien unionin ilmastotavoitteiden sekä vuoteen 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa;
• arvioi säännöllisesti asiaan liittyviä kansallisia toimenpiteitä ja antaa suosituksia, jos se katsoo, että toimenpiteet ovat epäjohdonmukaisia ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa tai riittämättömiä siihen, että voitaisiin parantaa sopeutumiskykyä, vahvistaa ilmastokestävyyttä ja vähentää haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle.

Komissio edistää kaikkien

• yhteiskunnan osien, mukaan yleisön, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien osallistumista, jotta ne pystyvät ja kykenevät ryhtymään toimiin oikeudenmukaisen, sosiaalisesti tasapuolisen ilmastoneutraalin ja ilmastokestävän yhteiskunnan luomiseksi;
• sellaisten talouden alojen toimintaa, joilla laaditaan ohjeellisia vapaaehtoisia etenemissuunnitelmia.

Asetuksella muutetaan:

• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 401/2009 Euroopan ympäristökeskuksesta sekä ympäristöä koskevasta Euroopan tieto- ja seurantaverkostosta (katso tiivistelmä) ja asetusta (EU) 2018/1999 energiaunionin hallinnosta (katso tiivistelmä).