Otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus

Päätös 88/540/ETY otsonikerroksen suojelua koskevan Wienin yleissopimuksen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan tekemisestä

YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

• Otsonikerroksen suojelua koskevassa Wienin yleissopimuksessa vahvistetaan periaatteet otsonikerroksen* suojelulle sen jälkeen kun oli tieteellisesti varoitettu, että sen oheneminen oli vaaraksi ihmisten terveydelle ja ympäristölle.
• Yleissopimus on puitesopimus, jonka päätavoitteena on edistää kansainvälistä yhteistyötä vaihtamalla tietoa ihmisen toiminnan vaikutuksista otsonikerrokseen. Yleissopimuksessa ei vaadita osapuolia* ryhtymään erityisiin toimiin. Niistä sovitaan myöhemmin Wienin yleissopimuksen Montrealin pöytäkirjan muodossa.
• Wienin yleissopimus oli ensimmäinen yleissopimus, jonka jokainen asianomainen maa allekirjoitti. Yleissopimus tuli voimaan vuonna 1988 ja se ratifioitiin yleismaailmallisesti vuonna 2009.
• Päätöksessä 88/540/ETY annetaan EU:n oikeudellinen hyväksyntä otsonikerroksen suojelua koskevalle Wienin yleissopimukselle ja otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevalle Montrealin pöytäkirjalle.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Osapuolten on yleisten velvoitteiden mukaisesti ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi haitoilta, jotka johtuvat tai saattavat johtua otsonikerroksen todellisia tai todennäköisiä muutoksia aiheuttavasta ihmisen toiminnasta. Osapuolten on toimien asiaankuuluvien tieteellisten ja teknisten näkökohtien perusteella erityisesti

• ryhdyttävä asianmukaisiin lainsäädäntö- tai hallintotoimiin;
• harjoitettava yhteistyötä
  • seurannassa, tutkimuksessa ja tietojen vaihdossa, jotta ne kykenevät paremmin ymmärtämään asiaan liittyviä seikkoja
  • toimien, menettelytapojen ja standardien kehittämisessä ja asianmukaisten politiikkojen yhdenmukaistamisessa
  • toimivaltaisten kansainvälisten elinten kanssa yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi.

Otsonikerroksen tutkimuksessa ja tieteellisissä arvioinneissa, joihin osapuolet osallistuvat joko suoraan tai kansainvälisissä elimissä, keskitytään

• fysikaalisiin ja kemiallisiin prosesseihin;
• ihmisen terveyteen ja muihin biologisiin vaikutuksiin, erityisesti ultraviolettisäteilyn (UV-B) muutoksiin;
• ilmastollisiin vaikutuksiin;
• aineisiin, menetelmiin, prosesseihin ja toimintoihin sekä niiden kerrannaisvaikutuksiin;
• otsonikerroksen muutoksista johtuviin vaikutuksiin;
• vaihtoehtoisiin aineisiin ja vaihtoehtoiseen tekniikkaan;
• asiaan liittyviin yhteiskunnallis-taloudellisiin seikkoihin;
• tarkempiin tekijöihin, kuten ilmakehän fysiikkaan ja kemiaan sekä erityisiin kemiallisiin aineisiin, jotka on esitetty liitteissä.

Lisäksi osapuolet

• helpottavat ja rohkaisevat tähän yleissopimukseen liittyvien tieteellisten, teknisten, yhteiskunnallis-taloudellisten, kaupallisten ja oikeudellisten tietojen vaihtoa (liitteessä II on tarkempi selostus asiasta);
• edistävät yhteistyössä tekniikan kehittämistä ja siirtoa ottaen erityisesti huomioon kehitysmaiden tarpeet
  • helpottamalla muiden osapuolten mahdollisuuksia hankkia vaihtoehtoista tekniikkaa
  • toimittamalla tarvittavia tietoja, kuten käsikirjoja tai oppaita
  • toimittamalla tutkimuksiin tarvittavia laitteita ja välineitä
  • tieteellistä ja teknistä henkilökuntaa asianmukaisesti kouluttamalla;
• tiedottavat osapuolten kokoukselle toimista, joihin ne ovat ryhtyneet tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

Osapuolten kokous (jossa kaikki allekirjoittajamaat ovat edustettuina ja jossa niillä on äänioikeus):

• seuraa yleissopimuksen täytäntöönpanoa;
• tarkastelee tutkimustietoja;
• edistää asianmukaisia yhdenmukaisia toimintalinjoja, menettelytapoja ja toimia;
• hyväksyy tutkimusta, seurantaa, tieteellistä ja teknistä yhteistyötä, tietojen vaihtoa ja teknologian ja tiedon siirtoa koskevia ohjelmia;
• käsittelee ja hyväksyy yleissopimuksen ja sen mahdollisten lisäpöytäkirjojen muutokset;
• pyytää tarvittaessa asiantuntija-apua Maailman ilmatieteellisen järjestön ja Maailman terveysjärjestön kaltaisilta elimiltä;
• yrittää ratkaista yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet neuvottelemalla tai pyytämällä kolmatta osapuolta sovittelijaksi. Jos tämä epäonnistuu, asia voidaan saattaa sovittelukomission tai kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi;
• toimii sihteeristön tukemana.

Osapuoli voi neljän vuoden kuluttua siitä, kun yleissopimus on tullut voimaan, ilmoittaa aikomuksestaan irtisanoutua siitä. Irtisanoutuminen tulee voimaan vuoden kuluttua.

MISTÄ ALKAEN YLEISSOPIMUSTA JA PÄÄTÖSTÄ SOVELLETAAN?

• Yleissopimus tuli voimaan 22. syyskuuta 1988.
• Päätöstä on sovellettu 25. lokakuuta 1988 alkaen.

TAUSTAA

• Wienin yleissopimus hyväksyttiin 22. maaliskuuta 1985, ja se tuli voimaan 22. syyskuuta 1988. Yleissopimuksen voimaantulon jälkeen kansainvälinen toiminta on vähentänyt otsonia heikentävien aineiden maailmanlaajuista kulutusta 98 prosenttia. Otsonikerroksen arvioidaan kuitenkin palautuvan ennalleen vasta tämän vuosisadan puolivälissä.
• EU panee yleissopimuksen ja Montrealin pöytäkirjan täytäntöön omalla otsonikerrosta heikentäviä aineita ja fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevalla lainsäädännöllään, joka on maailman tiukimpia ja edistyneimpiä.
• EU:n otsoniasetuksessa (asetus (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista) mennään Montrealin pöytäkirjan vaatimuksia pidemmälle esimerkiksi siten, että asetuksessa
  • on kunnianhimoisemmat vähennysaikataulut;
  • katetaan useampia aineita;
  • säädetään myös otsonikerrosta heikentävien aineiden esiintymisestä tuotteissa ja laitteissa (ei ainoastaan irtotavarassa, kuten Montrealin pöytäkirjassa).
• EU:n F-kaasuasetuksessa (Asetus (EU) N:o 517/2014 fluoratuista kasvihuonekaasuista) säädetään kunnianhimoisemmasta EU:n kasvihuonekaasujen vähennyksestä, jota sovelletaan jo vuodesta 2015 alkaen. Asetus kattaa tuotteisiin ja laitteisiin (ei ainoastaan irtotavaroihin, kuten Montrealin pöytäkirjassa) sisältyvät kasvihuonekaasut.
• Lisätietoja:
  • Otsonikerroksen suojelu (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

ASIAKIRJAT

Otsonikerroksen suojelua koskeva Wienin yleissopimus (EYVL L 297, 31.10.1988, s. 10–20)

Neuvoston päätös 88/540/ETY, tehty 14 päivänä lokakuuta 1988, otsonikerroksen suojelua koskevan Wienin yleissopimuksen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan tekemisestä (EYVL L 297, 31.10.1988, s. 8–9)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, otsonikerrosta heikentävistä aineista (EUVL L 286, 31.10.2009, s. 1–30)

Asetukseen (EY) N:o 1005/2009 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Montrealin pöytäkirja otsonikerrosta heikentävistä aineista – Euroopan talousyhteisön julistus (EYVL L 297, 31.10.1988, s. 21–28)

Neuvoston päätös 82/795/ETY, tehty 15 päivänä marraskuuta 1982, ympäristöön pääseviä kloorifluorihiilivetyjä koskevien varotoimenpiteiden lujittamisesta (EYVL L 329, 25.11.1982, s. 29–30)

Neuvoston päätös 80/372/ETY, tehty 26 päivänä maaliskuuta 1980, ympäristöön pääsevistä kloorifluorihiilivedyistä (EYVL L 90, 3.4.1980, s. 45)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 195–230)

Viimeisin päivitys: 12.12.2019