Siinä vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä ovalbumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien ja edustavien hintojen määräämisen järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
Tuontihinnat, edustavat hinnat ja käynnistävät kynnyshinnat
Lisätuontitullin käyttöönotossa huomioon otettavat tuontihinnat perustuvat kuljetus, vakuutus ja rahti maksettuina -hintaan (CIF-hinta). Tämä on toimitetun tavaran hinta tuojamaan rajalla ennen tuontitullien tai muiden tuonti-, kauppa- ja kuljetuslisien verojen maksamista kyseisessä maassa. Tätä verrataan edustaviin hintoihin* (lueteltu liitteessä I), jotka Euroopan komissio määrittää Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella. Käynnistävät kynnyshinnat, joiden täytyttyä lisätuontitulli maksetaan, luetellaan liitteessä II.
Jos CIF-hinta 100 kilogrammaa lähetystä kohti on korkeampi kuin edustava hinta, tuojan on esitettävä tuojajäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään seuraavat todisteet:
Tuojan on myös maksettava vakuusmaksu, joka on yhtä suuri kuin edustavan hinnan perusteella lasketun lisätuontitullin määrän ja CIF-hinnan perusteella lasketun lisätuontitullin määrän välinen erotus.
Tuojalla on kyseisten tuotteiden myynnistä kaksi kuukautta aikaa – enintään yhdeksän kuukautta (joka voidaan perustelluissa tapauksissa pidentää enintään kolmella kuukaudella) vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen vastaanottopäivästä – todistaa, että lähetys on myyty edellä tarkoitettujen hintojen todenperäisyyden vahvistavin edellytyksin.
Vakuusmaksusta voidaan luopua, jos todisteet myyntiä koskevien edellytysten noudattamisesta tyydyttävät tulliviranomaiset.
Jos nämä vaatimukset eivät täyty, maksettava tulli on perittävä korkoineen.
Maksettava tulli
Jos käynnistävän kynnyshinnan ja CIF-hinnan välinen erotus
on enintään 10 prosenttia käynnistävästä kynnyshinnasta, lisätulli on suuruudeltaan nolla prosenttia
on suurempi kuin 10 prosenttia, mutta enintään 40 prosenttia käynnistävästä kynnyshinnasta, lisätulli on suuruudeltaan 30 prosenttia 10 prosentin yli menevästä määrästä
on suurempi kuin 40 prosenttia, mutta enintään 60 prosenttia käynnistävästä kynnyshinnasta, lisätulli on suuruudeltaan 50 prosenttia 40 prosentin yli menevästä määrästä korotettuna 2 kohdassa tarkoitetulla lisätullilla
on suurempi kuin 60 prosenttia, mutta enintään 75 prosenttia käynnistävästä kynnyshinnasta, lisätulli on suuruudeltaan 70 prosenttia 60 prosentin yli menevästä määrästä korotettuna 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuilla lisätulleilla
on suurempi kuin 75 prosenttia käynnistävästä kynnyshinnasta, lisätulli on suuruudeltaan 90 prosenttia 75 prosentin yli menevästä määrästä korotettuna 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuilla lisätulleilla.
Soveltamisala
Lisätuontitulleja sovelletaan asetuksen liitteessä I lueteltuihin tuotteisiin sekä siinä mainituista maista peräisin oleviin tuotteisiin.
Tarvittaessa komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan lisätä tai poistaa liitteeseen I alkuperämaita tai tavaroita, joihin sovelletaan lisätuontitulleja, ja, jos hinnat vaihtelevat vähintään viisi prosenttia määritetyistä hinnoista, muuttaa edustavia hintoja.
Asetuksella kumotaan asetus N:o 163/67/ETY.
Asetusta on sovellettu 1. heinäkuuta 1995 alkaen.
Ks. myös:
– hinnat kolmansien maiden markkinoilla
– vapaasti yhteisön rajalla -tarjoushinnat
– tuotujen tuotteiden yhteisössä kaupan pitämisen eri vaiheissa käytetyt hinnat.
Komission asetus (EY) N:o 1484/95, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1995, siipikarjanliha- ja muna-alan sekä ovalbumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen N:o 163/67/ETY kumoamisesta (EYVL L 145, 29.6.1995, s. 47–51).
Asetukseen (EY) N:o 1484/95 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1–142).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1–208)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671–854)
Viimeisin päivitys: 28.04.2023