Asetuksella (EU) 2017/1939 perustetaan riippumaton Euroopan unionin (EU) syyttäjänvirasto, jolla on toimivalta tutkia EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja asettaa niiden tekijät syytteeseen ja tuomittaviksi.
Asetuksella säädetään järjestelmästä, jossa Euroopan syyttäjänvirastolla (EPPO) ja kansallisilla viranomaisilla on tällaisten rikosten torjunnassa jaettu toimivalta ja jossa EPPOn toimivalta on ensisijainen.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Osallistujamaat
Tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta EPPOn perustamisessa annettua asetusta sovelletaan 24 osallistuvaan EU:n jäsenvaltioon: Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia, Suomi ja Ruotsi.
Irlanti ja Unkari voivat tulla mukaan yhteistyöhön milloin tahansa. Tanska on pysyvästi jättäytynyt ulkopuolelle EU:n rikosoikeutta koskevista toimista.
Soveltamisala
EPPO on EU:n riippumaton syyttäjänvirasto, jolla on hajautettu rakenne. Sillä on valtuudet tutkia EU:n talousarvioon kohdistuvia rikoksia, kuten petoksia (yli 10 000 euroa), lahjontaa, rahanpesua, väärinkäyttöä ja yli 10 miljoonan euron suuruisia rajat ylittäviä arvonlisäveropetoksia ja asettaa niiden tekijät syytteeseen ja tuomittaviksi.
Keskustaso koostuu EPPOn kotipaikassa Luxemburgissa sijaitsevasta keskusvirastosta. Keskustaso koostuu Euroopan pääsyyttäjästä ja kahdesta varapääsyyttäjästä, Euroopan syyttäjistä (yksi kutakin osallistuvaa jäsenmaata kohden) sekä hallintojohtajasta.
Hajautettu taso koostuu osallistuvissa jäsenmaissa toimivista valtuutetuista Euroopan syyttäjistä.
Riippumattomuus
EPPOn henkilöstö toimii koko unionin edun mukaisesti eikä pyydä eikä ota vastaan ohjeita yhdeltäkään ulkopuoliselta taholta.
EPPO on rakenteellisesti riippumaton muista EU:n toimielimistä ja yksiköistä.
Euroopan pääsyyttäjä valitaan avoimen ehdokashaun perusteella. Pääsyyttäjän nimittävät Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto. Euroopan pääsyyttäjän toimikausi on seitsemän vuotta, ja sitä ei voida uusia.
Valtuutettujen Euroopan syyttäjien on oltava täysin riippumattomia kansallisista syyttäjäviranomaisista.
Toiminnan aloittaminen
Täytäntöönpanosäädöksessä (EU) 2021/856, vahvistettiin päivämääräksi, jona EPPO ryhtyi hoitamaan sille asetuksella (EU) 2017/1939 annettuja tutkinta- ja syyttämistehtäviään.
Operatiivisten henkilötietojen käsittely
Delegoidulla säädöksellä, delegoidulla asetuksella (EU) 2020/2153, muutettiin asetusta (EU) 2017/1939 lisäämällä siihen liite, jossa vahvistetaan operatiivisten henkilötietojen ryhmät ja ne rekisteröidyt ryhmät, joiden operatiivisia henkilötietoja EPPO voi käsitellä asiakirja-aineistosta laaditussa hakemistossa.
Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu , tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (”EPPO”) perustamisessa (EUVL L 283, , s. 1–71).
Asetukseen (EU) 2017/1939 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Komission päätös (EU) 2024/807, annettu , Puolan osallistumisesta tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L, 2024/807, ).
Komission päätös (EU) 2024/1952, annettu , Ruotsin osallistumisesta tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L, 2024/1952, ).
Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/856, annettu , sen päivän määrittämisestä, jona Euroopan syyttäjänvirasto alkaa hoitaa tutkinta- ja syyttämistehtäviään (EUVL L 188, , s. 100–102).
Komission päätös (EU) 2018/1103, annettu , Maltan osallistumisesta tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 201, , s. 2–3).
Komission päätös (EU) 2018/1094, annettu , Alankomaiden osallistumisesta tiiviimmän yhteistyön toteuttamiseen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 196, , s. 1–2).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu , unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, , s. 29–41).