Asetuksessa (EU) N:o 806/2014 vahvistetaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston rakenne. Se muodostuu puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta, neljästä kokoaikaisesta jäsenestä ja kaikkien osallistuvien Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden viranomaisista. Se toimii seuraavilla tavoilla.
Johdon istuntoihin osallistuu puheenjohtaja, neljä muuta riippumatonta kokoaikaista jäsentä, Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) nimittämät kaksi pysyvää tarkkailijaa sekä erityistapauksissa osallistuvien valtioiden kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten edustajat ja muut tarkkailijat.
Täysistuntoihin osallistuu kriisinratkaisuneuvosto edellä kuvatulla tavalla sekä osallistuvien maiden kaikkien kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten edustajat.
Vaikka asetusta sovelletaan euroalueeseen, voivat myös muut jäsenvaltiot osallistua siihen.
Muutosasetuksella (EU) 2019/877 EU:n lainsäädäntöön sisällytetään finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän asettamat pankkien tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn kansainväliset standardit.
Muutosasetuksella (EU) 2021/23 suljetaan keskusvastapuolet asetuksen (EU) N:o 806/2014 soveltamisalan ulkopuolelle vaatimusten päällekkäisyyden välttämiseksi.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto
Kun pankin arvioidaan olevan kriisitilassa, kriisinratkaisuneuvosto voi laatia kriisinratkaisumääräyksen, joka annetaan komissiolle virallista hyväksyntää varten. Jos komissio ei esitä vastaväitteitä, järjestelmä otetaan käyttöön 24 tunnin sisällä. Joissakin erityistapauksissa komissio voi pyytää Euroopan unionin neuvostoa hyväksymään järjestelmään tekemänsä muutokset.
Kriisinratkaisujärjestelmästä, jossa käytetään vähemmän kuin viisi miljardia euroa yhteisestä kriisinratkaisurahastosta, päätetään kriisinratkaisuneuvoston johtokunnan istunnoissa, joihin osallistuu vain sen jäsenvaltion kansallinen kriisinratkaisuviranomainen, jossa ongelmapankki sijaitsee.
Kun kyseessä on yli viisi miljardia euroa, päätökset tehdään täysistunnossa.
Yhteinen kriisinratkaisurahasto
Pankkien vuodesta 2016 eteenpäin rahoittaman yhteisen kriisinratkaisurahaston tulisi olla arvoltaan yksi prosenttia kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden vakuutetuista talletuksista (yhteensä noin 55 miljardia euroa) vuonna 2024. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 lisäksi kaikki osallistuvat jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet hallitustenvälisen sopimuksen. Sen perusteella huolehditaan
Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto ja yhteinen kriisinratkaisurahasto muodostavat yhteisen kriisinratkaisumekanismin. Tämä järjestelmä ja yhteinen valvontamekanismi, joka antaa valvontaoikeuksia Euroopan keskuspankille (EKP), muodostavat euroalueen maat käsittävän EU:n pankkiunionin. Myös muut jäsenvaltiot voivat osallistua.
Pankit, joita asetus koskee
Kriisinratkaisuneuvosto on vastuussa kaikkien sellaisten pankkien kriisinratkaisusta, joita EKP valvoo. Kuten yhteisen valvontamekanismin tapauksessa, kriisinratkaisuneuvosto on suoraan vastuussa suurimmista EKP:n suoran valvonnan alaisista pankeista sekä muista rajojen yli toimivista pankeista.
Muut pankit ovat yhä suoraan kansallisten kriisinratkaisuviranomaistensa vastuulla. Ne ovat kuitenkin välillisesti yhteisen kriisinratkaisuneuvoston vastuulla, joka voi ryhtyä toimiin, jos kriisinratkaisumääräys vaatii yhteisen kriisinratkaisurahaston käyttöä.
Yksittäisten laitosten vakausmaksujen laskeminen
Täytäntöönpanosäädöksessä eli asetuksessa (EU) 2015/81 säädetään säännöistä, jotka koskevat kriisinratkaisuneuvoston velvoitetta laskea yksittäisten laitosten vakausmaksut ja kyseisten vakausmaksujen laskentamenetelmää.
Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten tappionkattamiskyky ja pääomapohjan vahvistamiskyky
Asetuksella (EU) 2019/877 sisällytetään EU:n lainsäädäntöön maailmanlaajuisten järjestelmän kannalta merkittävien pankkien tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn kansainväliset standardit sekä muutetaan muita pankkeja koskevia voimassa olevia sääntöjä. Sillä säädetään pankkeja koskevista säännöistä, joiden perusteella ne vastaavat tappioihin varmistamalla, että niillä on riittävästi pääomaa, ja muista vastuista, joilla vähimmäistetään veronmaksajien kustantamat pelastustoimet.
MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?
Asetusta (EU) N:o 806/2014 on sovellettu alkaen. Osaa säännöistä, mukaan lukien kriisinratkaisuneuvoston toiminnan aloittamista koskevat säännöt, on kuitenkin sovellettu alkaen.
Muutosasetusta (EU) 2019/877 on sovellettu alkaen.
Yhdistäminen. Prosessi, jolla rakenneuudistuksen kustannukset jaetaan osallistuvien pankkien välillä.
ASIAKIRJA
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu , yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, , s. 1–90).
Asetukseen (EU) N:o 806/2014 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/81, annettu , Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 yhdenmukaisista soveltamisedellytyksistä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen osalta (EUVL L 15, , s. 1–7).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu , luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, , s. 190–348).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1022/2013, annettu , Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta Euroopan keskuspankille neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla annettujen erityistehtävien osalta (EUVL L 287, , s. 5–14).
Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu , luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, , s. 63–89).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu , oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, , s. 338–436).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu , luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, , s. 1–337).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu , OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, , s. 1–59).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu , Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, , s. 12–47).