Pariisin jälkeen: arvio ilmastonmuutoksen torjumiseksi solmitun Pariisin sopimuksen vaikutuksista

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

• Pariisin sopimuksessa esitetään maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Siihen sisältyvät muun muassa seuraavat kohdat:
  • maapallon lämpenemisen rajoittaminen selvästi alle kahden celsiusasteen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna ja pyrkimykset pitää lämpötilan nousu 1,5 celsiusasteessa;
  • osapuolten kokoontuminen viiden vuoden välein alkaen vuodesta 2023 arvioimaan edistystä;
  • allekirjoittajilla on oikeudellisesti sitova velvollisuus toteuttaa kansallisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi¹;
  • sopimuksella otetaan käyttöön avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta edistävät toimet, joiden osana julkaistaan joka toinen vuosi inventaario kasvihuonekasvupäästöistä;
  • sopimus mahdollistaa taloudellisen ja muun tuen, jolla voidaan auttaa vähävaraisempia maita ryhtymään tarpeellisiin toimiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi².
• Sopimus avattiin allekirjoituksille 22. huhtikuuta 2016, ja se tuli voimaan 4. marraskuuta 2016.
• Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli raportoi vuonna 2018 1,5 asteen vaatimuksen toimintapoliittisista vaikutuksista.
• EU:n toimet Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa varten:
  • ”Energiaunioni”-hankkeen täytäntöönpano, fossiilisia polttoaineita käyttävästä taloudesta luopuminen;
  • vähähiilisiin ratkaisuihin liittyvien innovaatioiden tutkimuksen ja kehityksen tukeminen;
  • EU:n rahoituksen, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston, käyttö sekä politiikkojen hyödyntäminen ja suurempien yksityisten investointien houkutteleminen etenkin päämarkkinaunionin avulla;
  • hiilidioksidipäästöjen hinnoittelusta saatujen omien kokemusten käyttö, jotta voidaan kannustaa muita maita ryhtymään samoihin toimenpiteisiin;
  • koko kansalaisyhteiskunnan – suuren yleisön, teollisuudenalojen ja ammattiliittojen, suurten ja pienten yritysten – kannustaminen toimimaan yhdessä tavoitteiden saavuttamiseksi;
  • ilmastotoimien tärkeyden korostaminen kansainvälisten kumppanien kanssa toimittaessa, mukaan lukien erityinen apu kehitysmaille;
  • useiden ehdotusten esittäminen esimerkiksi energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian aloilla, jotta unioni voi saavuttaa omat ilmasto- ja energiatavoitteensa vuodelle 2030. EU:n sisällä unioni pyrkii laskemaan omia kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.