EU:n vesivarojen suojelua koskeva suunnitelma

Euroopan komissio esitteli Euroopan vesivarojen turvaamiseksi tehdyn suunnitelman 15. marraskuuta 2012. Suunnitelmassa esitetään kolmiosainen strategia näiden tärkeiden varojen laadun ja kestävyyden takaamiseksi kaikkialla unionin alueella vuoteen 2015 mennessä.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Suunnitelma Euroopan vesivarojen turvaamiseksi [COM(2012) 673 - ei julkaistu EUVL:ssä]

TIIVISTELMÄ

Vesi on elintärkeää ihmisille, luonnolle ja talouselämälle, ja EU on kolmen viime vuosikymmenen aikana toiminut aktiivisesti veden korkean laadun varmistamiseksi kaikkialla Euroopassa. Kiistattomista saavutuksista huolimatta kaikkia veden laatuun, saastumiseen ja niukkuuteen liittyviä ongelmia ei ole ratkaistu. Tarvitaan lisää ponnistuksia, jos unioni aikoo saavuttaa tavoitteensa, vesien hyvän tilan unionin kaikkien järvien, jokien, virtojen ja pohjaveden osalta vuoteen 2015 mennessä. Tavoite sisältyy vuonna 2000 hyväksyttyyn laaja-alaiseen lainsäädäntöön.

Euroopan vesivarojen turvaamiseksi tehdyssä suunnitelmassa määritetään, miten tavoitteeseen voidaan päästä tunnistamalla esteitä ja pääsemällä niiden yli. Siinä korostetaan, että asianmukainen vesivaroistamme huolehtiminen ei ole tärkeää pelkästään ympäristön ja terveyden takia vaan myös taloudellisen hyvinvointimme takia. Energinen ja innovatiivinen vesiteollisuus voi vaikuttaa merkittävästi talouskasvuun ja työpaikkojen luomiseen.

Suunnitelmassa ei esitetä yhtä yleispätevää lähestymistapaa. Sen sijaan siinä määritetään kolme erilaista strategiaa, joita kansalliset ja alueelliset viranomaiset ja päätöksentekijät voivat toteuttaa vesien hoidon parantamiseksi.

Ensimmäisessä strategiassa painotetaan, että EU:n nykyisen vesipolitiikan ja vesilainsäädännön soveltamistapoja on parannettava. Tavoite voidaan saavuttaa kunnostamalla kosteikkoalueita ja tulvatasanteita veden pidättämiseksi paremmin tai soveltamalla pilaaja maksaa -periaatetta tiukemmin. Mittareiden laajemmalla käytöllä voitaisiin myös varmistaa, että käyttäjät maksavat kuluttamastaan vedestä.

Toisessa menettelyssä edellytetään, että päätöksentekijät kiinnittävät enemmän huomiota EU:n yleisiin vesipolitiikan tavoitteisiin pannessaan täytäntöön muuta politiikkaa maataloudesta ja kalataloudesta aina energiaan ja liikenteeseen tai osoittaessaan rahoitusta infrastruktuurihankkeisiin.

Lisäksi suunnitelmassa korostetaan vesitehokkuuden parantamisen tarvetta asettamalla mahdollisesti kansallisia tavoitteita, vähentämällä vuotoja, jotka ovat joissakin tapauksessa jopa 50 prosenttia, ja kehittämällä EU:n normeja veden uudelleenkäytölle. Esimerkiksi asuinrakennusten parempi vesitehokkuus voisi vähentää kulutusta 10 prosentilla.

Suunnitelma on merkittävä panos EU:n laajaan resurssitehokkuuden ohjelmaan ja sen yleiseen 2020-strategiaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua varten. Sellaisenaan suunnitelma edistää EU:n vesipolitiikkaa pitkällä aikavälillä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista [EYVL L 327, 22.12.2000]

Komission tiedonanto: Eurooppa 2020 - Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia [KOM(2010) 2020 - ei julkaistu EUVL:ssä]

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa. [KOM(2011) 571 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä]

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kertomus veden niukkuutta ja kuivuutta koskevan EU:n politiikan uudelleentarkastelusta [KOM(2012) 672 - ei julkaistu EUVL:ssä]

Viimeisin päivitys 09.12.2013