EU:n yhteinen kalastuspolitiikka

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Asetus (EY) N:o 1380/2013 yhteisestä kalastuspolitiikasta

ASETUKSEN TARKOITUS

Asetus sisältää yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) perussäännöt Euroopan unionissa (EU).
YKP:n tavoitteena on varmistaa, että kalastus- ja vesiviljelytoiminta edistää ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (ks. tiivistelmä) ja vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian (ks. tiivistelmä) mukaisesti EU:n kalastukseen sovelletaan ennalta varautumisen periaatetta kalastustoiminnan meriekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten rajoittamiseksi.
YKP perustuu neljään pilariin:
- kalastuksenhoito,
- kansainvälinen politiikka,
- markkina- ja kauppapolitiikka sekä
- taloudellinen tuki eli Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahasto (ks. tiivistelmä).
YKP:ssä vahvistetaan kalastuksenhoitoa koskevat säännöt, joilla edistetään meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä, tuottavuuden lisäämistä, kohtuullista elintasoa kalastusalalla, vakaita markkinoita ja elintarvikkeiden saatavuutta kohtuullisin hinnoin. Markkinatoimenpiteiden ja taloudellisen tuen osalta YKP kattaa myös makean veden elolliset luonnonvarat ja vesiviljelyn sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Kalastuksenhoidon tavoitteena on antaa kalastajille mahdollisuus maksimoida saaliinsa vaarantamatta kalakantojen lisääntymistä (niiden ”kestävä enimmäistuotto”)*. Tätä varten useimmille kaupallisille kalakannoille vahvistetaan suurimmat sallitut saaliit (tai ”kalastusmahdollisuudet”). Kalastuksen tason oli vastattava kestävän enimmäistuoton tasoja kaikkien kantojen osalta vuoteen 2015 mennessä, jos mahdollista, ja viimeistään vuoteen 2020 mennessä.
Kalakantojen hoito perustuu tieteellisiin lausuntoihin. EU-maiden on kerättävä, hallinnoitava ja asetettava saataville tieteellisiin lausuntoihin tarvittavat tiedot. Tähän sisältyvät biologiset, ympäristöä koskevat ja sosioekonomiset tiedot. EU tukee tiedonkeruutoimia taloudellisesti.
YKP:ssä on otettu käyttöön purkamisvelvoite*, jolla pyritään lopettamaan tuhlaileva käytäntö palauttaa ei-toivotut saaliit mereen (poisheittäminen). Purkamisvelvoite otettiin asteittain käyttöön vuosina 2015–2019, ja se on nyt täysin voimassa, ja kalastajien on purettava kaikki säänneltyjen kaupallisten lajien saaliit.
Monivuotisissa suunnitelmissa asetetaan tavoitteet kalakantojen hoidolle. Jos monivuotisten suunnitelmien tai hoitosuunnitelmien, jotka sisältävät poisheittämissuunnitelmat, hyväksyminen kestää kauemmin kuin arvioitiin, asetuksella (EU) 2017/2092 (muutosasetus (EU) N:o 1380/2013) annetaan Euroopan komissiolle valta hyväksyä poisheittämissuunnitelmia.
Tekniset toimenpiteet ovat laaja joukko sääntöjä, joilla säännellään sitä, miten, missä ja milloin kalastajat voivat kalastaa. Ne on annettu kaikille Euroopan merialueille, mutta ne vaihtelevat huomattavasti eri merialueiden välillä alueellisten olosuhteiden mukaan.
YKP hajauttaa päätöksentekoa tuomalla sen lähemmäs kalastusalueita (prosessia kutsutaan alueellistamiseksi). Siinä säädetään neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta kullekin maantieteelliselle alueelle. Jäsenvaltiot, joilla on kalastuksenhoitoa koskevia etuja tietyllä alueella, voivat ehdottaa yksityiskohtaisia toimenpiteitä, jotka komissio voi hyväksyä EU:n lainsäädäntöön.
Kalastuksenvalvontajärjestelmällä varmistetaan YKP:n sääntöjen noudattaminen, mukaan luettuna laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjuminen (asetus N:o 1005/2008 – ks. tiivistelmä). Asetuksessa (EU) N:o 1026/2012 (ks. tiivistelmä) vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan kalakantojen säilyttämiseen kestämättömän kalastuksen sallivissa maissa.
Uusien kaupan pitämisen vaatimusten merkintöjä, laatua ja jäljitettävyyttä koskevien vaatimusten ansiosta kuluttajat saavat enemmän tietoa ostamiensa kalojen alkuperästä ja niiden tuotantotavoista.
Kestävän kehityksen periaatetta sovelletaan myös EU:n aluksiin, jotka kalastavat EU-vesien ulkopuolella. Komissiolle on annettu valta neuvotella ja tehdä kestävää kalastusta koskevia kumppanuussopimuksia EU:n puolesta tiettyjen EU:n ulkopuolisten kumppanimaiden kanssa. Näissä sopimuksissa:
- EU:n alusten annetaan kalastaa ylijäämäisiä kalakantoja kumppanimaan talousvyöhykkeellä* oikeudellisesti säännellyssä ympäristössä taloudellista korvausta vastaan,
- keskitytään kalavarojen säilyttämiseen ja ympäristön kestävyyteen varmistaen, että EU:n aluksiin sovelletaan samoja valvonta- ja avoimuussääntöjä.
EU-maiden on tuettava kestävän vesiviljelyn kehittämistä monivuotisilla kansallisilla suunnitelmilla.

Uudistetun YKP:n uudelleentarkastelu

Komissio julkaisee vuosittain tiedonannon kalakantojen tilanteen edistymisestä ja käynnistää laajan julkisen kuulemisen vuosittaisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta seuraavalle vuodelle. Tiedonannossa arvioidaan kestävän kalastuksen edistymistä EU:ssa ja tarkastellaan kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien välistä tasapainoa, alan sosioekonomista tilannetta ja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Siinä esitetään myös seuraavan vuoden kalastusmahdollisuuksia koskevan ehdotuksen perustelut.

MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?

Asetusta on sovellettu 1. tammikuuta 2014 alkaen.

TAUSTAA

YKP otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 1970. Siihen on tehty useita uudistuksia, joista viimeisin tuli voimaan 1. tammikuuta 2014.
Ks. lisätietoja:
- yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

Kestävä enimmäistuotto. Suurin teoreettinen tasapaino, joka voidaan jatkuvasti ottaa kannasta nykyisissä keskimääräisissä ympäristöolosuhteissa vaikuttamatta merkittävästi lisääntymisprosessiin.

Purkamisvelvoite. Vaatimus, jonka mukaan EU:n alusten on purettava kaikki saaliit, jotta voidaan lopettaa tuhlaileva käytäntö palauttaa ei-toivotut saaliit mereen.

Talousvyöhyke. Tietyllä etäisyydellä maan rannikosta sijaitseva rannikkovesien ja merenpohjan alue, jossa maalla on yksinoikeus kalastukseen, poraukseen ja muuhun taloudelliseen toimintaan.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22–61)

Asetukseen (EY) N:o 1380/2013 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1139, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2017/1004 muuttamisesta (EUVL L 247, 13.7.2021, s. 1–49)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2022 (COM(2021) 279 final, 9.6.2021)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final, 11.12.2019)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105–201)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1004, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista unionin puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008 kumoamisesta (EUVL L 157, 20.6.2017, s. 1–21)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1–52)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1026/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012 tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34–37)

Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1–50)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston asetus EY N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1–32)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 21.03.2022