Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä

(komission esittämä)

PERUSTELUT

kestävää maataloutta koskevat pitkän aikavälin näkymät

1. KOHTI KESTÄVÄÄ MAATALOUTTA

Berliinissä vuonna 1999 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa sovittiin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) Agenda 2000 -uudistuksesta, joka oli uusi ja merkittävä vaihe maatalouden uudistusprosessissa. Agenda 2000:ssa annetaan konkreettinen muoto maatalouden eurooppalaiselle mallille, jonka tavoitteena on säilyttää tulevina vuosina maatalousjärjestelmien moninaisuus kaikkialla Euroopassa, myös alueilla, joilla on erityisiä ongelmia. Tämä merkitsee lisääntynyttä markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä, parempaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja laatua, maataloustulojen vakauttamista, ympäristönäkökohtien sisällyttämistä maatalouspolitiikkaan, maaseutualueiden elinvoimaisuuden kehittämistä sekä toimintojen yksinkertaistamista ja entistä suurempaa hajauttamista.

Nämä tavoitteet noudattavat Göteborgissa vuonna 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyä kestävän kehityksen strategiaa. Sen mukaan kaikkien politiikkojen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia on tarkasteltava koordinoidusti, ja ne on otettava huomioon päätöksenteossa.

Komissio laati heinäkuussa 2002 tiedonannon [1] yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta väliarvioinnista. Tiedonannossa arvioitiin YMP:n uudistusprosessissa vuodesta 1992 alkaen saavutettua kehitystä. Arvioinnissa päädyttiin siihen, että paljon on saatu aikaan. Markkinoiden tasapaino on parantunut ja maataloustulot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan. Laajentumiselle ja käynnissä oleville WTO-neuvotteluille on luotu vakaa perusta. YMP:tä koskevat tavoitteet eivät kuitenkaan monilla aloilla ole vielä johtaneet kansalaisten odottamiin tuloksiin. Sen vuoksi komissio on ehdottanut eräitä YMP:hen tehtäviä mukautuksia.

[1] KOM(2002) 394 lopullinen.

Lainsäädäntöehdotuksia esittäessään komissio on ottanut huomioon Brysselissä lokakuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä sen laajan keskustelun, jota käytiin heinäkuussa 2002 annetun tiedonannon julkaisemisen jälkeen neuvostossa, Euroopan parlamentissa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, alueiden komiteassa ja muissa neuvoa-antavissa komiteoissa sekä kansalaisten parissa. Keskustelua on täydennetty jäsenvaltioissa tehdyillä yhteydenotoilla maanviljelijöiden ja teollisuuden edustajiin, kuluttajiin sekä ympäristö- ja kansalaisjärjestöihin. Niiden perusteella YMP:n lisäuudistuksen linjasta vallitsee laaja yhteisymmärrys. Keskusteluissa on kuitenkin tuotu esille myös erilaisia huolenaiheita ja epävarmuustekijöitä. Komissio on ehdotuksissaan pyrkinyt ottamaan huomioon nämä huolenaiheet ja epävarmuustekijät samoin kuin vaikutusanalyysit ja Brysselin sopimuksesta johtuvat uudet budjettirajoitukset.

Valtioiden ja hallitusten päämiesten Brysselissä tekemä sopimus, jossa vahvistetaan suorien tukien käyttöönottoa uusissa jäsenvaltioissa koskevat komission ehdotukset, oli merkittävä edistysaskel laajentumisprosessissa. Se tasoitti tietä myönteisiin neuvottelutuloksiin, jotka saavutettiin kymmenen ehdokasmaan kanssa Kööpenhaminassa joulukuussa 2002. Kyseisessä sopimuksessa vahvistetaan yläraja laajentuneen EU:n markkinatukia ja suoria tukia koskeville menoille. Ylärajaa nostetaan siten, että se säilyy alempana kuin inflaatioaste. Siinä muistutetaan myös epäsuotuisten alueiden ja monimuotoisen maatalouden tärkeydestä, ja vahvistetaan näin toisen pilarin merkitys.

Berliinissä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämään YMP:n väliarvioinnin laatimista koskevaan pyyntöön vastaamisen lisäksi on tarpeen toteuttaa lisätoimia Göteborgissa ja Brysselissä vahvistettuihin uusiin tehtäviin ja haasteisiin vastaamiseksi. Maatalousmenoja, joiden enimmäismäärä on määritelty, koskeva uusi pitkän aikavälin kehys edellyttää selkeää näkemystä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuuden kehityksestä. Ilman tällaista varmuutta alalla ei voida tehdä tulevaisuuden suunnitelmia. Kuten väliarvioinnista annetussa tiedonannossa todetaan, lisäuudistus on näin ollen tarpeen:

- EU:n maatalouden kilpailukyvyn lisäämiseksi rajoittamalla interventio todelliseksi turvaverkkotoimenpiteeksi, jonka avulla EU:n tuottajat pystyvät reagoimaan markkinasignaaleihin ja välttämään äärimmäiset hintavaihtelut;

- markkinasuuntautuneemman, kestävän maatalouden edistämiseksi saattamalla päätökseen siirtyminen tuotekeskeisestä tukijärjestelmästä tuottajakeskeiseen tukijärjestelmään, johon liittyy tuotantomääristä riippumattoman maatilan tulotuen käyttöönotto. Tämän järjestelmän mukainen tuki perustuu aiempiin viitetietoihin ja edellyttää ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvien vaatimusten noudattamista. Tämä lisää viljelijöille maksettavien tulotukien tehokkuutta;

- tukien välisen tasapainon parantamiseksi ja maaseudun kehittämisen vahvistamiseksi siirtämällä varoja YMP:n ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin. Tämä tapahtuu ottamalla käyttöön EU:n laajuinen tukien mukauttaminen ja laajentamalla maaseudun kehittämistä varten nykyisin käytössä olevien välineiden soveltamisalaa elintarvikkeiden laadun edistämiseksi, korkeampien vaatimusten täyttämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Selkeiden toimintaperiaatteiden määrittely YMP:tä varten

On hyvin todennäköistä, että tarvittavat lisäuudistukset aiheuttavat ylimääräisiä menoja, sillä maanviljelijöiden tulot on tarpeen vakauttaa asianmukaisella tavalla. Brysselin huippukokouksessa tehtyjen budjettipäätösten mukaisesti tämä voidaan saavuttaa ainoastaan lisäämällä varoja, joita voidaan saada muualla ensimmäisessä pilarissa tehtävien säästöjen avulla. Lisäuudistusta koskevat toimet edellyttävät näin ollen nykyisistä suorista tuista ja markkinamenoista saatavia säästöjä.

On olemassa todellinen vaara, että jos budjettisäästöjä ei saavuteta oikeudenmukaisilla, avoimilla ja ennustettavissa olevilla menettelyillä, EU voi ajautua umpikujaan myöhempien maataloutta koskevien päätösten suhteen. Tällöin olisi tarpeellista neuvotella tapauskohtaisesti samaan aikaan menojen alennuksista ja uudelleenjaoista. Olisi lähes mahdotonta taata yksittäisille viljelijöille maksettujen rahoitusosuuksien tasapainoisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Näin ollen viljelijöiden olisi hyvin vaikeaa tehdä minkäänlaisia suunnitelmia, sillä vaadittujen lisäuudistusta koskevien toimien lisäksi he eivät pystyisi ennakoimaan, miten tällaiset toimet saadaan rahoitettua.

Epävarmuus ei kuitenkaan vahingoittaisi ainoastaan viljelijöiden etuja vaan voisi myös estää päätökset, joilla YMP:tä voitaisiin muuttaa vastaamaan paremmin yhteiskunnan odotuksia. YMP:n uudistusprosessissa noudatettava hajanainen lähestymistapa voisi itse asiassa pahentaa monia tämänhetkisiä ongelmia ja vaarantaa tosiasiallisesti kestävää maataloutta. Tästä syystä komissio on tehnyt ehdotuksen säästöohjelmaksi, jolla varmistetaan, että uudet rahoitustarpeet voidaan täyttää tasapainoisella tavalla koko maatalousalalla.

EU:n maatalousalan kilpailukyvyn parantaminen

Laaditussa vaikutusanalyysissä vahvistetaan tarve tehdä komission heinäkuussa 2002 ehdottamat mukautukset. Maitokiintiöjärjestelmän vaihtoehdoista käydyn laajan keskustelun perusteella komissio katsoo, että Agenda 2000 -uudistusta olisi laajennettava siten, että se vastaisi paremmin hintoja koskevia realiteetteja ja tarvetta eriyttää edelleen voin ja rasvattoman maitojauheen tukitasoja. Komissio ehdotti niin ikään durumvehnästä maksettavan laatupalkkion muuttamista tavoitteenaan laatutuotannon kannustaminen yksinkertaisemmalla tavalla.

Markkinasuuntautuneemman kestävän maatalouden edistäminen

Tuotantomääristä riippumattoman maatilan tulotuen käyttöönotosta käydyssä keskustelussa on tuotu esiin eräitä huolenaiheita, joita komissio on käsitellyt ehdotuksissaan.

- Jotta maata ei poistettaisi viljelykäytöstä tuotantomääristä riippumattoman tuen käyttöönoton seurauksena, komissio on selventänyt, että viljelijöiden on uusien täydentävien ehtojen mukaisesti noudatettava tiukkoja maan hoitovelvoitteita. Tuotantomääristä riippumaton tuki tarjoaa mahdollisuuden joustavampaan maatalouden harjoittamiseen ja parantaa täten monien syrjäisten alueiden viljelijöiden taloudellista tilannetta.

- Vuokraviljelijöiden ja maanomistajien etujen tasapainoisuuden varmistamiseksi ehdotuksissa esitetään tukioikeuksien siirtoa koskevaa järjestelmää. Maksut suoritetaan ainoastaan viljelijöille, jotka harjoittavat aktiivista tuotantoa tai ylläpitävät maan hyvää viljelykuntoa ja ovat säilyttäneet yhteyden maahan. Sellaisen kotieläintuotannon osalta, jota harjoitetaan ilman vastaavaa maa-alaa, vahvistetaan erityisjärjestelyjä.

Uusi maatilan tulotuki on yhdenmukainen WTO:n vihreän laatikon kanssa. Tuotantomääristä riippumaton tuki tarjoaa EU:lle mahdollisuuden hyödyntää täysimääräisesti neuvottelumarginaaliaan sen pyrkiessä saavuttamaan esimerkiksi muita kuin kauppaan liittyviä näkökohtia koskevat tavoitteensa WTO:ssa. Tästä syystä tuotantomääristä riippumattoman tuen käyttöönottoa koskevat ehdotukset saattavat olla ratkaisevan tärkeitä maatalouden eurooppalaisen mallin etujen suojelemisessa.

Jotta edut saadaan maksimoitua erityisesti hallinnon tasolla, maatilan tulotuki kattaa mahdollisimman suuren joukon aloja: kaikki vilja-, öljy- ja valkuaiskasvien järjestelmään kuuluvat tuotteet sekä palkokasvit, siemenet, tärkkelysperunat sekä naudan- ja lampaanliha; riisin, durumvehnän ja kuivarehun tarkistetut tuet; maitoala maidontuotantotukien täytäntöönpanon yhteydessä. Muita uudistettavia aloja (sokeri, oliiviöljy, tupakka, puuvilla ja mahdollisesti hedelmät ja vihannekset sekä viini) koskevat ehdotukset tehdään vuoden 2003 aikana.

Maaseudun kehittämisen vahvistaminen

Ehdotukset, joiden mukaan maaseudun kehittämistä varten nykyisin käytettävissä olevien välineiden soveltamisalaa olisi laajennettava elintarvikkeiden laadun edistämiseksi, korkeampien vaatimusten täyttämiseksi ja eläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi, on hyväksytty yksimielisesti.

Komissio on ottanut tarkoin huomioon jäsenvaltioiden toistuvat pyynnöt yhteisön maaseudun kehittämispolitiikan yksinkertaistamiseksi toisen pilarin yhteydessä. Komissio on jäsenvaltioiden kanssa samaa mieltä toisen pilarin tehokkaan hallinnoinnin merkityksestä. Se on jo osoittanut halunsa toimia jäsenvaltioiden kanssa aktiivisesti ja rakentavasti tällaisen yksinkertaistamisen saavuttamiseksi ja on täysin sitoutunut saamaan aikaan konkreettisia tuloksia. Komissio esitti vuoden 2002 joulukuun lopussa merkittäviä ehdotuksia, joiden tavoitteena on helpottaa maaseudun kehittämisohjelmien hallinnointia komission täytäntöönpanosääntöjen tasolla. Yksinkertaistamista korostetaan entistäkin enemmän nykyisissä ehdotuksissa, joilla pyritään laajentamaan maaseudun kehittämisen soveltamisalaa ja kattavuutta.

Tukien välisen tasapainon parantaminen

Koska maatalousmarkkinoita koskeville menoille vahvistettiin Brysselissä yläraja, budjettikohtien välisiä siirtoja koskevaa mekanismia ei voida ottaa käyttöön ennen seuraavien rahoitusnäkymien alkamisajankohtaa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että tuolloin otettaisiin käyttöön mukauttamismenetelmä, jonka avulla voidaan parantaa markkinamenoja ja maatalouden kehittämistä koskevien tukien välistä tasapainoa.

Komissio painottaa erityisesti Brysselin Eurooppa-neuvoston tekemien päätelmien perusteella tarvetta lujittaa toista pilaria entisestään. Tältä osin varojen siirtoa ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin voidaan pitää ensimmäisenä vaiheena maaseudun kehittämisen lujittamisessa, rajoittamatta asiasta tulevaisuudessa käytäviä keskusteluja.

Toiseen pilariin voidaan siirtää varoja ja uusista markkinauudistuksista aiheutuviin uusiin rahoitustarpeisiin voidaan vastata uuden degressiojärjestelmän avulla. Kyseisessä järjestelmässä sovelletaan maatilan saamien suorien tukien kokonaismäärään perustuvien asteittaisten osuuksien periaatetta, jolla voidaan taata, että suorien tukien vähennykset ovat tasapainoisia ja yksinkertaisia soveltaa.

2. EHDOTETTUJEN UUDISTUSTEN VAIKUTUS

YMP:n toimenpiteisiin ehdotettujen mukautusten avulla tuotantopäätökset saadaan mahdollisimman joustaviksi ja tuottajille myönnettävän tuen maksaminen yksinkertaistuu merkittävästi samalla kun voidaan taata tuottajien tulojen vakaus. Mukautusten täytäntöönpano poistaisi suuren osan nykyisen tukijärjestelmän negatiivisista ympäristökannustimista, parantaisi lainsäädännön täytäntöönpanoa ja edistäisi kestävämpiä maatalouskäytänteitä. Tämän lisäksi ne edistävät YMP:n merkittävää yksinkertaistamista, helpottavat laajentumisprosessia ja auttavat puolustamaan YMP:tä WTO:ssa.

Ehdotetut mukautukset täydentävät EU:n kansainvälistä tavoitetta varmistaa, että kehitysmaat saavat täyden hyödyn maailmanmarkkinoiden laajentumisesta siten, että samalla niiden elintarvikevarmuus säilyy. Kuten vaikutusanalyysi osoittaa, ehdotusten odotetaan vähentävän vientimahdollisuuksia, koska tukea suunnataan laajaperäisempiin maatalouskäytänteisiin ja vähemmän kauppaa vääristäviin kotimaisiin tukiin. Näin ollen ehdotukset edistävät maailmanmarkkinahintojen vahvistumista, mistä on etua kehitysmaiden maatalousalalle.

Mukautukset ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että EU pystyy luomaan kestävän ja ennustettavissa olevan toimintakehyksen maatalouden eurooppalaiselle mallille tulevina vuosina. Muutokset ovat entistäkin kiireellisempiä uuden budjettikehyksen vuoksi. Niiden avulla EU pystyy säilyttämään tulevaisuuden maatalouspolitiikkansa vakaana, varmistamaan viljelijöiden tulotuen avoimen ja oikeudenmukaisemman jakamisen sekä vastaamaan paremmin kuluttajien ja veronmaksajien odotuksiin.

2.1. Taloudellinen vaikutus

Komissio on julkaissut perusteellisen vaikutusanalyysin väliarvioinnissa ehdotetuista mukautuksista [2]. Analyysissä päädytään yleisesti siihen, että huolimatta vähäisistä muutoksista tuen kokonaistasoon välitarkastuksessa tehdyt ehdotukset johtaisivat varojen parempaan jakautumiseen tuotteiden kesken sekä tehokkaampaan tulonsiirtoon.

[2] Lisätietoja Internet-osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/agriculture/ publi/reports/mtrimpact/index_en.htm

EU:n viljantuotannon ennustetaan kaikissa analyyseissä laskevan hieman. Tämä johtuu pääasiassa tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien täytäntöönpanosta, päästövähennyshyvitystä koskevasta ehdotuksesta ja tukihintatason alentamisesta. Tämä kehitys olisi seurausta lähinnä viljan viljelyalojen vähentymisestä, sillä useimmissa analyyseissä keskisatojen odotetaan kasvavan. Tuotannon lasku ei koskisi niinkään vehnää kuin rehuviljoja, sillä vehnän maailmanmarkkinoiden hintanäkymät ovat paremmat kuin useimpien rehuviljojen.

Väliarvioinnissa tehtyjen ehdotusten vaikutukset öljykasvien tuotantoon ovat vaihtelevampia, vaikka useimpien analyysien mukaan elintarvikkeeksi tarkoitettujen öljykasvien tuotanto näyttäisikin hieman alenevan. Komission analyysin mukaan päästövähennyshyvityksiin liittyvät maksut johtaisivat energiakasvien, erityisesti öljykasvien, tuotannon lisääntymiseen pääasiassa viljantuotannon kustannuksella.

Tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien täytäntöönpano kotieläintuotannon alalla johtaisi naudan- ja lampaanlihan tuotannon jonkinasteiseen alenemiseen, sillä se suosisi tuotantojärjestelmien laajaperäistämistä ja nostaisi markkinahintoja, millä olisi myönteinen vaikutus asiaan kuuluvien karjatilojen tuloihin.

Yleisesti ollaan sitä mieltä, että väliarvioinnissa esitettyjen ehdotusten vaikutukset maataloustuloihin ovat melko rajalliset koko EU:n maatalousalan osalta, vaikka vaikutukset saattavatkin vaihdella eri tuotealojen ja alueiden välillä.

Vaikka tuotantomääristä riippumattomien suorien tukien täytäntöönpano aiheuttaisi tulojen nousua kotieläintuotannon alalla (korkeampien markkinahintojen vuoksi), tämä tasoittuisi alakohtaisella negatiivisella tulovaikutuksella, joka liittyy rehuviljojen markkinahintojen alenemiseen rukiin intervention poistumisen vuoksi.

2.2. Budjettivaikutus

Ehdotetut toimenpiteet johtavat nykyisten jäsenvaltioiden osalta säästöihin, joiden arvioidaan olevan 337 miljoonaa euroa varainhoitovuonna 2006 ja noin 186 miljoonaa euroa varainhoitovuodesta 2010 alkaen. Tämä vaikutus johtuu siitä, että markkinatoimenpiteitä koskevien ehdotusten mukaiset säästöt ovat suurempia kuin suoria tukia koskevien ehdotusten vaikutukset, joiden määräksi on arvioitu +729 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja noin +1 610 miljoonaa euroa vuodesta 2010 alkaen.

Uudet EU:hun liittyvät jäsenvaltiot aiheuttavat kuitenkin vuonna 2010 noin 88 miljoonan euron lisämenot, jotka kasvavat vuosittain siten, että ne ovat 241 miljoonaa euroa vuonna 2013 suorien tukien osuuden kasvettua niiden kokonaismenoista.

Jotta kokonaismenot pysyisivät sen uuden ylärajan alapuolella, joka vahvistettiin Brysselissä 25:een jäsenvaltioon laajentuneessa EU:ssa käyttöön otettavien markkinatoimenpiteiden ja suorien tukien rahoittamiseksi, ehdotetaan, että nykyisille jäsenvaltioille myönnettäviä suoria tukia alennetaan varainhoitovuodesta 2007 alkaen. Tämä esitetään seuraavassa taulukossa:

EU-25: Menoennusteet rahoitusnäkymien otsakkeen 1a osalta - uudistusehdotukset

>TAULUKON PAIKKA>

3. VÄLIARVIOINTI JA UUDET JÄSENVALTIOT

Noudattaen sisäisiä järjestelyjä, jotka koskevat tiedottamis- ja kuulemismenettelyn täytäntöönpanoa eräiden liittymistä edeltävällä kaudella tehtävien päätösten ja muiden toimenpiteiden osalta, komissio toimittaa liitteenä olevat väliarviointia koskevat ehdotukset EU:hun liittyville valtioille sen jälkeen, kun ne on toimitettu neuvostolle. Kukin unioniin liittyvä valtio voi pyytää näistä ehdotuksista käytävää keskustelua edellä esitettyjä järjestelyjä koskevia edellytyksiä noudattaen [3].

[3] KOMISSIO EI OLE VIELÄ VAHVISTANUT SISÄISIÄ JÄRJESTELYJÄ, JOTKA KOSKEVAT TIEDOTTAMIS- JA KUULEMISMENETTELYN TÄYTÄNTÖÖNPANOA ERÄIDEN LIITTYMISTÄ EDELTÄVÄLLÄ KAUDELLA TEHTÄVIEN PÄÄTÖSTEN JA MUIDEN TOIMENPITEIDEN OSALTA.

4. EHDOTUSTEN KUVAUS

4.1. Markkinoiden vakauttaminen ja yhteisten markkinajärjestelyjen parantaminen

Peltokasviala

Vilja

Ehdotetaan interventiohinnan lopullista viiden prosentin alennusta (Agenda 2000:ssa ehdotetusta 20 prosentista) 95,35 euroon/tonni markkinointivuodesta 2004/05 alkaen, jotta voidaan varmistaa, että interventio toimii todellisena turvaverkkona. Interventiovarastojen kasvamisen välttämiseksi ruis suljetaan interventiojärjestelmän ulkopuolelle.

Intervention merkityksen vähentyessä interventiohintojen kausikorjausta ei enää tarvita. Sen vuoksi ehdotetaan kuukausikorotusten järjestelmän kumoamista. Tuotantotukia ei enää sovelleta tärkkelykseen ja eräisiin siitä johdettuihin tuotteisiin.

Viljan interventiohinnan alennuksen seurauksena viljan ja muiden asiaankuuluvien peltokasvien pinta-alatuet nostetaan 63 eurosta 66 euroon tonnilta. Ne sisältyvät maatilan tulotukeen.

Valkuaiskasvit

Nykyinen valkuaiskasveista maksettava lisätuki (9,5 euroa/tonni) säilytetään ja muunnetaan lajikohtaiseksi pinta-alatueksi, jonka suuruus on 55,57 euroa/ha. Se maksetaan 1,4 miljoonaksi hehtaariksi vahvistetun uuden taatun enimmäispinta-alan rajoissa.

Durumvehnä

Perinteisillä tuotantoalueilla viljeltävän durumvehnän lisätuki alennetaan 344,5:stä eurosta/ha 250:een euroon/ha ja sisällytetään maatilan tulotukeen. Muilla alueilla, joilla durumvehnän tuotantoa tuetaan, maksettava erityistuki, joka on tällä hetkellä 139,5 euroa/ha, lakkautetaan asteittain. Tämän tuen alennukset toteutetaan kolmen vuoden aikana vuodesta 2004 alkaen.

Otetaan käyttöön uusi palkkio suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa käytettävän durumvehnän laadun parantamiseksi. Palkkio maksetaan perinteisillä tuotantoalueilla viljelijöille, jotka käyttävät tietyn määrän valittuihin lajikkeisiin kuuluvia varmennettuja siemeniä. Valituiksi tulevat lajikkeet, jotka täyttävät suurimoiden ja pastan tuotantoa koskevat laatuvaatimukset. Palkkion suuruus on 40 euroa/ha, ja se maksetaan perinteisillä tuotantoalueilla tällä hetkellä sovellettavien taattujen enimmäispinta-alojen rajoissa.

Tärkkelysperunat

Asetuksessa (ETY) N:o 1766/92 säädetään tärkkelysperunoiden tuottajille maksettavasta suorasta tuesta. Tuen määräksi vahvistettiin Agenda 2000:n yhteydessä 110,54 euroa tärkkelystonnia kohden. Puolet tästä tuesta sisällytetään maatilan tulotukeen teollisuudelle aiemmin toimitettujen määrien perusteella. Tuen loppuosa säilyy tärkkelysperunoiden osalta maksettavana lajikohtaisena tukena. Vähimmäishinta poistetaan.

Kuivarehu

Kuivarehualalla maksettava tuki jaetaan uudelleen viljelijöiden ja jalostusteollisuuden kesken. Viljelijöille maksettava suora tuki sisällytetään maatilan tulotukeen teollisuudelle aiemmin toimitettujen määrien perusteella. Kansallisia enimmäismääriä sovelletaan nykyisten taattujen kansallisten määrien huomioon ottamiseksi.

Neljän vuoden siirtymäkauden ajan noudatetaan dehydratoituja ja aurinkokuivattuja rehuja koskevaa yksinkertaistettua yhtenäistä tukijärjestelmää, josta myönnetään alenevaa tukea, joka on aluksi eli markkinointivuonna 2004/05 33 euroa/tonni. Vastaavat taatut kansalliset määrät yhdistetään.

Siemenet

Asetuksessa (EY) N:o 2358/71 vahvistetaan tuki valittujen siemenlajien tuotantoon. Tuki, jota maksetaan tällä hetkellä tonnilta tuotettuja siemeniä, sisällytetään maatilan tulotukeen. Se lasketaan kertomalla tuettujen siementonnien lukumäärä edellä mainitun asetuksen 3 artiklan mukaisesti vahvistetulla määrällä.

Riisi

Jotta riisimarkkinat saataisiin vakautettua ottaen huomioon erityisesti Kaikki paitsi aseet -aloitteen vaikutukset, komissio ehdottaa, että interventiohintaa alennetaan kerralla 50 prosenttia. Tällöin tosiasiallinen tukihinta, joka on 150 euroa/tonni, vastaisi maailmanmarkkinahintoja. Tuottajien tulojen vakauttamiseksi tällä hetkellä sovellettava suora tuki nostetaan 52 eurosta/tonni 177 euroon/tonni, joka vastaa vuoden 1992 uudistuksessa ja Agenda 2000:ssa vahvistettua viljojen kokonaiskorvausta. Tästä määrästä osuus, jonka suuruus on 102 euroa/tonni, sisältyy maatilan tulotukeen ja maksetaan aiempien tukioikeuksien perusteella nykyisten taattujen enimmäispinta-alojen rajoissa. Loppuosuus, joka on 75 euroa/tonni kerrottuna vuoden 1995 uudistuksesta seuranneella tuotolla, maksetaan lajikohtaisena tukena. Taattu enimmäispinta-ala vahvistetaan vuosien 1999-2001 keskimääräiselle tasolle tai nykyisen taatun enimmäispinta-alan tasolle riippuen siitä, kumpi on alhaisempi. Otetaan käyttöön yksityisen varastoinnin järjestelmä, johon turvaudutaan silloin, kun markkinahinta laskee alle tosiasiallisen tukihinnan. Lisäksi otetaan käyttöön erityistoimenpiteitä, kun markkinahinta laskee tonnilta alle 120 euron.

Pähkinät

Nykyinen järjestelmä korvataan vuotuisella kiinteämääräiselle tuella, jonka suuruus on 100 euroa/ha ja joka myönnetään taattuihin kansallisiin aloihin jaetulle 800 000 hehtaarin taatulle enimmäispinta-alalle. Jäsenvaltiot voivat täydentää tätä tukea vuotuisella 109 euron hehtaarikohtaisella enimmäismaksulla.

Maitotuotteet

Vakaiden tulevaisuudennäkymien takaamiseksi maidontuottajille komissio ehdottaa uudistetun maitokiintiöjärjestelmän soveltamisen jatkamista markkinointivuoteen 2014/15 asti.

Berliinissä maaliskuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti lykätä maitoalan uudistuksen voimaantuloa budjettinäkökohtien vuoksi. Koska nykyisten rahoitusnäkymien mukaan käytettävissä on ennakoimattomia budjettivaroja, komissio on vakaasti sitä mieltä, että Berliinissä sovittua maitoalan uudistusta olisi aikaistettava yhdellä vuodella, jotta uudistuksen tavoitteet ja edut voidaan saavuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämän lisäksi on tarpeen alentaa maidon tukihintaa nostamalla kiintiötä yhdellä prosentilla vuosina 2007 ja 2008 viitemäärien perusteella Agenda 2000:n täysimääräisen täytäntöönpanon jälkeen.

Suunniteltu viiden prosentin vuotuinen yhtenäinen alennus korvataan epäsymmetrisillä interventiohinnan alennuksilla, joiden suuruus on rasvattoman maitojauheen osalta -3,5 prosenttia vuodessa ja voin osalta -7 prosenttia vuodessa viiden vuoden ajan. Kaiken kaikkiaan tämä 35 prosentin alennus voin hinnoissa ja 17,5 prosentin alennus rasvattoman maitojauheen hinnoissa merkitsee 28 prosentin kokonaisalennusta EU:n maidon tavoitehintojen osalta viiden vuoden aikana. Voin interventio-ostot keskeytetään vuotuisen 30 000 tonnin rajan ylityttyä. Ehdotetaan, että kyseisen rajan ylityttyä ostot voidaan toteuttaa tarjouskilpailumenettelyllä.

Vuosina 2007 ja 2008 maksetaan lisäkorvausta suorien tukien avulla käyttäen samaa laskutapaa kuin Agenda 2000:ssa. Kaikki maidontuotantotuet sisällytetään maatilan tulotukeen.

4.2. Tuotantomääristä riippumattomat suorat tuet - maatilan tulotuen käyttöönotto

Maatilan tulotuella korvataan yhteisissä markkinajärjestelyissä maksettavat useimmat palkkiot. Viljelijöille maksetaan viitemäärään perustuvaa maatilan tulotukea, ja viitemäärään sisällytetään seuraavien alojen tuet: peltokasvit, naudanliha (myös Posei ja Egeanmeren saaret), maito ja maitotuotteet, lampaat ja vuohet, tärkkelysperunat, palkoviljat, riisi, siemenet ja kuivarehu. Viitekautena ovat vuodet 2000-2002.

Tämä maatilan tulotuki jaetaan tukioikeuksiin, jolloin oikeuksien siirto helpottuu. Kukin oikeus lasketaan jakamalla viitemäärä tähän määrään viitekaudella johtaneella hehtaarimäärällä (myös rehuala).

Tukioikeuden perusteella tehtävään maksupyyntöön on liityttävä tukikelpoinen hehtaari, joka määritellään tilan maatalousalaksi. Tukikelpoisiin hehtaareihin eivät sisälly monivuotisessa viljelyssä, metsätaloudessa ja muussa kuin maatalouskäytössä 31. joulukuuta 2002 olleet alat. Kotieläintuotantoon ilman vastaavaa maa-alaa tai tukioikeuden ollessa yli 10 000 euroa sovelletaan vastaavin edellytyksin erityistä tukioikeutta. Maatilan tulotukea ja erityistukea koskevat kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan. Tästä määrästä varataan jäsenvaltion tasolla yhden prosentin osuus viljelijän kohtaamiin vaikeuksiin.

Oikeudet voidaan siirtää maan kanssa tai ilman maata saman jäsenvaltion viljelijöiden kesken. Jäsenvaltio voi määritellä alueita, joiden sisälle siirrot on rajattava. Lisäksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus mukauttaa oikeuksia alueellisten keskimäärien kannalta.

Viljelijät voivat käyttää tätä maata kaikkeen maataloustoimintaan paitsi monivuotisten viljelykasvien viljelyyn. Tukioikeudet, joita ei ole käytetty enintään viiteen vuoteen, luovutetaan kansalliseen varantoon, paitsi jos kyseessä on ylivoimainen este tai poikkeukselliset olosuhteet.

Ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia sekä työturvallisuutta koskevien vaatimusten lujittaminen

EU:n lakisääteisiin vaatimuksiin ympäristön, elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä työturvallisuuden alalla tilatasolla sovelletaan pakollisia täydentäviä ehtoja. Tuen irrottamista tuotantomääristä on välttämätöntä täydentää, jottei maata poistettaisi viljelykäytöstä, mikä aiheuttaisi ympäristöongelmia. Näin ollen suoria tukia saavien viljelijöiden velvollisuus on säilyttää kaikki maatalousmaa hyvässä viljelykunnossa.

Täydentävä ehto velvoittaa koko maatilaa, ja seuraamuksia sovelletaan aina, kun edunsaajan maatila ei täytä vaatimuksia. Täydentävää ehtoa sovelletaan kaikkiin aloihin ja niin käytössä olevaan kuin käyttämättömäänkin maatalousmaahan.

Maatilan tulotuen tai muiden YMP:n mukaisten suorien tukien piiriin kuuluviin viljelijöihin, jotka eivät noudata näitä lakisääteisiä vaatimuksia, sovelletaan seuraamusjärjestelmää. Seuraamus on tuen alentaminen tai peruuttaminen kokonaan (tapauksen vakavuudesta riippuen).

Maatilojen neuvontajärjestelmä

Maatilojen neuvontajärjestelmä tulee pakolliseksi osana täydentäviä ehtoja. Se otetaan käyttöön ensi vaiheessa sellaisten tuottajien osalta, jotka saavat suoria tukia yli 15 000 euroa vuodessa tai joiden liikevaihto on yli 100 000 euroa vuodessa. Muut viljelijät voivat liittyä järjestelmään vapaaehtoisesti. Tällä neuvontapalvelulla viljelijöitä ohjeistetaan siitä, kuinka vaatimuksia ja hyviä käytänteitä sovelletaan tuotantoprosessissa. Tilatarkastuksiin kuuluvat tiettyjen tavoitteena olevien seikkojen (ympäristö, elintarvikkeiden turvallisuus ja eläinten hyvinvointi) kannalta merkittäviksi määriteltyjen materiaalikiertojen ja tilan toimintojen jäsentyneet ja säännölliset tilannekatsaukset ja selvitykset. Tilatarkastuksia tuetaan osana maaseudun kehittämistä.

Pitkän aikavälin kesannointi ympäristösyistä

Voidakseen saada maatilan tulotuen tuottajien, joilla nykyään on kesannointivelvoite, on jatkossakin kesannoitava ala, joka vastaa 10:tä prosenttia heidän nykyisestä vilja-, öljykasvi- ja valkuaiskasvialastaan. Tämän alan kesannointivelvoitetta ei sovelleta luonnonmukaiseen viljelyyn. Kesannointiin ei sovelleta vuoroviljelyä, eikä kesannoitua alaa saa käyttää maataloustarkoituksiin eikä viljelykasvien kaupalliseen viljelyyn. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia vuoroviljelyyn perustuvan kesannoinnin, jos tämä on tarpeen ympäristösyistä. Jos maata siirretään, sen on edelleen kesannoitava.

Energiakasvien tuki - päästövähennyshyvitys

Komissio ehdottaa energiakasveille tukea, jonka suuruus on 45 euroa/ha. Tukea myönnetään 1 500 000 hehtaarin suuruiselle EU:n taatulle enimmäispinta-alalle. Sitä myönnetään ainoastaan aloille, joiden tuotannosta on tehty viljelijän ja jalostusteollisuuden välinen sopimus, paitsi jos viljelijä jalostaa tuotteet itse tilallaan. Komissio antaa viiden vuoden kuluessa energiakasvijärjestelmän täytäntöönpanosta neuvostolle kertomuksen järjestelmän soveltamisesta sekä esittää aiheelliset ehdotukset.

Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

Yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää on mukautettava suoria tukia koskevien uusien säännösten mukaisesti. Erityisesti maatilan tulotukijärjestelmän käyttöönotto tarkoittaa nykyisen yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän yhden osan yksinkertaistumista, koska uudessa tilatukijärjestelmässä ei enää edellytetä vilja-, öljy- ja valkuaiskasvien sekä kotieläintuotannon tunnistamista, lukuun ottamatta riisin ja durumvehnän kaltaisia tuotteita, joille edelleen myönnetään lajikohtaista tukea. Nykyistä maksujen seuranta- ja valvontajärjestelmää käytetään vastaisuudessa helpottamaan tukioikeuksien ja niiden edellytyksenä olevien viljelylohkojen ristiintarkastuksia. Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä säilyy näin ollen uuden yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän olennaisena osana.

Tukihakemuksille on tehtävä hallinnollisia tarkastuksia viljelyalojen tukikelpoisuuden ja vastaavien tukioikeuksien varmistamiseksi. Hallinnollisten tarkastusten lisäksi on tehtävä paikalla otoksiin perustuvia tarkastuksia, joiden yhteydessä viljelyalat voidaan tarkastaa kaukokartoitusmenetelmiä käyttäen. Näiden tarkastusten on oltava jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten viranomaisten yhteensovittamia, ja niiden perusteella tukia alennetaan tai evätään jos todetaan, että tukikelpoisuutta koskevat edellytykset eivät täyty.

Myös täydentäviin ehtoihin liittyvien tarkastusten on sisällyttävä uuteen yhdennettyyn hallinto- ja valvontajärjestelmään eli kyseisellä järjestelmällä ei siis valvota pelkästään tukikelpoisuusedellytysten täyttymistä. Näin ehdotus sisältää täysin yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän. Jäsenvaltioissa jo käytettäviä, lakisääteisten hoitovaatimusten ja maan hyvään viljelykuntoon liittyvien edellytysten noudattamista valvovia järjestelmiä voidaan käyttää yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osana. Niiden on tietenkin oltava yhteensopivia jälkimmäisen järjestelmän kanssa. Tämä koskee muun muassa direktiivin 92/102/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaista eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää. Myös horisontaaliasetuksesta tehdyn ehdotuksen liitteessä IV vahvistettujen tukijärjestelmien hallinnoimiseksi ja valvomiseksi käytettävän järjestelmän on oltava yhteensopiva yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa.

4.3. Tuen vähentäminen

Jotta tuleviin rahoitustarpeisiin voidaan vastata, ajanjaksolle 2006-2012 ehdotetaan tuen vähentämisjärjestelmää tukien välisen tasapainon sekä ennustettavissa olevan, avoimen sääntelyn varmistamiseksi.

Viljelijälle tiettynä vuonna myönnettäviä tukia vähennetään seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Tuen vähentämisestä edellä kuvatussa järjestelmässä johtuva mukauttamisosuus tulee jäsenvaltioiden käyttöön yhteisön lisätukena käytettäväksi jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmiin liittyviin toimenpiteisiin. Tämä osuus on yksi prosentti vuonna 2006 ja nousee 6 prosenttiin vuonna 2011. Nämä määrät myönnetään jäsenvaltioille seuraavien kriteerien perusteella: maatalousala, maataloustyöllisyys ja bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimana mitattuna. Jäljelle jäävät määrät käytetään uusista markkinauudistuksista syntyviin lisärahoitustarpeisiin. Tuen vähentämistä ja mukauttamista sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin vasta kun asteittain käyttöönotettavat suorat tuet ovat tavanomaisella EU-tasolla.

4.4. Maaseudun kehittämisen vakauttaminen ja vahvistaminen

Komissio ehdottaa yhteisön maaseudun kehittämiseen tarkoitetun tuen soveltamisalan laajentamista sisällyttämällä siihen uusia toimenpiteitä riippumatta siitä, millaiseksi maaseudun kehittämispolitiikan uudistamista koskeva keskustelu muodostuu. Uudet toimenpiteet lisätään toisessa pilarissa käytettävissä olevien toimenpiteiden valikoimaan muuttamatta peruskehystä, jonka nojalla maaseudun kehittämistukea myönnetään. Komissio katsoo, että tällaisilla muutoksilla olisi kielteisiä vaikutuksia nykyisen ohjelmakauden 2000-2006 puolivälissä.

Uudet ehdotetut toimenpiteet ovat kaikki liitännäistoimenpiteitä, ja ne rahoitetaan koko EU:ssa EMOTR:n tukiosastosta. Toimenpiteet on pääasiassa kohdennettu viljelijöihin. Jäsenvaltioiden ja alueiden tehtävänä on päättää, haluavatko ne sisällyttää nämä toimenpiteet maaseudun kehittämisohjelmiinsa. Uusiin toimenpiteisiin sisältyvät seuraavat:

Asetukseen (EY) N:o 1257/1999 lisätään uusi luku "Elintarvikkeiden laatu", joka sisältää seuraavat kaksi toimenpidettä:

- Viljelijöille maksetaan kannustinmaksu silloin kun he osallistuvat vapaaehtoisesti yhteisön ohjelmiin tai hyväksyttyihin kansallisiin ohjelmiin, joiden tarkoituksena on parantaa maataloustuotteiden ja tuotantoprosessien laatua sekä antaa kuluttajille tästä takeet. Tällaista tukea voidaan maksaa vuosittain enintään viiden vuoden ajan, ja kukin tila voi saada enintään 1 500 euroa vuodessa.

- Tuottajaryhmille myönnetään tukea edellisen toimenpiteen mukaisissa laatuohjelmissa tuotettuja tuotteita koskeviin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin. Julkista tukea voidaan myöntää enintään 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Lisätään uusi luku "Vaatimusten noudattaminen", joka sisältää seuraavat kaksi toimenpidettä:

- Jäsenvaltioilla on mahdollisuus myöntää viljelijöille väliaikaista ja alenevaa tukea, jonka tarkoituksena on auttaa heitä mukautumaan tiukkoihin vaatimuksiin, jotka perustuvat ympäristöä, kansanterveyttä, eläinten ja kasvien terveyttä sekä viljelijöiden työturvallisuutta koskevaan yhteisön lainsäädäntöön. Tukitasot on mukautettava viljelijöille tietyn vaatimuksen noudattamisesta aiheutuvien lisävelvoitteiden ja toimintakustannusten huomioon ottamiseksi. Alenevaa kiinteää tukea myönnetään enintään viiden vuoden ajan. Tukea voidaan myöntää tilalle enintään 10 000 euroa vuodessa. Tukea ei missään tapauksessa makseta silloin, kun yksittäinen viljelijä jättää noudattamatta kansalliseen lainsäädäntöön jo sisällytettyjä vaatimuksia.

- Viljelijöitä tuetaan maatilojen neuvontapalvelujen käyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Viljelijät voivat saada julkista tukea enintään 80 prosenttia tällaisista palveluista aiheutuvista kustannuksista heidän käyttäessään näitä palveluita ensimmäisen kerran. Tuen enimmäismäärä on 1 500 euroa.

Asetuksen (EY) N:o 1257/1999 nykyiseen maatalousympäristöä koskevaan lukuun sisällytetään mahdollisuus maksaa tukea viljelijöille, jotka sitoutuvat vähintään viiden vuoden ajaksi parantamaan kotieläintensä hyvinvointia tavalla, joka ylittää hyvän kotieläintuotannon käytänteet. Tukea maksetaan vuosittain, ja se perustuu tällaisista sitoumuksista aiheutuviin lisäkustannuksiin ja sitoumusten takia menetettyihin tuloihin. Vuosittainen maksukatto on 500 euroa kotieläinyksikköä kohden.

Lisäksi komissio ehdottaa eräiden uusien toimenpiteiden käyttöönotosta johtuvien teknisten mukautusten lisäksi mahdollisuutta mukauttaa asetusta (EY) N:o 1257/1999 nykyisten ehdotusten yhteydessä. Näin eräitä säännöksiä yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin neuvoston asetuksessa. Nämä mukautukset koskevat metsitys- ja koulutuslukujen soveltamisalan selkeyttämistä ja uuden luetelmakohdan lisäämistä maaseutualueiden sopeuttamista ja kehittämistä (ns. 33 artiklan mukaiset toimenpiteet) koskevaan lukuun paikallisiin kumppanuusryhmiin liittyvien hallintomenojen kattamiseksi.

Vuonna 2004 komissio tarkastelee maatalouden kehittämisen vaikutusta näiden kestävään kehitykseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen erityisesti biologisen monimuotoisuuden ja direktiivin 92/43/EY (ns. elinympäristödirektiivi) täytäntöönpanon osalta. Samalla pohditaan mahdollisuutta laajentaa hiljattain hyväksyttyjen, elintarvikkeiden laatua koskevien uusien vaatimusten täyttämiseksi viljelijöille myönnettävien tukien soveltamisala koskemaan myös perinteisiä pientuottajia. Komissio tekee tarvittaessa ehdotuksia siitä, miten yhteistä maatalouspolitiikkaa voidaan hyödyntää näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

2003/0006 (CNS)

Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

II OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku Täydentävät ehdot

2 luku Tuen vähentäminen ja mukauttaminen

3 luku Maatilojen neuvontajärjestelmä

4 luku Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

5 luku Muut yleiset säännökset

III OSASTO MAATILAN TULOTUKIJÄRJESTELMÄ

1 luku Yleiset säännökset

2 luku Määrän vahvistaminen

3 luku Tukioikeudet

1 jakso Pinta-alaan perustuvat tukioikeudet 2 jakso Erityiset tukioikeudet 4 luku Maankäyttö maatilan tulotukijärjestelmässä

1 jakso Maan käyttö 2 jakso Kesannointi

5 luku Alueellinen täytäntöönpano

IV OSASTO MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT

1 luku Durumvehnän erityinen laatupalkkio

2 luku Valkuaiskasvipalkkio

3 luku Riisin lajikohtainen tuki

4 luku Pähkinöiden pinta-alatuki

5 luku Energiakasvien tuki

6 luku Tärkkelysperunan tuki

V OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

LIITE I Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä

LIITE II 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

LIITE III 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset

LIITE IV 5 artiklassa tarkoitetut hyvää viljelykuntoa koskevat edellytykset

LIITE V 29 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät

LIITE VI Luettelo 36 artiklassa tarkoitettuun tulotukeen liittyvistä suorista tuista

LIITE VII 40 artiklassa tarkoitetun viitemäärän laskeminen

LIITE VIII 44 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

LIITE IX 61 artiklassa tarkoitetut durumvehnän perinteiset tuotantoalueet

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen [4],

[4] EYVL C ..., ..., s. ...

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon [5],

[5] EYVL C ..., ..., s. ...

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [6],

[6] EYVL C ..., ..., s. ...

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon [7],

[7] EYVL C ..., ..., s. ...

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan eri tulotukijärjestelmiin sisältyville suorille tuille olisi vahvistettava yhteiset edellytykset.

(2) Suorien tukien täysimääräinen maksaminen olisi liitettävä maatalousmaahan, -tuotantoon ja -toimintaan liittyvien sääntöjen noudattamiseen. Kyseisten sääntöjen avulla yhteisiin markkinajärjestelyihin olisi sisällytettävä ympäristöä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia, viljelijöiden työturvallisuutta ja maan hyvää viljelykuntoa koskevat perusvaatimukset. Jos nämä perusvaatimukset eivät täyty, jäsenvaltioiden olisi evättävä suora tuki kokonaan tai osittain käyttäen apunaan suhteellisia, puolueettomia ja asteittaisia perusteita. Tällaiset epäämiset eivät rajoita muiden voimassa olevien tai myöhemmin säädettävien yhteisön tai kansallisen lain säännösten soveltamista.

(3) Maan hyvän viljelykunnon säilyttämiseksi olisi vahvistettava vaatimukset tietyille aloille, joille ei tällä hetkellä ole vahvistettu vaatimuksia. Kyseisten vaatimusten olisi perustuttava hyvään viljelykäytäntöön, jonka perusta saattaa olla jäsenvaltioiden säännöksissä. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa yhteisön kehys. Jäsenvaltioiden tämän kehyksen mukaisesti vahvistamissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon asianomaisten viljelyalojen erityisominaisuudet, myös maaperä- ja ilmasto-olot, nykyiset viljelyjärjestelmät (maankäyttö, vuoroviljely, viljelykäytänteet) ja tilarakenteet.

(4) Koska pysyvillä laitumilla on myönteisiä ympäristövaikutuksia, on aiheellista hyväksyä toimenpiteitä, joilla kannustetaan nykyisten pysyvien laidunten säilyttämiseen entisellään ja vältetään suurten alueiden muuttaminen peltomaaksi.

(5) Jotta saavutettaisiin parempi tasapaino kestävän maatalouden edistämiseen ja maaseudun kehittämiseen tähtäävien toimintavälineiden välillä, käyttöön olisi pakollisena otettava suorien tukien asteittainen vähennysjärjestelmä koko yhteisössä vuosina 2007-2012. Kaikkia tietyn määrän ylittäviä suoria tukia olisi vuosittain alennettava tietyillä prosenttimäärillä. Saavutettuja säästöjä olisi käytettävä yhteisen maatalouspolitiikan eri alojen lisäuudistusten rahoittamiseksi tarvittaessa. On aiheellista antaa komissiolle valtuudet mukauttaa kyseisiä prosenttimääriä tarvittaessa. Vuoteen 2007 saakka jäsenvaltiot voivat edelleen soveltaa yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia suoran tuen järjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1259/1999 [8] mukaisia, tuen mukauttamista koskevia voimassa olevia sääntöjä vapaaehtoisesti.

[8] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 113. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1244/2001 (EYVL L 173, 27.6.2001, s. 1).

(6) Jotta viljelijät voisivat täyttää nykyaikaista korkealaatuista maanviljelyä koskevat vaatimukset, jäsenvaltioiden on tarpeen ottaa käyttöön kattava järjestelmä kaupallisille tiloille suunnatuista neuvontapalveluista. Maatilojen neuvontajärjestelmän olisi lisättävä viljelijöiden tietämystä materiaalikierroista ja maatilan toiminnoista, joita koskevat ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä työturvallisuuteen liittyvät vaatimukset, järjestelmän kuitenkaan mitenkään vaikuttamatta viljelijöiden velvollisuuksiin ja vastuuseen noudattaa näitä vaatimuksia.

(7) Maatilojen neuvontajärjestelmän käyttöönoton helpottamiseksi järjestelmän olisi ensimmäisessä vaiheessa oltava pakollinen osa täydentäviä ehtoja, kun kyseessä ovat sellaiset tuottajat, joiden suorat tuet ylittävät tietyn tason vuosittain tai joiden liikevaihto ylittää tietyn määrän. Muiden viljelijöiden pitäisi pystyä liittymään järjestelmään vapaaehtoisesti. Koska kyseessä on viljelijöille tarjottu neuvontapalvelu, neuvonnan yhteydessä saadut tiedot on aiheellista säilyttää luottamuksellisina lukuun ottamatta tapauksia, joissa yhteisön tai kansallisia lakeja on rikottu vakavasti.

(8) Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 [9] 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistuakseen Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta rahoitettavien toimien toteuttamisesta ja säännönmukaisuudesta sekä estääkseen ja rangaistakseen sääntöjenvastaisuudet.

[9] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(9) Hallinto- ja valvontamekanismien tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden parantamiseksi on tarpeen mukauttaa tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3508/92 [10] säädettyä järjestelmää, jotta siihen voidaan sisällyttää maatilan tulotukijärjestelmä, durumvehnää, valkuaiskasveja, energiakasveja, riisiä, perunatärkkelystä ja pähkinöitä koskevat tukijärjestelmät sekä täydentäviä ehtoja, tuen mukauttamista ja maatilojen neuvontajärjestelmää koskevien sääntöjen soveltamisen valvonta. On tarkoituksenmukaista säätää mahdollisuudesta liittää järjestelmään myöhemmin muita tukijärjestelmiä.

[10] EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 495/2001 (EYVL L 72, 14.3.2001, s. 6).

(10) Tehokkaan valvonnan takaamiseksi ja sen estämiseksi, että tukihakemus voitaisiin samassa jäsenvaltiossa esittää eri maksajavirastoissa useita kertoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön yhtenäinen järjestelmä. Siihen kirjataan tunnistetiedot niistä viljelijöistä, jotka jättävät yhdennetyn järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia tukihakemuksia.

(11) Yhdennetyn järjestelmän eri osien tavoitteena on hallinnon ja valvonnan tehostaminen. Tämän vuoksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien yhteisön järjestelmien osalta jäsenvaltioilla olisi oltava lupa käyttää järjestelmää hyväkseen toimimatta kuitenkaan asiaa koskevien säännösten vastaisesti.

(12) Ottaen huomioon järjestelmän monimutkaisuus ja käsiteltävien hakemusten suuri määrä on välttämätöntä käyttää aiheellisia teknisiä apukeinoja ja hallinto- ja valvontamenetelmiä. Sen vuoksi yhdennettyyn järjestelmään on jokaisessa jäsenvaltiossa sisällyttävä tietokonepohjainen tietokanta, viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä, tuottajien tukihakemukset, yhdenmukaistettu valvontajärjestelmä ja tulotukijärjestelmän osalta tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä.

(13) Jotta kerätyt tiedot voidaan prosessoida ja niitä voidaan käyttää tukihakemusten tarkastamisessa, on tarpeen ottaa käyttöön tehokkaat tietokonepohjaiset tietokannat, jotka mahdollistavat erityisesti ristiintarkastukset.

(14) Viljelylohkojen tunnistaminen on olennainen osa pinta-alaperusteisten järjestelmien asianmukaista soveltamista. Kokemus on osoittanut tiettyjä puutteita nykyisissä menetelmissä. Sen vuoksi on syytä säätää tunnistusjärjestelmästä, jonka laatimisessa voidaan tarvittaessa turvautua kaukokartoitukseen.

(15) Yksinkertaisuuden vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava lupa säätää useita tukijärjestelmiä koskevan yhden ainoan hakemuksen jättämisestä ja vuotuisten hakemusten korvaamisesta monivuotisella, vuosittain pelkästään vahvistettavalla hakemuksella.

(16) Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää tuen mukautuksesta johtuvista vähennyksistä saatavia määriä tiettyihin Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 [11] säädettyyn maaseudun kehittämistukeen liittyviin täydentäviin toimenpiteisiin.

[11] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(17) Koska täydentävien ehtojen perusteella käyttöön tulevia määriä ei voida ennakoida tarpeeksi ajoissa, jotta ne voitaisiin käyttää maaseudun kehittämistukeen liittyviin täydentäviin toimenpiteisiin, nämä määrät olisi tilitettävä Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosastolle jäsenvaltiolle jätettävää tiettyä prosenttiosuutta lukuun ottamatta.

(18) Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi maksettava yhteisön tukijärjestelmien mukaiset tuet täysimääräisesti edunsaajille, jollei tässä asetuksessa säädetyistä tuen alennuksista muuta johdu, säädettyjen maksuaikojen kuluessa.

(19) Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisissa tukijärjestelmissä säädetään suorasta tulotuesta erityisesti maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi. Tämä tavoite liittyy läheisesti maaseutualueiden säilyttämiseen. Yhteisön varojen virheellisen kohdentamisen estämiseksi tukea ei pitäisi maksaa viljelijöille, jotka ovat keinotekoisesti luoneet tukien saamiseen vaaditut edellytykset.

(20) Yhteiset tukijärjestelmät on tarvittaessa lyhyessä ajassa mukautettava tapahtuneeseen kehitykseen. Edunsaajat eivät näin ollen voi olettaa tukiedellytysten pysyvän muuttumattomina, vaan heidän olisi oltava valmiita siihen, että järjestelmiä saatetaan tarkistaa markkinakehityksen mukaan.

(21) Koska suorilla tuilla on merkittäviä talousarviovaikutuksia, yhteisön järjestelmiä olisi arvioitava tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta nämä vaikutukset voitaisiin arvioida paremmin.

(22) Yhteisön maatalouden kilpailukyvyn parantaminen sekä elintarvikkeiden laadun ja ympäristövaatimusten edistäminen merkitsevät väistämättä maataloustuotteiden virallisten hintojen laskua ja tuotantokustannusten nousua yhteisön maatiloilla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sekä markkinasuuntautuneemman ja kestävämmän maatalouden edistämiseksi on tarpeen täydentää siirtymistä tuotantotuesta tuottajatukeen ottamalla käyttöön tuotantomääristä riippumattoman maatilakohtaisen tulotuen järjestelmä. Tuen irrottaminen tuotantomääristä ei muuta viljelijöille tosiasiallisesti maksettuja määriä, mutta parantaa huomattavasti tulotuen tehokkuutta. Tämän vuoksi on aiheellista asettaa maatilan tulotuen edellytykseksi ympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja elintarvikkeiden laatuun liittyvien perusteiden noudattaminen.

(23) Tällaisessa järjestelmässä tuottajan useista eri järjestelmistä saamat nykyiset suorat tuet olisi yhdistettävä maatilan tulotueksi, joka määräytyy viitekauden aiempien oikeuksien perusteella ja joka on mukautettu Agenda 2000:n yhteydessä käyttöönotettujen toimenpiteiden täydellisen toteuttamisen ja tällä asetuksella vahvistettujen tukimäärien muutosten ottamiseksi huomioon.

(24) Koska hallinnon yksinkertaistamisesta saatava hyöty kasvaa, jos järjestelmään sisällytetään useita eri aloja, järjestelmän olisi ensimmäisessä vaiheessa katettava kaikki peltokasvijärjestelmään kuuluvat tuotteet sekä palkoviljat, siemenet, naudanliha ja lampaanliha. Nauta- ja lammasalan mukaantulon vuoksi järjestelmä on tarpeen ulottaa joihinkin palkkioihin, jotka maksetaan syrjäisimmillä alueilla ja Egeanmeren saarilla kyseisissä yhteisissä markkinajärjestelyissä säädettyjen suorien tukien lisänä. Näin järjestelmää voitaisiin entisestään yksinkertaistaa ja välttää pelkästään kyseisillä alueilla toimivaa rajoitettua tuottajamäärää koskevan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen säilyttäminen naudan- ja lampaanliha-alalla. Järjestelmään olisi myös sisällytettävä riisin ja durumvehnän tarkistetut tuet sekä maitoalan tuki. Järjestelmään olisi myös sisällytettävä tärkkelysperunan ja kuivatun rehun tuet, mutta jalostusteollisuuden osalta olisi säilytettävä erillinen tuki.

(25) Hampun osalta olisi säädettävä erityisistä toimenpiteistä, jotta vältetään laittomien viljelysten kätkeminen niiden viljelysten joukkoon, jotka voivat saada maatilan tulotuen, ja hampun yhteiseen markkinajärjestelyyn kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Tämän vuoksi olisi säädettävä pinta-alatuen myöntämisestä ainoastaan sellaisille viljelyaloille, joille kylvetyt hamppulajikkeet antavat tietyt takeet psykotrooppisten aineiden pitoisuudesta. Viittaukset kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä heinäkuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1673/2000 [12] säädettyihin erityistoimenpiteisiin olisi näin ollen mukautettava.

[12] EYVL L 193, 29.7.2000, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 651/2002 (EYVL L 101, 17.1.2002, s. 3).

(26) Viljelijöille olisi annettava täysi vapaus valita viljelemänsä tuotteet, myös tuotteet, joista edelleen maksetaan tuotantomääristä riippuvaa tukea, sillä tämä lisäisi markkinasuuntautuneisuutta. Näin ollen maatilan tulotuen saannin edellytyksenä ei pitäisi olla jonkin tietyn tuotteen tuotanto.

(27) Jotta voidaan vahvistaa määrä, jonka viljelijän olisi uudessa järjestelmässä saatava, on aiheellista viitata määriin, joita hänelle myönnettiin viitekaudella. Erityistilanteiden varalta olisi perustettava kansallinen varanto. Kyseistä varantoa olisi käytettävä helpottamaan uusien viljelijöiden osallistumista järjestelmään. Tulotuki olisi vahvistettava tilakohtaisesti.

(28) Tilan saama kokonaismäärä olisi jaettava osiin (tukioikeudet), ja siihen on yhdistettävä tietty määriteltävä määrää tukikelpoisia hehtaareita, jotta palkkio-oikeuksien siirtoa voidaan helpottaa. Jotta vältettäisiin keinottelumielessä tehdyt siirrot, jotka johtaisivat tukioikeuksien kasautumiseen ilman vastaava maatalouspohjaa, tuen myöntämiseksi on aiheellista säätää yhteydestä tukioikeuksien ja tietyn tukikelpoisten hehtaarien määrän välillä sekä mahdollisuudesta rajata oikeuksien siirto tietylle alueelle. Olisi säädettävä erityissäännökset tuelle, joka ei ole suoraan pinta-alaperusteista, ja huomioon olisi otettava lampaan- ja vuohenkasvatuksen erityisluonne.

(29) Jotta varmistettaisiin, ettei tuen ja oikeuksien kokonaistaso ylitä nykyisiä talousarviovaroja yhteisön, kansallisella ja tarvittaessa alueellisella tasolla, on aiheellista säätää kansallisista enimmäismääristä, jotka lasketaan asianomaisissa tukijärjestelmissä tukien maksamiseksi kussakin jäsenvaltiossa myönnettyjen kaikkien varojen yhteissummana. Suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos kokonaismäärä ylittyy.

(30) Peltokasvien kesannointiedellytykset olisi pidettävä voimassa, jotta voitaisiin säilyttää viljelykäytöstä poistamisesta aiheutuvat, tarjonnan valvontaa koskevat edut samalla kun vahvistetaan siihen liittyviä uuden tukijärjestelmän mukaisia ympäristöetuja.

(31) Jotta erityistilanteet voitaisiin kohdata joustavasti, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus määritellä tietynlainen tasapaino tilakohtaisten tukioikeuksien ja alueellisten tai kansallisten keskiarvojen välillä.

(32) Jotta durumvehnän tuotantoasema perinteisillä tuotantoalueilla voitaisiin säilyttää samalla kun parannetaan tuen myöntämistä tietyt vähimmäislaatuvaatimukset täyttävälle durumvehnälle, on aiheellista alentaa siirtymäkauden ajan nykyistä perinteisten alueiden durumvehnän lisätukea ja poistaa määriteltyjen alueiden erityistuki. Tukea olisi myönnettävä ainoastaan sellaiselle durumvehnälle, joka on viljelty niin, että se soveltuu suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotantoon.

(33) Jotta paljon valkuaista sisältävien kasvien asema vahvistuisi ja näiden kasvien tuotantoon kannustettaisiin, on aiheellista säätää näiden kasvien tuottajille maksettavasta lisätuesta. Uuden järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset. Olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos taattu enimmäispinta-ala ylittyy.

(34) Jotta riisintuotannon asema säilyisi perinteisillä tuotantoalueilla, on aiheellista säätää riisintuottajille maksettavasta lisätuesta. Uuden järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset. Olisi vahvistettava kansalliset perusalat ja vähennyksiä olisi sovellettava, jos nämä alat ylittyvät.

(35) Pähkinäalalle olisi vahvistettava uudet järjestelyt, jotta vältettäisiin pähkinäntuotannon loppuminen perinteisillä alueilla ja tästä aiheutuvat kielteiset ympäristöön, maaseutuun, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvat seuraukset. Uusien järjestelyjen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi olisi vahvistettava tietyt tukikelpoisuusedellytykset, myös puiden vähimmäistiheys ja palstakoko. Erityistarpeisiin vastaamiseksi jäsenvaltioiden olisi pystyttävä säätämään lisätuesta.

(36) Talousarvion ylittymisen välttämiseksi olisi määriteltävä taattu enimmäispinta-ala ja suhteellisia vähennyksiä olisi sovellettava, jos se ylittyy. Nämä vähennykset olisi keskitettävä jäsenvaltioihin, joissa taattu enimmäispinta-ala ylittyy. Tasapainoisen soveltamisen takaamiseksi koko yhteisössä tämä ala olisi jaettava suhteessa jäsenvaltioiden pähkinäntuotantoaloihin. Jäsenvaltioiden olisi vastattava alojen jakamisesta alueellaan. Aloille, joille on laadittu parantamissuunnitelma, olisi myönnettävä uuden järjestelmän mukaista tukea vasta kun suunnitelma umpeutuu.

(37) Jotta parantamissuunnitelmista saatavaa hyötyä tarjonnan uudelleenryhmittelyssä hyödynnettäisiin, jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön ja kansallisen tuen saamisen edellytykseksi jäsenyyden tuottajaorganisaatiossa. Häiriöiden välttämiseksi on varmistettava joustava siirtyminen uuteen järjestelmään.

(38) Energiakasveja tuetaan tällä hetkellä tarjoamalla mahdollisuus kasvattaa teollisuuden tarpeisiin tarkoitettuja viljelykasveja kesantomaalla. Suurin osa kesantomaan non-food -tuotannosta on energiakasveja. Olisi vahvistettava energiakasvien erityistuki, jonka tavoitteena on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Viljelyalojen jakamisessa jäsenvaltioiden kesken olisi otettava huomioon aiempi energiakasvien tuotanto kesantomaalla, hiilidioksidipäästöjen jakamista koskevat sitoumukset ja pääasiallisten viljelykasvien nykyinen perusala. Järjestelyjä olisi tarkasteltava uudelleen määrätyn ajan kuluttua ottaen huomioon biopolttoaineita koskevan yhteisön aloitteen täytäntöönpano.

(39) Jotta tärkkelystuotanto voidaan säilyttää perinteisillä tuotantoalueilla ja tunnustaa perunantuotannon merkitys maatalouskierrossa, on aiheellista säätää perunatärkkelyksen tuottajille maksettavasta lisätuesta. Lisäksi siltä osin kuin tärkkelysperunan tuottajien tukijärjestelmä sisällytetään osittain maatilan tulotukijärjestelmään ja koska tärkkelysperunan vähimmäishinta ja tärkkelyksen tuotantotuet poistetaan, perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä 27 päivänä heinäkuuta 1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1868/94 [13] olisi muutettava .

[13] EYVL L 197, 30.7.1994, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 962/2002 (EYVL L 149, 7.6.2002, s. 1).

(40) Edellä mainittujen muutosten ja uusien säännösten vuoksi olisi kumottava neuvoston asetus (ETY) N:o 3508/92, palkoviljoja koskevasta erityistoimenpiteestä 30 päivänä heinäkuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1577/96 [14] ja tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1251/1999 [15]. Neuvoston asetus (EY) N:o 1259/1999 olisi myös kumottava lukuun ottamatta 2 a, 4, 5 ja 11 artiklaa, joissa säädetään erityisistä väliaikaisista ja vapaaehtoisista vuosina 2005 ja 2006 päättyvistä järjestelmistä.

[14] EYVL L 206, 16.8.1996, s. 4.

[15] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1.

(41) Suoria tukia koskevat erityissäännökset, joista säädetään tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Aigeianmeren pienten saarten hyväksi 19 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2019/93 [16], riisin yhteisestä markkinajärjestelystä 22 päivänä joulukuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3072/95 [17], naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1254/1999 [18], maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1255/1999 [19], tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Ranskan merentakaisten departementtien hyväksi, direktiivin 72/462/ETY muuttamisesta ja asetusten (ETY) N:o 525/77 ja (ETY) N:o 3763/91 (Poseidom) kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1452/2001 [20], tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Azorien ja Madeiran hyväksi ja asetuksen (ETY) N:o 1600/92 kumoamisesta (Poseima) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1453/2001 [21], tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityistoimenpiteistä Kanariansaarten hyväksi ja asetuksen (ETY) N:o 1601/92 kumoamisesta (Poseican) 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1454/2001 [22] ja lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä joulukuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2529/2001 [23], ovat tosiasiallisesti menettäneet merkityksensä, ja ne olisi tämän vuoksi kumottava.

[16] EYVL L 184, 27.7.1993, s. 1.

[17] EYVL L 329, 30.12.1995, s. 18.

[18] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 21.

[19] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 48.

[20] EYVL L 198, 21.7.2001, s. 11.

[21] EYVL L 198, 21.7.2001, s. 26.

[22] EYVL L 198, 21.7.2001, s. 45.

[23] EYVL L 341, 22.12.2001, s. 3.

(42) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [24] mukaisesti,

[24] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan:

- yhteiset säännöt yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmien nojalla maksettaville suorille tuille, jotka rahoitetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta, asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 säädettyjä suoria tukia lukuun ottamatta,

- viljelijöiden tulotuki (jäljempänä 'maatilan tulotukijärjestelmä'),

- durumvehnän, valkuaiskasvien, riisin, pähkinöiden, energiakasvien ja perunatärkkelyksen tuottajien tukijärjestelmät.

2 artikla Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a) 'viljelijällä' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmää riippumatta ryhmän ja sen jäsenten oikeudellisesta asemasta kansallisessa lainsäädännössä ja jonka tila sijaitsee yhteisön alueella, siten kuin perustamissopimuksen 299 artiklassa tarkoitetaan ja joka harjoittaa maataloustoimintaa;

b) 'tilalla' tarkoitetaan kaikkia viljelijän johtamia, saman jäsenvaltion alueella sijaitsevia tuotantoyksiköitä;

c) 'maataloustoiminnalla' tarkoitetaan maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä, myös sadonkorjuuta, lypsämistä ja kaikkia eläintuotannon vaiheita, tai maan säilyttämistä hyvässä viljelykunnossa, kuten 5 artiklassa säädetään;

d) 'suoralla tuella' tarkoitetaan viljelijälle suoraan liitteessä I luetellussa tukijärjestelmässä myönnettävää tukea;

e) 'tietyn kalenterivuoden tuella' tarkoitetaan asianomaisen vuoden osalta myönnettyä tai myönnettävää tukea, myös kaikkia tukia, jotka myönnetään kyseisenä kalenterivuonna alkavien muiden ajanjaksojen osalta.

II OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku Täydentävät ehdot

3 artikla Pääasialliset vaatimukset

1. Suoria tukia saavan viljelijän on noudatettava liitteessä III tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja 5 artiklan mukaisesti vahvistettuja maan hyvään viljelykuntoon liittyviä edellytyksiä.

2. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on esitettävä viljelijälle luettelo noudatettavista lakisääteisistä hoitovaatimuksista ja hyvään viljelykuntoon liittyvistä edellytyksistä.

4 artikla Lakisääteiset hoitovaatimukset

1. Liitteessä III tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset vahvistetaan yhteisön lainsäädännössä seuraavilla aloilla:

- kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys,

- työturvallisuus,

- ympäristö,

- eläinten hyvinvointi.

2. Liitteessä III tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan niiden ajoittain muutettavien versioiden mukaisesti tämän asetuksen yhteydessä.

5 artikla Hyvään viljelykuntoon liittyvät edellytykset

Jäsenvaltioiden on määriteltävä hyvään viljelykuntoon liittyvät edellytykset ottaen huomioon liitteessä IV esitetyn kehyksen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pysyvänä laitumena 31 päivänä joulukuuta 2002 ollut maa-ala säilytetään pysyvänä laitumena.

6 artikla Tuen vähentäminen tai tuen ulkopuolelle jättäminen

1. Jos lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvään viljelykuntoon liittyviä edellytyksiä ei noudateta, sinä kalenterivuonna, jona noudattamatta jättäminen tapahtuu, myönnettävien suorien tukien kokonaismäärää vähennetään tai määrä perutaan 7 artiklassa säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti sen jälkeen, kun 10 artiklaa on ensin sovellettu.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tuen vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä sovelletaan ainoastaan, jos noudattamatta jättäminen liittyy seuraaviin:

a) mikä tahansa toiminta, joka koskee perustamissopimuksen liitteessä I lueteltuja maataloustuotteita, puuvilla mukaan luettuna, mutta kalastustuotteita lukuun ottamatta,

b) tilan maatalousmaa, myös pitkäaikaisesti kesannoidut palstat,

c) tilalla maataloustoiminnassa vaikka vain väliaikaisesti käytetty työvoima.

7 artikla Tuen vähentämistä tai tuen ulkopuolelle jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1. Edellä 6 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt säädetään 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä huomioon otetaan havaitun noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus sekä 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut perusteet.

2. Jos kyseessä on laiminlyönti, vähennysprosentti ei saa olla yli 10, ja jos kyseessä on toistuva noudattamatta jättäminen, se ei saa olla yli 20.

3. Jos kyseessä on tarkoituksellinen noudattamatta jättäminen, vähennysprosentin on oltava vähintään 50, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen, ja nämä seuraamukset voivat jatkua yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

4. Tuen vähennysten ja tuen ulkopuolelle jättämisten kokonaismäärä ei voi kuitenkaan yhden kalenterivuoden osalta ylittää 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kokonaismäärää.

8 artikla Lakisääteiset lisähoitovaatimukset

Jos jäsenvaltiot katsovat, että liitteessä III vahvistettuun luetteloon olisi lisättävä jokin lakisääteinen lisähoitovaatimus, niiden on esitettävä tästä vastaava pyyntö komissiolle.

Tällainen lakisääteinen lisävaatimus voidaan sisällyttää liitteessä III vahvistettuun luetteloon 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

9 artikla Täydentävien ehtojen soveltamisesta johtuvat määrät

Tämän luvun soveltamisesta johtuvat määrät on tilitettävä EMOTR:n tukiosastolle. Jäsenvaltiot voivat pitää itsellään 20 prosenttia näistä määristä.

2 luku Tuen vähentäminen ja mukauttaminen

10 artikla Tuen vähentäminen

1. Liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä viljelijälle tiettynä kalenterivuonna maksettavien suorien tukien kaikkia määriä ja liitteessä VIII lueteltuja enimmäismääriä vähennetään kunakin vuonna vuoteen 2012 saakka seuraavin prosenttimäärien mukaisesti:

- 1 % vuonna 2006,

- 4 % vuonna 2007,

- 12 % vuonna 2008,

- 14 % vuonna 2009,

- 16 % vuonna 2010,

- 18 % vuonna 2011,

- 19 % vuonna 2012.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja prosenttimääriä voidaan mukauttaa 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11 artikla Tuen lisämäärä

1. Tämän asetuksen mukaisia suoria tukia saaville viljelijöille myönnetään lisämäärä. Tämä määrä lasketaan seuraavasti:

a) suorien tukien ensimmäisten 5 000 euron osalta tuen lisämäärä on samansuuruinen kuin määrä, joka seuraa 10 artiklan mukaisen kyseisen kalenterivuoden vähennysprosentin soveltamisesta. Jos viljelijä saa alle 5 000 euroa, tuen lisämäärä lasketaan suhteellisesti;

b) 5 000 euron ylittävän määrän osalta 50 000 euroon saakka tuen lisämäärä on puolet 10 artiklan mukaisesta kyseisen kalenterivuoden vähennysprosentista 12 artiklassa tarkoitetulla prosenttimäärällä vähennettynä. Jos viljelijä saa alle 50 000 euroa, tuen lisämäärä lasketaan suhteellisesti.

2. Tuen lisämäärä, joka jäsenvaltiossa voidaan jonakin kalenterivuonna myöntää, ei saa kokonaisuudessaan ylittää liitteessä II vahvistettuja enimmäismääriä. Jäsenvaltion on tarvittaessa tehtävä tuen lisämäärille lineaarinen prosenttikorjaus liitteessä II vahvistettujen enimmäismäärien noudattamiseksi.

3. Tuen lisämäärälle ei tehdä 10 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä.

12 artikla Tuen mukauttaminen

1. Edellä 10 artiklassa säädettyjen vähennysten seuraavista prosenttiosuuksista johtuvat määrät käytetään yhteisön lisätukena EMOTR:n tukiosastosta asetuksen (EY) N:o 1257/1999 mukaisesti rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin:

- 2006: 1 %,

- 2007: 2 %,

- 2008: 3 %,

- 2009: 4 %,

- 2010: 5 %,

- 2011: 6 %,

- 2012: 6 %.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät jaetaan asianomaiselle jäsenvaltioille 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavien perusteiden mukaisesti:

- maatalousmaa,

- maataloustyöllisyys,

- bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimana mitattuna.

3 luku Maatilojen neuvontajärjestelmä

13 artikla Maatilojen neuvontajärjestelmä

1. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jossa viljelijöille annetaan maatalousmaata ja tilanhoitoa koskevia neuvoja (jäljempänä 'maatilojen neuvontajärjestelmä') ja jota johtaa yksi tai useampi nimetty viranomainen tai 16 artiklan mukaisesti hyväksytyt yksityiset laitokset.

2. Neuvontapalvelujen on katettava vähintään I luvussa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset ja maan hyvää viljelykuntoa koskevat edellytykset.

14 artikla Edellytykset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki viljelijät, jotka saavat yli 15 000 euroa suoria tukia vuodessa tai joiden liikevaihto on yli 100 000 euroa vuodessa, osallistuvat maatilojen neuvontajärjestelmään viiden vuoden sisällä 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen ja että osallistumisprosentti on vuosittain vähintään 15.

2. Muut kuin 1 kohdassa tarkoitetut viljelijät voivat osallistua maatilojen neuvontajärjestelmään vapaaehtoisesti.

15 artikla Valvontaviranomainen

Jos yksityiset laitokset johtavat maatilojen neuvontajärjestelmää, jäsenvaltioiden on nimitettävä viranomainen, joka vastaa tällaisten laitosten hyväksymisestä ja valvonnasta (jäljempänä 'valvontaviranomainen').

16 artikla Yksityisten laitosten hyväksyminen

1. Yksityisen laitoksen voi hyväksyä ainoastaan sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa laitoksen pääasiallinen toimipaikka ja mahdollinen sääntömääräinen kotipaikka on. Kun laitos on hyväksytty, se voi toimia koko yhteisössä.

2. Jotta yksityinen laitos voitaisiin hyväksyä, sen on taattava, että sillä on tarkoituksenmukaiset voimavarat eli pätevää henkilöstöä, hallinnolliset ja tekniset tilat ja välineet, neuvontakokemusta ja että sen neuvontatoiminta on luotettavaa suhteessa niihin I luvussa tarkoitettuihin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja hyvään viljelykuntoon liittyviin edellytyksiin, joiden osalta se aikoo antaa neuvontaa.

17 artikla Yksityisten laitosten valvominen

1. Kun yksityinen laitos on hyväksytty, valvontaviranomaisen on:

a) varmistettava, että laitos harjoittaa puolueetonta neuvontatoimintaa;

b) tarkastettava laitoksen toiminnan tehokkuus;

c) peruutettava hyväksyntä, jos laitos ei noudata 16 ja 18 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia ja velvoitteita.

2. Hyväksyttyjen yksityisten laitosten on:

a) sallittava valvontaviranomaisen pääsy tarkastustarkoituksessa laitoksen toimistoihin ja tiloihin sekä annettava kaikki tieto ja apu, jota kyseinen viranomainen pitää tarpeellisena tässä asetuksessa sille säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi;

b) toimitettava valvontaviranomaiselle viimeistään 31 päivänä tammikuuta vuosittain luettelo viljelijöistä, joita niiden toiminta koski edellisen vuoden 31 päivänä joulukuuta saakka, sekä esitettävä mainitulle viranomaiselle neuvontapalveluistaan suppea vuosikertomus. Kertomuksessa ei saa paljastaa henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja tai yksittäisiä tiloja koskevia tietoja.

18 artikla Hyväksyttyjen yksityisten laitosten ja nimettyjen viranomaisten velvollisuudet

Nimettyjen viranomaisten ja 13 kohdassa tarkoitettujen hyväksyttyjen yksityisten laitosten on:

a) varmistettava, että niiden toimintakohteena olevilla tiloilla on annettu lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvään viljelykuntoon liittyviä edellytyksiä koskevaa neuvontaa;

b) oltava paljastamatta neuvontapalvelunsa aikana tietoonsa tulleita henkilökohtaisia tai yksityisiä tietoja muille henkilöille kuin kyseisestä tilaa hoitavalle viljelijälle, lukuun ottamatta toimintansa yhteydessä havaitsemiaan sääntöjenvastaisuuksia tai rikkomisia, joita koskee yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädetty velvoite julkisille viranomaisille ilmoittamisesta erityisesti rikostapauksissa.

19 artikla Viljelijöiden velvollisuudet

Jos viljelijä kieltäytyy osallistumasta maatilojen neuvontajärjestelmään tai ei anna tietoja ja apua, jotka yksityinen laitos tai nimetty viranomainen katsoo tarpeellisiksi neuvontapalvelussaan, tai antaa vääriä tietoja, häneen sovelletaan 6 artiklassa tarkoitettuja vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä.

4 luku Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä

20 artikla Soveltamisala

Kunkin jäsenvaltion on perustettava yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, jäljempänä 'yhdennetty järjestelmä'.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan tämän asetuksen III ja IV osastossa ja asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa vahvistettuihin tukijärjestelmiin.

Sitä sovelletaan myös tarvittavissa määrin tämän osaston 1, 2 ja 3 luvussa säädettyihin hallinto- ja valvontasääntöihin.

21 artikla Yhdennetyn järjestelmän eri osat

Yhdennetyn järjestelmän on sisällettävä seuraavat osat:

a) tietokonepohjainen tietokanta;

b) viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä;

c) 24 artiklassa tarkoitettu tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä;

d) tukihakemukset;

e) yhdennetty valvontajärjestelmä;

f) yhtenäinen järjestelmä, jolla kirjataan kaikkien tukihakemusten jättävien viljelijöiden tunnistetiedot.

22 artikla Tietokonepohjainen tietokanta

1. Tietokonepohjaiseen tietokantaan on kirjattava kunkin maatilan osalta tukihakemuksista saadut tiedot.

Tämän tietokannan on mahdollistettava erityisesti se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään kolmea edeltävää kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot.

2. Jäsenvaltiot voivat luoda hajautettuja tietokantoja, jos nämä tietokannat sekä tietojen kirjaamista ja saantia koskevat hallinnolliset menettelyt laaditaan yhdenmukaisesti koko jäsenvaltion alueella ja ne ovat keskenään yhteensopivia niin että ristiintarkastukset ovat mahdollisia.

23 artikla Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä

Viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä perustuu karttoihin tai maarekisteriasiakirjoihin tai muuhun kartta-aineistoon. On käytettävä hyväksi tietokoneistettua paikkatietojärjestelmätekniikkaa (GIS), johon on toivottavaa sisällyttää ilmaortokuvaus tai satelliittiortokuvaus ja joka noudattaa tasalaatuista standardia, joka puolestaan takaa vähintään mittakaavaltaan 1:10 000 olevia karttoja vastaavan tarkkuuden.

24 artikla Tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä

1. On perustettava tukioikeuksien tunnistamista ja rekisteröintiä koskeva järjestelmä, joka mahdollistaa oikeuksien tarkastamisen ja ristiintarkastukset tukihakemusten ja viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän kanssa.

2. Tämän järjestelmän on mahdollistettava se, että jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa suoraan ja viipymättä käyttöönsä vähintään kolmea edeltävää kalenterivuotta ja/tai markkinointivuotta koskevat tiedot.

25 artikla Tukihakemukset

1. Kunkin viljelijän on vuosittain esitettävä hakemus yhdennettyyn järjestelmään kuuluvista suorista tuista ja mainittava tarvittaessa seuraavat seikat:

- kaikki tilan viljelylohkot,

- tukioikeuksien numero ja määrä,

- kaikki muut tässä asetuksessa säädetyt tai asianomaisen jäsenvaltion säätämät tiedot.

2. Jäsenvaltio voi päättää, että tukihakemukseen on sisällyttävä ainoastaan muutokset suhteessa edellisenä vuonna jätettyyn tukihakemukseen. Jäsenvaltiot voivat jakaa edellisinä vuosina määriteltyihin aloihin perustuvat esipainetut lomakkeet, jotka sisältävät kyseisten alojen sijainnin osoittavaa graafista aineistoa.

3. Jäsenvaltio voi päättää, että useista tai kaikista liitteessä I luetelluista tukijärjestelmistä tai muista tukijärjestelmistä tehdään yksi yhtenäinen hakemus.

26 artikla Tukikelpoisuusedellytysten tarkastaminen

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä tukihakemuksille hallinnollisia tarkastuksia, joihin on sisällyttävä tukikelpoisen pinta-alan ja vastaavien tukioikeuksien tarkastaminen.

2. Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävien tarkastusten järjestelmällä tukikelpoisuuden tarkastamiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on laadittava maatilojen otantasuunnitelma.

Jäsenvaltiot voivat käyttää apuna kaukokartoitusta viljelylohkojen paikalla tehtävien tarkastusten tekemiseksi.

3. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä viranomainen vastaamaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten yhteensovittamisesta.

Jos jäsenvaltiot siirtävät tiettyjä osia tämän luvun nojalla tehtävistä töistä erikoistuneille laitoksille tai yrityksille, nimetyn viranomaisen on säilytettävä itsellään töiden valvonta ja niihin liittyvä vastuu.

27 artikla Tuen vähennykset ja tuen ulkopuolelle jättämiset

1. Jos havaitaan, että viljelijä ei täytä tässä asetuksessa tai asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa säädettyjä tuen myöntämiseen liittyviä tukikelpoisuusedellytyksiä, myönnettyyn tai myönnettävään tukeen tai sen osaan, jonka osalta tukikelpoisuusedellytykset täyttyvät, sovelletaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavia tuen vähennyksiä tai tuen ulkopuolelle jättämisiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 6 artiklassa säädettyjä tuen vähennyksiä ja tuen ulkopuolelle jättämisiä.

2. Vähennysprosentit luokitellaan tapahtuneen havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja kyseeseen voi myös tulla täydellinen yhden tai useamman tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen yhden tai useamman kalenterivuoden ajan.

28 artikla Täydentävien ehtojen valvominen

1. Jäsenvaltioiden on tehtävä hallinnollisia tarkastuksia, joita täydennetään paikalla tehtävillä tarkastuksilla, tarkastaakseen, noudattavatko viljelijät I luvussa tarkoitettuja velvoitteita.

2. Jäsenvaltiot voivat käyttää nykyisiä hallinto- ja valvontajärjestelmiään varmistaakseen I luvussa tarkoitettujen lakisääteisten hoitovaatimusten ja maan hyvään viljelykuntoon liittyvien edellytysten noudattamisen.

Näiden järjestelmien ja erityisesti direktiivin 92/102/ETY ja asetuksen (EY) N:o 1760/2000 mukaisesti perustetun eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän on oltava 29 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa.

29 artikla Yhteensopivuus

1. Liitteessä V lueteltujen tukijärjestelmien soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestelmiin sovellettavat hallinto- ja valvontajärjestelmät ovat yhteensopivia yhdennetyn järjestelmän kanssa seuraavilta osin:

a) tietokonepohjainen tietokanta;

b) viljelylohkojen tunnistusjärjestelmät;

c) hallinnolliset tarkastukset.

Tätä varten järjestelmät on luotava niin, että järjestelmät toimivat yhdessä tai että niiden välinen tietojenvaihto on mahdollista ilman ongelmia ja ristiriitoja.

2. Jäsenvaltiot voivat muiden kuin liitteessä V lueteltujen yhteisön tai kansallisten tukijärjestelmien soveltamiseksi sisällyttää yhdennetyn järjestelmän osan tai osia hallinto- ja valvontamenettelyihinsä.

30 artikla Tietojen toimittaminen ja tarkastukse

1. Komissiolle on tiedotettava säännöllisesti yhdennetyn järjestelmän soveltamisesta.

Se järjestää asiaa koskevan mielipiteiden vaihdon jäsenvaltioiden kanssa.

2. Komission nimeämät valtuutetut edustajat voivat asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille asiasta hyvissä ajoin tiedotettuaan suorittaa seuraavia toimia:

- tutkimus tai tarkastus, joka koskee yhdennetyn järjestelmän perustamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi toteutettuja toimenpiteitä,

- 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja erikoistuneita laitoksia ja yrityksiä koskevat tarkastukset.

Asianomaisen jäsenvaltion virkamiehet voivat osallistua näihin tarkastuksiin. Edellä mainitut tarkastusvaltuudet eivät vaikuta kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa oikeudessa erityisesti nimetyille virkamiehille. Komission nimittämät valtuutetut edustajat eivät varsinkaan voi osallistua kotikäynteihin tai jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Niiden on kuitenkin saatava käyttöönsä tällä tavoin hankittu tieto.

3. Komissio voi käyttää asiantuntijoiden tai erikoistuneiden laitosten palveluja yhdennetyn järjestelmän käyttöönoton, seurannan ja käytön edistämiseksi ja erityisesti teknisen avun antamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden yhdennetyn järjestelmän käyttöönottoa ja soveltamista koskevia velvollisuuksia.

5 luku Muut yleiset säännökset

31 artikla Maksaminen

1. Jollei tässä asetuksessa muuta säädetä, liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä myönnettävät tuet maksetaan kokonaisuudessaan edunsaajille.

2. Tuki maksetaan kerran vuodessa 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän huhtikuuta välisenä aikana.

3. Siitä poiketen, mitä 2 kohdassa säädetään, ja 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen jäsenvaltioille voidaan talousarviotilanteesta riippuen myöntää lupa maksaa enintään 50 prosenttia tuista ennen 1 päivää joulukuuta sellaisilla alueilla, joilla viljelijät ovat poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuoksi suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.

32 artikla Maksurajoitukset

Tukea ei makseta edunsaajille, joiden osalta on osoitettu, että he ovat keinotekoisesti luoneet kyseisten tukien saamiseen vaaditut edellytykset saadakseen hyötyä kyseisen tukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten tukijärjestelmien erityisten säännösten soveltamista.

33 artikla Uudelleentarkastelu

Liitteessä I lueteltujen tukijärjestelmien soveltaminen ei rajoita niiden mahdollista tarkistamista milloin tahansa markkinakehityksen tai talousarviotilanteen perusteella.

34 artikla Arviointi

Liitteessä I luetelluissa tukijärjestelmissä maksettavien tukien tehokkuuden selvittämiseksi tukia on arvioitava, jotta voidaan selvittää niiden vaikutukset järjestelmien tavoitteisiin ja asianomaisiin markkinoihin nähden.

35 artikla Asetuksen (EY) N:o 1258/1999 mukaiset tukitoimet

Liitteessä I lueteltuja tukijärjestelmiä pidetään asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina tukitoimina.

III OSASTO MAATILAN TULOTUKIJÄRJESTELMÄ

1 luku Yleiset säännökset

36 artikla Tukikelpoisuus

Viljelijät voivat osallistua maatilan tulotukijärjestelmään, jos he ovat saaneet 41 artiklassa tarkoitetulla viitekaudella jonkin suoran tuen ainakin yhdessä liitteessä VI tarkoitetussa tukijärjestelmässä.

37 artikla Soveltaminen

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä viljelijälle hakulomake, josta käyvät ilmi seuraavat seikat:

a) 2 luvussa tarkoitettu määrä (jäljempänä 'viitemäärä');

b) 46 artiklassa tarkoitettu hehtaarimäärä;

c) tukioikeuksien hehtaarikohtainen määrä, kuten 3 luvussa on määritelty.

38 artikla Kaksinkertaiset vaatimukset

Jäljempänä 47 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta esitetään tulotukijärjestelmän mukainen hakemus, voidaan tehdä hakemus minkä tahansa muun liitteessä I luetellun suoran tuen hakemiseksi niitä suoria tukia lukuun ottamatta, joista säädetään tämän asetuksen IV osaston 4 luvussa, asetuksen 136/66/ETY 5 artiklan 1 kohdassa, asetuksen (ETY) N:o 404/93 12 artiklassa, asetuksen (EY) N:o 2201/96 7 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa.

Jäljempänä 47 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten hehtaarien määrää vastaavasta pinta-alasta, josta esitetään tulotukijärjestelmän mukainen hakemus ja joka kesannoidaan 55 artiklan mukaisesti, ei voida esittää IV osaston 5 luvussa säädettyä hakemusta energiakasvien suorasta tuesta.

39 artikla Maksaminen

1. Maatilan tulotuki maksetaan 3 luvussa määriteltyjen tukioikeuksien osalta, joihin liittyy vastaava määrä tukikelpoisia hehtaareita, kuten 47 artiklan 2 kohdassa määritellään.

2. Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, määrä muutetaan kansalliseksi valuutaksi sen kalenterivuoden, jonka osalta maatilan tulotuki myönnetään, 1 päivänä tammikuuta voimassa olleen valuuttakurssin mukaan.

3. Jäsenvaltiot voivat päättää yhdistää maatilan tulotuet muiden tukijärjestelmien mukaisiin tukiin.

2 luku Määrän vahvistaminen

40 artikla Määrän laskeminen

Viitemäärä on liitteessä VI tarkoitetuissa tukijärjestelmissä hehtaari- ja eläinmäärän perusteella viljelijälle 41 artiklassa tarkoitetun viitekauden kunakin kalenterivuonna myönnetyn kokonaismäärän vuotuinen keskiarvo, joka lasketaan ja jota mukautetaan liitteen VII mukaisesti.

41 artikla Viitekausi

Viitekausi käsittää kalenterivuodet 2000, 2001 ja 2002.

42 artikla Asetuksessa (EY) N:o 1259/1999 säädetyn tuen mukauttamisen ja täydentävien ehtojen soveltaminen

Jos asetuksen (EY) N:o 1259/1999 3 ja 4 artiklaa sovelletaan viitekaudella, liitteessä VII tarkoitetut määrät ovat määrät, jotka olisi myönnetty ennen mainittujen artiklojen soveltamista.

43 artikla Viljelijän kohtaamat vaikeudet

1. Poiketen siitä, mitä 40 artiklassa säädetään, viljelijä, jonka tuotantoa ovat viitekaudella haitanneet ennen viitekautta tai sen aikana ilmenneet ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet, voi pyytää, että viitemäärä laskettaisiin viitekauteen sisältyvän sellaisen kalenterivuoden (sisältyvien kalenterivuosien) perusteella, jona (joina) ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet eivät vaikuttaneet.

2. Jos ylivoimaiset esteet tai poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat koko viitekauteen, jäsenvaltion on laskettava viitemäärä ajanjakson 1997-1999 perusteella. Kyseisessä tapauksessa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

3. Viljelijän on ilmoitettava ylivoimaisista esteistä tai poikkeuksellisista olosuhteista - ja esitettävä niistä toimivaltaista viranomaista tyydyttävät todisteet - kirjallisesti viranomaiselle kunkin jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ylivoimaiseksi esteeksi tai poikkeuksellisiksi olosuhteiksi muun muassa seuraavat:

a) viljelijän kuolema;

b) viljelijän pitkäaikainen kyvyttömyys harjoittaa ammattiaan;

c) vakava luonnononnettomuus, joka koskee merkittävää osaa tilan maatalousmaasta;

d) kotieläintuotantoon tarkoitettujen tilan rakennusten tuhoutuminen onnettomuudessa;

e) eläinkulkutauti, joka koskee viljelijän koko karjaa tai osaa siitä.

44 artikla Enimmäismäärä

1. Jäsenvaltion viitemäärien summa ei voi ylittää liitteessä VIII tarkoitettua kansallista enimmäismäärää.

2. Jäsenvaltion on tarvittaessa tehtävä viitemäärille lineaarinen prosentuaalinen vähennys enimmäismääriensä noudattamiseksi.

45 artikla Kansallinen varanto

1. Jäsenvaltion on tehtävä 44 artiklan 2 kohdan mukaisen mahdollisen vähennyksen jälkeen viitemäärille lineaarinen prosentuaalinen vähennys kansallisen varannon perustamiseksi. Tämä vähennys saa olla enintään yksi prosentti.

2. Kansallisen varannon on katettava liitteessä VIII tarkoitetun enimmäismäärän ja tulotukijärjestelmässä viljelijöille myönnettävien viitemäärien yhteismäärän välinen erotus, kunhan ensin on tehty 1 kohdassa tarkoitettu vähennys.

3. Jäsenvaltioiden on käytettävä kansallista varantoa viitemäärien vahvistamiseksi 43 artiklassa tarkoitetuille viljelijöille.

4. Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallista varantoa viitemäärien myöntämiseksi uusille viljelijöille, jotka aloittavat maataloustoimintansa 31 päivän joulukuuta 2000 jälkeen, puolueettomin perustein ja tavalla, jolla taataan viljelijöiden tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymistä.

3 luku Tukioikeudet

1 jakso Pinta-alaan perustuvat tukioikeudet

46 artikla Oikeuksien määrittely

1. Oikeudet myönnetään viljelijälle hehtaarikohtaisesti jakamalla viitemäärä niiden kaikkien hehtaarien keskimäärällä, jotka viitekaudella oikeuttivat liitteessä VI lueteltuihin suoriin tukiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 51 artiklan soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun hehtaarimäärään sisältyy lisäksi:

a) liitteessä VII luetellun perunatärkkelyksen, kuivatun rehun ja siementen tuen osalta hehtaarimäärä, jonka tuotannosta on myönnetty tukea viitekaudella, siten kuin liitteessä VII olevassa B, D ja G kohdassa lasketaan;

b) viitekauden koko rehuala.

3. Edellä olevan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi 'rehuala' merkitsee tilan pinta-alaa, joka oli koko kalenterivuoden käytettävissä nautaeläinten ja lampaiden ja/tai vuohien kasvatukseen, mukaan luettuina yhteiskäytössä ja sekaviljelyssä olevat alat. Rehualaan ei lasketa mukaan:

- rakennuksia, metsiä, lammikoita, teitä,

- muiden yhteisön tukea saavien viljelykasvien taikka monivuotisten viljelykasvien tai puutarhakasvien viljelyssä käytettyjä aloja,

- aloja, jotka kuuluvat tiettyjen peltokasvien viljelijöille säädettyyn tukijärjestelmään, joita käytetään kuivatun rehun tukijärjestelmän mukaisesti tai joihin sovelletaan kansallista tai yhteisön kesannointijärjestelmää.

4. Hehtaarikohtaisia oikeuksia ei mukauteta, paitsi jos viljelijä on saanut durumvehnästä maksettavaa lisätukea tai erityistukea viitekaudella tai hän on vuodesta 2004 lähtien oikeutettu liitteessä VII olevassa F kohdassa säädettyihin lypsylehmätukiin.

47 artikla Oikeuksien käyttö

1. Oikeudesta, johon liittyy tukikelpoinen hehtaari, maksetaan oikeuden mukaisesti vahvistettu määrä.

2. 'Tukikelpoisilla hehtaareilla' tarkoitetaan tilan maatalousalaa, joka on ollut peltona tai pysyvänä laitumena, lukuun ottamatta monivuotisessa viljelyssä, metsätaloudessa tai muussa kuin maatalouskäytössä 31 päivänä joulukuuta 2002 olleita aloja.

48 artikla Käyttämättömät oikeudet

Tukioikeudet, joita ei ole käytetty viiteen vuoteen, luovutetaan kansalliseen varantoon.

Käyttämättömät tukioikeudet eivät kuitenkaan palaudu kansalliseen varantoon, jos kyseessä on 43 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ylivoimainen este tai tarkoitetut poikkeukselliset olosuhteet.

49 artikla Oikeuksien siirtäminen

1. Oikeudet voidaan siirtää ainoastaan samaan jäsenvaltioon sijoittuneelle toiselle viljelijälle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perintönä jo annettuja tai todennäköisesti annettavia oikeuksia.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että oikeudet voidaan siirtää ainoastaan samalle alueelle sijoittuneiden viljelijöiden välillä.

2. Oikeudet voidaan siirtää myymällä ne maa-alan kanssa tai ilman. Oikeuksien vuokraus tai muun samantyyppinen liiketoimi sallitaan sitä vastoin ainoastaan, jos siirrettyihin oikeuksiin liittyy vastaavan tukikelpoisen hehtaarimäärän siirto.

3. Jos 46 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia siirretään, hehtaarikohtaisten oikeuksien laskemisessa otetaan huomioon liitteessä VII olevan A kohdan 2 alakohdan ja F kohdan soveltaminen.

2 jakso Erityiset tukioikeudet

50 artikla Erityisten tukioikeuksien luonne

1. Poiketen siitä, mitä 46 ja 47 artiklassa säädetään, viitemäärään sisällytetään seuraavat viitekaudella myönnetyistä tuista johtuvat määrät 51 artiklassa ja liitteessä VII olevassa C kohdassa säädetyin edellytyksin:

a) asetuksen (EY) N:o 1254/1999 5 artiklassa säädetty kausiporrastuspalkkio;

b) asetuksen (EY) N:o 1254/1999 11 artiklassa säädetty teurastuspalkkio;

c) urospuolisista nautaeläimistä myönnettävä erityispalkkio ja emolehmäpalkkio, jos viljelijä oli vapautettu eläintiheyttä koskevasta vaatimuksesta asetuksen (EY) N:o 1254/1999 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti, edellyttäen, ettei viljelijä ole hakenut mainitun asetuksen 13 artiklassa säädettyä laajaperäistämispalkkiota;

d) asetuksen (EY) N:o 1254/1999 14 artiklassa säädetyt lisätuet, jos ne maksetaan tämän artiklan a, b ja c alakohdassa säädetyn tuen lisänä;

e) lammas- ja vuohitukijärjestelmässä säädetyt tuet:

- kalenterivuosina 2000 ja 2001, jos tuista säädetään asetuksen (EY) N:o 2467/98 5 artiklassa,

- kalenterivuonna 2002, jos tuista säädetään asetuksen (EY) N:o 2529/2001 4 ja 5 artiklassa ja 11 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan ensimmäisessä, toisessa ja neljännessä luetelmakohdassa.

2. Vuodesta 2004 alkaen ja poiketen siitä, mitä 36, 46 ja 47 artiklassa säädetään, liitteessä VII olevassa F kohdassa säädetystä lypsylehmäpalkkiosta ja lisätuesta johtuvat määrät sisällytetään viitemäärään 51 artiklassa säädetyin edellytyksin.

51 artikla Erityisten tukioikeuksien määrittely

Jos viljelijälle myönnettiin 50 artiklassa tarkoitettuja tukia, mutta hänellä ei ollut 46 artiklassa tarkoitettuja hehtaareita viitekaudella, tai jos hehtaarikohtainen oikeus johtaa yli 10 000 euroon, viljelijällä on oikeus 50 artiklassa tarkoitettuja määriä vastaavan erityiseen tukioikeuteen.

52 artikla Erityisten tukioikeuksien edellytykset

1. Erityisten tukioikeuksien määrää ei mukauteta, paitsi jos viljelijä voi saada lypsylehmätukia. Tässä tapauksessa oikeuksien laskemisessa on otettava huomioon liitteessä VII olevan F kohdan soveltaminen.

2. Erityiset tukioikeudet voi siirtää ainoastaan tosiasiallisella tai ennakoitavissa olevalla perinnöksi antamisella.

Jos erityiset tukioikeudet johtuvat kuitenkin yksinomaan lammas- ja vuohialan tukijärjestelmässä säädetyistä tuista, oikeuksien siirto sallitaan sellaisten viljelijöiden kesken, joille on myönnetty lammas- ja vuohialan tukea viitekaudella.

3. Edellä olevaa 1 jaksoa sovelletaan soveltuvin osin, jollei tässä jaksossa muuta säädetä.

4 luku Maankäyttö maatilan tulotukijärjestelmässä

1 jakso Maan käyttö

53 artikla Maan maatalouskäyttö

Viljelijät voivat käyttää maataan kaikkeen muuhun maataloustoimintaan paitsi monivuotisten viljelykasvien viljelyyn.

54 artikla Hampun tuotanto

1. Jos tuotetaan CN-koodiin 5302 10 00 kuuluvaa hamppua, käytettyjen lajikkeiden tetrahydrokannabinolipitoisuus ei saa ylittää 0,2 prosenttia ja tuotannosta on täytynyt tehdä asetuksen (EY) N:o 1673/2000 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus tai sitoumus. Jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä, jonka avulla kasvien tetrahydrokannabinolipitoisuus voidaan tarkastaa vähintään 30 prosentilla kuiduntuotantoon tarkoitetulle hampulle viljellyistä aloista, joista sopimus on tehty tai sitoumus annettu. Jos jäsenvaltiot kuitenkin ottavat käyttöön tällaisen viljelyn ennakkohyväksyntäjärjestelmän, vähimmäismäärä on 20 prosenttia.

2. Tuen myöntämisen edellytykseksi asetetaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen tiettyjen lajikkeiden varmennettujen siementen käyttö ja ilmoitus siitä, että alat on kylvetty kuiduntuotantoon tarkoitetulle hampulle.

2 jakso Kesannointi

55 artikla Kesannointivelvoite

1. Jos viljelijän oli kesannoitava osa tilansa maasta markkinointivuonna 2003/04 asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hänen on kesannoitava osa tilansa maasta, josta on tehty tulotukijärjestelmän mukainen hakemus ja jonka on vastattava hehtaarimääräisesti 10:tä prosenttia viljelyalasta, jota käytettiin edellä tarkoitetun kesannointivelvoitteen laskemisessa.

2. Viljelypalstoja, jotka olivat 31 päivänä joulukuuta 1991 pysyvänä laitumena, monivuotisessa viljelyksessä, metsinä tai muussa kuin maatalouskäytössä, ei voida käyttää 1 kohdan mukaisen kesannointivelvoitteen täyttämisessä. Kesannointi-ilmoitus voidaan kuitenkin esittää maasta, joka sai neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1308/70 mukaista tukea ainakin yhtenä markkinointivuonna 1998/1999-2000/01.

Jäsenvaltiot voivat 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätettävin edellytyksin poiketa näistä säännöksistä edellyttäen, että ne toteuttavat toimia estääkseen tukikelpoisen maatalousmaan kokonaismäärän merkittävän kasvun.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kesannointivelvoitetta sovelletaan kymmenen vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen.

Kesäkuun 28 päivän 1995 jälkeen tehdyn hakemuksen perusteella seuraavat viljelyalat voidaan laskea kesannoiduiksi aloiksi 1 kohdassa tarkoitetun kesannointivelvoitteen täyttämiseksi:

- asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22-24 artiklan nojalla kesannoidut alat, joita ei ole otettu maanviljelykäyttöön tai muuhun tuottavaan käyttöön kuin tämän asetuksen mukaisesti muun kesannoidun maan osalta on hyväksyttyä, tai

- viljelyalat, jotka on metsitetty asetuksen (EY) N:o 1257/1999 31 artiklan mukaisesti.

56 artikla Vapautus kesannoinnista

Viljelijää ei koske 55 artiklassa tarkoitettu kesannointivelvoite, jos

- hän jättää maatilan tulotukijärjestelmän mukaisen hakemuksen enintään 20 hehtaarin suuruisesta viljelyalasta, tai

- hänen koko tilansa koko tuotantoa hoidetaan asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 säädettyjen velvoitteiden mukaisesti.

57 artikla Kesannoidun maan käyttö

1. Kesannoitu maa on säilytettävä 5 artiklassa säädetyssä hyvässä viljelykunnossa.

Sitä ei saa käyttää maataloustarkoituksiin eikä sillä saa tuottaa viljelykasveja kaupallisiin tarkoituksiin.

2. Tähän maahan ei sovelleta viljelykiertoa. Jäsenvaltio voi kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa ja varsinkin erityisistä ympäristösyistä antaa viljelijälle luvan vaihtaa kesannointivelvoitteen alaiset lohkot edellyttäen, että hän noudattaa 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hehtaarimääriä ja asianomaisen maa-alan kelpoisuusedellytyksiä.

3. Kesannointivelvoite jatkuu, jos maa-ala siirretään.

5 luku Alueellinen täytäntöönpano

58 artikla Alueellinen täytäntöönpano

1. Jäsenvaltiot voivat 1 päivään maaliskuuta 2004 mennessä päättää soveltaa 1-4 luvussa säädettyä tulotukijärjestelmää alueellisella tasolla tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

2. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on jaettava 44 artiklassa tarkoitettu enimmäismäärä alueiden kesken puolueettomin perustein.

3. Jäsenvaltioiden on sovellettava tulotukijärjestelmää alueillaan 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen alueellisten enimmäismäärien rajoissa.

4. Lisäksi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi kilpailun vääristymisen välttämiseksi, jäsenvaltiot voivat 46 artiklasta poiketen laskea 46 artiklassa tarkoitetun hehtaarimäärän alueellisella tasolla, myös asianomaisella alueella sijaitsevien kaikkien tilojen kaikki 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tukikelpoiset hehtaarit. Tässä tapauksessa ja poiketen siitä, mitä 36 artiklassa säädetään, viljelijä, jonka tila on asianomaisella alueella, saa hehtaarikohtaisen oikeuden, joka lasketaan jakamalla 2 kohdan mukaisesti vahvistettu alueellinen enimmäismäärä alueellisesti vahvistetulla hehtaarimäärällä.

5. Tämän artiklan mukaisesti vahvistetut oikeudet voi siirtää ainoastaan samalla alueella tai sellaisten alueiden kesken, joilla hehtaarikohtaiset oikeudet ovat samat.

IV OSASTO MUUT TUKIJÄRJESTELMÄT

1 luku Durumvehnän erityinen laatupalkkio

59 artikla Soveltamisala

Tukea myönnetään CN-koodiin 1001 10 00 kuuluvan durumvehnän tuottajille tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

60 artikla Määrä ja tukikelpoisuus

1. Tuen määrä on 40 euroa hehtaaria kohden.

2. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että käytetään tietty määrä tuotantoalueella korkealaatuisiksi suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa tunnustettujen lajikkeiden varmennettuja siemeniä.

61 artikla Pinta-alat

1. Tukea myönnetään kansallisille perusaloille liitteessä IX luetelluilla perinteisillä tuotantoalueilla.

Perusalat vahvistetaan seuraavasti:

Kreikka // 617 000 ha

Espanja // 594 000 ha

Ranska // 208 000 ha

Italia // 1 646 000 ha

Itävalta // 7 000 ha

Portugali // 118 000 ha.

2. Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa osa-aloihin määrittelemiensä puolueettomien perusteiden mukaisesti.

62 artikla Pinta-alan ylitys

Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää perusalan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea on haettu, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna.

2 luku Valkuaiskasvipalkkio

63 artikla Soveltamisala

Lisätukea myönnetään valkuaiskasvien tuottajille tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Valkuaiskasveilla tarkoitetaan:

- CN-koodiin 0713 10 kuuluvia herneitä,

- CN-koodiin 0713 50 kuuluvia härkäpapuja,

- CN-koodiin ex 1209 29 50 kuuluvia makeita lupiineja.

64 artikla Määrä ja tukikelpoisuus

Tuki on 55,57 euroa hehtaarilta valkuaiskasveja, joiden sato on korjattu maitotuleentumisasteen saavuttamisen jälkeen.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta maitotuleentumisastetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

65 artikla Pinta-ala

1. Käyttöön otetaan 1 400 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2. Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3 luku Riisin lajikohtainen tuki

66 artikla Soveltamisala

Tukea myönnetään asetuksen (ETY) N:o 3072/95 1 artiklan 3 kohdassa määritellyille riisintuottajille tässä luvussa vahvistetuin edellytyksin.

67 artikla Määrä ja tukikelpoisuus

1. Hehtaarikohtainen tuki myönnetään riisille kylvetylle viljelyalalle, jonka satoa ei korjata ainakaan ennen kukinnan alkua tavanomaisissa kasvuoloissa.

Kasvit, jotka on kasvatettu täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä aloilla mutta jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä aloja ei käytetä mihinkään muuhun tarkoitukseen ennen kyseistä kasvuvaihetta.

2. Tuki on seuraavanlainen, ja se perustuu asianomaisten jäsenvaltioiden satoihin:

// (euroa/ha)

Espanja // 476,25

Ranska: - Manner-Ranska - Ranskan Guyana // 411,75 563,25

Kreikka // 561,00

Italia // 453,00

Portugali // 453,75.

68 artikla Pinta-alat

Vahvistetaan jokaiselle tuottajajäsenvaltiolle kansallinen perusala seuraavasti:

Espanja // 104 973 ha

Ranska: - Manner-Ranska - Ranskan Guyana // 19 050 ha 4 190 ha

Kreikka // 20 333 ha

Italia // 219 588 ha

Portugali // 24 667 ha.

Jäsenvaltio voi jakaa perusalansa määrittelemiensä puolueettomien perusteiden mukaisesti.

69 artikla Pinta-alojen ylitys

1. Jos jossakin jäsenvaltiossa ala, jolla jonakin tiettynä vuonna viljellään riisiä, ylittää 67 artiklassa tarkoitetun perusalan, sovelletaan samana tuotantovuotena kaikkiin kyseisen perusalan tuottajiin seuraavia tuen vähennyksiä:

- kolme kertaa ylityksen määrä, jos se on alle 1 prosentti,

- neljä kertaa ylityksen määrä, jos se on vähintään 1 prosentti mutta alle 3 prosenttia,

- viisi kertaa ylityksen määrä, jos se on vähintään 3 prosenttia mutta alle 5 prosenttia,

- kuusi kertaa ylityksen määrä, jos se on vähintään 5 prosenttia.

2. Jos 1 kohtaa sovelletaan, asianomaisen jäsenvaltion on ennen 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettua päivämäärää määriteltävä tukeen tehtävien vähennysten laajuus. Sen on ilmoitettava asiasta ennakolta komissiolle.

4 luku Pähkinöiden pinta-alatuki

70 artikla Yhteisön tuki

Pähkinöille myönnetään yhteisön tukea 100 euroa hehtaaria kohden tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Pähkinöillä tarkoitetaan:

- CN-koodeihin 0802 11 ja 0802 12 kuuluvia manteleita,

- CN-koodeihin 0802 21 ja 0802 22 kuuluvia hasselpähkinöitä ja filbertspähkinöitä,

- CN-koodeihin 0802 31 ja 0802 32 kuuluvia saksanpähkinöitä,

- CN-koodiin 0802 50 kuuluvia pistaasipähkinöitä,

- CN-koodiin 1212 10 10 kuuluvaa johanneksenleipää.

71 artikla Pinta-alat

1. Käyttöön otetaan 800 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu taattu enimmäispinta-ala jaetaan taattuihin kansallisiin aloihin seuraavasti:

Taatut kansalliset alat

Belgia // 100 ha

Saksa // 1 500 ha

Ranska // 17 300 ha

Kreikka // 41 100 ha

Italia // 130 100 ha

Luxemburg // 100 ha

Alankomaat // 100 ha

Itävalta // 100 ha

Portugali // 41 300 ha

Espanja // 568 200 ha

Yhdistynyt kuningaskunta // 100 ha

3. Jäsenvaltio voi jakaa taatun kansallisen alansa osa-aloihin puolueettomin perustein erityisesti alueellisella tasolla tai suhteessa tuotantoon.

72 artikla Taatun kansallisen alan ylitys

Jos ala, jolle yhteisön tukea haetaan, alittaa asianomaisen jäsenvaltion taatun kansallisen alan, komissio jakaa käyttämättömän määrän uudelleen suhteessa muiden jäsenvaltioiden, joissa ylitystä on tapahtunut, taattuihin kansallisiin aloihin.

Jos sen jälkeen, kun 1 kohtaa on mahdollisesti sovellettu, ala, jolle yhteisön tukea haetaan, ylittää asianomaisen jäsenvaltion taatun kansallisen alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteellisesti kyseisenä vuonna 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

73 artikla Tukikelpoisuusedellytykset

1. Yhteisön tuen maksaminen edellyttää erityisesti vähimmäispalstakoon ja puutiheyden noudattamista.

2. Asetuksen (ETY) N:o 1035/72 14 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin parannussuunnitelmiin kuuluvat alat voivat saada tämän järjestelmän mukaista tukea sitä vuotta, jona parannussuunnitelma umpeutuu, seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa yhteisön tuen myöntämisen edellytykseksi tuottajan kuulumisen asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 tai 14 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

74 artikla Kansallinen tuki

1. Jäsenvaltiot voivat myöntää yhteisön tuen lisäksi kansallista tukea enintään 109 euroa hehtaaria kohden vuosittain.

2. Tätä kansallista tukea voidaan myöntää ainoastaan yhteisön tukea saaville aloille.

3. Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi tuottajan kuulumisen asetuksen (EY) N:o 2200/96 11 tai 14 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

5 luku Energiakasvien tuki

75 artikla Tuki

Energiakasveille kylvetyille aloille myönnetään tukea 45 euroa hehtaaria kohden tässä luvussa säädetyin edellytyksin.

Energiakasveilla tarkoitetaan viljelykasveja, joita toimitetaan pääasiassa seuraavien energiatuotteiden tuotantoon:

- 'bioetanoli': biopolttoaineena käytettävä biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu etanoli,

- 'biodiesel': biopolttoaineena käytettävä biomassasta tai käytetyistä paistoöljyistä tuotettu diesellaatuinen nestemäinen polttoaine,

- 'biokaasu': biopolttoaineena käytettävä anaerobisen mädätyksen avulla biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu polttokaasu, joka voidaan puhdistaa maakaasun laatuiseksi,

- 'biometanoli': biopolttoaineena käytettävä biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu metanoli,

- 'biodimetyylieetteri': biopolttoaineena käytettävä biomassasta ja/tai jätteiden biohajoavasta osasta tuotettu dimetyylieetteri,

- 'bioöljy': biopolttoaineena käytettävä biomassasta tuotettu pyrolyysiöljypolttoaine,

- 'bioETBE (etyyli-tert-butyylieetteri)': bioetanolin pohjalta tuotettu ETBE; biopolttoaineeksi laskettava tilavuusprosentti bioETBE:stä on 45 prosenttia,

- biomassasta tuotettu sähkö- ja lämpöenergia.

76 artikla Pinta-alat

1. Käyttöön otetaan 1 500 000 hehtaarin taattu enimmäispinta-ala, josta tukea voidaan maksaa.

2. Jos pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään suhteessa kyseisenä vuonna 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

77 artikla Tukikelpoisuusedellytykset

Tukea myönnetään ainoastaan aloille, joiden tuotannosta on tehty viljelijän ja jalostusteollisuuden välinen sopimus, paitsi jos viljelijä toteuttaa jalostuksen itse tilallaan.

78 artikla Energiakasvien luettelon uudelleentarkastelu

Uusia tuotteita voidaan lisätä 75 artiklaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

79 artikla Energiakasvijärjestelmän uudelleentarkastelu

Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2006 mennessä neuvostolle kertomuksen järjestelmän toteuttamisesta. Tarvittaessa kertomukseen liitetään aiheelliset ehdotukset ja huomioon otetaan biopolttoaineita koskevan EU:n aloitteen täytäntöönpano.

6 luku Tärkkelysperunan tuki

80 artikla Tuki

Käyttöön otetaan tuki perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden tuottajille. Tukea sovelletaan siihen perunamäärään, joka tarvitaan yhden tärkkelystonnin valmistukseen. Se on 55,27 euroa.

Sitä mukautetaan perunoiden tärkkelyspitoisuuden mukaan.

81 artikla Edellytykset

Tuki maksetaan ainoastaan niistä perunamääristä, joita perunantuottajan ja tärkkelyksenvalmistajan välinen viljelysopimus koskee tällaiselle yritykselle myönnetyn kiintiön rajoissa, sellaisena kuin siihen viitataan asetuksen (EY) N:o 1868/94 2 artiklan 2 kohdassa

V OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

82 artikla Suorien tukien hallintokomitea

1. Komissiota avustaa suorien tukien hallintokomitea, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa säädetty määräaika on yksi kuukausi.

83 artikla Täytäntöönpanosäännökset

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Niihin sisältyvät erityisesti:

a) yksityiskohtaiset säännöt maatilojen neuvontajärjestelmän perustamiseksi ja perusteet tuen mukauttamisesta saatujen määrien jakamiseksi;

b) yksityiskohtaiset säännöt tässä asetuksessa säädettyjen tukien myöntämiseksi, myös tukikelpoisuusedellytysten, haku- ja maksupäivämäärien ja valvontasäännösten osalta, tukioikeuksien tarkastamiseksi ja määrittelemiseksi, myös jäsenvaltioiden välillä tarvittavan tiedonvaihdon osalta, sekä perusalojen tai taattujen enimmäispinta-alojen ylitysten määrittelemiseksi;

c) tulotuen osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat erityisesti kansallisen varannon perustamista, oikeuksien siirtämistä, monivuotisten viljelykasvien ja pysyvien laidunten määrittelyä ja luetteloa viljelykasveista, joiden viljely kesannoidulla maalla sallitaan;

d) durumvehnän osalta yksityiskohtaiset säännöt vähimmäislaatuvaatimuksista;

e) energiakasvien osalta yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät järjestelmän soveltamisalaan kuuluvien viljelykasvien määrittelyyn, sopimusten vähimmäisvaatimuksiin sekä jalostetun määrän ja tilalla jalostamisen valvontaan;

f) kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun osalta yksityiskohtaiset säännöt, joka liittyvät erityisiin valvontatoimenpiteisiin ja tetrahydrokannabinolipitoisuuden määrittelymenetelmiin, myös 54 artiklassa tarkoitettuihin sopimusjärjestelyihin ja sitoumuksiin;

g) liitteen I muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun otetaan huomioon 1 artiklassa esitetyt perusteet;

h) liitteiden III, IV, VI ja VII muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun erityisesti otetaan huomioon vasta hyväksytty yhteisön lainsäädäntö;

i) viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän perusosat ja niiden määrittely;

j) pinta-alatukihakemuksiin mahdollisesti tehtävät muutokset ja vapautus velvollisuudesta tehdä pinta-alatukihakemus;

k) tukihakemuksiin sisältyviä vähimmäistietoja koskevat säännöt;

l) hallinnollisia tarkastuksia, paikalla tehtäviä tarkastuksia ja kaukokartoitustarkastuksia koskevat säännöt;

m) tuen vähennyksiä ja tuen ulkopuolelle jättämisiä niissä tapauksissa, joissa 3 artiklassa, 14 artiklan 1 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuja velvoitteita ei ole noudatettu, myös tapauksia, joissa tukea ei vähennetä tai evätä, koskevat säännöt;

n) liitteen V muutokset, jotka saattavat olla tarpeen, kun otetaan huomioon 29 artiklassa esitetyt perusteet;

o) jäsenvaltioiden ja komission väliset tiedonannot;

p) erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet ja erityisesti II osaston 4 luvun täytäntöönpanemiseen liittyvät toimenpiteet. Nämä toimenpiteet voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa tämän asetuksen tietyistä osista.

84 artikla Tietojen toimittaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle yksityiskohtaisesti tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutetuista ja erityisesti 5, 8, 13, 30, 45 ja 58 artiklaan liittyvistä toimenpiteistä.

85 artikla Asetuksen (EY) N:o 1868/94 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1868/94 seuraavasti.

1) Korvataan 5 artikla seuraavasti:

"5 artikla

Perunatärkkelystä tuottaville yrityksille maksetaan palkkio, jonka suuruus on 22,25 euroa tuotettua tärkkelystonnia kohden, 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua enimmäiskiintiötä vastaavasta perunatärkkelysmäärästä."

2) Korvataan 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

Tämän asetuksen säännösten soveltamisalaan ei kuulu sellaisen perunatärkkelyksen tuottaminen, joka ei saa asetuksen (EY) N:o .........* [tämä asetus] 80 luvussa säädettyä tukea.

*EYVL L ....."

86 artikla Asetuksen (EY) N:o 1673/2000 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1673/2000 seuraavasti.

1) Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

a) Korvataan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

"a) 'viljelijällä' asetuksen (EY) N:o ......* 2 artiklan a kohdassa määriteltyä viljelijää

*JO L ......."

b) Korvataan 3 kohdassa ilmaisu "asetuksessa (EY) N:o 1251/1999" ilmaisulla "asetuksen (EY) N:o .......... 54 artiklassa".

2) Korvataan 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa ilmaisu "asetuksen (EY) N:o 1251/1999 5 a artiklassa" ilmaisulla "asetuksen (EY) N:o ...... 54 artiklassa".

87 artikla Muiden asetusten muutokset

Poistetaan seuraavat säännökset:

- asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artikla,

- asetuksen (EY) N:o 3072/95 6 artikla,

- asetuksen (EY) N:o 1254/1999 3-25 artikla,

- asetuksen (EY) N:o 1452/2001 9 artikla,

- asetuksen (EY) N:o 1453/2001 13 artikla ja 22 artiklan 2-6 kohta,

- asetuksen (EY) N:o 1454/2001 5 ja 6 artikla,

- asetuksen (EY) N:o 2529/2001 3-11 artikla.

88 artikla Kumoamiset

Kumotaan asetukset (ETY) N:o 3508/92, (EY) N:o 1577/96, (EY) N:o 1251/1999 ja (EY) N:o 1259/1999.

Asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklaa sovelletaan kuitenkin edelleen 31 päivään joulukuuta 2005 ja mainitun asetuksen 4, 5 ja 11 artiklaa sovelletaan edelleen 31 päivään joulukuuta 2006.

89 artikla Yksinkertaistetun järjestelmän siirtymäsäännöt

Jos jäsenvaltio soveltaa asetuksen (EY) N:o 1259/1999 2 a artiklassa tarkoitettua yksinkertaistettua järjestelmää, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) Vuosi 2003 on viimeinen vuosi, jona osallistujat voivat esittää uusia hakemuksia.

b) Osallistujat saavat yksinkertaistetun järjestelmän mukaisen määrän vuoteen 2005 saakka.

c) Tämän asetuksen II osaston 1 ja 2 lukua ei sovelleta yksinkertaistetussa järjestelmässä myönnettyihin määriin järjestelmään osallistumisaikana.

d) Yksinkertaistettuun järjestelmään osallistuvat viljelijät eivät voi hakea maatilan tulotukea niin kauan kun he osallistuvat yksinkertaistettuun järjestelmään. Jos viljelijä esittää hakemuksen tulotukijärjestelmään osallistumista, yksinkertaistetussa järjestelmässä myönnetty määrä sisällytetään tämän asetuksen 40 artiklassa tarkoitettuun viitemäärään. Se lasketaan ja sitä mukautetaan tämän asetuksen III osaston 2 luvun mukaisesti.

90 artikla Muut siirtymäkauden säännöt

Lisätoimenpiteitä, jota tarvitaan helpottamaan siirtymistä 87 ja 88 artiklassa tarkoitetuilla asetuksilla vahvistetuista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, erityisesti kun ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 1259/1999 4 ja 5 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan soveltamiseen sekä 73 artiklassa tarkoitettuihin parannussuunnitelmiin, voidaan hyväksyä 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

91 artikla Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004.

Yhdennettyä järjestelmää sovelletaan 23 artiklassa säädetyn viljelylohkojen tunnistusjärjestelmän paikkatieto-osan osalta viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2005. Siltä osin kuin yksi tai useampi yhdennetyn järjestelmän osa on toimintakunnossa ennen tätä päivämäärää, jäsenvaltioiden on kuitenkin käytettävä niitä hallinto- ja valvontatehtävissään.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Luettelo 1 artiklan mukaiset perusteet täyttävistä tukijärjestelmistä

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

milj. euroa

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

3 ja 4 artiklassa tarkoitetut lakisääteiset hoitovaatimukset

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

5 artiklassa tarkoitetut hyvää viljelykuntoa koskevat edellytykset

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE V

29 artiklassa tarkoitetut yhteensopivat tukijärjestelmät

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VI

Luettelo 36 artiklassa tarkoitettuun tulotukeen liittyvistä suorista tuista

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII

40 artiklassa tarkoitetun viitemäärän laskeminen

A. Pinta-alatuet

1. Jos viljelijä on saanut pinta-alatukia, kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistu hehtaarimäärä, josta viljelijälle on myönnetty tukea kunakin viitekauden vuotena, kerrotaan seuraavilla luvuilla:

1.1. Viljan, myös durumvehnän, öljykasvien, valkuaiskasvien, pellavansiemenen, kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun, nurmirehun ja kesannon osalta:

- 66 euroa/t kerrottuna asetuksen (EY) N:o 1251/1999 4 artiklan 2 kohdassa säädetyllä sadolla, joka on määritelty asianomaiselle alueelle kalenterivuodeksi 2002 määritellyssä aluejakosuunnitelmassa.

Jos edellytykset asetuksen (EY) N:o 1251/1999 3 artiklan 7 kohdan soveltamiseksi kuitenkin täyttyvät viitekaudella, kyseisen asetuksen 3 artiklan 7 kohdasta poiketen kyseisen vuoden sato on se sato, jota olisi sovellettu, jos kyseistä 3 artiklan 7 kohtaa olisi sovellettu seuraavan markkinointivuoden osalta.

Tämän kohdan soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1251/1999 6 artiklan 6 kohdan mukaisesti säätämien säännösten soveltamista.

Poiketen siitä, mitä 41 artiklassa säädetään, pellavan ja hampun osalta keskiarvo lasketaan kalenterivuosina 2001 ja 2002 myönnettyjen määrien perusteella.

1.2. Riisin osalta:

- 102 euroa/t kerrottuna seuraavilla keskisadoilla:

Jäsenvaltiot // Sato (t/ha)

Espanja // 6,35

Ranska

- Manner-Ranska

- Ranskan Guyana //

5,49

7,51

Kreikka // 7,48

Italia // 6,04

Portugali // 6,05

1.3. Palkoviljan osalta:

- linssit ja kahviherneet 181 euroa/ha,

- virnat 175,02 euroa/ha vuonna 2000, 176,60 euroa/ha vuonna 2001 ja 150,52 euroa/ha vuonna 2002.

2. Jos viljelijä on saanut durumvehnän lisätukea tai erityistukea, kahden desimaalin tarkkuudella ilmaistu hehtaarimäärä, josta tällainen tuki on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, kerrotaan seuraavilla luvuilla:

Asetuksen (EY) N:o 1251/1999 liitteessä II ja asetuksen (EY) N:o 2316/1999 liitteessä IV luetelluilla alueilla:

- 313 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2004,

- 281 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2005,

- 250 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2006 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

Asetuksen (EY) N:o 2316/1999 liitteessä V luetelluilla alueilla:

- 93 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2004,

- 46 euroa/ha tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2005.

3. Edellä olevan kohdan soveltamiseksi 'hehtaarimäärällä' tarkoitetaan sitä hehtaarimäärää, joka vastaa kutakin tämän asetuksen liitteessä VI lueteltua erilaista pinta-alatukityyppiä, kun huomioon otetaan asetuksen (EY) N:o 1251/1999 2 artiklan 4 kohdan ja 5 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 1577/96 3 artiklan 1 kohdan soveltaminen. Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3072/95 6 artiklan 5 kohdassa säädetään, jos jossakin jäsenvaltiossa riisille viitekaudella osoitetut alat ylittävät kyseisen ajanjakson taatun enimmäispinta-alan, hehtaarikohtaista määrää vähennetään suhteellisesti.

B. Perunatärkkelyksen tuki

Jos viljelijä on saanut perunatärkkelystukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, josta tällaista tukea on maksettu kunakin viitekauden vuotena, 55,27 eurolla perunatärkkelystonnia kohden. Jäsenvaltioiden on laskettava tulotuen laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun perunatärkkelystonnimäärään, josta asetuksen (ETY) N:o 1766/92 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

C. Eläinpalkkiot ja lisät

Jos viljelijä on saanut eläinpalkkioita ja/tai lisiä, määrä lasketaan kertomalla eläinmäärä, josta tällaista tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, kalenterivuoden 2002 eläinkohtaisilla määrillä, jotka on vahvistettu liitteessä VI tarkoitetuilla vastaavilla artikloilla, kun huomioon otetaan asetuksen (EY) N:o 1254/1999 4 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 2529/2001 8 artiklan 3 kohdan soveltaminen. Seuraavien säännösten mukaisia tukia ei kuitenkaan oteta huomioon:

- asetuksen (EY) N:o 1254/1999 4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta,

- komission asetuksen (EY) N:o 2342/1999 32 artiklan 11 ja 12 kohta,

- komission asetuksen (EY) N:o 1458/2001 4 artikla.

D. Kuivattu rehu

Jos viljelijä on toimittanut rehua sopimuksella, kuten asetuksen (EY) N:o 603/95 9 artiklan c kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärään sisällytettävä määrä suhteessa tuotettuun tonnimäärään kuivattua rehua, josta tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty viitekauden kunakin vuotena, ja seuraavien miljoonina euroina ilmaistujen enimmäismäärien rajoissa:

>TAULUKON PAIKKA>

Jäsenvaltioiden on laskettava viitemäärien laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun tonnimäärään kuivattua rehua, josta asetuksen (EY) N:o 603/95 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

E. Alueelliset tuet

Asianomaisilla alueilla viitemäärän laskemisessa otetaan huomioon seuraavat määrät:

- 19 euroa/t kerrottuna sadoilla, joita on käytetty viljan, öljykasvien, pellavansiemenen ja kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-alatukien laskemisessa asetuksen (EY) N:o 1251/1999 4 artiklan 4 kohdassa osoitetuilla alueilla;

- asetuksen (EY) N:o 1452/2001 9 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa, asetuksen (EY) N:o 1453/2001 13 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 22 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1454/2001 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetty eläinkohtainen määrä kerrottuna eläinmäärällä, josta tällainen tuki on myönnetty vuonna 2002;

- asetuksen (ETY) N:o 2019/93 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetty eläinkohtainen määrä, josta tällainen tuki on myönnetty vuonna 2002.

F. Lypsylehmäpalkkiot ja lisät

1. Vuodesta 2004 alkaen, jos viljelijällä on asetuksen (EY) N:o .......* [maitoalan maksun vahvistava uusi asetus] 5 artiklassa säädetty tilakohtainen viitemäärä, viitemäärän laskemiseen sisällytetään F kohdan 2 ja 5 alakohdassa tarkoitetut määrät.

2. Tilan käytössä 31 päivänä maaliskuuta 2004 oleva tonneina ilmaistu maidon tilakohtainen viitemäärä kerrotaan seuraavilla luvuilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta F kohdan 3 alakohdan säännösten sekä F kohdan 4 alakohdan soveltamisesta seuraavien vähennysten soveltamista:

- 5,75 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2004,

- 11,49 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2005,

- 17,24 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2006,

- 22,99 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2007,

- 28,74 euroa/t tulotukijärjestelmässä kalenterivuonna 2008 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

3. Niiden tuottajakohtaisten viitemäärien, jotka on tilapäisesti siirretty asetuksen (ETY) N:o 3950/92 6 artiklan mukaisesti 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisenä aikana, katsotaan olevan sen tilan, jolle viitemäärät on siirretty, käytössä 31 päivänä maaliskuuta 2004.

4. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi, jos kaikkien tilakohtaisten viitemäärien summa 31 päivänä maaliskuuta 2004 ylittää jossakin jäsenvaltiossa asetuksen (ETY) N:o 3950/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1256/1999 [**] liitteessä I vahvistetun kyseisen jäsenvaltion markkinointivuoden 1999/2000 12 kuukauden ajanjakson vastaavien kokonaismäärien summan, kyseisen jäsenvaltion on puolueettomin perustein toteutettava tarvittavat toimenpiteet alueellaan olevien tilakohtaisten viitemäärien kokonaismäärän pienentämiseksi vastaavasti kyseisen kalenterivuoden osalta.

5. Jäsenvaltioiden on maksettava vuosittain alueensa tuottajille lisätukea, jonka yhteismäärä koostuu F kohdan 6 alakohdassa vahvistetuista yhteismääristä. Tällaiset tuet maksetaan puolueettomin perustein tavalla, jolla varmistetaan tuottajien tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymistä. Näitä tukia ei lisäksi saa sitoa markkinahintojen vaihteluun.

Lisäpalkkioita myönnetään ainoastaan F kohdan 2 alakohdassa vahvistetun palkkion lisämääränä.

6. Lisätuet - yhteismäärät miljoonina euroina:

>TAULUKON PAIKKA>

7. Tässä kohdassa sovelletaan asetuksen (EY) N:o ...... [maitoalan maksun vahvistava uusi asetus] 4 artiklassa säädettyjä 'tuottajan' ja 'tilan' määritelmiä.

G. Siementuet

Jos viljelijä on saanut siementen tuotantotukea, määrä lasketaan kertomalla tonnimäärä, josta tällaista tukea on maksettu kunakin viitekauden vuotena, asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklan mukaisesti vahvistetulla määrällä. Jäsenvaltioiden on laskettava tulotuen laskemiseen sisällytettävä hehtaarimäärä suhteessa tuotettuun siementonnimäärään, josta asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklassa säädettyä tukea on myönnetty kunakin viitekauden vuotena, ja sen perusalan rajoissa, jonka komissio vahvistaa viitekaudella viljelysopimukseen kuuluvan ja jäsenvaltion ilmoittaman hehtaarimäärän perusteella.

* EYVL L .....

** EYVL L 160, 26.6.1999, s. 73.

LIITE VIII

44 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IX

61 artiklassa tarkoitetut durumvehnän perinteiset tuotantoalueet

KREIKKA

Seuraavien alueiden prefektuurit (nomoi)

Keski-Kreikka

Peloponnesos

Jooniansaaret

Thessalia

Makedonia

Egeansaaret

Traakia.

ESPANJA

Maakunnat

Almeria

Badajoz

Burgos

Cadiz

Cordoba

Granada

Huelva

Jaen

Malaga

Navarra

Salamanca

Seville

Toledo

Zamora

Zaragoza.

ITÄVALTA

Pannonia:

1. Gebiete der Bezirksbauernkammern 2046 Atzenbrugg 2054 Baden 2062 Bruck/Leitha 2089 Ebreichsdorf 2101 Gänserndorf 2241 Hollabrunn 2275 Kirchberg/Wagram 2305 Korneuburg 2321 Laa/Thaya 2330 Langenlois 2364 Marchfeld 2399 Mistelbach 2402 Mödling 2470 Poysdorf 2500 Ravelsbach 2518 Retz 2551 Schwechat 2585 Tulln 2623 Wr. Neustadt 2631 Wolkersdorf 2658 Zistersdorf

2. Gebiete der Bezirksreferate 3018 Neusiedl/See 3026 Eisenstadt 3034 Mattersburg 3042 Oberpullendorf

3. Gebiete der Landwirtschaftskammer 1007 Wien.

RANSKA

Alueet

Midi-Pyrénées

Provence-Alpes-Côte d'Azur

Languedoc-Roussillon

Departementit [25]

[25] Kukin näistä departementeista voidaan liittää johonkin yllä mainituista alueista.

Ardèche

Drôme.

ITALIA

Alueet

Abruzzo

Basilicata

Calabria

Campania

Latium

Marches

Molise

Umbria

Apulia

Sardinia

Sicily

Tuscany.

PORTUGALI

Alueet

Santarem

Lisbon

Setubal

Portalegre

Evora

Beja

Faro.