Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle - Euroopan energiainfrastruktuuri /* KOM/2001/0775 lopull. */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE - Euroopan energiainfrastruktuuri SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2. EUROOPAN KAASU- JA SÄHKÖINFRASTRUKTUURIN KEHITTÄMISEEN LIITTYVÄT HAASTEET 2.1 Sähkö 2.2 Maakaasu 3. PÄÄTELMÄT 3.1 Johdanto 3.2 Toiminta-ala 1: Nykyisen infrastruktuurin käytön tehostaminen 3.3 Toiminta-ala 2: Infrastruktuuri-investointien kannalta suotuisan ja vakaan sääntely-ympäristön luominen 3.4 Toiminta-ala 3: Yhteisön poliittinen ja taloudellinen tuki avainhankkeille 3.5 Toiminta-ala 4: Poliittinen sitoutuminen 3.6 Toiminta-ala 5: Kaasun toimittaminen Eurooppaan LIITTEET 1. JOHDANTO Kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luominen edellyttää markkinoiden avaamisen lisäksi asianmukaista infrastruktuuria, jota on voitava käyttää syrjimättömin edellytyksin. Komissio on jo ehdottanut toimenpiteitä markkinoiden määrällisesti täysimittaista avaamista varten sekä kolmansien osapuolten todellista verkkoon pääsyä ja toimintojen eriyttämistä koskevia säännöksiä. Lisäksi komissio on antanut ehdotuksen asetukseksi, joka edistää merkittävästi sähköinfrastruktuurin tehokasta käyttöä. Komissio on edelleen soveltanut eurooppalaisia kilpailusääntöjä erilaisissa fuusioita ja kilpailusääntöjen rikkomista koskevissa asioissa olemassa olevien pullonkaulojen poistamiseksi ja tosiasiallisen kilpailuympäristön luomisen helpottamiseksi. Tämän tiedonannon tarkoituksena on yksilöidä jäljellä olevat infrastruktuuriongelmat ja ehdottaa toimenpiteitä niiden ratkaisemisen käynnistämiseksi. Tämän vuoksi tässä tiedonannossa i) tarkastellaan nykytilannetta ja odotettavissa olevaa kehitystä Euroopan kaasu- ja sähköinfrastruktuurin osalta, ii) yksilöidään uuden energiainfrastruktuurin rakentamisen esteitä ja esteiden syitä sekä iii) ehdotetaan toimia nykyisen infrastruktuurin mahdollisimman tehokkaan käytön takaamiseksi ja tarvittavan uuden infrastruktuurin luomiseksi. Tiedonannon päätavoitteisiin kuuluu lisäksi EU:n energiainfrastruktuurin jatkuvaa kehittämistä koskevan yleisen poliittisen tietoisuuden lisääminen. Tämä tiedonanto pohjautuu myös komission selvityksiin, joiden mukaan sisämarkkinoiden toteutumisen esteenä on se, että jäsenvaltiot ovat panneet sisämarkkinadirektiivit eri tavalla täytäntöön. Selvityksessä, joka sisältyy sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttamista koskevaan ensimmäiseen kertomukseen [1], osoitetaan selvästi, että sähkö- ja kaasuinfrastruktuurikapasiteetin jakaminen ja hinnoittelumenetelmät vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioittain, johtavat usein syrjintään ja rajoittavat tervettä kilpailua. Tämän tiedonannon liite I sisältää tiivistelmän näistä infrastruktuuria koskevista havainnoista. Tiedonannossa tarkastellaan tilanteen edellyttämiä toimenpiteitä. [1] SEC(2001) 1957. Tiedonanto on siis vastaus 23.-24.3.2001 kokoontuneen Tukholman Eurooppa-neuvoston pyyntöön, jonka mukaan "tehokkaasti toimivien palveluiden sisämarkkinoiden luominen on yksi Euroopan tärkeimpiä tavoitteita. ... Tämän lisäksi on kehitettävä todellisia rajat ylittäviä markkinoita, joiden tukena on asianmukainen infrastruktuuri". Lisäksi komissiota pyydetään arvioimaan kyseisten toimialojen tilannetta kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle annettavassa selvityksessään "jatkotoimien toteuttamiseksi". Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota myös varmistamaan, että kilpailua koskevia perustamissopimuksen määräyksiä noudatetaan. Tämä tiedonanto on myös ensimmäinen toimenpide eräiden komission vihreässä kirjassa "Energiahuoltostrategia Euroopalle" [2] esitettyjen kysymysten ratkaisemiseksi. Komissio korostaa kyseisessä asiakirjassa, että olisi harkittava jäsenvaltioiden välisiä verkkoyhteyksiä koskevaa eurooppalaista suunnitelmaa, jossa yksilöitäisiin "eurooppalaisten etujen" mukaisia hankkeita; tämän suunnitelman avulla voidaan voittaa Euroopan energiainfrastruktuurin rakentamiseen liittyvät ongelmat. [2] KOM(2000) 769 lopullinen. Laaja-alainen kuuleminen Tämä asiakirja on laadittu eurooppalaista hallintotapaa koskevan Euroopan komission vihreän kirjan (KOM(2001) 428 lopullinen) mukaisesti kuulemalla laajasti kaikkia niitä osapuolia, joita asia koskee. Kaikkia asianomaisia osapuolia [3] on kuultu kyselylomakkeen välityksellä. Komissiolle on toimitettu noin 70 yksityiskohtaista lausuntoa aiheesta, ja sillä on ollut useita tapaamisia sidosryhmien kanssa. Kaikkia Euroopan unionin jäseneksi ehdolla olevia 13:a maata pyydettiin antamaan panoksensa, minkä ne ovat tehneetkin. [3] Jäsenvaltiot, energia-alan kansalliset sääntelyviranomaiset, verkko-operaattorit, kaasu- ja sähköalan yritykset (ulkopuoliset kaasun toimittajat mukaan luettuina), kuluttajat, kauppiaat ja muut infrastruktuurin käyttäjät sekä rahoituslaitokset. 2. EUROOPAN KAASU- JA SÄHKÖINFRASTRUKTUURIN KEHIT- TÄMISEEN LIITTYVÄT HAASTEET Todellisten, kilpailuun perustuvien ja yhdennettyjen sisämarkkinoiden luomiseksi tarvitaan riittävä infrastruktuurikapasiteetti kansallisilla kaasu- ja sähkömarkkinoilla sekä tällaisten kansallisten markkinoiden välillä. Kyseinen vaatimus yksilöidään voimassa olevien direktiivien täytäntöönpanoa koskevassa komission vertailuanalyysiraportissa, jota tarkastellaan liitteessä I. Pohdittaessa infrastruktuurin parhaan mahdollisen käytön varmistamisen edellytyksiä on tämän vuoksi tarkasteltava ensin nykyistä sähkö- ja kaasuinfrastruktuuria. 2.1 Sähkö Euroopan sähkömarkkinoiden yhteenliitäntäaste on jo korkea verrattuna alueellisiin sähkömarkkinoihin muualla maailmassa. Yhteenliitäntälinjat ovat kuitenkin usein ylikuormittuneita. Jotkin jäsenvaltiot ovat suhteellisen eristyneitä, ja niiden yhteenliitäntäkapasiteetti naapurimaiden kanssa on hyvin vähäinen. Euroopan sähköjärjestelmän voidaan katsoa koostuvan yhdestä ydinalueesta (EU:n pääsähköverkon UCTE ydinalue: Saksa, Ranska, Belgia, Itävalta, Sveitsi, Luxemburg ja Alankomaat) ja kuudesta satelliittialueesta (Pyreneiden niemimaa, Italia, Iso-Britannia, Skandinavia/Nordel, Irlanti / Pohjois-Irlanti ja Kreikka). Neljän suurimman satelliittialueen tuontikapasiteetti on vähäinen. Pyreneiden niemimaa muodostaa ääritapauksen (sen tuontikapasiteetti on ainoastaan 2 prosenttia alueen kokonaiskapasiteetista). Tuontikapasiteetiltaan seuraavaksi pienimpiä ovat Yhdistynyt kuningaskunta (3 prosenttia), Skandinavian maat (4 prosenttia) ja Italia (7 prosenttia). Irlanti / Pohjois-Irlanti ja Kreikka ovat vieläkin syrjäisempiä. Irlannin ja Pohjois-Irlannin välillä on yhteysverkko. Tämän vuoden loppuun mennessä Pohjois-Irlanti liitetään myös Skotlannin verkkoon 500 MW:n kaapelilla. Kreikkaa ei ole vielä liitetty suoraan muiden EU-maiden verkkoihin; se on liitetty ainoastaan välillisesti ja osittain Balkanin maiden välityksellä. Kreikka liitetään kuitenkin Italian verkkoon tämän vuoden loppuun mennessä merenalaisen kaapelin välityksellä. Jäljempänä oleva kaavio [4] kuvaa jäsenvaltioiden tilannetta: siinä verrataan kaikkien tässä tarkoitettujen yhteenliitettyjen maiden koko tuontikapasiteetin suhdetta kansalliseen kokonaistuotantokapasiteettiin. Kaaviossa esitetään myös fyysisten tuontivirtojen osuus kansallisesta kulutuksesta. Tämän ohjeellisen kuvauksen tarkoituksena on tuoda esiin liitosyksiköiden osuus tuonnista [5]. [4] Lähde: Yhteenliitäntäkapasiteetit, kesä 2001 (ETSO), kokonaiskapasiteetit, vuoden 1999 loppu (Eurostat) ja tuonti vuonna 2000 (UCTE, Nordel ja DTI). [5] Ranska käyttää yhteenliitäntäkapasiteettiaan pääasiallisesti vientiin, jota kaaviossa ei kuvata. >VIITTAUS KAAVIOON> Kuten kaavio osoittaa, joidenkin jäsenvaltioiden (Tanska, Ruotsi, Itävalta, Belgia, Suomi ja Alankomaat) yhteenliitäntäkapasiteetti on noin 20 prosenttia tai enemmän. Kyseiset valtiot on liitetty ympäröiviin markkinoihin suhteellisen hyvin. Kahden jäsenvaltion (Saksa ja Ranska) yhteenliitäntätaso on noin 10 prosenttia. Kuuden jäsenvaltion (Yhdistynyt kuningaskunta, Espanja, Irlanti, Kreikka, Portugali ja Italia) yhteenliitäntäkapasiteetti on alhainen, ainoastaan 3-7 prosenttia kokonaiskapasiteetista. Näistä alhaisin yhteenliitäntäkapasiteetti - 3 prosenttia - on Espanjalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla. Yhteenliitäntäasteen ja tuontisähkön osuuden välisen suhteen osalta kaavio osoittaa, että tuontivirtojen tason ja suhteellisen tuontikapasiteetin välillä on selvä vastaavuussuhde. Lisäksi joukko jäsenvaltioita käyttää tuontikapasiteettiaan intensiivisesti, mikä on eräs ylikuormituksen indikaattori. Näihin maihin lukeutuvat Italia, Portugali, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaat. Ylikuormitusta saattaa kuitenkin esiintyä, vaikka tuontikapasiteettia ei käytettäisi kovin intensiivisesti, jos kapasiteetin jakamista koskevat järjestelyt ovat epäasianmukaisia tai jos tehtyihin kapasiteetin pitkäaikaisiin varaussopimuksiin ei sisälly varausta, jonka mukaan käyttämätön kapasiteetti menetetään. Yhteenliitäntäkapasiteetin nykytason asianmukaisuutta arvioitaessa on tämän vuoksi aiheellista tarkastella myös ylikuormituksen käsittelytapoja. Liitteessä I olevasta taulukosta 1 käyvät ilmi ne liitosyksiköt, joissa on ylikuormitusta, kyseisen kuormituksen jakotapa sekä markkinatoimijoille aiheutuvat kustannukset. Se osoittaa, että monilla rajoilla ja erityisesti Benelux-maiden, Italian, Espanjan, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan rajoilla esiintyy vakavaa ylikuormittumista. Tällaisen ylikuormituksen vaikutukset sisämarkkinoihin ovat selvät. Käytettävissä olevan yhteenliitäntäkapasiteetin nykytaso yhdessä jakomenetelmän kanssa edistää osaltaan vähittäishintaerojen säilymistä markkinoiden välillä. Jopa silloin, kun jakaminen on tapahtunut markkinalähtöisesti esimerkiksi huutokauppojen avulla, liitosyksiköiden kapasiteetista maksetut korkeat hinnat ovat yleensä estäneet kuluttajahintojen laskun tuojamaissa. Jollei spot-markkinoita ole yhdistetty virallisesti pohjoismaisen mallin mukaisesti, viejät voivat hyötyä markkinoiden pirstoutumisesta, ts. ne voivat tarjota samaa sähköä eri hinnoin eri maissa. Tämä on omiaan nostamaan liitosyksiköiden käyttömaksuja esimerkiksi Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sekä Saksan ja Alankomaiden välillä. Jos vertikaalisesti integroitunut yritys samanaikaisesti rakentaa ja käyttää liitosyksikköjä ja harjoittaa liiketoimintaa tämän linjan kautta, on erityisesti kiinnitettävä huomiota toimintojen tosiasialliseen eriyttämiseen. Yhteenliitäntöjen vähäisyys on huolestuttavaa kilpailun kannalta. Lisäksi se vähentää merkittävästi toimitusvarmuutta. Seuraava taulukko osoittaa tämänhetkisen sähköntuotannon varakapasiteetin edellä mainituilla kuudella alueella. Lisäksi taulukko osoittaa tuontikapasiteetin määrän kokonaistuotantokapasiteettiin verrattuna. Taulukko 1 Varatuotanto- ja tuontikapasiteetin määrä nykyisin - 2001 >TAULUKON PAIKKA> Lähde: UCTE Power Balance Forecast 2001-2003, maaliskuu 2001 Taulukko osoittaa, että varakapasiteetti on Irlannissa, Pohjoismaissa ja Balkanin maissa joko erittäin alhainen tai sitä ei ole lainkaan. Tuontikapasiteetti on erittäin alhainen Pyreneiden niemimaalla, Balkanin maissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Koska sähkönkysyntä todennäköisesti kasvaa lähivuosina erityisesti Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa [6] eli juuri siellä, missä varakapasiteetin taso ja/tai tuontikapasiteetti on tällä hetkellä alhainen, on selvää, että yhteenliitäntäkapasiteettia on tulevaisuudessa lisättävä merkittävästi toimitusvarmuuden parantamiseksi. [6] EU:n keskimääräisen sähkönkysynnän oletetaan kasvavan vuoteen 2020 noin 40 %, mutta kasvu Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa tulee olemaan yli 60 % (lähde: Energiantoimitusvarmuutta koskeva vihreä kirja). Liitosyksiköt voivat palvella erilaisia tavoitteita: eristyneiden markkinoiden liittämistä laajempiin sisämarkkinoihin; toimitusvarmuuden parantamista varajärjestelmien avulla; sekä sähkön siirron mahdollistamista valtioiden välillä, mikä edistää markkinoiden täysimääräistä yhdentymistä ja kauppaa, jossa voidaan hyödyntää toisiaan täydentävää polttoainevalikoimaa käyttävien markkinoiden hintaerot. Vaikka liitosyksiköillä voi olla kaikki nämä tavoitteet samanaikaisesti, jokin tavoite on usein hallitseva, mutta voi muuttua ajan mittaan markkinoiden muuttuessa ja kehittyessä. On selvää, että nykyinen yhteenliitäntäkapasiteetti on riittämätöntä monilla EU:n alueilla. On myös selvää, että tämä haittaa sisämarkkinoiden toteutumista ja heikentää toimitusvarmuutta. Lisäksi kaupankäynnin ja ylikuormituksen uskotaan lisääntyvän entisestään, koska sisämarkkinat ovat vasta kehittymässä ja tämä kehitys nopeutuu tulevaisuudessa. Yhteenliitäntäkapasiteetin yleisen ihannetason määritteleminen on hankalaa, jopa mahdotonta. Taso määräytyy yhteenliitäntäkustannusten ja eri alueiden tuotannon suhteellisen kilpailukyvyn perusteella. Komission teettämä tutkimus osoittaa kuitenkin, että jäsenvaltioiden välisen yhteenliitäntäkapasiteetin tietty vähimmäistaso, jota voidaan kuvata kunkin jäsenvaltion tuotannon kokonaiskapasiteettiin suhteutetulla tuonnin kokonaiskapasiteetilla, on perusteltu sekä toimitusvarmuuden parantamiseksi että jo pelkästään taloudellisten syiden vuoksi. Vähimmäistasoa koskeva vaatimus edellyttäisi verkkojen parantamista Irlannin, Yhdistyneen kuningaskunnan, Espanjan, Portugalin, Italian ja Ranskan rajoilla. Tällaisen yhteenliitäntäkapasiteetin vähimmäistason toteuttaminen vaatisi tietenkin ponnistuksia kyseisen rajan molemmin puolin. Esimerkiksi eräs komission teettämä tutkimus [7] osoittaa, että yhteenliitäntäkapasiteetin lisääminen Italian, Ranskan ja Espanjan välillä olisi erittäin kustannustehokasta. [7] IAEW:n ja Consentecin tutkimus "Analysis of Electricity Network Capacities and Identification of Congestion", joulukuu 2001. Tutkimus osoittaa, että jos Italian ja sen naapurimaiden välillä olisi käytettävissä vielä 8 000 MW rajanylistä lisäkapasiteettia, sähkön hinnat laskisivat todennäköisesti niin paljon, että se tuottaisi 250 miljoonan euron suuruisen voiton vuodessa. Vaikka laskelmien perustana käytettäisiin erilaisiin teknisiin ratkaisuihin, mukaan luettuina erilaiset 380 kV:n linjat, perustuvan lisäkapasiteetin rakentamiskustannuksia sen sijaan että esimerkiksi ensin hyödynnettäisiin nykyisen infrastruktuurin käytön tehostamiseen perustuvat "pehmeät" toimenpiteet, marginaalinen nettovoitto olisi noin 40-50 miljoonaa euroa/GW vuotta kohden. Jo vähintään 2 000 MW:n yhteenliitäntään perustuvan lisäkapasiteetin rakentaminen (jonka seurauksena Italian tuontikapasiteetin osuus maan kokonaiskapasiteetista lähes kaksinkertaistuisi ja nousisi 7 prosentista 10 prosenttiin) olisi konsultin olettamien perusteella taloudellisesti kannattavaa. Kyseisen arvioinnin perustana käytettyjä oletuksia voidaan pitää realistisina, jopa varovaisina, vaikkakin ne ovat sidoksissa muun muassa polttoaineen hintoihin. Konsultin mielestä lisätoimenpiteet olisivat nekin kustannustehokkaita. Lisäksi konsultti arvioi myös yhteenliitäntään perustuvan lisäkapasiteetin tuottamaa rajahyötyä Ranskan ja Espanjan välisellä rajalla. Siirtokapasiteetin lisäämisestä Ranskan ja Espanjan välillä aiheutuvat voitot olisivat konsulttitoimiston suorittaman analyysin mukaan myös erittäin suuria ja samaa luokkaa kuin Italian tapauksessa. Samoin konsultti arvioi päivän huutokauppatulosten ja rajanylisiin liitosyksiköihin perustuvan lisäkapasiteetin tarjoamisen kustannusten perusteella, että Saksan ja Alankomaiden välisen rajan yhteenliitäntäkapasiteetin lisäämisestä aiheutuva taloudellinen voitto olisi 30 miljoonan euron luokkaa GW:ia ja vuotta kohti. Kauttakulkumaiden (Belgia, Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Saksa, Itävalta ja Ranska) yhteenliitäntöjen tason riittävyyden määrittämiseen olisi sovellettava myös muita perusteita, jotta voitaisiin varmistaa, että kauttakuljetusmaiden verkkokapasiteetti ei ole heikompi kuin naapurimaiden kapasiteetti. Edellä mainittu tutkimus osoittaa, että verkkokapasiteetti on tältä osin suhteellisen alhainen Belgiassa ja Sveitsissä. Tähän tiedonantoon liittyvässä kuulemistilaisuudessa antamassaan lausunnossa eräät syrjäisten Euroopan maiden energia-alan kansalliset sääntelyviranomaiset totesivat, että liitäntäkapasiteetin nostaminen vähintään 20 prosenttiin huippukulutuksen tasosta millä tahansa alueella muualla Euroopassa edistäisi markkinoiden eheytymistä ja johtaisi todellisten kilpailullisten sisämarkkinoiden luomiseen. Pahimmat pullonkaulat Edellä esitetyn sekä komission kyselyihinsä saamien vastausten ja komission teettämien tutkimusten perusteella voidaan määritellä EU:n pahimmat, ensisijaisia pikaisia toimia edellyttävät pullonkaulat, jotka selostetaan seuraavassa. Ranska ja Espanja Ranskan ja Espanjan välisen liitosyksikön siirtokapasiteetti on ainoastaan 2 prosenttia Pyreneiden niemimaan kokonaiskapasiteetista. Kyseinen liitosyksikkö on lähes jatkuvasti ylikuormittunut, eivätkä nykyiset jonotusjärjestykseen - ensin tullutta palvellaan ensin - perustuvat jakomenetelmät vaikuta tyydyttäviltä. Ylikuormitusta pahentaa se, että puolet kapasiteetista (550 MW) on varattu sellaisen sähkön siirtoon, josta on tehty pitkäaikaisia sopimuksia Ranskasta Espanjaan suuntautuvan sähkön toimituksen varmistamiseksi, sekä se, ettei periaatetta, jonka mukaan käyttämätön kapasiteetti menetetään, sovelleta. Kapasiteettia on pyritty lisäämään, ja 1990-luvun puolivälissä päästiin yksimielisyyteen kapasiteetin lisäämisestä 1 000 MW:lla. Ranska kuitenkin luopui suunnitelmasta viime hetkellä ympäristösyiden vuoksi. Hidrocantabricon ja EnBW:n fuusion yhteydessä EDF ja RTE sitoutuivat toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet Ranskan ja Espanjan välisellä rajalla sijaitsevan liitosyksikön kaupallisen kapasiteetin parantamiseksi noin 4 000 MW:iin nykyisistä 1 100 MW:sta. EDF ja RTE ovat lisäksi sitoutuneet lisäämään kapasiteettia vielä 300 MW:lla vuoden 2002 loppuun mennessä ja myöhemmin vielä 1 200 MW:lla. Tämän lisäksi kapasiteettia on tarkoitus lisätä keskipitkällä aikavälillä 1 200 MW:lla. Edellä mainittujen toimien seurauksena Pyreneiden niemimaan kapasiteetti kasvaa 2 prosentista 7 prosenttiin ja Espanjan 8 prosenttiin. Edellä mainitun 1 200 MW:n käyttöönottoajankohtaan liittyvän epätietoisuuden ja käytössä olevien kapasiteetin varaamisjärjestelmän vuoksi ei voida kuitenkaan olettaa, että kyseiset lisäykset toteutetaan riittävän nopeasti tai että ne ovat riittäviä sisämarkkinoiden taloudellista tehokkuutta ja toimitusvarmuuden parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Italia Italian ja Ranskan, Sveitsin ja Italian sekä Itävallan ja Italian välisillä rajoilla liitäntäyksiköt ovat jatkuvasti ylikuormittuneita siitä huolimatta, että tuontikapasiteetin osuus kansallisesta kapasiteetista on 7 prosenttia. Tämä johtuu suurelta osin Ranskasta tapahtuvan tuonnin suuresta määrästä ja samanaikaisesta yhteenliitäntäkapasiteetin varaamisesta. Sillä, että Italian tuotantokapasiteetti kasvaa todennäköisesti hieman kysyntää nopeammin muutaman lähivuoden kuluessa, mikä saattaa vähentää ylikuormitusta, ei voida odottaa olevan suurta vaikutusta lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Lähivuosiksi on suunniteltu joukko uusia hankkeita, muun muassa kapasiteetin lisääminen 380 kV:n tasolla Sveitsiin vuonna 2002 sekä Itävaltaan ja Ranskaan vuonna 2003. Kaikkien kyseisten linjojen rakentaminen ei ole kuitenkaan vielä varmaa. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi on tärkeää, että uudet linjat rakennetaan edellä kuvatun aikataulun mukaisesti. Vaikka näin tehtäisiin, linjat eivät ole kuitenkaan yksinään riittäviä ratkaisemaan markkinoiden ylikuormittumisesta aiheutuvia ongelmia, koska lähitulevaisuuden kysyntään vastaaminen edellyttää jatkuvaa maahantuontia. Belgia ja Alankomaat Benelux-maiden suuresta yhteenliitäntäkapasiteetista (Belgia 21 prosenttia ja Alankomaat 17 prosenttia) huolimatta kyseisissä maissa on merkittävää ylikuormitusta, kuten Alankomaiden kapasiteetista äskettäin maksetut huutokauppahinnat (Saksasta Alankomaihin 10-12 euroa, mikä on noin 30-35 prosenttia Alankomaiden keskimääräisestä pörssin yhteishinnasta) ja Alankomaiden naapurimaita huomattavasti korkeammat hinnat osoittavat. Kapasiteetin puutetta pahentaa se, että 25 prosenttia Alankomaiden kapasiteetista on varattu pitkän aikavälin toimitustarpeisiin. Lisäksi Belgian rajalla käytettävissä oleva kapasiteetti on niin vähäinen, että teollisuusasiakkaiden on hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta tuoda sähköä. Tämä johtuu paljolti siitä, ettei Saksan ja Belgian välillä ole tarkoitukseen varattua liitosyksikköä. Myös Ranskan ja Belgian välillä on merkittävää ylikuormitusta. Alankomaiden osalta kapasiteetti kasvaa todennäköisesti 1 000 MW:lla vuonna 2002 (5 000 MW:iin). On kuitenkin varsin epätodennäköistä, että ylikuormittumisen kasvu voitaisiin ratkaista kapasiteettia lisäämällä, kun otetaan huomioon Alankomaiden korkea hintataso, kysynnän edellyttämä lähivuosien jatkuva sähköntuontitarve sekä pitkän aikavälin kapasiteettijärjestelyt. Komission kyselyn perusteella näyttää siltä, että Belgiaa varten ei ole laadittu konkreettisia suunnitelmia ylikuormittumisen ratkaisemiseksi. Tanska-Saksa Tuulivoiman käyttö on lisääntynyt viime vuosina nopeasti Tanskassa ja Pohjois-Saksassa. Tuulimääriin sidoksissa olevaa ylikuormitusta on kumpaankin suuntaan, mutta useimmiten Tanskasta Saksaan tapahtuvien siirtojen osalta, kun tuulivoimalle etsitään markkinoita. Tämän vuoksi Tanskasta Saksaan siirrettävän kapasiteetin huutokauppahinnat nousivat 1,62 euroon/MWh, mikä on noin 7 prosenttia Saksan tukkuhintaan verrattuna. Tämän seikan vaikutus tämän uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kilpailukykyyn on selvä, samoin kuin sen vaikutukset sisämarkkinoihin. Manner-Euroopasta Ruotsiin ja mahdollisesti myös Norjaan suuntautuva tuonti kasvaa todennäköisesti lähivuosina. Tämän seurauksena Tanskasta Saksaan tapahtuvista siirroista aiheutuva ylikuormitus vähenee, mutta ylikuormitus Saksasta Tanskaan lisääntyy. Irlanti Sähkön kysyntä on kasvanut nopeasti Irlannissa (esimerkiksi huippukulutus on noussut 50 prosenttia viimeisten 10 vuoden aikana). Tämä suuntaus jatkuu todennäköisesti vastaisuudessakin. Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen yhteenliitäntäkapasiteetti on pieni, vähemmän kuin 5 prosenttia kansallisesta kapasiteetista. Koska kasvu on voimakasta ja Irlannin markkinoita hallitsee tällä hetkellä yksi ainoa toimittaja, ESB, on selvää, että todellisen kilpailun kehittyminen ja toimitusvarmuuden parantaminen edellyttävät enemmän yhteenliitäntäkapasiteettia. Vuodeksi 2002 suunniteltu Irlannista Pohjois-Irlantiin tapahtuviin siirtoihin käytettävien liitosyksiköiden tehon lisääminen (300 MW:sta 600 MW:iin) parantaa tilannetta jossain määrin, mutta ei millään tavoin vähennä tarvetta lisätä Irlannin yhteenliitäntäkapasiteettia edelleen, mikäli Irlanti haluaa päästä osalliseksi sisämarkkinoiden hyödyistä. Pohjois-Irlannin osalta voidaan todeta vastaavaa. Pohjois-Irlannin ja Skotlannin välille on tarkoitus ottaa käyttöön osittain EU:n varoista rahoitettava 500 MW:n liitosyksikkö tammikuussa 2002. Yhdistynyt kuningaskunta Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Espanjalla on EU:n alhaisin yhteenliitäntäkapasiteetti: ainoastaan 3 prosenttia kansallisesta tuotantokapasiteetista. Tämän seikan vaikutukset sisämarkkinoihin ja toimitusvarmuuteen eivät ole kuitenkaan yhtä ilmeisiä Yhdistyneen kuningaskunnan kuin Espanjan, Irlannin ja Kreikan osalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on 5,9 prosentin yli-/varatuotantokapasiteetti kokonaiskapasiteettiin verrattuna, ja teollisuuden keskittyneisyys on vähäistä (Yhdistyneessä kuningaskunnassa kolmen suurimman tuottajan tuotanto-osuus on 37 prosenttia, Kreikassa yhdellä tuottajalla on 100 prosentin tuotanto-osuus, Espanjassa kolmen suurimman tuottajan hallussa on 94 prosentin osuus ja Irlannissa yhdellä tuottajalla on 97 prosentin osuus). Jos Yhdistynyt kuningaskunta haluaa täyden hyödyn sisämarkkinoiden vaikutuksista, lisäkapasiteetin rakentaminen on välttämätöntä. Tämä on selvää, jos tarkastellaan vuosina 2000-2001 huutokaupatun kapasiteetin kustannuksia. Ranskasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuneen viennin osalta hinta vaihteli 5,75 eurosta/MWh 6,75 euroon/MWh, mikä vastaa noin 22-26:ta prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan keskimääräisestä tukkuhinnasta. Joukko yksityisiä yhtiöitä harkitsee lisäkapasiteetin (kaupalliset liitosyksiköt) rakentamista, mutta mitään konkreettisia ehdotuksia ei ole esitetty. Kreikka Kreikan ja UCTEn välinen synkroninen yhteys tuhoutui vuonna 1992 entisen Jugoslavian sodan yhteydessä eikä ole ollut sen jälkeen käytettävissä. Kreikka on yhteydessä EU:n verkkoihin ainoastaan välillisesti Balkanin maiden välityksellä. Nämä yhteydet ovat epävarmoja eivätkä sovellu kilpailtuun sähkön toimitukseen tai tuontiin, jolla pyritään takaamaan toimitusvarmuus. Tämä seikka on erityisen huolestuttava. Sähkönkulutus kasvaa Kreikassa nopeasti, ja toimittamisessa on todennäköisesti ongelmia lähivuosina, vaikka uudet rakenteilla olevat voimalat valmistuisivat ajallaan. Tämän ongelman ratkaisemiseksi vuoden 2001 lopussa on tarkoitus ottaa käyttöön uusi 500 MW:n merenalainen liitosyksikkö, jolla Kreikan verkko liitetään Italian verkkoon. Lisäksi komission tehtävänä on koordinoida rahoittajien toimia Kaakkois-Euroopan alueellisia sähkömarkkinoita koskevan aloitteen kehittämisen yhteydessä Balkanin verkon uudelleenrakentamisen vauhdittamiseksi. Ensimmäisenä toimenpiteenä on muuntoasemien uudelleenrakentaminen Bosniaan ja Hertsegovinaan sekä Kroatiaan. Syrjäisimmät saaret Monet EU:n saaret ovat jääneet pääsähköjärjestelmän ulkopuolelle, koska lyhyen aikavälin todennäköiset taloudelliset hyödyt eivät riitä kattamaan yleensä merenalaista kaapelia edellyttävästä liitännästä aiheutuvia kustannuksia. On kuitenkin selvää, että yhteenliittäminen (jonka ansiosta sähköä voitaisiin viedä maasta kansallisen kysynnän laskiessa erityisesti matkailukauden päättyessä) parantaisi näillä alueilla uusiutuvien energialähteiden kilpailuedellytyksiä huomattavasti. Lisäksi liitosyksiköt parantaisivat toimitusvarmuutta merkittävästi ja saattaisivat taloudellisen kannattavuutensa ansiosta johtaa sähkönhintojen laskuun. Tällaisten liitäntöjen kannattavuutta on tämän vuoksi tarkasteltava tapauskohtaisesti. Liitännät EU:n ulkopuolisten maiden kanssa CENTREL-verkot (Tsekin tasavalta, Unkari, Puola, Slovakia) ja Slovenia on liitetty EU:n sähköjärjestelmiin, ja kaikki nämä maat ovat UCTE:n jäseniä (Sähköenergian siirtoa koskevan yhteistyön liitto). Itämeren maiden, Bulgarian, Romanian ja Turkin sähköverkot eivät kuitenkaan ole vielä synkronisoituja EU:n järjestelmien kanssa, ja Kyproksen ja Maltan sähköverkot ovat eristyksissä. Kuten energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa komission tiedonannossa [8] todetaan, yhteisön pitkän aikavälin tavoitteena on luoda EU:n nykyiset rajat ylittävät sisämarkkinat, joihin ehdokasmaat liittyvät mahdollisimman nopeasti ja muutkin naapurimaat aikanaan. Tämä tavoite on tietenkin sidoksissa liittymisneuvotteluissa käsiteltäviin markkinoiden avaamisen vastavuoroisuutta ja ympäristötoimien yhdenmukaisuutta koskeviin näkökohtiin. Jos ja kun naapurimaat täyttävät nämä vaatimukset, infrastruktuuriliitokset näiden alueiden kanssa ovat entistä tärkeämpää. Liitteessä II on luettelo EU:n ja ehdokasmaiden välille sekä eri ehdokasmaiden välille parhaillaan suunnitelluista kaasu- ja sähköliitosyksiköistä. [8] KOM(2001) 125 lopullinen. 2.2 Maakaasu EU:n kaasuntuotanto ja -kulutus sekä kaasuinfrastruktuurit ovat kehittyneet nopeasti 1960-luvulta lähtien. EU:n kaasumarkkinoiden maantieteellinen laajentuminen on ollut vakaata ja kysyntä niillä on kasvanut. Euroopan suurpainekaasuputkistoa on pidennetty 71 000 kilometristä (1970) 187 000 kilometriin. Markkinaosuuden jatkuvan kasvun ansiosta maakaasun osuus EU:n primaarienergiantarjontataseesta on noussut alle 2 prosentista (1960) lähes 24 prosenttiin (2000). Viime vuosina kysyntää on kasvattanut erityisesti kaasun käyttö energiantuotannossa. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen suuria eroja: Ruotsissa kaasun osuus on ainoastaan 1 prosenttia, Alankomaissa 48 prosenttia. Maakaasu otettiin käyttöön Kreikassa 1996 ja Portugalissa vuonna 1997, minkä jälkeen kaasu on kuulunut EU:n kaikkien 15 jäsenvaltion energialähteiden yhdistelmään. Maakaasu ei ole kuitenkaan eikä siitä todennäköisesti koskaan tule yleispalvelua. Läheskään koko Eurooppa ei kuulu kaasuverkkoon [9]. Syyt tähän ovat useimmiten taloudellisia. [9] Esimerkiksi syrjäiset alueet, kuten Ruotsin ja Suomen pohjois- ja keskiosat, joissa kaasuntoimitus näyttää olevan edelleenkin kannattamatonta pienen asukastiheyden ja kaasun suurten kuljetusmaksujen vuoksi. On huomattava, että ainoastaan 7 prosenttia EU:n sähkönkulutuksesta perustuu rajat ylittävään sähkökauppaan, kun taas yli 60 prosenttia EU:hun nykyisin tuodusta kaasusta ylittää vähintään yhden maidenvälisen rajan. Tämä rajat ylittävä kaupankäynti ei ole kuitenkaan osoitus todellisista kilpailuun perustuvista sisämarkkinoista tai todellisesta kaupankäynnistä, vaan pikemminkin siitä, että kansalliset kaasuyhtiöt tuovat kaasun kaukaisista kohteista. Noin puolet jäsenvaltioista on täysin tuonnin varassa. EU:ssa kulutetusta kaasusta keskimäärin 40 prosenttia tuodaan muualta, pääasiallisesti Venäjältä, Algeriasta ja Norjasta. Vaikka markkinat eivät ole olleet avoinna kilpailulle, EU:n yhtyeenliitetty kaasuverkko on kehittynyt hyvin. Siihen ovat vaikuttaneet useat eri tekijät, kuten kysynnän kehittyminen, ylimääräisen siirtokapasiteetin tarve ja kaasun siirtoa koskevat turvallisuusnäkökohdat. Laajamittaiset uuden kaasuinfrastruktuurin kehittämishankkeet ovat on yleensä perustuneet pitkäaikaisiin "käytä tai maksa" -sopimuksiin. Toisin kuin sähkömarkkinoilla, käytettävissä olevan kapasiteetin puutteen ei katsota tähän mennessä rajoittaneen merkittävästi tai välittömästi verkkoon pääsyä. On kuitenkin todennäköistä, että tilanne muuttuu kysynnän kasvun, uusien verkkoonpääsymahdollisuuksien ja vakiintuneita kaasuyhtiöitä hyödyttävien lukuisien ja pitkäaikaisten varausjärjestelyjen vuoksi. Vertikaalisesti integroituneet kaasuyhtiöt eivät myöskään enää ole niin kiinnostuneita purkamaan ylikuormitusta, koska ne haluavat suojella markkina-asemiaan. Tämän vuoksi on tärkeää taata verkon käytön avoimuus ja se, että pullonkaulojen poistamiseen on riittävät kannustimet. Vaikka komissiolle ilmoitettiin vain muutamista ongelmista sen nykyistä ylikuormitusta koskevan tutkimuksen yhteydessä, on varmasti aiheellista ilmoittaa, missä tällaisia ongelmia todennäköisesti esiintyy lähitulevaisuudessa. Kaasualan siirtoverkko-operaattoreiden järjestö (Association of Gas Transmission System Operators, GTE) ei ole vielä suostunut julkaisemaan yksityiskohtaisia tietoja käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista, mutta se on julkaissut Euroopan kaasuverkon tärkeimmissä osissa käytettävissä olevaa kapasiteettia koskevien ohjeellisten tietojen "liikennevalojärjestelmän". GTE:n katsaus osoittaa, että 55:sta rajat ylittävästä solmukohdasta noin kaksi kolmasosaa ovat joko "punaisia" eli kapasiteettia ei ole käytettävissä tai sitä on hyvin vähän tai "keltaisia", joiden osalta käytettävissä olo riippuu halutusta määrästä. Vain noin yksi kolmasosa solmukohdista on "vihreitä" eli kapasiteettia on niissä käytettävissä. Tärkeimmistä "punaisista" kohdista Euroopan kaasunsiirtokartalla on luettelo liitteessä III olevassa A osassa. Mahdollisen ylikuormituksen lisäksi Euroopan kaasumarkkinoilla on monia "puuttuvia yhteyksiä". Vaikka EU:n kaasuverkko on nykyään suhteellisen yhdennetty, erityisesti Suomi ja Kreikka ovat jääneet täysin Euroopan verkon ulkopuolelle. Eräät muut markkinat ovat suhteellisen syrjäisiä tai niiden liitännät Euroopan kaasuverkkoon ovat vähäisiä. Tärkeimmät infrastruktuurien puutteet, jotka komissio on yksilöinyt kysymykseen tulevien jäsenvaltioiden kanssa, esitetään liitteessä III olevassa B osassa. Vaikka nykyisen infrastruktuurin tehokkaan käytön olisi oltava etusijalla, näitä toistaiseksi puuttuvia yhteyksiä pidetään välttämättöminä kaasumarkkinoiden moitteettoman toiminnan sekä toimitusvarmuuden takaamiseksi ja toimituslähteiden monipuolistamiseksi. Viimeksi mainitut seikat puolestaan edistävät sisämarkkinoiden toimintaa ja kaasumarkkinoiden avaamista kilpailulle. Vaikka monet liitteessä III olevassa B osassa mainitut hankkeet tulevat vasta ajan mittaan tärkeiksi, useimpia niistä pidetään välttämättöminä, jotta maakaasun kysynnän kasvuun voitaisiin vastata. Yhteenliitännät ehdokasmaiden kanssa EU:n kaasumarkkinat on jo liitetty muutamiin osiin Keski- ja Itä-Euroopan maiden kaasuverkkoja. Nämä maat ovat tärkeimpiä kauttakulkumaita, joiden kautta Venäjän kaasu tuodaan EU:hun. EU:n kaasunkysyntä kasvaa todennäköisesti 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun taas 13 ehdokasmaan kaasunkysyntä kasvaa todennäköisesti yli kaksinkertaiseksi ajan- jaksolla 2000-2020 (keskimääräinen arvio). Siksi on selvää, että ehdokasmaiden infrastruktuuri-investointien tarve tulee olemaan erittäin merkittävä (ks. liite II, jossa on luettelo EU- ja ehdokasmaiden suunnitelluista kaasuinfrastruktuurihankkeista). Ulkopuolinen kaasuinfrastruktuuri Käytettävissä olevan infrastruktuurin riittävyys ei ole ainoastaan EU:n sisäinen asia. Euroopan kasvava kaasunkysyntä ja tuontiriippuvuus edellyttävät mittavia investointeja kaasun toimittamista koskeviin hankkeisiin. Vihreä kirja "Energiahuoltostrategia Euroopalle" on käynnistänyt laajan keskustelun Euroopan unionin suurimmista haasteista energian toimitusvarmuuden alalla. Tältä osin vankka energia-infrastruktuuri EU:ssa sekä hyvät yhteydet ulkopuolisiin toimittajiin ja kauttakulkumaihin ovat ratkaisevia. Koska EU:n kaasunkysyntä kasvaa tulevina vuosikymmeninä ja koska alueen kansallinen kaasuntuotanto todennäköisesti supistuu, EU:n on lisättävä kaasuntuontia. EU:n riippuvuus kaasun tuonnista saattaa nousta nykyisestä 40 prosentista noin kahteen kolmasosaan käytettävän kaasun määrästä vuoteen 2020 mennessä. Laajemman Euroopan (EU:n jäsenvaltiot, ehdokasmaat, Norja ja Sveitsi) riippuvuus kaasun tuonnista on tällä hetkellä yli 60 prosenttia. Nykyisten tuontireittien kapasiteetti on rajallinen, ja kaasun tuontikapasiteettia on lisättävä, jotta lisääntynyt kaasun kysyntä, jota erityisesti energiantuotanto kasvattaa, voidaan tyydyttää. Vaikka kaasua joudutaan tuomaan tulevaisuudessa yhä kauempaa, Eurooppa on kaasun saannin osalta suhteellisen hyvässä asemassa, koska yli 80 prosenttia maailman todetuista kokonaiskaasuvarannoista on kohtuullisen välimatkan päässä. Toimitusvarmuus ei ole siten sidoksissa kaasuvarojen saatavuuteen. Ratkaisevaa on luoda riittävät taloudelliset kannustimet, joilla voidaan taata kaasun tuonnin EU:n markkinoille varmistavien tuotanto- ja kuljetusinfrastruktuurien edellyttämät investoinnit. Kansallisen tuotannon supistuessa ja kysynnän kasvaessa - mikä edellyttää tuonnin lisäämistä - moitteettomasti toimivien kaasun yhtenäismarkkinoiden kannalta on tärkeää myös se, että Euroopan markkinoiden markkinaosuuksista kilpailevia ulkopuolisia toimittajia on mahdollisimman paljon. Toimittajien välinen kilpailu on välttämätöntä sekä kilpailuun perustuvien kaasun sisämarkkinoiden kannalta että toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Myös investointiympäristön on oltava suotuisa. Euroopan komission äskettäin teettämän tutkimuksen [10] mukaan kaasun kysynnän kasvun edellyttämä tuonnin lisääminen edellyttää Euroopan mailta yli 200 miljardin euron suuruisia investointeja seuraavien 20 vuoden aikana. Vastuu näiden investointien rahoittamisesta on periaatteessa yksityisillä yhtiöillä ja rahoituslaitoksilla. [10] "Assessment of internal and external gas supply options for the EU, evaluation of the supply costs of new natural gas supply projects to the EU and an investigation of related financial requirements and tools", Observatoire Mediterraneen de l'Energie, heinäkuu 2001. Tutkimus osoitti, että Euroopan lisääntyvään kaasunkysyntään voidaan vastata ja että myös kaasun tuonnin monipuolistamista koskeva tavoite voidaan saavuttaa, jos investointiympäristö on riittävän suotuisa ja hintataso on asianmukainen. Vaikka Euroopan nykyiset tärkeimmät kaasuntoimittajat (Venäjä, Algeria ja Norja) lisäävät todennäköisesti absoluuttista kaasunvientiään seuraavien 20 vuoden aikana ja vaikka ne pysyvät EU:n tärkeimpinä kaasuntoimittajina, Eurooppa saa todennäköisesti myös uusia kaasuntoimittajia. Tärkeimpiä uusia kaasuntoimittajia ovat todennäköisesti Libya, Egypti, Trinidad, Irak, Azerbaidzan, Iran ja Qatar. Arvioitujen toimitus- ja siirtokustannusten perusteella uusia Eurooppaan suuntautuvia kaasuntoimitushankkeita toteutetaan todennäköisesti ensin Etelä-Euroopassa ja Keski-idässä. Turkki on todennäköisesti avainasemassa Eurooppaan vietävän kaasun kauttakulkumaana. On todennäköistä, että nesteytetyn maakaasun merkitys kasvaa lähivuosina yleisesti erityisesti Etelä-Euroopassa. Tämä lisää todennäköisesti kaasumarkkinoiden joustavuutta, toimituslähteiden monipuolisuutta ja likviditeettiä ja luultavasti liittää paremmin yhteen maailman tärkeimmät alueelliset kaasumarkkinat (Eurooppa, Yhdysvallat ja Aasia). Avointen markkinoiden odotetaan vilkastuttavan nesteytetyn maakaasun kauppaa. Syrjimätön ja kustannusperusteinen nesteytetyn maakaasun käsittelyasemien käyttöoikeus on tämän vuoksi yhtä tärkeää kuin syrjimätön siirtoputkien käyttö. Liitteessä IV on ohjeellinen kartta EU:n ulkoisista kaasutoimitushankkeiden sijainnista ja yksityiskohtaisempi luettelo Euroopalle suunnitelluista tai mahdollisista tärkeistä kaasutoimitushankkeista. Euroopan unionin Inogate-ohjelman tarkoituksena on kehittää rajat ylittävää kuljetustoimintaa Kaspianmeren alueen ja Keski-Aasian sekä ympäröivien alueiden, muun muassa Iranin, öljyn- ja kaasuntuotantoa koskevien hankkeiden kehittämiseksi sekä kyseisillä alueilla tuotetun öljyn ja kaasun markkinoillepääsyn helpottamiseksi. Inogate-ohjelmalla on myös tärkeä rooli alueellisen yhteistyön edistämisessä, alueellisten energiakysymysten, kuten verkon yhtenäisyyden ja fyysisen turvallisuuden, seurannassa sekä muiden kuin kaupallisten riskien poistamiseen liittyvien taloudellisten ja poliittisten kysymysten ratkaisemisessa samoin kuin EU:n kannalta tärkeiden kaasuntoimitushankkeiden kehittämisessä. Inogate helpottaa esimerkiksi Kreikan ja Turkin välisten verkkojen yhteenliittämistä, minkä ansiosta Keski-Aasiasta, Kaspianmeren alueelta, Egyptistä ja Keski-idästä Eurooppaan suuntautuvien myöhempien toimitusten yhteydessä voidaan hyödyntää jo luotuja reittejä. Feiran Eurooppa-neuvostossa kesäkuussa 2000 hyväksytyssä Euroopan unionin ulkoisen ja rajat ylittävän politiikan pohjoista ulottuvuutta koskevassa toimintaohjelmassa yksilöitiin rajat ylittävien infrastruktuurien parannukset erääksi niistä haasteista, joihin toimintaohjelmassa on reagoitava. Kuten toimintaohjelmassa ja sitä edeltävässä Euroopan energiapolitiikan pohjoisen ulottuvuuden voimistamista koskevassa komission tiedonannossa painotetaan, eräs tutkittavista aloista on Barentsinmeren kaasuvarantojen mahdollisuudet. Myös EU:n ja Venäjän välinen energiaa koskeva vuoropuhelu sekä kuluttajien ja tuottajien välinen vuoropuhelu muiden kaasua Eurooppaan toimittavien tuojien kanssa ovat EU:n entistä laajemman energiaulkopolitiikan keskeisiä tekijöitä. EU:n ja Venäjän välinen huippukokous lokakuussa 2001 antoi suunnan EU:n ja Venäjän väliselle energiaa koskevalle vuoropuhelulle, jolla pyritään lujittamaan energia-alan pitkäaikaisia suhteita. Huippukokouksessa kiinnitettiin huomiota muutamiin aloihin, joilla voidaan saavuttaa tuloksia lyhyellä aikavälillä. Tällaisia aloja ovat muun muassa Venäjän energiantuotantoa ja -kuljetusta koskevan oikeusperustan parantaminen ja energiansiirtoverkkojen fyysisen turvallisuuden varmistaminen. Markkinoiden vastavuoroinen avaaminen vastavuoroisesti tunnustetun oikeusperustan ja vastavuoroisesti tunnustettujen kaupan vapauttamista koskevien periaatteiden mukaisesti on tässä yhteydessä ratkaisevaa. Se, että lokakuussa 2001 pidetyssä EU:n ja Venäjän huippukokouksessa päätettiin kehitellä Venäjää ja EU:ta taloudellisesti lähentävän yhteisen eurooppalaisen talousalueen käsite, oli merkittävä askel toivottuun suuntaan. 3. PÄÄTELMÄT 3.1 Johdanto Edellä esitetyn ja energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevan hiljattain julkistetun komission kertomuksen perusteella voidaan tehdä seuraavat selkeät päätelmät (infrastruktuurikysymysten osalta katso liite I): - Jos ylikuormittuminen jatkuu korkeana, todellisten sisämarkkinoiden kehittyminen ei ole mahdollista ilman asianmukaisten infrastruktuurien luomista. - Toimitusvarmuuden takaaminen ja parantaminen edellyttää asianmukaisia infrastruktuureja. - Uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän energiantuotannon kehittäminen riippuu erityisistä toimenpiteistä, joilla varmistetaan infrastruktuurin oikeudenmukaisuuteen ja avoimuuteen perustuva käyttöoikeus. - Päärooli riittävän infrastruktuurikapasiteetin luomisessa on sähkö- ja kaasuverkkoja Euroopassa aiemmin menestyksekkäästi kehittäneillä yrityksillä. Tämän vuoksi yhteisön tärkein tehtävä on luoda sisämarkkinoita varten asianmukaiset sääntelymekanismit, jotta yrityksillä olisi kilpailuun ja uusista investoinneista maksettavia korvauksia koskeviin selkeisiin, asianmukaisiin ja ennakoitavissa oleviin sääntöihin perustuvat kannustimet nykyisen infrastruktuurin tehokkaalle käytölle ja tarvittaessa uuden infrastruktuurin rakentamiselle. - On kuitenkin huomattava, että myös yhteisön ja jäsenvaltioiden toiminta on ratkaisevaa sellaisten pullonkaulojen poistamiseksi ja vielä puuttuvien yhteyksien rakentamisen varmistamiseksi, joista yritykset eivät huolehtisi yksin. Tältä osin tarvittavien infrastruktuurien määrää koskeva kysymys on hyvin monisäikeinen, ja käsitys oikeasta tasosta muuttuu sisämarkkinoiden kehitysasteen mukaan. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti yhteyksiin kaasuinfrastruktuurin kehityksen ja sähköalaan kohdistuvien vaikutusten välillä, jotka johtuvat kaasun käytöstä sähköntuotannossa. On kuitenkin selvää, että sähkön - ja vähäisemmässä määrin myös kaasun - osalta tietty avaininfrastruktuuri, erityisesti liitosyksiköt, jotka ovat tarpeen sisämarkkinoiden nopean kehityksen takaamiseksi, on kapasiteetiltaan joko riittämätöntä tai puuttuu kokonaan. Syynä tähän ovat seuraavat seikat: - Erityisesti syrjäisten ja hyvin syrjäisten alueiden välisten liitosyksiköiden kaupallinen kannattamattomuus. Kyseiset yksiköt saattavat olla silti välttämättömiä sosiaalisten tai alueellisten syiden vuoksi taikka toimitusvarmuuden parantamiseksi tai sen takaamiseksi, että kaasun ja sähkön sisämarkkinat toimivat tosiasiallisesti kaikkialla EU:ssa. - Ympäristönäkökohdat, jotka hankaloittavat erityisesti sähköinfrastruktuurien rakentamista koskevien lupien saantia. Viivästymisen liittyessä ympäristönäkökohtiin syynä on usein kuitenkin pikemminkin poliittiset päätökset kuin tosiasialliset ympäristövaikutukset tai ympäristövaikutusten arviointia koskevan EU:n direktiivin (92/43/ETY) noudattamatta jättäminen. - Käytettävissä ei ole kilpailuedellytysten parantumiseen perustuvia kannustimia, jotka kannustaisivat vertikaalisesti integroituneita kaasu- ja sähköyhtiöitä purkamaan ylikuormitusta. Vertikaalisesti integroituneiden yritysten kaupallisten etujen mukaista on ylläpitää ylikuormitusta, koska sen poistaminen lisäisi kilpailijoiden määrää niiden "omilla" markkinoilla. Lisäksi kyseiset yritykset saattavat saada monopoliasemaan perustuvia hyötyjä kapasiteetin huutokauppaamisesta. On myös kyseisten yritysten etujen mukaista antaa oman yhtiön yrityksille etusija ylikuormittuneen infrastruktuurin käytössä tai antaa kyseisten yritysten käyttää infrastruktuuria etuhintaan. - Riskialttiisiin uusiin investointeihin sovellettavaan sääntelyjärjestelmään liittyvät epävarmuustekijät. - Eräiden jäsenvaltioiden tuotannon varakapasiteetti on vähäinen, ja/tai niiden yhteenliitännät naapurimaiden sähköjärjestelmiin ovat vähäisiä. Koska ensimmäisen tavoitteen on oltava realistinen, tähän tiedonantoon liittyvän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kaikkien jäsenvaltioiden kohtuullinen alkutavoite olisi saavuttaa yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10 prosenttia kokonaistuotanto- kapasiteetista. Tämä tavoite, jonka saavuttamista olisi tarkasteltava määräajoin, edellyttäisi lisäkapasiteetin rakentamista Ranskan ja Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Manner-Euroopan, Italian ja sen pohjoisten naapurimaiden, Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan, Portugalin ja Espanjan sekä Kreikan ja sen naapurimaiden välisiin yhteenliitäntöihin. Lisäksi niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo ylittäneet 10 prosentin tavoitteen mutta joilla on siitä huolimatta sisämarkkinoiden toimintaa tällä hetkellä haittaavaa merkittävää ylikuormitusta, on asetettava edellä mainittua korkeammat tavoitteet. Tämä edellyttää lisätoimia erityisesti Benelux-maissa. Lisäksi korkeammat tavoitteet saattavat olla tarpeen EU:n tärkeimmissä kauttakulkumaissa, joiden kannalta korkea yhteenliitäntäaste on ehdottoman välttämätöntä. Muun muassa Benelux-maat, Saksa, Itävalta ja Ranska kuuluvat tähän joukkoon. - Vaikka pelkkä liitosyksikköjä koskevan tavoitteen asettaminen saattaa olla liian karkea väline ja vaikka sitä olisi käytettävä tapauskohtaisesti ottamalla huomioon asiaan vaikuttavat erityisolosuhteet, kustannukset ja hyödyt, komissio pitää tällaisen alkutavoitteen asettamista tärkeänä ja tarkoituksenmukaisena sisämarkkinoiden nopean kehityksen takaamiseksi. Yhteenliitännän vähimmäistasoa koskevien tavoitteiden saavuttaminen kaikille jäsenvaltioille vaatii ponnisteluja ja aktiivista yhteistyötä kyseisen rajan molemmilla puolilla olevilta osapuolilta. Komissio seuraa vuosittain jäsenvaltioiden välisen yhteenliitäntätason kehittymistä varmistaakseen, että vähimmäistavoitteet saavutetaan kohtuullisessa ajassa energian sisämarkkinoiden toteutumiskehityksen mukaan. Tässä kiinnitetään erityistä huomiota Euroopan etua koskevien ensisijaisten hankkeiden kehittymiseen tämän tiedonannon 3.4 ja 3.5 kohdan mukaisesti. - Yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla toteutettaviksi voidaan yksilöidä avainhankkeita, joita voidaan pitää sisämarkkinoiden kehittymisen kannalta välttämättöminä lyhyen aikavälin toimina. Kyseiset toimet eivät koske ainoastaan kapasiteettivajauksesta kärsivien raja-alueiden molemmin puolin sijaitsevien jäsenvaltioiden ja niille sijoittautuneiden yritysten etua vaan myös kaikkien muidenkin jäsenvaltioiden etua. - Olemassa olevan kapasiteetin ja infrastruktuurin käyttömahdollisuuksien tosiasiallinen, avoin ja syrjimätön jakaminen on edellytys sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomiselle ja ylläpitämiselle. Lisäksi siirtoverkko-operaattoreiden on pyrittävä takaamaan kaikin kohtuullisin keinoin nykyisen kapasiteetin mahdollisimman tehokas käyttö ja saatavuus erityisesti varmistamalla asianmukaisin teknisin/hallinnollisin järjestelyin, että käytettävissä oleva kapasiteetti hyödynnetään mahdollisimman tarkoin, käyttämättömän kapasiteetin lyhyen aikavälin kauppaa koskevat säännökset mukaan luettuina. Nämä toimet ("pehmeät toimenpiteet") ovat tarpeen todellisen kilpailun aikaansaamiseksi sekä kansallisten tai alueellisten oligopolististen markkinoiden toiminnan estämiseksi. Energian sisämarkkinoiden toteuttamista koskevasta komission kertomuksesta käy selvästi ilmi, että vertikaalisesti integroituneet yhtiöt, joilla on taloudellista etua siitä, että kilpailijoita estetään pääsemästä niiden markkinoille ja viemästä osaa niiden markkinaosuuksista, harjoittavat syrjintää. Tämä on käytäntö, vaikka voimassa olevissa sisämarkkinadirektiiveissä asetetaan kaasu- ja sähköyhtiöille oikeudellinen velvollisuus taata tärkeiden infrastruktuurien syrjimättömät käyttömahdollisuudet. Tällaisella syrjinnällä on monia muotoja, esimerkiksi kohtuuttomat tariffitasot ja -rakenteet sekä käyttömahdollisuuden epääminen. Sen lisäksi, että yhteisön lainsäädännön noudattamista on valvottava ja voimassa olevien kaasu- ja sähködirektiivien tarkistusta koskevat komission ehdotukset olisi hyväksyttävä, komissio katsoo, että näiden kysymysten käsittelemiseksi olisi nyt ryhdyttävä toteuttamaan joitakin seuraaviin viiteen tärkeimpään alueeseen kuuluvista toimista: - nykyisen infrastruktuurin käytön tehostaminen - uuden infrastruktuurin kannalta suotuisan ja vakaan sääntely-ympäristön luominen - yhteisön taloudellisen tuen kohdentaminen ensisijaisiin hankkeisiin - poliittinen sitoutuminen yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla - kaasun toimittaminen Eurooppaan. 3.2 Toiminta-ala 1: Nykyisen infrastruktuurin käytön tehostaminen Kuten tässä tiedonannossa sekä sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa komission äskettäisessä kertomuksessa osoitetaan, sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden nykyistä infrastruktuuria ei vielä hyödynnetä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Nykyisen infrastruktuurin paras mahdollinen käyttö on suotavaa sekä taloudellisten syiden vuoksi että ympäristövaikutusten minimoimiseksi siten, että vältetään linjojen liiallista rakentamista ja tarpeetonta päällekkäisyyttä. Ympäristökysymyksistä voi poikia myös mahdollisuuksia, esimerkiksi siksi, että maakaasun käyttö aiheuttaa vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Tältä osin on kuitenkin tärkeää varmistaa, että kaasuinfrastruktuuria rakennettaessa pyritään minimoimaan metaanivuodot (metaani on voimakas kasvihuonekaasu). On selvää, että kysynnänhallinta, energiatehokkuus, kaasun ja sähkön järkevä käyttö, uusiutuviin energialähteisiin perustuva hajautettu sähköntuotanto samoin kuin järkevät energiansiirtotavat vähentävät jo sinällään kuljetettavan energian määrää. Energiansiirron määrää vähentävät myös teknologioiden kehitys ja uudet teknologiat, kuten hajautettu (suoraan jakeluun menevä) tuotanto, joiden ansiosta ylikuormitettujen verkkojen käyttöä voidaan vähentää. Etusijalla on siksi pidettävä suotuisten olosuhteiden luomista uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian, esimerkiksi rannikoiden edustalla sijaitsevien tuulivoimaloiden liittämiseksi kantaverkkoon ja näin tuotetun sähkön syöttämiseksi Euroopan laajuiseen sähköverkkoon. Lisätoimenpiteet ovat tämän vuoksi tarpeen nykyisen verkkoinfrastruktuurin käytön tehostamiseksi ja markkinoiden joustavoittamiseksi, jotta ne olisivat likvidimpiä. Ehdotetut toimet: Toimi 1: Ensimmäinen ja tärkein tässä yhteydessä toteutettava toimi on kaasu- ja sähködirektiiveihin ja rajat ylittävää sähkökauppaa koskevaan asetukseen ehdotettujen muutosten hyväksyminen nopeasti. Ehdotusten hyväksyminen tehostaisi EU:n kaasu- ja sähköinfrastruktuurin käyttöä toimintojen entistä tehokkaamman eriyttämisen ja kolmannen osapuolen säännellyn verkkoonpääsyn ansiosta. Komissio soveltaa edelleen päättäväisesti EU:n kilpailulainsäädäntöä kaasun ja energian sisämarkkinoilla esiintyvien syrjintäyritysten käsittelemiseksi. Lisäksi on käsiteltävä kolmea muuta ensisijaista kysymystä. On tärkeää taata verkon käytön avoimuus. Lisäksi on taattava, että erityisesti liitosyksiköiden ylikuormittunut kapasiteetti jaetaan markkinaosapuolille mahdollisimman syrjimättömästi edistämällä tosiasiallista kilpailua sekä uusiutuvista energiavaroista tuotettua sähköä koskevien yhteisön tavoitteiden saavuttamista parhaalla mahdollisella tavalla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sen varmistamiseen, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian siirtoverkkojen käyttöoikeutta helpotetaan oikeudenmukaisella ja avoimella hinnoittelulla. Kolmanneksi on varmistettava, että rajat ylittävän kaupan yhteydessä sovellettavat siirtotariffit pohjautuvat syrjimättömyyden, kustannusvastaavuuden, avoimuuden ja yksinkertaisuuden periaatteisiin. Vaikka nämä kysymykset ehkä edellyttävät yhteisön tason sääntelyä tai lainsäädäntöä sekä kaasulle että sähkölle, siirtoverkko-operaattoreilla, sääntelyviranomaisilla ja muilla on myös tärkeä osuus näiden kysymysten ratkaisussa. Sähkö Avoimuuden osalta Firenzen foorumin kuudennessa kokouksessa [11] hyväksyttiin ylikuormituksen hallintaa koskevat suuntaviivat. Eräs näiden suuntaviivojen tärkeimmistä tavoitteista on lisätä käytettävissä olevaa kapasiteettia koskevien tietojen avoimuutta markkinatoimijoihin päin. Suuntaviivat sisältävät sääntöjä, joiden mukaan siirtoverkko-operaattoreiden on julkaistava kaikki rajat ylittävää kokonaissiirtokapasiteettia koskevat asian kannalta merkitykselliset tiedot, erityisesti siirtokapasiteettia koskevat arviot kullekin päivälle, ilmoittamalla ne useana ajankohtana ennen siirtopäivää. Lisäksi siirtoverkko-operaattoreiden on julkaistava kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron virhemarginaalin laskentaa koskeva yleinen kaava sekä turvallisuus-, käyttö- ja suunnitteluvaatimukset. [11] Marraskuu 2000. Nämä säännöt on sisällytetty rajat ylittävästä sähkökaupasta tehtyyn komission asetusluonnokseen. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, sovelletaanko näitä sääntöjä yhtä luotettavasti kaikissa jäsenvaltioissa. Ehdotetun säädöksen antaminen varmistaisi tämän asian. Kuten edellä esitetään, ylikuormituksen hallinnassa on edistytty merkittävästi Euroopan sähköalan sääntelyfoorumin hyväksyttyä asiaa koskevat suuntaviivat. Suuntaviivojen mukaan i) jäsenvaltioiden on varmistettava, että kapasiteettia jaetaan syrjimättömin perustein, ii) käytettävissä olevan kapasiteetin osalta on noudatettava avoimuuden periaatetta, iii) kapasiteetti on jaettava käyttämällä markkinalähtöisiä menetelmiä (huutokaupat, markkinoiden pilkkominen ja niin edelleen), iv) huutokaupoista mahdollisesti saatavaa voittoa ei saa käyttää siirtoverkko-operaattoreiden eduksi, ja v) on sovellettava periaatetta, jonka mukaan käyttämätön kapasiteetti menetetään [12]. [12] Eli jos yritys tekee sopimuksen kapasiteetista, mutta ei aio käyttää sitä, sen täytyy ilmoittaa siitä siirtoverkkoyhtiölle, joka välittää kyseisen kapasiteetin edelleen markkinoille. Vaikka nämä suuntaviivat muodostavat jo merkittävän edistysaskeleen, muun muassa seuraavien seikkojen huomioon ottamiseksi on vielä paljon tehtävää: On epäselvää, sovelletaanko suuntaviivoja täysimääräisesti kaikissa jäsenvaltioissa; lisäksi komissio saa usein epävirallisia valituksia huutokauppojen vaikutuksista. Komissio seuraa edelleen huolellisesti erityisesti ylikuormitettuja liitosyksikköjä varmistaakseen, että kilpailusääntöjä noudatetaan, liitosyksikköjen kapasiteetin jakaminen mukaan luettuna. Komissio on tehnyt sellaisten markkinatoimijoiden kanssa, jotka ovat varanneet kapasiteettia pitkäaikaisilla sopimuksilla, joitakin sopimuksia näiden varausten pienentämisestä. Ehdotetut toimet: Toimi 2: Nopea edistyminen on välttämätöntä kaikkialla EU:ssa huutokauppamenettelyjen parantamisessa ja yhdenmukaistamisessa ja niiden syrjimättömässä soveltamisessa sekä yhteisen lähestymistavan soveltamisessa avoimuutta koskevissa kysymyksissä. Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvostoa on pyydetty tämän vuoksi esittämään Euroopan sähköalan sääntelyfoorumille ehdotus avoimuutta ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen tarkistamiseksi 30. huhtikuuta 2002 mennessä tiiviissä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja yritysten kanssa. Lisäksi ETSOa (Euroopan siirtoverkko-operaattorien järjestö) pyydetään esittämään kyseiseen määräaikaan mennessä ehdotus yhteisten vähimmäisvaatimusten parantamista koskeviksi suosituksiksi. Näitä tarkistettuja suuntaviivoja käytetään niiden oikeudellisesti sitovien vähimmäissuositusten perustana, jotka on tarkoitus hyväksyä rajat ylittävää kaupankäyntiä koskevassa asetusluonnoksessa. Kyseisen asetuksen nopea antaminen on ensiarvoisen tärkeää. Toimi 3: Tässä vaiheessa komissio pyytää kaikkia kansallisia sääntelyviranomaisia tai jäsenvaltioita varmistamaan, että ylikuormituksen hallintaa koskevat nykyiset suuntaviivat pannaan täysimääräisesti täytäntöön, myös käytettävissä olevaa siirtokapasiteettia koskevien tietojen julkaisemisen osalta; jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle tuloksista, jotka on tarkoitus julkistaa. Toimi 4: Eri siirtoverkko-operaattorit soveltavat liitosyksiköiden toimintaan huomattavan erilaisia teknisiä ja/tai hallinnollisia sääntöjä. Tiettyjen maiden rajoilla on yksilöity näihin näkökohtiin liittyviä "pehmeitä" toimenpiteitä, jotka voivat lisätä käytettävissä olevaa kapasiteettia jopa 20 % pysyvästi tai ainakin väliaikaisesti. Tällaisten lähestymistapojen yhdenmukaistaminen tai ainakin niiden lähentäminen voisi lisätä merkittävästi käytettävissä olevaa kapasiteettia. Euroopan siirtoverkko-operaattoreiden järjestöä pyydetään esittämään tiiviissä yhteistyössä sääntelyviranomaisten, yritysten, jäsenvaltioiden ja komission kanssa ehdotuksia näitä kysymyksiä koskeviksi yhteisiksi vaatimuksiksi heinäkuuhun 2002 mennessä. Komissio ilmoittaa energianeuvostolle ja parlamentille vuoden 2002 loppuun mennessä yhteisön toimenpiteet, jotka ovat tarpeen näiden ehdotusten huomioon ottamiseksi. Rajat ylittävien siirtojen hinnoittelussa nykytilanteelle on luonteenomaista kansallisten lähestymistapojen koordinoimattomuus ja suuret erot. Se haittaa kauppaa huomattavasti, ja sen vuoksi nykyisen infrastruktuurin käyttöaste ei ole paras mahdollinen. Rajat ylittävää sähkökauppaa koskevan asetuksen antaminen nopeasti on siksi erittäin tärkeää. Odotettaessa asetuksen voimaan tuloa väliaikaisen hinnoittelujärjestelmän käyttöön otto, sellaisena kuin se kehitettiin Firenzen foorumissa, olisi merkittävä edistysaskel, josta voitaisiin saada hyödyllistä kokemusta ennen kuin asetus pannaan täytäntöön. On kuitenkin varmistettava, ettei sähkön sisämarkkinoiden kehitys heikkene verrattuna nykytilanteeseen. Joka tapauksessa on ryhdyttävä nopeasti kehittämään luotettavampaa lopullista järjestelmää vuodesta 2003. Järjestelmän on sovittava täysin yhteen rajat ylittävää sähkökauppaa koskevan ehdotetun asetuksen kanssa. Ehdotetut toimet: Toimi 5: Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvostoa ja ETSOa pyydetään tehostamaan työtään ja kehittämään yksityiskohtaisesti vuonna 2003 voimaan tulevaa hinnoittelujärjestelmää. Tarkoituksena on, että helmikuussa 2002 pidettävässä Euroopan sähköalan sääntelyfoorumissa voitaisiin edistyä merkittävästi. Komissio tekee tarvittaessa konkreettisia ehdotuksia asian edistymisen varmistamiseksi. Kaasu Sähköalalla on edistytty huomattavasti, mutta kaasualalla avoimuuden lisääntyminen on ollut vain vähäistä. Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin kolmas kokous piti tärkeänä käytettävissä olevaa siirtokapasiteettia koskevien tietojen riittävää julkaisemista ja pyysi GTE:tä (Gas Transmission Europe) laatimaan Euroopan kaasuverkkoa kuvaavan riittävän yksityiskohtaisen kartan, jossa osoitetaan suunniteltu fyysinen kapasiteetti sekä kaikissa tärkeimmissä maahantulo- ja maastalähtökohdissa tällä hetkellä käytettävissä oleva siirtokapasiteetti, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastointilaitokset mukaan luettuina. Katsauksessa on esitettävä riittävän yksityiskohtaiset tiedot käytetyistä oletusarvoista, varatusta kapasiteetista ja varaamisen perustana käytetyistä sopimuksista. Kaasualan siirtoverkko-operaattorit ovat pyynnöstä huolimatta kieltäytyneet julkaisemasta kyseisiä tietoja kaupallisten ja sopimuksia koskevien näkökohtien vuoksi vedoten luottamuksellisuusseikkoihin ja myös laskutoimituksiin liittyviin teknisiin hankaluuksiin. Vaikka komissio tunnustaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisina säilyttämisen merkityksen, yleinen mielipide on, etteivät todelliset sisämarkkinat voi kehittyä, jos käytettävissä olevaa siirtokapasiteettia koskevat tiedot eivät ole avoimesti saatavilla. Asiassa olisi edettävä hallitusti ja ottamalla huomioon tilanteen edellyttämät kohtuullisuusvaatimukset. Ylikuormituksen hallinnan ja rajat ylittävän kaupankäynnin tariffien osalta toteutettavia toimenpiteitä tarkastellaan Madridissa kokoontuvassa Euroopan kaasualan sääntelyfoorumissa, mutta nämä toimet ovat vasta aluillaan. Ylikuormituksen hallinnassa näyttää kuitenkin olennaisen tärkeältä ottaa käyttöön "käytä tai menetä" -periaate. Tässä suhteessa eräs saksalainen kaasuyhtiö näytti hiljattain hyvää esimerkkiä, kun se sitoutui kilpailusääntöjen rikkomista koskevien tutkimusten yhteydessä noudattamaan kyseistä periaatetta kapasiteettivarauksiin omassa kaasukauppahaarassaan. Kaikki nämä kolme kysymystä - avoimuus, ylikuormittumisen hallinta ja rajat ylittävän kaupan hinnoittelu - edellyttävät pikaisia toimia. Ehdotetut toimet: Toimi 6: EU:n kaasunsiirtoyhtiöiden edustajia pyydettiin Euroopan kaasualan sääntelyfoorumin edellisessä kokouksessa ehdottamaan lisätoimenpiteitä avoimuuden lisäämiseksi. Kaasualan siirtoverkko-operaattoreiden järjestön (GTE) on ehdotettava näitä toimenpiteitä vuoden 2002 helmikuuhun mennessä. Komissio tarkastelee tämän ehdotuksen perusteella ja tiiviissä yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten, jäsenvaltioiden ja yritysten kanssa, onko asiaa koskevan komission asetuksen ehdottaminen tarpeen. Kyseinen asetusehdotus annetaan tarvittaessa vuonna 2002. Toimi 7: Madridin foorumissa todettiin, että koordinoidut toimet ovat tarpeen ylikuormituksen hallinnan ja rajat ylittävän kaupankäynnin yhteydessä sovellettavien tariffien osalta. Koska ylikuormitusongelman kärjistyminen tulevaisuudessa vaikuttaa ilmeiseltä, tällaiset säännöt ovat välttämättömiä. Erityisesti on ensisijaisen tärkeää, että kyseisiin sääntöihin sisällytetään "käytä tai menetä" -periaate asianmukaisessa muodossa ja että tariffeissa otetaan asianmukaisesti huomioon kaasun vaihtokaupan ansiosta saavutettavat säästöt. Euroopan energiasääntelyviranomaisten neuvostoa pyydetään tämän vuoksi laatimaan maalis- kuuhun 2002 mennessä tiiviissä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa ehdotus suuntaviivoiksi, jotka koskevat ylikuormituksen hallintaa ja rajat ylittävään kaupankäyntiin sovellettavia tariffeja kaasualalla. Komissio arvioi kyseisen ehdotuksen perusteella, onko komission virallisen asetusehdotuksen antaminen asiasta tarpeen. Asetusehdotus annetaan tarvittaessa vuonna 2002. 3.3 Toiminta-ala 2: Infrastruktuuri-investointien kannalta suotuisan ja vakaan sääntely-ympäristön luominen Asianmukaisen infrastruktuurin rakentaminen on ensisijaisesti EU:n alueella toimivien yritysten tehtävä. Hallituksen tärkein tehtävä tässä yhteydessä on taata avoin ja vakaa sääntely-ympäristö, joka kannustaa rakentamaan uutta kapasiteettia kilpailuun perustuvilla markkinoilla ja joka tarjoaa selkeitä ja asianmukaisia taloudellisia kannustimia ja palkkioita infrastruktuurien alalla toimiville yrityksille. Kyseisessä kehyksessä olisi määriteltävä toimitusvarmuutta ja infrastruktuurivaatimuksia koskevat politiikat ja yleiset tuotosvaatimukset sekä eri markkinatoimijoiden tehtävät. Kalifornian sähkökriisi osoitti erityisesti sen, että selkeän ja vakaan sääntelyjärjestelmän puute on hyvin suuri este uuden kapasiteetin rakentamiselle. Tältä osin on ensisijaisen tärkeää, että komissio antaa nopeasti ehdotukset kaasun ja sähkön sisämarkkinoita koskevien direktiivien muuttamisesta ja asetukseksi rajat ylittävästä sähkökaupasta. Sen kysymyksen osalta, millaisia korvauksia uusien infrastruktuurien perusteella maksetaan - infrastruktuurin riskit vaihtelevat hyvin paljon alueittain ja kysymyksessä olevan yhteisön hankkeen mukaan - huomautettakoon, ettei asiaa koskevia kansallisia sääntelytoimia ole varsinaisesti koordinoitu, ja että EU:ssa on tutkittu erittäin vähän tämän kysymyksen ratkaisemiseksi parhaiten soveltuvia sääntelykeinoja tai -normeja. Näihin kysymyksiin on tartuttava. Tässä on otettava huomioon myös kilpailusäännöt siltä osin kuin ne liittyvät liitosyksikköjen siirtokapasiteetin saatavuuteen ja jakamiseen sekä niiden käytöstä perittävien maksujen asianmukaisuuteen. Ehdotetut toimet: Toimi 8: Euroopan sähköalan sääntelyviranomaisten neuvostoa on pyydetty laatimaan tiiviissä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa infrastruktuurien sääntelyä ja niitä koskevia rahallisia korvauksia koskevat suuntaviivat huhtikuun 2002 loppuun mennessä. Suuntaviivoissa on otettava huomioon uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä koskevat direktiivin 2001/77/EY 7 artiklan säännökset. Komissio päättää tämän perusteella, onko kyseisestä aiheesta tarpeen antaa virallisesti ehdotus komission asetukseksi. 3.4 Toiminta-ala 3: Yhteisön poliittinen ja taloudellinen tuki avainhankkeille Useimpien EU:n infrastruktuurien rakentaminen ei edellytä yhteisön taloudellista tukea eikä muuntyyppistä valtion tukea. Tuki on kuitenkin selvästi tarpeen seuraavissa tapauksissa: i) jos hanke ei ole taloudellisesti kannattava ilman yhteisön tukea, mutta on silti ensisijaisen tärkeä sosiaalisten tai alueellisten syiden vuoksi, esimerkiksi vähemmän suotuisten alueiden energiahuollon takia, ja ii) jos hankkeet ovat ensisijaisen tärkeitä sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta ja jos yhteisön taloudellinen tuki on välttämätöntä ja asianmukaista sisämarkkinoiden toteuttamisen nopeuttamisen vuoksi. Lisäksi useimmat energiainfrastruktuurihankkeet edellyttävät poliittista tukea hallinnollisten esteiden ja muiden esteiden voittamiseksi. Yhteisöllä on ollut tältä osin tärkeä rooli useiden vuosien ajan. EU:n perustamissopimuksen 154 artiklassa annetaan yhteisölle selkeä tavoite kehittää Euroopan laajuisia energiaverkkoja. Essenin Eurooppa-neuvosto määritteli vuonna 1994 Christophersenin ryhmän laatiman kertomuksen perusteella 10 ensisijaista energiahanketta, joista viisi koski kaasualaa ja viisi sähköalaa. Kaikki viisi ensisijaista kaasuhanketta, joihin sisältyi kaasun käyttöönotto Kreikassa, Portugalissa ja Länsi-Espanjassa sekä kaasuputkien rakentaminen Venäjältä Valko-Venäjän ja Puolan kautta EU:hun sekä Algeriasta Marokon kautta Espanjaan, on saatettu päätökseen. Sähköhankkeiden osalta Portugalin ja Espanjan välinen pohjoinen liitosyksikkö on saatu valmiiksi, ja Italian ja Kreikan välisen merenalaisen yhteyden on tarkoitus valmistua joulukuuhun 2001 mennessä. Muita kolmea ensisijaista sähköalan hanketta ei ole vielä saatettu päätökseen. Niitä ovat Ranskan ja Espanjan, Ranskan ja Italian sekä Itä-Tanskan ja Länsi-Tanskan väliset liitosyksiköt. Lisäksi EU:n yhteistä etua koskevan laajan infrastruktuurin kehittäminen on edelleen eräs Euroopan investointipankin tärkeimmistä tavoitteista. EIP on myöntänyt lainoja energiaverkkoalalle vuodesta 1993 yhteensä 5,2 miljardin euron arvosta. Lisäksi energiainfrastruktuurit ovat olleet tärkeä osa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EJKP) toimia. Myös yhteisön rakennerahastot myöntävät taloudellista tukea muita heikommin kehittyneiden alueiden energiainfrastruktuureille. Yhteisöaloitteissa Regen ja Interreg II ja tavoitteen 1 kohdealueita koskevissa yhteisön rakennerahaston ohjelmissa on varattu merkittäviä varoja kyseisille hankkeille ja erityisesti maakaasun käyttöönotolle Kreikassa, joillain Espanjan alueilla ja Portugalissa samoin kuin Kreikan ja Italian sähköverkkojen yhteenliittämiselle. Aluerahastoista on myönnetty vuodesta 1994 lähtien yli 2,5 miljardia euroa energia-alan TEN-hankkeiden yhteisrahoitukseen muita heikommin kehittyneillä alueilla. Energia-alan TEN-verkoilla on tärkeä tehtävä kilpailukyvyn lisäämisessä ja kestävän kehityksen edistämisessä. Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskeva kaasu- ja sähköalan kattava ohjelma on ollut käynnissä vuodesta 1995. Enegia-alan TEN-ohjelmalla pyritään kannustamaan ja tukemaan verkkojen kehittämistä koskevia energia-alan toimijoiden aloitteita. Yhteisö myöntää energia-alan TEN-ohjelmasta yhteisrahoitusta uusia mahdollisia kaasu- ja sähköinfrastruktuureja koskeville toteutettavuustutkimuksille. Vaikka TEN-ohjelmasta myönnettävät varat ovat melko niukat verrattuna tällaisten hankkeiden toteuttamisen edellyttämiin investointeihin, yhteisön tuki on selvästi lisännyt yhteistä etua koskevia mahdollisia uusia hankkeita koskevien toteutettavuustutkimusten aloittamista ja vauhdittanut kyseisiä toimia. Energia-alan TEN-verkkoja koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanon ansiosta viimeisten viiden vuoden aikana on yksilöity 90 yhteisen edun mukaista hanketta, joista 24 on otettu käyttöön kyseisen ajanjakson kuluessa, 12:ta rakennetaan parhaillaan, ja 22 hankkeelle anottua lupaa koskevat hallinnolliset menettelyt ovat parhaillaan käynnissä. Yli 50:lle kaasu- ja sähköhankkeelle on vuodesta 1995 myönnetty yhteisrahoitusta yhteensä 123 miljoonaa euroa energia-alan TEN-ohjelmasta. Tietoisena näistä seikoista komissio on päättänyt ehdottaa TEN-suuntaviivojen tarkistamista - samanaikaisesti tämän tiedonannon kanssa - energia-alan TEN-verkkojen kehittämiselle annetun poliittisen tuen merkityksen korostamiseksi, yhteisön myöntämän taloudellisen tuen kohdistamiseksi tälle alalle ja aiempaa joustavamman ja asianmukaisemman menetelmän luomiseksi sen varmistamiseksi, että tukea saavat hankkeet täyttävät asetetut tavoitteet. Näissä suuntaviivoissa määritellään selvästi tuen perusteet. Tällaisia perusteita ovat sisämarkkinoiden luominen, toimitusvarmuus, uusiutuvien energialähteiden yhdistäminen tavanomaisiin järjestelmiin sekä laajeneminen ja unionin syrjäisimpien alueiden liittäminen muihin alueisiin. Näiden periaatteiden kehittämisen lisäksi voidaan jo nyt yksilöidä joukko hankkeita, jotka -sen vuoksi, että ne ovat erityisen tärkeitä energia-alan sisämarkkinoiden toteuttamiseksi tai toimitusvarmuuden parantamiseksi - edellyttävät erityisiä ponnisteluja ja poliittista tukea sekä jäsenvaltioilta että yhteisöltä kyseisten hankkeiden täytäntöönpanon helpottamiseksi. Tarkistetut energia-alan TEN-suuntaviivat sisältävät siten luettelon Euroopan etua koskevista ensisijaisista hankkeista, jotka on valittu yhteistä etua koskevista hankkeista tämän tiedonannon päätelmien perusteella. Sen lisäksi, että EU:n poliittista tukea kohdistetaan TEN-ohjelman kautta, ehdotetaan, että yhteisön myöntämän yhteisrahoituksen enimmäismäärää nostetaan 10 prosentista enintään 20 prosenttiin kokonaisinvestointikustannuksista Euroopan etua koskeville ensisijaisille hankkeille. Näiden hankkeiden yksilöinnistä on apua myös muille yhteisön ohjelmille, kuten Phare [13], Tacis, Inogate ja Meda, sekä muille elimille kuten Euroopan investointipankille ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille, kun ne yksilöivät Euroopan tason hankkeita, jotka ansaitsevat erityistä huomiota ja tukea. [13] Liite II sisältää tietoja energiainfrastruktuurista Phare-ohjelmassa. Toimi 9: Euroopan etua koskevien ensisijaisten hankkeiden tuki - kartat: >VIITTAUS KAAVIOON> Sähkö: Kaasu: >VIITTAUS KAAVIOON> 3.5 Toiminta-ala 4: Poliittinen sitoutuminen Ylikuormitus ei ole enää ainoastaan ylikuormittuneen rajan eri puolilla olevien maiden huolenaihe. Sisämarkkinoiden kehittyessä ylikuormittuminen koskettaa yhä enemmän kaikkia. Ylikuormittuminen luo toimitusvarmuuteen liittyviä ongelmia ja rajoittaa yhtiöiden kilpailukykyä sekä sulkee kansallisia markkinoita EU:n laajuisen kilpailun ulkopuolelle. Ylikuormittumisen poistamiseen tähtäävät yhteisön toimenpiteet ovat tärkeä osa niitä toimenpiteitä, joita on ehdotettu sisämarkkinoiden luomiseksi: tasapuolisten toimintaedellytysten luominen markkinoiden avaamiseksi ei kannata, jos osa jäsenvaltioista ei pysty ratkaisemaan rajoillaan esiintyvää ylikuormitusongelmaa, mikä rajoittaa tuojien osallistumista kilpailuun niiden alueella. Todellisten sisämarkkinoiden luominen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot sitoutuvat samalla tavoin ylikuormituksen poistamiseen. On monia syitä sille, miksi nykyisiä ylikuormitusongelmia EU:ssa ei ole ratkaistu. Yhteenliitäntäkapasiteetin rakentaminen tai vahvistaminen tuo esiin hankalia suunnittelu-, rahoitus- tai ympäristöongelmia. Vertikaalisesti integroituneet yritykset eivät välttämättä halua lisätä kapasiteettia, koska se lisäisi tuontikilpailua niiden markkinoilla. Yksityisten yritysten suhtautuminen uuteen kapasiteettiin saattaa perustua lyhyen aikavälin näkemyksiin taloudellisesta kannattavuudesta, eivätkä ne siten välttämättä ota laajoihin sisämarkkinoihin ja toimitusvarmuuteen liittyviä näkökohtia huomioon. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nopeasti tässä raportissa selostetun ylikuormittumisongelman ratkaisemiseksi. Yhteisön tasolla on kuitenkin seurattava säännöllisesti ylikuormituksen purkamisessa tapahtuvaa edistymistä ja siinä toteutettuja toimenpiteitä. Tämän ongelman käsitteleminen edellyttää todellakin yhteensovitettuja ja määrätietoisia toimia yhteisön tasolla. Ehdotetut toimet: Toimi 10: Komissio antaa vuosittain sähkö- ja kaasualojen toimitusvarmuutta koskevan kertomuksen. Kyseistä tointa on ehdotettu kaasu- ja sähköalojen sisämarkkinadirektiivien tarkistuksessa, ja tämä tiedonanto tarjoaa lisämahdollisuuden täsmentää toimen toteutustapaa. Energiahuoltostrategiaa koskevassa komission kertomuksessa tarkastellaan vuosittain energiainfrastruktuurin, erityisesti Euroopan etua koskevien ensisijaisten hankkeiden kehitystä jäsenvaltioiden ja jäsenehdokasmaiden toimittamien selvitysten perusteella. Kyseisen luettelon asianmukaisuutta tarkastellaan vuosittain markkinakehityksen valossa. Tarkasteltavia asioita ovat jäsenvaltioiden verkkojen yhteenliittämisen taso ja tilanne jäsenehdokasmaissa sekä niiden suhteuttaminen edistykseen, joka on saavutettu energian sisämarkkinoihin yhdentymisessä ja niiden yhteisön tavoitteiden saavuttamisessa, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotettavaa sähköä. Vuosikertomus annetaan neuvoston ja parlamentin tarkasteltavaksi. Kertomus on ensisijainen poliittinen väline infrastruktuurin kehityksen seurantaa varten, ja tarvittaessa siinä voidaan ehdottaa vuosittain yhteisön toimenpiteitä ylikuormituksen poistamiseksi ja estämiseksi. Toimi 11: Neuvoston asetuksen N:o 736/96 mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot suunnitelluista öljy-, kaasu- ja sähköinfrastruktuureista. Viime vuosina toimitetut tiedot eivät ole olleet kovin yksityiskohtaisia eivätkä siten kovin hyödyllisiä. Tämän sekä edellä mainitun vuosikertomuksen perusteella komissio aikoo ehdottaa asetuksen N:o 736/96 kumoamista. Tämä lähestymistapa on hyvää hallintotapaa koskevan komission politiikan mukaista. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen yhtenäisyys ja samanlainen taso varmistetaan suorittamalla eri maiden toimittamien kertomuksien vertailuanalyysi. Kertomus toimitetaan sitten neuvoston käsiteltäväksi. 3.6 Toiminta-ala 5: Kaasun toimittaminen Eurooppaan Kaasunkulutuksen ennustetaan kasvavan Euroopassa nopeasti: vuoteen 2020 mennessä 60 prosentilla nykykulutuksesta. Huomattava osuus tarvittavasta lisämäärästä tuodaan EU:n ulkopuolelta, erityisesti Venäjältä, Lähi- ja Keski-idästä, Kaspianmeren alueelta, Pohjois-Afrikasta ja vieläkin kaukaisempien nesteytetyn maakaasun toimittajien (Nigeria, Trinidad, Qatar ja niin edelleen) välityksellä. Kuten edellä on mainittu, kyseisen kaasumäärän toimittaminen edellyttää yli 200 miljardin euron investointeja. On ensiarvoisen tärkeää, että kaupalliset ja taloudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden tarvittavan infrastruktuurin sekä kaasun etsintään ja tuotantolaitosten kehittämiselle. Kaasuntoimitusta koskevien investointien tukena ovat aiemmin olleet erityisesti pitkäaikaiset sopimukset Euroopan kaasuyhtiöiden kanssa. Komissio toteaa, että näillä sopimuksilla on ollut erittäin tärkeä merkitys Euroopan kaasumarkkinoiden kehityksessä, ja se katsoo, että tällaisia sopimuksia tarvitaan tulevaisuudessakin erityisesti silloin, kun ne ovat tarpeen uusien infrastruktuurien ja/tai tuotantolaitosten rahoittamiseksi. Komissio on sitä mieltä, että vaikka sisämarkkinat johtavat uudenlaisiin kaupallisiin järjestelyihin, uuteen markkinatilanteeseen mukautetut pitkäaikaiset "ota tai maksa" -sopimukset säilyvät edelleenkin kaasuntoimituksia koskevan kokonaistaseen tärkeänä osana. Uusien erityisesti nesteytettyä kaasua koskevien kaupankäyntivälineiden ilmaantuminen on ratkaisevaa pitkän aikavälin sopimusten pitkän aikavälin kannattavuuden takaamiseksi. Vaikka pitkäaikaiset sopimukset säilyttävät merkityksensä, on olennaisen tärkeää, että kaasun saattaminen markkinoille EU:ssa on kaasudirektiivin ja EU:n kilpailulainsäädännön mukaista. Komissio seuraa sen vuoksi huolellisesti markkinoita varmistaakseen, etteivät keinotekoiset rajoitukset kaasutoimitussopimuksissa luo esteitä kaasun vapaalle liikkuvuudelle ja kilpailulle. Komissio on yksilöinyt useita tällaisia rajoituksia, joihin kuuluu i) kaasuntuottajien yhteiset myyntijärjestelyt, jotka rajoittavat kuluttajien valinnanvapautta, ii) kaasun jälleenmyyntiin liittyvät alueelliset myyntirajoitukset ja iii) käyttörajoitukset, jotka estävät kaasun ostajaa käyttämästä kaasua muihin tarkoituksiin kuin omaan kulutukseen. Euroopan unioniin suuntautuvien kaasuntoimitusten monipuolisuuden tukemiseksi ja edistämiseksi sekä putkistoinfrastruktuuria, kaasun etsintä- ja tuotantolaitoksia varten tehtävien jatkuvien pitkäaikaisten investointien kaupallisten ja taloudellisten edellytysten varmistamiseksi olisi toteutettava seuraavat toimet: Ehdotetut toimet: Toimi 12: Komissio esittää toimitusvarmuutta koskevassa vuoden 2002 kertomuksessa tärkeimmät tulevan kaasunkysynnän täyttämistä ja tarjonnan monipuolistamista koskevat haasteet. Komissio aikoo laatia EU:n ulkoista energiapolitiikkaa koskevan tiedonannon, joka sisältää mahdollisesti suosituksia sellaisille Eurooppaan toimitettavan kaasun toimitusvarmuuteen liittyville hankkeille, joiden katsotaan olevan ratkaisevia kaasun sisämarkkinoiden luomiselle ja toimitusvarmuudelle. Toimi 13: Euroopan energiansääntelyviranomaisten neuvostoa on pyydetty laatimaan heinäkuuhun 2002 mennessä kertomus toteutettavista toimista, jotka ovat tarpeen putkistoinfrastruktuureja, kaasun etsintää ja tuotantolaitoksia koskevien pitkän aikavälin investointien kaupallisten ja taloudellisten edellytysten takaamiseksi EU:ssa. Komissio tarkastelee tämän kertomuksen perusteella ja tiiviissä yhteistyössä kaasuntoimittajien, jäsenvaltioiden ja teollisuuden kanssa tarvittavia lisätoimia ja erityisesti, onko asiaa koskevan komission asetuksen ehdottaminen tarpeen. Päätelmä Tässä tiedonannossa esitetään ensimmäiset toimenpiteet yhteisön laajuiseksi toiminnaksi nykyisten pullonkaulojen poistamiseksi, nykyisen infrastruktuurin tehokkaan käytön takaamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan ylikuormituksen lisääntymisen estämiseksi tulevaisuudessa siten, että ympäristövaikutukset pysyisivät mahdollisimman vähäisinä. Näiden toimien merkitystä ei voida aliarvioida. Kyseiset toimet ovat tarpeen, jotta sisämarkkinat voisivat todella kehittyä ja toimitusvarmuutta voidaan ylläpitää ja parantaa. Jos toimenpiteet tässä tiedonannossa yksilöityjen Euroopan etua koskevien ensisijaisten hankkeiden toteuttamiseksi laiminlyödään, vaarannetaan näiden tavoitteiden saavuttaminen Korostettakoon, että on kyse prosessista, joka vaatii sekä yhteisön että kansallisen tason määrätietoisia ponnisteluja lähivuosina. Infrastruktuurin kehittäminen on periaatteessa Euroopan kaasu- ja sähköalan yritysten tehtävä. Valtion tehtävä on sen vuoksi tarjota yrityksille asianmukainen, vakaa ja luotettava sääntelykehys, joka tarjoaa asianmukaisia kannustimia ja palkkioita, sekä tehtävän edellyttämää poliittista ja tarvittaessa myös taloudellista tukea. Yhteisön tavoitteiden saavuttaminen edellyttää siten monien eri osapuolten - Euroopan komission, jäsenvaltioiden, kansallisten sääntely- ja kilpailuviranomaisten ja yritysten - toimien koordinointia. Hyvää hallintotapaa koskevassa komission valkoisessa kirjassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti tässä tiedonannossa keskitytään sopivimmalla tasolla toteutettaviin toimenpiteisiin joustavien ja käyttökelpoisten tulosten saavuttamiseksi nopeasti. Sitä varten valjastetaan erityisesti teollisuuden voimat, joita edustavat Euroopan siirtoverkko-operaattoreiden järjestöjen (ETSO ja GTE) ja kansallisten sääntelyviranomaisten järjestö (CEER). Tarvittaessa yhteisön toimilla tuetaan saavutettuja tuloksia, ja ne tarjoavat niille oikeusperustan. Prosessin onnistuminen edellyttää kaikkien osapuolten osallistumista ja päättäväisyyttä. LIITE I RIITÄVIEN YHTEENLIITÄNTÖJEN VAIKUTUS ENERGIAN SISÄ- MARKKINOIDEN TOTEUTTAMISEEN [14] [14] Tämä on tiivistelmä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista koskevassa komission ensimmäisessä kertomuksessa, SEC(2000) 1957, esitetyistä tähän asiaan liittyvistä tiedoista. Tausta Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi ne liitosyksiköt, joissa on ylikuormitusta, kyseisen kuormituksen jakotapa sekä markkinatoimijoille aiheutuvat kustannukset. Taulukko 1 Ylikuormittumisen esiintyminen liitosyksiköissä >TAULUKON PAIKKA> Tällaisen ylikuormituksen vaikutukset sisämarkkinoihin ovat selvät. Käytettävissä olevan yhteenliitäntäkapasiteetin nykytaso yhdessä jakomenetelmän kanssa edistää osaltaan vähittäishintaerojen säilymistä markkinoiden välillä. Sekä sähkön tuotannon että toimittamisen että kaasun tuotannon, tuonnin ja toimittamisen osalta kansalliset markkinat ovat eriasteisesti joko yhden tai muutaman suuren yhtiön hallussa. Jäsenvaltioiden välinen kilpailu on siten tärkeä kilpailua edistävä tekijä. Tätä vaikutusta saattaa kuitenkin rajoittaa esimerkiksi se, että jäsenvaltioiden väliset yhteenliitännät ovat vähäisiä tai se, että rajat ylittävässä kaupassa sovellettavia tariffeja ja kapasiteetin jakamista koskevat säännöt ehkäisevät kyseisiä toimia. Rajat ylittävän kaupankäynnin sujuvuuteen vaikuttavat ennen kaikkea seuraavat seikat: i) eri jäsenvaltioiden välisten siirtotariffijärjestelmien välinen vuorovaikutus ii) kapasiteetin jakaminen jäsenvaltioiden välisissä liitosyksiköissä. Sähkö: Rajat ylittävään kaupankäyntiin sovellettavat tariffit ja kapasiteetin jakaminen Eri siirtoverkko-operaattorit tai sääntelyviranomaiset eivät nykyisin juurikaan koordinoi toimiaan keskenään sen takaamiseksi, että rajat ylittävään kaupankäyntiin sovellettavat tariffit vastaisivat kustannuksia. Useimmissa tapauksissa jäsenvaltioissa kannetaan edelleen päällekkäisiä siirtokustannuksia nimelliseen reittiin perustuvien sopimusten mukaisesti. Tässä päällekkäisessä hinnoittelussa ei oteta huomioon esimerkiksi fyysisistä sähkövirroista tosiasiallisesti aiheutuvia kustannuksia eikä sitä, että joidenkin virtojen avulla saatetaan todella vähentää ylikuormitusta ja pienentää kustannuksia. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot määräävät erityisiä tuonti- tai vientimaksuja. Jäljempänä oleva taulukko sisältää esimerkkejä tällaisista maksuista. Tammikuuhun 2002 mennessä saatetaan päästä yksimielisyyteen tilapäisestä rajat ylittävään kaupankäyntiin sovellettavia tariffeja koskevasta järjestelmästä, minkä ansiosta useimmat näistä maksuista poistuvat. Taulukko 2 Esimerkkejä rajat ylittävän kaupankäynnin yhteydessä kannettavista maksuista >TAULUKON PAIKKA> Sen lisäksi, että jäsenvaltiot soveltavat rajat ylittävään kaupankäyntiin epäyhtenäisiä tariffeja, ne jakavat yhteenliitäntäkapasiteettia erilaisin perustein (ks. taulukko 1). Lähestymistavat ovat seuraavanlaisia: 1) jonotusperiaate, jota käytetään Ranskan ja Espanjan, Ranskan ja Belgian sekä Itävallan ja Italian välillä 2) kapasiteetin suhteelliset rajoitukset Ranskan ja Italian välillä 3) avoimet huutokaupat, jotka ovat käytössä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan, Saksan ja Tanskan, Espanjan ja Portugalin sekä Belgian ja/tai Saksan ja Alankomaiden välillä 4) sekä sähköalan kapasiteetin että spot-markkinoiden ottaminen huomioon; tätä mallia käytetään Pohjoismaissa sekä osittain Espanjan ja Portugalin välillä. Monien yhteenliittymien osalta etusija annetaan markkinaosapuolille, joilla on pitkäaikaisia kapasiteettivarauksia. Monet näistä käytännöistä ovat epätyydyttäviä, ja markkinalähtöisiä mekanismeja pidetään terveempänä ratkaisuna. Esimerkiksi pohjoismaisessa järjestelmässä kapasiteetin jakaminen perustuu tuottajien sähkön spot-markkinoilla tekemiin tarjouksiin. Siirtoverkko-operaattorit jakavat sen jälkeen kapasiteettia automaattisesti siten, että kyseisten kahden eri alueen väliset hintaerot jäävät mahdollisimman pieniksi. Tämä menettely suoritetaan reaaliajassa kunkin sopimusajanjakson osalta. Etuna on tällöin se, että siirtoverkko-operaattori voi taata, että kaikki käytettävissä oleva kapasiteetti käytetään. Avoimet huutokaupat edellyttävät erillistä liiketoimea kapasiteetin varmistamiseksi. Tämä seikka luo välittömästi ylimääräisen rasitteen rajat ylittävään kaupankäyntiin, vaikka se antaakin samanaikaista mahdollisuuden turvata kapasiteetti pitkäksi aikaa. Eräs avoimista huutokaupoista johtuva ongelma on, että niiden yhteydessä tuottajat voivat tarjota eri hintoja eri spot-markkinoilla. Tämä voi olla niille tilaisuus markkinoiden pirstomiseen ja hintaerojen säilyttämiseen, mikä johtuisi yhteenliitäntöjen puutteesta. Kaasu: Rajat ylittävään kaupankäyntiin sovellettavat tariffit ja kapasiteetin jakaminen Kuten rajat ylittävään sähkökauppaan sovellettavista tariffeista, myös kaasukauppatariffeista on neuvoteltava kaikkien nimellisen sopimusreitin piiriin kuuluvien siirtoverkko-operaattoreiden kanssa. Joissain tapauksissa tästä ei aiheudu ongelmia, koska lyhyillä välimatkoilla sopimuskäytäntöjen ja tosiasiallisten kaasuvirtojen välillä voi olla jotain vastaavuutta. Näin ei kuitenkaan ole, jos tilannetta tarkastellaan Euroopan tasolla laajemmin. Kun otetaan huomioon esimerkiksi käytettyjen kaasun maahantulokohtien suuri määrä, ei ole kovin todennäköistä, että kaasuvirrat kulkisivat todellisuudessa esimerkiksi Norjasta Espanjaan. Kaasun siirtoverkko-operaattoreiden kesken ei ole nykyään sopimusta, jossa todettaisiin tämä seikka määrättäessä pitkän matkan kuljetuksiin sovellettavia tariffeja. Avainkysymys on, mikä osa sopimusreittejä pitkin kulkevasta kapasiteetista on varattava tällaisiin pitkän matkan kuljetuksiin ja voidaanko varmuus taata muilla vähemmän kalliilla keinoilla. Valtaosassa Eurooppaa käytettävissä olevan kapasiteetin puutteen ei ole todettu tähän mennessä rajoittavan erityisemmin tai välittömästi verkkoon pääsyä toisin kuin sähkön ollessa kysymyksessä. Kapasiteetin saatavuutta koskevien tietojen osalta avoimuuden puute on tällä hetkellä kuitenkin yleinen ongelma. Pitkäaikaisia sopimuksia, jotka koskevat osaa putkiston kapasiteetista tai koko kapasiteettia, tehdään usein vakiintuneiden yhtiöiden kanssa, riippumatta siitä, käytetäänkö kapasiteetti todella, eikä useimmilla siirtoverkko-operaattoreilla ole minkäänlaista sopimusta käytettävissä olevan vapaan kapasiteetin määrää koskevien tietojen toimittamisesta markkinaosapuolille. Kaasualan siirtoverkko-operaattoreiden järjestö ei ole vielä suostunut julkaisemaan yksityiskohtaisia tietoja käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista. Se on julkaissut kuitenkin Euroopan kaasuverkon tärkeimmissä osissa käytettävissä olevaa ohjeellista kapasiteettia koskevan "liikennevalojärjestelmän". Kyseiset tiedot eivät ole kuitenkaan reaaliaikaisia. Sähkön osalta sovitusta perusperiaatteesta poiketen sopimusteitse varattu, käyttämättä jäävä kapasiteetti ei ole GTE:n määritelmien mukaan käytettävissä. GTE:n katsaus osoittaa, että 55:sta rajat ylittävästä solmukohdasta noin kaksi kolmasosaa ovat joko "punaisia" eli kapasiteettia ei ole käytettävissä tai sitä on hyvin vähän tai "keltaisia", joiden osalta käytettävissä olo riippuu halutusta määrästä. Vain noin yksi kolmasosa solmukohdista on "vihreitä" eli kapasiteettia on niissä käytettävissä. Tämän tilanteen vuoksi kilpailu on yleensä todellista vain siinä määrin kuin uusien markkinoille tulijoiden käytettävissä on kaasua sillä paikkakunnalla, jossa niiden mahdollinen asiakaskuntakin on. Kilpailu tärkeimpiä kaasulähteitä lähinnä olevilla EU:n alueilla on ollut siten yleensä vilkkaampaa kuin muualla, sillä tällaisilla alueilla saattaa olla monia kilpailevia yhtiöitä, joilla on kaasua käytettävissään kyseisellä paikkakunnalla, erityisesti, jos hallitukset pakottavat markkinoilla jo olevia kaasuntuojayhtiöitä noudattamaan ohjelmia kaasun vapauttamiseksi. Kilpailun nykytaso Rajat ylittävän kaupankäynnin mahdollisuuksien rajoittaminen on omiaan vaikuttamaan kilpailun määrään. Vaikutukset ovat havaittavissa erityisesti joidenkin kansallisten markkinoiden keskittyneisyysasteessa. Kuten taulukko 1 osoittaa, toimittajaa vaihtavien asiakkaiden osuuden perusteella vaikuttaa siltä, ettei uusien tulijoiden ole kovin helppoa päästä markkinoille, mihin saattaa olla syynä kapasiteetin puute tai kapasiteetin asianmukaisten jakomenettelyjen puute. Taulukko 3 Ilmoitettu markkinoiden avautumisaste ja arvioidut toimittajan vaihdokset [15] [15] Lähde: Energian ja liikenteen pääosaston ja Eurostatin kyselyt. >TAULUKON PAIKKA> Se, että asiakkaat vaihtavat toimittajaa vain harvoin, ei ole osoitus sähkön ja kaasun markkinoiden terveydestä. Tämä on erityisen huolestuttavaa, kun tarkastellaan jäsenvaltioiden välisiä suuria eroja sähkö- ja kaasulaskuissa, kuten seuraavat energian suurkäyttäjiä koskevat kaaviot osoittavat. >VIITTAUS KAAVIOON> >VIITTAUS KAAVIOON> Kaavio: Sähkön ja kaasun hintojen vertailu jäsenvaltioittain Kaasu Sähkö Päätelmät Tilastojen mukaan useimpien sähkönsiirtoon käytettyjen Euroopan liitosyksiköiden käyttöaste on jo kyllästetty tai korkea. Nykyisissä infrastruktuureissa on jonkin verran varaa jäsenvaltioiden välisten fyysisten virtojen lisäämiseen, mutta pahimmin ylikuormittuneiden liitosyksiköiden kuormituksen keventäminen edellyttää investointeja. Sääntelyviranomaisten on kuitenkin varmistettava, että nykyiset liitosyksiköt palvelevat sähkömarkkinoita mahdollisimman tehokkaasti. Jopa suhteellisen vähäinen yhteenliitäntäkapasiteetti saattaa yhdistää liitosyksiköiden kummallakin puolella olevat markkinat, jos niiden välillä ei ole pysyviä hintaeroja. Kaasun osalta sekä hinnoittelu- että kapasiteetinjakomekanismit ovat tällä hetkellä epätyydyttäviä, jotta todelliset kaasun sisämarkkinat voisivat kehittyä. Kaasukauppiaat eivät todennäköisesti saa vastaansa tariffeja, jotka eivät vastaa kustannuksia, etenkin, jos toimittajien ja heidän asiakkaidensa välillä on suuri välimatka. Lisäksi kolmannet osapuolet ovat epäselvässä tilanteessa kapasiteetin saatavuuden suhteen, koska kirjattu kapasiteetti saattaa jäädä käyttämättä. Näyttää siltä, että nämä kysymykset myötävaikuttavat joihinkin tekijöihin, jotka haittaavat kilpailun kehittymistä markkinoilla. Näistä tekijöistä aiheutuu huomattavia eroja sekä kilpaillun toiminnan tasossa että loppukuluttajien maksamien energianhintojen tasossa. LIITE II Suunnitellut sähkön ja kaasun siirtoon käytettävät liitosyksiköt EU:n ja ehdokasmaiden sekä muiden kolmansien maiden ja näiden maiden välillä EU:n yhteenkuuluvuus ja laajeneminen Energiainfrastruktuuri on EU:n taloudellisen toiminnan ja yhteenkuuluvuuden tärkeä perusedellytys, joka koskee myös EU:n suhteita ehdokasmaihin. Kuten tässä tiedonannossa mainitaan, yhteisön aluerahastoista myönnetyllä rahoituksella on ollut tärkeä osuus energiainfrastruktuurin kehittämisessä erityisesti siltä osin kuin se on koskenut maakaasun käyttöönottoa aiempaa laajemmalla alueella. Hyvin toimiva energiantoimitus- ja -jakelujärjestelmä on eräs ehdokasmaiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen avaintekijöistä liittymisvaatimusten täyttämisen kannalta. Sekä kaasun että sähkön kysyntä kasvavat seuraavien 20 vuoden kuluessa todennäköisesti paljon aiempaa nopeammin EU:n ehdokasmaissa kuin EU:ssa: kysyntä kasvaa todennäköisesti yli kaksinkertaiseksi nykyisestä. Tämän vuoksi on ilmeistä, että infrastruktuuri-investointien tarve ehdokasmaissa on hyvin suuri. Phare-ohjelmalla pyritään edistämään liittymisvalmisteluja. Suurille tuloja tuottaville investoinneille (kuten sähkö ja kaasu) ei voida myöntää rahoitusta Phare-ohjelmasta, mutta siitä voidaan avustaa instituutioiden kehittämistä ehdokasmaissa, jotta yhteisön lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpano kävisi helpommin näissä maissa. Hankkeiden valmisteluun tarkoitetun rahoitusvälineen kautta Phare voi rahoittaa muista lähteistä, kuten EIP:stä ja EJKP:stä rahoitettavien investointihankkeiden toteutettavuustutkimuksia. Ehdokasmaita pyydetään tässä tiedonannossa antamaan tietoja suunnitelluista EU:n ja ehdokasmaiden välisistä sekä ehdokasmaiden välisistä kaasun ja sähkön siirtoon käytettävistä liitosyksiköistä. Nämä hankkeet esitetään seuraavassa luettelossa. Tiedot perustuvat pääasiallisesti kuulemisprosessin aikana saatuihin lausuntoihin. Sähkö: * siirtokapasiteetin lisääminen Slovakian ja Unkarin, Puolan, Itävallan ja Ukrainan välillä * siirtokapasiteetin lisääminen Tsekin tasavallan ja Puolan, Slovakian, Saksan ja Itävallan välillä * liitosyksikkö Liettuan ja Puolan väliseen sähkönsiirtoon (osa laajempaa Itämeren reuna-alueiden sähköverkkoa) * Puolan ja Saksan välisten suhteiden lujittaminen * Slovenian ja Italian välinen liitosyksikkö * Slovenian ja Unkarin välinen liitosyksikkö * Adrianmeren linja (UCTEn ja Kreikan välillä) * Kreikan ja Turkin välinen yhteenliitäntä * Turkin ja Bulgarian välinen yhteenliitäntä * Eestin ja Suomen välinen yhteenliitäntä. Parhaillaan tutkitaan lisäksi UCTE-järjestelmän ja Bulgarian, Romanian, Turkin, Länsi-Ukrainan ja Maghreb-maiden verkkojen synkronointia ja yhteenliittämistä. Kaasu: * Norja-Ruotsi /Tanska-Puola (BalticPipe-Tanska-Puola mukaan luettuna) * Baltian maat-EU (mahdollisesti osana North-TransGas -hanketta) * Bulgaria: kauttakulkujärjestelmän lujittaminen, varastointilaitosten laajentaminen ja kompressointi- ja mittauslaitteiden nykyaikaistaminen * Liettuan/Baltian maiden ja Puolan välinen liitosyksikkö * Itävalta: yhteydet Tsekin tasavaltaan ja Kroatiaan sekä Bosniaan Slovenian kautta * Puola: huomattavat varastointimahdollisuudet * Latvia: Incukalnsin varaston laajentaminen * Liettua-Latvia: mittausaseman rakentaminen rajalle * Romanian ja Unkarin välinen yhteenliitäntä * Romanian ja Moldavian välinen yhteenliitäntä * Romania: varastoinnin kehittäminen * Romania: Bulgariaan, Kreikkaan ja Turkkiin johtavan kauttakulkuputken nykyaikaistaminen * Puola-Slovakia: pohjois- ja eteläosia yhdistävä Yamalin yhteenliitäntä Puolassa ja Slovakiassa sijaitsevien kauttakulkulinjojen välissä * Malta: yhteenliitäntä Italian kanssa tai haara Libyan ja Sisilian väliseen putkeen (arvioidaan parhaillaan) * Turkki: Kaasulinjojen yhteenliitännät EU:n kanssa Kaspianmereltä ja Lähi- ja Keski-idästä tuotavalle kaasulle. * LIITE III A: Euroopan kaasunsiirtokartalla on punaisella merkitty seuraavat tärkeimmät kaasuntoimitusreitit: * Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin välinen liitosyksikkö * Yhdistyneen kuningaskunnan ja mantereen liitosyksikkö (suunta Yhdistynyt kuningaskunta-Belgia - keltainen päinvastaisessa suunnassa) * Zeepipe-putki Norjasta Belgiaan (Zeebruggeen) * Europipe II -putki Norjasta Saksaan (Dornum) * Tanskan ja Saksan välinen liitosyksikkö (Deudan-putki) * Itävalta-Saksa (Oberkappel) * Ranskan ja Espanjan välinen liitosyksikkö * Algeriasta Marokon kautta Espanjaan ja Portugaliin johtava putki, joka yhdistää Maghreb-maat ja Euroopan toisiinsa * Alankomaista Saksaan suuntautuvaan vientiin tarkoitetut putket * Alankomaista Belgiaan suuntautuvaan vientiin tarkoitetut putket. B: Seuraavat puutteet kaasun perusinfrastruktuureissa on todettu yhdessä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asia koskee: * Kreikka: yhteyden Italiaan ja/tai Turkkiin luovat liitännät sekä varastoinnin kehittäminen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset * Suomi: liitosyksiköt Pohjoismaihin ja/tai Baltian maihin sekä Manner-Eurooppaan * Portugali: nesteytetyn maakaasun käsittely- ja varastointilaitosten kehittäminen * Espanja: liitäntöjen lisääminen Ranskan kanssa sekä nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitosten kehittäminen * Ruotsi: liitosyksiköiden lisääminen Tanskan, Norjan, Suomen tai Saksan kanssa * Tanska: liitosyksikkö Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa * Irlanti: tehty päätös toisesta liitosyksiköstä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, uusien offshore-kenttien kehittämisestä ja liitosyksiköstä Pohjois-Irlannin kanssa * Italia: nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten kehittäminen * Ranska: nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten ja varastointilaitosten kehittäminen. * Alankomaat: liitosyksikkö Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa * Saksa: nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten kehittäminen * Yhdistynyt kuningaskunta: nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten kehittäminen ja puristusmenetelmien kehittäminen liitosyksiköissä suoritettavaa käsittelyä varten (Belgiassa). LIITE IV alustava kartta euroopan kaasuntoimitushankkeista: >VIITTAUS KAAVIOON> Luettelo suunnitelluista tai mahdollisista tärkeistä kaasuntoimitushankkeista Euroopalle: * Medgaz-putki Algeriasta Eurooppaan suuntautuvaa kaasuntuontia varten (Espanjan kautta Ranskaan) * Libyan ja Italian välinen liitosyksikkö ("Green Stream") * Algeriaa, Sardiniaa ja EU:ta koskeva hanke * nesteytetyn maakaasun toimittaminen Egyptistä Italiaan (Brindisi), Espanjaan ja mahdollisesti muihin jäsenvaltioihin sekä Turkkiin * nesteytetyn maakaasun toimitukset Qatarista Italiaan (Rovigo) * Venäjältä North Trans Gas -putkea pitkin Pietarista Itämeren kautta Manner-Eurooppaan tuotava kaasu * Shtokmanin ja Euroopan välinen hanke (yhdistää Barentsinmerellä sijaitsevan Shtokmanin maakaasukentän Saksan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoihin) * Yamalin ja Euroopan välinen rengasputki * Algerian, Marokon ja Espanjan välinen rengasputki (EU) * Irania ja/tai Irakia, Turkkia ja EU:ta koskeva hanke * Kaspianmeri (Turkmenistan/Azerbaidzan/Kazakhstan)-Turkki-EU * nesteytetyn maakaasun toimitukset Trinidadista ja Tobagosta * nesteytetyn maakaasun toimitukset Nigeriasta * nesteytetyn maakaasun toimitukset Norjasta (Snöhvitin kenttä Barentsinmerellä) * Norjan (sekä Ruotsin, Tanskan, Suomen) ja Puolan välinen liitosyksikkö, joka yhdistää Pohjoismaiden eteläosat EU:n mannerosiin.