02009L0103 — FI — 23.12.2023 — 001.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/103/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta (kodifioitu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 263 7.10.2009, s. 11) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2021/2118, annettu 24 päivänä marraskuuta 2021, |
L 430 |
1 |
2.12.2021 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/103/EY,
annettu 16 päivänä syyskuuta 2009,
moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta
(kodifioitu toisinto)
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
1
LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
’ajoneuvolla’
moottoriajoneuvoa, joka kulkee yksinomaan mekaanisella voimalla maata mutta ei raiteita pitkin ja jonka
suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h; tai
suurin nettopaino on yli 25 kg ja suurin rakenteellinen nopeus yli 14 km/h;
a alakohdassa tarkoitetun ajoneuvon kanssa käytettävää kytkettyä tai irrallista perävaunua.
Sen estämättä, mitä a ja b alakohdassa säädetään, yksinomaan liikkumisesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettuja pyörätuoliajoneuvoja ei pidetä tässä direktiivissä tarkoitettuina ajoneuvoina;
’ajoneuvon käytöllä’ ajoneuvon käyttöä, joka vastaa ajoneuvon käyttötarkoitusta liikennevälineenä liikennevahingon aiheutuessa, riippumatta ajoneuvon ominaisuuksista ja riippumatta siitä, missä maastossa ajoneuvoa käytetään ja onko ajoneuvo paikallaan vai liikkeessä;
’vahingon kärsineellä’ henkilöä, jolla on oikeus saada korvausta ajoneuvojen aiheuttamista vahingoista tai vammoista;
’kansallisella vakuutuksenantajien toimistolla’ erityisjärjestöä, joka on perustettu 25 päivänä tammikuuta 1949 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sisämaan liikennekomitean tieliikenteen alakomitean suosituksen N:o 5 mukaisesti ja joka toimii niiden vakuutusyritysten yhteiselimenä, joilla on valtiossa toimilupa liikennevakuutuksen käsittävän vakuutusliikkeen harjoittamiseen;
’alueella, jossa ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka’
sen valtion aluetta, jonka rekisterikilpi ajoneuvossa on, riippumatta siitä, onko kilpi pysyvä vai väliaikainen; tai
jos rekisteröintiä ei vaadita tietyntyyppiselle ajoneuvolle, mutta ajoneuvolla on vakuutuskilpi tai rekisterikilpeä vastaava tunnistemerkki, sen valtion aluetta, jossa vakuutuskilpi tai tunnistemerkki on annettu; taikka
jos tietyntyyppisiltä ajoneuvoilta ei vaadita rekisterikilpeä, vakuutuskilpeä eikä tunnistemerkkiä, sen valtion aluetta, jossa ajoneuvon haltijalla on pysyvä asuinpaikka; taikka
jos liikennevahingossa osallisena olevalla ajoneuvolla ei ole rekisterikilpeä tai rekisterikilpi ei vastaa tai ei enää vastaa ajoneuvoa, sen valtion aluetta, jossa liikennevahinko tapahtui, korvausvaatimuksen käsittelemiseksi 2 artiklan a alakohdan tai 10 artiklan mukaisesti;
’vihreällä kortilla’ kansainvälistä vakuutustodistusta, joka on annettu kansallisen toimiston puolesta 25 päivänä tammikuuta 1949 annetun Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sisämaan liikennekomitean tieliikenteen alakomitean suosituksen N:o 5 mukaisesti;
’vakuutusyrityksellä’ yritystä, joka on saanut virallisen toimilupansa direktiivin 73/239/ETY 6 artiklan tai 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
’toimipaikalla’ vakuutusyrityksen pääkonttoria, asioimistoa tai sivukonttoria, sellaisena kuin se määritellään muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, 22 päivänä kesäkuuta 1988 annetun toisen neuvoston direktiivin 88/357/ETY ( 1 ) 2 artiklan c alakohdassa;
’kotijäsenvaltiolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY ( 2 ) 13 artiklan 8 alakohdan a alakohdassa määriteltyä kotijäsenvaltiota.
2 artikla
Soveltamisala
Ajoneuvoihin, joilla on pysyvä kotipaikka jäsenvaltion alueella, sovelletaan 4, 6, 7 ja 8 artiklan säännöksiä:
sen jälkeen, kun kansallisten vakuutuksenantajien toimistojen kesken on tehty sopimus, jonka ehtojen mukaan kukin kansallinen toimisto takaa korvausvaatimusten käsittelyn liikennevakuutusta koskevien kansallisten lakiensa mukaisesti vahinkotapauksissa, jotka sen alueella on aiheuttanut ajoneuvo, jolla on pysyvä kotipaikka toisen jäsenvaltion alueella, riippumatta siitä, onko tämä ajoneuvo vakuutettu vai ei;
siitä komission vahvistamasta päivästä lukien, jona se on varmistanut tiiviissä yhteistyössä kaikkien jäsenvaltioiden kanssa, että sellainen sopimus on tehty;
sopimuksen voimassaoloaikana.
3 artikla
Liikennevakuutuksen ottamista koskeva velvoite
Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava, jollei 5 artiklasta muuta johdu, kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisen ajoneuvon käyttöön liittyvän vastuun varalta on otettu liikennevakuutus, jolla on pysyvä kotipaikka sen alueella.
Tätä direktiiviä ei sovelleta ajoneuvon käyttöön moottoriurheilutapahtumissa ja -toiminnoissa, mukaan lukien kilpa-ajot, kilpailut, harjoittelu, testaus ja esittelyt rajoitetulla ja merkityllä alueella jäsenvaltiossa, kun kyseinen jäsenvaltio varmistaa, että toiminnan järjestäjä taikka mikä tahansa muu taho on ottanut vaihtoehtoisen vakuutuksen tai takuun, joka kattaa kolmansille, katsojat ja muut sivulliset mukaan lukien, aiheutuvan vahingon muttei välttämättä kata osallistuville kuljettajille ja heidän ajoneuvoilleen aiheutuvaa vahinkoa.
Vakuutetun vastuun laajuus sekä vakuutusturvan ehdot määräytyvät ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vakuutussopimus kattaa myös:
muissa jäsenvaltioissa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti näiden valtioiden alueella aiheutuneet vahingot tai vammat;
jäsenvaltioiden kansalaisille aiheutuvat vahingot tai vammat, jotka ovat aiheutuneet suoralla matkalla kahden sellaisen alueen välillä, joilla perustamissopimus on voimassa, jos mikään kansallinen vakuutuksenantajien toimisto ei ole vastuussa läpikuljettavasta alueesta; siinä tapauksessa vahinko tai vamma korvataan siinä jäsenvaltiossa voimassa olevien liikennevakuutusta koskevien lakien mukaisesti, jonka alueella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka.
Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun liikennevakuutuksen on aina katettava sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot.
4 artikla
Vakuutusta koskevat tarkastukset
Ne voivat kuitenkin tarkastaa vakuutuksia edellyttäen, että tarkastukset ovat syrjimättömiä, tarpeellisia ja oikeasuhteisia asetetun tavoitteen saavuttamiseksi ja
ne toteutetaan osana valvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena ei ole vakuutusten tarkastaminen; tai
ne ovat osa sellaisten kansallisella alueella toteuttavien tarkastusten yleistä järjestelmää, jotka koskevat myös ajoneuvoja, joiden pysyvä kotipaikka on tarkastuksen tekevän jäsenvaltion alueella, eivätkä ne edellytä ajoneuvon pysäyttämistä.
Kyseisissä jäsenvaltioiden toimenpiteissä on erityisesti mainittava tietojen käsittelyn täsmällinen tarkoitus, viitattava asiaankuuluvaan oikeusperustaan, noudatettava asiaankuuluvia turvallisuusvaatimuksia ja kunnioitettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden ja käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteita sekä vahvistettava tietojen oikeasuhteinen säilyttämisaika. Yksinomaan vakuutustarkastuksen käsittelyä varten tämän artiklan nojalla käsiteltävät henkilötiedot säilytetään ainoastaan niin kauan kuin ne ovat tarpeen kyseistä tarkoitusta varten, ja niin pian kuin tämä on saavutettu, ne poistetaan kokonaan. Jos vakuutustarkastuksesta käy ilmi, että ajoneuvolla on 3 artiklan mukainen pakollinen vakuutus, rekisterinpitäjän on välittömästi poistettava kyseiset tiedot. Kun tarkastuksessa ei pystytä selvittämään, onko ajoneuvolla 3 artiklan mukainen pakollinen vakuutus, tiedot säilytetään ainoastaan rajoitetun ajan, joka ei saa ylittää vakuutusturvan olemassaolon selvittämiseksi tarvittavien päivien lukumäärää.
5 artikla
Poikkeukset liikennevakuutuksen ottamista koskevasta velvoitteesta
Tällaisen poikkeuksen tekevän jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että korvausta maksetaan vahingoista tai vammoista, joita näille henkilöille kuuluvat ajoneuvot ovat aiheuttaneet sen alueella ja muiden jäsenvaltioiden alueilla.
Sen on nimettävä erityisesti vahingon tai vamman aiheutumismaassa toimiva viranomainen tai elin vastaamaan vahingon kärsineille maksettavista korvauksista kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti sellaisissa tapauksissa, joihin ei voida soveltaa 2 artiklan a alakohtaa.
Sen on ilmoitettava komissiolle luettelo henkilöistä, jotka ovat vapautettuja liikennevakuutuksesta, sekä korvauksesta vastaavista viranomaisista tai elimistä.
Komissio julkaisee luettelon.
Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ajoneuvoja kohdellaan samalla tavalla kuin ajoneuvoja, joita ei ole vakuutettu 3 artiklassa säädetyn mukaisesti.
Sen jäsenvaltion takuurahasto, jossa liikennevahinko on tapahtunut, voi sen jälkeen esittää korvausvaatimuksen takuurahastolle siinä jäsenvaltiossa, jossa on ajoneuvon pysyvä kotipaikka.
Jäsenvaltioiden on 11 päivästä kesäkuuta 2010 alkaen annettava komissiolle selvitys tämän kohdan täytäntöönpanosta ja sen soveltamisesta käytännössä.
Tarkasteltuaan näitä selvityksiä komissio esittää tarvittaessa ehdotuksia kyseisen poikkeuksen korvaamiseksi tai sen kumoamiseksi.
Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ajoneuvoja kohdellaan samalla tavalla kuin ajoneuvoja, joita ei ole vakuutettu 3 artiklassa säädetyn mukaisesti.
Sen jäsenvaltion takuurahasto, jossa liikennevahinko on tapahtunut, voi sen jälkeen esittää korvausvaatimuksen takuurahastolle siinä jäsenvaltiossa, jossa on ajoneuvon pysyvä kotipaikka.
Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja ajoneuvoja kohdellaan samalla tavalla kuin ajoneuvoja, joita ei ole vakuutettu 3 artiklassa säädetyn mukaisesti.
Sen jäsenvaltion takuurahasto, jossa liikennevahinko on tapahtunut, voi sen jälkeen esittää korvausvaatimuksen takuurahastolle siinä jäsenvaltiossa, jossa on ajoneuvon pysyvä kotipaikka.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen osalta 3 artiklasta poikkeavien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisiä ajoneuvoja kohdellaan samalla tavalla kuin ajoneuvoja, joita ei ole vakuutettu 3 artiklassa säädetyn mukaisesti.
Sen jäsenvaltion takuurahasto, jossa liikennevahinko on tapahtunut, voi sen jälkeen esittää korvausvaatimuksen takuurahastolle siinä jäsenvaltiossa, jossa on ajoneuvon pysyvä kotipaikka.
6 artikla
Kansalliset vakuutuksenantajien toimistot
Rajoittamatta 2 artiklan a alakohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos ajoneuvo, jolla on pysyvä kotipaikka muun jäsenvaltion alueella, aiheuttaa vahingon niiden alueella, kansalliselle vakuutuksenantajien toimistolle ilmoitetaan seuraavat tiedot:
alue, jolla ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka, sekä sen mahdollinen rekisteritunnus;
kaikki mahdolliset ajoneuvon vakuutukseen liittyvät, tavallisesti vihreässä kortissa ja ajoneuvon haltijan hallussa olevat tiedot, jos näitä vaatii se jäsenvaltio, jonka alueella ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka.
Jäsenvaltioiden on varmistettava lisäksi, että toimisto välittää a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot sen valtion kansalliselle vakuutuksenantajien toimistolle, jonka alueella ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka.
2
LUKU
SÄÄNNÖKSET AJONEUVOISTA, JOIDEN PYSYVÄ KOTIPAIKKA ON KOLMANNEN MAAN ALUEELLA
7 artikla
Ajoneuvoja, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella, koskevat kansalliset toimenpiteet
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ajoneuvoja, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella ja jotka tulevat alueelle, jolla perustamissopimus on voimassa, ei käytetä näiden jäsenvaltioiden alueella, ellei koko sillä alueella, jolla perustamissopimus on voimassa, kaikkia näiden ajoneuvojen aiheuttamia vahinkoja tai vammoja korvata eri jäsenvaltioiden liikennevakuutusta koskevien lakien mukaisesti.
8 artikla
Ajoneuvoja, joiden pysyvä kotipaikka on kolmannen maan alueella, koskevat asiakirjat
Ajoneuvot, joilla on pysyvä kotipaikka kolmannessa maassa, rinnastetaan kuitenkin ajoneuvoihin, joilla on pysyvä kotipaikka yhteisössä, jos kaikkien jäsenvaltioiden kansalliset toimistot erikseen, kukin omien liikennevakuutusta koskevien kansallisten lakiensa mukaisesti, takaavat tällaisten ajoneuvojen niiden alueella aiheuttamia vahinkoja koskevien korvausvaatimusten käsittelyn.
3
LUKU
PAKOLLISEN VAKUUTUKSEN VÄHIMMÄISMÄÄRÄT
9 artikla
Vähimmäismäärät
Jäsenvaltioiden on vaadittava, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeutta vahvistaa korkeampia vastuurajoja, että 3 artiklassa tarkoitettu pakollinen vakuutus kattaa seuraavat vähimmäismäärät:
henkilövahinkojen osalta 6 450 000 euroa liikennevahinkoa kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä tai 1 300 000 euroa vahingon kärsinyttä kohden;
omaisuusvahinkojen osalta 1 300 000 euroa liikennevahinkoa kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä.
Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, vähimmäismäärät muunnetaan jäsenvaltioiden kansalliseksi valuutaksi käyttämällä Euroopan unionin virallisessa lehdessä 22 päivänä joulukuuta 2021 julkaistua valuuttakurssia.
Komissio hyväksyy 28 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä näiden määrien mukauttamisesta YKHI:hin kuuden kuukauden kuluessa kunkin viisivuotisjakson päättymisestä.
Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, määrät muunnetaan jäsenvaltioiden kansalliseksi valuutaksi käyttämällä Euroopan unionin virallisessa lehdessä uusien vähimmäismäärien laskentapäivänä julkaistua valuuttakurssia.
4
LUKU
KORVAUS VAHINGOISTA, JOTKA ON AIHEUTTANUT TUNTEMATON AJONEUVO TAI AJONEUVO, JONKA OSALTA EI OLE TÄYTETTY 3 ARTIKLASSA TARKOITETTUA VAKUUTTAMISVELVOLLISUUTTA, JA KORVAUS MAKSUKYVYTTÖMYYSTAPAUKSESSA
10 artikla
Korvauksen suorittamisesta vastuussa oleva elin
Ensimmäisessä alakohdassa ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta pitää elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena eikä oikeutta säännellä korvausvaatimuksista sopimista kyseisen elimen ja vahingosta korvausvastuussa olevan henkilön tai olevien henkilöiden ja muiden vakuutuksenantajien tai sosiaaliturvalaitosten välillä, joilta vaaditaan korvausta vahingon kärsineelle samasta vahingosta. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa sallia elimen asettavan korvauksen maksamisen ehdoksi, että vahingon kärsineen on jollakin tavoin osoitettava vastuussa olevan henkilön olevan kyvytön maksamaan tai kieltäytyvän maksamasta.
Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapauttaa elimen maksamasta korvausta sellaisten henkilöiden vahingoista, jotka ovat vapaaehtoisesti nousseet vahingon tai vamman aiheuttaneeseen ajoneuvoon, jos elin voi osoittaa näiden tienneen ajoneuvon olevan vakuuttamaton.
Jos elin on kuitenkin maksanut vahingon kärsineelle korvausta merkittävistä henkilövahingoista samasta liikennevahingosta, jossa tuntematon ajoneuvo aiheutti omaisuusvahinkoja, jäsenvaltiot eivät voi vapauttaa elintä korvauksen maksamisesta omaisuusvahingoista sillä perusteella, että ajoneuvo on tuntematon. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää enintään 500 euron omavastuusta, joka on tällaisen omaisuusvahingon kärsineen vastuulla.
Edellytykset, joiden perusteella henkilövahinkojen katsotaan olevan merkittäviä, on määritettävä sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, jossa liikennevahinko tapahtuu. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon muun muassa sen, onko vahinko edellyttänyt sairaalahoitoa.
10 a artikla
Vahingon kärsineiden suoja heidän asuinjäsenvaltiossaan aiheutuneissa liikennevahingoissa vakuutusyrityksen maksukyvyttömyystapauksessa
Jokaisen jäsenvaltion on perustettava tai valtuutettava elin, jolle annetaan tehtäväksi suorittaa korvausta sen alueella asuville vahingon kärsineille ainakin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka omaisuusvahingoista tai henkilövahingoista, jotka on aiheuttanut jonkin vakuutusyrityksen vakuuttama ajoneuvo, siitä ajankohdasta, jona
vakuutusyritys on konkurssimenettelyssä; tai
vakuutusyritys on direktiivin 2009/138/EY 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritellyssä likvidaatiomenettelyssä.
Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa elimen on
tehtävä perusteltu korvaustarjous, jos se on todennut olevansa korvausvastuussa 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla, jos korvausvaatimusta ei kiistetä ja jos vahinkojen suuruus on osittain tai kokonaan määritetty;
annettava perusteltu vastaus korvausvaatimuksessa esitettyihin seikkoihin, jos se on todennut, että se ei ole korvausvastuussa 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla, tai jos vastuu kiistetään tai sitä ei ole tarkasti määritetty tai jos vahinkojen suuruutta ei ole kokonaan määritetty.
Jos vahinkojen suuruus on määritetty vain osittain, ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua korvauksen maksamista koskevia vaatimuksia sovelletaan siltä osin kuin vahinkojen suuruus on määritetty osittain ja siitä ajankohdasta, jona niitä vastaava perusteltu korvaustarjous on hyväksytty.
Vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion 1 kohdassa tarkoitetun elimen on hyvitettävä korvaus sen jäsenvaltion, jossa vahingon kärsinyt asuu, 1 kohdassa tarkoitetulle elimelle, joka on suorittanut vahingon kärsineelle korvauksen 8 kohdan mukaisesti, kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta, paitsi jos kyseiset elimet kirjallisesti toisin sopivat, sen jälkeen, kun se on saanut tällaisen hyvitysvaatimuksen.
Vahingon kärsineen oikeus saada korvausta vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä siirtyy korvauksen ensimmäisen alakohdan nojalla suorittaneelle elimelle, lukuun ottamatta vahingon kärsineen oikeutta saada korvausta vakuutuksenottajalta tai muulta vakuutetulta vahingonaiheuttajalta siltä osin kuin maksukyvytön vakuutusyritys kattaisi vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun vastuun sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jokainen jäsenvaltio on velvollinen tunnustamaan tämän korvausoikeuden siirtymisen sellaisena kuin siitä toisessa jäsenvaltiossa säädetään.
Edellä olevia 1–10 kohtaa sovelletaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta
pitää 1 kohdassa tarkoitetun elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena;
säännellä korvausvaatimuksista sopimista saman liikennevahingon johdosta seuraavien kesken:
1 kohdassa tarkoitettu elin;
vahingosta korvausvastuussa oleva henkilö tai olevat henkilöt;
muut vakuutusyritykset tai sosiaaliturvalaitokset, joiden on suoritettava korvausta vahingon kärsineelle.
Jokaisen jäsenvaltion on tätä varten viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 2023
perustettava tai valtuutettava 1 kohdassa tarkoitettu elin ja annettava sille valtuudet neuvotella ja tehdä tällainen sopimus; tai
nimettävä taho ja annettava sille valtuudet neuvotella ja tehdä tällainen sopimus, jonka osapuoli 1 kohdassa tarkoitetusta elimestä tulee, kun se on perustettu tai valtuutettu.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta sopimuksesta on ilmoitettava komissiolle välittömästi.
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua sopimusta ei tehdä viimeistään 23 päivänä joulukuuta 2023, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 28 b artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jotta voidaan täsmentää 1 kohdassa tarkoitettujen elinten menettelyihin liittyvät tehtävät ja menettelyihin liittyvät velvoitteet hyvityksen osalta.
11 artikla
Riidat
Jos 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elimen ja vastuuvakuutuksen antajan välillä syntyy riita siitä, kumman on suoritettava korvaus vahingon kärsineelle, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jompikumpi näistä osapuolista määrätään ensisijaiseen vastuuseen korvauksen maksamisesta vahingon kärsineelle viipymättä.
Jos lopulta päätetään, että toisen osapuolen olisi pitänyt maksaa korvaus kokonaan tai osittain, tämän toisen osapuolen on suoritettava asianmukainen korvaus maksaneelle osapuolelle.
5
LUKU
ERITYISET VAHINGON KÄRSINEIDEN RYHMÄT, POIKKEUSLAUSEKKEET, YKSI VAKUUTUSMAKSU JA AJONEUVON TOIMITTAMINEN JÄSENVALTIOSTA TOISEEN
12 artikla
Erityiset vahingon kärsineiden ryhmät
Tämä artikla ei vaikuta siviilioikeudelliseen vastuuseen eikä vahingonkorvauksen määrään.
13 artikla
Poikkeuslausekkeet
Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan mukaisesti annettua lakisääteistä määräystä tai 3 artiklan mukaisesti tehdyn vakuutuskirjan sisältämää sopimuslauseketta ei sovelleta liikennevahingossa vahingon kärsineiden kolmansien osapuolten korvausvaatimuksiin, jos kyseisen lakisääteisen määräyksen tai sopimuslausekkeen mukaan korvaus evätään tapauksissa, joissa ajoneuvoja käyttävät tai kuljettavat:
henkilöt, joilla ei ole nimenomaista tai muutoin annettua lupaa siihen;
henkilöt, joilla ei ole kyseisen ajoneuvon kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia;
henkilöt, jotka ovat rikkoneet kyseisen ajoneuvon kuntoa ja turvallisuutta koskevia lakisääteisiä teknisiä vaatimuksia.
Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua määräystä tai lauseketta voidaan kuitenkin soveltaa sellaisten henkilöiden vahingoksi, jotka ovat vapaaehtoisesti menneet vahingon tai vamman aiheuttaneeseen ajoneuvoon, jos vakuutuksenantaja voi osoittaa heidän tienneen ajoneuvon olleen varastettu.
Jäsenvaltiot saavat olla soveltamatta niiden alueella tapahtuviin vahinkoihin ensimmäisen alakohdan säännöstä, jos vahingon kärsinyt voi saada korvausta vahingostaan sosiaaliturvalaitokselta.
Jäsenvaltiot, jotka varastettujen tai väkivaltaa käyttäen haltuun otettujen ajoneuvojen osalta säätävät, että 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun elimen on maksettava korvausta, saavat vahvistaa vahingon kärsineelle omaisuusvahingosta enintään 250 euron suuruisen omavastuun.
14 artikla
Yksi vakuutusmaksu
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki ajoneuvojen käytöstä aiheutuvan vastuun varalta otettavat liikennevakuutukset:
kattavat yhden vakuutusmaksun perusteella ja koko sopimuskauden ajan koko yhteisön alueen, mukaan lukien ajan, jonka ajoneuvo on sopimuskauden aikana toisessa jäsenvaltiossa; ja
takaavat saman yhden vakuutusmaksun perusteella kaikissa jäsenvaltioissa niiden lainsäädännön edellyttämän vakuutusturvan tai sen jäsenvaltion lainsäädännön edellyttämän vakuutusturvan, jossa ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka, jos tämä vakuutusturva on parempi.
15 artikla
Ajoneuvon toimittaminen jäsenvaltiosta toiseen
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen jäsenvaltion, jossa ajoneuvo on rekisteröity, ja määränpääjäsenvaltion, jos kyseessä on eri jäsenvaltio, sekä muun asiaankuuluvan jäsenvaltion, kuten sen jäsenvaltion, jossa liikennevahinko on tapahtunut tai jossa vahingon kärsinyt asuu, 23 artiklassa tarkoitetut tietokeskukset tekevät keskenään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiosta toiseen toimitettua ajoneuvoa koskevat tarvittavat tiedot, jotka niillä on 23 artiklan mukaisesti, ovat saatavilla.
15 a artikla
Vahingon kärsineiden suoja liikennevahingoissa, joissa on osallisena ajoneuvon vetämä perävaunu
Kun liikennevahingon on aiheuttanut ajoneuvoyhdistelmä, joka koostuu perävaunua vetävästä ajoneuvosta, ja perävaunulla on kolmansille aiheutuvan vahingon varalta erillinen vastuuvakuutus, vahingon kärsinyt voi esittää korvausvaatimuksensa suoraan perävaunun vakuuttaneelle vakuutusyritykselle, jos
perävaunu voidaan tunnistaa mutta sitä vetänyttä ajoneuvoa ei voida tunnistaa; ja
sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään siitä, että perävaunun vakuutuksenantaja suorittaa korvausta.
Vahingon kärsineelle korvausta suorittaneella vakuutusyrityksellä on takaisinsaantioikeus suhteessa vetoajoneuvon vakuuttaneeseen yritykseen tai 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun elimeen, jos ja siinä määrin kuin tästä säädetään sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.
Tämä kohta ei rajoita sellaisen sovellettavan kansallisen lainsäädännön soveltamista, jossa säädetään vahingon kärsineelle edullisemmista säännöistä.
Kun liikennevahingon on aiheuttanut ajoneuvoyhdistelmä, joka koostuu perävaunua vetävästä ajoneuvosta, perävaunun vakuutuksenantajan on, paitsi jos se velvoitetaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä suorittamaan täysimääräinen korvaus, vahingon kärsineen pyynnöstä annettava hänelle ilman aiheetonta viivytystä tiedot
vetoajoneuvon vakuutuksenantajasta; tai
10 artiklassa säädetystä korvausmekanismista, jos perävaunun vakuutuksenantaja ei saa selville vetoajoneuvon vakuutuksenantajaa.
6
LUKU
TODISTUS, OMAVASTUU JA SUORA KORVAUSVAATIMUS
16 artikla
Todistus kolmansien korvausvaatimuksista
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutuksenottajalla on milloin tahansa oikeus pyytää todistus kolmansien korvausvaatimuksista, jotka koskevat kyseisen vakuutussopimuksen kattamaa ajoneuvoa tai ajoneuvoja, sopimussuhteen vähintään viideltä edelliseltä vuodelta tai todistus siitä, että korvausvaatimuksia ei ole ollut, jäljempänä ’vakuutus- ja vahinkohistoriatodistus’.
Vakuutusyrityksen tai elimen, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia tai antamaan tällaisia todistuksia, on toimitettava kyseinen vakuutus- ja vahinkohistoriatodistus vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa pyynnöstä. Niiden on tehtävä tämä käyttämällä vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuslomaketta.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun vakuutusyritykset ottavat huomioon muiden vakuutusyritysten tai muiden toisessa kohdassa tarkoitettujen elinten antamat vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, ne eivät kohtele vakuutuksenottajia syrjivästi tai korota heidän vakuutusmaksujaan heidän kansalaisuutensa tai pelkästään heidän edellisen asuinjäsenvaltionsa perusteella.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vakuutusyritys ottaa vakuutusmaksuja määrittäessään huomioon vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset, se kohtelee muissa jäsenvaltioissa annettuja todistuksia yhdenvertaisina samassa jäsenvaltiossa olevien toisessa kohdassa tarkoitettujen vakuutusyrityksen tai elinten antamien todistusten kanssa, myös soveltaessaan mahdollisia alennuksia.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritykset julkaisevat yleisen kuvauksen toimintaperiaatteistaan, joiden mukaisesti ne käyttävät vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksia laskiessaan vakuutusmaksuja.
Komissio antaa viimeistään 23 päivänä heinäkuuta 2023 täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään mallin avulla toisessa kohdassa tarkoitetun vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen muoto ja sisältö. Kyseisessä mallissa on oltava tiedot seuraavista:
vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen antava vakuutusyritys tai elin;
vakuutuksenottajan henkilöllisyys, mukaan lukien hänen yhteystietonsa;
vakuutettu ajoneuvo ja ajoneuvon valmistenumero;
ajoneuvon vakuutuksen alkamis- ja päättymispäivä;
vakuutuksenottajan vakuutussopimuksen nojalla käsiteltyjen, kolmansien esittämien korvausvaatimusten lukumäärä vakuutus- ja vahinkohistoriatodistuksen kattamalla ajanjaksolla, mukaan lukien kunkin korvausvaatimuksen päivämäärä;
jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen tai käytäntöjen nojalla merkitykselliset lisätiedot.
Komissio kuulee kaikkia asianosaisia ja työskentelee tiiviisti jäsenvaltioiden kanssa ennen näiden täytäntöönpanosäädösten antamista.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
16 a artikla
Liikennevakuutusten hintavertailuvälineet
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vertailuvälineen on
oltava toiminnallisesti riippumaton 3 artiklassa tarkoitetun pakollisen vakuutuksen tarjoajista, ja sillä on varmistettava, että palveluntarjoajia kohdellaan yhdenvertaisesti hakutuloksissa;
ilmoitettava selvästi vertailuvälineen omistajat ja ylläpitäjät;
asetettava selkeät ja puolueettomat kriteerit, joiden perusteella vertailu tehdään;
käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä;
annettava täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja sekä ilmoitettava viimeinen päivitysajankohta;
oltava avoin kaikille tahansa 3 artiklassa tarkoitetuille pakollisen vakuutuksen tarjoajille, asetettava saataville asiaankuuluvat tiedot, sisällettävä monia erilaisia tarjouksia, jotka kattavat merkittävän osan liikennevakuutusalan markkinoista, ja mikäli esitetyt tiedot eivät anna täyttä käsitystä kyseisistä markkinoista, ilmoitettava siitä käyttäjälle selkeästi ennen tulosten esittämistä;
tarjottava tehokas menettely vääristä tiedoista ilmoittamiseksi;
ilmoitettava, että hinnat perustuvat toimitettuihin tietoihin eivätkä ne sido vakuutuksen tarjoajia.
17 artikla
Omavastuu
Vakuutusyritykset eivät saa määrätä onnettomuudessa vahingon kärsineelle omavastuuta 3 artiklassa tarkoitetun vakuutuksen osalta.
18 artikla
Oikeus suoraan korvausvaatimukseen
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että vahingon kärsineillä on 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla vakuutetun ajoneuvon aiheuttamissa liikennevahingoissa oikeus vaatia korvausta suoraan vakuutusyritykseltä, joka on myöntänyt vahingon aiheuttajalle vastuuvakuutuksen.
7
LUKU
3 ARTIKLAN MUKAISESTI VAKUUTETUN AJONEUVON AIHEUTTAMIEN LIIKENNEVAHINKOJEN KORVAAMINEN
19 artikla
Vahinkojen korvausmenettely
Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön 22 artiklassa tarkoitettu menettely 3 artiklan mukaisesti vakuutetun ajoneuvon aiheuttamien liikennevahinkojen korvaamiseksi.
Jos kyse on onnettomuuksista, jotka voidaan käsitellä 2 artiklassa säädetyllä kansallisten vakuutuksenantajien toimistojen järjestelmällä, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön 22 artiklassa tarkoitettu menettely.
Tämän menettelyn soveltamista varten kaikki viittaukset vakuutusyritykseen ymmärretään viittauksiksi kansallisiin vakuutuksenantajien toimistoihin.
20 artikla
Erityiset säännökset korvauksesta muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossa liikennevahingon seurauksena vahingon kärsineille
Näitä säännöksiä sovelletaan myös niihin jäsenvaltiossa asuviin vahingon kärsineisiin, joilla on oikeus saada korvaus sellaisista liikenneonnettomuuksista johtuvista vahingoista tai vammoista, jotka sattuvat sellaisissa kolmansissa maissa, joiden kansalliset vakuutuksenantajien toimistot ovat liittyneet vihreän kortin järjestelmään, kun onnettomuuden aiheuttajana on ajoneuvo, joka on vakuutettu jossakin jäsenvaltiossa ja jolla on siellä pysyvä kotipaikka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kolmansien maiden vastuuvakuutuksesta annetun lainsäädännön ja kansainvälisen yksityisoikeuden soveltamista.
Jäljempänä olevaa 21 ja 24 artiklaa sovelletaan ainoastaan vahinkotapahtumiin, jotka ovat aiheutuneet sellaisen ajoneuvon käytöstä:
joka on vakuutettu muussa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen asuinvaltiossa olevassa toimipaikassa; ja
jonka pysyvä kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin vahingon kärsineen asuinvaltiossa.
21 artikla
Korvausedustajat
Korvausedustajan tehtävänä on liikennevahingoista johtuvien korvausvaatimusten käsittely ja selvittely 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.
Korvausedustajan on asuttava siinä jäsenvaltiossa tai oltava sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, johon hänet on nimetty.
Jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa tätä valitsemismahdollisuutta.
Vaatimus korvausedustajan nimeämisestä ei poista vahingon kärsineeltä tai tämän vakuutusyritykseltä oikeutta vaatia korvausta suoraan vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä.
Edustajan on kyettävä käsittelemään tapaus vahingon kärsineen henkilön asuinvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.
22 artikla
Korvausmenettely
Jäsenvaltioiden on säädettävä velvoitteista ja niihin liittyvistä tarkoituksenmukaisista, tehokkaista ja järjestelmällisistä rahallisista tai vastaavista hallinnollisista seuraamuksista sen varmistamiseksi, että kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona vahingon kärsinyt on esittänyt korvausvaatimuksensa joko suoraan vahingonaiheuttajan vakuutusyritykselle tai tämän korvausedustajalle,
vahingonaiheuttajan vakuutusyrityksen tai tämän korvausedustajan on tehtävä perusteltu korvaustarjous, jos vastuuta ei kiistetä ja jos vahinkojen suuruus on määritetty; tai
vakuutusyrityksen, jolle korvausvaatimus on esitetty, tai tämän korvausedustajan on annettava perusteltu vastaus korvausvaatimuksessa esitettyihin seikkoihin, jos vastuu kiistetään tai sitä ei ole tarkasti määritetty tai jos vahinkojen suuruutta ei ole kokonaan määritetty.
Jäsenvaltioiden on annettava säännökset sen varmistamiseksi, että jos tarjousta ei ole tehty kolmen kuukauden määräajassa, vahingon kärsineelle maksettavalle, vakuutusyrityksen tarjoamalle tai tuomioistuimen määräämälle korvaussummalle maksetaan korkoa.
23 artikla
Tietokeskukset
Jotta vahingon kärsinyt osapuoli voisi hakea korvausta, kunkin jäsenvaltion on perustettava tai hyväksyttävä tietokeskus, jonka tehtävänä on:
pitää rekisteriä, joka sisältää seuraavat tiedot:
niiden moottoriajoneuvojen rekisterinumerot, joilla on pysyvä kotipaikka kyseisen valtion alueella;
niiden vakuutussopimusten numerot, jotka koskevat kyseisten ajoneuvojen käyttöä direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevan A kohdan vakuutusluokkaan 10 luokiteltujen riskien osalta, rahdinkuljettajan vastuuta lukuun ottamatta, ja jos vakuutus on päättynyt, myös vakuutuksen päättymispäivämäärä;
vakuutusyritykset, jotka tarjoavat vakuutuksia kyseisten ajoneuvojen käytölle direktiivin 73/239/ETY liitteessä olevan A kohdan vakuutusluokkaan 10 luokiteltujen riskien osalta, rahdinkuljettajan vastuuta lukuun ottamatta, sekä tällaisten vakuutusyritysten tämän direktiivin 21 artiklan mukaisesti nimeämät korvausedustajat, joiden nimet on ilmoitettava tietokeskukselle tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti;
luettelo ajoneuvoista, jotka kussakin jäsenvaltiossa on 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vapautettu velvollisuudesta kuulua vastuuvakuutuksen piiriin;
edellä iv alakohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen osalta:
tai järjestää tällaisten tietojen keruu ja jakelu;
sekä avustaa tietojen saantiin oikeutettuja saamaan a alakohdan i–v alakohdassa mainitut tiedot.
Edellä a alakohdan i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetut tiedot on säilytettävä seitsemän vuotta ajoneuvon rekisteristä poistamisesta tai vakuutussopimuksen päättymisestä.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vahingon kärsineellä on oikeus onnettomuuden jälkeen seitsemän vuoden ajan saada viipymättä seuraavat tiedot asuinjäsenvaltionsa tietokeskukselta taikka sen jäsenvaltion tietokeskukselta, jossa ajoneuvon pysyvä kotipaikka on tai jossa liikennevahinko tapahtui:
vakuutusyrityksen nimi ja osoite;
vakuutussopimuksen numero; ja
vakuutusyrityksen korvausedustajan nimi vahingon kärsineen asuinvaltiossa.
Tietokeskusten on toimittava yhteistyössä toistensa kanssa.
Tietokeskuksen on toimitettava vahingon kärsineelle ajoneuvon omistajan, tavanomaisen kuljettajan tai rekisteröidyn haltijan nimi ja osoite, jos vahingon kärsineellä on perusteltu syy näiden tietojen saamiseksi. Saadakseen kyseiset tiedot tietokeskuksen on käännyttävä erityisesti:
vakuutusyrityksen puoleen; tai
ajoneuvojen rekisteröintitoimiston puoleen.
Jos ajoneuvoon sovelletaan 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta, tietokeskuksen on ilmoitettava vahingon kärsineelle sen 5 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen tai elimen nimi, joka on vastuussa korvauksen suorittamisesta vahingon kärsineille niissä tapauksissa, joissa 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua menettelyä ei voida soveltaa.
Jos ajoneuvoon sovelletaan 5 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta, tietokeskuksen on ilmoitettava vahingon kärsineelle sen elimen nimi, jonka alaisuuteen ajoneuvo kuuluu maassa, jossa ajoneuvolla on pysyvä kotipaikka.
24 artikla
Korvauselimet
Vahingon kärsineet voivat esittää korvausvaatimuksen asuinjäsenvaltionsa korvauselimelle:
jos sen ajoneuvon, jonka käytöstä vahinko aiheutui, vakuutusyritys tai vakuutusyrityksen korvausedustaja ei ole antanut perusteltua vastausta korvausvaatimuksessa esitettyihin seikkoihin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt esitti korvausvaatimuksensa tälle vakuutusyritykselle tai korvausedustajalle; tai
jos vakuutusyritys on laiminlyönyt velvollisuutensa nimetä korvausedustaja vahingon kärsineen asuinjäsenvaltioon 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tässä tapauksessa vahingon kärsineet eivät voi esittää korvausvaatimusta korvauselimelle, jos ne ovat esittäneet korvausvaatimuksen suoraan sen ajoneuvon vakuutusyritykselle, jonka käytöstä vahinko aiheutui, ja jos ne ovat saaneet perustellun vastauksen kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä.
Vahingon kärsineet eivät voi kuitenkaan esittää korvausvaatimusta korvauselimelle, jos ne ovat ryhtyneet oikeudellisiin toimenpiteisiin suoraan vakuutusyritystä vastaan.
Korvauselimen on ryhdyttävä toimenpiteisiin kahden kuukauden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt on esittänyt sille korvausvaatimuksen, mutta sen on lopetettava toimenpiteensä, jos vakuutusyritys tai sen korvausedustaja on sittemmin antanut perustellun vastauksen korvausvaatimukseen.
Korvauselimen on välittömästi ilmoitettava:
ajoneuvon, jonka käytöstä vahinko aiheutui, vakuutusyritykselle tai tämän korvausedustajalle;
sen jäsenvaltion korvauselimelle, jossa vakuutussopimuksen tehneen vakuutusyrityksen toimipaikka on;
vahingonaiheuttajalle, jos tämä on tiedossa,
että vahingon kärsinyt on esittänyt sille korvausvaatimuksen ja että se aikoo vastata siihen kahden kuukauden kuluessa korvausvaatimuksen esittämisestä.
Tällä säännöksellä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta pitää tämän elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena eikä niiden oikeutta säännellä korvausvaatimuksista sopimista kyseisen elimen ja vahingonaiheuttajan tai -aiheuttajien ja muiden vakuutusyritysten tai sosiaaliturvalaitosten kesken, joiden on suoritettava korvausta vahingon kärsineelle saman liikennevahingon johdosta. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa sallia sitä, että elin asettaa korvauksen maksamiselle muita kuin tässä direktiivissä vahvistettuja ehtoja, erityisesti sitä, että vahingon kärsinyt jollakin tavoin osoittaa vastuussa olevan henkilön olevan kyvytön maksamaan tai kieltäytyvän maksamasta.
Vahingon kärsineen oikeus saada korvausta vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä siirtyy viimeksi mainitulle elimelle siltä osin kuin sen jäsenvaltion, jossa vahingon kärsinyt asuu, korvauselin on suorittanut korvausta kärsitystä vahingosta.
Kukin jäsenvaltio on velvollinen tunnustamaan tämän korvausoikeuden siirtymisen sellaisena kuin siitä toisessa jäsenvaltiossa säädetään.
Tämä artikla tulee voimaan:
sen jälkeen, kun jäsenvaltioiden perustamat tai hyväksymät korvauselimet ovat keskenään tehneet sopimuksen toiminnoistaan ja velvollisuuksistaan sekä hyvitysmenettelyn yksityiskohdista;
siitä päivästä, jonka komissio vahvistaa todettuaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että kyseinen sopimus on tehty.
25 artikla
Korvaus
Jos on mahdotonta tunnistaa ajoneuvoa tai kahden kuukauden kuluessa vahingon tapahtumisesta määrittää vakuutusyritystä, vahingon kärsinyt voi hakea korvausta sen jäsenvaltion korvauselimeltä, jossa hän asuu. Korvaus suoritetaan 9 ja 10 artiklan säännösten mukaisesti. Korvauselimellä on tällöin oikeus vaatia korvausta 24 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin seuraavasti:
tapauksissa, joissa vakuutusyritystä ei voida saada selville: takuurahastolta siinä jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvon pysyvä kotipaikka on;
tapauksissa, joissa ajoneuvo jää tunnistamatta: sen jäsenvaltion takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui;
tapauksissa, joissa on kyse kolmannen maan ajoneuvoista: sen jäsenvaltion takuurahastolta, jossa vahinko tapahtui.
25 a artikla
Vahingon kärsineiden suoja muussa jäsenvaltiossa kuin heidän asuinjäsenvaltiossaan aiheutuneissa liikennevahingoissa vakuutusyrityksen maksukyvyttömyystapauksessa
Jokaisen jäsenvaltion on perustettava tai valtuutettava elin, jolle annetaan tehtäväksi suorittaa korvausta sen alueella asuville vahingon kärsineille 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ainakin vakuuttamisvelvollisuuden vastuurajoihin saakka omaisuusvahingoista tai henkilövahingoista, jotka on aiheuttanut jonkin vakuutusyrityksen vakuuttama ajoneuvo, siitä ajankohdasta, jona
vakuutusyritys on konkurssimenettelyssä; tai
vakuutusyritys on direktiivin 2009/138/EY 268 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritellyssä likvidaatiomenettelyssä.
Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa elimen on
tehtävä perusteltu korvaustarjous, jos se on todennut olevansa korvausvastuussa 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla, jos korvausvaatimusta ei kiistetä ja jos vahinkojen suuruus on osittain tai kokonaan määritetty;
annettava perusteltu vastaus korvausvaatimuksessa esitettyihin seikkoihin, jos se on todennut, että se ei ole korvausvastuussa 1 kohdan a tai b alakohdan nojalla, tai jos vastuu kiistetään tai sitä ei ole tarkasti määritetty tai jos vahinkojen suuruutta ei ole kokonaan määritetty.
Jos vahinkojen suuruus on määritetty vain osittain, ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua korvauksen maksamista koskevia vaatimuksia sovelletaan siltä osin kuin vahinkojen suuruus on määritetty osittain ja siitä ajankohdasta, jona niitä vastaava perusteltu korvaustarjous on hyväksytty.
Vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion 1 kohdassa tarkoitetun elimen on hyvitettävä korvaus sen jäsenvaltion, jossa vahingon kärsinyt asuu, 1 kohdassa tarkoitetulle elimelle, joka on suorittanut vahingon kärsineelle korvauksen 8 kohdan mukaisesti, kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta, paitsi jos kyseiset elimet kirjallisesti toisin sopivat, sen jälkeen, kun se on saanut tällaisen hyvitysvaatimuksen.
Vahingon kärsineen oikeus saada korvausta vahingonaiheuttajalta tai tämän vakuutusyritykseltä siirtyy korvauksen ensimmäisen alakohdan nojalla suorittaneelle elimelle, lukuun ottamatta vahingon kärsineen oikeutta saada korvausta vakuutuksenottajalta tai muulta vakuutetulta vahingonaiheuttajalta siltä osin kuin maksukyvytön vakuutusyritys kattaisi vakuutuksenottajan tai muun vakuutetun vastuun sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kukin jäsenvaltio on velvollinen tunnustamaan tämän korvausoikeuden siirtymisen sellaisena kuin siitä toisessa jäsenvaltiossa säädetään.
Edellä olevia 1–10 kohtaa sovelletaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta
pitää 1 kohdassa tarkoitetun elimen suorittamaa korvausta ensisijaisena tai toissijaisena;
säännellä korvausvaatimuksista sopimista saman liikennevahingon johdosta seuraavien kesken:
1 kohdassa tarkoitettu elin;
vahingosta korvausvastuussa oleva henkilö tai olevat henkilöt;
muut vakuutusyritykset tai sosiaaliturvalaitokset, joiden on suoritettava korvausta vahingon kärsineelle.
Jokaisen jäsenvaltion on tätä varten viimeistään 23 päivänä kesäkuuta 2023
perustettava tai valtuutettava 1 kohdassa tarkoitettu elin ja annettava sille valtuudet neuvotella ja tehdä tällainen sopimus; tai
nimettävä taho ja annettava sille valtuudet neuvotella ja tehdä tällainen sopimus, jonka osapuoli 1 kohdassa tarkoitetusta elimestä tulee, kun se on perustettu tai valtuutettu.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta sopimuksesta on ilmoitettava komissiolle välittömästi.
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua sopimusta ei tehdä viimeistään 23 päivänä joulukuuta 2023, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 28 b artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jotta voidaan täsmentää 1 kohdassa tarkoitettujen elinten menettelyihin liittyvät tehtävät ja menettelyihin liittyvät velvoitteet hyvityksen osalta.
26 artikla
Keskuselin
Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen helpottamiseksi, että korvausvaatimusten selvittämistä varten tarvittavat perustiedot ovat ajoissa vahingon kärsineiden tai niiden vakuutusyritysten tai niiden laillisten edustajien saatavilla.
Nämä perustiedot on tarvittaessa saatettava saataville sähköisessä muodossa kussakin jäsenvaltiossa olevan keskusrekisterin kautta, ja niiden on oltava tapauksen asianosaisten saatavilla heidän nimenomaisesta pyynnöstään.
26 a artikla
Tiedottaminen vahingon kärsineille
Jäsenvaltioiden, jotka perustavat tai valtuuttavat eri korvauselimiä 10 artiklan 1 kohdan, 10 a artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 1 kohdan ja 25 a artiklan 1 kohdan nojalla, on varmistettava, että vahingon kärsineet voivat saada olennaisia tietoja mahdollisista tavoista hakea korvausta.
27 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava niiden soveltamisen varmistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten muutokset mahdollisimman pian.
8
LUKU
LOPPUSÄÄNNÖKSET
28 artikla
Kansalliset säännökset
Jäsenvaltiot voivat vaatia tämän direktiivin vaatimukset täyttävää liikennevakuutusta maalla käytettävälle moottorikäyttöiselle laitteelle, joka ei kuulu 1 artiklan 1 alakohdassa olevan ”ajoneuvon” määritelmän alaan ja johon ei sovelleta 3 artiklaa.
28 a artikla
Komiteamenettely
28 b artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
Siirretään komissiolle 22 päivästä joulukuuta 2021 seitsemän vuoden ajaksi 10 a artiklan 13 kohdan neljännessä alakohdassa ja 25 a artiklan 13 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
28 c artikla
Arviointi ja uudelleentarkastelu
Komissio antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua 30 artiklan toisessa, kolmannessa ja neljännessä kohdassa tarkoitetuista 10 a ja 25 a artiklan soveltamispäivistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 10 a ja 25 a artiklassa tarkoitettujen elinten toiminnasta, niiden välisestä yhteistyöstä ja niiden rahoituksesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Kertomukseen on kyseisten elinten rahoituksen osalta sisällytettävä vähintään
arvio korvauselinten rahoitusvalmiuksista ja rahoitustarpeista niiden mahdollisten vastuiden osalta ottaen huomioon liikennevakuutuksen tarjoajien maksukyvyttömyysriski jäsenvaltioiden markkinoilla;
arvio korvauselinten rahoitusmallien yhdenmukaistamisesta;
arvio rahoitusosuuksien vaikutuksesta liikennevakuutuksen vakuutusmaksuihin, jos kertomukseen liitetään lainsäädäntöehdotus.
Komissio antaa viimeistään 24 päivänä joulukuuta 2030 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen, jossa arvioidaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa, lukuun ottamatta niitä seikkoja, joista on tehty 1 kohdassa tarkoitettu arviointi, myös seuraavien osalta:
tämän direktiivin soveltaminen ottaen huomioon teknologian kehitys, erityisesti autonomisten ja puoliautonomisten ajoneuvojen osalta;
tämän direktiivin soveltamisalan asianmukaisuus, kun otetaan huomioon erilaisten moottoriajoneuvojen aiheuttamat liikennevahinkoriskit;
uudelleentarkastelun muodossa rajatylittävissä vakuutustarkastuksissa käytettyjen tietojenvaihtojärjestelmien tuloksellisuus, mukaan lukien tarvittaessa arvio olemassa olevien tietojenvaihtojärjestelmien käytön soveltuvuudesta tällaisissa tapauksissa ja joka tapauksessa analyysi tietojenvaihtojärjestelmien tavoitteista ja arvio niiden kustannuksista; ja
sellaisten järjestelmien käyttö vakuutusyrityksissä, joissa vakuutuksenottajien vakuutus- ja vahinkohistoriatodistukset vaikuttavat vakuutusmaksuihin, ja muun muassa bonus–malus-järjestelmien tai vahingottomilta kausilta maksettavien bonusten käyttö.
Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
29 artikla
Kumoaminen
Kumotaan direktiivit 72/166/ETY, 84/5/ETY, 90/232/ETY, 2000/26/EY ja 2005/14/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina liitteessä I olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä I olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.
Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
30 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Edellä olevia 10 a artiklan 1–12 kohtaa sovelletaan 10 a artiklan 13 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemispäivästä tai 10 a artiklan 13 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun komission delegoidun säädöksen soveltamispäivästä.
Edellä olevia 25 a artiklan 1–12 kohtaa sovelletaan 25 a artiklan 13 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemispäivästä tai 25 a artiklan 13 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitetun komission delegoidun säädöksen soveltamispäivästä.
Edellä olevia 10 a artiklan 1–12 kohtaa ja 25 a artiklan 1–12 kohtaa ei kuitenkaan sovelleta ennen 23 päivää joulukuuta 2023.
Edellä olevia 16 artiklan toisen kohdan toista virkettä ja kolmatta, neljättä ja viidettä kohtaa sovelletaan 23 päivästä huhtikuuta 2024 tai 16 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitetun komission täytäntöönpanosäädöksen soveltamispäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.
31 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
LIITE I
A OSA
Kumotut direktiivit ja luettelo niiden muutoksista
(29 artiklassa tarkoitetut)
|
Neuvoston direktiivi 72/166/ETY (EYVL L 103, 2.5.1972, s. 1). |
|
|
Neuvoston direktiivi 72/430/ETY (EYVL L 291, 28.12.1972, s. 162). |
|
|
Neuvoston direktiivi 84/5/ETY (EYVL L 8, 11.1.1984, s. 17). |
ainoastaan 4 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14). |
ainoastaan 1 artikla |
|
Neuvoston direktiivi 84/5/ETY (EYVL L 8, 11.1.1984, s. 17). |
|
|
Vuoden 1985 liittymisasiakirjan liite I,IX.F kohta (EYVL L 302, 15.11.1985, s. 218). |
|
|
Neuvoston direktiivi 90/232/ETY (EYVL L 129, 19.5.1990, s. 33). |
ainoastaan 4 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14). |
ainoastaan 2 artikla |
|
Neuvoston direktiivi 90/232/ETY (EYVL L 129, 19.5.1990, s. 33). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14). |
ainoastaan 4 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/26/EY (EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65). |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14). |
ainoastaan 5 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/14/EY (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 14). |
|
B OSA
Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle ja soveltamiselle
(29 artiklassa tarkoitetut)
|
Direktiivi |
Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle |
Soveltamispäivä |
|
72/166/ETY |
31 päivä joulukuuta 1973 |
— |
|
72/430/ETY |
— |
1 päivä tammikuuta 1973 |
|
84/5/ETY |
31 päivä joulukuuta 1987 |
31 päivä joulukuuta 1988 |
|
90/232/ETY |
31 päivä joulukuuta 1992 |
— |
|
2000/26/EY |
19 päivä heinäkuuta 2002 |
19 päivä tammikuuta 2003 |
|
2005/14/EY |
11 päivä kesäkuuta 2007 |
— |
LIITE II
VASTAAVUUSTAULUKKO
|
Direktiivi 72/166/ETY |
Direktiivi 84/5/ETY |
Direktiivi 90/232/ETY |
Direktiivi 2000/26/EY |
Tämä direktiivi |
|
1 artiklan 1–3 kohta |
|
|
|
1 artiklan 1–3 kohta |
|
1 artiklan 4 kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
|
|
|
1 artiklan 4 kohdan a alakohta |
|
1 artiklan 4 kohdan toinen luetelmakohta |
|
|
|
1 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
1 artiklan 4 kohdan kolmas luetelmakohta |
|
|
|
1 artiklan 4 kohdan c alakohta |
|
1 artiklan 4 kohdan neljäs luetelmakohta |
|
|
|
1 artiklan 4 kohdan d alakohta |
|
1 artiklan 5 kohta |
|
|
|
1 artiklan 5 kohta |
|
2 artiklan 1 kohta |
|
|
|
4 artikla |
|
2 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
|
|
2 artiklan johdantolause |
|
2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
|
|
|
2 artiklan a alakohta |
|
2 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta |
|
|
|
2 artiklan b alakohta |
|
2 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta |
|
|
|
2 artiklan c alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
3 artiklan ensimmäinen alakohta |
|
3 artiklan 1 kohdan toinen virke |
|
|
|
3 artiklan toinen alakohta |
|
3 artiklan 2 kohdan johdantolause |
|
|
|
3 artiklan kolmannen alakohdan johdantolause |
|
3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
|
|
|
3 artiklan kolmannen alakohdan a alakohta |
|
3 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta |
|
|
|
3 artiklan kolmannen alakohdan b alakohta |
|
4 artiklan johdantolause |
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
4 artiklan a alakohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
4 artiklan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
4 artiklan a alakohdan toisen alakohdan toinen virke |
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
4 artiklan a alakohdan toisen alakohdan kolmas virke |
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta |
|
4 artiklan a alakohdan toisen alakohdan neljäs virke |
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan viides alakohta |
|
4 artiklan b alakohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
4 artiklan b alakohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
5 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
4 artiklan b alakohdan toisen alakohdan toinen virke |
|
|
|
5 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |
|
4 artiklan b alakohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen virke |
|
|
|
5 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta |
|
4 artiklan b alakohdan kolmannen alakohdan toinen virke |
|
|
|
5 artiklan 2 kohdan viides alakohta |
|
5 artiklan johdantolause |
|
|
|
6 artiklan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
5 artiklan ensimmäinen luetelmakohta |
|
|
|
6 artiklan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
|
5 artiklan toinen luetelmakohta |
|
|
|
6 artiklan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
|
5 artiklan loppukappale |
|
|
|
6 artiklan toinen alakohta |
|
6 artikla |
|
|
|
7 artikla |
|
7 artiklan 1 kohta |
|
|
|
8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
7 artiklan 2 kohta |
|
|
|
8 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
7 artiklan 3 kohta |
|
|
|
8 artiklan 2 kohta |
|
8 artikla |
|
|
|
— |
|
|
1 artiklan 1 kohta |
|
|
3 artiklan neljäs alakohta |
|
|
1 artiklan 2 kohta |
|
|
9 artiklan 1 kohta |
|
|
1 artiklan 3 kohta |
|
|
9 artiklan 2 kohta |
|
|
1 artiklan 4 kohta |
|
|
10 artiklan 1 kohta |
|
|
1 artiklan 5 kohta |
|
|
10 artiklan 2 kohta |
|
|
1 artiklan 6 kohta |
|
|
10 artiklan 3 kohta |
|
|
1 artiklan 7 kohta |
|
|
10 artiklan 4 kohta |
|
|
2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
|
13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
|
2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta |
|
|
13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
|
|
2 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta |
|
|
13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
|
|
2 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta |
|
|
13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta |
|
|
2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan loppuosa |
|
|
13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
|
2 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta |
|
|
13 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta |
|
|
2 artiklan 2 kohta |
|
|
13 artiklan 2 kohta |
|
|
3 artikla |
|
|
12 artiklan 2 kohta |
|
|
4 artikla |
|
|
— |
|
|
5 artikla |
|
|
— |
|
|
6 artikla |
|
|
— |
|
|
|
1 artiklan ensimmäinen kohta |
|
12 artiklan 1 kohta |
|
|
|
1 artiklan toinen kohta |
|
13 artiklan 3 kohta |
|
|
|
1 artiklan kolmas kohta |
|
— |
|
|
|
1 a artiklan ensimmäinen virke |
|
12 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
1 a artiklan toinen virke |
|
12 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
2 artiklan johdantolause |
|
14 artiklan johdantolause |
|
|
|
2 artiklan ensimmäinen luetelmakohta |
|
14 artiklan a alakohta |
|
|
|
2 artiklan toinen luetelmakohta |
|
14 artiklan b alakohta |
|
|
|
3 artikla |
|
— |
|
|
|
4 artikla |
|
11 artikla |
|
|
|
4 a artikla |
|
15 artikla |
|
|
|
4 b artiklan ensimmäinen virke |
|
16 artiklan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
4 b artiklan toinen virke |
|
16 artiklan toinen alakohta |
|
|
|
4 c artikla |
|
17 artikla |
|
|
|
4 d artikla |
3 artikla |
18 artikla |
|
|
|
4 e artiklan ensimmäinen kohta |
|
19 artiklan ensimmäinen kohta |
|
|
|
4 e artiklan toisen kohdan ensimmäinen virke |
|
19 artiklan toinen kohta |
|
|
|
4 e artiklan toisen kohdan toinen virke |
|
19 artiklan kolmas kohta |
|
|
|
5 artiklan 1 kohta |
|
23 artiklan 5 kohta |
|
|
|
5 artiklan 2 kohta |
|
— |
|
|
|
6 artikla |
|
— |
|
|
|
|
1 artiklan 1 kohta |
20 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
1 artiklan 2 kohta |
20 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
1 artiklan 3 kohta |
25 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan johdantolause |
— |
|
|
|
|
2 artiklan a alakohta |
1 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan b alakohta |
1 artiklan 7 kohta |
|
|
|
|
2 artiklan c, d ja e alakohta |
— |
|
|
|
|
4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke |
21 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 1 kohdan toinen virke |
21 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 1 kohdan kolmas virke |
21 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke |
21 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 2 kohdan toinen virke |
21 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 3 kohta |
21 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
4 artiklan 4 kohdan ensimmäinen virke |
21 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 4 kohdan toinen virke |
21 artiklan 4 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 5 kohdan ensimmäinen virke |
21 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 5 kohdan toinen virke |
21 artiklan 5 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
4 artiklan 6 kohta |
22 artikla |
|
|
|
|
4 artiklan 7 kohta |
— |
|
|
|
|
4 artiklan 8 kohta |
21 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan johdantolause |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan johdantolause |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 1 alakohta |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan i alakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 2 alakohta |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 3 alakohta |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iii alakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 4 alakohta |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan iv alakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 5 alakohdan johdantolause |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan v alakohdan johdantolause |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 5 alakohdan i alakohta |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ensimmäinen luetelmakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan 5 alakohdan ii alakohta |
23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan v alakohdan toinen luetelmakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
23 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
5 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
23 artiklan 2, 3 ja 4 kohta |
|
|
|
|
5 artiklan 5 kohta |
23 artiklan 6 kohta |
|
|
|
|
6 artiklan 1 kohta |
24 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
6 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
24 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke |
24 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toinen virke |
24 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |
|
|
|
|
6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta |
24 artiklan 3 kohta |
|
|
|
|
6 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
— |
|
|
|
|
6 a artikla |
26 artikla |
|
|
|
|
7 artiklan johdantokappale |
25 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
|
|
|
7 artiklan a alakohta |
25 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
|
|
|
7 artiklan b alakohta |
25 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
|
|
|
7 artiklan c alakohta |
25 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
|
|
|
8 artikla |
— |
|
|
|
|
9 artikla |
— |
|
|
|
|
10 artiklan 1–3 kohta |
— |
|
|
|
|
10 artiklan 4 kohta |
28 artiklan 1 kohta |
|
|
|
|
10 artiklan 5 kohta |
28 artiklan 2 kohta |
|
|
|
|
|
29 artikla |
|
|
|
|
11 artikla |
30 artikla |
|
|
|
|
12 artikla |
27 artikla |
|
9 artikla |
7 artikla |
7 artikla |
13 artikla |
31 artikla |
|
|
|
|
|
Liite I |
|
|
|
|
|
Liite II |
( 1 ) EYVL L 172, 4.7.1988, s. 1.
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/792, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä ja asuntohintaindekseistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 11).
( 5 ) Komission päätös 2004/9/EY, tehty 5 päivänä marraskuuta 2003, Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitean perustamisesta (EUVL L 3, 7.1.2004, s. 34).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
( 7 ) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.