11.5.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 136/8

TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2012,

asiassa E-2/11

STX Norway Offshore AS ja muut vastaan Norjan valtio, jota edustaa tariffilautakunta

(Palvelujen tarjoamisen vapaus – direktiivi 96/71/EY – työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon – minimipalkat – enimmäistyöaika – yöpymistä edellyttävistä työtehtävistä maksettava korvaus – kulukorvaukset)

2012/C 136/05

Asiassa E-2/11, STX Norway Offshore AS ja muut vastaan Norjan valtio, jota edustaa tariffilautakunta, Borgarting lagmannsrett (Borgartinging muutoksenhakutuomioistuin Norjassa) on esittänyt EFTA-valtioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen 34 artiklan nojalla tuomioistuimelle PYYNNÖN, joka koskee telakkateollisuudessa yleisesti sovellettavaksi julistettuun työehtosopimukseen sisältyvien työehtojen yhdenmukaisuutta ETA:n lainsäädännön kanssa sekä ETA-sopimuksen 36 artiklan ja ETA-sopimuksen liitteessä XVIII olevassa 30 kohdassa mainitun säädöksen eli palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16 päivänä joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY, sellaisena kuin se on muutettuna ETA-sopimukseen liitetyllä pöytäkirjalla 1, 3 artiklan tulkintaa. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Carl Baudenbacher, presidentti, ja tuomarit Per Christiansen ja Páll Hreinsson (esittelevä tuomari), on antanut 23 päivänä tammikuuta 2012 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1.

Direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaan sisältyvä ilmaus ”enimmäistyöajat ja vähimmäislepoajat” kattaa neuvoa-antavaa lausuntoa koskevassa pyynnössä kuvattujen kaltaiset ”normaalia enimmäistyöaikaa” koskevat ehdot.

2.

Direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan, sellaisena kuin se on tulkittuna ETA-sopimuksen 36 artiklan valossa, mukaan ETA-valtio ei periaatteessa voi vaatia toiseen ETA-valtioon sijoittautunutta, sen alueella palveluja tarjoavaa yritystä maksamaan työntekijöilleen omien kansallisten sääntöjensä mukaista vähimmäiskorvausta yöpymistä edellyttävistä työtehtävistä, paitsi jos tällaista lisäkorvausta koskevat säännöt perustuvat yleisen edun tavoitteeseen ja niiden soveltaminen on oikeasuhteista. Sen, ovatko nämä säännöt yleistä etua koskevan tavoitteen mukaisia ja pyritäänkö niillä tähän tavoitteeseen asianmukaisin keinoin, määrittävät vastaanottavan ETA-valtion kansalliset viranomaiset tai tapauksen mukaan sen tuomioistuimet.

3.

Direktiivin 96/71/EY mukaan ETA-valtio ei voi taata toisesta ETA-valtiosta alueelleen lähetettyjen työntekijöiden matka-, oleskelu- ja majoituskulukorvauksia yöpymistä edellyttävien työtehtävien tapauksessa, ellei tätä voida perustella yleiseen järjestykseen liittyvin säännöksin.

4.

Sillä, miten suuri osa työntekijöistä kuului asianomaisen työehtosopimuksen piiriin ennen sen julistamista yleisesti sovellettavaksi, ei ole vaikutusta 1 kohdan a, b ja c alakohdassa esitettyihin kysymyksiin annettuihin vastauksiin.