EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 318/05/KOL,

tehty 14 päivänä joulukuuta 2005,

lopettaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, joka koskee Entra Eiendom AS:n perustamisen yhteydessä myönnettyjä vapautuksia asiakirja- ja rekisteröintimaksuista (Norja)

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

ottaa huomioon EFTA-valtioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta (2) ja erityisesti sen 24 artiklan ja sen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan,

ottaa huomioon valvontaviranomaisen suuntaviivat (3) ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan soveltamisesta ja tulkinnasta,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (4) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

SEKÄ KATSOO SEURAAVAA:

I   TOSISEIKAT

1.   Menettely ja kirjeenvaihto

EFTAn valvontaviranomainen pyysi 22 päivänä toukokuuta 2002 (asiak. 02-3856 D) Norjan hallitusta toimittamaan tietoja Entra Eiendom AS:n, jäljempänä ’Entra’, perustamisesta, jotta valvontaviranomainen voisi arvioida, onko yritys perustettu valtiontukisääntöjä noudattaen. Norjan viranomaiset vastasivat 25 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä Norjan EU-edustuston kirjeellä, jolla valvontaviranomaiselle toimitettiin Norjan työ- ja hallintoministeriön 20 päivänä kesäkuuta 2002 päivätty kirje. Valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 26 päivänä kesäkuuta 2002 (asiak. 02-4850 A).

Valvontaviranomainen pyysi lisätietoja 10 päivänä lokakuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (asiak. 02-7036 D). Kirjeen ensimmäisessä kohdassa käsiteltiin vapautusta kiinteistön omistuksen siirtoon liittyvistä asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ja toisessa kohdassa vuokrasopimusten erityisten lopettamisedellytysten mukaista alennusta omaisuuden arvoon. Norjan viranomaiset vastasivat 14 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä Norjan EU-edustuston kirjeellä, jolla valvontaviranomaiselle toimitettiin Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätty kirje. Valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 14 päivänä marraskuuta 2002 (asiak. 02-8219 A).

Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 9 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä faksilla, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi samana päivänä (asiak. nro 02-8912 A), Norjan hallitus pyysi valvontaviranomaista esittämään päätelmänsä Entran perustamista koskevasta asiasta. Valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille Norjan edustustolle Euroopan unionissa osoitetulla 17 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (asiak. 02-9062 D), että se voisi ehkä lopettaa asian käsittelyn siltä osin kuin se käsitteli vuokrasopimusten erityisten lopettamisedellytysten mukaista omaisuuden arvon alennusta, jos viranomaiset toimittaisivat tietyt asiaa koskevat yksityiskohtaiset lisäasiakirjat.

Tällaisia yksityiskohtaisia asiakirjoja toimitettiin 23 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kauppa- ja teollisuusministeriön faksilla, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 23 päivänä tammikuuta 2003 (asiak. 03-424 A). Valvontaviranomainen ilmoitti Norjan viranomaisille Norjan edustustolle Euroopan unionissa osoitetulla 31 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiak. 03-588 D), että koska asiaan ei näyttänyt liittyvän tukea, ”valvontaviranomainen ei vastusta avaavassa taseessa esitettyä arviota Norjan valtion Entra Eiendom AS:lle siirtämien kiinteistöjen arvosta”. Valvontaviranomainen kuitenkin korosti, että kyseisellä lausunnolla ei ollut vaikutusta asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskevaan asiaan.

Valvontaviranomainen palasi 2 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä (asiak. 03-1827 D) jälleen asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskevaan asiaan ja pyysi Norjan viranomaisia toimittamaan selventäviä lisätietoja. Valvontaviranomaiselle toimitettiin lisätietoja Norjan EU-edustuston 5 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä, joka sisälsi Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen. Valvontaviranomainen kirjasi molemmat kirjeet saapuneiksi 10 päivänä kesäkuuta 2003 (asiak. 03-3631 A).

Viranomainen päätti 16 päivänä kesäkuuta 2004 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn (päätös N:o 132/04/KOL). Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin 23 päivänä joulukuuta 2004.

Norjan viranomaiset pyysivät 13 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä faksilla (tapahtuma 290206) ja Norjan EU-edustuston 17 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 18 päivänä elokuuta 2004 (tapahtuma 290456), huomautusten esittämiseen annetun määräajan jatkamista kuukaudella.

Valvontaviranomainen hyväksyi määräajan jatkamisen kuukaudella 17 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (tapahtuma 290305).

Norjan viranomaiset esittivät menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen liittyvät huomautuksensa Norjan EU-edustuston 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä faksilla (tapahtuma 292867) ja 20 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, jolla valvontaviranomaiselle toimitettiin kauppa- ja teollisuusministeriön 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätty kirje, jonka valvontaviranomainen kirjasi saapuneeksi 21 päivänä syyskuuta 2004 (tapahtuma 293392). Norjan viranomaiset päättelivät, että Entran perustamisen yhteydessä myönnetty vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Muut asianomaiset osapuolet eivät esittäneet valvontaviranomaiselle huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Entraa edustava asianajotoimisto Selmer esitti 4 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä ja valvontaviranomaisen 9 päivänä toukokuuta 2005 saapuneeksi kirjaamalla kirjeellä (tapahtuma 318691) huomautuksia valvontaviranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely (ks. jäljempänä 3.4 jakso).

Asiasta keskusteltiin Oslossa 19 päivänä toukokuuta 2005 pidetyssä kokouksessa, johon osallistui Norjan eri ministeriöiden ja valvontaviranomaisen edustajia.

Norjan viranomaiset toimittivat 26 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä modernisointiministeriön faksilla (tapahtuma 327938) ja Norjan EU-edustuston 1 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä lisätietoja siitä, tarjosiko vapautus Entralle taloudellista etua. Valvontaviranomainen kirjasi kirjeen saapuneeksi 3 päivänä elokuuta 2005 (tapahtuma 329110) ja valvontaviranomaiselle toimitettiin sillä Norjan kauppa- ja teollisuusministeriön 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätty kirje. Kauppa- ja teollisuusministeriö päätteli, että vapautus ei tarjonnut Entralle etua.

2.   Entran perustaminen

2.1   Ehdotus uuden osakeyhtiön perustamisesta

Norjan hallitus ehdotti 4 päivänä kesäkuuta 1999 valtion kiinteistöasioita hoitavan julkisyhteisön (”Statsbygg”) uudelleenjärjestämistä ja osakeyhtiö Entran perustamista (5). Norjan hallitus antoi samana päivänä erityisen lain, jolla osa Statsbyggin kiinteistötoiminnasta järjestettiin uudelleen osakeyhtiöksi. Lailla ratkaistiin osa Entran uudelleenjärjestelyä ja perustamista koskevista siirtymäjärjestelyistä (6). Kyseisen lain, jäljempänä ’kiistanalainen laki’, 3 ykälässä todetaan, että uudelleenrekisteröinti kiinteistörekisteriin tai muihin julkisiin rekistereihin tulisi tehdä samalla tavalla kuin nimenmuutos. Tämän vuoksi Entran ei edellytetty maksavan asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, vaikka siitä tulikin kiinteistörekisteriin merkitty omistaja.

Statsbygg on julkisyhteisö (”Forvaltningsbedrift”), joka vastaa toiminnastaan modernisointiministeriölle. Statsbygg toimii Norjan hallituksen puolesta rakennus- ja kiinteistöasioiden hoitajana ja neuvonantajana sekä tarjoaa toimitiloja viranomaisille. Statsbygg jatkoi sen kiinteistökannan hoitamista, jota ei siirretty Entralle. Statsbyggin hoidettavana on tällä hetkellä noin 2,2 miljoonaa neliömetriä Norjassa ja ulkomailla. Kiinteistökanta koostuu toimistorakennuksista, kouluista, vastaanotto- ja erityisrakennuksista ympäri maata sekä lähetystöistä ja virka-asunnoista Norjan ulkopuolella. Vuotuinen rakennusbudjetti on noin 2,3 miljardia Norjan kruunua (noin 288 milj. euroa). Statsbyggillä on 669 työntekijää (lokakuu 2005) (7).

Ehdotuksessa nro 84 (St.prp. nr. 84, 1998–1999) todetaan muun muassa, että uudelleenjärjestelyn tavoitteena on selventää Statsbyggin eri rooleja ja tehostaa valtion omistamien kiinteistöjen käyttöä. Varmistaakseen paremmat edellytykset Statsbyggin sen osan toiminnalle, joka kilpailee muiden yksityisten yritysten kanssa, kilpailun kohteena olevilla markkinoilla toimivat kiinteistöt (”konkuranseutsatte bygg”) erotettiin erityistarkoitukseen varatuista kiinteistöistä ja niistä tuli osa Entran omistamaa uutta kiinteistösalkkua. Hallitus totesi, että myöhemmässä vaiheessa vaihtoehtona voisi olla se, että osa yhtiöstä myytäisiin yksityisille ostajille.

Entran yhtiöjärjestyksessä on seuraava sen toiminta-ajatusta kuvaava lauseke: ”Yhtiön päätarkoituksena on tarjota valtion virastoille toimitiloja. Yhtiö voi omistaa, ostaa, myydä, hoitaa ja hallinnoida kiinteistöjä ja harjoittaa muuta tähän liittyvää liiketoimintaa. Yhtiö voi myös omistaa osakkeita tai omistusosuuksia ja toimia osakkaana muissa yhtiöissä, jotka harjoittavat edellisessä virkkeessä mainittua toimintaa” (epävirallinen käännös).

2.2   Entran avaava tase

Norjan hallitus esitti parlamentille antamassaan ehdotuksessa pääperiaatteet, joita noudattamalla omaisuus siirretään uudelle yritykselle. Siirrettävien omaisuuserien käyvästä arvosta ei esitetty päätelmiä. Mieluumminkin todettiin, että kysymystä oli tarkoitus käsitellä myöhemmin, koska ehdotuksen mukaan ”yhtiön lopullinen avaava taso esitetään vuoden 2000 talousarviossa” (8). Tämän arvon määrittämisessä sovellettavasta menetelmästä ei myöskään mainittu mitään.

Siirrettävien omaisuuserien arvoa arvioitiin perusteellisesti 4 päivästä kesäkuuta 1999 alkavalla ja lopullisen arvon vahvistamisesta 22 päivänä kesäkuuta 2000 annettuun kuninkaalliseen asetukseen päättyvällä kaudella. Tarkoituksena oli määrittää ehdotuksen nro 84 (1998–99) periaatteiden mukainen oikea markkina-arvo siirrettäville omaisuuserille. Hinnan laskemiseksi harkittiin monia menetelmiä ja oletusarvoja.

Statsbygg pyysi ensinnäkin riippumatonta konsulttiyhtiötä Catella Eiendom Consult AS:ää, jäljempänä ’CEC’, määrittämään siirrettävän omaisuuden arvon. Arviointi suoritettiin norjalaisen alan liiton (Norges Takseringsforbund, jäljempänä ’NTF’) vahvistamia arvostusohjeita noudattaen. Kunkin kiinteistön arvo arvioitiin erikseen ja kiinteistöjen arvot laskettiin yhteen kiinteistösalkun kokonaisarvon saamiseksi. Summaksi saatiin 3 852 110 000 Norjan kruunua. NTF tarkasti sen jälkeen arvostuslaskelmat ja päätteli, että saadut arvot olivat hyväksyttäviä mutta varovaisia.

Sen lisäksi Statsbygg määritti itse omaisuuserien arvon. Se käytti arvostuksessa toista menetelmää. Statsbygg käytti koko kiinteistösalkun diskontattua kassavirtaa perustana laskelmille sen sijaan, että se olisi arvioinut kunkin kiinteistön erikseen ja laskenut sitten arvot yhteen. Summaksi saatiin 3 137 500 000 Norjan kruunua.

Myös hallintoministeriö suoritti arvostuksen, jossa se noudatti samoja periaatteita kuin Statsbygg mutta eri oletuksia. Summaksi saatiin 3 337 500 000 Norjan kruunua.

Korkeimman ja alhaisimman arvion välinen ero oli 714 610 000 Norjan kruunua eli 22 prosenttia. Tarkastelematta asiaa yksityiskohtaisemmin on kuitenkin syytä mainita, että sovelletut menetelmät poikkeavat toisistaan tuntuvasti. Tämä havainto tehtiin myös riippumattomassa tilintarkastuksessa, jonka suoritti PricewaterhouseCoopers, jäljempänä ’PWC’, ja jossa arvioitiin kolmea edellä mainittua arvoa.

PWC päätteli arviossaan, että suurten menetelmäerojen vuoksi yksityiskohtainen vertailu kolmen arvioinnin välillä olisi sekä monimutkaista että varsin tarpeetonta. PWC totesi, että ”sen mielestä kaikki kolme arvoa ovat kohtuullisella vaihteluvälillä”. Lisäksi PWC korosti, että oli mahdotonta määrittää tietty luku, jota voitaisiin pitää ”oikeana” arvona. Mieluumminkin hinta määräytyisi osapuolten välisissä neuvotteluissa ja saattaisi tämän vuoksi vaihdella tehtyjen oletusten mukaan.

Ministeriö päätti lopulta määrittää arvon vielä kerran. Aluksi käytiin laaja-alaisia keskusteluja siitä, pitäisikö sen, että valtion virastot pystyivät lopettamaan vuokrasopimuksensa 12 kuukauden irtisanomisajan jälkeen, vaikuttaa kiinteistöjen markkina-arvoon. Keskustelujen jälkeen kiinteistöjen arvoksi vahvistettiin lopulta 2 837 550 000 Norjan kruunua. Tämä arvo toimitettiin Stortingetille (9) varainhoitovuoden 1999–2000 valtion talousarvion yhteydessä. Ehdotuksessa varattiin kuitenkin hallitukselle oikeus oikaista vielä lopullista arvoa.

Ministeriö käytti tätä oikeuttaan lopullisen taseen oikaisuun. Ministeriö oikaisi muun muassa eräiden Entran vuokrasopimusten arvoa ja muutti näin mallin oletusarvoja jälleen kerran, ja tuloksena oli korkeampi arvo. Kuninkaallisessa asetuksessa lopullisen avaavan taseen arvoksi vahvistettiin 3 222 871 000 Norjan kruunua.

Menettelystä on esitetty yhteenveto jäljempänä. Kuten voidaan todeta, ehdotettujen arvojen vaihteluväli on 3 852 110 000 – 2 837 550 000 Norjan kruunua. Tämä merkitsee 1 014 560 000 Norjan kruunun tai 35,8 prosentin eroa suhteessa alhaisimpaan hintaan. Ero voidaan selittää sekä sovellettavien menetelmien eroavuudella että eri malleissa käytettyjen oletusarvojen eroilla.

Lopullinen avaava tase perustui koko salkun diskontattuun kassavirtaan, kuten Statsbyggin alkuperäisessä suosituksessa esitettiin, mutta siinä otettiin huomioon eräitä oletusarvojen muutoksia.

Entra perustettiin alun perin mahdollisimman yksinkertaiseksi käteissuorituksille perustuvaksi yhtiöksi. Sen jälkeen kiinteistöomaisuus, pääoma ja henkilöstö (varat ja vastuut) siirrettiin valtiolta Entralle osakkeita vastaan 1 päivänä heinäkuuta 2000. Omistus ja omistusoikeus asianomaisiin kiinteistöihin siirrettiin Norjan valtiolta Entralle ja rekisteröitiin Entran nimiin. Entran perustamisesta annetun lain nojalla siirrosta ei maksettu asiakirja- eikä rekisteröintimaksuja. Entra on Norjan valtion kokonaan omistama osakeyhtiö.

Yhtiön (konserni (13)) käyttökate oli 1 072 miljoonaa Norjan kruunua (n. 128 miljoonaa euroa (14)) vuonna 2004 ja voitto ennen veroja 134 miljoonaa Norjan kruunua (n. 16 miljoonaa euroa). Konsernin konsolidoitu oma pääoma (kirjapitoarvo) 31 päivänä joulukuuta 2004 oli 1 288 miljoonaa Norjan kruunua (n. 154 miljoonaa euroa). Vuoden lopussa konsernin kiinteistösalkku (kirjanpitoarvo) oli 8 768 miljoonaa Norjan kruunua (n. 1 047 miljoonaa euroa). Entralla oli 133 työntekijää 31 päivänä joulukuuta 2004. Koko kiinteistösalkku koostuu yhteensä noin 110 kiinteistöstä, jotka muodostavat yhteensä noin 900 000 m2  (15).

Norjan viranomaisten mukaan simuloitujen asiakirjamaksujen määräksi arvioidaan 80 571 775 Norjan kruunua ja rekisteröintimaksujen määräksi 147 300 Norjan kruunua (150 kiinteistöä * 982 NOK), eli yhteensä 80 719 075 Norjan kruunua (n. 9,87 miljoonaa euroa) (16).

3.   Norjan hallituksen arvio siitä, onko vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten mukaista

3.1   Entran perustamisen yhteydessä esitetty Norjan hallituksen arvio

Norjan hallituksen arvio siitä, onko leimaverosta ja rekisteröintimaksusta myönnetty vapautus ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten mukaista, on esitetty ehdotuksen nro 84 (1998–99) 7.6.1. luvussa. Ehdotuksessa todetaan seuraavaa (epävirallinen käännös):

3.2   Perustelut, jotka Norjan viranomaiset esittivät ennen kuin EFTAn valvontaviranomainen päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn

Norjan työ- ja hallintoministeriö toimitti 20 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyllä kirjeellään tietoja Entran toimintaan liittyvistä edellytyksistä ja sen avaavan taseen määrittämisestä. Ministeriö kuvaili kiinteistösalkun kokonaisarvon määrittämisessä käytettyä kassavirtamenetelmää ja totesi, että menetelmä valittiin, ”koska sen avulla voitaisiin noudattaa paremmin Stortingille annetun ehdotuksen nro 84 (1998–99) vaatimuksia siitä, että yhtiön toimintaa koskevien edellytysten olisi annettava sille muita saman sektorin markkinatoimijoita vastaavat kilpailuedellytykset”. Kirjeessä ei kuvailtu sitä, vaikuttiko asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksamatta jättäminen avaavaan taseeseen ja jos vaikutti, niin missä määrin. Siinä ei myöskään tarkasteltu, edellytettiinkö kiistanalaisen lain 3 ykälässä, että vapautusta asiakirja- ja rekisteröintimaksuista pitäisi tasapainottaa korottamalla kiinteistösalkun arvoa määrällä, joka olisi pitänyt maksaa, jos kiinteistörekisteri olisi käsitellyt rekisteröintiä omistusoikeuden muutoksena eikä nimenmuutoksena.

Kauppa- ja teollisuusministeriö esitti 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätyllä kirjeellä yksityiskohtaisemmin jo valmistelevissa asiakirjoissa esitetyn perustelunsa, jonka mukaan yksityissijoittajat saattaisivat päätyä ratkaisuun, jolla vältetään muodollinen omistusoikeuden siirtyminen ja vältetään näin asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksuvelvollisuus. Koska omistusoikeuden siirron rekisteröinti ei ollut pakollista, yritykset voisivat (riippumatta siitä, onko kyseessä yksityinen vai julkinen yritys) välttää laillisesti asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksamisen yksinkertaisesti jättämällä omistusoikeuden siirron rekisteröimättä. Omistusoikeuden jättäminen alkuperäiselle omistajalle merkitsi riskiä vilpittömässä mielessä toimivalle uudelle omistajalle suhteessa kolmansiin. Riski oli kuitenkin mahdollista kattaa rekisteröimällä ”rajoitus omistusoikeuteen”. Omistusoikeuden rajoitusta koskevan ilmoituksen rekisteröinti ei poista riskiä pakkotäytäntöönpanomenettelyistä, kuten velkojan tai konkurssipesän oikeuksien raukeamisesta tai laillisen seuraajan oikeuksien raukeamisesta velallisen kiinteistöomaisuuteen. Norjan viranomaisten mukaan yksityisen sektorin yritykset, erityisesti toisiinsa sidossuhteessa olevat yritykset, käyttivät laajalti kyseistä menetelmää.

Ministeriön mukaan Statsbyggin yksityinen omistaja olisi todennäköisimmin purkanut Statsbyggin noudattamatta velvoitetta rekisteröinti- tai asiakirjamaksujen maksamiseen. Tämä menetelmä ei ollut Entran perustamisen yhteydessä realistinen vaihtoehto. Syynä tähän ovat mm. esteet, jotka johtuvat siitä, että Statsbygg on julkisen ja poliittisen valvonnan kohteena. Muut menetelmät, kuten kiinteistöjen omistusoikeuden säilyttäminen Statsbyggillä, olisivat merkinneet sitä, että Entra olisi kiinteistöliiketoiminnassa riippuvainen julkisen viranomaisen hyväksynnästä. Kiinteistöjen omistusoikeuden säilyminen Statsbyggillä merkitsisi, että valtio olisi sekä kiinteistöjen vuokraaja että muodollinen omistaja. Tällaisten menetelmien käyttö Statsbygg/Entran yhteydessä hämärtäisi näiden kahden yhteisön eri roolien välisen eron. Statsbyggille on uskottu ei-kaupallisten julkisten kiinteistöjen omistaminen ja hoitaminen, mutta Entra toimii kaupallisista lähtökohdista käsin.

Ministeriö esitti 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätyssä kirjeessään myös sellaisen perustelun ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltamista vastaan, jota ei ollut mainittu edellä kuvailluissa alustavissa asiakirjoissa. Ministeriö esitti, että kiinteistösalkun arvo perustuisi ”nettoaktivointimenetelmään”. Tämä menetelmä tarkoittaa viranomaisten mukaan lyhyesti sitä, että kiinteistöjen tulevat kassavirrat (nettovuokra voimassa olevista vuokrasopimuksista ja arvio nykyisten sopimusten päättymisen jälkeisistä uusista nettovuokrista) diskontattiin nykyarvoon kertoimella, jossa otettiin huomioon sopiva tuottovaatimus. Tuotto-odotukseksi asetettiin 9,5 prosenttia, joka vastaa samankaltaisten alan yksityisten operaattoreiden viitearvoa. Ministeriön mukaan kustannukset olisi aktivoitu omaisuuseräksi ja kiinteistöjen arvoa olisi alennettu vastaavasti, jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi pitänyt maksaa. Tämä ei siis olisi supistanut Entran kokonaistasetta tai sen omaisuuserien yhteenlaskettua arvoa. Jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi sitä vastoin peritty oikaisematta kiinteistöjen arvoa, tämä olisi johtanut ”korkeampaan yhteenlaskettujen omaisuuserien arvoon, jolloin tuottoaste olisi ollut vain 9,1 prosenttia, joka on selvästi Entra Eiendom AS:ltä edellytetyn tason. Tämä olisi merkinnyt Entra Eiendom AS:lle huomattavaa haittaa yksityisiin toimijoihin verrattuna”.

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä lisätietoja ja perusteluja mm. yksityisten yritysten soveltamista toimenpiteistä. Ministeriö toisti lisäksi 7 päivänä marraskuuta 2002 päivätyssä kirjeessä esitetyt perustelut siitä, miksi se katsoi, että maksujen maksamatta jättäminen ei vaikuttanut yhtiön pääomarakenteeseen, vakavaraisuuteen ja kokonaisarvoon.

Erillisenä kolmantena perusteluna sille, ettei asiakirja- ja rekisteröintimaksuista vapauttamista katsottu tueksi, ministeriö viittasi Norjan lainsäädännön mukaiseen ns. jatkuvuusperiaatteeseen. Ministeriö totesi, että tämä periaate on yläkäsite säännöille, joiden mukaan ostavan yrityksen odotetaan saavan myyvän yrityksen oikeudellinen asema. Jatkuvuusperiaatteen tarkoituksena on helpottaa yhtiöiden sulautumista ja sulautumien purkamista. Kun jatkuvuusperiaatetta sovelletaan, myyvän yrityksen oikeudellisen aseman katsotaan jatkuvan ostavassa yrityksessä. Ministeriön mukaan vero- ja maksutilanteen jatkuvuus on tärkeä osa periaatetta. Yhtiöoikeuden mukaisessa rekisteröintilaissa todetaankin, että yksityisen liiketoiminnan uudelleenjärjestely tapahtuu usein ilman rekisteröinti- ja asiakirjamaksuja. Tämän vuoksi ministeriö esitti, että vapautus oli yleinen toimenpide, joka ei ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kesäkuun 4 päivänä 2003 päivätyn kirjeen 9 kohdassa (päätelmät) todetaan seuraavaa:

3.3   Perustelut, jotka Norjan viranomaiset esittivät sen jälkeen kun EFTAn valvontaviranomainen päätti aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn

Norjan viranomaiset esittivät kauppa- ja teollisuusministeriön 16 päivänä syyskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä huomautuksia EFTAn valvontaviranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Norjan hallituksen kannan mukaan mitkään ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ehdot eivät täyty. Näin ollen se, että Entra ei maksanut asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, ei ole ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Ministeriö toisti ensiksikin aikaisemmin esittämänsä perustelun, jonka mukaan toimenpiteestä ei ollut etua Entralle. Se ei muuttanut yhtiön pääomarakennetta, vakavaraisuutta tai kokonaisarvoa. Jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi kirjattu avaavaan taseeseen, olisi pitänyt laatia myös vaihtoehtoinen avaava tase. Norjan hallitus toteaa, että sen mielipidettä kyseisestä verotoimenpiteestä ei pitäisi erottaa selvästi yhtiön avaavasta taseesta. Lisäksi asiakirja- ja rekisteröintimaksujen päätarkoituksena on verottaa todellisia omaisuuden siirtoja eri taloudellisten toimijoiden välillä. Kun siirto on vain nimellinen ja myyvät ja ostavat yhteisöt ovat käytännössä samat, Norjan lainsäädännön pääperiaatteena on ministeriön mukaan se, että ostavan yrityksen annetaan pitää myyvän yrityksen oikeudellinen asema (jatkuvuusperiaate). Ministeriö katsoo, että jatkuvuusperiaatetta ei ole rajoitettu erityisiin siirtoihin, vaan sitä pidetään pääsääntönä, kun myyvä ja ostava yhteisö ovat käytännössä samat. Entraa ei siis Norjan viranomaisten mukaan vapautettu yritysten budjettia yleensä rasittavasta menosta.

Toiseksi ministeriö viittasi siihen, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa omistusoikeuden siirto toteutettiin nimenmuutoksena kiistanalaisen lain 3 ykälän nojalla eikä omistusoikeuden siirtona. Entraa ei siis missään vaiheessa vapautettu velvoitteesta maksaa asiakirjamaksu, joten Norjan viranomaisten mukaan kyseessä ei siis ollut verotulojen menetys eikä tästä johtuen valtion varojen käyttö.

Kolmanneksi Norjan viranomaiset väittivät, että kyseinen toimenpide ei vaikuttanut sopimuspuolten väliseen kauppaan. Ministeriö katsoi, että markkinatutkimus voi osoittaa, ovatko kaupunkialueiden liiketilojen kiinteistömarkkinat Norjassa yksinomaan kansalliset eivätkä rajatylittävän kilpailun kohteena. Ministeriö katsoi, että lukuun ottamatta ulkomaisia sijoituksia rahoituslaitoksiin, muut kuin norjalaiset sijoittajat eivät ole toimineet Norjan kiinteistömarkkinoilla.

Neljänneksi ministeriö esitti, että vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei ollut valikoiva toimenpide. Ministeriö viittasi siihen, että pääperiaatteena ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisessa verotoimenpiteeseen on se, että toimenpide muodostaa tiettyjä yrityksiä EFTA-valtiossa hyödyttävän poikkeuksen verojärjestelmän soveltamisesta. Sen vuoksi olisikin ensiksi määritettävä yleinen verojärjestelmä. Jos verotoimenpide poikkeaa yleisestä verojärjestelmästä, on tarkasteltava, onko poikkeus perusteltu verojärjestelmän luonteen tai taloudellisen rakenteen perusteella. Ministeriön mukaan käytäntö, jossa nimenmuutosta käytetään osoittamassa omistusoikeuden siirtymistä, ei ollut poikkeus verojärjestelmästä. Jos EFTAn valvontaviranomainen kuitenkin katsoisi, että käytäntö on verojärjestelmästä myönnettävä poikkeus, ministeriön mukaan poikkeus olisi perusteltu verojärjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen perusteella.

Lopuksi ministeriö viittasi 5 päivänä kesäkuuta 2002 tehtyyn komission päätökseen C 27/99 (17) valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa. Ministeriön mukaan Italiaa koskevan asian käytännön tilanne vastasi käsiteltävänä olevaa asiaa, jossa voitaisiin tehdä samat päätelmät. Ministeriö päätteli, että kyseinen poikkeus oli perusteltu järjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen vuoksi eikä kyseessä ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukainen valtiontuki.

Kauppa- ja teollisuusministeriö toimitti 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellään lisää perusteita siitä, miksi vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei tarjonnut Entralle taloudellista etua. Ministeriö viittasi siihen, että Entran avaava tase laadittiin käyttämällä nykyarvomenetelmää. Odotettu tuleva kassavirta kustakin kiinteistöstä arvioitiin ja diskontattiin edellytettyä tuottoprosenttia soveltaen. Tuottovaatimus määritettiin käyttämällä Capital Asset Pricing Model (CAPM) -menetelmää muiden kilpailevien kiinteistöyhtiöiden vertailun jälkeen. Oma pääoma vahvistettiin noin 40 prosentiksi, mikä vastaa muita samanlaisia yhtiöitä.

Ministeriö katsoi, että kiinteistöille laskettu arvo oli paras arvio siitä, mitä sellainen sijoittaja, jonka ”ei tarvinnut maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksuja”, olisi halukas maksamaan kiinteistösalkusta. Jos kiinteistösalkun ostajan (tässä Entran) olisi pitänyt maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksut, hintaa, jonka sijoittaja olisi halukas maksamaan, olisi alennettava asiakirja- ja rekisteröintimaksuja vastaavalla määrällä. Kiinteistöjen käyttöomaisuusarvoa taseessa olisi pitänyt supistaa samalla määrällä ja rahoitusomaisuutta korottaa samalla määrällä, jotta varojen kokonaisarvo olisi pysynyt samana. Vastuiden osalta oma pääoma ja kokonaisvelat eivät olisi muuttuneet, vaikka lyhytaikaiset velat olisivat kasvaneet asiakirja- ja rekisteröintimaksujen arvoa vastaavan määrän. Ministeriö päätteli, että Entran taloudellinen asema ei ollut muuttunut asiakirja- ja rekisteröintimaksuista saadun vapautuksen seurauksena.

Ministeriö totesi, että yleistä päätelmää ei voi tehdä, vaan kiinteistön ostaja vastaa aina käytännössä asiakirja- ja rekisteröintimaksuista, ja lopputulos riippuu kulloisistakin olosuhteista. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa maksurasituksesta vastaisi myyjä, sillä menetelmä, jota sovellettiin kiinteistöjen arvon määrityksessä Entran avaavaan taseeseen, merkitsi seuraavaa (epävirallinen käännös): ”Tällaisessa tapauksessa ja kun käytetään nykyarvomenetelmää, kaikentyyppiset ostoon liittyvät kustannukset vähennetään ostohinnasta, sillä kaikki osat kuuluvat varsinaiseen arvostusmenetelmään, sillä muutoin ostaja ei saavuta edellytettyä tuottoa (…)”.

3.4   Asianomaisten huomautukset

Entraa edustava asianajotoimisto Selmer esitti 4 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä huomautuksia EFTAn valvontaviranomaisen päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Selmer esitti, että asiakirja- ja rekisteröintimaksuista myönnetty vapautus ei tarjonnut Entralle etua ja että kyseinen poikkeus oli Norjan verojärjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen mukainen.

Selmer viittasi aluksi siihen, että yhtiö päätettiin perustaa siten, että oma pääoma muodosti 40 prosenttia koko pääomasta. Jos Entran olisi pitänyt maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksut, kiinteistöjen arvoa olisi tämän vuoksi pitänyt alentaa asiakirja- ja rekisteröintimaksuja vastaavalla määrällä. Lisäksi Norjan valtion olisi pitänyt sijoittaa sama summa yhtiöön sen oman pääoman pitämiseksi 40 prosentin tasolla. Selmer katsoi, ettei tämä muuttanut yhtiön taloudellista tilannetta eikä Entra saanut taloudellista etua.

Selmer esitti lisäksi, että kaikki valtion uudelleenjärjestelyt oli toteutettu johdonmukaisella tavalla jatkuvuusperiaatetta noudattaen, ja viittasi seuraavien yhtiöiden uudelleenjärjestelyihin: Norjan yleisradioyhtiö NRK, Telenor, Norjan valtionrautatieyhtiö NSB, Posten Norge, Avinor, Mesta ja Statkraft. Näistä syistä Selmer katsoi, että vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista oli Norjan verojärjestelmän luonteen ja taloudellisen rakenteen mukainen.

4.   Kiinteistön siirron rekisteröinnistä perittäviä asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskeva Norjan lainsäädäntö

4.1   Milloin asiakirja- ja rekisteröintimaksujen maksuvelvollisuus syntyy?

Kaikki kiinteistöt kirjataan Norjassa kiinteistörekisteriin (”Eiendomsregisteret”), joka on vuodesta 1995 sisältänyt tietoja seuraavasta kahdesta rekisteristä: ”Tinglysingsregisteret/Grunnboken” ja ”GAB-registeret (Grunneiendommer, Adresser og Bygninger)” (18).

Tinglysingsregisteret perustettiin vuoden 1935 rekisteröintilailla nro 2 (”Lov om tinglysing”). Jokaiselle kiinteistölle annetaan rekisteritunnus, jonka avulla rekisteriin voidaan kirjata omistusta, omistusoikeutta, rasitteita yms. koskevia tietoja. Rekisteri sisältää mm. tietoja tiettyyn kiinteistöön liittyvistä erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Vilpittömässä mielessä toimivilla asianomaisilla on oikeus vedota kiinteistörekisterin sisältämiin tietoihin.

Kiinteistön omistuksen siirron rekisteröinti (”hjemmelsoverføring”) velvoittaa asiakirjamaksun (”dokumentavgift”) suorittamiseen vuonna 1975 asiakirjamaksusta annetun lain nro 59 (”Lov om dokumentavgift”) 7(1) jakson nojalla. Vero on 2,5 prosenttia kiinteistön myyntihinnasta. Uusi omistaja on velvollinen suorittamaan maksun (vrt. asiakirjamaksusta 16 päivänä syyskuuta 1975 annetun valtionvarainministeriön asetuksen 2–6 jakso ja asetuksen myöhemmät muutokset).

Omistusoikeuden siirron rekisteröinnistä kiinteistörekisteriin on maksettava rekisteröintimaksu (”tinglysingsgebyr”) vuonna 1982 annetun oikeudenkäyntimaksuja koskevan lain nro 86 (”Rettsgebyrloven”) mukaisesti. Kun Entra perustettiin, maksuksi vahvistettiin 982 Norjan kruunua (noin 123 euroa) rekisteröityä asiakirjaa kohden. Asiakirjamaksun ja rekisteröintimaksun perimisehtoja säännellään samoin säännöksin.

Kuten edellä mainittiin, asiakirja- ja rekisteröintimaksua peritään, kun omistusoikeus siirretään toiselle oikeushenkilölle (”hjemmelsoverføring”). Jos omistusoikeutta ei siis siirretä toiselle oikeushenkilölle, vaan saman oikeushenkilön nimi rekisterissä (”grunnboken”) vain muutetaan, maksuja ei tarvitse maksaa.

Lainmukaista velvoitetta kiinteistöön liittyvien oikeuksien (omistusoikeus jne.) rekisteröintiin (”tinglyse”) rekisterissä ei ole. Omistusoikeuden siirtymistä ei siis ole pakko rekisteröidä, jotta omistuksen siirtyminen tulisi voimaan. Oikeuksien haltija voi kuitenkin halutessaan rekisteröidä oikeutensa suojatakseen ne kolmansia vastaan.

4.2   Milloin omistaja voidaan muuttaa ilman veronmaksuvelvollisuutta?

Veronkantokäytäntöä vuoden 1990 ja 1 päivänä heinäkuuta 2005 välisenä aikana – eli Entran perustamisen aikaan – on selostettu seuraavissa soveltamisohjeissa: Norjan oikeusministeriön 25 päivänä toukokuuta 1990 antamassa soveltamisohjeessa G-37/90 ja Norjan tulli- ja valmisteveroviranomaisten (”Toll- og Avgiftsdirektoratet”) antamissa vuosittaisissa soveltamisohjeissa (19). Vuosittaisten soveltamisohjeiden 1.1 kohdan mukaan leimaverovapautusta ei voi myöntää, ellei vapautuksella ole suoraan oikeusperustaa asiakirjamaksuja koskevassa laissa tai parlamentin päätöksissä (20).

i)   Yrityskeskittymät

Norjan oikeusministeriön mukaan yrityskeskittymien tapauksessa ei ole kyse asiakirjamaksuja koskevassa laissa tarkoitetusta omistusoikeuden siirrosta. Tämän vuoksi riittää, että yrityskeskittymä rekisteröidään kiinteistörekisteriin vahvistamalla se, että yritys on sulautunut toiseen yritykseen. Tällaisen vahvistuksen voi tehdä yhtiörekisteri eikä se johda asiakirja- ja rekisteröintimaksua koskevan maksuvelvollisuuden syntyyn. Periaatetta sovelletaan 4 päivänä kesäkuuta 1976 annetun lain nro 59 (jäljempänä ’osakeyhtiölaki’) (21) 14 (7) jaksossa tarkoitettujen osakeyhtiöiden välisiin keskittymiin ja myös muihin osakeyhtiölain 14 luvun ja säästöpankkien välisistä keskittymistä annetun lain (24 päivänä toukokuuta 1961 annetun lain nro 1, jäljempänä ’säästöpankkilaki’ (22), 8 luku) mukaisesti toteutettuihin yrityskeskittymiin.

ii)   Vuoden 1976 osakeyhtiölain mukaiset yrityskeskittymien purkamiset

Silloin kun sulautuman purkamisen tapauksessa kiinteistön omistus on siirretty alkuperäiseltä yhtiöltä (A) keskittymästä erotettuun yhtiöön (B), sekä soveltamisohjeessa G-37/90 että Norjan tulli- ja valmisteveroviranomaisten vuosittaisten soveltamisohjeiden 1.4 kohdassa todetaan, että rekisteröintimaksu ja asiakirjamaksu on molemmat maksettava (23).

Jos kiinteistö sen sijaan jää alkuperäiseen yhtiöön (A), josta osa (B) on erotettu, rekisteröinti- ja asiakirjamaksua ei tarvitse maksaa (24). Syynä on se, että tässä tapauksessa kiinteistö ei siirry uudelle oikeushenkilölle (toisin kuin tilanteessa, jossa kiinteistö olisi siirretty erotetulle yhtiölle).

iii)   Omistuksen siirtyminen yhteisomistuksesta kommandiitti- tai avoimeen yhtiöön

Kyseisenä aikana kiinteistöomistuksen siirtäminen yhteisomistuksesta kommandiittiyhtiöön tai avoimeen yhtiöön (tai päinvastoin) merkitsi sitä, että kyse oli siirrosta kahden erillisen oikeushenkilön välillä. Näin ollen sekä soveltamisohjeessa G-37/90 että Norjan tulli- ja valmisteveroviranomaisten vuosittaisten soveltamisohjeiden 1.5 kohdassa todetaan, että tämäntyyppinen tilanne aiheuttaa veronmaksuvelvollisuuden.

iv)   Muutos toiseen yhtiömuotoon

Soveltamisohjeessa ei mainita tilannetta, jossa yrityksen yhtiömuoto muutetaan toiseksi. Norjan hallituksen 4 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessä todetaan, että pääsääntönä tällaisissa tilanteissa oli se, että ”kyseessä on oltava omistusoikeuden siirtyminen. Näin ollen rekisteröinti- ja asiakirjamaksut on maksettava. Näin lainsäädäntöä on sovellettu käytännössä”. Norjan hallitus kuitenkin väittää, että poikkeukset tästä säännöstä ovat mahdollisia jatkuvuusperiaatteeseen liittyvien syiden perusteella (25).

EFTAn valvontaviranomainen toteaa tästä, että muutoksenhakutuomioistuin (”Frostating Lagmannsrett”) totesi tuomiossaan 1997-10-09 (julkaistu: LF-1997-671), että yhtiömuodon muutos (”kommandittselskap” – ”aksjeselskap”, North West Terminalen AS) johti veronmaksuvelvollisuuden syntymiseen. Kyseinen tuomioistuin viittasi edellä mainittuihin oikeusministeriön sekä tulli- ja valmisteveroviranomaisten antamiin soveltamisohjeisiin ja totesi, että asiakirjamaksuja koskevasta laista seuraa, että maksu olisi maksettava, ellei laissa tai sen mukaisesti annetuissa määräyksissä toisin suoraan säädetä. Koska uusi yhtiö on alkuperäisestä poikkeava oikeushenkilö, sillä ei ole merkitystä, että samat omistajat jatkoivat uudessa yhtiössä ja että näin ollen ainoa käytännön muutos oli yhtiömuoto, jolla toimintaa harjoitettiin.

Lisäksi voidaan viitata Norjan hallituksen 4 päivänä kesäkuuta 2002 päivätyn kirjeen liitteessä I mainittuun tapaukseen, jossa Norjan viranomaiset kieltäytyivät vapauttamasta verosta yhtiömuodon muutosta ”selveiende institusjon” – ”allmenaksjeselskap”.

v)   Omistuksen siirtäminen kunnalta erilliselle oikeushenkilölle, jonka kunta omistaa kokonaan

Norjan viranomaisten ja EFTAn valvontaviranomaisten välisessä kokouksessa 19 päivänä toukokuuta 2005 Norjan viranomaiset totesivat, että todennäköisintä olisi, että Entran perustamisajankohtana sovellettavien soveltamisohjeiden mukaisesti leimaverovelvollisuus olisi syntynyt uudelleenjärjestelyn yhteydessä, jossa kiinteistön omistus siirretään kunnalta kyseisen kunnan omistamalle osakeyhtiölle. Tätä vastoin käytäntönä oli ollut jonkin aikaa se, että leimaverovelvollisuutta ei syntyisi 29 päivänä tammikuuta 1999 annetun, kuntien välisiä yhtiöitä koskevan Norjan lain mukaisten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä tapahtuvassa omistusoikeuden siirrossa (26).

vi)   Käytäntö 1 päivän heinäkuuta 2005 jälkeen

Kun tarkastellaan nimenmuutoksen rekisteröintiä kiinteistörekisteriin Entran perustamisen yhteydessä, edellä mainittuja sääntöjä on asianmukaista verrata kiistanalaisen lain 3 ykälän säännöksiin. Olisi kuitenkin mainittava, että oikeusministeriö antoi 21 päivänä kesäkuuta 2005 uuden soveltamisohjeen (G-6/05) (27), joka käsitteli kiinteistösiirtoja yrityskeskittymien, keskittymien purkamisen ja yhtiöiden muuttamisen yhteydessä. Uusi soveltamisohje tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005. Sen myötä sovelletaan uutta käytäntöä, jossa omistajan nimi voidaan muuttaa ilman, että tilannetta kohdellaan omistusoikeuden siirtona. Uuden soveltamisohjeen mukaan rekisteröintiä sulautumien purkamisen yhteydessä kohdellaan jatkuvuusperiaatteen mukaisesti vastedes samalla tavoin kuin yrityskeskittymiä asiakirja- ja rekisteröintimaksuja koskevia sääntöjä noudatettaessa, eikä leimaverovelvollisuutta enää synny. Sama koskee osakeyhtiölain ja julkisia osakeyhtiöitä koskevan lain 13, 14 ja 15 luvun säännösten mukaan toteutettuja uudelleenjärjestelyjä.

Sen sijaan uuden soveltamisohjeen mukaan veroa on edelleen maksettava, kun kiinteistön siirtoon sovelletaan sääntöjä, jotka eivät perustu jatkuvuusperiaatteeseen (esim. kommandiittiyhtiöiden sulautuminen (”ansvarlige selskaper”)). Siirtyminen yhtiömuodosta toiseen esimerkiksi kommandiittiyhtiöstä osakeyhtiöksi kuuluu myös edelleen verovelvollisuuden piiriin.

5.   Muut julkisten yritysten uudelleenjärjestelyt

Kuten Norjan viranomaisten 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä todetaan, muihin uudelleenjärjestelyihin on sisältynyt kiistanalaisen lain kaltaisia säännöksiä (Posten AS, NSB AS, Mesta AS, Avinor AS, Telenor AS ja terveydenhuoltoalan yritykset) (28).

EFTAn valvontaviranomainen toteaa, että myös muita sellaisia uudelleenjärjestelyjä on toteutettu, joissa ei ole annettu kiistanalaiseen lakiin sisältyvän säännöksen kaltaisia säännöksiä. EFTAn valvontaviranomaisen tietoon tulleita uudelleenjärjestelyjä, joissa tällaista säännöstä ei ole annettu, ovat muun muassa Base Tele AS:n, Secora AS:n ja Statkraft AS:n perustaminen.

BaneTele AS on kansallisen laajakaistaverkon tarjoaja. Osakeyhtiö perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 2001. Ennen kyseistä päivää toiminta kuului kansallisen rautatiehallinnon (”Jernbaneverket”) yhteyteen. BaneTele on Norjan valtion kokonaan omistama osakeyhtiö, jossa valtiota edustaa kauppa- ja teollisuusministeriö. Kansallinen rautatiehallinto vastaa Norjan rautatieverkosta liikenne- ja viestintäministeriön lukuun. BaneTele-osakeyhtiön perustamista esitettiin Norjan parlamentille ehdotuksissa nro 80 (St.prp. nr. 80 (2000–2001), Omdanning av BaneTele til aksjeselskap) (29) ja nro 93 (Ot.prp. nr. 93 (2000–2001), Om lov om omdanning av Jernbaneverkets kommersielle televirksomhet til aksjeselskap) (30). Ehdotus nro 93 (Ot.prp. nr. 93 (2000–2001)) ja sen perusteella 15 päivänä kesäkuuta 2001 annettu laki ei sisältänyt kiistanalaisen lain 3 ykälää vastaavia säännöksiä.

Secora AS on turvallisten ja tehokkaiden satamien ja rannikkoliikenteen kehittämiseen erikoistunut alihankkija. Osakeyhtiö perustettiin 1 päivänä tammikuuta 2005. Tehtävistä vastasi aikaisemmin Norjan rannikkoviranomaisen (”Kystverket”) yksikkö. Secora AS on kokonaisuudessaan Norjan valtion omistama ja valtiota edustaa yhtiössä kalastus- ja rannikkoministeriö. Kystverket on rannikkohallinnosta, meriturvallisuudesta ja viestinnästä vastaava Norjan kansallinen viranomainen. Secora AS:n perustamista esitettiin parlamentille ehdotuksissa nro 1 (St.prp. nr. 1 (2004–2005) Om omdanning av Kystverkets produksjonsvirksomhet til statlig aksjeselskap m.m.) (31) ja nro 20 (Ot.prp. nr. 20 (2004–2005) Om lov om omdanning av Kystverkets produksjonsvirksomhet til statsaksjeselskap) (32). Ehdotus nro 20 (Ot.prp. nr. 20 (2004–2005)) ja sen perusteella 17 päivänä joulukuuta 2004 annettu laki ei sisältänyt kiistanalaisen lain 3 ykälää vastaavia säännöksiä.

Statkraft AS on Norjan suurin sähköntuottaja. Osakeyhtiö perustettiin 1 päivänä lokakuuta 2004. Yhtiö oli aikaisemmin valtionyhtiö (”Statsforetak (SF)”). Valtionyhtiö Statkraft SF on edelleen olemassa Statkraft AS:n muodollisena omistajana. Ensimmäinen ehdotus osakeyhtiön perustamisesta esitettiin parlamentille ehdotuksella nro 22 (St.meld. nr. 22 (2001–2002), Et mindre og bedre statlig eierskap) (33) ja seuraavat ehdotuksilla nro 53 (St.prp. nr. 53 (2003–2000), Statens eierskap i Statkraft SF) (34) ja nro 63 (Ot.prp. nr. 63 (2003–2004), Om lov om omorganisering av Statkraft SF) (35). Hallitus totesi ehdotuksessa nro 53 (St. prp. nr. 53 (2003–2004)), että uudelleenjärjestely merkitsisi sitä, että Statkraft AS:n olisi maksettava asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ”lain tavanomaisten säännösten mukaisesti” (epävirallinen käännös). Hallituksen mukaan kustannukset supistaisivat yrityksen voittoja ja näin ollen myös osingonmaksuperustaa. Maksujen määräksi arvioitiin 1,5 miljardia Norjan kruunua (noin 188 miljoonaa euroa) (36).

II   ARVIOINTI

1.   Onko kyse valtiontuesta?

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

Jotta toimenpidettä voitaisiin pitää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaisena tukena, sen on täytettävä kaikki seuraavat neljä ehtoa.

EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä aloittaa muodollinen tutkintamenettely tehtiin alustava päätelmä, että kaikki mainitut ehdot täyttyivät, kun taas Norjan hallitus katsoo, ettei yksikään ehto täyty (37). EFTAn valvontaviranomainen joutuu näin ollen tutkimaan asiakirja- ja rekisteröintimaksusta vapauttamista asiaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella sen selvittämiseksi, onko kyseessä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki.

1.1   Tuen on oltava valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty

Vakiintuneen oikeuskäytännön (38) mukaan ensimmäinen edellä mainittu ehto täyttyy, kun toimenpide rasittaa valtion taloutta suoraan tai välillisesti jollain tavalla.

EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä aloittaa muodollinen tutkintamenettely tehtiin alustava päätelmä, että kiistanalaisen lain 3 ykälässä todetaan, että muutoin suoritettavia asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ei ollut maksettu. Vapautus niistä merkitsi Norjan valtiolle välitöntä verotulojen menetystä, joka vastasi valtion varojen käyttöä. Tästä syystä EFTAn valvontaviranomainen päätteli alustavasti, että ensimmäinen ehto täyttyi.

Norjan viranomaiset kuitenkin väittivät huomautuksissaan (37) menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, että Entraa ei koskaan vapautettu velvollisuudesta maksaa asiakirjamaksu (koska ”tässä tapauksessa omistusoikeuden siirto tehtiin nimenmuutoksena eikä omistusoikeuden siirtona”), joten verotulojen menetystä ei ole aiheutunut eikä valtion varoja näin ollen ole käytetty.

EFTAn valvontaviranomainen ei voi hyväksyä tällaista perustelua. ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukainen verovapautuksen muodossa saatu etu myönnetään tavallisesti erillisenä poikkeusmääräyksenä. ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa korostetaan kuitenkin vaikutusta kansalliseen oikeusjärjestelmään eikä niinkään sen muotoseikkoja, joten se kattaa myös tilanteet, joissa verohelpotus myönnetään välillisesti viittaamalla tiettyyn oikeudelliseen käsitteeseen (tässä tapauksessa ”nimenmuutos”), mistä seuraa, ettei veroja tarvitse maksaa. Kummassakin tilanteessa ja käsiteltävänä olevassa tapauksessa rekisteröinti kiinteistörekisteriin pystyttiin tekemään ilman asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamista yksinomaan tietyn säännöksen vuoksi. Ilman tuota erityissäännöstä rekisteröintiä ei olisi voitu suorittaa verotta.

Norjan hallitus totesi ehdotuksessaan parlamentille (39), että oli hyvin epävarmaa, johtaisiko kiinteistöjen siirto Statsbyggiltä Entralle verovelvollisuuden syntymiseen. Norjan hallitus ei kuitenkaan ole osoittanut vakuuttavasti, että kiinteistöjen siirron rekisteröinti valtiolta Entralle olisi voitu vapauttaa verosta ilman 18 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain 3 ykälän erityissäännöstä, niin kuin jäljempänä kohdassa 1.2 todetaan. Missään muualla Norjan lainsäädännössä ei vastaavaa toimea selkeästi vapauteta yleissäännöstä, jonka mukaan omistuksen siirron rekisteröinti velvoittaa veronmaksuun. EFTAn valvontaviranomainen ei sitä paitsi näe, kuinka Statsbyggin uudelleenjärjestely olisi voitu vapauttaa verosta kiinteistölain nojalla siten kuin kyseistä lakia tuolloin tulkittiin ilman 18 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain 3 ykälää.

Tästä syystä EFTAn valvontaviranomainen pitää kiinni kannastaan, että ensimmäinen ehto täyttyi.

1.2   Toimenpiteen on oltava valikoiva tai erityistoimenpide, joka suosii ”tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotannonaloja”

1.2.1   Aineellinen valikoivuus

EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehtiin alustava päätelmä, että sellaisen erityislain antaminen, jonka mukaan ainoastaan yksi yritys (Entra) vapautetaan asiakirja- ja rekisteröintimaksuista, on luokiteltava valikoivaksi toimenpiteeksi.

Norjan viranomaiset sitä vastoin ovat väittäneet edellä esittämiensä jatkuvuusperiaatetta koskevien perustelujen pohjalta, että nimen muuttamista koskeva käytäntö, jota on käytetty kiinteistöjen omistusoikeuden siirtämisessä, ei tosiasiallisesti poikennut yleisestä verojärjestelmästä, vaan oli yleinen toimenpide.

EFTAn valvontaviranomainen viittaa valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen yritysten välitöntä verotusta koskevaan 17B.3.1 kohtaan verotoimenpiteen erityisyyden tai valikoivuuden osalta:

Kiistanalaista lakia sovelletaan ainoastaan tiettyyn Statsbyggin ja Entran väliseen liiketoimeen. On totta, että vastaavia lakeja on annettu muita valtion omistamia osakeyhtiöitä perustettaessa (ks. edellä oleva I osa). Vastaavien sääntöjen käyttäminen muiden valtionyritysten yksityistämisessä ei kuitenkaan merkitse, että tässä käsiteltävänä oleva erityissäädös (lex specialis) ei olisi valikoiva.

Ensinnäkin täytyy huomata, että muiden valtionyritysten uudelleenjärjestelyjen yhteydessä ei ole annettu kiistanalaista lakia vastaavia säädöksiä. Esimerkiksi silloin, kun perustettiin BaneTele AS (40), uutta osakeyhtiötä ei vapautettu asiakirja- ja rekisteröintimaksuista. Sama pätee myös Secora AS:n (41) perustamiseen. Norjan hallitus totesi Statkraftin uudelleenjärjestelyn yhteydessä, että yrityksen on maksettava asiakirja- ja rekisteröintimaksut tavanomaisten sääntöjen mukaisesti (42).

Toiseksi näyttää joka tapauksessa siltä, että verolainsäädäntö on 61 artiklan 1 kohdan mukaan valikoiva silloin, kun verolainsäädännössä kohdellaan valtion yritysten uudelleenjärjestelyjä suotuisammin kuin yksityisyritysten uudelleenjärjestelyjä. Asiakirjamaksuja koskevan lain lähtökohtana kuitenkin oli se, että kaikissa eri laitosten välisissä omistusoikeuden siirroissa on maksettava asiakirjamaksut siitä riippumatta, jatkaako uusi omistaja samaa toimintaa kuin edellinen omistaja. Kuten edellä todetaan, sekä oikeusministeriön vuonna 1990 antama soveltamisohje että Norjan tulli- ja verohallituksen vuosittaiset soveltamisohjeet sisältävät ainoastaan yhden merkittävän poikkeuksen tästä säännöstä ennen heinäkuuta 2005. Kummissakin soveltamisohjeissa todettiin yksiselitteisesti, että ainoastaan tapauksissa, joissa omistus siirrettiin osakeyhtiöiden sulautumisten yhteydessä, jatkuvuusperiaate merkitsi, että uuden omistajan rekisteröinti voitiin tehdä nimen muutoksena eikä omistusoikeuden muutoksena, joka velvoittaa asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamiseen. Kun taas sulautumien purkamisiin, yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisiin, omistuksen siirtoihin yhteisomistuksesta avoimeen henkilöyhtiöön sekä omistuksen siirtoihin kunnalta sen kokonaan omistamalle erilliselle oikeussubjektille liittyvä kiinteistörekisteriin merkitty rekisteröinti tai omistuksen siirto aiheutti veronmaksuvelvollisuuden (43). Tämä kävi selväksi myös edellä mainitusta Norjan muutoksenhakutuomioistuimen (Frostating lagmannsrett) antamasta tuomiosta, jossa katsottiin, että veroa oli maksettava silloin kuin kommandiittiyhtiö (”kommandittselskap”) muutettiin osakeyhtiöksi, vaikka uuden yhtiön omistajuus jatkui samoissa käsissä ja ainoa todellinen muutos oli yritysmuodon muutos.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että Entran perustamista ei voida pitää sulautumana. Siinä on pikemminkin kyse joko sulautuman purkamisesta, siirrosta yhdeltä oikeussubjektilta toiselle tai kunnan toiminnon irrottamisesta erilliseksi oikeussubjektiksi. Näin ollen samantapaisia vapautuksia asiakirja- ja rekisteröintimaksuista kuin kiistanalaisen lain 3 ykälällä myönnetyt vapautukset ei Entran perustamisen aikaan myönnetty muille vastaaville liiketoimille.

Tästä syystä ei voida katsoa, että kiistanalaisen lain 3 ykälä noudattaisi (ei-valikoivaa) yleissääntöä, jonka mukaan tietyntyyppisestä omistusoikeuden siirrosta kiinteistörekisteriin ei tarvitse suorittaa maksua. Toimenpide on siis aineellisesti valikoiva.

1.2.2   Voidaanko verovapautusta perustella verojärjestelmän luonteella tai rakenteella?

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (44) mukaan on mahdollista erottaa toisistaan:

Ero on kuvattu myös EFTAn valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen yritysten välitöntä verotusta koskevassa 17B.3.2(1) kohdassa, jossa poikkeusta perustellaan järjestelmän luonteella ja rakenteella: ”Joidenkin toimenpiteiden eriytyneisyys ei välttämättä aiheuta niiden katsomista valtiontuiksi. Tämä koskee sellaisia toimenpiteitä, jotka ovat taloudellisen seuraustensa vuoksi tarpeellisia tai tarkoituksenmukaisia verojärjestelmän tehokkuuden kannalta. Jäsenvaltioiden on kuitenkin pystyttävä perustelemaan tällaiset toimenpiteet.””Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän viimeksi mainitun perusteluvaatimuksen.” (46)

Norjan viranomaiset ovat väittäneet, että ”vaikka EFTAn valvontaviranomainen katsoisi, että käytäntö (nimen muuttamista koskeva käytäntö kiinteistön omistusoikeuden siirtämiseksi ilman verovelvollisuutta) muodostaa poikkeuksen yleissäännöstä, se on perusteltu verojärjestelmän luonteella ja rakenteella”. Tukeakseen kantaansa Norjan viranomaiset väittivät, että jatkuvuusperiaate ja perustelut sen soveltamiseksi muun muassa tässä käsiteltävänä olevaa asiaa koskeviin asiakirja- ja rekisteröintimaksuihin merkitsevät, että vapautus niistä oli asiaa koskevan Norjan lainsäädännön rakenteen ja luonteen mukaista. Norjan viranomaiset katsoivat kiistanalaisen lain noudattavan jatkuvuusperiaatetta ja olevan uudelleenjärjestelyjä koskevien yleissääntöjen mukainen.

EFTAn valvontaviranomainen vastaa tähän väitteeseen, että tässä käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä on jatkuvuusperiaatteen soveltamisala suhteessa velvollisuuteen suorittaa asiakirjamaksu eikä jatkuvuusperiaatteen soveltamisala sinänsä ja periaatteen soveltaminen yhtiöoikeuteen.

Edellä I.4 kohdassa mainittujen verotussääntöjen arvioinnin perusteella EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että vaikka jatkuvuusperiaatteella saattoikin olla keskeinen asema Norjan lainsäädännössä Entran perustamisen aikaan, se ei ollut tuolloin olennainen ja yleinen osa muunlaisiin yritysten uudelleenjärjestelyihin liittyviä verotussääntöjä ja käytäntöjä.

Kuten edellä todettiin, heinäkuuhun 2005 asti ainoastaan tapauksissa, joissa omistus siirrettiin osakeyhtiöiden sulautumisten yhteydessä, jatkuvuusperiaate merkitsi, että uuden omistajan rekisteröinti voitiin tehdä nimen muutoksena eikä omistusoikeuden muutoksena, joka velvoittaa veronmaksuun. Kun taas sulautumien purkamisiin, yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisiin, omistuksen siirtoihin yhteisomistuksesta avoimeen yhtiöön sekä omistuksen siirtoihin kunnalta sen kokonaan omistamalle erilliselle oikeussubjektille liittyvä kiinteistörekisteriin merkitty rekisteröinti tai omistuksen siirto velvoitti veronmaksuun (47).

Norjan viranomaiset ovat selittäneet, että verovapautukset eli poikkeukset yleissääntöön perustuvat jatkuvuusperiaatteen logiikkaan. Viranomaiset eivät kuitenkaan selittäneet, mihin logiikkaan perustuu se, että edellä lueteltuja siirtoja on kohdeltu eri tavoin. Norjan hallitus on päinvastoin todennut, että olisi itse asiassa loogisempaa kohdella yrityske ja eräitä muita uudelleenjärjestelyjä samalla tavalla. Kuitenkin vasta noin viisi vuotta Entran perustamisen jälkeen eli heinäkuusta 2005 alkaen asiakirjamaksuja koskevan lain tulkintaa on muutettu niin, että eräiden tilanteiden kohtelua on yhtenäistetty. Tästä syystä valvontaviranomaisen on vaikea ymmärtää, että asiakirjamaksuja koskevan lain tulkinta perustuisi johonkin muuhun kuin Entran perustamisen aikaan vallinneeseen, mainittuihin soveltamisohjeisiin pohjautuvaan logiikkaan, jonka mukaan ainoastaan osakeyhtiöiden sulautumisista ei tarvitse maksaa muutoin suoritettavaa asiakirjamaksua. Jatkuvuusperiaatteen soveltaminen asiakirjamaksuja koskevan lain yhteydessä rajoittui tällaisiin tapauksiin eikä muihin tapauksiin niin kuin edellä on mainittu.

Kuten edellä 1.2.1 kohdassa todettiin, EFTAn valvontaviranomainen on joka tapauksessa sitä mieltä, että Entran perustaminen vastaa huomattavasti enemmän tilanteita, joissa rekisteröityminen kiinteistörekisteriin kyseisenä aikana olisi aiheuttanut verovelvollisuuden, kuin tilanteita, joissa rekisteröityminen ei velvoittanut veroihin. Tästä syystä valvontaviranomainen ei katso, että kiistanalaisen lain poikkeusta voitaisiin perustella poikkeuksen aikaan sovellettujen, Norjan verotussääntöjen luonteella ja rakenteella. Arviointia ei muuta se, että julkisten kaupallisten toimintojen vastaavia uudelleenjärjestelyjä on myös vapautettu verosta. Jatkuvuusperiaatteiden tavoitteisiin pyrkimisellä ei voida perustella sitä, että poikkeusta yleissäännöstä eli verovapautusta sovelletaan erityisiin uudelleenjärjestelyihin, jos muille lähinnä vertailukelpoisille yksityisille uudelleenjärjestelyille ei myönnetä vastaavia vapautuksia.

1.2.3   Italiaa koskeva asia

Norjan viranomaiset ovat viitanneet erääseen Euroopan komission päätökseen ja väittäneet, että kyseisen tapauksen tilanne oli sama kuin Entran tapauksessa.

Komissio tarkasteli 5. kesäkuuta 2002 tekemässään päätöksessä (48) Italian lainsäädäntöä, jossa säädetään erityisestä verojärjestelmästä erityisen lain nojalla perustetuille osakeyhtiöille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa. Italian lainsäädännössä annettiin nimenomaan vapautus kaikista siirtoveroista, jotka liittyvät erityisten yritysten ja kunnallisten laitosten muuttamiseen osakeyhtiöiksi (”vapautus siirtoveroista”). Italian oikeusjärjestelmän mukaan siirtoveroa sovelletaan tavallisesti uusien taloudellisten yksiköiden perustamiseen tai toiminnan siirtämiseen taloudellisesta yksiköstä toiseen. Italian viranomaiset kuitenkin selittivät, että Italian lainsäädäntö kuvastaa yleensä neutraalin verotuksen periaatetta (millä tarkoitetaan, että veroa ei kanneta) yrityksen oikeudellisen muodon muuttumisen yhteydessä (eli silloin kun ”yritys vaihtaa oikeudellista muotoaan mutta pysyy taloudelliselta kannalta katsottuna samana”) (49).

Komissio totesi, että vaikka näytti siltä, että kunnallisen laitoksen lopettaminen ja ”uuden” osakeyhtiön perustaminen vastaisi uuden taloudellisen yksikön perustamista, se johtui ainoastaan oikeudellisista muodollisuuksista. Todellisuudessa uusi osakeyhtiö oli edelleen sama taloudellinen yksikkö kuin silloin, kun se oli kunnallinen laitos, niillä on vain erilainen oikeudellinen muoto. Tästä syystä komissio hyväksyi, että Italian lainsäädännön mukaista neutraalin verotuksen yleisperiaatetta sovellettiin samalla tavalla erityisen verojärjestelmän piiriin kuuluvissa tilanteissa. Näin ollen siirtoveroa ei tarvinnut maksaa (50).

EFTAn valvontaviranomaisen ymmärryksen mukaan komissio päättelee, että silloin kun yksityisen yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisen yhteydessä maksettavaa leimaveroa koskeva kansallinen lainsäädäntö perustuu neutraalin verotuksen yleisperiaatteeseen – jolloin korostetaan pikemminkin saman taloudellisen yksikön jatkuvuutta kuin sitä, säilyykö oikeussubjekti samana – on tällaisen verojärjestelmän rakenteen mukaista ulottaa kyseinen periaate koskemaan myös tilanteita, joissa valtio tai kunta irrottaa aikaisemmin osana valtiota tai kuntaa hoidetun taloudellisen yksikön erilliseksi oikeussubjektiksi.

Valvontaviranomainen hyväksyy täysin tämän näkemyksen. Kunkin verojärjestelmän rakenne on arvioitava sen omien ansioiden perusteella. Komission päätös perustui siihen tosiseikkaan, että Italian oikeusjärjestelmässä säädettiin siirtoverosta vapauttamisen mahdollisuudesta yrityksen oikeudellisen muodon muuttamisen yhteydessä. Norjan lainsäädännössä, sellaisena kuin veroviranomaiset sitä ovat tulkinneet ja soveltaneet, ei tällaisesta mahdollisuudesta sen sijaan säädetä. Itse asiassa niin kuin on jo todettu, Entraan verrattavia yksityisyritysten uudelleenjärjestelyjä (sulautumien purkamista tai yrityksen oikeudellisen muodon muuttamista) ei ole vapautettu verosta. Tästä syystä valvontaviranomainen katsoo, että nämä kaksi asiaa ovat erilaiset. Italian ja Norjan tilanteiden vastaavuuden arvioinnissa ei voida antaa painoa sille, että jatkuvuusperiaate on saattanut olla voimassa Norjan lainsäädännön muilla alueilla, kuten yhtiöoikeudessa ja asianomaisen yksikön suoraa verotusta koskevassa lainsäädännössä.

1.2.4   Valikoivuutta koskeva päätelmä

Toimenpidettä on pidettävä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valikoivana toimenpiteenä eikä sitä tästä syystä voida arvioida muutoin kuin viittaamalla Norjan verolainsäädännön luonteeseen ja rakenteeseen.

1.3   Toimenpiteen on merkittävä tuensaajille etua, joka vähentää niille liiketoiminnasta tavallisesti aiheutuvia kustannuksia

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (51) sekä valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen 17B.3.2(2) kohdan mukaan tuensaajien on ”saatava toimenpiteestä etua, joka keventää niiden taloutta yleensä rasittavia maksuja. Etu voi koostua yrityksen verotuksen keventämisestä esimerkiksi seuraavasti: …veron määrän täydellinen tai osittainen alentaminen (verovapautus, verohyvitys jne.).”

Entra vapautettiin kiistanalaisen lain 3 ykälän erityissäännöksellä noin 81 miljoonan Norjan kruunun (lähes 10 miljoonan euron) suuruisesta verosta. Kuten edellä 1.1 ja 1.2 kohdassa on osoitettu, kyseinen maksu olisi muutoin suoritettu sen budjetista. Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä valvontaviranomaisen päätöksessä tehtiin tällä perusteella alustava päätelmä, että Entra sai ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua.

Norjan viranomaiset ovat puolestaan väittäneet, että ehdot eivät täyttyneet kahdesta syystä: Vapautus ei ensinnäkään parantanut Entran kilpailuasemaa verrattuna yksityiseen sijoittajaan. Toiseksi yrityksen pääomarakenne, vakavaraisuus ja kokonaisarvo eivät olisi muuttuneet, vaikka vero olisi maksettu. Seuraavaksi valvontaviranomainen käsittelee näitä väitteitä vuoron perään.

1.3.1   Vertailu yksityisyrityksiin

Kuten I.3.1 kohdassa mainittiin, Norjan hallitus totesi ehdotuksessaan parlamentille, että yksityinen omistaja voi päättää olla siirtämättä omistusoikeutta ja säilyttää sen esimerkiksi holdingyhtiössä silloin, kun perustetaan uusi yritys. Norjan viranomaisten mukaan valtion on kuitenkin siirrettävä kiinteistöt uudelle oikeussubjektille. Tämän vuoksi Entran vapauttaminen asiakirjamaksusta ei Norjan viranomaisten mukaan vääristä kilpailua.

Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa (eli ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa) tarkoitettua etua ei välttämättä koidu kaikista tilanteista, joissa toteutetaan toimenpide julkisen yhtiön vapauttamiseksi rakenteellisesta haitasta suhteessa sen yksityisiin kilpailijoihin (52). ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on pelkästään estää tiettyjä yrityksiä saamasta etua. Tuen käsite kattaa ainoastaan etuudet tai sellaisista maksuista vapauttamisen, jotka katetaan tavallisesti yrityksen budjetista ja joita on pidettävä taloudellisena etuna, jota edunsaajana oleva yritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Valvontaviranomainen ei kuitenkaan hyväksy Norjan viranomaisten näkemystä, jonka mukaan Norjan perustelujen pohjalta voidaan päätellä, että Entra ei saanut yksityisiin toimijoihin verrattuna etua siitä, että se vapautettiin asiakirja- ja rekisteröintimaksuista.

Menetelmät, joita yksityinen omistaja voi käyttää asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamisen välttämiseksi, ovat yhtälailla myös valtionyritysten yksityistämisen yhteydessä perustettavien yritysten käytettävissä. Rakenteellinen haitta, jonka Norjan viranomaiset väittävät joutuneensa kohtaamaan, ei ollut luonteeltaan oikeudellinen. Norjan lainsäädäntö ei olisi estänyt Entran perustamista ja kiinteistöjen siirtoa sille, vaikka tätä ei olisi rekisteröity kiinteistörekisteriin. Sitä paitsi Entra ja Norjan viranomaiset olisivat voineet noudattaa samoja varotoimia kuin yksityinen toimija. Syy siihen, että näitä menetelmiä ei käytetty Statsbyggin ja Entran yhteydessä oli yksinomaan se, että Norjan viranomaisista tällaisiin menetelmiin liittyvät poliittiset, johtamista koskevat ja käytännön haitat olivat niin vakavia, että Entrasta oli paras tehdä uusi omistaja.

Valvontaviranomaisen mielestä tällaisilla perusteluilla ei voida päätellä, että Entralle ei olisi myönnetty etua vapauttamalla se asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamisesta. Tätä voidaan perustella jo pelkästään sillä, että kaikki kyseisten maksujen suorittamisen välttämiseksi käytettävissä olevat menetelmät perustuvat siihen, että omistuksen siirtoa ei rekisteröidä (omistusoikeus säilyy). Jos omistusoikeutta (”grunnbokshjemmel”) ei siirretä, maksuja ei tarvitse suorittaa. Yksityiset toimijat, jotka eivät siirrä omistusoikeutta, eivät kuitenkaan saa rekisteröinnin tarjoamaa suojaa, jonka Entra sai. Mainitut menetelmät eivät siis vastaa menettelyä, jota käytettiin tässä käsiteltävänä olevassa asiassa, kun Entrasta tuli uusi omistaja.

Sitä paitsi vaikka näin olisi ollut, niin EFTAn valvontaviranomainen ei katso, että väitetty rakenteellinen ongelma olisi ollut pohjimmiltaan erilainen Norjan valtiolle kuin yksityisten toimijoiden kohtaamat rakenteelliset ongelmat. On mahdollista, että omistusoikeuden siirtämättä jättäminen saattaa aiheuttaa käytännössä joissakin suhteissa suurempia haittoja julkiselle kuin yksityiselle yritykselle. Valvontaviranomaisen mielestä kiinteistön aikaisemman ja nykyisen omistajan välistä suhdetta (inter partes) koskevaa kysymystä ei kuitenkaan pitäisi tarkastella erillään kiinteistörekisteriin rekisteröitymiseen liittyvästä keskustelusta. Rekisteröinti ei tavallisesti vaikuta kahden oikeussubjektin keskinäiseen suhteeseen vaan sillä on merkitystä ainoastaan suhteissa kolmansiin. Tästä syystä rekisteröinti saattaa olla tärkeää, jotta ostaja välttyisi siltä, että kolmannella, vilpittömässä mielessä toimivalla ostajalla, joka myöhemmin ostaa saman kiinteistön aikaisemmalta omistajalta, olisi vahvempi omistusoikeus kiinteistöön. Se antaa myös merkittävän suojan aikaisemman omistajan velkojia vastaan ja voi myös vaikuttaa ostajan mahdollisuuksiin saada kiinnitystä tai muita lainoja. Tällaisissa tilanteissa haittavaikutukset siitä, että kiinteistörekisteriin ei ole rekisteröidytty, ovat pohjimmiltaan samat niin yksityiselle kuin julkisellekin yritykselle. Itse asiassa joiltain osin edellä kuvatut menetelmät saattavat olla vähemmän suotuisat yksityisyrityksille julkisiin verrattuna, koska omistusoikeuden rajoitusta koskevan ilmoituksen rekisteröinti ei poista riskiä pakkotäytäntöönpanomenettelyistä, kuten velkojan tai konkurssipesän oikeuksien raukeamista tai laillisen seuraajan oikeuksien raukeamista velallisen kiinteistöomaisuuteen.

Lopuksi valvontaviranomainen korostaa, että Norjan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että yksityinen taho voisi varmasti päättää olla siirtämättä omistusoikeutta. Norja on vain väittänyt, että vastaavassa tilanteessa yksityinen toimija olisi todennäköisesti päättänyt olla kirjaamatta omistusoikeuden siirtoa kiinteistörekisteriin.

1.3.2   Avaavaa tasetta koskeva perustelu

Kuten on jo todettu, Norjan viranomaiset ovat väittäneet (53), että vapautusta asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei tulisi tarkastella erillään yrityksen avaavasta taseesta. Ne väittävät, että kyseinen toimenpide ei muuttanut yrityksen pääomarakennetta, vakavaraisuutta eikä kokonaisarvoa. Teoriassa jos kyseiset maksut olisi huomioitu avaavassa taseessa, olisi pitänyt laatia myös vaihtoehtoinen avaava tase, jossa kiinteistöjen arvoa olisi laskettu maksujen määrää vastaavalla määrällä.

Kuten edellä 1.2 kohdassa osoitettiin, Entran olisi pitänyt maksaa asiakirja- ja rekisteröintimaksut Norjan verojärjestelmän tavanomaisten sääntöjen mukaan. Tästä syystä ja riippumatta siitä, miten avaava tase oli määritetty, kyseisten maksujen peruste määräytyy myyjän ja ostajan välisen markkina-arvon pohjalta. Mitä tahansa perusteluja ostaja (Entra) tai myyjä (valtio) liittäisivätkin sovittuun hintaan, veroviranomaiset soveltavat ainoastaan hintaa laskiessaan suoritettavien asiakirja- ja rekisteröintimaksujen määrän.

EFTAn valvontaviranomainen on periaatteessa eri mieltä kuin Norjan viranomaiset siitä, että tämä verohelpotus ei olisi ollut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu, jos vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista on vaikuttanut Entran avaavan taseen määrittämiseen siten, että se olisi tasannut vapautuksesta koituneen edun. Norjan lainsäädännön mukaan ilman kiistanalaisen lain 3 ykälää Entran olisi ollut pakko suorittaa veroviranomaisille vero sovitusta kauppahinnasta rekisteröinnin vuoksi. Sitä, olisiko kauppahinta ollut muussa tapauksessa erilainen, ei oteta huomioon. Tässä käsiteltävänä olevassa asiassa tutkitaan siis sitä, että asiakirja- ja rekisteröintimaksuja ei ole koskaan suoritettu. Arvioitaessa, onko Entra saanut etua, ei voida ottaa huomioon muita tekijöitä, kuten sitä, että Entran avaavaan taseeseen ovat vaikuttaneet myös muut seikat, joista mainitaan erityisesti arvelu, olisiko myyjä hyväksynyt rakennuksista alhaisemman hinnan, jos Entra olisi maksanut asiakirja- ja rekisteröintimaksut.

Norjan viranomaisten väite, että verovapautus olisi nähtävä niin, että kiinteistön hinta olisi muussa tapauksessa ollut erilainen, perustuu sille, että verovapautuksesta koitunut tuki johti siihen, että Entra kärsi nettotappiota, koska siirretyn kiinteistön hinta oli korkeampi. EFTAn valvontaviranomaisen mielestä olisi kuitenkin vastoin valtiontukiasioissa yleisesti sovellettua lähestymistapaa ottaa huomioon kaikki mahdolliset välittömät tai välilliset taloudelliset seuraukset, joita tuensaajalle voi tukitoimenpiteestä koitua. Tavallisesti ei voida myöskään hyväksyä, että tukitoimenpiteen taloudelliset vaikutukset tuensaajan ja muun oikeussubjektin sopimussuhteisiin olisi otettava huomioon arvioitaessa, katsotaanko tukitoimenpide tai missä määrin se katsotaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaiseksi valtiontueksi. Näin ollen valvontaviranomainen korostaa, että valtiontukijärjestelmää tarkasteltaessa Norjan valtio olisi nähtävä kahtena erillisenä yksikkönä eli sekä veronkantajana että kiinteistön myyjänä.

EFTAn valvontaviranomainen ei tästä syystä voi olla yhtä mieltä Norjan hallituksen kanssa siitä, että Entra ei olisi saanut ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista etua siitä, että se vapautettiin verosta mutta sai silti kiinteistörekisterin tarjoaman suojan.

Kauppa- ja teollisuusministeriön 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyssä kirjeessä todetaan seuraavaa: ”Teoriassa jos asiakirja- ja rekisteröintimaksut olisi kirjattava avaavaan taseeseen, olisi pitänyt laatia myös mukautettu vaihtoehtoinen avaava tase niin kuin liitteessä 2 kuvataan.” Liitteen 2 mukaan vaihtoehtoinen avaava tase on sellainen, jossa kokonaisvarat ja -vastuut/oma pääoma ovat samat mutta jossa mm. kiinteistöjen arvoa lasketaan asiakirja- ja rekisteröintimaksujen määrää vastaavalla määrällä. Ministeriö toteaa lopuksi, että Entra ei ole saanut taloudellista etua siitä, että se vapautettiin kyseisistä maksuista.

Norjan viranomaisten kuvaama hypoteettinen avaava tase perustuu oletukselle, että ostaja (Entra) ei olisi laskenut tuottovaatimustaan (9,5 %) eikä omavaraisuusastetta (40 %), jos sen olisi ollut maksettava asiakirja- ja rekisteröintimaksut. Tämä tarkoittaa, että hypoteettinen avaava tase perustuu otetukseen, että myyjä maksaa aina asiakirja- ja rekisteröintimaksut kokonaisuudessaan ja että rakennusten arvoa vaihtoehtoisessa avaavassa taseessa alennettaisiin kyseisten maksujen määrää vastaavalla määrällä.

EFTAn valvontaviranomaisella ei ole syytä kyseenalaistaa nykyarvomenetelmää, jota käytettiin, kun laadittiin Entran avaava tase. Norjan hallituksen omat yritykset kiinteistön oikean arvon määrittämiseksi (ks. edellä oleva I 2.2 kohta ja vaihtoehtoisten arvojen väliset huomattavat erot) kuitenkin osoittavat, että olisi ollut mahdollista käyttää muita menetelmiä. Olisi ollut mahdollista käyttää myös muita oletuksia. Muiden menetelmien ja oletusten käyttö olisi voinut hyvinkin johtaa tilanteeseen, jossa verorasitus ei olisi langennut yksinomaan myyjälle. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, joissa tarjoajia on useita, on todennäköisempää, että myyjä ja ostaja olisivat jakaneet sovitun kauppahinnan perusteella laskettavista asiakirja- ja rekisteröintimaksuista johtuvan ylimääräisen rasitteen.

EFTAn valvontaviranomaisen mukaan ei ole mahdollista luoda yleissääntöä, jonka mukaan rakennuksen markkinahinta kohoaa aina juuri sillä määrällä, joka ostajan olisi tavallisesti maksettava välillisenä verona rakennuksen rekisteröinnistä silloin, kun verot on joko jo suoritettu tai kun niitä ei aiheudu laillisen poikkeuksen vuoksi. Itse asiassa kauppa- ja teollisuusministeriö totesi 30 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessään, että tällaista yleistävää päätelmää ei voida tehdä ja että hallituksen väite asiakirja- ja rekisteröintimaksujen suorittamatta jättämisen nettovaikutuksesta perustuu yksinomaan yksittäisen arvostusmenetelmän käyttöön, jota hallitus päätti soveltaa Entraan.

Tässä käsiteltävänä olevassa asiassa Norja päätti olla perimättä asiakirja- ja rekisteröintimaksuja Entralta ja totesi, että se oli lähtökohtana kiinteistön arvon arvioinnille myös myöhemmin. Näin ollen Norja itse asiassa toteaa, että siinäkin hypoteettisessa tilanteessa, jossa se olisi päättänyt periä Entralta tavanomaiset asiakirja- ja rekisteröintimaksut, se olisi yhä valinnut nykyarvomenetelmän ja perustanut myyntihinnan laskemisen samoille oletuksille. Tällaisen väitteen myöntäminen tarkoittaisi sitä, että ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisala riippuisi EFTA-valtion kyvystä vakuuttaa EFTAn valvontaviranomainen ja EFTAn tuomioistuin siitä, että kyseinen valtio olisi toteuttanut kuvitteellisia toimenpiteitä hypoteettisissa tilanteissa.

Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen korostaa, että niissä harvoissa asioissa, joissa yhteisöjen tuomioistuin on – eri tilanteissa – hyväksynyt vastikkeeseen liittyvän perustelun, edellytyksenä on aina ollut, että tasoittavasta menettelystä päätetään etukäteen (ei siis jälkikäteen) selkeästi, objektiivisesti ja läpinäkyvästi (54). Missään asiaa koskevaa lainsäädäntöä valmistelevissa asiakirjoissa ei kuitenkaan ole mainittu, että kyseessä oli edellytys sellaisen edun myöntämiseksi, joka johtuu verovapautuksesta, että tämän edun tarkoituksena olisi kattaa kiinteistön arvo, joka on arvioitu korkeammaksi kuin minkä yksityinen taho olisi siitä maksanut vapailla markkinoilla. Päinvastoin Norjan viranomaisten väite, että Entra ei saanut etua verrattuna tilanteeseen, jossa se olisi suorittanut asiakirja- ja rekisteröintimaksut, näyttää olevan vastoin selkeästi ilmoitettua tavoitetta, joka oli vapauttaa Entra asiakirja- ja rekisteröintimaksuista. Kuten edellä I.3.1 kohdassa todetaan, hallituksen ehdotuksessa Stortingetille selvitettiin, että poikkeuksen tavoitteena oli vapauttaa Entra asiakirja- ja rekisteröintimaksujen taloudellisesta rasituksesta, koska kilpailevat yksityisyritykset pystyisivät suurilta osin välttymään siltä muilla keinoin. Toisin sanoen ehdotuksessa parlamentille oletetaan, että Entran taloudellinen asema heikkenisi, jos se suorittaisi kyseiset maksut. Parlamentin tarkoituksena oli lisäksi se, että Entraa ei pitäisi saattaa tällaiseen taloudellisesti heikompaan asemaan.

1.3.3   Etua koskeva päätelmä

EFTAn valvontaviranomainen toteaa lopuksi, että Entra sai ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan mukaista tukea kiistanalaisen lain 3 ykälän ansiosta.

1.4   Tukitoimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava sopimuspuolten väliseen kauppaan

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyssä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä tehtiin alustava päätelmä, että toimenpide uhkasi vääristää kilpailua ja vaikuttaa ETA-alueen sisäiseen kauppaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Norjan viranomaiset sitä vastoin ovat väittäneet, että kyseinen toimenpide ”ei vaikuta sopimuspuolten väliseen kauppaan” ja että valvontaviranomaisen on arvioitava merkitykselliset markkinat. Lisäksi Norjan viranomaiset väittävät, että ”muut kuin norjalaiset sijoittajat eivät ole toimineet Norjan kiinteistömarkkinoilla” (55).

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (56) on katsonut, että kilpailu vääristyy siitä alkaen, kun valtion taloudellinen tuki vahvistaa yrityksen asemaa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna. Tuen myöntäminen alentaa kustannuksia ja antaa näin tuensaajalle kilpailuedun niihin nähden, joiden on itse vastattava kaikista kustannuksista. Tästä syytä valvontaviranomainen katsoo, että Entralle myönnetty tuki eli se, ettei se suorittanut asiakirja- ja rekisteröintimaksuja, vääristi kilpailua ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Norjan viranomaisetkaan eivät ole väittäneet, että kilpailu ei ole vääristynyt (vaan ainoastaan että tuki ei vaikuta kauppaan).

Käsiteltäessä vaikutusta kauppaan on tarkasteltava, vahvistaako kyseinen tuki yrityksen asemaa ETA-alueella käytävässä kaupassa kilpaileviin yrityksiin verrattuna (57). Kuten EFTAn tuomioistuin katsoi, valvontaviranomaisen ei tarvitse todistaa, että tuella on merkittävä vaikutus sopimuspuolten väliseen kauppaan, vaan ainoastaan tutkia, oliko todennäköistä, että tuella olisi sellainen vaikutus (58). Tästä syystä vaikutusta kauppaan on perinteisesti pidetty ei-rajoittavana vaikutuksena niin, että toimenpide katsotaan yleisesti valtiontueksi, jos se voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (59).

Valvontaviranomaisen valtiontukisuuntaviivojen 17B.3(2) kohdassa todetaan, että ”vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteellä on tätä määräystä sovellettaessa vaikutusta sopimuspuolten väliseen kauppaan, jos tuensaajayritys harjoittaa sopimuspuolten väliseen kauppaan liittyvää taloudellista toimintaa”. Lisäksi tuki voi vaikuttaa kauppaan ETA-alueella, vaikka tuensaajayritys ei itse harjoittaisi rajatylittävää toimintaa (60). Tämä johtuu siitä, että valtiontuen myöntäminen yritykselle saattaa johtaa tilanteeseen, jossa tarjonta kyseisessä ETA-valtiossa voi pysyä ennallaan tai kasvaa, minkä seurauksena muissa ETA-valtioissa toimivien yritysten mahdollisuudet tarjota palvelujaan tämän ETA-valtion markkinoilla huononevat (61).

Entran oman vuotta 2001 koskevan tilinpäätöksen mukaan Entra harjoittaa ”kiinteistöjen kehittämistä, vuokraamista, huoltoa, hoitoa, myyntiä ja ostamista Norjassa”.

Entra on jäsenenä liikekiinteistöjen yhdistyksessä (”Foreningen Næringseiendom”) (62), jonka jäsenet harjoittavat kokonaan tai osittain samanlaista toimintaa kuin Entra. Liikekiinteistöjen yhdistyksellä on 74 jäsentä (lokakuu 2005). Jäseniä ovat mm. seuraavat yritykset: ABB AS–Eiendom, Aberdeen Property Investors, Avantor AS, ICA Eiendom Norge AS, KLP Eiendom AS, Linstow ASA, Mustad Eiendom AS, NCC Property Development AS, Reitan Eiendom AS, Skanska Eiendomsutvikling AS, Smedvig Eiendom AS, Steen & Strøm ASA, Storebrand Eiendom AS, Umoe Sterkorder AS, Veidekke Eiendom AS, Vesta Forsikring AS-Eiendom ja Vital Eiendomsforvaltning AS (63).

Suurin norjalaisomistuksessa oleva kiinteistöyhtiö (tai konserni) on Olav Thon Gruppen. Konserni toimi myös vuonna 2000, jolloin Entra perustettiin. Olav Thon Gruppen omistaa nykyisin 320 kiinteistöä Norjassa ja 18 ulkomailla (lähinnä Brysselissä). Ensimmäinen kiinteistö Brysselistä ostettiin vuonna 1988 (Thon Belgium SA). Konsernin henkilöstömäärä on noin 3 400. Toimistojen vuokraamisen lisäksi konserni toimii myös hotelli- ja ravintolatoiminnan sekä ostoskeskusten aloilla (64).

Edellä mainituista yrityksistä Linstow AS omistaa ja kehittää kiinteistöjä Norjassa sekä Baltian maissa, Portugalissa ja Ruotsissa. Linstow AS:n omistaa kokonaan Anders Wilhelmsen –konserni, joka osti yrityksen ja poisti sen Oslon pörssin listalta vuonna 1999. Anders Wilhelmsen –konserni on yksi laivanvarustamo Royal Caribbean Cruise Linen (RCCL) omistajista. Linstow AS hoitaa mm. Curzon Global Partnersin omistamien kiinteistöjen Norjan salkkua (Nordea Portfolio). Salkussa on 31 kiinteistöä (marraskuu 2005) ympäri Norjaa. Curzon Global Partners on IXIS AEW Europen (IAE) omistama omaisuudenhoitoyhtiö, jonka toimipaikkana on Lontoo. IAE on Ranskassa toimivien Groupe Caisse d'Epargnen ja Caisse des Dépôts’n omistama kiinteistösijoitustoiminnan hoitaja. IAE vastaa noin 11 miljardin euron suuruisten varojen hallinnoinnista (65).

Muista yrityksistä ICA Eiendom Norge AS on ruotsalaisen ICA Fastigheter AB:n tytäryhtiö. ICA Fastigheter AB puolestaan on ICA AB:n kokonaan omistama tytäryhtiö. ICA Fastigheter AB rakentaa, huoltaa ja myy kiinteistöjä Skandinaviassa ja Baltian maissa. Sen salkun kirjanpitoarvo on 5,7 miljardia Ruotsin kruunua ja sisältää lähinnä liike- ja varastokiinteistöjä. Yhtiö tarjoaa kiinteistöjä ICA-liikkeille ja –yrityksille sekä ulkopuolisille asiakkaille. ICA-konserni (ICA AB) on yksi Pohjoismaiden johtavista vähittäismyyntiketjuista. Sillä on yli 2 600 omaa tai yhteisyritystä Skandinaviassa ja Baltian maissa (66).

Silloin kun Entra perustettiin (vuonna 2000), Aberdeen Property Investors Norway AS toimi Aberdeen Property Investors -yrityksen tytäryhtiönä. Aberdeen Property Investors on osa Aberdeen Asset Management PLC:tä, joka on Lontoon pörssiin listautunut riippumaton rahastoyhtiö. Nykyisin Aberdeen Property Investors hoitaa 7,8 miljardin euron arvoisia kiinteistösijoituksia Pohjois-Euroopassa. Näistä sijoituksista on 9 miljardia Norjan kruunua (noin 1,1 miljardia euroa) Norjassa. Vuonna 2001 Aberdeen Property Investors Norway AS osti Norjan markkinoilla toimivan toisen kiinteistöyhtiön Norske Liv Eiendomin ja hoitaa nykyisin mm. NSB:n, Nordea Livin ja API Eiendomsfondin kiinteistösalkkuja. Aberdeen Property Investors’illa on 200 työntekijää Norjassa (67).

On siis selvää, että useat edellä mainituista, Entran kanssa samoilla markkinoilla (kiinteistöjen kehittäminen, vuokraaminen, huolto, hoito, myynti ja ostaminen Norjassa) toimivista, vuonna 2000 Entran perustamisen aikaan aktiivista yrityksistä olivat muiden kuin norjalaisten omistuksessa. Monet näistä yrityksistä toimivat sekä Norjassa että muualla. Monet myös hoitivat ulkomaalaisten asiakkaiden omistamia kiinteistösalkkuja.

Edellä I kohdassa esitetyn kuvauksen perusteella Entralle siirretyt varat ja toiminta olivat avoimet kilpailulle. Entra siis kilpaili muiden rakennusten/kiinteistöjen tarjoajien kanssa. Tämä koskee Entraa kiinteistöjen omistajana, ostajana, myyjänä ja hoitajana. Entra toimii kaikkialla Norjassa markkinoilla, joilla toimii myös muista ETA-valtioista tulevia taloudellisia toimijoita. Näin ollen myös neljäs ehto täyttyy, koska toimenpide vaikuttaa tai uhkaa vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kilpailuun ja kauppaan.

2.   Onko tuki ETA-sopimuksen mukaista?

Edellä mainittujen seikkojen perusteella näyttää siltä, että kyseessä olevat verovapautukset ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

Norjan viranomaisten mielestä kyseiseen toimenpiteeseen ei sisälly tukea, eikä sitä, onko tuki ETA-sopimuksen mukaista, ole tästä syystä perusteltu. Kun valtiontuen esiintyminen on saatu arvioitua, on pohdittava, voisiko tällainen tuki kuitenkin olla ETA-sopimuksen mukaista sen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteella.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia ei voida soveltaa. Entran perustaminen ei edellyttänyt sosiaalista tukea yksittäisille kuluttajille eikä tukea luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan tukea voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana, jos sen tarkoituksena on edistää taloudellista kehitystä alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Koska kyseinen toimenpide ei rajoitu tällaisille alueille, määräystä ei voida soveltaa. Myöskään 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta ei voida soveltaa. ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen osalta valvontaviranomainen ei katso, että tuen voitaisiin katsoa edistävän mainitussa artiklassa tarkoitettua, tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä. Näin ollen tukeen ei voida soveltaa mitään ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdassa määrättyä poikkeusta.

3.   Menettelysäännöt ja tuen luonne

3.1   Ilmoitusvelvollisuus

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan kolmannessa kohdassa todetaan: ”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai sen muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.” Tuki, josta ei ole ilmoitettu tai josta on ilmoitettu myöhässä, toisin sanoen sen jälkeen, kun tukitoimenpide on ”toteutettu”, katsotaan sääntöjenvastaiseksi tueksi.

Entran perustamisen yhteydessä myönnetystä verovapautuksesta ei ilmoitettu valvontaviranomaiselle ja vapautus toteutettiin.

3.2   Takaisinperintä

EFTAn valvontaviranomainen haluaa kiinnittää Norjan hallituksen huomion valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklaan. Verovapautus toteutettiin ETA-sopimuksen voimaantulon jälkeen. Kaikenlainen tuki on tämän vuoksi tässä asiassa katsottava uudeksi tueksi. Kuten edellä todettiin, tuesta ei toimitettu minkäänlaista ilmoitusta. Tässä asiassa katsotaan, että kyseinen tuki on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 1 artiklan f alakohdan määritelmän mukaan sääntöjenvastaista tukea.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä, kun tuki on siis todettu ETA-sopimuksen vastaiseksi, valvontaviranomainen määrää säännönmukaisesti EFTA-valtion perimään tuen takaisin sen saajalta.

Valvontaviranomainen on sitä mieltä, että mitkään yleiset periaatteet eivät estä takaisinperintää tässä asiassa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on looginen seuraus sen toteamisesta sääntöjenvastaiseksi. Näin ollen sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisinperimistä aikaisemmin vallinneen tilanteen palauttamiseksi ei voida periaatteessa katsoa ETA-sopimuksen valtiontukea koskeviin tavoitteisiin nähden suhteettomaksi. Tuen palauttamisen seurauksena tuensaaja menettää markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun ja tuen myöntämistä edeltänyt tilanne palautuu (68). Tästä takaisinmaksamisen tarkoituksesta seuraa myös, että EFTAn valvontaviranomainen ei lähtökohtaisesti ylitä tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetun harkintavaltansa rajoja muuta kuin poikkeustapauksissa, jos se määrää EFTA-valtion perimään takaisin sääntöjenvastaisena tukena myönnetyt määrät, sillä näin valvontaviranomainen ainoastaan palauttaa tilanteen ennalleen (69). Lisäksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3 mukaan valvontaviranomaisen pakollisena velvoitteena on valvoa valtiontukea. Siksi tukea saaneet yritykset eivät periaatteessa voi oikeutetusti odottaa, että tuki on laillinen, ellei sitä ole myönnetty kyseisessä pöytäkirjassa säädetyn menettelyn mukaisesti (70).

4.   Päätelmä

Edellä esitetyn perusteella EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että Entran perustamisen yhteydessä myönnetty vapautus asiakirja- ja rekisteröintimaksuista ei ole yhteensopiva ETA-sopimuksen toiminnan kanssa. Näin ollen valvontaviranomainen päättää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn tekemällä kielteisen päätöksen ja määrää Norjan viranomaiset perimään Entralta takaisin valtiontuen sekä kertyneen koron,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

(1)  Jäljempänä ’ETA-sopimus’.

(2)  Jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’.

(3)  EFTAn valvontaviranomaisen 19 päivänä tammikuuta 1994 antamat ja julkaisemat valtion tukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (valtiontuen suuntaviivat), EYVL L 231, 3.9.1994. Valtiontuen suuntaviivoihin voi tutustua EFTA:n valvontaviranomaisen verkkosivuilla: www.eftasurv.int

(4)  Päätös N:o 132/04/KOL. Päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta julkaistiin EUVL:ssä C 319, 23.12.2004, s. 17, ja ETA-täydennysosassa 64, 23.12.2004, s. 46. Päätös on myös EFTA:n valvontaviranomaisen verkkosivuilla: http://www.eftasurv.int/fieldsofwork/fieldstateaid/stateaidregistry/sadecinor04/132_04_entra.DOC

(5)  ”St prp nr 84 (1998-99) Om ny strategi for Statsbygg og etablering av Statens utleiebygg AS”. Yhtiön alkuperäinen nimi oli ”Statens utleiebygg AS”. Entra Eiendom AS ja Statens utleiebygg AS ovat jäljempänä ’Entra’.

(6)  ”Ot prp nr 83 (1998-99) Om lov om omdanning av deler av Statsbyggs eiendomsvirksomhet til aksjeselskap”. 18.2.2000 annettu laki nro 11.

(7)  Lähde: http://www.statsbygg.no/english/

(8)  Epävirallinen käännös.

(9)  ”St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 10 (1999–2000) Om etablering av Statens utleiebygg AS”.

(10)  ”Porteføljevurdering konkurransebyggene Statsbygg”, CEC:n määrittämät arvot sisältävä kirje Statsbyggille, päivätty 10.8.1999.

(11)  ”St.prp. nr. 1 Tillegg nr. 10 (1999–2000) Om etablering av Statens utleiebygg AS”.

(12)  ”Statens utleiebygg AS – Fastsettelse av åpningsbalanse og endelige bevilgninger til egenkapital og lån”. Kongelig resolusjon av 22.6.2000.

(13)  Konserniin kuuluvat seuraavat yhtiöt: Entra eiendom AS, Entra Service AS, Universitetsgaten 2 AS, Biskop Gunnerus gate 14 AS, Instituttveien 24 AS, Entra Kultur 1 AS, Langkaia 1 AS, Kr Augustgate 23 AS, Nonnen utbygging AS ja Krambugt 3 AS. Lähde: Vuosikertomus 2004. Ks. http://www.entraeiendom.no/files/Entra_Eiendom_Arsrapport_2004.pdf

(14)  Vuoden 2004 keskimääräinen vaihtokurssi: 1 EUR = 8,3715 NOK.

(15)  Lähde: Entran vuosikertomus 2004.

(16)  Vaihtokurssi 30.6.2000: 1 EUR = 8,1815 NOK.

(17)  EUVL L 77, 24.3.2003, s. 21.

(18)  Lähde: Statens Kartverk – Tinglysingen, ks.: http://www.statkart.no/IPS/tinglysing/?module=Articles;action=ArticleFolder.publicOpenFolder;ID=2207

(19)  Ks. mm. Dokumentavgift 2000 – S12-DOK-2001 ja Rundskriv nr. 12/2005 S, joihin viitataan jäljempänä. Ks. myös http://www.toll.no/upload/dokumentavgift1_1.pdf

(20)  Soveltamisohjeissa todetaan norjaksi seuraavaa: ”Det gis ikke fritak for dokumentavgift med mindre det er direkte hjemmel i loven eller stortingsvedtak”.

(21)  Tässä viitataan osakeyhtiöitä koskevaan lakiin nro 44 ja julkisia osakeyhtiöitä koskevaan lakiin nro 45, jotka on molemmat annettu 13 päivänä kesäkuuta 1997.

(22)  Tämä viittaus esitetään soveltamisohjeessa G-37/90, s. 1: Dokumentavgift 2000, 1.3. kohta, ja Rundskriv nr. 12/2005 S, 1.3. kohta.

(23)  EFTA:n valvontaviranomainen ottaa huomioon Norjan hallituksen 4 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyn kirjeen 4.3 kohdassa esitetyn huomautuksen, jonka mukaan voitaisiin pohtia, ”olisiko asiakirjan rekisteröintiä edelleen vaadittava osoituksena omistusoikeuden siirrosta. Oikeusministeriö tarkastelee parhaillaan kysymystä”. Selvää kuitenkin on, että hallituksen myöhemmissä soveltamisohjeissa jatkettiin saman periaatteen soveltamista kesäkuuhun 2005 ja rekisteröintikäytäntö muuttui vasta kyseisen päivän jälkeisten rekisteröintien osalta.

(24)  Tämä pitää paikkansa, vaikka erotettu yhtiö (B) ottaisi alkuperäisen yhtiön (A) nimen, sillä käytännössä kiinteistön omistaja pysyy samana yhtiönä eli alkuperäisenä yhtiönä (A). Tätä tilannetta pidetään pelkkänä nimenmuutoksena. Ks. myös Norjan oikeusministeriön lausunto, julkaistu U87-4.

(25)  Ks. kirjeen 7h) kohta.

(26)  Ks. esim. Rundskriv nr. 12/2005 S, 3.9 kohta.

(27)  ”Rundskriv G-6/05: Den tinglysingsmessige fremgangsmåten når fast eiendom blir overført i forbindelse med fusjon, fisjon og omdanning”. Soveltamisohje on oikeusministeriön kotisivuilla: http://odin.dep.no/jd/norsk/dok/regelverk/rundskriv/012081-250018/dok-bn.html

(28)  Valmistelevissa asiakirjoissa ei ole annettu perusteluja eräiden uudelleenjärjestelyjen yhteydessä myönnetyille vapautuksille. Toisten uudelleenjärjestelyjen tapauksessa säännös nähdään poikkeuksena tavanomaisista verosäännöistä. Kuitenkin esitetään, että säännös vastaa samankaltaisia säännöksiä, jotka liittyvät muihin valtionyhtiöiden muutoksiin julkisiksi osakeyhtiöiksi. Usein todetaan, että kyseessä oleva säännös vastaa lähestymistapaa, jota sovelletaan kiinteistösiirtoihin julkisten osakeyhtiöiden ja pankkien sulautuessa.

(29)  Ks. http://www.odin.dep.no/repub/00-01/stprp/80

(30)  Ks. http://www.odin.dep.no/repub/00-01/stprp/93

(31)  Ks. http://www.odin.dep.no/filarkiv/226433/STP0405001-T06-TS.pdf

(32)  Ks. http://www.odin.dep.no/repub/04-05/otprp/20

(33)  Ks. http://odin.dep.no/nhd/norsk/dok/regpubl/stmeld/024001-040006/dok-bn.html

(34)  Ks. http://www.odin.dep.no/filarkiv/208116/STP0304053-TS.pdf

(35)  Ks. http://odin.dep.no/filarkiv/207892/OTP0304063-TS.pdf

(36)  Tekstissä todetaan norjaksi seuraavaa: ”Den foreslåtte omorganiseringen av Statkraft vil medføre at det påløper dokumentavgift til staten, jf Stortingets vedtak om dokumentavgift § 1 første ledd. Utgiften vil være i størrelsesorden 1,5 milliarder kroner. Departementet legger til grunn at Statkraft betaler dokumentavgift i tråd med lovens normalordning. Utgifter til dokumentavgift vil redusere overskuddet til selskapet og dermed også utbyttegrunnlaget”.

(37)  Kauppa- ja teollisuusministeriön 16.9.2004 päivätty kirje.

(38)  Ks. yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy v. komissio, Kok. 1988, s. 219; asia C-290/83, komissio v. Ranska, Kok. 1985, s. 439; asia C-482/99, Ranskan tasavalta v. komissio, Kok. 2002, s. I-4397; asia C-379/98, Preussen Elektra AG v. Schleswag AG, Kok. 2001, s. I-2099.

(39)  ”St.prp.nr.84 (1998–99) Om ny strategi for Statsbygg og etablering av Statens utleiebygg AS”. Esitetty 4.6.1999.

(40)  15.6.2001 annettu laki ”Om omdanning av Jernbaneverkets kommersielle televirksomhet til aksjeselskap”.

(41)  17.12.2004 annettu laki ”Om omdanning av Jernbaneverkets kommersielle televirksomhet til aksjeselskap”.

(42)  Asiakirjassa todetaan norjaksi: ”Departementet legger til grunn at Statkraft betaler dokumentavgift i tråd med lovens normalordning”.

(43)  Ks. edellä I.4 kohta.

(44)  Ks. tältä osin: asia 173/73 Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709, 33 kohta, ja asia C-75/97 Belgia v. komissio, Kok. 1999, s. I-3671.

(45)  Ks. muun muassa yhdistetyissä asioissa E-5/04, E-6/04 ja E-7/04 Fesil, Pil ja Norjan kuningaskunta v. EFTAn valvontaviranomainen, 21.7.2005 annettu tuomio, 82–85 kohta; asia 173/73, Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709, 33 kohta; asia C-143/99, Adria Wien Pipeline, Kok. 2001, s. I-8365, 42 kohta; edellä mainittu asia C-157/94, Alankomaiden kuningaskunta v. komissio, 42 kohta, ja edellä mainittu asia C-308/01, GIL Insurance Ltd.

(46)  Ks. esim. edellä mainittu asia C-157/94, Alankomaat v. komissio, 43 kohta.

(47)  Ks. edellä I.4 kohta.

(48)  Asia C 27/99, EUVL L 77, 24.3.2003, s. 21.

(49)  Ks. päätöksen johdanto-osan 37 kappale.

(50)  Ks. päätöksen johdanto-osan 76–81 kappale.

(51)  Asia 173/73, Italia v. komissio, Kok. 1974, s. 709.

(52)  Ks. asiassa T-157/01, Danske Busvognmænd v. komissio, 16.3.2004 annettu tuomio, 57 kohta.

(53)  Kauppa- ja teollisuusministeriön lähettämät 4.6.2003, 16.9.2004 ja 30.6.2005 päivätyt kirjeet.

(54)  Ks. vastaava lähestymistapa valtiontukea koskevassa asiassa C-280/00, Altmark Trans GmbH, Kok. 2003, s. I-7747 (83–95 kohta). Ks. myös julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 117–129 kohta asiassa C-126/01, GEMO, Kok. 2003, s. I-13769.

(55)  Kauppa- ja teollisuusministeriön 16.9.2004 päivätty kirje.

(56)  Asia 730/79, Philip Morris Holland v. komissio, Kok. 1980, s. 2671, 11 kohta.

(57)  Ks. muun muassa asiassa C-126/01, Gemo, 20.11.2003 annettu tuomio; asia E-6/98, Norja hallitus v. EFTAn valvontaviranomainen, EFTAn tuomioistuimen raportti vuodelta 1999, s. 76, 59 kohta; asia 730/79, Philip Morris Holland v. komissio, Kok. 1980, s. 2671, 11 kohta.

(58)  Ks. yhdistetyissä asioissa E-5/04, E-6/04 ja E-7/04 Fesil, Pil ja Norjan kuningaskunta v. EFTAn valvontaviranomainen, 21.7.2005 annettu tuomio, 94 kohta.

(59)  Yhdistetyt asiat T-298/97–T-312/97 ym., Alzetta ym. v. komissio, Kok. 2000, s. 2319, 76–78 kohta.

(60)  Asia T-55/99, CETM v. komissio, Kok. 2000, s. II-3207, 86 kohta.

(61)  C-303/88, Italia v. komissio, Kok. 1991, s. I-1433, 27 kohta; yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, Kok. 1994, s. I-4103, 40 kohta.

(62)  Liikekiinteistöjen yhdistys on osa Norjan rakennusteollisuuden liittoa (”Byggenæringens Landsforening, BNL”). BNL on osa Norjan työnantajien liittoa (Næringslivets Hovedorganisasjon, NHO).

(63)  Lähde: http://www.foreningen-naringseiendom.no/medlemsbedriftene

(64)  Lähde: http://www.olavthon.no/

(65)  Lähde: http://www.ne.no/linstow

(66)  Lähde: http://www.ica.no/FrontServlet?s=eiendom&state=eiendom_dynamic&viewid=919&expand=1

(67)  Lähde: http://www.aberdeenpropertyinvestors.no

(68)  Ks. asia C-350/93 komissio v. Italia, Kok. 1995, s. I-699, 22 kohta.

(69)  Ks. asia C-75/97, Belgia v. komissio, Kok. 1999, s. I-3671, 66 kohta, ja asia C-310/99, Italia v. komissio, Kok. 2002, s. I-2289, 99 kohta.

(70)  Vrt. asia C-169/95, Espanja v. komissio, Kok. 1997, s. I-135, 51 kohta.