EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN SUOSITUS

N:o 54/04/KOL,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2004,

elintarvikkeiden virallista tarkastusta koskevasta yhteensovitetusta ohjelmasta vuonna 2004

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 109 artiklan ja pöytäkirjan 1,

ottaa huomioon EFTA-valtioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja pöytäkirjan 1,

ottaa huomioon ETA-sopimuksen liitteessä II olevan XII luvun 50 kohdassa tarkoitetun säädöksen (virallisesta elintarvikkeiden tarkastuksesta 14 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/397/ETY) (1), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen sopimuksen pöytäkirjalla 1, ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

on kuullut EFTAn valvontaviranomaista avustavaa EFTAn elintarvikekomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

SUOSITTELEE, ETTÄ EFTA-VALTIOT:

1.   Toteuttavat vuonna 2004 tarkastuksia, joihin sisältyy soveltuvin osin näytteiden ottaminen ja niiden laboratorioanalyysi ja joiden tavoitteena on:

2.   Varmistavat, että näytteiden oton ja/tai tarkastusten tiheys on riittävä yleiskäsityksen saamiseksi tarkastelun kohteesta, vaikka tiheyttä ei olekaan tässä suosituksessa vahvistettu.

3.   Toimittavat pyydetyt tiedot tämän suosituksen liitteessä olevien lomakkeiden muodossa tulosten vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Tiedot ja niitä koskeva selvitys, joka sisältää maininnan tuloksista ja toteutetuista noudattamisen valvontatoimenpiteistä, olisi toimitettava komissiolle 1 päivään toukokuuta 2005 mennessä.

4.   Tämän ohjelman mukaisesti analysoitavat elintarvikkeet olisi toimitettava direktiivin 93/99/ETY 3 artiklan mukaisiin laboratorioihin. Ellei EFTA-valtiossa ole jonkin tässä suosituksessa mainitun analyysin tekemiseen pystyvää laboratoriota, se voi nimetä jonkin muun laboratorion, jolla on analyysien tekemiseen vaadittavat valmiudet.

OHJELMAN SOVELTAMISALA JA MENETELMÄT

A.   Raakamaidosta tai termisoidusta maidosta valmistettujen juustojen bakteriologinen turvallisuus

1.   Ohjelman soveltamisala

Raakamaidosta tai termisoidusta maidosta valmistettujen ja pilaantuneiden juustojen sisältämät monenlaiset bakteerit, kuten Salmonella, Listeria monocytogenes, verotoksigeeninen Escherichia coli ja enterotoksiset stafylokokit, ovat aiheuttaneet ihmisissä ruokamyrkytyksiä.

Raakamaitojuustojen valmistuksella ja kulutuksella on Euroopan talousalueella pitkät perinteet. Perinteen jatkumisen ja elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi juustojen tuotannossa käytettävän raakamaidon tuotanto-, keruu- ja varastointijärjestelmää on parannettu merkittävästi. Kyseiset elintarvikealan toimijat kiinnittävät erityistä huomiota hygieniaan ja valvontaan koko tuotantoprosessin ajan.

Ohjelman tämän osan tavoitteena on selvittää raakamaidosta tai termisoidusta maidosta valmistettujen juustojen mikrobiologinen turvallisuus, jotta voidaan edistää kuluttajien suojelun korkeaa tasoa ja kerätä tietoa patogeenisten ja indikaattorimikro-organismien esiintyvyydestä kyseisissä tuotteissa. Selvitys koostuu vuoden mittaisesta ohjelmasta, jota täydennetään toisen vuoden aikana juustojen bakteriologista turvallisuutta koskevalla laajemmalla ohjelmalla. Tämän laajemman ohjelman tavoitteena on vahvistaa saastumisen perustaso muiden juustoryhmien osalta, jotta raakamaidosta tai termisoidusta maidosta valmistettujen juustojen erityisriskistä voidaan tehdä tarkoituksenmukaiset johtopäätökset. Tämän raakamaidosta ja termisoidusta maidosta valmistettuja juustoja koskevan osan selvitysten tulokset analysoidaan ja annetaan tiedoksi ottaen huomioon kyseistä alaa koskevan yleiskatsauksen tulokset, jotka ovat käytettävissä toisen vuoden jälkeen.

2.   Näytteenotto ja analyysimenetelmä

Selvityksissä on tarkasteltava raakamaidosta tai termisoidusta maidosta valmistettuja tuorejuustoja sekä pehmeitä ja puolikovia juustoja. EFTA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava tuotteista, myös tuontituotteista, edustavia näytteitä sekä tuotannossa että vähittäiskaupassa Salmonella- ja Listeria monocytogenes -bakteerien sekä termofiilisten kampylobakteerien esiintymisen selvittämiseksi samoin kuin Staphylococcus aureus- ja Escherichia coli -organismien kokonaismäärän määrittämiseksi. Jos Listeria monocytogenes bakteeria havaitaan, bakteerien lukumäärä olisi laskettava. Kun näytteitä otetaan vähittäiskaupassa, voidaan tyytyä salmonellan sekä termofiilisten kampylobakteerien esiintymisen selvittämiseen ja Listeria monocytogenes -bakteerien lukumäärän määrittämiseen. Kunkin näytteen on oltava painoltaan vähintään 100 grammaa tai yksi kokonainen juusto, jos se painaa vähemmän kuin 100 grammaa. Näytteitä on käsiteltävä hygieenisesti ja ne on sijoitettava kylmäsäiliöihin ja lähetettävä välittömästi analysoitaviksi laboratorioon.

Laboratorioiden olisi voitava käyttää valitsemaansa menetelmää edellyttäen, että sen tehokkuus vastaa tavoitetta. Salmonellan osoittamiseen suositellaan kuitenkin viimeisimpiä versiota standardista ISO 6785 tai EN/ISO 6579, Listeria monocytogenes -bakteerin osoittamiseen viimeisintä versiota standardista EN/ISO 11290-1 ja 2, termofiilisen kampylobakteerin osoittamiseen viimeisintä versiota standardista ISO 10272:1995, Staphylococcus aureus -bakteerin osoittamiseen viimeisintä versiota standardista EN/ISO 6888-1 tai 2 ja Escherichia coli -bakteerin lukumäärän määrittämiseen viimeisintä versiota standardista ISO 11866-2 tai 3 tai ISO 16649-1 tai 2. Muita vastaavia toimivaltaisten viranomaisten tunnustamia menetelmiä voidaan myös käyttää.

EFTA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä näytteenoton laajuudesta.

Tarkastusten tulokset olisi kirjattava liitteessä I olevaa mallia käyttäen.

B.   Tuoreen, jäähdytetyn siipikarjanlihan bakteriologinen turvallisuus termofiilisten kampylobakteerien kannalta

1.   Ohjelman soveltamisala

Termofiiliset kampylobakteerit aiheuttavat eniten elintarvikkeisiin liittyviä sairauksia ihmisissä. Raportoitujen tapausten määrä on noussut viime vuosina, ja epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että siipikarjanliha on merkittävä tartuntalähde ja että suuresta osasta ihmisravinnoksi tarkoitettua tuoretta siipikarjanlihaa löytyy näitä bakteereja.

Tieteelliset tiedot eivät kuitenkaan vielä riitä siihen, että ETA-sopimuksen mukaisessa voimassa olevassa lainsäädännössä voitaisiin vahvistaa perusteet kampylobakteereille, ja tämän patogeenin epidemiologian sekä muiden eläintuotteiden ja yleisemmin muiden elintarvikkeiden osuuden ymmärtämiseksi paremmin kehitetään parhaillaan lisätutkimuksia.

Ohjelman tämän osan tavoitteena on arvioida tuoreen siipikarjanlihan mikrobiologista turvallisuutta kampylobakteerien kannalta, jotta voidaan edistää kuluttajien suojelun korkeaa tasoa ja kerätä tietoa näiden bakteerien esiintyvyydestä tällaisissa tuotteissa.

2.   Näytteenotto ja analyysimenetelmä

Selvityksissä olisi tarkasteltava tuoretta, jäähdytettyä siipikarjanlihaa, erityisesti kanaa ja kalkkunaa. EFTA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava tuotteista, myös tuontituotteista, edustavia näytteitä sekä teurastamossa että vähittäiskaupassa termofiilisten kampylobakteerien esiintymisen selvittämiseksi. Kunkin näytteen on oltava painoltaan vähintään 10 grammaa, ja ne on otettava kaulanahasta ennen ruhojen jäähdyttämistä. Vähittäiskauppavaiheessa näytteet on otettava rintalihasta, ja niiden on oltava painoltaan vähintään 25 grammaa tai suuruudeltaan 25 neliösenttimetriä. Näytteitä on käsiteltävä hygieenisesti ja ne on sijoitettava kylmäsäiliöihin ja lähetettävä välittömästi analysoitaviksi laboratorioon. Tulosten vertailtavuuden parantamiseksi näytteet suositellaan lisäksi otettavan toukokuun ja lokakuun välisenä aikana.

Laboratorioiden olisi voitava käyttää valitsemaansa menetelmää edellyttäen, että sen tehokkuus vastaa tavoitetta. Termofiilisen kampylobakteerin osoittamiseen suositellaan kuitenkin viimeisintä versiota standardista ISO 10272:1995. Muita vastaavia toimivaltaisten viranomaisten tunnustamia menetelmiä voidaan myös käyttää.

EFTA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä näytteenoton laajuudesta.

Tarkastusten tulokset olisi kirjattava liitteessä II olevaa mallia käyttäen.

C.   Mausteiden bakteriologinen ja toksikologinen turvallisuus

1.   Ohjelman soveltamisala

Mausteita, mausteyrttejä ja maustevihanneksia (mausteet) arvostetaan niiden eri makujen, värin ja aromien vuoksi. Mausteet voivat kuitenkin sisältää monia mikro-organismeja, muun muassa patogeenisiä bakteereja, homeita ja hiivoja. Jos niitä ei ole käsitelty oikein, ne voivat pilata nopeasti elintarvikkeen, jota niiden on tarkoitus parantaa. Mausteiden on raportoitu aiheuttaneen elintarvikkeisiin liittyviä sairauksia, kun niitä on lisätty elintarvikkeeseen, jossa patogeeneillä on ollut hyvät kasvumahdollisuudet. Mahdollisuudet kasvavat, kun mausteita lisätään elintarvikkeeseen, jota ei ole lämpökäsitelty asianmukaisesti. Jos toksiinien, esimerkiksi aflatoksiinien, määrä ylittää ETA-sopimuksen liitteessä II olevan XII luvun 54 zn kohdassa tarkoitetussa säädöksessä (tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 8 päivänä maaliskuuta 2001 annettu komission asetus (EY) N:o 466/2001) (3) säädetyn määrän, voi kuluttajien terveydelle aiheutua vakavia riskejä.

Ohjelman tämän osan tavoitteena on arvioida mausteiden bakteriologista ja toksikologista turvallisuutta, kerätä tietoja patogeenisten mikro-organismien esiintyvyydestä ja varmistaa, ettei markkinoille saatetuissa mausteissa ylitetä ETA-sopimuksen mukaisessa voimassa olevassa lainsäädännössä vahvistettuja aflatoksiinimääriä, jotta voidaan taata kuluttajan suojelun korkea taso.

2.   Näytteenotto ja analyysimenetelmä

EFTA-valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on otettava mausteista edustavia näytteitä tuonnin yhteydessä, tuotanto- tai pakkauslaitoksissa, tukkukaupassa, mausteita elintarvikkeiden valmistuksessa käyttävissä laitoksissa ja vähittäiskaupassa seuraavia testejä varten:

(1)  EYVL L 186, 30.6.1989, s. 23.

(2)  EYVL L 290, 24.11.1993, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(3)  EYVL L 77, 16.3.2001, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 857/2005 (EUVL L 143, 7.6.2005, s. 9).

(4)  EYVL L 201, 17.7.1998, s. 93. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/43/EY (EUVL L 113, 20.4.2004, s. 14).