EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS N:o 106/95/KOL,

tehty 31 päivänä lokakuuta 1995,

lasipakkausten vapauttamisesta kertakäyttöisille juomapakkauksille määrätystä perusverosta (tuki N:o 95 002 (Norja))

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61 63 artiklan,

ottaa huomioon EFTA valtioiden välillä valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn sopimuksen (2) ja erityisesti sen pöytäkirjassa n:o 3 olevan 1 artiklan, ja

on pyytänyt edellä mainittujen artikloiden mukaisesti asianomaisia esittämään sille huomautuksensa,

sekä katsoo, että:

I. TOSISEIKAT

1. Ilmoitus

Kirjeellä, joka oli päivätty 20 päivänä tammikuuta 1995 ja jonka EFTAn valvontaviranomainen sai 24 päivänä tammikuuta 1995 (viite 95 512 A), Norjan hallitus ilmoitti valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa n:o 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti suunnitelmista myöntää lasipakkauksille helpotus kertakäyttöisille juomapakkauksille määrätystä perusverosta (3) ("Grunnavgift på engangsemballasje for drikkevarer", parlamentin päätös St. prp. 1 (1994 95)), toisin sanoen pakkauksille, joita ei käytetä useammin kuin kerran samaan tarkoitukseen ilman käsittelyä. Kirjeellään 3 päivältä helmikuuta 1995 (viite 95 573 D) EFTAn valvontaviranomainen pyysi Norjan hallitukselta lisätietoja. Pyydetyt tiedot annettiin viranomaiselle faksilla (viite 95 979 A), joka oli päivätty 15 päivänä helmikuuta 1995 ja joka saatiin 16 päivänä helmikuuta 1995.

2. Tukitoimenpiteen sisältö ja tarkoitus

Norjan hallitus on ehdottanut vapauttavansa lasiastiat kertakäyttöisille juoma-astioille määrättävästä epäsuorasta verosta. Verokanta on tällä hetkellä 0,70 Norjan kruunua sisäpakkausyksikköä kohti. Veroa sovelletaan samalla tavoin kaikkiin sekä kotimaassa tuotettuihin että maahantuotuihin lasiastioihin. Tuki on tarkoitettu pääasiassa alakohtaiseksi tueksi eli sen tarkoituksena on varmistaa PLM Moss Glassverk A/S:n jatkuva tuotanto. PLM-yhtymä oli alun perin päättänyt sulkea Norjassa olevan tuotantonsa sen kannattamattomuuden vuoksi.

PLM Moss Glassverk A/S:n kannattavuuteen on Norjan viranomaisten mukaan vakavasti vaikuttanut ympäristönsuojeluverojen rakenne Norjassa, nimenomaan juomapakkauksille määrätyt verot. Norjan juomapakkauksille määräämät ja energian käyttöön liittyvät verot ovat ilmoituksen mukaan erittäin korkeita verrattuna muihin ETA-maihin. Norjan hallitus on nähnyt tarpeelliseksi korvata näitä vaikutuksia ottamalla käyttöön suunnitellun tukitoimenpiteen.

PLM Moss Glassverk A/S on kierrätystä varten kerätyn ja käsitellyn lasijätteen tärkein käyttäjä, ja Norjan hallitus pitää sitä tämän vuoksi Norjan lasinkierrätysjärjestelmän olennaisena osana. Norjan viranomaiset ovat sitä mieltä, että lasinkierrätysjärjestelmä joutuu vakavan uhan alaiseksi, jos PLM-yhtymä toteuttaa Norjassa toimivan tytäryrityksensä sulkemisen.

Norjan viranomaiset ovat sitä mieltä, että tuki on oikeutettua ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätyn poikkeuksen nojalla, kun otetaan huomioon lasintuotannon säilyttämisen tärkeys Norjassa, asiaan liittyvät ympäristönsuojeluseikat ja ne vaikutukset, jotka yhtiön mahdollisella sulkemisella olisi tämän alueen työllisyyteen teollisen laskukauden aikana.

3. PLM Moss Glassverk A/S ja juomapakkausten markkinat

PLM Moss Glassverk A/S

PLM Moss Glassverk A/S on Norjan ainoa lasipakkausten tuottaja. Yhtiön tuotantotilat sijaitsevat Mossissa, joka on Østfoldin maakunnan alueellinen hallintokeskus, jossa se on yksi suurimmista työnantajista. Yhtiö on PLM-yhtymän tytäryhtiö, jonka päätoimipaikka sijaitsee Ruotsissa (4). PLM-yhtymä hankki Moss Glassverk (5) A/S:n yhtiön maksuvaikeuksien jälkeen vuonna 1989. PLM Moss Glassverk A/S on kokenut alijäämiä vuodesta 1992 lähtien. Vuonna 1993 sen alijäämä oli 10,3 miljoonaa Norjan kruunua.

PLM Moss Glassverk A/S työllistää noin 285 henkilöä. Tuotantolaitokset käsittävät kaksi sulatusuunia ja neljä tuotantokoneistoa, jotka voivat samanaikaisesti tehdä tuotteita viidellä tuotantolinjalla. Sulatusuunnien kestoikä on kahdeksan vuotta, jonka jälkeen ne on rakennettava uudelleen. Yhden sulatusuunin käyttöikä päättyy vuoden 1995 kuluessa ja toisen käyttöikä päättyy vuonna 1996. PLM-yhtymän oli tämän vuoksi päätettävä joko korjata yksi uuni tilapäisesti kustannusten ollessa 20 miljoonaa Norjan kruunua tai investoitava uuteen sulatusuuniin, jonka kustannukset olisivat 33 miljoonaa Norjan kruunua. Molemmat vaihtoehdot edellyttäisivät lisäinvestointeja toiseen uuniin.

Ensimmäinen vaihtoehtoinen päätös perustui siihen olettamukseen, että tuotanto Norjassa loppuu asteittain vuosien 1995 98 kuluessa investointien ja tuotannon lisääntyessä PLM-yhtymän tehtaalla Limmaredissa Ruotsissa. Toinen vaihtoehto antaa mahdollisuuden jatkaa tuotantoa Norjassa vuoden 2000 jälkeen. PLM:n asettama ehto toisen vaihtoehdon valinnalle on, että tuotantoa Norjassa voidaan pitää kannattavana.

PLM-yhtymä päätti 5 päivänä joulukuuta 1994 alun perin asteittain lopettaa tuotannon PLM Moss Glassverk A/S:ssä. PLM-yhtymän ja Norjan hallituksen välillä käytyjen neuvottelujen jälkeen PLM-yhtymä suostui kuitenkin edellä mainittuun toiseen vaihtoehtoon.

PLM Moss Glassverke A/S:n tuotantotilastot kaudelta 1990 94 osoittavat huomattavia vaihteluita sekä yhtiön tuotannon arvossa että sen fyysisessä määrässä. Kertakäyttöisten virvoitusjuoma-astioiden eli sen yhtiön tuoteryhmän yksikköarvo, johon perusverosta vapauttamisen oletetaan eniten vaikuttavan, on laskenut koko tarkkailukauden ajan.

Tuki PLM Moss Glassverk A/S:lle

Norjan viranomaiset ovat arvioineet, että PLM Moss Glassverk A/S:lle lasipakkausten verovapautuksesta koituva taloudellinen etu on 13 miljoonaa Norjan kruunua vuodessa kertomalla PLM Moss Glassverk A/S:n tuottamien lasista valmistettujen kertakäyttöisten juoma-astioiden määrä verolla yksikköä kohti eli 0,70 Norjan kruunulla.

Vuonna 1994 PLM Moss Glassverk A/S sai suoraa avustusta 11 miljoonaa Norjan kruunua, jonka Norjan hallitus (6) myönsi vuonna 1993 tilapäisen tukijärjestelmän nojalla taatakseen lasin keräyksen ja kierrätyksen Norjassa. Norsk Glassgjenvinning A/S, yhtiö, joka on erikoistunut lasin keräämiseen ja käsittelemiseen sen käyttämiseksi uudelleen raaka-aineena, sai saman järjestelmän nojalla 1 miljoonaa Norjan kruunua vuonna 1994. Tilapäinen tukijärjestelmä päättyi 31 päivänä joulukuuta 1994.

Juomapakkausmarkkinat Norjassa

Juomapakkausmarkkinoita ei voi erottaa juomien markkinoista. Kysyntäpuolella kuluttaja tekee tavallisesti samanaikaisen valinnan eri juomien ja eri pakkausmuotojen välillä. Tarjontapuolella riippuen pakkausmateriaalista pakkauksen tuottaminen tapahtuu usein samanaikaisesti juoman tuottamisen ja "pullottamisen" kanssa. Lasipakkaukset on kuitenkin tuotettava erillistä menetelmää käyttäen.

Seuraavat tiedot, jotka on saatu laajemmasta aineistosta, osoittavat Norjan juoma- ja juomapakkausmarkkinoiden joitakin tärkeitä ominaisuuksia.

Olutta myydään tavallisesti uudelleentäytettävissä lasipulloissa (markkinaosuus 72 prosenttia vuonna 1993) tai tynnyrioluena (markkinaosuus 27 prosenttia vuonna 1993). Mitä tulee kertakäyttöpakkauksiin, metallitölkit kattavat vain yhden prosentin olutmarkkinoista. Muoviastioita käytetään ilmeisesti ainoastaan hyvin rajoitetussa määrin olutta varten.

Mitä tulee hiilihappoisiin virvoitusjuomiin, uudelleentäytettävät muovipakkaukset ovat vallanneet nämä markkinat lasipulloilta. Uudelleentäytettävien lasipullojen markkinaosuus on pudonuut 88 prosentista vuonna 1990 26 prosenttiin vuonna 1993, kun sitä vastoin muoviastioiden osuus on lisääntynyt yhdestä prosentista vuonna 1990 73 prosenttiin vuonna 1993 (7). Samoin kuin oluen osalta metallitölkkien markkinaosuus on vakaa yksi prosentti. Lasipakkausten markkinaosuudet mehujen ja muiden kuin hiilihappoisten virvoitusjuomien osalta näyttävät melko vakailta, vaikkakin käytettävissä olevat tiedot osoittavat hienoista lasipakkausten vähenemistä myös markkinoiden tällä osuudella.

Kokonaiskulutus Norjassa vuonna 1994 oli 219 miljoonaa litraa olutta, 526 miljoonaa litraa hiilihappoisia virvoitusjuomia ja 200 miljoonaa litraa hiilihapottomia virvoitusjuomia.

Lähes kaikki uudelleentäytettävissä lasipulloissa myytävä olut on kotimaista tuotantoa, kun sitä vastoin maahantuotua olutta myydään etupäässä tölkeissä ja kertakäyttöisissä lasipulloissa ja vähäisemmässä määrin uudelleentäytettävissä lasipulloissa. Puolet konjakista, viinistä ja vahvasta oluesta myydään uudelleentäytettävissä pulloissa, puolet kertakäyttöpulloissa. Lähes kaikki näistä juomista, jotka myydään uudelleentäytettävissä lasipulloissa, on valmistettu kotimaassa, kun sen sijaan kertakäyttöisissä lasipulloissa myydyt juomat ovat kaikki tuontitavaraa. Uudelleentäytettävissä pakkauksissa (lasi ja kestomuoviaine PET) myydyt hiilihapotetut virvoitusjuomat on etupäässä valmistettu kotimaassa, kun sitä vastoin nämä kertakäyttöisissä pakkauksissa (etupäässä tölkeissä) myytävät juomat ovat yksinomaan tuontitavaraa.

Alla oleva taulukko 1 on saatu tilastoista (8), jotka Norjan pakkaustuottajien liitto (9) on julkaissut. HS-luokittelujärjestelmä ei salli metallisten tai muovisten juomien sisäpakkausten viennin ja tuonnin yksityiskohtaista tunnistamista. Nämä astiat on sen vuoksi jätetty taulukon 1 ulkopuolelle. Taulukosta ilmenee lasipullojen viennin yleinen lisääntyminen alkoholia sisältävien ja alkoholia sisältämättömien tuotteiden kohdalla, joita on voinut tuottaa ainoastaan PLM Moss Glassverk A/S. Tämä havainto on johdonmukainen PLM-yhtymän päätöksen kanssa sulkea yksi tuotantolaitoksistaan Ruotsissa (Hammar) ja siirtää osa tuotannosta Norjaan sen hankittua Moss Glassverk A/S:n. Lasipullojen tuonti Norjaan lisääntyi samana ajanjaksona, vaikkakin määrät ovat pienemmät.

>TAULUKON PAIKKA>

4. Juoma-astioiden verot

Kertakäyttöisten juoma-astioiden perusvero ("grunnavgift") otettiin käyttöön 1 päivänä tammikuuta 1994 (10). Verokanta, jota sovelletaan tammikuun 1 päivästä 1995, on 0,70 Norjan kruunua yksikköä kohti. Vero peritään kaikista kertakäyttöisistä astioista riippumatta niiden takaisinsaanti- tai kierrätysmääristä. Kertakäyttöisiksi pakkauksiksi määritellän (11) kaikki pakkaukset, joita ei voida käyttää uudelleen samaan tarkoitukseen. Perusvero peritään kaikkien juomien kertakäyttöisistä pakkauksista (12) lukuun ottamatta a) maitoa ja maitotuotteita, b) juomia, jotka perustuvat kaakaoon, suklaaseen ja näiden tuotteiden tiivisteisiin, ja c) jauhemaisessa muodossa olevia tuotteita. Poikkeus, joka koski teehen ja kahviin perustuvia juomia, kumottiin 1 päivänä tammikuuta 1995.

Vero peritään samalla tavalla kaikista pakkauksista joko niitä maahantuotaessa tai täytettäessä astia juomalla / tuotetta valmistettaessa. Perusveroa ei maksa suoraan PLM Moss Glassverk A/S. Veroa ei peritä juomapakkauksista, jotka viedään Norjasta muualle.

Valvontaviranomainen tutkii tällä hetkellä perusveroa siltä osin, onko se sopusoinnussa ETA-sopimuksen 14 artiklan kanssa.

Eriytetty ympäristönsuojeluvero (13), joka määrätään periaatteessa kaikille juoma-astioille, otettiin käyttöön samanaikaisesti perusveron kanssa 1 päivänä tammikuuta 1994. Veron määrä on erilainen riippuen kunkin astialajin kierrätysmaksusta juoma-astioiden palautusjärjestelmiä koskevien sääntöjen mukaisesti. Veron täysi määrä astioille, joita ei kierrätetä, on 3,00 Norjan kruunua yksikköä kohti, kun sitä vastoin alennettu vero kierrätettyjä lasiastioita varten on 1,05 Norjan kruunua. Keräys- ja kierrätysjärjestelmiä ei ole olemassa muille juomapakkauksille kuin lasille. Tällaisia järjestelmiä ollaan kuitenkin tällä hetkellä perustamassa (14).

5. Norjan järjestelmä lasijätteen keräämiseksi ja kierrättämiseksi

Lakipakkausten keräys ja kierrätys perustuu sääntöihin, jotka on annettu juoma-astioiden palautusjärjestelmiä koskevissa määräyksissä 10 päivänä joulukuuta 1993.

Lasijätteen keräys alkoi Norjassa vuonna 1988. Vuonna 1992 PLM Moss Glassverk A/S:n aloitteesta perustettiin Norsk Glassgjenvinning A/S (NGG), yhtiö, joka on erikoistunut lasin keräämiseen ja käsittelyyn sen käyttämiseksi uudelleen raaka-aineena. NGG alkoi toimia vuonna 1993, ja sen on hyväksynyt palautusjärjestelmäksi valtion saastevalvontaviranomainen edellä mainittujen säännösten nojalla. NGG:n palautusjärjestelmän oletettu palautusmäärä on 65 prosenttia vuonna 1995. Tämän palautusjärjestelmän kustannukset katetaan NGG:lle maksettavalla kierrätysmaksulla lasipakkausyksikköä kohti, jonka maksavat NGG:n jäsenet, ja yhtiön tuotolla käsitellyn lasijätteen myynnistä. NGG:n jäsenet joutuvat tämän vuoksi kyseisten lasipakkausten ympäristönsuojelullisista ominaisuuksista riippuen maksamaan perusveron (= 0,70 Norjan kruunua yksikköä kohti), ympäristönsuojeluveron alennetun määrän (35 prosenttia ympäristönsuojeluverosta = 1,05 Norjan kruunua yksikköä kohti) NGG:lle maksettavan kierrätysmaksun lisäksi.

NGG ostaa lasijätettä kunnilta, jotka keräävät sitä erikseen. NGG käsittelee lasijätteen, ennen kuin se myydään raaka-aineeksi PLM Moss Glassverk A/S:lle tai muille ostajille. NGG ottaa vastaan kaikkea lasijätettä mukaan lukien PLM Moss Glassverk A/S:n tuottamaa lasia ja maahantuotua lasia. Tämä tarkoittaa sitä, että lasia kerätään enemmän (38 000 tonnia vuonna 1995) kuin sitä voidaan kierrättää PLM Moss Glassverk A/S:n kautta (25 000 tonnia vuonna 1995). Tämän vuoksi on tutkittu uusia tapoja lasijätteen kierrättämiseksi. Vuonna 1995 tämä johti NGG:n kokoaman lasijätteen käyttämiseen erityislaatuisen mineraalivillan ("glavan") tuottamiseen. NGG:n "glavan" tuotantomäärien oletetaan nousevan noin 6 000 tonniin vuonna 1995. Norjan tutkimusinstituutti SINTEF käynnistää parhaillaan hanketta, jossa tutkitaan lasijätteen käyttöä erityislaatuisen betonin (lasibetonin) tuottamisen raaka-aineena. Tämä hanke on kuitenkin vasta aivan alkuvaiheessa. Mitään sovellusta ei ole toistaiseksi löydetty jäljelle jäävälle 7 000 tonnille, mutta vientimahdollisuuksia tutkitaan.

II. VALVONTA- JA TUOMIOISTUINSOPIMUKSEN PÖYTÄKIRJASSA N:O 3 OLEVAN 1 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN MENETTELYTAPA

1. Tutkintamenettely

EFTAn valvontaviranomainen päätti 13 päivänä huhtikuuta 1995 (päätös N:o 40/95/COL) ryhtyä ehdotetun tuen muodolliseen tutkintamenettelyyn. Norjan hallitukselle ilmoitettiin päätöksestä kirjeellä 18 päivältä huhtikuuta 1995 (meidän viitteemme 95-2478-D), joka sisälsi jäljennöksen valvontaviranomaisen päätöksestä 13 päivältä huhtikuuta 1995, jolla Norjan hallitusta pyydettiin esittämään huomautuksensa yhden kuukauden kuluessa siitä, kun se saa valvontaviranomaisen päätöksen, ja toimittamaan valvontaviranomaiselle kaikki tapauksen tutkimiseksi tarvittavat tiedot. Norjan hallitusta muistutettiin velvollisuudesta, jonka mukaan se ei saa panna ehdotettuja toimenpiteitä täytäntöön, ennen kuin tutkintamenettely on johtanut lopulliseen päätökseen. Norjan hallitus toimitti kirjeellä 30 päivältä toukokuuta 1995, joka saatiin samana päivänä (viite 95-3289 A), huomautuksensa valvontaviranomaisen päätöksestä. Ehdotetusta tuesta keskusteltiin kokouksessa Norjan viranomaisten kanssa 12 päivänä kesäkuuta 1995.

EY:n komissiolle ilmoitettiin asiasta ETA-sopimuksen pöytäkirjan n:o 27 mukaisesti päätöksen jäljennöksellä. Päätöksen olennainen osa julkaistiin ilmoituksen muodossa Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-jaksossa (EYVL N:o C 212, 17.8.1995, s. 6-13) ja sen ETA-liitteessä ilmoittaen täten asiasta muille EFTA-valtioille, jotka ovat ETA-sopimuksen osapuolia, EU:n jäsenvaltioille ja niille, joita asia koskee, ja pyytäen niitä toimittamaan huomautuksensa yhden kuukauden kuluessa julkaisupäivästä.

Valvontaviranomainen sai huomautuksia seuraavilta asianomaisilta: Beverage Can Makers Europe (viite 95-5245 A), Elopak A/S (viite 95-5376 A), Tetrapak A/S (viite 95-5374 A), Prosess- og foredlingsindustriens Landsforening (viite 95-5416 A) ja Norges Dagligvarehandels Forbund (viite 95-5618 A). Valvontaviranomainen toimitti kirjeillä 21 päivältä syyskuulta (viite 95-5504 D) ja 4 päivältä lokakuuta 1995 (viite 95-5800 D) edellä mainittujen asianomaisten huomautusten jäljennökset Norjan hallitukselle ja pyysi sitä toimittamaan huomautuksensa. Norjan hallituksen huomautukset saatiin faksilla 20 päivänä lokakuuta 1995 (viite 95-6092 A).

2. Norjan hallituksen huomautukset

Norjan viranomaiset korostavat kahta seikkaa, jotka koskevat poikkeamista valtion tukea koskevasta 61 artiklan 1 kohdan mukaisesta yleiskiellosta, viitaten 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaan ja siitä johdettuihin sääntöihin valtion tuesta ympäristönsuojeluun. Ensimmäinen on PLM Moss Glassverk A/S:n suuri osuus Norjan lasijätteen kierrätysjärjestelmässä ja toinen on veron kielteinen taloudellinen vaikutus yhtiöön. Ne katsovat juomapakkauksille määrätyn uuden ympäristönsuojeluveron yhdessä muiden ympäristönsuojeluverojen ja vaikeiden ja nopeasti muuttuvien markkinaolosuhteiden kanssa vaikuttaneen vakavasti yhtiöön.

Norjan viranomaiset myöntävät, että lasipakkauksille perusverosta ehdotettu vapautus muodostaa valtion tuen ETA-sopimuksen 61 artiklan merkityksessä ja että ne ovat tämän vuoksi ilmoittaneet suunnitellusta tuesta valvontaviranomaiselle. Ne ovat myös yhtä mieltä siitä, että ETA-sopimuksen 61 artiklaa ei voida käyttää kumoamaan sopimukseen sisältyvää tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Ne ovat kuitenkin sitä mieltä, että kierrätyskelpoiselle lasille perusverosta myönnetyllä vapautuksella ei ole tällaista vaikutusta. Viranomaisten mielestä verohelpotus ei aiheuta syrjivää vaikutusta kotimaisten ja tuontituotteiden välillä viitaten siihen seikkaan, että kaikki kertakäyttöiset lasipakkaukset, mukaan lukien tuontitavarat, vapautetaan perusverosta.

Lisäksi Norjan viranomaiset ovat sitä mieltä, että 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla myönnettävä poikkeus antaa tässä tapauksessa mahdollisuuden poiketa yleisestä tukea koskevasta 61 artiklan 1 kohdan mukaisesta kiellosta. Ne viittaavat valtion tuen suuntaviivojen (15) 15.4.3. kohdan 1 alakohtaan, jossa sallitaan valtion tuki jätteiden käsittelyn yhteydessä ja tilapäinen vapautus uusista ympäristönsuojeluveroista.

Viitaten käsitellyn lasijätteen markkinatilanteeseen Norjassa ja lasijätteen kierrätysjärjestelmään (16) Norjan viranomaiset ovat sitä mieltä, että lasin kierrätysjärjestelmä perustuu hyvin suurelta osalta PLM Moss Glassverk A/S:n kykyyn kierrättää lasia, koska sille ei tällä hetkellä ole käyttökelpoista vaihtoehtoa. Jos Norjan ainoa lasitehdas suljettaisiin, tämä uhkaisi koko järjestelmää.

Viitaten valtion tuen suuntaviivojen 15.4.3. kohdan 3 alakohtaan, jonka mukaan sallitaan tilapäinen helpotus uusista ympäristönsuojeluveroista, kun tämä on tarpeellista näistä veroista aiheutuvan kilpailukyvyn menetyksen korvaamiseksi, ja valvontaviranomaisen esille ottamaan kysymykseen siitä, onko asiassa itse asiassa tapahtunut kilpailukyvyn menetys, Norjan viranomaiset ovat sitä mieltä, että PLM Moss Glassverk A/S:lle aiheutunut kilpailuhaitta on nähtävä laajemmassa yhteydessä. Alkuperäisen ilmoituksensa ja myöhemmin toimittamiensa tilastotietojen mukaisesti ne ovat sitä mieltä, että on riittävästi näytetty toteen, että PLM Moss Glassverk A/S on kärsinyt jyrkän laskun tuotteidensa kysynnässä muun muassa uusien tuotteiden (muovipullojen) tultua markkinoille. Tätä tilannetta vahvisti erilaisten ympäristönsuojeluverojen käyttöönotto, jotka kaikki ovat vaikuttaneet PLM Moss Glassverk A/S:ään lyhyen ajan kuluessa.

Se seikka, että perusveroa ei peritä vientituotteilta, ei Norjan viranomaisten mukaan tarkoita sitä, että PLM Moss Glassverk A/S:n kansainväliseen kilpailukykyyn ei vaikuteta. Perusveroa pidetään esteenä, kun kyseessä on vankan kotimaisen tuotantoperustan ylläpitäminen ja luominen, jota pidetään edellytyksenä kyvylle kilpailla ulkomailla. Toisaalta, koska lasi on hyvin suurelta osin kotimainen tuote sen vuoksi, että se on halpa mutta tilaa vievä, joten kaukokuljetus ei ole kovin edullista, tässä yhteydessä ei pidetä aiheellisena analysoida kilpailukykyä vientimahdollisuuksien puitteissa. Norjan viranomaisten mukaan on kuitenkin ilmeistä, että laajempaan yhteyteen asetettuna yhtiö on kärsinyt kilpailukyvyn menetyksen, jota on vahvistanut uuden perusveron vaikutus.

Lopuksi Norjan viranomaiset korostavat alkuperäisen ilmoituksensa mukaisesti, että vaikea työllisyystilanne, joka vallitsee Østfoldin maakunnassa, jossa PLM Moss Glassverk A/S on tärkeä osa Mossin teollisuudesta, päätöksen seuraukset Norjan ainoalle lasintuottajalle ja se epävarmuus, jonka tämä aiheuttaa Norjan lasinkeräysjärjestelmälle, olisi otettava huomioon tätä asiaa päätettäessä.

3. Asianomaisten huomautukset

Beverage Can Makers Europe (17) (BCME) ilmoittaa, että Norja harjoittaa jo syrjintää uudelleenkäytön ja kierrätyksen välillä, koska perusvero rankaisee niitä, jotka markkinoivat juomia kertakäyttöastioissa, riippumatta siitä, kierrätetäänkö astiat vai ei, ja että tätä rangaistusta pahentaa eriytetyn ympäristölisäveron määrääminen kierrätettäville astioille sen asteen mukaan, missä määrin niitä kierrätetään. Ehdotettu tuki lisäisi tämän vuoksi juomatölkkien syrjintää ja tekisi lasin kierrätysjärjestelmistä kannattavammat helpottamatta muiden pakkausmateriaalien kierrätystä vastaavalla vapautuksella. BCME:n mielestä tukiedotus en epälooginen, koska se uhkaa vääristää kilpailua ja siten muodostaa kaupan esteen.

Elopak A/S ja Tetra Pak A/S) (18) ovat sitä mieltä, että ehdotettua verovapautusta kertakäyttöisille lasipakkauksille ei tulisi sallia, koska se syrjisi muunlaisia juomapakkauksia ja olisi siten ETA-sopimuksen kirjaimen ja hengen vastainen. Perusveron sellaisenaan katsotaan olevan ristiriidassa ETA-sopimuksen kanssa, eikä sen katsota olevan puolustettavissa ympäristönsuojelullisilla perusteilla. Ne väittävät, että perusvero rankaisee erityisesti pahvisia juomatölkkejä, koska yli 2/3 pakkauksista, joille vero nykyään määrätään, kuuluu tähän luokkaan. Yhtiöt toteavat, että useat elinkaarianalyysit osoittavat, että pahviset juomatölkit ovat ympäristönsuojelullisesti suotavampia kuin muut juomien pakkausmuodot - mukaan lukien uudelleenkäytettävät pakkaukset juomille kuten maidot ja mehut. Norjan pahvisten juomatölkkien täyttäjät ja tuottajat ovat nyt perustaneet teollisuuden rahoittaman keräys- ja talteenottojärjestelmän Norsk Returkartong A/S:n, joka ratkaisee pahvisiin juomatölkkeihin liittyvät jäteongelmat.

Lasipulloille myönnettävällä verohelpotuksella olisi huomattava kielteinen vaikutus pahvisten juomatölkkien myyntiin ja käyttöön, koska lasipullot ovat todennäköisin vaihtoehto pahvisille juomatölkeille mehupakkauksissa. Yksikköä kohti olevan 0,70 Norjan kruunun syrjintä lasipullojen eduksi voisi helposti johtaa mehupakkausten kysynnän muuttumiseen. Koska kertakäyttöiset lasipullot ovat huomattavasti (10-30 kertaa) raskaampia kuin pahvitölkit, jäteongelmat lisääntyisivät suunnattomasti tällaisen muutoksen myötä siinäkin tapauksessa, että palautusmäärä olisi suuri. Seuraukset olisivat täten täysin päinvastaiset kuin Norjan hallituksen perusveron tarkoitus on.

Elopak A/S:n ja Tetra Pak A/S:n mielestä Norjan viranomaisten esittämät tilastotiedot ovat vanhentuneet. Jos vuoden 1994 luvut olisi esitetty, ne olisivat yhtiöiden mielestä osoittaneet uusien juomien kuten Snapplen ja Fruitopian, joita molempia myydään kertakäyttöisissä lasipulloissa, suosioon perustuvaa kertakäyttöpakkausten käytön lisääntymistä.

Prosess- og foredlingsindustriens Landsforening (PIL) (19) on pääasiassa sitä mieltä, että veropolitiikalla, joka syrjii erilaisia juomapakkausmateriaaleja, ei ole mitään ympäristönsuojelullista oikeutusta. PIL on äskettäin (20) yhteistyössä muiden teollisuusjärjestöjen kanssa tehnyt sopimuksia (21) ympäristö- ja teollisuusministeriön kanssa jätteen kierrätyksen lisäämiseksi. Sopimukset koskevat palautusjärjestelyjä, jotka rahoitetaan teollisuuden itsensä maksamilla yksityisillä maksuilla. PIL:n mielestä nykyinen juomapakkausten verojärjestelmä muodostaa esteen kaikkien juomapakkausmateriaalien kierrätysjärjestelmän luomiselle muuta pakkausjätettä koskevien järjestelmien mukaisesti, eikä se ole sopusoinnussa edellä maintittujen sopimusten kanssa.

Norges Dagligvarehandels Forbund (DF) (22) viittaa niihin ongelmiin, joita kotitalouskäyttöön tarkoitettujen hyödykkeiden tuottajat ovat kokeneet lasi-, metalli- ja PET-kestomuoviainejätettä koskevan palautusjärjestelmän perustamisessa Norjan juomapakkauksia koskevan verojärjestelmän vuoksi. Huomautuksessa viitataan niin kutsuttuun "Resirkryhmään" (23), jossa DF on osallisena. Ryhmä on tehnyt hakemuksen Norjan saastevalvontaviranomaiselle (SFT) (24) perustaakseen kertakäyttöpakkausten palautusjärjestelmän. SFT saattaa hyväksyä tämän pakkausten palaustusjärjestelmän. Kertakäyttöpakkauksissa oleviin juomiin sovelletaan kuitenkin yksikköveroa, määrältään 1,30 Norjan kruunua, lisättynä alv:llä (25)). DF:n mielestä juomapakkausten verojärjestelmä huonontaa "Resirk"-järjestelmän taloudellista elinkelpoisuutta ja osoittaa siten, että Norjan juomapakkausten verojärjestelmä aiheuttaa syrjintää kilpailussa maahantuotujen tavaroiden kanssa.

Norjan hallitus ei esittänyt mitään erityisiä huomautuksia edellä olevien huomautusten johdosta.

III. ARVIOINTI

Ehdotettu toimenpide muodostaa valtion tuen

Norjan viranomaiset ovat ilmoituksellaan 20 päivänä tammikuuta 1995 täyttäneet velvollisuutensa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa n:o 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan nojalla ilmoittaa suunitelmistaan tuen myöntämiseksi tai muuttamiseksi.

Koska tuki on määrä antaa Norjan hallituksen perimästä verosta myönnettävän helpotuksen muodossa, sen myöntää valtio valtion varoista. Vaikka helpotus kertakäyttöisiä juomapakkauksia koskevasta perusverosta koskee samalla tavoin sekä kotimaisia että tuontituotteita eikä suosi ainostaan Norjan lasipakkausten tuottajaa PLM Moss Glassverk A/S:ää verrattuna muihin lasipakkausten tuottajiin ETA:n alueella, voidaan silti tulla siihen tulokseen, että toimenpide muodostaa valtion tuen. Perusverosta lasiastioille myönnettävä helpotus hyödyttää etupäässä PLM Moss Glassverk A/S:ää lasin hallitsevana tuottajana Norjan markkinoilla. Yhtiön tuotanto hyötyy perusveron helpotuksesta tuottaessaan kertakäyttöisiä lasipakkauksia juomia varten. Lasipakkauksille myönnettävästä verohelpotuksesta aiheutuva muu taloudellinen hyöty jakautuu todennäköisesti suurelle joukolle lasipakkausten tuottajia tai muita toimijoita juomamarkkinoilla. Koska PLM Moss Glassverk A/S joutuu kuitenkin tosiasiallisesti ja mahdollisesti kilpailemaan lasia läheisesti vastaavien muiden pakkausmateriaalien kanssa ETA:n alueella, tuki uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan ETA-sopimuksen soveltamisalueella. Tämän vuoksi on tehtävä se päätelmä, että ehdotettu toimenpide merkitsee tukea ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan tarkoittamassa merkityksessä. Tämän päätelmän vahvistavat asianomaisten ja Norjan viranomaisten valvontaviranomaiselle esittämät huomautukset.

Poikkeukset valtion tukea koskevasta yleisestä kiellosta

Valvontaviranomainen arvioi osana päätöstään aloittaa tutkintamenettely, soveltuiko mikään poikkeuslausekkeista ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla niin, että tuki voitaisiin vapauttaa 61 artiklan 1 kohdan mukaisesta yleiskiellosta. Tultiin siihen tulokseen, että 61 artiklan 2 kohdan a-c alkohdassa ja 61 artiklan 3 kohdan a, b ja d alakohdassa olevat poikkeukset eivät soveltuneet käsillä olevaan tapaukseen.

Norjan viranomaisten ilmoituksessa ja huomautuksissa korostetaan ehdotetun tuen lisäperusteluna vaikeaa teollista ja työllisyystilannetta Østfoldin maakunnassa, missä yhtiö on tärkeä osa Mossin teollisuuspohjasta. Valvontaviranomainen on tullut siihen tulokseen, että 61 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan mukaiset poikkeukset sallia aluetuki eivät sovellu kyseessä olevaan tapaukseen, koska Østfoldin maakunta ei kuulu Norjan alueelliselle tuelle kelvollisten tuettujen alueiden karttaan (26), eivätkä Norjan viranomaiset myöskään ole ehdottaneet mitään muutoksia tuettujen alueiden olemassa olevaan karttaan eikä tukea myönnetä aluetuen yleisjärjestelmän nojalla.

Norjan valvontaviranomaiselle tutkintamenettelyn aikana toimittamalla ilmoituksella ja huomautuksilla pyritään perustelemaan ehdotettua tukea lähinnä viittaamalla tarpeeseen keventää PLM Moss Glassverk A/S:n osalta kertakäyttöisille juomapakkauksille määrätyn perusveron kielteisiä taloudellisiä vaikutuksia, jotta turvattaisiin Norjan lasijätteen kierrätysjärjestelmä. Tämän vuoksi ja tutkintamenettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen mukaisesti 61 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, sikäli kuin siinä määrätään mahdollisuudesta sallia "tukea tietyn taloudellisen toiminnan . . . kehityksen edistämiseksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla" erityisesti yhdessä valtion tukea koskevien suuntaviivojen 15 luvussa olevien ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen yhteydessä, pidetään ainoana asiaankuuluvana poikkeuslausekkeena, jonka nojalla ehdotettua tukea voidaan tutkia.

Hyötyäkseen jostain poikkeuslausekkeesta toimenpide ei saa olla ristiriidassa muiden ETA-sopimuksen määräysten kuten esimerkiksi tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten kanssa.

Tuki parantaisi etupäässä PLM Moss Glassverk A/S:n taloudellista suoriutumista ja/tai antaisi yhtiölle suuremman osuuden pakkausmarkkinoista. Tuki ei liittyisi alkuinvestointeihin, työpaikkojen luomiseen tai mihinkään muuhun ajallisesti rajoitettuun hankkeeseen, eikä se täten muodostaisi toimintatukea.

Toimintatuki ympäristönsuojelullisin perustein

Valtion tukea koskevien suuntaviivojen 15.4.3. kohdan 1 alakohdan mukaisesti EFTAn valvontaviranomainen ei tavallisesti hyväksy toimintatukea, joka vapauttaa yhtiöt niiden aiheuttamasta saastuttamisesta ja haitasta johtuvista kustannuksista. Valvontaviranomainen voi kuitenkin tehdä tästä periaatteesta poikkeuksen tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. EY:n komissio on tehnyt näin jätehuollon alalla ja kun kyseessä on ollut vapautus ympäristönsuojeluveroista. Tällaisia tapauksia arvioidaan niiden hyödyn perusteella ja kahdella juuri mainitulla alalla sovellettavien ankarien periaatteiden mukaisesti. Näitä ovat se, että:

1) tuki saa ainoastaan korvata ylimääräiset tuotantokustannukset verrattuna perinteisiin kustannuksiin;

2) tuen on oltava ajoittaista ja alenevaa, jotta se muodostaa kannustimen saastuttamisen vähentämiseksi tai voimavarojen käyttöön ottamiseksi tehokkaammin ja nopeammin;

3) tuki ei saa olla ristiriidassa ETA-sopimuksen muiden määräysten kanssa eikä erityisesti niiden määräysten kanssa, jotka liittyvät tavaroiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen.

Mitä tulee ensimmäiseen edellä mainituista kolmesta periaatteesta, valvontaviranomainen toteaa, että ehdotettu helpotus korvaa perusveron aiheuttamat ylimääräiset kustannukset juomien tuottamisesta kertakäyttöisissä lasipakkauksissa. Tämän vuoksi ehdotettu tuki näyttäisi täyttävän ensimmäisen ehdon.

Mitä tulee toiseen ehtoon, Norjan hallitus on sitoutunut "seuraamaan tarkasti kehitystä kierrätetyn lasin markkinoilla ja tarvittaessa harkitsemaan uudelleen poikkeuksen myöntämistä perusverosta kierrätetylle lasille". Valvontaviranomaisen mielestä tämä sitoumus ei ole riittävä rajoittaakseen tukeen käytettävissä olevaa aikaa. Tämän vuoksi tuki ei olisi tilapäistä, koska se on määrä myöntää rajoittamattomaksi ajaksi. Lisäksi tuki ei ole aleneva, ja se saattaisi jopa nousta ajan myötä siinä tapauksessa, että perusveron määrää, josta tuki myönnetään, nostetaan. Tämän vuoksi toinen toimintatuen myöntämisehto ei täyty.

Mitä tulee kolmanteen ehtoon, valvontaviranomainen katsoo, että ehdotus vapauttaa lasi perusverosta johtaisi erilaiseen verotaakkaan perusveron osalta uudelleenkäytettäville lasiastioille verrattuna muihin uudelleenkäytettäviin astioihin kuten kestomuoviaine PET:stä tai metallista valmistettuihin astioihin. Ero näyttää perustellulta, koska se tekee elinkelpoiseksi lasin kierrätysjärjestelmän, kun sitä vastoin muun pakkausmateriaalin kierrätystä ei helpoteta vastaavalla vapautuksella perusverosta. Tämän vuoksi on oletettava, että perusveron poistaminen kierrätettäviltä lasiastioilta aiheuttaa erilaisen verotuksen samanlaisille tai kilpaileville kotimaisille tuotteille. Lisäksi joitakin niistä astioista, joihin edelleen sovellettaisiin perusveroa, kuten alumiinitölkkejä, käytetään laajasti muihin kuin kotitaloustuotteisiin, kun sitä vastoin kotitaloustuotteisiin käytettäisiin yleisesti perusverosta vapautettuja tuotteita joko niiden uudelleenkäytön vuoksi tai koska lasipullot olisivat vapaita perusverosta. Tämän vuoksi ehdotettu vapautus näyttää johtavan verotaakan asettamiseen tietyille tuontituotteille sen verotaakan lisäksi, joka asetetaan vastaaville tai kilpaileville kotimaisille tuotteille.

Edellisessä kappaleessa olevat huomautukset on laajassa määrin vahvistettu asianomaisten valvontaviranomaisille esittämissä huomautuksissa. Asianomaisten huomautuksissa todetaan myös, että perusvero voi estää muiden pakkausmateriaalien kuin lasin kierrätysjärjestelmien luomisen. Norjan viranomaisilta saaduissa huomautuksissa ei kiistetä tätä näkökantaa. Tämän vuoksi valvontaviranomainen ei voi tehdä sitä päätelmää, että ehdotettu lasin vapauttaminen perusverosta johtaisi verojärjestelmään, joka olisi sopusoinnussa ETA-sopimuksen 14 artiklan kanssa. Tämän johdosta yllä mainittu kolmas ehto toimintatuen myöntämiseksi ei täyty.

Vapautus ympäristönsuojeluveroista

Valtion tukea koskevien suuntaviivojen 15.4.3. kohdan 3 alakohdan mukaan voidaan myöntää väliaikainen helpotus uusista ympäristönsuojeluveroista, jos se on tarpeellista kilpailukyvyssä aiheutuvien menetysten korvaamiseksi erityisesti kansainvälisellä tasolla. Olisi otettava huomioon, että tässä tapauksessa tämän vaatimuksen on katsottava muodostavan lisävaatimus edellä käsiteltyihin edellytyksiin toimintatuen myöntämiseksi ympäristönsuojelullisin perustein.

Nykyisen veron, josta ehdotetaan vapautusta, tarkoituksena näyttää olleen vähentää kertakäyttöisten juomapakkausten käyttöä ympäristönsuojelullisista syistä, koska Norjan viranomaiset jätehierarkiakäsitteen mukaisesti pitävät uudelleenkäyttöä tärkeämpänä kuin raaka-aineen kierrätystä ja energian talteenottoa. Tämän välttämätön seuraus on se, että näiden pakkausten tuottajat ja maahantuojat kärsivät verosta. Päätöksessään aloittaa tutkintamenettely valvontaviranomainen totesi, että vaikutti siltä, että PLM Moss Glassverk A/S saattaisi ainakin jossakin määrin pystyä korvaamaan kertakäyttöisten pakkausten markkinoiden menetykset uudelleenkäytettävien pakkausten markkinoiden lisääntyneellä kysynnällä, ja lisäksi, että kertakäyttöisten lasipakkausten veroa sovellettiin kaikkiin tällaisiin pakkauksiin, olipa ne tuottanut PLM Moss Glassverk A/S tai vaikka ne oli tuotu Norjaan. Toisaalta veroa ei peritä Norjasta vietävistä lasipakkauksista. Tämän vuoksi PLM Moss Glassverk A/S:n tuotannon kansainväliseen kilpailukykyyn kertakäyttöisten lasipakkausten vero ei näytä vaikuttavan.

Norjan viranomaiset ovat sitä mieltä, että kysymystä kilpailukyvyn menettämisestä, erityisesti kansainvälisellä tasolla, on katsottava laajemmasta näkökulmasta, koska yhtiöön ovat vaikuttaneet kielteisesti myös muiden ympäristönsuojeluverojen käyttöönotto ja yhtiö on kokenut tuotteidensa kysynnän laskun erityisesti uusien tuotteiden (muovipullojen) käyttöönoton vuoksi. Norjan viranomaiset toteavat edelleen, että se seikka, että veroa ei peritä viennistä, ei tarkoita sitä, että yhtiön kansainväliseen kilpailukykyyn ei vaikuteta, koska on ilmeistä, että yhtiö on kärsinyt menetyksen ja että perusvero estää riittävän kotimaisen tuotantopohjan ylläpitämisen ja luomisen.

Valvontaviranomainen ei periaatteessa ole eri mieltä siitä väitteestä, että tietty kotimainen tuotantopohja saattaa olla kansainvälisen tason kilpailun edellytys. Norjan viranomaiset eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään arvioita lisämenetyksistä, joita yhtiö on kärsinyt muiden ympäristönsuojeluverojen kuin perusveron vuoksi. Valvontaviranomainen ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että yhtiö on kärsinyt menetyksen perusveron käyttöönotosta. Tämä on ilmeistä, koska se on seurausta perusveron tarkoituksena olevasta kannustinvaikutuksesta eli kertakäyttöisten juomapakkausten kysynnän vähentämisestä raaka-aineesta riippumatta. Yhtiö voi kuitenkin hyötyä perusverosta vapauttamisesta vain vastaamalla kertakäyttöisten juomapakkausten kysynnän lisääntymiseen tai kehittämällä uusia kertakäyttöisiä juomapakkausia, mikä sinänsä olisi vastoin Norjan jätehierarkian mallia. Lisäksi Norjan viranomaiset eivät ole esittäneet mitään todisteita, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että lasipakkauksilla on vähemmän vahingollisia vaikutuksia ympäristöön kuin muilla pakkausmateriaaleilla. Tämän vuoksi valvontaviranomainen tulee siihen tulokseen, että yhtiön kilpailukyvyn menetys on etupäässä rakenteellista ja johtuu kilpailevien korviketuotteiden käyttöönotosta. Tämän vuoksi myöskään tämä lisäedellytys ympäristönsuojeluveroista vapauttamiseksi ei täyty.

Päätelmä

Edellä mainituista syistä ja riippumatta siitä, mikä tulee olemaan lopputulos valvontaviranomaisen tutkiessa perusveron yhteensopivuutta ETA-sopimuksen 14 artiklan kanssa, on tehtävä se päätelmä, että ehdotettu tuki ei täytä 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan poikkeuksen endellytyksiä, jotka koskevat "tukea tietyn taloudellisen toiminnan . . . kehityksen edistämiseksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla". Norja ei tämän vuoksi saa panna suunniteltua toimenpidettä täytäntöön,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1. EFTAn valvontaviranomainen on päättänyt olla sallimatta ilmoitettua tukea PLM Moss Glassverk A/S:lle siinä muodossa, että se vapautetaan kertakäyttöisiä juomapakkauksia koskevasta perusverosta lasipakkausten osalta (tuki N:o 95-002).

2. Norjan hallitus ei saa panna ehdotettua yllä 1 artiklassa tarkoitettua toimenpidettä täytäntöön.

3. EY:n komissiolle ilmoitetaan asiasta ETA-sopimuksen pöytäkirjassa n:o 27 olevan d kohdan mukaisesti toimittamalla sille jäljennös tästä päätöksestä.

4. Muille EFTA-valtoille, jotka ovat ETA-sopimuksen osapuolia, EY:n jäsenvaltioille ja asianomaisille ilmoitetaan tästä päätöksestä julkaisemalla päätös Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-jaksossa ja siihen liittyvässä ETA-liitteessä.

5. Tämä päätös, joka on todistusvoimainen englanninkielisenä, on osoitettu Norjalle.

Tehty Brysselissä 31 päivänä lokakuuta 1995.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

KNUT ALMESTAD

Puheenjohtaja

(1) Jäljempänä `EFTA-sopimus`.

(2) Jäljempänä `valvonta- ja tuomioistuinsopimus`.

(3) Termiä perusvero (`grunnavgift`) sovelletaan esimerkiksi tämän veron erottamiseksi eriytetystä ympäristönsuojeluverosta, joka määrätään kierrätysmaksun mukaisesti kierrätettäville astioille.

(4) PLM on yksi Euroopan johtavista pakkausten tuottajista. PLM valmistaa ja markkinoi suurta määrää kuluttajapakkauksia metallista, lasista ja muovista.

(5) Perustettu vuonna 1898.

(6) Budsjettinnstilling S II (1993-94), 1442 luku, 70 kohta.

(7) Teollisuus- ja energiaministeriön mukaan uudelleentäytettävien muovipakkausten markkinaosuus lisääntyi edelleen noin 93 prosenttiin vuonna 1994 lasipakkausten kustannuksella.

(8) Lähde: NOS Utenrikshandel.

(9) Den Norske Emballasjeforening - Emballasjeindustriens Landsforening (EIL).

(10) St. prp. N:o 1 (1994-95) Skatter og avgifter til statskassen, Grunnavgift på engangsemballasje for drikkevarer.

(11) "Forskrifter om grunnavgift på engangsemballasje for drikkevarer fastsatt av Finansdepartementet 30. desember 1993", 2 kohdan b alakohta.

(12) Tilavuus alle 4 litraa.

(13) Ympäristönsuojeluveroa ja juoma-astioiden palautusjärjestelmiä koskevia määräyksiä kuvataan tarkemmin tutkintamenettelyn aloittamisesta 13 päivänä huhtikuuta 1995 tehdyssä valvontaviranomaisen päätöksessä (EYVL N:o C 212, 17. 8. 1995, s. 6).

(14) Norjan teollisuus teki 14 päivänä syyskuuta 1995 sopimukset ympäristöministeriön kanssa muiden pakkausmateriaalien kierrätyksestä.

(15) Menettelytapaa ja asiasisältöä koskevat säännöt valtion tuen alalla, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt 19 päivänä tammikuuta 1994.

(16) Katso tämän päätöksen I osan 5 osasto.

(17) Beverage Can Makers Europe, perustettu vuonna 1990, kuvaa itseään voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi, joka edustaa Euroopan juomatölkkiteollisuutta.

(18) Elopak A/S ja Tetra Pak A/S ovat norjalaisia etupäässä pahvitölkkeihin perustuvien juomapakkausten tuottajia.

(19) Prosess- og foredlingsindustriens Landsforeningenin jäsenistöön kuuluvat useimmat Norjan juomakkausten tuottajat mukaan lukien PLM Moss Glassverk A/S.

(20) Sopimus tehtiin 14 päivänä syyskuuta 1995.

(21) Sopimuksissa määrätään muovin, metallin, pahvitölkkien ja ruskean paperin keräys-/kierrätystasotavoitteista.

(22) Norjan kotitalouskäyttöön tarkoitettujen yleishyödykkeiden (päivittäistavaroiden) tuottajien liitto.

(23) "Resirk-ryhmän" muodostavat vähittäiskauppiaat ja muun muassa panimot ja mineraalivesien tuottajat.

(24) Statens forurensningstilsyn.

(25) Arvonlisäveroa.

(26) Tuettujen alueiden kartasta (Norja) 16 päivänä marraskuuta 1994 tehty päätös N:o 157/94COL (EYVL N:o C 14, 19.1.1995, s. 4).