Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli
(2019/C 356/03)
Portugalin liikkeeseen laskeman kahden euron arvoisen uuden erikoisrahan kansallinen puoli
Liikkeeseen tarkoitetut eurokolikot ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Komissio julkaisee kaikkien uusien eurokolikoiden ulkoasut tiedoksi kolikoita työssään käsitteleville henkilöille sekä suurelle yleisölle (1). Erikoisrahoja voivat 10. helmikuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaan laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltiot sekä maat, jotka saavat Euroopan unionin kanssa valuuttasuhteista tekemänsä sopimuksen mukaan laskea liikkeeseen eurokolikoita. Tähän oikeuteen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi on, että liikkeeseen lasketun kolikon on oltava yksikköarvoltaan 2 euroa. Erikoisrahoilla on tavanomaisten 2 euron kolikoiden tekniset ominaisuudet, mutta niissä on kansallisella puolella erityinen kuva-aihe, jolla on suuri kansallinen tai eurooppalainen symboliarvo.
Liikkeeseenlaskun toteuttava maa: Portugali
Aihe: 600 vuotta siitä, kun portugalilaiset merenkulkijat Bartolomeu Perestrelo ja Tristão Vaz löysivät Madeiran saariston.
Kuvaus ulkoasusta: Portugalin ensimmäinen aluelöytö oli historiallinen tapahtuma, joka vahvisti Portugalin asemaa merivaltana ja käynnisti Portugalin löytöretkien aikakauden (1418–1522).
Kolikon kuva-aiheena on Madeiran saaristo ja Porto Santon saari. Kuvaa reunustavat puoliympyrän muodossa tekstit ”600 anos do Descobrimento da Madeira e de Porto Santo” ja ”Portugal 2019”.
Kolikon ulkokehää koristavat Euroopan unionin lipun 12 tähteä.
Liikkeeseen laskettavien kolikoiden arvioitu määrä: 500 000
Liikkeeseenlaskun päivämäärä: Vuoden 2019 jälkipuolisko.
(1) Ks. EYVL C 373, 28.12.2001, s. 1, jossa esitellään kaikkien vuonna 2002 liikkeeseen laskettujen kolikoiden kansalliset puolet.
(2) Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat päätelmät ja komission 19. joulukuuta 2008 antama suositus liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskeviksi yhteisiksi suuntaviivoiksi (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).