UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

21 päivänä marraskuuta 2024 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Avoin data ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttö – Direktiivi (EU) 2019/1024 – 1 artikla – Soveltamisala – 2 artikla – Asiakirjojen uudelleenkäytön käsite – Oikeus tutustua julkisen sektorin elimen hallussa oleviin asiakirjoihin

Asiassa C‑336/23,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Visoki upravni sud (ylempi hallintotuomioistuin, Kroatia) on esittänyt 25.5.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 26.5.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

HP – Hrvatska pošta d.d.

vastaan

Povjerenik za informiranje,

jossa asian käsittelyyn osallistuu

STAS d.o.o.,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias (esittelevä tuomari), neljännen jaoston puheenjohtaja I. Jarukaitis ja tuomari Z. Csehi,

julkisasiamies: P. Pikamäe,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Povjerenik za informiranje, asiamiehenään Z. Pičuljan,

–	Kroatian hallitus, asiamiehenään G. Vidović Mesarek,

–	Tšekin hallitus, asiamiehinään J. Očková, M. Smolek ja J. Vláčil,

–	Itävallan hallitus, asiamiehinään A. Posch ja J. Schmoll,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään U. Małecka, M. Mataija ja G. Meessen,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 20.6.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1024 (EUVL 2019, L 172, s. 56) 1 artiklan 2 kohdan ja 2 artiklan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain HP – Hrvatska pošta d.d. (jäljempänä HP) ja Povjerenik za informiranje (tietosuojavaltuutettu, Kroatia) ja joka koskee HP:n käsiteltäväksi saatettua tietopyyntöä muun muassa tiedon saamiseksi rakennussopimuksista, rakennustöiden etenemistä koskevista asiakirjoista ja rakennustyön luovuttamista koskevista pöytäkirjoista.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivin 2019/1024 johdanto-osan 9, 13, 23 ja 70 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(9)

Julkisen sektorin tiedot muodostavat erityisen tietolähteen, joka voi osaltaan edistää sisämarkkinoiden toiminnan parantamista ja uusien sovellusten kehittämistä kuluttajille ja oikeushenkilöille. Älykkäällä tiedonkäytöllä, myös tietojen käsittelyllä tekoälysovellusten avulla, voi olla muutosvaikutusta kaikilla talouden aloilla.

– –

(13)

Yksi sisämarkkinoiden toteuttamisen tärkeimmistä tavoitteista on luoda edellytykset, joilla edistetään palvelujen ja tuotteiden kehittämistä [Euroopan] unionin laajuisesti ja jäsenvaltioissa. Julkisen sektorin tieto tai julkisen tehtävän hoitamisen tai yleistä etua koskevan palvelun tarjoamisen yhteydessä kerätty, tuotettu, jäljennetty ja jaettu tieto on tärkeä raaka-aine digitaalisissa sisältötuotteissa ja ‑palveluissa, ja siitä tulee yhä merkittävämpi sisällönlähde kehittyneen digitaaliteknologian, kuten tekoälyn, lohkoketjuteknologioiden ja esineiden internetin, kehittyessä. – –

– –

(23)

– – Tällä direktiivillä säädetään jäsenvaltioille velvoite sallia kaikkien olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttö, jollei niiden saatavuutta ole rajoitettu tai estetty asiakirjojen saatavuutta koskevilla kansallisilla säännöillä tai jollei tässä direktiivissä säädetä muista poikkeuksista. Tämä direktiivi perustuu jäsenvaltioiden nykyisiin asiakirjojen saatavuutta koskeviin järjestelmiin, eikä sillä muuteta kansallisia sääntöjä asiakirjojen saannista. Direktiiviä ei sovelleta tapauksissa, joissa kansalaiset tai oikeushenkilöt voivat saada asiakirjan käyttöönsä vain, jos he tai ne voivat osoittaa asianomaisten tiedon saantia koskevien sääntöjen nojalla, että asia koskee erityisesti heitä tai niitä. – – Julkisen sektorin elimiä olisi rohkaistava asettamaan kaikki hallussaan olevat asiakirjat uudelleenkäytettäviksi. – –

– –

(70)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli edistää julkisen sektorin asiakirjoihin perustuvaa unionin laajuisten tietopohjaisten tuotteiden ja palveluiden luomista sekä varmistaa, että yhtäältä yksityiset yritykset, varsinkin pk-yritykset, voivat käyttää julkisen sektorin asiakirjoja tehokkaasti yli rajojen lisäarvoa tuottavissa tietopohjaisissa tuotteissa ja palveluissa ja toisaalta kansalaiset voivat käyttää niitä tehokkaasti, mikä helpottaa tiedon vapaata liikkuvuutta ja viestintää, vaan ne voidaan ehdotetun toimen unionin laajuisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä [SEU] 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. – –”

Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1. Tällä direktiivillä vahvistetaan vähimmäissäännöt seuraavien asiakirjojen ja tietojen uudelleenkäytölle sekä käytännön järjestelyt niiden uudelleenkäytön helpottamiseksi, jotta voidaan edistää avoimen datan käyttöä ja kannustaa tuotteita ja palveluja koskevaan innovointiin:

a)	jäsenvaltioiden julkisen sektorin hallussa olevat, olemassa olevat asiakirjat;

olemassa olevat asiakirjat, joita pitävät hallussaan julkiset yritykset, jotka toimivat

i)	[vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivissä 2014/25/EU [(EUVL 2014, L 94, s. 243)] määritellyillä aloilla;

– –

c)	tutkimustiedot 10 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

– –

julkisten yritysten hallussa oleviin asiakirjoihin,

i)	joiden tuottaminen ei ole osa jäsenvaltion lainsäädännössä tai muissa sitovissa säännöissä määriteltyjen yleistä etua koskevien palvelujen tarjoamista;

ii)	jotka liittyvät suoraan kilpailulle alttiina oleviin ja siten direktiivin 2014/25/EU 34 artiklan nojalla hankintasäännöistä vapautettuihin toiminta-aloihin;

– –

asiakirjoihin, kuten arkaluonteisiin tietoihin, jotka eivät jäsenvaltion asiakirjojen saatavuutta koskevien menettelysääntöjen perusteella ole saatavilla muun muassa seuraavista syistä:

i)	kansallisen turvallisuuden (eli valtion turvallisuuden) suojaaminen, puolustus tai yleinen turvallisuus;

ii)	tilastotietojen luottamuksellisuus;

iii)	kaupallinen luottamuksellisuus (mukaan lukien yritys-, ammatti- tai yhtiösalaisuus);

– –

f)	asiakirjoihin, joiden saatavuutta on rajoitettu asiakirjojen saatavuutta koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien perusteella, myös tapauksissa, joissa asiakirjat käyttöönsä saadakseen kansalaisten tai oikeushenkilöiden on osoitettava, että asia koskee erityisesti heitä tai niitä;

– –

3. Tämä direktiivi perustuu asiakirjojen saatavuutta koskeviin unionin ja kansallisiin menettelysääntöihin, eikä se vaikuta niihin.

– –

7. Tällä direktiivillä säännellään jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten ja julkisten yritysten hallussa olevien, olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä – –”

Direktiivin 2019/1024 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)	’julkisen sektorin elimellä’ valtion viranomaisia, alue- tai paikallisviranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia tai yhden tai useamman tällaisen viranomaisen tai julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä;

’julkisoikeudellisilla laitoksilla’ laitoksia, joilla on kaikki seuraavat ominaisuudet:

a)	ne on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita, eikä niillä ole teollista tai kaupallista luonnetta;

b)	ne ovat oikeushenkilöitä; ja

niitä rahoittavat pääosin valtion viranomaiset, alue- tai paikallisviranomaiset tai muut julkisoikeudelliset laitokset; tai niiden johto on näiden viranomaisten tai laitosten valvonnan alainen; tai valtion viranomaiset, alue- tai paikallisviranomaiset tai muut julkisoikeudelliset laitokset nimittävät yli puolet niiden hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä;

’julkisella yrityksellä’ yritystä, joka toimii 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainituilla aloilla ja jonka suhteen julkisen sektorin elimet voivat suoraan tai välillisesti käyttää määräysvaltaa omistuksen, rahoitusosuuden tai yritystä koskevien sääntöjen perusteella. Julkisen sektorin elimillä oletetaan olevan määräysvaltaa missä tahansa seuraavista tapauksista, joissa nämä elimet joko suoraan tai välillisesti:

a)	omistavat enemmistön kyseisen yrityksen merkitystä pääomasta;

b)	hallitsevat enemmistöä yrityksen osakkeisiin perustuvista äänioikeuksista;

c)	voivat nimittää yli puolet yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä;

– –

’asiakirjalla’

a)	mitä tahansa tietosisältöä tallennusvälineestä riippumatta (paperilla tai sähköisessä muodossa tai äänenä, visuaalisessa muodossa tai audiovisuaalisena tallenteena); tai

b)	mitä tahansa tällaisen tietosisällön osaa;

– –

11)

’uudelleenkäytöllä’ sitä, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt käyttävät

julkisen sektorin elinten hallussa olevia asiakirjoja kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, jotka poikkeavat alkuperäisestä julkisesta tehtävästä, jota varten asiakirjat tuotettiin, lukuun ottamatta julkisen sektorin elinten välistä asiakirjavaihtoa, jos se tapahtuu pelkästään niiden julkisten tehtävien hoitamiseksi; tai

julkisten yritysten hallussa olevia asiakirjoja kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, jotka poikkeavat yleistä etua koskevien palvelujen tarjoamiseen liittyvästä alkuperäisestä tarkoituksesta, jota varten asiakirjat tuotettiin, lukuun ottamatta julkisten yritysten ja julkisen sektorin elinten välistä asiakirjavaihtoa, jos se tapahtuu pelkästään julkisen sektorin elinten julkisten tehtävien hoitamiseksi;

– –”

Kroatian oikeus

Tiedonsaantioikeudesta annetun lain (zakon o pravu na pristup informacijama; Narodne novine, br. 25/13, 85/15 ja 69/22; jäljempänä tiedonsaantilaki) 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa tarkoitetaan:

– –

’viranomaisilla’ julkisia elimiä, muita valtion elimiä, paikallis- tai alueviranomaisia, oikeushenkilöitä ja muita julkista valtaa käyttäviä elimiä, Kroatian tasavallan taikka jonkin paikallis- tai alueviranomaisen perustamia oikeushenkilöitä, oikeushenkilöitä, jotka hoitavat julkisen palvelun tehtävää, oikeushenkilöitä, joiden rahoitus on erityissäännösten nojalla peräisin pääosin tai kokonaan valtion taikka paikallis- tai alueviranomaisten talousarviosta eli julkisista varoista (veroista, maksuista yms.), sekä kaupallisia yhtiöitä, joissa Kroatian tasavallalla sekä paikallis- tai alueviranomaisilla on yhdessä tai erikseen enemmistöosuus

– –

5)	’tiedonsaantioikeudella’ käyttäjien oikeutta pyytää ja saada tietoja sekä viranomaisen velvollisuutta sallia tutustuminen pyydettyihin tietoihin eli julkaista tiedot esitetystä pyynnöstä riippumatta, kun julkaiseminen perustuu lain tai asetuksen mukaiseen velvollisuuteen

’uudelleenkäytöllä’ sitä, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt käyttävät viranomaisen hallussa olevia tietoja muihin kaupallisiin tai ei-kaupallisiin tarkoituksiin kuin siihen, jota varten tiedot on alun perin tuotettu; tämä tavoite on toteutettava laissa tai asetuksessa määritellyn toimivallan tai sellaisten tehtävien yhteydessä, joita tavallisesti pidetään julkisen palvelun tehtävänä. Viranomaisten välinen tietojenvaihto niiden toimivaltaan kuuluvien tehtävien hoitamiseen liittyvissä tarkoituksissa ei merkitse uudelleenkäyttöä

– –”

Lain IV lukuun, jonka otsikko on ” tiedonsaantioikeuden rajoitukset”, sisältyvässä lain 15 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

(2) Viranomaiset voivat rajoittaa tiedonsaantia,

– –

2)	jos tieto on lain nojalla liike- tai ammattisalaisuus

– –

(4) Viranomaiset voivat rajoittaa tiedonsaantia, jos

1)	tietoja valmistellaan yhdessä tai useammassa viranomaisessa ja niiden julkaiseminen ennen kuin ne on tuotettu kokonaisuudessaan ja lopullisesti voisi vakavalla tavalla haitata tietojen valmisteluprosessia

– –

(8)

Tutustumista tämän pykälän 4 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin voidaan rajoittaa myös silloin, kun tiedot ovat valmiit, erityisesti, jos niiden sisällön ilmaiseminen haittaisi vakavasti päätöksentekoprosessia ja mielipiteiden ilmaisua tai johtaisi virheelliseen tulkintaan tietojen sisällöstä, ellei ylivoimainen yleinen etu oikeuta tietojen julkaisemista.

– –”

Lain VI lukuun, jonka otsikko on ”tietojen uudelleenkäyttö”, kuuluvassa lain 27 §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

(2)	Viranomainen mahdollistaa käyttäjille tutustumisen avoimeen dataan ja tietojen uudelleenkäytön julkaisemalla tietoja, jotka ovat käytettävissä uudelleen, tai uudelleenkäyttöä koskevien pyyntöjen perusteella.

– –

(5)	Viranomaisilla ei ole uudelleenkäyttöä varten velvollisuutta tuottaa tai mukauttaa tietoja tai erottaa niistä osia, jos tämä edellyttää kohtuutonta vaivaa tai resursseja; viranomaisia ei myöskään edellytetä päivittämään, täydentämään tai tallentamaan tietoja uudelleenkäyttöä varten.

– –”

Tiedonsaantilain 29 §:ssä, jonka otsikko on ”Tietojen uudelleenkäyttöpyyntö ja käyttäjien oikeuksien suoja”, säädetään seuraavaa:

”(1) Hakijan on ilmoitettava tietojen uudelleenkäyttöpyynnössä tämän lain 18 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tietojen lisäksi se, mitä tietoja hän haluaa käyttää uudelleen, se, missä muodossa ja millä tavalla hän haluaa saada pyydettyjen tietojen sisällön, ja se, mikä on tietojen käyttötarkoitus (kaupallinen tai muu kuin kaupallinen tarkoitus).

(2) Seuraavilla tahoilla ei ole velvollisuutta hyväksyä tietojen uudelleenkäyttöpyyntöä:

– –

Kaupalliset yhtiöt, joissa Kroatian tasavalta taikka jokin paikallis- tai alueviranomainen käyttää tai voi käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa kyseisen yhtiön omistuksen, sillä siinä olevan rahoitusosuuden taikka yhtiötä koskevien sääntöjen perusteella ja jotka

–

harjoittavat toimintaa kaasu- ja lämpöenergian, sähköenergian, vesihuollon, liikennepalvelujen, lentoasemien, meri- ja jokisatamien, postipalvelujen, öljyn ja kaasun talteenoton sekä hiilen tai muiden kiinteiden polttoaineiden etsimisen tai talteenoton aloilla julkisia hankintoja koskevan lain mukaisesti

– –

(7) Tietojen uudelleenkäyttöä koskevaan päätökseen on mahdollista hakea muutosta tietosuojaviranomaiselta 15 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi antamisesta. Tietosuojaviranomaisen päätökseen ei voi hakea muutosta, mutta siitä voidaan panna vireille hallintolainkäyttöasia Visoki upravni sudissa (ylempi hallintotuomioistuin, Kroatia).

– –”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

10	HP, joka on Kroatian tasavallan kokonaan omistama yhtiö, on postin yleispalvelun tarjoaja kyseisessä jäsenvaltiossa. Se harjoittaa myös kaupallista toimintaa.

11	HP:lle esitettiin tietopyyntö, joka koski muun muassa rakennussopimuksia, rakennustöiden etenemistä koskevia asiakirjoja ja rakennustyön luovuttamista koskevia pöytäkirjoja.

12	HP:n hylkäsi pyynnön, minkä jälkeen hylkäyspäätökseen haettiin muutosta tietosuojavaltuutetulta, joka määräsi HP:n noudattamaan mainittua pyyntöä.

HP nosti tästä tietosuojavaltuutetun määräyksestä kanteen Visoki upravni sudissa, joka palautti asian tietosuojavaltuutetulle määräyksen uudelleenkäsittelyä varten sillä perusteella, että ajankohtana, jona tietosuojavaltuutettu oli antanut kyseisen määräyksen, direktiivin 2019/1024 täytäntöönpanolle säädetty määräaika oli päättynyt ja että tietosuojavaltuutetun HP:lle asettamaa ilmoittamisvelvollisuutta oli tarkasteltava kyseisessä direktiivissä säädettyjen uusien määritelmien ja poikkeusten valossa.

14	Asian uudelleenkäsittelyssä tietosuojavaltuutettu määräsi uudelleen HP:n toimittamaan pyydetyt tiedot.

15	HP nosti tästä määräyksestä kanteen Visoki upravni sudissa, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

Kanteensa tueksi HP väittää muun muassa, että direktiivi 2019/1024 on saatettu virheellisesti osaksi Kroatian oikeutta siltä osin kuin tiedonsaantilaissa tarkoitetulla viranomaisen käsitteellä ei ole samaa ulottuvuutta kuin kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetulla julkisen yrityksen käsitteellä. Lisäksi tästä viimeksi mainitusta käsitteestä direktiivissä annettua määritelmää sovelletaan niin tietojen uudelleenkäyttöön kuin tiedonsaantioikeuteenkin. HP väittää lopuksi, että tiedot, jotka se on määrätty toimittamaan, liittyvät sen alakohtaiseen toimintaan ja ovat liikesalaisuuksia.

17	Tietosuojavaltuutettu puolestaan väittää, että pääasia ei koske tietojen uudelleenkäyttöä koskevan oikeuden käyttöä vaan tiedonsaantioikeuden käyttöä. Direktiivillä 2019/1024 säännellään avointa dataa ja julkisen sektorin tietojen uudelleenkäyttöä eikä tiedonsaantioikeutta.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ratkaistakseen siinä vireillä olevan asian sen on ratkaistava kysymys siitä, oliko HP:llä velvollisuus ilmoittaa pääasian yhteydessä tietoja, jotka eivät liity suoraan yleistä etua koskevien palvelujen tarjoamiseen, mikä edellyttää muun muassa direktiivissä 2019/1024 tarkoitetun tietojen uudelleenkäytön käsitteen ulottuvuuden määrittämistä.

Tässä tilanteessa Visoki upravni sud on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Kattaako [direktiivin 2019/1024] 2 artiklan 11 alakohdassa tarkoitettu tietojen uudelleenkäytön käsite tutustumisen kaikkeen julkisen sektorin elimen tai julkisen yrityksen tuottamaan tai hallussaan pitämään tietoon, jota käyttäjä (luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö) pyytää ensimmäistä kertaa julkisen sektorin elimeltä?

Voidaanko pyyntöä saada tutustua julkisen sektorin elimen tai julkisen yrityksen tuottamaan tai hallussaan pitämään tietoon, joka on tuotettu kyseisen tahon toimivallan yhteydessä tai joka liittyy sen organisaatioon ja toimintaan, pitää tiedonsaantipyyntönä, johon sovelletaan kyseisen direktiivin säännöksiä, jolloin kyseisen direktiivin säännöksiä sovelletaan kaikkiin pyyntöihin saada tutustua julkisen sektorin elinten hallussa oleviin tietoihin?

Ovatko direktiivin [2019/1024] 2 artiklassa tarkoitettuja tiedonantovelvollisia vain sellaiset julkisen sektorin elimet, joilta pyydetään tietojen uudelleenkäyttöä, vai viitataanko uusissa määritelmissä kaikkiin julkisen sektorin elimiin ja kaikkiin niiden hallussa oleviin tietoihin, jolloin direktiivin 2 artiklassa tarkoitettujen tahojen on luovutettava tiedot, jotka ne ovat tuottaneet tai joita ne pitävät hallussaan, vai katsotaanko direktiivin 2 artiklassa tarkoitettujen tahojen olevan velvollisia luovuttamaan tietoja vain silloin, kun tietoja käytetään uudelleen?

Voidaanko direktiivin [2019/1024] 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia tietojen luovuttamisvelvollisuudesta tulkita siten, että niissä annetaan julkisen sektorin elimille toimivalta kieltäytyä luovuttamasta tietoja, jotka ne ovat tuottaneet ja joita ne pitävät hallussaan, vai ovatko ne poikkeuksia, joita sovelletaan vain, jos julkisen sektorin elimille on esitetty uudelleenkäyttöpyyntö?”

Menettely unionin tuomioistuimessa

20	Unionin tuomioistuimen presidentin 27.7.2023 antamalla määräyksellä HP – Hrvatska pošta (C‑336/23, EU:C:2023:617) hylättiin pyyntö, jonka Visoki upravni sud oli esittänyt tämän asian käsittelemisestä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä.

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Aluksi on huomattava yhtäältä, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että tämän tuomion 11 kohdassa mainittu pääasian taustalla oleva pyyntö koski ainoastaan tutustumista julkisen sektorin elimen hallussa oleviin asiakirjoihin eikä sen kohteena ollut näiden asiakirjojen uudelleenkäyttö.

Kyseisestä päätöksestä ilmenee toisaalta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasiassa ajallisesti sovellettavan oikeuden määrittämisen kannalta merkityksellinen ajankohta on se, jolloin tietosuojavaltuutettu määräsi HP:n noudattamaan kyseistä pyyntöä, eli ajankohta, jona direktiivin 2019/1024 täytäntöönpanolle säädetty määräaika oli päättynyt.

Tältä osin on palautettava mieleen, että hyvin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallinen tuomioistuin esittää unionin oikeuden tulkintaa koskevat kysymykset niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä (tuomio 27.4.2023, M.D. (Maahantulokielto Unkariin), C‑528/21, EU:C:2023:341, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24	Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, jotka on aiheellista tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiiviä 2019/1024 tulkittava siten, että pyyntö saada tutustua julkisen sektorin elimen hallussa oleviin asiakirjoihin kuuluu direktiivin soveltamisalaan.

Tältä osin on korostettava, että – kuten direktiivin 2019/1024 1 artiklan 1 kohdasta, luettuna direktiivin johdanto-osan 9, 13 ja 70 perustelukappaleen valossa, ilmenee – direktiivillä on tarkoitus edistää avoimen datan käyttöä ja luoda edellytykset, joilla edistetään julkisen sektorin asiakirjoihin perustuvien digitaalisten sisältötuotteiden ja ‑palvelujen kehittämistä unionin laajuisesti ja jäsenvaltioissa sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi.

26	Tätä varten direktiivillä vahvistetaan uudelleenkäyttöä koskevat vähimmäissäännöt ja käytännön järjestelyt, joilla on tarkoitus edistää jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten ja tiettyjen julkisten yritysten hallussa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä sekä tutkimustietojen uudelleenkäyttöä.

Direktiivin 2 artiklan 11 alakohdan mukaan ”uudelleenkäytöllä” tarkoitetaan sitä, että luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt käyttävät tällaisia asiakirjoja kaupallisiin tai muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, jotka poikkeavat julkisen palvelun tehtävän tai yleistä etua koskevien palvelujen tarjoamisen alkuperäisestä tarkoituksesta, jota varten asiakirjat tuotettiin.

28	Direktiivissä 2019/1024 tarkoitettu uudelleenkäyttö edellyttää asianomaisten asiakirjojen saamista tutustuttaviksi, mutta kyse on silti kahdesta selvästi erillisestä toimesta (ks. analogisesti tuomio 27.10.2011, komissio v. Puola, C‑362/10, EU:C:2011:703, 54 kohta).

Kyseisellä direktiivillä säännellään, kuten sen 1 artiklan 7 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden julkisen sektorin elinten ja julkisten yritysten hallussa olevien, olemassa olevien asiakirjojen uudelleenkäyttöä, mutta siinä ei säädetä minkäänlaisesta asiakirjojen saatavuutta koskevasta velvollisuudesta.

Direktiivin 2019/1024 1 artiklan 3 kohdan, luettuna direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleen valossa, mukaan nimittäin tämä direktiivi perustuu nykyisiin asiakirjojen saatavuutta koskeviin unionin ja kansallisiin menettelysääntöihin, eikä se vaikuta niihin. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan d ja f alakohdassa säädetään lisäksi, että direktiiviä ei sovelleta asiakirjoihin, jotka eivät ole saatavilla tai joiden saatavuutta on rajoitettu jäsenvaltioissa voimassa olevien asiakirjojen saatavuutta koskevien menettelysääntöjen perusteella.

Direktiivissä 2019/1024 ei siis vahvisteta oikeutta tutustua julkisen sektorin asiakirjoihin, vaan siinä edellytetään tällaisen oikeuden olemassaoloa jäsenvaltioiden oikeudessa tai unionin oikeudessa, joten näihin asiakirjoihin tutustumisen edellytykset eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan (ks. analogisesti tuomio 14.11.2018, NKBM, C‑215/17, EU:C:2018:901, 32 kohta).

32	Esitettyihin kysymyksiin on vastattava edellä esitetyn perusteella, että direktiiviä 2019/1024 on tulkittava siten, että pyyntö saada tutustua julkisen sektorin elimen hallussa oleviin asiakirjoihin ei kuulu direktiivin soveltamisalaan.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä 20.6.2019 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2019/1024

on tulkittava siten, että

pyyntö saada tutustua julkisen sektorin elimen hallussa oleviin asiakirjoihin ei kuulu direktiivin soveltamisalaan.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: kroaatti.