–

PR, edustajinaan U. Karpenstein ja R. Sangi, Rechtsanwälte,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja N. Scheffel,

–

Viron hallitus, asiamiehenään M. Kriisa,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään K. Bulterman ja H. S. Gijzen,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja T. Haas,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Carpus Carcea, C. Georgieva ja M. Kellerbauer,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014 (EUVL 2014, L 229, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.2022 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2022/1904 (EUVL 2022, L 259 I, s. 3) (jäljempänä asetus N:o 833/2014), 5 n artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä GM ja ON, jotka ovat ostaneet Berliinissä (Saksa) sijaitsevan ja Venäjälle sijoittautuneen oikeushenkilön omistaman asuinhuoneiston, ja toisaalta PR, joka on Saksassa toimiva notaari, ja joka koskee sitä, että viimeksi mainittu kieltäytyi vahvistamasta ja täyttämästä kyseisen asuinhuoneiston kauppaa koskevaa sopimusta sillä perusteella, ettei voitu sulkea pois, että kyseinen vahvistaminen olisi vastoin asetuksen N:o 822/2014 5 n artiklan 2 kohtaa, jossa kielletään tarjoamasta oikeudellisia neuvontapalveluja Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille.

3

Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna 12.5.2014 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 476/2014 (EUVL 2023, L 137, s. 1), 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäädytetään kaikki liitteessä I luetelluille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille taikka niitä lähellä oleville luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka näiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit.

2.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan eikä välillisesti asettaa liitteessä I lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten taikka niitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.”

4

Asetuksen N:o 833/2014 johdanto-osan ensimmäinen ja toinen perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

5

Asetuksen N:o 833/2014 5 aa artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kielletään suora tai välillinen osallistuminen liiketoimeen seuraavien kanssa:

6

Kyseisen asetuksen 5 n artiklan 1, 2 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kielletään laskentatoimen, tilintarkastuspalvelujen, mukaan lukien lakisääteinen tilintarkastus, kirjanpito- tai veroneuvontapalvelujen tai yritys- ja liikkeenjohdon konsultointi- tai suhdetoimintapalvelujen suora tai välillinen tarjoaminen

2.   Kielletään arkkitehtipalvelujen ja teknisten palvelujen, oikeudellisten neuvontapalvelujen sekä tietoteknisen konsultoinnin palvelujen tarjoaminen suoraan tai välillisesti:

– –

6.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta sellaisten palvelujen tarjoamiseen, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiossa voidaan käyttää oikeudellisia tai hallinnollisia menettelyjä tai välimiesmenettelyjä, tai jäsenvaltiossa annetun tuomion tai välitystuomion tunnustamiseksi tai panemiseksi täytäntöön, edellyttäen että tällainen palvelujen tarjoaminen on tämän asetuksen ja [asetuksen N:o 269/2014] tavoitteiden mukaista.”

7

Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 6.10.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/1909 (EUVL 2022, L 259 I, s. 122) johdanto-osan viidennen, kahdeksannen, yhdeksännen ja kymmenennen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

– –

8

Asetuksen 2022/1904 johdanto-osan 2, 19 ja 22 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

9

Siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä BGB), 311b §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että notaarin on vahvistettava kiinteistön kauppaa koskeva sopimus.

10

BGB:n 873 §:n 1 momentin mukaisesti kiinteistön omistusoikeuden siirtäminen edellyttää kummankin osapuolen yhteisymmärrystä kyseisestä siirrosta ja oikeuden siirron kirjaamista kiinteistörekisteriin.

11

BGB:n 925 §:n 1 momentista ilmenee, että tällainen yhteisymmärrys on lähtökohtaisesti ilmoitettava notaarille.

12

BGB:n 925a §:n mukaan notaari voi vastaanottaa ilmoituksen kiinteistön kauppaa koskevasta yhteisymmärryksestä vain, jos hänelle esitetään kauppakirja.

13

Asiakirjojen varmentamisesta 28.8.1969 annetun lain (Beurkundungsgesetz) (BGBl. 1969 I, s. 1513), sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2022 annetulla lailla (BGBl. 2022 I, s. 1146), 4 §:n mukaisesti notaarin on kieltäydyttävä asiakirjan varmentamisesta, kun varmentaminen on ristiriidassa hänen virkavelvollisuuksiensa kanssa, ja erityisesti silloin, kun hänen myötävaikutustaan pyydetään toimiin, joilla on selvästi lainvastaisia tai vilpillisiä päämääriä.

14

Asiakirjojen varmentamisesta annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2022 annetulla lailla, 17 §:n 1 momentin nojalla notaarin on informoitava osapuolia asianomaisen toimen oikeudellisesta ulottuvuudesta.

15

Notaarikunnasta 24.2.1961 annetun liittovaltion lain (Bundesnotarordnung) (BGBl. 1961 I, s. 97), sellaisena kuin se on muutettuna 15.7.2022 annetulla lailla (BGBl. 2022 I, s. 1146) (jäljempänä BNotO), 1 §:n mukaan notaari on riippumaton julkista tehtävää hoitava henkilö, jonka tehtävänä on oikeudellisten asiakirjojen varmentaminen ja muista tehtävistä ennakoivan oikeudenhoidon alalla huolehtiminen.

16

BNotO:n 14 §:n 1 momentin mukaan notaari ei edusta tiettyä osapuolta vaan on kaikkien osapuolten riippumaton ja puolueeton neuvonantaja. Kyseisen 14 §:n 2 momentin mukaisesti notaarin on pidättäydyttävä virkaansa kuuluvien tehtävien hoitamisesta, kun tämä ei ole sovitettavissa yhteen hänen virkavelvollisuuksiensa kanssa.

17

BNotO:n 15 §:n 1 momentissa säädetään, että notaari ei voi kieltäytyä asiakirjan varmentamisesta ilman riittävää syytä, ja sen 2 momentissa säädetään, että siitä, että notaari kieltäytyy asiakirjan varmentamisesta, voidaan valittaa.

18

Kiinteistörekisteristä 26.5.1994 annetun lain (Grundbuchordnung) (BGBl. 1994 I, s. 1114), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 29 §:n 1 momentin mukaisesti kiinteistörekisteriin voidaan tehdä merkintä vain, jos virallisilla tai oikeaksi todistetuilla asiakirjoilla osoitetaan, että merkitsemisen edellyttämät oikeudelliset toimet on toteutettu.

19

GM ja ON, jotka ovat Saksan kansalaisia, valmistautuivat ostamaan asunnon Berliinissä sijaitsevasta yhteisomistuksessa olevasta kiinteistöstä. Kyseinen asunto on merkitty Amtsgericht Schönebergin (paikallinen alioikeus, Schöneberg, Saksa) ylläpitämään Berlin-Schönebergin kiinteistörekisteriin. Kyseisen rekisterin mukaan asunnon omistajana on vuodesta 2013 lähtien ollut Visit-Moscow Ltd ‑yhtiö, joka on rekisteröity Venäjälle ja jonka kotipaikka on Moskova (Venäjä).

20

Kauppaa varten GM, ON ja Visit-Moscow pyysivät Berliinissä toimivaa notaaria PR:ää vahvistamaan kauppaa koskevan sopimuksen heidän kaupan kohteesta, kauppahinnasta ja muista sopimusmääräyksistä ilmoittamiensa tietojen mukaisesti. GB, ON ja Visit-Moscow pyysivät notaaria myös täyttämään tällä tavoin vahvistetun sopimuksen, mikä edellyttää muun muassa sitä, että asianomaisen asunnon omistusoikeuden siirto GM:lle ja ON:lle merkitään kiinteistörekisteriin, asuntoon kohdistuvat rasitteet poistetaan ja kauppahinta säilytetään sulkutilillä ja se maksetaan Visit-Moscow’lle.

21

PR ilmoitti 15.12.2022 päivätyllä kirjeellä GM:lle, ON:lle ja Visit-Moscow’lle, että hän oli toistaiseksi kieltäytynyt vahvistamasta kyseistä sopimusta sillä perusteella, että hän ei voinut sulkea pois sitä, että sen vahvistaminen olisi vastoin asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä kieltoa tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille.

22

GM, ON ja Visit-Moscow valittivat PR:lle tästä kieltäytymisestä, mutta tämä ei muuttanut päätöstään vaan siirsi sovellettavien sääntöjen mukaisesti kyseisen valituksen Landgericht Berlinin (alueellinen alioikeus, Berliini, Saksa) eli ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

23

Kyseinen tuomioistuin katsoo ensiksi, että on tarpeen määrittää, rikotaanko notaarin tekemällä kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen vahvistamisella asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä kieltoa, kun myyjä on Venäjälle sijoittautunut oikeushenkilö.

24

Kyseinen tuomioistuin toteaa tämän osalta ensinnäkin, että useat seikat puoltavat sitä, että tällainen vahvistaminen ei kuulu kyseisen kiellon soveltamisalaan.

25

Sen mukaan on erityisesti niin, että notaari ei tarjoa palvelua vaan hoitaa virkaansa kuuluvia tehtäviä. Notaari on riippumaton julkista tehtävää hoitava henkilö, jonka tehtävänä on oikeudellisten asiakirjojen varmentaminen ja muista tehtävistä huolehtiminen ennakoivan oikeudenhoidon alalla. Tehtäviään hoitaessaan notaari ei edusta tiettyä osapuolta vaan on kaikkien osapuolten riippumaton ja puolueeton neuvonantaja. Hän hoitaa julkisen palvelun tehtäviä, jotka valtio on hänelle uskonut ja jotka valtion olisi ilman tätä delegointia annettava omien viranomaistensa tehtäväksi. Notaari ei näin ollen ole palveluntarjoaja, joka tarjoaa palvelujaan siviilioikeudellisen sopimuksen perusteella, vaan julkista tehtävää hoitava henkilö, joka suorittaa osapuolten pyynnöstä tehtäviä, joihin kuuluu sopimuspuolten puolueeton informointi asianomaisen oikeustoimen oikeudellisesta ulottuvuudesta ja joiden perusta on julkisoikeudessa. Notaarin tehtäviin kuuluva julkisen vallan käyttö käy ilmi, kun notaari kieltäytyy varmentamasta sopimuspuolten tekemää sopimusta laissa säädetystä syystä.

26

Kansallisen tuomioistuimen mukaan on toiseksi niin, että vaikka notaarin toiminta olisi luokiteltava asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 momentissa tarkoitetuksi palveluksi, kyseiseen toimintaan kuuluvat palvelut, jotka ovat tarpeen kiinteistörekisteriin merkitsemisen kannalta, on kyseisen asetuksen 5 n artiklan 6 kohdan nojalla jätettävä sen kiellon ulkopuolelle, joka koskee oikeudellisten neuvontapalvelujen tarjoamista Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille, koska kyseistä kohtaa sovelletaan sellaisten palvelujen tarjoamiseen, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiossa voidaan käyttää tuomioistuinmenettelyjä tai hallinnollisia menettelyjä tai välimiesmenettelyjä. Saksan oikeuden mukaan kiinteistörekisteriin merkitseminen on nimittäin luonteeltaan konstitutiivinen kiinteistöä koskevan oikeuden perustamista ja saamista varten. Kiinteistörekisterin ylläpitäminen, joka on annettu alueellisten alioikeuksien tietyille osastoille ja jota säännellään tuomioistuinmenettelyä koskevilla säännöillä, on sen mukaan tuomioistuinmenettely tai vähintäänkin hallinnollinen menettely, jossa notaareilla on keskeinen rooli. Hakemus kyseiseen rekisteriin merkitsemisestä voidaan nimittäin hyväksyä vain, jos asianomainen oikeustoimi osoitetaan virallisilla tai oikeaksi todistetuilla asiakirjoilla. Tämä merkitsee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan yleisesti ottaen sitä, että notaarin toiminta on tarpeen kiinteistörekisterimerkinnän tekemiseksi.

27

Koska asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä ei ole myöskään kielletty määräämästä kiinteistöistä tai hyödyntämästä niitä taloudellisesti, ei sen mukaan ole kyseisen säännöksen tavoitteen vastaista sallia edelleen se, että kiinteistörekisteriin merkitsemistä koskeva menettely on kyseisten henkilöiden käytettävissä.

28

Kolmanneksi on niin, että vaikka notaarin toimintaa pidettäisiin oikeudellisena neuvontapalveluna, joka kuuluu kyseisen 5 n artiklan 2 kohdassa olevan kiellon soveltamisalaan ja josta ei voida poiketa kyseisen 5 n artiklan 6 kohdan perusteella, kyseisen tuomioistuimen mukaan on olemassa merkittäviä viitteitä siitä, että kyseinen kielto ei ulotu notaarin osallistumiseen kiinteistöjen kauppaa koskevien sopimusten laatimiseen.

29

Kyseisen tuomioistuimen mukaan Saksassa sijaitsevan kiinteistön omistusoikeuden siirtyminen edellyttää Saksan lain mukaan paitsi ostajan henkilöllisyyden merkitsemistä kiinteistörekisteriin myös kummankin osapuolen yhteisymmärrystä omistusoikeuden siirtymisestä, ja tämä yhteisymmärrys on pääsääntöisesti ilmaistava notaarille. Notaarin on puolestaan vahvistettava kiinteistön kauppaa koskeva sopimus. Jos asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa säädettyä kieltoa sovellettaisiin notaarin suorittamaan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen vahvistamiseen, Venäjälle sijoittautuneet oikeushenkilöt menettäisivät näin ollen oikeudellisesti ja tosiasiallisesti mahdollisuuden määrätä omaisuudestaan, koska kiinteistön luovutus edellyttää notaarin myötävaikutusta. Tämä merkitsisi kyseisten henkilöiden omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden vakavaa loukkaamista.

30

Euroopan komission yksiköt ovat kuitenkin julkaisseet asiakirjan, jonka otsikko on ”Provision of Services – Frequently asked questions concerning sanctions adopted following Russia’s military aggression against Ukraine and Belarus’ involvement in it” (”Palvelujen tarjoaminen – Usein esitetyt kysymykset Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen johdosta määrätyistä pakotteista ja Valko-Venäjän osallisuudesta kyseisessä hyökkäyksessä”), sellaisena kuin se oli 21.12.2022 julkaistuna. Kyseisessä asiakirjassa komission yksiköt katsovat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan, että asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohtaa sovelletaan notaarin toimintaan, joka tapahtuu Venäjälle sijoittautuneiden oikeushenkilöiden lukuun. Vaikka kyseinen asiakirja ei ole sitova, se aiheuttaa tiettyä epävarmuutta mainitun säännöksen asianmukaisesta tulkinnasta.

31

Toiseksi jos katsotaan, että sillä, että notaari varmentaa Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen, ei rikota asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä kieltoa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, rikotaanko tulkin, jonka on lain mukaan varmistettava tulkkaus saksan kielelle osapuolelle, joka ei hallitse kyseistä kieltä, mainitun vahvistamisen yhteydessä tarjoamilla palveluilla kyseisessä säännöksessä säädettyä kieltoa, kun kyseiset palvelut tarjotaan tällaisen oikeushenkilön edustajille.

32

Kyseisellä tuomioistuimella on kolmanneksi ja viimeiseksi edellisessä kohdassa mainitussa tilanteessa epäilyjä siitä, rikotaanko notaarin tällaisen kauppaa koskevan sopimuksen varmentamisen jälkeen sen täyttämisen varmistamiseksi tavanomaisesti suorittamilla muilla tehtävillä asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä kieltoa, kun myyjä on Venäjälle sijoittautunut oikeushenkilö.

33

Tässä tilanteessa Landgericht Berlin on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Kysymyksillään, joita on tarkisteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohta tulkittava siten, että

kuuluvat kyseisessä säännöksessä säädetyn kiellon tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja tällaiselle oikeushenkilölle soveltamisalaan.

35

Ensinnäkin sen osalta, että jäsenvaltion notaari vahvistaa kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan ja Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen, asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohdan sanamuodosta ilmenee, että ”kielletään – – oikeudellisten neuvontapalvelujen – – tarjoaminen suoraan tai välillisesti – – Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille”.

36

Ensiksi erityisesti kyseisessä säännöksessä tarkoitetusta käsitteestä ”oikeudelliset neuvontapalvelut” on todettava, että sitä ei määritellä kyseisessä säännöksessä eikä asetuksen N:o 833/2014 muissa säännöksissä.

37

Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, sellaisten käsitteiden merkitys ja ulottuvuus, joita ei ole määritelty unionin oikeudessa, on määriteltävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka niillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen säännöstön tavoitteet, johon ne kuuluvat (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2024, Trade Express-L ja DEVNIA TSIMENT, C‑395/22 ja C‑428/22, EU:C:2024:374, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka käsitteellä oikeudellinen neuvonta on yleiskielessä, sillä tarkoitetaan yleisesti kannanottoa oikeudelliseen kysymykseen. Käsite oikeudellinen neuvonta, jota käytetään yhdessä sanan palvelut kanssa asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa, viittaa luonteeltaan taloudellisen toiminnan harjoittamiseen, joka perustuu palveluntarjoajan ja tämän asiakkaan väliseen suhteeseen ja jonka tavoitteena on oikeudellisten kannanottojen antaminen eli se, että palveluntarjoaja esittää kantansa oikeudellisiin kysymyksiin sitä pyytäville henkilöille.

39

Käsitteen ”oikeudelliset neuvontapalvelut” tämä merkitys saa vahvistuksen asetuksen 2022/1904 johdanto-osan 19 perustelukappaleesta, jossa todetaan, että kyseiset palvelut kattavat ”lakineuvonnan asiakkaille muissa kuin hakemusasioissa, joihin luetaan myös kaupalliset liiketoimet, kun asiaan liittyy laintulkintaa”, ”osallistumisen kaupallisiin liiketoimiin, neuvotteluihin ja muuhun kanssakäymiseen kolmansien osapuolten kanssa yhdessä asiakkaiden kanssa tai asiakkaiden puolesta” sekä ”oikeudellisten asiakirjojen laatimisen, antamisen ja todentamisen”.

40

Kyseisessä perustelukappaleessa mainitut kaksi ensimmäistä toimintatyyppiä viittaavat nimittäin palveluntarjoajan ja tämän ”asiakkaan” väliseen suhteeseen ja muistuttavat kyseisen palveluntarjoajan roolista, koska tämä avustaa ja neuvoo asiakasta tämän edun mukaisesti, kun on kyse tämän kolmansien kanssa tekemiin liiketoimiin liittyvistä oikeudellisista näkökohdista. Kyseisessä perustelukappaleessa mainittu kolmas toimintatyyppi, joka muodostuu ”oikeudellisten asiakirjojen laatimise[sta], antamise[sta] ja todentamise[sta]”, koskee puolestaan kyseisiin kahteen ensimmäiseen toimintatyyppiin liittyvää toimintaa.

41

Toiminta, jota asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla käsitteellä ”oikeudelliset neuvontapalvelut” täten tarkoitetaan, eroaa kuitenkin selvästi toiminnasta, jota viranomaiset tai muut tahot, joiden tehtäväksi valtio on antanut harjoittaa kyseisten viranomaisten valvonnassa yleisen edun mukaista tehtävää ja joille on tätä varten annettu tiettyjä sitovia valtuuksia suhteessa kansalaisiin, voivat joutua suorittamaan. Kyseisten viranomaisten tehtävänä ei nimittäin ole sellaisten palvelujen tarjoaminen, jotka muodostuvat kannanottojen antamisesta oikeudellisiin kysymyksiin tietyille henkilöille näiden oman edun edistämiseksi tai puolustamiseksi.

42

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Saksan oikeuden mukaan Saksassa sijaitsevan kiinteistön kauppaa koskeva sopimus edellyttää välttämättä notaarin toimintaa tämän julkista tehtävää riippumattomasti hoitavan henkilön ominaisuudessa, jotta kyseisestä sopimuksesta tulee virallinen asiakirja. Notaari vahvistaa tällä varmentamisella kyseisen sopimuksen lainmukaisuuden liittämällä siihen virkasinetin, jossa on hänet nimittäneen osavaltion vaakuna. Tällainen toiminta, joka suoritetaan sopimuspuolten pyynnöstä, kuuluu niiden julkisen palvelun tehtävien hoitamiseen, jotka valtio on notaareille antanut ja jotka valtion olisi ilman tätä delegointia annettava omien viranomaistensa tehtäväksi. Tätä tehtävää harjoittaessaan notaareille annetaan sitovia valtuuksia, koska he voivat kieltäytyä varmentamasta kauppaa koskevaa sopimusta laissa säädetystä syystä.

43

Kuten myös julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 43 ja 44 kohdassa, vaikuttaa siltä, että notaarin toiminta rajoittuu siihen, että hän varmentaa asianomaisen kauppaa koskevan sopimuksen tai tarvittaessa kieltäytyy varmentamasta sitä noudattaakseen – täysin riippumattomasti ja puolueettomasti – lakiin perustuvaa velvoitettaan, eikä hän anna tämän varmentamisen ohella oikeudellisia neuvoja, joiden tarkoituksena on osapuolten erityisten etujen edistäminen.

44

Tällaisen varmentamisen yhteydessä notaari ei siis vaikuta toimivan siten, että hänen tarkoituksenaan olisi jommankumman tai kummankin asianomaisen sopimuspuolen erityisten etujen edistäminen, vaan hän vaikuttaa toimivan puolueettomasti ja yhtäläistä etäisyyttä osapuoliin ja heidän omiin etuihinsa pitäen yksinomaan lain ja oikeusvarmuuden intressissä. Kun otetaan huomioon tämän tuomion 42 ja 43 kohdassa mainitut notaarin suorittamaan asiakirjojen varmentamismenettelyyn liittyvät erityiset menettelytavat ja varmennettuihin asiakirjoihin liittyvät oikeusvaikutukset Saksan oikeusjärjestyksessä, tämä varmentaminen ei vaikuta vastaavan tämän tuomion 38 kohdassa tarkoitettua toimintaa.

45

Tästä seuraa, kuten julkisasiamies lähinnä korosti ratkaisuehdotuksensa 35, 37–39, 41–43 ja 47 kohdassa – ja jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu –, että se, että notaari varmentaa Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen tämän tuomion 42 ja 43 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ei kuulu asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa tarkoitetun oikeudellisten neuvontapalvelujen käsitteen soveltamisalaan eikä näin ollen kyseisen säännöksen b alakohdassa säädetyn kiellon tarjota tällaisia palveluja tällaiselle oikeushenkilölle soveltamisalaan.

46

Toiseksi asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan tällainen sanamuodon mukainen tulkinta saa vahvistuksen siitä normatiivisesta asiayhteydestä, johon kyseinen säännös ja asetus kuuluvat.

47

Kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 53–55 ja 60–64 kohdassa, yhtäältä asetuksen N:o 833/2014 5 aa artiklan 1 kohdassa säädetään kiellosta osallistua suoraan tai välillisesti mihinkään liiketoimiin tietyt kriteerit täyttävien oikeushenkilöiden kanssa, ja nämä kriteerit koskevat esimerkiksi sitä, että kyseessä ovat Venäjälle tai unionin ulkopuolelle sijoittautuneet oikeushenkilöt, kyseisen asetuksen liitteessä XIX vahvistetussa Venäjän valtionyhtiöiden luettelossa olevat oikeushenkilöt, Venäjän valtion määräysvallassa tai yli 50-prosenttisessa omistuksessa olevat oikeushenkilöt ja oikeushenkilöt, joilla on läheisiä yhteyksiä kyseiseen valtioon tai kyseisessä liitteessä esiintyviin yhteisöihin. Kyseisessä säännöksessä tai missään muussa kyseisen asetuksen säännöksessä ei kuitenkaan säädetä yleisestä kiellosta osallistua liiketoimiin oikeushenkilön kanssa yksinomaan siksi, että tämä on sijoittautunut Venäjälle, tai kiellosta luovuttaa unionin alueella sijaitsevia, tällaiselle henkilölle kuuluvia kiinteistöjä.

48

Toisaalta vaikka asetuksessa N:o 269/2014 säädetään rajoittavista toimenpiteistä sellaisia henkilöitä sekä kyseisiä henkilöitä lähellä olevia henkilöitä ja yhteisöjä kohtaan, jotka ovat vastuussa toimista, joilla heikennetään tai uhataan Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä, sen 2 artiklassa säädettyä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä ja kieltoa asettaa käyttöön varoja ja taloudellisia resursseja sovelletaan vain tiettyihin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, yhteisöihin ja elimiin, jotka luetellaan tyhjentävästi kyseisen asetuksen liitteessä I.

49

Jos asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohtaa olisi tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä säädettyä kieltoa sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen varmentamistoimeen, tämä johtaisi, kuten julkisasiamies korosti ratkaisuehdotuksensa 59 ja 64 kohdassa, ristiriitaisuuksiin yhtäältä kyseisen asetuksen soveltamisessa ja toisaalta kyseisen asetuksen ja asetuksen N:o 269/2014 välillä.

50

Vaikka liiketoimet, jotka koskevat unionin alueella sijaitsevia kiinteistöjä, jotka kuuluvat Venäjälle sijoittautuneille oikeushenkilöille, ovat edelleen sallittuja asetuksen N:o 833/2014 nojalla, nämä liiketoimet voisivat nimittäin käytännössä estyä tietyissä Saksan liittotasavallan kaltaisissa jäsenvaltioissa, joissa kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen varmentaminen notaarilla on olennainen edellytys tällaisen omaisuuden luovuttamiselle, riippumatta siitä, koskeeko varojen disponointia koskeva kielto kyseisiä oikeushenkilöitä asetuksen N:o 269/2014 mukaisesti.

51

Unionin lainsäätäjän tahtona ei ole voinut olla tällainen ailahtelevaisuus asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon vaikutuksissa jäsenvaltioihin sen mukaan, mikä on sovellettavissa oleva notaarijärjestelmä.

52

Kolmanneksi ja toisin kuin Viron, Alankomaiden ja Puolan hallitukset ovat voineet antaa ymmärtää kirjallisissa huomautuksissaan tai suullisessa käsittelyssä, tämän tuomion 45 kohdassa hyväksytty tulkinta ei ole ristiriidassa asetuksen N:o 833/2014 tavoitteen eikä asetuksen N:o 269/2014 tavoitteen kanssa.

53

Ensiksi on todettava, kuten päätöksen 2022/1909 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ja asetuksen N:o 833/2014 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että uusia rajoittavia toimenpiteitä, joihin kuuluu kielto tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja, otettiin käyttöön ”Venäjän laittomien toimien torjumiseksi” ja Venäjän painostamiseksi entisestään lopettamaan hyökkäyssotansa sekä ”niiden kustannusten lisäämiseksi, joita Venäjälle Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävistä toimista aiheutuu, sekä konfliktin rauhanomaisen ratkaisun edistämiseksi”. Kyseisestä päätöksestä, asetuksesta tai asetuksesta 2022/1904 ei kuitenkaan ilmene, että tämän kiellon asettaessaan kyseisten toimien antaja eli neuvosto olisi pyrkinyt toimimaan siten, että kyseisen kiellon vuoksi Venäjälle sijoittautuneiden oikeushenkilöiden voisi olla tietyissä jäsenvaltioissa mahdotonta disponoida kiinteistöistään.

54

Seuraavaksi on todettava, että suullisessa käsittelyssä neuvosto paitsi kiisti, että sen aikomuksena oli ollut kieltää Venäjälle sijoittautuneita oikeushenkilöitä luovuttamasta unionin alueella sijaitsevia kiinteistöjään, myös täsmensi vastauksena unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja taustalla oleva tavoite oli se, että unionin alueella toimivien venäläisten oikeushenkilöiden olisi vaikeampaa jatkaa kaupallista toimintaansa kyseisellä alueella, ja tätä kautta vaikuttaa Venäjän talouteen. Ei voida katsoa, että Saksan oikeudessa säännellyn kaltainen notaarin suorittama, Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen vahvistaminen olisi tällaisen tavoitteen vastainen.

55

Lopuksi on niin, että koska on katsottava, että asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa säädetty kielto on päätöksen 2022/1909 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa olevan tavoitteen mukainen, joka on estää hyväksyttyjen pakotteiden kiertäminen, on todettava, kuten julkisasiamies teki ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa, että siltä osin kuin kaupalliset liiketoimet Venäjälle sijoittautuneiden oikeushenkilöiden kanssa eivät kyseisen asetuksen nojalla ole yleisesti kiellettyjä, ei ole ilmeistä, miten notaarin suorittamalla, Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen vahvistamisella, sellaisena kuin sitä säännellään Saksan oikeudessa, voitaisiin periaatteessa ja yleisesti myötävaikuttaa toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden kiertämiseen.

56

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei vaikuta siltä, että saksalaisen notaarin suorittama, Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen vahvistaminen kuuluisi asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja soveltamisalaan.

57

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olevat epäilyt koskevat sitä, kuuluvatko tehtävät, joista Saksan lainsäädännössä säädetään ja jotka notaari suorittaa Saksassa sijaitsevan kiinteistön, joka kuuluu Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle, kauppaa koskevan vahvistetun sopimuksen täyttämisen varmistamiseksi, kyseisen kiellon soveltamisalaan.

58

Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevan päätöksen mukaan kyseiset tehtävät muodostuvat muun muassa kauppahinnan säilyttämisestä sulkutilillä ja sen maksamisesta myyjälle, kyseiseen kiinteistöön kohdistuvien rasitteiden poistamisesta ja omaisuuden siirron kiinteistörekisteriin merkitsemisestä.

59

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava kunkin mainitun tehtävän osalta, merkitsevätkö ne sitä, että notaari antaa osapuolille oikeudellisia neuvoja, sen tulkinnan mukaisesti, joka oikeudellisten neuvontapalvelujen käsitteelle on annettu tämän tuomion 38 kohdassa.

60

Tämän osalta– jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen lopullisesta arvioinnista muuta johdu – on todettava, ettei vaikuta siltä, että kyseiset tehtävät merkitsisivät sitä, että notaari antaisi oikeudellisia neuvoja kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen osapuolille.

61

Kolmanneksi ja viimeiseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat tulkin suorittamia tulkkauspalveluja Saksassa sijaitsevan ja Venäjälle sijoittautuneelle oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön kauppaa koskevan sopimuksen vahvistamisen yhteydessä kyseisen oikeushenkilön sellaisen edustajan avustamiseksi, joka ei hallitse vahvistamismenettelyn kieltä.

62

Koska tulkin ammatti ei ole luonteeltaan oikeudellinen, tulkin asiakirjan varmentamismenettelyn yhteydessä suorittamiin tulkkauspalveluihin ei voi liittyä oikeudellisia neuvoja, sellaisena kuin kyseinen ilmaisu tämän tuomion 38 kohdan mukaisesti tavanomaisesti ymmärretään, edes silloin, kun palvelujen tarjoaminen muodostuu tietyllä oikeudenalalla toimivan oikeudellisen asiantuntijan avustamisesta. Lisäksi kuten tämän tuomion 56 kohdasta ilmenee, ei vaikuta siltä, että saksalaisen notaarin suorittama pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kiinteistön kauppakirjan vahvistaminen kuuluisi asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdassa säädetyn kiellon tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja soveltamisalaan. Tästä seuraa, että kun tulkki tarjoaa tulkkauspalveluja notaarin suorittamassa tällaisen asiakirjan vahvistamismenettelyssä avustaakseen kyseisen oikeushenkilön edustajaa, joka ei hallitse vahvistamismenettelyssä käytettyä kieltä, hän ei tarjoa mainitulle oikeushenkilölle kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja oikeudellisia neuvontapalveluja. Kyseiset suoritukset eivät näin ollen kuulu kyseisessä säännöksessä säädetyn kiellon soveltamisalaan.

63

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että asetuksen N:o 833/2014 5 n artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että

eivät kuulu kyseisessä säännöksessä säädetyn kiellon tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja tällaiselle oikeushenkilölle soveltamisalaan.

64

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta 31.7.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 833/2014, sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.2022 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2022/1904, 5 n artiklan 2 kohdan b alakohtaa

on tulkittava siten, että

eivät kuulu kyseisessä säännöksessä säädetyn kiellon tarjota oikeudellisia neuvontapalveluja tällaiselle oikeushenkilölle soveltamisalaan.