1

Kantajat PH, PI, PJ ja Socrates Capital Ltd vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan Euroopan keskuspankin (EKP) 22.3.2022 antaman päätöksen, jolla EKP on vastustanut sitä, että PH, PI ja PJ hankkivat määräosuuden HKB Bank GmbH:sta (jäljempänä kohdepankki) ja ylittävät 50 prosenttia sen pääomasta ja äänioikeuksista.

2

Kun kanteen kohteena oleva päätös annettiin, kohdepankki oli luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annetun neuvoston asetuksen N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63) 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vähemmän merkittävä luottolaitos, joka sijaitsee Saksassa ja joka on Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsichtin (liittovaltion rahoituspalvelujen valvontaviranomainen, Saksa; jäljempänä BaFin) suorassa vakavaraisuusvalvonnassa.

3

Kanteen kohteena olevan päätöksen antamisen ajankohtana Socrates Capital omisti 81,6 prosenttia kohdepankin pääomasta ja sillä oli 95,14 prosenttia äänioikeuksista. Se oli puolestaan itse kokonaan (kahden holdingyhtiön välityksellä) välillisesti ja viime kädessä A:n omistuksessa.

[– –]

7

PH ilmoitti 9.4.2020 ja PI ja PJ ilmoittivat 9.7.2020 BaFinille aikomuksestaan hankkia PH:n ja PI:n tapauksessa välillisinä hankkijoina sekä PJ:n tapauksessa suorana hankkijana määräosuuden ja yli 50 prosenttia kohdepankin pääomasta ja äänioikeuksista (jäljempänä ehdotettu hankinta) ostamalla kaikki Socrates Capitalin omistamat kohdepankin osuudet.

[– –]

10

Vuoden 2020 elokuussa yhtäältä Socrates Capital ja toisaalta PI ja PJ tekivät osto- ja myyntisopimuksen ehdotettua hankintaa varten (jäljempänä osto- ja myyntisopimus). Socrates Capital suostui tämän sopimuksen, johon sovellettiin ennakkoehtoja ja irtisanomislausekkeita, nojalla myymään PJ:lle [2–20] miljoonalla eurolla määräosuuden, jonka se oli hankkinut kohdepankista vuoden 2017 kesäkuussa.

[– –]

20

EKP antoi 22.3.2022 hankkijaehdokkaille tiedoksi kanteen kohteena olevan päätöksen ja vastauksensa kanteen kohteena olevan päätöksen luonnosta koskeviin huomautuksiin (jäljempänä huomautuksiin annettu vastaus).

21

Kanteen kohteena oleva päätös annettiin muun muassa oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338) 22 ja 23 artiklan, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi Saksan luottoalaa koskevaa lainsäädäntöä, perusteella. EKP katsoi lähinnä, että ehdotettua hankintaa oli vastustettava, koska hankkijaehdokkaat eivät täyttäneet mainetta, taloudellista vakautta, vakavaraisuusvaatimusten noudattamista ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin torjuntaa koskevia vaatimuksia.

[– –]

26

EKP vaati unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa 8.9.2022 kirjatulla kirjelmällä unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että lausunnon antaminen kanteesta raukeaa. Unionin yleinen tuomioistuin päätti 11.1.2023 antamallaan määräyksellä käsitellä tämän lausunnon antamisen raukeamista koskevan vaatimuksen pääasian yhteydessä.

27

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

28

EKP vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

29

Euroopan komissio, joka väliintulijana tukee EKP:n vaatimuksia, vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

51

EKP katsoo, ettei kanteen kohteena oleva päätös koske Socrates Capitalia suoraan ja erikseen, joten sillä ei ole asiavaltuutta nostaa kumoamiskannetta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla. Kanteen kohteena olevalla päätöksellä ei ole vaikutusta Socrates Capitalin oikeudelliseen asemaan, koska tämä päätös ei puhtaasti oikeudellisesta näkökulmasta estä sitä myymästä omistusosuuttaan asianomaiselle ostajalle, koska osuuksien myyjälle ei ole määrätty mitään seuraamusta. Kun otetaan huomioon menettelyn tarkoitus, määräosuuden hankinnan arviointiperusteet ja hallinnollinen menettely, hankinnan vastustamista koskeva päätös, joka vaikuttaa ainoastaan mahdolliseen hankkijaan, ei koske suoraan määräosuuden myyjää. EKP toteaa lisäksi, että edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa erikseen, ei täyty, koska kanteen kohteena oleva päätös seuraa sellaisten kriteerien arvioinnista, joilla ei ole yhteyttä määräosuuden myyjään.

52

Kantajat riitauttavat nämä väitteet. EKP ei kantajien mukaan ota huomioon sitä, että osto- ja myyntisopimukseen sisältyy ehdollisuuslauseke, jonka mukaan sopimus ei ole täytäntöönpanokelpoinen, jos EKP vastustaa toimenpidettä. Kanteen kohteena oleva päätös vaikuttaa kantajien mukaan myös Socrates Capitalin omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen. Lisäksi kanteen kohteena olevassa päätöksessä todetaan, että hankkijaehdokkaiden mainetta tahraa se, että ne ovat ”tehneet liiketoimia” myyjän kanssa, mikä kantajien mukaan vastaa yleistä kieltoa ostaa kohdepankkia. Kantajat toteavat, että päätös koskee Socrates Capitalia erikseen, koska mikään muu yhteisö ei omista enemmistöä osuuksista, jotka hankkijaehdokkaat haluavat hankkia.

53

Tältä osin on huomattava, että neljä kantajaa ovat nostaneet yhden ja saman kanteen. Koska kyse on yhdestä ja samasta kanteesta, Socrates Capitalin asiavaltuutta ei ole tarpeen tutkia, koska PH:lla, PI:llä ja PJ:llä on asiavaltuus (ks. vastaavasti tuomio 24.3.1993, CIRFS ym. v. komissio, C‑313/90, EU:C:1993:111, 31 kohta).

54

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että hyvän oikeudenhoidon ja EKP:n esittämän oikeudenkäyntiväitteen yhteydessä esille tuodun tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen erityisen merkityksen vuoksi on aiheellista lausua tästä oikeudenkäyntiväitteestä.

55

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tilanteesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että kyseinen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee häntä suoraan (ks. tuomio 18.10.2018, Internacional de Productos Metálicos v. komissio, C‑145/17 P, EU:C:2018:839, 32 kohta).

56

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on tulkittava tehokasta oikeussuojaa koskevan perusoikeuden valossa tämän kuitenkaan johtamatta mainitussa perussopimuksessa nimenomaisesti määrättyjen edellytysten sivuuttamiseen (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 98 kohta).

57

Nyt käsiteltävässä asiassa kanteen kohteena olevaa päätöstä ei ole annettu tiedoksi Socrates Capitalille. Missään säännöksessä ei sitä paitsi edellytetty tällaista tiedoksiantoa kyseiselle kantajalle kyseessä olevan määräosuuden luovuttajana. Koska kanteen kohteena olevaa päätöstä ei ole osoitettu Socrates Capitalille, sillä voidaan katsoa olevan asiavaltuus vain, jos se kuuluu jommankumman edellä 55 kohdassa mainitun tapauksen alaan.

58

Lisäksi on todettava, että koska kanteen kohteena oleva päätös ei ole sääntelytoimi, on tutkittava, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, että kyseinen kantaja kuuluu edellä 55 kohdassa mainitun ensimmäisen tapauksen alaan.

59

Aluksi on siis määritettävä, koskeeko kanteen kohteena oleva päätös Socrates Capitalia suoraan.

60

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyn kaltaisen edellytyksen, jonka mukaan kanteen kohteena olevan toimenpiteen on koskettava luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, ehtona on kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttyminen, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia tämän henkilön oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin säännöstöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (tuomio 22.6.2021, Venezuela v. neuvosto (Kolmanteen valtioon kohdistuva vaikutus)C‑872/19 P, EU:C:2021:507, 61 kohta).

61

Sen määrittämiseksi, onko toimella oikeudellisia vaikutuksia, on tarkasteltava erityisesti sen tavoitetta, sisältöä, ulottuvuutta, asiasisältöä sekä oikeudellista ja tosiasiallista asiayhteyttä, jossa se on toteutettu (tuomio 22.6.2021, Venezuela v. neuvosto (Kolmanteen valtioon kohdistuva vaikutus), C‑872/19 P, EU:C:2021:507, 66 kohta).

62

Direktiivin 2013/36 22 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyn määräosuuden valvontajärjestelmän mukaan henkilön, joka haluaa hankkia määräosuuden luottolaitoksesta, on arvioitava etukäteen erityisesti henkilön maine ja taloudellinen vakaus, jotta voidaan taata asianomaisen luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito.

63

Direktiivin 2013/36 23 artiklassa säädetyillä määräosuuden hankintaa koskevan ilmoituksen arviointikriteereillä pyritään arvioimaan hankkijaehdokkaan ja sen toimivaltaiselle viranomaiselle toimittaman hankintasuunnitelman asianmukaisuutta. Arvioinnin tarkoituksena on erityisesti tarkistaa hankkijaehdokkaan hyvämaineisuus ja välttämätön taloudellinen vakaus siten, että laitos, jonka omistusosuuksia aiotaan hankkia, täyttää edelleen sille asetetut vakavaraisuusvaatimukset. Arviointi auttaa myös estämään liiketoimen rahoittamisen laittomasta toiminnasta saaduilla varoilla (julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus asiassa Berlusconi ja Fininvest, C‑219/17, EU:C:2018:502, 80 kohta).

64

Direktiivin 2013/36 22 artiklan 1 kohdan mukaan hankkijaehdokkaan on ilmoitettava ehdotetusta hankinnasta toimivaltaisille viranomaisille. Kyseisessä direktiivissä ei myöskään mainita tämän ilmoituksen julkaisemista eikä muiden henkilöiden kuin hankkijaehdokkaan, erityisesti henkilön, joka haluaa luovuttaa omistusosuutensa luottolaitoksessa, mahdollisuutta osallistua ehdotetun hankinnan arviointimenettelyyn.

65

Direktiivin 2013/36 22 artiklan 5 kohdassa säädetään, että jos toimivaltaiset viranomaiset päättävät vastustaa ehdotettua hankintaa, niiden on ilmoitettava asiasta hankkijaehdokkaalle ja perusteltava päätöksensä.

66

Direktiivin 2013/36 26 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään vielä, että jos osuus hankitaan toimivaltaisten viranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta, ryhdytäänkö muihin mahdollisiin seuraamuksiin, joko määrättävä keskeytettäväksi osuuksia vastaavien äänioikeuksien käyttäminen tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.

67

Edellä esitetystä seuraa, että määräosuuksien valvontaa koskevan järjestelmän tarkoituksena on arvioida ennen tällaisten omistusosuuksien hankintaa niiden hankkijaehdokkaiden laatua, jotka haluavat tulla pankkisektorille omistajiksi.

68

Näin ollen on katsottava, että luottolaitoksen määräosuuden hankinnan vastustaminen ei muuta tällaisen omistusosuuden myyvän yhtiön oikeudellista asemaa.

69

Vaikka määräosuuden hankinnan vastustamisella kyseenalaistetaan hankkijaehdokkaiden mahdollisuus tehdä sopimus määräosuuden myyjän kanssa, sillä ei sitä vastoin kyseenalaisteta myyjän oikeutta tehdä luovutus, jonka se voi muun muassa tehdä toisen mahdollisen hankkijan kanssa, ja se vastaa ainoastaan sitä, että hankkijaehdokkailta evätään lupa tulla pankkisektorille omistajiksi.

70

Tätä päätelmää tukee se oikeudellinen asiayhteys, johon kanteen kohteena oleva päätös sijoittuu. Direktiivissä 2013/36 ei mainita määräosuuden hankintaa luottolaitoksesta koskevan ilmoituksen julkaisemista, kolmansien henkilöiden mahdollisuutta osallistua hallinnolliseen menettelyyn eikä myöskään toimivaltaisen viranomaisen päätöksen järjestelmällistä julkaisemista. Sellaista tapausta varten, että määräosuuden hankintaa koskevaa vastalausetta ei noudateta, direktiivissä säädetään ainoastaan seuraamuksista, jotka liittyvät hankkijaehdokkaan hankkimaa omistusosuutta vastaavien äänioikeuksien käyttämiseen. Erityisesti on todettava, että 9.9.1998 annetun luottolaitoslain (Kreditwesengesetz, BGBl. 1998 I, s. 2776), sellaisena kuin se on muutettuna 10.8.2021 annetulla lailla (BGBl. 2021 I, s. 3446) (jäljempänä KWG), 2c §:n 2 momentissa säädetyt seuraamukset eivät sisällä seuraamuksia määräosuuden myyjälle eivätkä sellaisia toimenpiteitä kuin itse hankinnan mitätöinti tai velvollisuus palata myyntiä edeltäneeseen tilanteeseen.

71

Nyt käsiteltävässä asiassa kanteen kohteena olevassa päätöksessä arvioidaan näin ollen hankkijaehdokkaiden laatua eikä osto- ja myyntisopimuksen lainmukaisuutta.

72

Sopimuspuolet ovat vapaaehtoisesti lisänneet osto- ja myyntisopimukseen ehdon, jonka mukaan sopimus ei tule voimaan ilman EKP:n lupaa. Sopimuspuolten sopimukseen sisällyttämä lauseke voi toki heijastaa lainsäädäntöä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.5.1998, Dreyfus v. komissio, C‑386/96 P, EU:C:1998:193, 51 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa mainittu lauseke heijastaa kuitenkin säännöstöä, jonka mukaan hankkijaehdokkaan on erikseen saatava hallinnollinen lupa, jotta voidaan arvioida, onko sillä oikeus tulla pankkisektorille omistajaksi. Toisin kuin 5.5.1998 annettuun tuomioon Dreyfus v. komissio (C‑386/96 P, EU:C:1998:193) johtaneen asian olosuhteissa, EKP ei mainittua hankintaa koskevaa ilmoitusta arvioidessaan ota kantaa luottolaitoksen osuuden hankkijaehdokkaiden ja myyjän välillä mahdollisesti tehdyn sopimuksen sääntöjenmukaisuuteen.

73

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 16 artiklassa määrätään lisäksi, että elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.

74

Perusoikeuskirjan 17 artiklassa määrätään, että jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä.

75

Tältä osin on todettava, että vaikka kanteen kohteena olevalla päätöksellä puututaan hankkijaehdokkaiden omaisuudensuojaan ja elinkeinovapauteen, sen ei voida katsoa merkitsevän puuttumista samoihin oikeuksiin Socrates Capitalin osalta. Kanteen kohteena olevalla päätöksellä ei nimittäin puututa suoraan Socrates Capitalin oikeuteen myydä osuuksiaan kohdepankissa.

76

Toisin kuin kantajat väittävät, EKP ei ole katsonut, että hankkijaehdokkaat eivät olleet hyvämaineisia sillä perusteella, että hankkijaehdokkaat olivat yleisesti ”tehneet liiketoimia” Socrates Capitalin kanssa. EKP ei etenkään arvostellut hankkijaehdokkaita osto- ja myyntisopimuksen allekirjoittamisesta Socrates Capitalin kanssa. Kanteen kohteena olevan päätöksen 2.7 kohdassa EKP ainoastaan arvosteli hankkijaehdokkaita niiden aikomuksesta ottaa A mukaan liiketoimintasuunnitelman täytäntöönpanoon ja nimittää hänet neuvoa-antavaan toimikuntaan ehdotetun hankinnan toteutumisen jälkeen. Kantajat eivät näin ollen voi perustellusti väittää, että kanteen kohteena oleva päätös merkitsisi Socrates Capitaliin kohdistettua yleistä kieltoa myydä osuuksiaan kohdepankissa.

77

Kanteen kohteena oleva päätös ei näin ollen koske Socrates Capitalia suoraan.

78

Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta Socrates Capitalin osalta ilman, että on tarpeen tutkia, koskeeko kanteen kohteena oleva päätös Socrates Capitalia erikseen.

357

Kantajat väittävät ensimmäisen kerran vastauskirjelmässään, ettei EKP voinut kanteen kohteena olevaa päätöstä antaessaan tukeutua hankkijaehdokkaan ammatilliseen pätevyyteen. Direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohdassa mainitaan hankkijaehdokkaan maine eikä ammatillista pätevyyttä. EKP on kantajien mukaan siis rikkonut kyseistä artiklaa, sellaisena kuin se on saatettu osaksi Saksan oikeutta.

[– –]

362

Lisäksi on totta, että direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitaan ainoastaan hankkijaehdokkaan maine, kun taas saman artiklan b alakohdassa mainitaan ylimpään hallintoelimeen tai toimivaan johtoon kuuluvien henkilöiden, jotka tulevat johtamaan luottolaitoksen liiketoimintaa ehdotetun hankinnan seurauksena, saman direktiivin 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maine, tietämys, taidot ja kokemus.

363

On kuitenkin todettava, että tavanomaisen merkityksensä mukaan ilmaisu ”hyvämaineinen” tarkoittaa ”jota voidaan arvostaa” tai ”jota kohtaan tunnettu kunnioitus on yleisesti tunnettu”. Tällainen määritelmä, joka viittaa muun muassa yleisön mielipiteeseen, ei sulje pois sitä, että henkilön maine riippuu hänen ammatillisesta pätevyydestään.

364

Neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/44/EY (EUVL 2007, L 247, s. 1), jonka säännökset on sisällytetty direktiiviin 2013/36, johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaan hankkijaehdokkaan mainetta koskeva arviointiperuste merkitsee sen selvittämistä, onko hankkijaehdokkaan luotettavuudesta ja ”ammattipätevyydestä” epäilyjä ja ovatko tällaiset epäilyt perusteltuja.

365

Se, että hankkijaehdokkaan maineen arvioimisen yhteydessä otetaan huomioon sen ammatillinen pätevyys, on johdonmukaista sen arvioinnin kanssa, joka direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisesti koskee kyseisen ehdokkaan ”sopivuuden” arvioimista. Se on johdonmukaista myös määräosuuksien hankintaan kohdistuvan valvonnan tavoitteen kanssa, joka on varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito. Koska määräosuuden haltija kykenee vaikuttamaan asianomaiseen luottolaitokseen, kyseisen haltijan ammatillinen pätevyys tukee kyseisen laitoksen järkevää ja vakaata hoitoa.

366

Yhteiset ohjeet tukevat lisäksi tätä tulkintaa, koska niissä – muun muassa 10.1 kohdassa – todetaan, että hankkijaehdokkaan maineen arvioinnin on katettava sen luotettavuus ja ammattipätevyys.

367

KWG:n 2c §:n 1b momentin ensimmäisen virkkeen 1 kohdan sanamuoto, joka on palautettu mieleen edellä 282 kohdassa, ei estä tällaista tulkintaa. Omistusosuusdirektiivin täytäntöönpanosta 12.3.2009 annetun lain (Gesetz zur Umsetzung der Beteiligungsrichtlinie; BGBl. 2009 I, s. 470), jolla direktiivi 2007/44 on saatettu osaksi Saksan oikeutta, perusteluissa mainitaan, että luotettavuusperusteena on tarkistettava, onko hankkijaehdokkaan rehellisyydestä ”ja ammatillisesta pätevyydestä” epäilyjä ja ovatko kyseiset epäilyt perusteltuja.

368

Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2013/36 23 artiklan 1 kohdassa mainittua mainetta koskevaa perustetta on tulkittava siten, että se sisältää hankkijaehdokkaan ammatillisen pätevyyden arvioinnin.

369

Kantajat eivät näin ollen voi perustellusti väittää, että EKP olisi rikkonut direktiivin 2013/36 23 artiklaa, sellaisena kuin se on saatettu osaksi Saksan oikeutta, tutkiessaan hankkijaehdokkaiden ammatillista pätevyyttä.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: