–

Bulgarian hallitus, asiamiehinään M. Georgieva, T. Mitova ja E. Petranova,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään O. Serdula, M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja N. Nikolova,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen (EUVL 2020, L 29, s. 7; jäljempänä erosopimus), joka allekirjoitettiin 24.1.2020 Brysselissä (Belgia) ja Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta) ja joka tuli voimaan 1.2.2020, 30 ja 31 artiklan sekä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012 (EUVL 2012, L 149, s. 4) (jäljempänä asetus N:o 883/2004), 65 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaiset ovat DV ja Direktor na Teritorialno podelenie na Natsionalnia osiguritelen institut – Veliko Tarnovo (kansallisen sosiaaliturvalaitoksen Veliko Tarnovon alueellisen yksikön johtaja) ja jossa on kyse siitä, että tämä kieltäytyi myöntämästä hänelle työttömyysetuuksia sen jälkeen, kun hänen työsopimuksensa Yhdistyneessä kuningaskunnassa päättyi 29.3.2021.

3

Erosopimus hyväksyttiin Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön puolesta 30.1.2020 annetulla neuvoston päätöksellä (EU) 2020/135 (EUVL 2020, L 29, s. 1).

4

Kyseisen sopimuksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”toteavat, että on välttämätöntä suojata vastavuoroisuuden pohjalta [Euroopan] unionin kansalaisia ja [Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin] yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia ja heidän perheenjäseniään silloin kun he ovat ennen tässä sopimuksessa mainittua päivämäärää käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, sekä varmistaa, että heidän tämän sopimuksen mukaiset oikeutensa ovat täytäntöönpanokelpoisia ja perustuvat syrjimättömyyden periaatteeseen; lisäksi osapuolet toteavat, että oikeuksia, jotka johtuvat sosiaaliturvavakuutuksiin liittyvistä kausista, olisi suojattava”.

5

Kyseisen sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Tätä sopimusta sovellettaessa kaikkia sellaisia viittauksia jäsenvaltioihin tai niiden toimivaltaisiin viranomaisiin, jotka sisältyvät tämän sopimuksen nojalla sovellettavaksi tuleviin unionin oikeuden säännöksiin, on pidettävä viittauksina myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sen toimivaltaisiin viranomaisiin, paitsi silloin kun on kyse

– –”

6

Saman sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Rajoittamatta III osaston määräysten soveltamista tämän osan määräyksiä sovelletaan seuraaviin henkilöihin:

7

Erosopimuksen toisen osan III osasto, jonka otsikko on ”Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen”, sisältää erosopimuksen 30–36 artiklan.

8

Kyseisen sopimuksen 30 artiklan 1–4 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.   Tämän osaston määräyksiä on sovellettava seuraaviin henkilöihin:

– –

– –

– –

2.   Henkilöt, joita 1 kohdassa tarkoitetaan, pysyvät henkilöllisen soveltamisalan piirissä niin kauan kuin he ovat keskeytyksettä jossakin niistä tilanteista, jotka 1 kohdassa mainitaan ja joihin sekä jäsenvaltio että Yhdistynyt kuningaskunta samanaikaisesti liittyvät.

3.   Tämän osaston määräyksiä on sovellettava myös henkilöihin, jotka eivät kuulu tai jotka eivät enää kuulu tämän Artiklan 1 kohdan a–e alakohdan soveltamisalaan mutta jotka kuuluvat tämän sopimuksen 10 Artiklan soveltamisalaan, sekä tällaisten henkilöiden perheenjäseniin ja heidän jälkeensä eläviin henkilöihin.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut henkilöt kuuluvat tämän osaston henkilölliseen soveltamisalaan niin kauan kuin heillä on oikeus oleskella vastaanottavassa valtiossa tämän sopimuksen 13 Artiklan nojalla tai oikeus työskennellä työskentelyvaltiossaan tämän sopimuksen 24 tai 25 Artiklan nojalla.”

9

Kyseisen sopimuksen 31 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Tämän osaston soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin on sovellettava sääntöjä ja tavoitteita, jotka on vahvistettu [SEUT] 48 Artiklassa, [asetuksessa N:o 883/2004] ja Euroopan parlamentin ja [sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annetussa] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 987/2009 [(EUVL 2009, L 284, s. 1)].”

10

Saman sopimuksen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Siltä osin kuin on kyse henkilöistä, jotka eivät kuulu tai eivät enää kuulu 30 Artiklan soveltamisalaan, on sovellettava tässä Artiklassa vahvistetussa laajuudessa seuraavia sääntöjä:

– –

kun kausia lasketaan yhteen, kaudet, jotka ovat täyttyneet sekä ennen siirtymäkauden päättymistä että sen jälkeen, on otettava huomioon [asetuksessa N:o 883/2004] säädetyllä tavalla”.

11

Erosopimuksen 126 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Siirtymä- tai täytäntöönpanokausi alkaa tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.”

12

Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdassa todetaan, että kyseisessä asetuksessa ”asuinpaikalla” tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö vakinaisesti asuu.

13

Kyseisen asetuksen III osaston 6 luku, jonka otsikko on ”Työttömyysetuudet”, sisältää 61–65 a artiklan.

14

Mainitun asetuksen 61 artiklassa, jonka otsikko on ”Vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskemista koskevat erityissäännökset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi, takaisinsaamiseksi tai keston määrittämiseksi edellytetään joko vakuutuskausien tai työskentely- taikka itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien täyttymistä, on otettava tarpeellisessa määrin huomioon vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

Jos sovellettavassa lainsäädännössä etuuksien saamiseksi edellytetään vakuutuskausien täyttymistä, toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneitä työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia ei oteta kuitenkaan huomioon, ellei näitä kausia olisi pidetty vakuutuskausina, jos ne olisivat täyttyneet sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

2.   Jäljempänä 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi edellytetään, että asianomainen henkilö on viimeksi, sen lainsäädännön mukaisesti, jonka mukaan etuuksia haetaan, täyttänyt

15

Saman asetuksen 65 artiklan 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Kokonaan työttömän, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja joka edelleen asuu kyseisessä jäsenvaltiossa tai palaa sinne, on ilmoittauduttava asuinjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettäväksi. Kokonaan työtön voi lisäksi ilmoittautua sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jossa hän viimeksi toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 64 artiklan soveltamista.

– –

5.   

– –”

16

Bulgarian sosiaalivakuutuskoodeksin (Kodeks za sotsialno osiguriavane) (DV nro 77, 16.9.2021; jäljempänä KSO) 54a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Työttömyysetuuksiin oikeutettuja ovat henkilöt, joiden osalta pakollisia vakuutusmaksuja työllisyysrahastoon on maksettu vähintään 12 kuukaudelta vakuutuksen päättymistä edeltäneiden viimeisten 18 kuukauden aikana ja jotka

1.   ovat ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi työvoimatoimistoon

2.   jotka eivät ole saaneet oikeutta eläkkeeseen vakuutuskausien ja iän perusteella Bulgarian tasavallassa tai vanhuuseläkkeeseen toisessa valtiossa, jotka eivät saa vakuutuskausien ja iän perusteella 68a §:n mukaista alennettua eläkettä tai 168 §:n mukaista työeläkettä ja

3.   jotka eivät harjoita tämän koodeksin tai toisen valtion säännösten nojalla vakuutusvelvollisuuden piiriin kuuluvaa työtä; poikkeuksena ovat työkoodeksin [Kodeks na truda] 114a §:n 1 momentissa tarkoitetut henkilöt.”

17

DV on Bulgarian kansalainen. Hän työskenteli 1.12.2014–29.3.2021 Yhdistyneessä kuningaskunnassa eri työnantajien palveluksessa sosiaali- ja terveyspalvelujen alalla.

18

DV vetosi 2.4.2021 työttömänä henkilönä oikeuteensa KSO:n mukaisiin työttömyysetuuksiin Bulgariassa. Hakemuksensa tueksi DV esitti tiettyjä asiakirjoja, kuten selvityksen asuinpaikasta asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Bulgarian tasavallan välillä vaihdettiin sähköisesti tietoja DV:n tilanteesta.

19

Bulgarian työttömyysvakuutusviranomainen hylkäsi kyseisen hakemuksen 18.8.2021 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että DV:n Yhdistyneessä kuningaskunnassa 29.3.2021 saakka täyttämiä vakuutuskausia ei ollut seurannut kausia, joiden aikana olisi otettu sosiaalivakuutus Bulgariassa. Kyseisen viranomaisen mukaan erosopimuksen 30 artiklaa ei voida soveltaa, koska DV oli palatessaan Bulgariaan keskeyttänyt rajat ylittävän tilanteen, jossa hän oli erosopimuksen 126 artiklassa vahvistetun siirtymäkauden päättyessä (jäljempänä siirtymäkausi) eli 31.12.2020, joten hänen tilanteensa ei enää koskenut yhtä jäsenvaltiota ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Lisäksi sen mukaan kyseisen sopimuksen 32 artiklasta, joka koskee ennen siirtymäkauden päättymistä ja sen jälkeen täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemista, on todettava, että DV ei ollut harjoittanut Bulgariassa sellaista ammattitoimintaa, jonka päättymisen perusteella olisi voitu määrittää, täyttikö hän Bulgarian lainsäädännössä asetetut edellytykset, jotka koskevat oikeutta työttömyysetuuksiin.

20

Pääasian vastaaja hylkäsi 27.9.2021 DV:n tästä päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen. Tämän jälkeen DV nosti kyseisestä hylkäyspäätöksestä kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eli Administrativen sad Veliko Tarnovossa (Veliko Tarnovon hallintotuomioistuin, Bulgaria).

21

Kyseisen tuomioistuimen mukaan mainitun hylkäyspäätöksen laillisuuden arviointi liittyy asetuksen N:o 883/2004 61–65 artiklassa vahvistettujen sääntöjen ja asetuksen N:o 987/2009 säännösten, joissa näitä säännöksiä täsmennetään, sovellettavuuteen pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen, kun otetaan huomioon erosopimuksen 31 artiklan 1 kohta, tai kyseisen sopimuksen 32 artiklan sovellettavuuteen yksinomaan kyseessä olevien kausien yhteenlaskemiseksi.

22

Kyseinen tuomioistuin katsoo, että DV:n tilanne ei vastaa kyseisen sopimuksen 30 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tilannetta, jota pääasian vastaaja pitää merkityksellisenä, vaan tilannetta, josta määrätään kyseisessä 30 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jota sovelletaan unionin kansalaisiin, joihin siirtymäkauden päättyessä sovelletaan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää erosopimuksen 31 artiklan 1 kohdan ja näin ollen asetuksen N:o 883/2004 säännösten sovellettavuudesta, että pääasian vastaajan mukaan DV:n tilanne ei kuulu erosopimuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin, koska niiden soveltaminen riippuu erosopimuksen 30 artiklan 2 kohdasta, jonka mukaan kyseisessä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt kuuluvat soveltamisalaan ”niin kauan kuin” he ovat keskeytyksettä jossakin kyseisessä kohdassa mainituista tilanteista, jotka koskevat sekä jäsenvaltiota että Yhdistynyttä kuningaskuntaa. DV:n työsuhteen päättyminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa 29.3.2021 lopetti tilanteen, jossa hän oli.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tältä osin, onko ilmaisua ”niin kauan kuin” tulkittava siten, että mainitussa 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt kuuluvat johonkin kyseisessä määräyksessä mainituista tilanteista yksinomaan niin kauan kuin he ovat tässä tilanteessa, vai siten, että kun otetaan huomioon erosopimuksen kyseessä olevien määräysten logiikka ja kyseisellä sopimuksella tavoiteltu päämäärä, kyseiset henkilöt kuuluvat edelleen mainitun määräyksen soveltamisalaan, kun he ovat olleet mainitussa tilanteessa koko siirtymäkauden ajan, joten kyseisen ajanjakson jälkeen tapahtunut tilanteen muuttuminen ei vaikuta saman määräyksen sovellettavuuteen.

25

Toissijaisesti kyseinen tuomioistuin pohtii erosopimuksen 30 artiklan 3 kohdan mahdollista sovellettavuutta pääasiassa, koska sen mukaan DV:n tilannetta tarkoitetaan kyseisen sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, johon kyseisessä 3 kohdassa viitataan. Tältä osin se pohtii, sulkeeko kyseisen sopimuksen 30 artiklan 4 kohdassa määrätty rajoitus pois kyseisen 3 kohdan soveltamisen DV:hen, koska hänellä ei enää ole oikeutta oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa hänen työsuhteensa päättymisen jälkeen, vai koskeeko tämä rajoitus sellaisen oleskeluoikeuden tai työskentelyoikeuden olemassaoloa, jota on käytetty siirtymäkauden päättymisen jälkeen, eikä sillä hetkellä, jolloin kyseinen oikeus päättyi kyseisen ajanjakson jälkeen, ole merkitystä.

26

Näissä olosuhteissa Administrativen sad Veliko Tarnovo on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi ensinnäkin, että tämä ennakkoratkaisupyyntö käsiteltäisiin unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätyssä nopeutetussa ennakkoratkaisumenettelyssä. Kyseinen tuomioistuin toteaa pyyntönsä tueksi, että DV ei ole saanut enää tuloja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tekemänsä palkkatyön päätyttyä ja että hänen on mahdollisesti vedottava oikeuteensa saada työttömyysetuuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa kyseisen valtion lainsäädännössä säädetyissä määräajoissa ja siinä asetetuin edellytyksin.

28

Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi 25.2.2022 tekemällään päätöksellä kyseisen pyynnön esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan yhtäältä sillä perusteella, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pelkästään yksityisten intressi siihen, että heille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien ulottuvuus määritetään mahdollisimman nopeasti, ja se, että pääasia on luonteeltaan taloudellinen tai yhteiskunnallisesti arkaluonteinen, eivät merkitse sitä, että asia olisi käsiteltävä ensi tilassa, työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (unionin tuomioistuimen presidentin määräys 27.2.2019, M.V. ym., C‑760/18, ei julkaistu, EU:C:2019:170, 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja toisaalta sen osalta, että DV:n on mahdollisesti tarpeen vedota oikeuteensa saada työttömyysetuuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sillä perusteella, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ollut täsmentänyt, mikä kyseisen valtion lainsäädännössä tätä varten asetettu määräaika olisi, eikä esittänyt syitä, joiden vuoksi DV ei voinut vedota tähän oikeuteensa ennen kuin unionin tuomioistuin antaa ratkaisun nyt käsiteltävästä ennakkoratkaisupyynnöstä.

29

Toiseksi unionin tuomioistuin esitti 30.9.2022 kyseiselle tuomioistuimelle tietopyynnön, jolla se pyrki selvittämään, mikä oli asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdassa ja 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu DV:n asuinvaltio Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1.12.2014–29.3.2021 tehdyn palkkatyön aikana.

30

Kyseinen tuomioistuin vastasi 11.10.2022 tähän pyyntöön, että DV:n asuinvaltio oli koko tämän ajanjakson ajan Yhdistynyt kuningaskunta, kuten ilmenee sekä kyseisen valtion ja Bulgarian tasavallan välisestä sähköisestä tietojenvaihdosta että DV:n asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi antamasta asuinpaikkaa koskevasta selvityksestä.

31

Työjärjestyksen 99 artiklassa määrätään, että jos ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä tai jos ennakkoratkaisukysymykseen annettavasta vastauksesta ei ole perusteltua epäilystä, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä.

32

Kyseistä määräystä on sovellettava nyt esillä olevassa asiassa.

33

Aluksi on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa paitsi muotoiltava sille esitetty kysymys uudelleen myös otettava huomioon unionin oikeuden normeja, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole kysymyksessään viitannut (ks. vastaavasti tuomio 12.1.2023, RegioJet,C‑57/21, EU:C:2023:6, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34

Nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt kysymykset koskevat ainoastaan erosopimuksen 30 ja 31 artiklan tulkintaa, ja niiden tarkoituksena on määrittää niiden sovellettavuus pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan alueella usean vuoden ajan työskennellyt henkilö palaa Bulgariaan siirtymäkauden päättymisen jälkeen ja hakee kyseisessä jäsenvaltiossa työttömyysetuuksia.

35

Kyseisen sopimuksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee tältä osin, että on tarpeen tarjota vastavuoroinen suoja unionin kansalaisille ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ennen kyseisessä sopimuksessa määrättyä päivämäärää, ja erityisesti oikeuksiaan, jotka johtuvat kausista, jolloin he ovat kuuluneet sosiaaliturvajärjestelmään.

36

Lisäksi erosopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että sitä sovellettaessa kaikkia sellaisia viittauksia jäsenvaltioihin tai niiden toimivaltaisiin viranomaisiin, jotka sisältyvät kyseisen sopimuksen nojalla sovellettavaksi tuleviin unionin oikeuden säännöksiin, on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pidettävä viittauksina myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja sen toimivaltaisiin viranomaisiin.

37

Tästä seuraa, että erosopimuksen tavoitteena ei ole luoda unionin oikeudesta riippumattomia oikeuksia vaan suojata unionin oikeuden nojalla ennen siirtymäkauden päättymistä käytettyjä oikeuksia siten, että kyseisessä sopimuksessa tarkoitettuja unionin oikeuden säännöksiä sovelletaan sopimuksessa määriteltyihin tilanteisiin, joissa on kyse Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisista, lainsäädännöstä tai alueesta.

38

Erosopimuksen 31 artiklan, joka kuuluu erosopimuksen toisen osan III osastoon, jonka otsikko on ”Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen”, 1 kohdassa määrätään, että muun muassa asetuksessa N:o 883/2004 vahvistettuja sääntöjä ja tavoitteita sovelletaan kyseisen osaston soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin.

39

Tästä seuraa, että ennen kuin tutkitaan, voidaanko erosopimuksen määräyksiä soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, on määritettävä, olisiko asetuksen N:o 883/2004 säännöksiä, joihin DV vetoaa, sovellettu häneen riippumatta Yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta unionista tai siitä, että hän oli tehnyt palkkatyötä kyseisessä valtiossa eikä unionin jäsenvaltiossa. Jos näin ei olisi, DV:n Yhdistyneessä kuningaskunnassa tekemän palkkatyön ajanjakson perusteella kyseisen asetuksen nojalla saatua oikeutta, jota erosopimuksella olisi tarkoitus suojata, ei olisi olemassa.

40

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee yhtäältä, että Bulgarian työttömyysvakuutusviranomainen kieltäytyi myöntämästä DV:lle työttömyysetuuksia sillä perusteella, että täytettyään Yhdistyneessä kuningaskunnassa vakuutuskaudet kyseisen valtion alueella palkkatyön harjoittamisen perusteella DV palasi Bulgariaan, jossa hän haki tällaisia etuuksia ilman, että hän olisi työskennellyt tai täyttänyt vakuutuskausia kyseisen jäsenvaltion alueella. Toisaalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että erosopimuksen 31 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisen epäämispäätöksen laillisuuden edellytyksenä on se, että asetuksen N:o 883/2004 61–65 a artiklan säännöksiä sovelletaan tällaisiin olosuhteisiin.

41

Tältä osin on muistutettava, että kyseisen asetuksen 61 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan työttömyysetuuksia koskevan oikeuden saamisen edellytyksenä on vakuutuskausien täyttyminen, on otettava huomioon tarpeellisessa määrin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet ikään kuin ne olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan. Kyseisen 61 artiklan 2 kohdasta ilmenee kuitenkin, että mainitun asetuksen 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta 61 artiklan 1 kohdan soveltaminen edellyttää sitä, että se, jonka etua asia koskee, on viimeksi täyttänyt vakuutuskausia sen lainsäädännön mukaisesti, jonka mukaan etuuksia haetaan, jos tässä kyseisessä lainsäädännössä edellytetään vakuutuskausia.

42

Koska KSO:n 54a §:n 1 momentista ilmenee, että Bulgarian lainsäädännössä asetetaan työttömyysetuuksia koskevan oikeuden saamisen edellytykseksi vakuutuskausien täyttäminen ja koska DV ei ole täyttänyt yhtään vakuutuskautta palattuaan Bulgariaan, hän voi vaatia asetuksen N:o 883/2004 mukaisia työttömyysetuuksia laskemalla yhteen toisessa valtiossa, tässä tapauksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, täyttämänsä vakuutuskaudet ainoastaan, jos hänen tilanteensa vastaa kyseisen asetuksen 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen 65 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitettua tilannetta.

43

Tältä osin mainitun asetuksen 65 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että kokonaan työttömän, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja joka edelleen asuu kyseisessä jäsenvaltiossa tai palaa sinne, on ilmoittauduttava asuinjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettäväksi. Tällainen henkilö saa kyseisen 65 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti etuuksia asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin häneen olisi hänen viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana sovellettu kyseistä lainsäädäntöä. Kyseiset etuudet myöntää asuinpaikan laitos.

44

Tietopyyntöön annetusta vastauksesta, joka mainitaan tämän määräyksen 29 ja 30 kohdassa ja jonka antoi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, joka on SEUT 267 artiklan mukaisen menettelyn puitteissa yksinomaisesti toimivaltainen arvioimaan käsiteltävänään olevan oikeusriidan tosiseikaston (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2022, Fossil (Gibraltar), C‑705/20, EU:C:2022:680, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ilmenee kuitenkin selvästi, että koko sen ajan, kun DV oli palkkatyössä Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, hän asui asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdassa ja 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla kyseisessä valtiossa, joka oli viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu toimivaltainen valtio kyseisen ajanjakson ajan. Vasta kyseisen palkkatyön päätyttyä DV palasi Bulgariaan hakeakseen työttömyysetuuksia kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta.

45

Tästä seuraa, että tämän määräyksen 39 kohdassa esitettyyn alustavaan kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta tilanteeseen, jossa henkilö hakee työttömyysetuuksia sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa hän ei ole täyttänyt vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia ja jonka alueelle hän palaa sellaisen vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kauden päätyttyä, jonka hän on täyttänyt toisessa valtiossa, jossa hän asui kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla koko kyseisen kauden ajan.

46

Kun otetaan huomioon tähän alustavaan kysymykseen annettu vastaus, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin ei ole tarpeen vastata.

47

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004, sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012, 65 artiklan 2 kohtaa

on tulkittava siten, että

sitä ei sovelleta tilanteeseen, jossa henkilö hakee työttömyysetuuksia sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, jossa hän ei ole täyttänyt vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia ja jonka alueelle hän palaa sellaisen vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kauden päätyttyä, jonka hän on täyttänyt toisessa valtiossa, jossa hän asui kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla koko kyseisen kauden ajan.