–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. M. Hoogveld,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Kronborg, C. Maertens ja Y. Thyregod Kollberg,

–

Suomen hallitus, asiamiehinään A. Laine ja M. Pere,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B. Eggers, M. ter Haar ja M. Zerwes,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta Gallus gallus ‑lajin täysikasvuisissa siitosparvissa esiintyvien salmonellan serotyyppien vähentämistä koskevan unionin tavoitteen osalta 10.3.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 200/2010 (EUVL 2010, L 61, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 15.2.2019 annetulla komission asetuksella (EU) 2019/268 (EUVL 2019, L 46, s. 11) (jäljempänä asetus N:o 200/2010), liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat L. VOF (jäljempänä L.) ja Minister van Landbouw, Natuur en Voedselkwaliteit (maatalous-, luonto- ja elintarvikeministeri, Alankomaat; jäljempänä ministeri) ja jossa on kyse salmonellaa koskevista valvontatoimenpiteistä, jotka kyseinen ministeri toteutti L:n tilalla olleen Gallus gallus ‑lajin siitosparven osalta.

3

Salmonellan ja muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 (EUVL 2003, L 325, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 213/2009 (EUVL 2009, L 73, s. 5) (jäljempänä asetus N:o 2160/2003), johdanto-osan 28 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Salmonellavalvonnan osalta käytettävissä olevat tiedot näyttävät osoittavan, että siipikarjatuotteet ovat ihmisissä esiintyvän salmonelloosin yksi pääasiallinen lähde. Valvontatoimenpiteitä olisi siksi sovellettava kyseisten tuotteiden tuotantoon – – Syötäväksi tarkoitettujen kananmunien osalta on tärkeää vahvistaa erityistoimenpiteitä, jotka koskevat sellaisista parvista peräisin olevien tuotteiden markkinoille saattamista, joita ei ole testein havaittu salmonellattomiksi. Kananlihan osalta tavoitteena on saattaa markkinoille kananlihaa kohtuullisin takuin siitä, ettei siinä esiinny salmonellaa. – –”

4

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa, että salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa, etenkin alkutuotantovaiheessa, rehu mukaan lukien, niiden esiintyvyyden ja kansanterveydelle aiheuttaman riskin vähentämiseksi.”

5

Mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asetetaan yhteisön tavoitteet liitteessä I olevassa sarakkeessa 1 lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien esiintyvyyden vähentämiseksi liitteessä I olevassa sarakkeessa 2 luetelluissa eläinpopulaatioissa – –”

6

Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Kansalliset valvontaohjelmat”, säädetään seuraavaa:

”Edellä 4 artiklassa tarkoitettujen yhteisön tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava kaikille liitteessä I mainituille zoonooseille ja niiden aiheuttajille kansalliset valvontaohjelmat. Kansallisissa valvontaohjelmissa on otettava huomioon zoonoosien maantieteellinen jakautuminen kussakin jäsenvaltiossa ja tehokkaasta valvonnasta alkutuotantotason maataloustuottajille sekä rehu- ja elintarvikealan toimijoille aiheutuvat taloudelliset seuraukset.”

7

Asetuksen N:o 2160/2003 liitteessä II määritellään järjestelmä, joka koskee kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien valvontaa.

8

Kyseisen liitteen II C osassa, jonka otsikko on ”Gallus gallus ‑jalostusparvia ja jalostuskalkkunoita koskevat erityisvaatimukset”, on muun muassa seuraavat säännökset:

”1. Jäljempänä 3–5 kohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava aina kun B osan tai [Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta lajin Gallus gallus jalostusparvissa esiintyvien tiettyjen salmonellan serotyyppien vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta ja asetuksen (EY) N:o 2160/2003 muuttamisesta 30.6.2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1003/2005 (EUVL 2005, L 170, s. 12) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta kalkkunoissa esiintyvän Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta 20.6.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 584/2008 (EUVL 2008, L 162, s. 3)] liitteissä vahvistetun testausohjelman mukaisesti suoritetu[n] näyteanalyysin perusteella todetaan Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium ‑bakteerin esiintyminen Gallus gallus ‑jalostusparvissa tai jalostuskalkkunoissa 2 kohdassa säädetyissä olosuhteissa.

– –

3. Parven hautomattomat munat on hävitettävä.

– –

4. Kaikki parven linnut – myös päivän ikäiset untuvikot – on teurastettava tai hävitettävä salmonellan leviämisriskin pienentämiseksi pienimpään mahdolliseen. – –

5. Jos Salmonella enteritidis- tai Salmonella typhimurium ‑tartunnan saaneista parvista peräisin olevia siitosmunia on edelleen hautomossa, ne on hävitettävä tai käsiteltävä [muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3.10.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (EYVL 2002, L 273, s. 1)] mukaisesti.

– –”

9

Asetuksen N:o 200/2010 johdanto-osan ensimmäisessä ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

10

Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Unionin tavoite”, sanamuoto on seuraava:

”1.   [Asetuksen N:o 2160/2003] 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu [Euroopan] unionin tavoite Salmonella spp:n esiintyvyyden vähentämiseksi lajin Gallus gallus siitosparvissa, jäljempänä ’unionin tavoite’, on 1 päivästä tammikuuta 2010 vähentää Salmonella Enteritidisin – – jäljempänä ’relevantit salmonellan serotyypit’, suhteen edelleen positiivisia tuloksia antavien täysikasvuisten Gallus gallus ‑siitosparvien enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin.

– –

2.   Liitteessä esitetään testausohjelma, jolla voidaan tarkistaa, onko unionin tavoitteen saavuttamisessa edistytty.”

11

Asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevassa 2.1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Siitosparvista otetaan näytteet elintarvikealan toimijan aloitteesta ja osana virallisia valvontakäyntejä.”

12

Kyseisen liitteen 2.2.2.1 kohta sisältää näytteenottomenettelyn, jota sovelletaan elintarvikealan toimijan aloitteesta tilalla suoritetussa rutiininomaisessa näytteenotossa.

13

Mainitun liitteen 2.2.2.2 kohdassa, joka sisältää näytteenottomenettelyn, jota sovelletaan virallisten valvontakäyntien yhteydessä suoritetussa näytteenotossa, säädetään seuraavaa:

14

Saman liitteen 4 kohdan, jonka otsikko on ”Tulokset ja raportointi”, sanamuoto on seuraava:

”Tarkistettaessa unionin tavoitteen saavuttamista siitosparvea pidetään positiivisen tuloksen antaneena,

Tätä sääntöä ei sovelleta 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa kuvatuissa poikkeustapauksissa, joissa elintarvikealan toimijan aloitteesta tehdyn näytteenoton yhteydessä saatu alustava positiivinen salmonellatulos ei vahvistu virallisen valvonnan osana tehdyssä näytteenotossa.

– –”

15

Ministeri on pannut asetuksen N:o 2160/2003 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvoitteen täytäntöön laatimalla kansallisen suunnitelman salmonellan valvonnasta ja torjunnasta (Nationale Salmonella Controle en Bestrijdingsplan). Kyseisen suunnitelman täytäntöönpanoa kehitettiin etenemissuunnitelmalla sellaisten tapausten käsittelemiseksi, joissa on epäily tartunnasta tai tartunta siltä osin kuin on kyse siipikarjassa esiintyvästä zoonoottisesta salmonellasta (Draaiboek afhandelen verdenking en besmetting Zoönotische Salmonella pluimvee; jäljempänä etenemissuunnitelma). Etenemissuunnitelmaa on tarkistettu tammikuussa 2020 sen jälkeen, kun Euroopan komissio oli vahvistanut kantansa kyseisessä etenemissuunnitelmassa säädetystä säännönmukaisesta testistä.

16

Tarkistetussa etenemissuunnitelmassa on muun muassa seuraavat säännökset:

”– – Siitosparville (eli kasvatustarkoitukseen käytetyille) annetaan diagnoosi, kun akkreditoitu laboratorio eristää seurantanäytteestä yhden erikseen määritellyistä salmonellan serotyypeistä tai kun viiden kanan tutkimuksessa ilmenee antibioottijäämiä.

Siitosparvien (eli kasvatustarkoitukseen käytettyjen) osalta ei siis tehdä systemaattisesti varmistustestejä; kyseisen parven todetaan olevan infektoitunut kasvattajan tai eläinlääkärin ottamien seurantanäytteiden perusteella.

Varmistustestejä voidaan tehdä ainoastaan silloin, kun seurantanäytteen positiivista tulosta pidetään epäluotettavana. Parvea ja sen siitosmunia itse tilalla ja hautomossa ei testien vaatimana aikana saa viedä pois – –”

17

L. pitää Alankomaissa siipikarjatilaa, jolla on Gallus gallus ‑lajia, jonka parvessa on noin 27000 kanaa. L. otti rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä 10.2.2020 näytteitä viidessä rakennuksessa, joissa kyseinen parvi oli. Akkreditoitu laboratorio totesi 17.2.2020, että salmonellaa esiintyi vasemman tossun näytteissä kolmessa näistä rakennuksista.

18

Positiivisten testitulosten seurauksena ministeri totesi 18.2.2020 antamassaan päätöksessä (jäljempänä alkuperäinen päätös), että näissä kolmessa rakennuksessa oli salmonellatartunta kyseisestä päivästä lähtien, ja se määräsi valvontatoimenpiteitä tilalle. Näiden toimenpiteiden mukaan kyseisestä päivästä lähtien kiellettyä oli erityisesti siipikarjan, munien ja lannan poisvienti saastuneista rakennuksista ja siipikarjan ja munien tuominen kyseisiin rakennuksiin. Lisäksi näiden rakennusten siipikarja ja munat oli vietävä pois tai jopa hävitettävä Nederlandse Voedsel- en Warenautoriteitin (elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden turvallisuutta valvova viranomainen, Alankomaat) antamien ohjeiden mukaisesti. Kyseiset toimenpiteet toteutettiin 28.2.2020.

19

Alkuperäinen päätös annettiin tarkistetun etenemissuunnitelman mukaisesti tekemättä ensin varmistustestiä, koska ministeri katsoi, että 10.2.2020 suoritetun rutiininomaisen näytteenoton positiivisen tuloksen oikeellisuudesta ei ollut perusteltua epäilystä.

20

Ministeri esitti College van Beroep voor het bedrijfslevenissä (taloudellis-hallinnollisten asioiden ylioikeus, Alankomaat), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, että siinä tapauksessa, että tulos oli positiivinen, Nederlandse Voedsel- en Warenautoriteit teki tammikuuhun 2020 asti aina varmistustestin, jonka perusteella todettiin, oliko parvi infektoitunut vai ei. Komissio totesi kuitenkin 13.1.2020 päivätyssä kirjeessään, että kyseinen säännönmukainen varmistustesti oli unionin oikeuden vastainen ja että sen oli siten lopetettava unionin yhteisrahoitus Alankomaiden salmonellan torjuntaa koskevan suunnitelman osalta. Alankomaiden kuningaskunta ilmoitti 24.1.2020 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että se hyväksyi tämän kannan ja että se oli näin ollen mukauttanut valvontapolitiikkaansa. Siten tarkistetussa etenemissuunnitelmassa ei asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan mukaisesti säädetä säännönmukaisesta varmistustestistä, vaan kyseinen testi voidaan tehdä ainoastaan silloin, kun seurantanäytteen positiivista tulosta pidetään epäluotettavana.

21

Ministerin hylättyä oikaisuvaatimuksen, jonka L. oli tehnyt alkuperäisestä päätöksestä, L. teki valituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen oikaisuvaatimuksen johdosta annetusta päätöksestä.

22

L. väittää kyseisessä valituksessa, että nyt käsiteltävässä asiassa toimivaltaisella viranomaisella oli aihetta epäillä 10.2.2020 suoritetun rutiininomaisen näytteenoton positiivia tuloksia ja tehdä siten varmistustesti ennen alkuperäisen päätöksen tekemistä. Tämän väitteen tueksi L. vetoaa erityisesti seuraaviin olosuhteisiin. L. väittää ensinnäkin, että rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä otettujen näytteiden tutkimisesta vastaava laboratorio totesi, että ainoastaan toinen kahdesta näytteestä eli vasemman tossun näyte asianomaisissa kolmessa rakennuksessa antoi positiivisen tuloksen. Toiseksi L. väittää, että useiden jatkonäytteiden, jotka otettiin sen aloitteesta 18.2.2020 otettujen näytteiden jälkeen, tulokset olivat negatiiviset. L. väittää kolmanneksi, että asianomainen parvi oli nuori ja kokonaan rokotettu salmonellaa vastaan, minkä lisäksi bioturvallisuus L:n tilalla oli erityisen tyydyttävä. Neljänneksi L. väittää, että salmonellatartunta ainoastaan kolmessa viidestä rakennuksesta oli erittäin epätodennäköinen. Viidenneksi L. väittää, että näytteet otettiin asianomaisella tilalla kahden viikon välein ja että muuta positiivista tulosta ei saatu ennen kyseistä rutiininomaista näytteenottoa eikä sen jälkeen.

23

Ministeri katsoo, että asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohtaa on tulkittava suppeasti. Ministerin mukaan on niin, että positiivisen salmonellatuloksen toteamisen jälkeen varmistustesti tulee tehdä vain poikkeustapauksissa, mistä nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ministerin esittämä asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan suppea tulkinta vaikuttaa tekevän kyseisen säännöksen hyödyttömäksi silloin, kun rutiininomainen näytteenotto johtaa positiiviseen tulokseen. Tällainen tulkinta ei nimittäin näytä mahdollistavan varmistustestin tekemistä tällaisessa tapauksessa, koska ministerin mukaan varmistustesti ei voisi vaikuttaa positiiviseen tulokseen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan mahdollisuus tehdä varmistustesti vaikuttaa olevan rajattu tilanteeseen, jossa ministeri epäilee, että rutiininomaisen näytteenoton tulos on väärä negatiivinen tulos. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa myös, että se ei täysin ymmärrä, miten kyseinen tulkinta sopii yhteen asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 4 kohdan toisen alakohdan kanssa.

25

Tässä tilanteessa College van Beroep voor het bedrijfsleven päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Kahdella ensimmäisellä kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan asetuksen N:o 200/2010 2.2.2.2 kohdan c alakohtaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti sitä, missä olosuhteissa sellaisen tilan, jolla on Gallus gallus ‑lajin siitosparvia ja jolla on tehty rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä testejä, joiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen, tilanteen voidaan katsoa kuuluvan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ilmaisun ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” piiriin, ja ovatko tältä osin merkityksellisiä seikkoja havaitun salmonellatyypin useiden sellaisten negatiivisten tulosten olemassaolo, jotka on saatu myöhemmin asianomaisen tilanpitäjän aloitteesta otetuista näytteistä, se, että vain tietyistä rakennuksista on saatu positiivisia tuloksia ja että vain toinen rakennusta kohden otetusta kahdesta näytteestä osoittautui positiiviseksi, parven rokotustilanne ja havaitun salmonellatyypin aikaisempi esiintyvyys tilalla.

27

Aluksi on syytä muistuttaa, että suojellakseen kansanterveyttä salmonellan aiheuttamia tauteja ja infektioita vastaan unionin lainsäätäjä on pitänyt olennaisen tärkeänä, että salmonellan aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa eläinperäisten tuotteiden tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa, etenkin alkutuotantovaiheessa, jotta niiden esiintyvyyttä asianomaisissa eläinpopulaatioissa ja kansanterveydelle aiheuttamaa riskiä voidaan vähentää. Asetus N:o 2160/2003, jonka tavoitteena on, kuten asetuksen 1 artiklasta ilmenee, varmistaa tällaisten toimenpiteiden toteuttaminen, on annettu tätä taustaa vasten.

28

Kuten asetuksen N:o 2160/2003 johdanto-osan 28 perustelukappale ja asetuksen N:o 200/2010 johdanto-osan kolmas perustelukappale kuvastavat, toteamus, jonka mukaan siipikarjatuotteet ovat ihmisissä esiintyvän salmonelloosin yksi pääasiallinen lähde, on johtanut siihen, että unionin lainsäätäjä edistää salmonellan esiintyvyyden vähentämistä Gallus gallus ‑lajin siitosparvissa, joista salmonellatartunta voi siirtyä jälkeläisiin, etenkin munivien kanojen ja broilerien parviin, ja salmonellan esiintyvyyden vähentäminen on erityisen tärkeää sen varmistamiseksi, että kyseisistä jälkeläisistä saadut munat ja liha voidaan saattaa markkinoille kohtuullisin takuin siitä, ettei niissä esiinny salmonellaa.

29

Salmonellan esiintyvyyden vähentämiseksi asetuksen N:o 200/2010 1 artiklan 1 kohdassa on asetettu asetuksen N:o 2160/2003 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi unionin tavoitteeksi se, että vähennetään kyseisen 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen salmonellan serotyyppien (jäljempänä relevantit salmonellan serotyypit) suhteen edelleen positiivisia tuloksia antavien Gallus gallus ‑siitosparvien enimmäisprosenttiosuus enintään 1 prosenttiin. Lisäksi asetuksen N:o 200/2010 liitteessä on otettu käyttöön testausohjelma, jolla tarkistetaan, onko kyseinen tavoite saavutettu.

30

Tältä osin kyseisen liitteen 2.1 kohdassa säädetään tällaisten siitosparvien seurannasta, joka toteutetaan elintarvikealan toimijan aloitteesta ja osana virallisia valvontakäyntejä suoritettavalla säännöllisellä näytteenotolla relevanttien salmonellan serotyyppien tutkimiseksi testein.

31

Siltä osin kuin on erityisesti kyse näytteenotosta virallisten valvontakäyntien yhteydessä, asetuksen N:o 200/2012 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa, jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää, säädetään, että tietyissä olosuhteissa ja tietyin edellytyksin suoritetaan varmistava näytteenotto, jos vääristä tuloksista on epäily.

32

Kyseisessä säännöksessä todetaan erityisesti, että ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia (väärä positiivinen tai väärä negatiivinen tulos), se voi päättää toistaa testauksen b alakohdan mukaisesti”.

33

Näin ollen varmistava näytteenotto, joka suoritetaan asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan perusteella sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen testauksen toistamisesta, on kyseisen liitteen 2.2.2.2 kohdan b alakohdan mukaan tehtävä liitteen 2.2.2.1 kohdassa, joka koskee näytteenottomenettelyä, jota sovelletaan elintarvikealan toimijan aloitteesta suoritetussa rutiininomaisessa näytteenotossa, kuvatulla tavalla.

34

Näiden alustavien täsmennysten jälkeen ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin vastaamiseksi on ensiksi määriteltävä asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia”, ja toiseksi on selvitettävä, ovatko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessään mainitsemat olosuhteet, jotka on toistettu tämän tuomion 26 kohdassa, merkityksellisiä määritettäessä sitä, voidaanko sellaisen tilan, jolla on Gallus gallus ‑lajin siitosparvi ja jolla on tehty rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä testejä, joiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen, tilanteen katsoa kuuluvan kyseisen ilmaisun piiriin.

35

Asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan sanamuodosta ja erityisesti verbin ”voida” ja ilmauksen ”poikkeus‑” käytöstä siinä ilmenee, että toimivaltaiselle viranomaiselle on jätetty harkintavaltaa siltä osin kuin on kyse tarpeesta toistaa testaus mutta että mainitussa asetuksessa on rajattu kyseistä mahdollisuutta toteamalla, että on tiettyjä tapauksia, joita luonnehditaan poikkeuksellisiksi, joten mainittua säännöstä on tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio 16.2.2023, Lufthansa Technik AERO Alzey, C‑393/21, EU:C:2023:104, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee myös, että asetuksessa N:o 200/2010 on rajattu ne poikkeustapaukset, joissa toimivaltainen viranomainen voi päättää toistaa testauksen, vain sellaisiin tilanteisiin, joissa kyseisellä viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia eli epäillä, että nämä tulokset eivät vastaa todellisuutta ja ovat siten virheellisiä. Tätä arviointia tukee kyseisen säännöksen otsikko, joka on ”Epäily vääristä tuloksista”.

37

Tästä seuraa ensinnäkin, että toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on arvioida, onko määrätyssä tapauksessa sellaisia seikkoja, jotka antavat aihetta epäillä testausten tuloksia. Tämä arviointi on siten suoritettava tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteet.

38

Toiseksi on niin, että koska testien oikeellisuus riippuu siitä, onko näytteenottoprosessi ja näytteiden tutkimisprosessi toteutettu asianmukaisesti, asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan sanamuoto mahdollistaa sen, että kyseisessä säännöksessä oleva ilmaisu ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” rajataan tilanteisiin, jotka liittyvät siihen, onko näytteenoton, näytteiden pakkaamisen ja laboratorioon kuljetuksen yhteydessä ja sen yhteydessä, kun laboratorio vastaanotti ja varastoi näytteet, valmisteli ja käsitteli niitä ja tutki ne, tai tulosten raportoinnin yhteydessä esiintynyt sellaisia tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja tutkimisprosessin toteuttamisen niihin sovellettavien menettelysääntöjen mukaisesti ja erityisesti niiden sääntöjen mukaisesti, joiden tarkoituksena on varmistaa näytteiden eheys, turvallisuus ja yksilöinti kyseisten prosessien kussakin vaiheessa.

39

Siten asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ilmaisu ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan tilanteita, joissa kyseinen viranomainen toteaa, että asiassa on esiintynyt tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin asianmukaisen toteuttamisen, tai katsoo, että asiassa on vakava riski siitä, että tällaisia tapahtumia tai tilanteita on esiintynyt, kun otetaan huomioon käsiteltävän asian erityisolosuhteet.

40

Tässä yhteydessä on todettava, että kun otetaan huomioon suppea tulkinta, jota on sovellettava asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohtaan, on syytä katsoa, että ne seikat, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen saattaa epäillä sitä, että testien positiiviset tulokset ovat virheellisiä, ja tämän seurauksena sitä, että asiassa on näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin yhteydessä esiintynyt tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näiden prosessien asianmukaisen toteuttamisen, liittyvät asianomaisen tilan kaikkien olosuhteiden erinomaiseen tasoon, joka osoittaa – kun otetaan huomioon erityisesti salmonellan epidemiologiset ominaisuudet – sen, että kyseisen tilan tilanne ei vastaa tai vastaa hyvin heikosti kyseisiä tuloksia, jolloin tällaisten tapahtumien tai tilanteiden esiintyminen on erittäin todennäköistä.

41

Näihin olosuhteisiin kuuluvat muun muassa se, onko tilalla aiemmin noudatettu salmonellan seurantaohjelmaa, ja tässä yhteydessä suoritetun valvonnan tulokset, siipikarjan pitoa ja kasvattamista koskevien kansallisten vaatimusten noudattaminen salmonellan torjunnan yhteydessä ja sellaiset bioturvallisuustoimenpiteet – siltä osin kuin on kyse tilan toiminnasta ja fyysisestä suojelusta sekä siellä toimintaan osallistuvista henkilöistä –, jotka on toteutettu tilalla salmonellan puhkeamisen, kehittymisen ja leviämisriskin ehkäisemiseksi ja joita ovat muun muassa toimenpiteet, jotka koskevat tilan sisäänkäyntiä ja varsinaista aluetta, rakennusten puhdistusta ja desinfiointia, siipikarjalle annettavan veden ja rehun laadunvalvontaa, tilalle pääsyn valvontaa, henkilöstön koulutusta siltä osin kuin on kyse bioturvallisuussuunnitelman hallinnoinnista ja hyvistä hygieniakäytännöistä, vaatteiden ja materiaalien desinfektointia ja niiden vaihtamista rakennuksesta toiseen, eläinten eristämistä, sitä, että siipikarjan siirtämistä rakennuksesta toiseen rajoitetaan, ja suojautumista jyrsijöiden kaltaisilta tuhoeläimiltä ja luonnonvaraisilta eläimiltä.

42

Näin ollen sellaisen tilan, jolla on Gallus gallus ‑lajin siitosparvia ja jolla on tehty rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä testejä, joiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen, voidaan katsoa kuuluvan asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ilmaisun ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” piiriin, kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että asiassa on esiintynyt tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin asianmukaisen toteuttamisen, tai kun kyseinen viranomainen katsoo – kun otetaan huomioon asianomaisen tilan kaikkien olosuhteiden erinomainen taso ja salmonellan epidemiologiset ominaisuudet –, että asiassa on vakava riski siitä, että tällaisia tapahtumia tai tilanteista on esiintynyt.

43

Tämä suppea tulkinta on johdonmukainen sekä asetuksessa N:o 200/2010 että asetuksessa N:o 2160/2003 tavoitellun päämäärän eli kansanterveyden suojelun kanssa, koska kyseisen tulkinnan mukaan on mahdollista toteuttaa erityisesti asetuksen N:o 2160/2003 liitteessä II olevan C osan mukaisesti nopeasti valvontatoimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä sen estämiseksi, että salmonella leviää ja siirtyy ihmisiin, ja siten kansanterveyttä voidaan suojella tehokkaasti ilman, että poikkeustapauksia lukuun ottamatta on odotettava, että kyseiset tulokset vahvistetaan uusilla testeillä.

44

On lisättävä, että kyseistä tulkintaa ei ole vaikea sovittaa yhteen asetuksen N:o 200/2012 liitteessä olevan 4 kohdan toisen alakohdan kanssa. Kyseistä säännöstä on nimittäin tulkittava siten, että kun rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä sellaisen tilanpitäjän, jolla on lajin Gallus gallus siitosparvi, aloitteesta otettujen näytteiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen yhdessä tai useassa näytteessä ja kun toimivaltainen viranomainen katsottuaan – kun otetaan huomioon asianomaisen tilan kaikkien olosuhteiden erinomainen taso ja salmonellan epidemiologiset ominaisuudet –, että asiassa on vakava riski siitä, että tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin asianmukaisen toteuttamisen, esiintyi kyseisten prosessien yhteydessä, tai todettuaan, että asiassa on esiintynyt tällaisia tapahtumia tai tilanteita, päättää toistaa testauksen, asianomaista parvea voidaan pitää positiivisen tuloksen antaneena tarkistettaessa sitä, onko unionin tavoite saavutettu, ainoastaan silloin, kun kyseisen päätöksen jälkeen asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan perusteella suoritetun varmistavan näytteenoton salmonellatulos on myös positiivinen.

45

Jotta voidaan selvittää, onko tämän tuomion 26 kohdassa toistetut olosuhteet merkityksellisiä sen määrittämiseksi, voidaanko sellaisen tilan, jolla on lajin Gallus gallus siitosparvi ja jolla on tehty rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä testejä, joiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen, tilanteen katsoa kuuluvan asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ilmaisun ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” piiriin, on otettava huomioon tämän tuomion 39–41 kohdassa mainitut tulkintaa koskevat seikat.

46

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse sellaisen salmonellatyypin, joka on havaittu rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä, useista negatiivisista tuloksista, jotka on saatu sellaisista jatkonäytteistä, jotka on otettu asianomaisen tilanpitäjän aloitteesta positiiviseen tulokseen johtaneen rutiininomaisen näytteenoton jälkeen, on todettava, että – kuten tämän tuomion 35 ja 36 kohdasta ilmenee – asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa on kansanterveyden suojelemiseksi nimenomaisesti rajoitettu toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuutta tehdä uusi testi sellaisen testin tulosten vahvistamiseksi tai kumoamiseksi, joka on tehty kyseisessä liitteessä poikkeustapauksia varten käyttöön otetun seurantaohjelman puitteissa. Tällaisen ohjelman puitteissa yhden ainoan testin tekemistä pidetään näin ollen pääsääntönä ja testauksen toistamista poikkeuksena.

47

Tässä tilanteessa asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan sellainen tulkinta, jonka mukaan uuden testin tekemisestä sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen, saadut tulokset ovat merkityksellisiä seikkoja tällaisesta pääsäännöstä poikkeamiseksi, olisi vastoin kyseisen säännöksen taustalla olevaa logiikkaa.

48

Tästä ovat osoituksena pääasian olosuhteet, joissa – kuten tämän tuomion 17, 18, 22 kohdasta ilmenee – ministerin päätös, joka koski toimenpiteiden määräämistä tilalle sen seurauksena, että 10.2.2020 suoritetun rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä otettujen näytteiden tulokset olivat positiivisia, on annettu 18.2.2020 eli ainoastaan päivää kyseisten tulosten saamisen jälkeen. Asianomaisen tilanpitäjän suorittama näytteenotto uuden testin tekemiseksi tapahtui samana päivänä eli 18.2.2020. Kun otetaan huomioon tosiseikkojen aikajärjestys, sellaisena kuin se ilmenee ennakkoratkaisupyynnöstä, on todennäköistä, että viimeksi mainittujen näytteiden tuloksia ei saatu ennen 25.2.2020.

49

Siten asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan tulkinta – jonka mukaan useiden sellaisten negatiivisten tulosten olemassaolo, jotka on saatu positiiviseen tulokseen johtaneen rutiininomaisen näytteenoton jälkeen suoritetuissa jatkonäytteenotoissa ja jotka on raportoitu toimivaltaiselle viranomaiselle sen jälkeen, kun tämä on tehnyt päätöksen, on merkityksellinen olosuhde sen määrittämiseksi, onko elintarvikealan toimijan tilanne kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä poikkeustapaus – paitsi edistäisi uuden testin tekemistä systemaattisesti kyseisen tuloksen vahvistamiseksi myös viivästyttäisi sitä, että toimivaltainen viranomainen toteuttaa infektion valvontaa ja leviämistä koskevia toimenpiteitä, ainakin siihen asti, kunnes uuden testin tulokset saadaan, mikä muodostaisi riskin kansanterveydelle.

50

Sitä vastoin sellaiset negatiiviset tulokset, jotka on saatu positiiviseen tulokseen johtaneen rutiininomaisen näytteenoton jälkeen suoritetuissa jatkonäytteenotoissa ja jotka on raportoitu toimivaltaiselle viranomaiselle ennen kuin tämä on tehnyt päätöksen, voivat olla merkityksellinen olosuhde sen määrittämiseksi, onko elintarvikealan toimijan tilanne kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa merkityksessä poikkeustapaus.

51

Kun otetaan huomioon se, että asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetään nimenomaisesti, että siitosparven katsotaan antaneen positiivisen salmonellatuloksen, kun relevantteja salmonellan serotyyppejä havaitaan yhdessä tai useassa parvessa, on toiseksi todettava, että sen perusteella, että ainoastaan toisesta rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä otetusta kahdesta näytteestä on saatu positiivinen salmonellatulos, ei voida asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdan soveltamisen kannalta katsoa, että asiassa on vakava riski siitä, että tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin asianmukaisen toteuttamisen, esiintyi kyseisten prosessien yhteydessä.

52

Samoista syistä se, että eräistä rakennuksista saatiin positiivinen ja toisista negatiivinen tulos, ei ole merkityksellinen seikka tällaisessa arvioinnissa erityisesti sen vuoksi, että on mahdollista, että rottien ja luonnonvaraisten lintujen kaltaisia infektion ulkoisia lähteitä esiintyy ainoastaan tietyissä rakennuksissa riippuen näiden olosuhteista.

53

Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse asianomaisen parven rokotustilanteesta ja salmonellan aiemmasta esiintyvyydestä tilalla, on todettava, että nämä seikat ovat merkityksellisiä arvioitaessa sitä, kuuluuko tilan tilanne asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun käsitteen poikkeustapaukset piiriin, koska – kun otetaan huomioon tämän tuomion 39–41 kohdassa mainitut tulkintaa koskevat seikat – se, että asianomaiset parvet on rokotettu salmonellaa vastaan ja että rokotteilla on edelleen suojateho, sekä se, että asianomaisella tilalla on erinomaiset tilastot salmonellan aiemman esiintyvyyden kannalta, ovat vähimmäisvaatimuksia, jotta tällaisen tilan voidaan katsoa kuuluvan mainitun käsitteen piiriin.

54

Koska kumpikaan näistä seikoista ei kuitenkaan takaa salmonellatartunnoilta välttymistä, kyseiset seikat eivät yksinään eivätkä edes yhdessä tarkasteltuina mahdollista sitä, että asianomaisen tilan tilanteen luonnehditaan olevan yhteensopimaton tai vaikeasti yhteensovitettavissa positiivisten tulosten kanssa tämän tuomion 40 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

55

Kahteen ensimmäiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen N:o 200/2010 liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen tilan, jolla on Gallus gallus ‑lajin siitosparvia ja jolla on tehty rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä testejä, joiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen, tilanteen voidaan katsoa kuuluvan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ilmaisun ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” piiriin, kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että asiassa on esiintynyt tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin asianmukaisen toteuttamisen, tai katsoo – kun otetaan huomioon asianomaisen tilan kaikkien olosuhteiden erinomainen taso ja salmonellan epidemiologiset ominaisuudet –, että asiassa on vakava riski siitä, että tällaisia tapahtumia tai tilanteita on esiintynyt.

56

Havaitun salmonellatyypin useiden sellaisten negatiivisten tulosten olemassaolo, jotka on saatu myöhemmin asianomaisen tilanpitäjän aloitteesta otetuista näytteistä ja jotka on raportoitu toimivaltaiselle viranomaiselle sen jälkeen, kun tämä on tehnyt päätöksen, sekä se, että vain tietyistä rakennuksista on saatu positiivisia tuloksia ja että vain toinen rakennusta kohden otetusta kahdesta näytteestä osoittautui positiiviseksi, eivät ole merkityksellisiä olosuhteita sen määrittämiseksi, kuuluuko tällainen tilanne kyseisen ilmaisun piiriin. Parven rokotustilanne ja tilastot havaitun salmonellatyypin aikaisemmasta esiintyvyydestä tilalla ovat silloin, kun ne ovat erinomaisia, seikkoja, jotka on otettava huomioon kyseistä tarkoitusta varten, mutta yksinomaan niiden perusteella kyseessä olevan tilanteen ei voida katsoa kuuluvan mainitun ilmaisun piiriin.

57

Kahteen ensimmäiseen kysymykseen esitetty vastaus huomioon ottaen kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta Gallus gallus ‑lajin täysikasvuisissa siitosparvissa esiintyvien salmonellan serotyyppien vähentämistä koskevan unionin tavoitteen osalta 10.3.2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 200/2010, sellaisena kuin se on muutettuna 15.2.2019 annetulla komission asetuksella (EU) 2019/268, liitteessä olevan 2.2.2.2 kohdan c alakohtaa

on tulkittava siten, että

sellaisen tilan, jolla on Gallus gallus ‑lajin siitosparvia ja jolla on tehty rutiininomaisen näytteenoton yhteydessä testejä, joiden tulokset osoittivat salmonellan esiintymisen, tilanteen voidaan katsoa kuuluvan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ilmaisun ”poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaisella viranomaisella on aihetta epäillä testausten tuloksia” piiriin, kun toimivaltainen viranomainen toteaa, että asiassa on esiintynyt tapahtumia tai tilanteita, jotka vaaransivat näytteenottoprosessin ja näytteiden tutkimisprosessin asianmukaisen toteuttamisen, tai katsoo – kun otetaan huomioon asianomaisen tilan kaikkien olosuhteiden erinomainen taso ja salmonellan epidemiologiset ominaisuudet –, että asiassa on vakava riski siitä, että tällaisia tapahtumia tai tilanteita on esiintynyt.

Havaitun salmonellatyypin useiden sellaisten negatiivisten tulosten olemassaolo, jotka on saatu myöhemmin asianomaisen tilanpitäjän aloitteesta otetuista näytteistä ja jotka on raportoitu toimivaltaiselle viranomaiselle sen jälkeen, kun tämä on tehnyt päätöksen, sekä se, että vain tietyistä rakennuksista on saatu positiivisia tuloksia ja että vain toinen rakennusta kohden otetusta kahdesta näytteestä osoittautui positiiviseksi, eivät ole merkityksellisiä olosuhteita sen määrittämiseksi, kuuluuko tällainen tilanne kyseisen ilmaisun piiriin. Parven rokotustilanne ja tilastot havaitun salmonellatyypin aikaisemmasta esiintyvyydestä tilalla ovat silloin, kun ne ovat erinomaisia, seikkoja, jotka on otettava huomioon kyseistä tarkoitusta varten, mutta yksinomaan niiden perusteella kyseessä olevan tilanteen ei voida katsoa kuuluvan mainitun ilmaisun piiriin.