94

On muistutettava, että Nizzan sopimukseen perustuvalla tavaroiden ja palvelujen luokituksella pyritään ennen kaikkea vastaamaan markkinoiden tarpeisiin eikä määräämään tavaroiden keinotekoisesta jaottelusta. Luokkaotsikoissa on siten siihen alaan liittyviä ”yläkäsitteitä”, johon tavarat tai palvelut ”lähtökohtaisesti” kuuluvat. Samoin on viitattava siihen, että Nizzan sopimukseen perustuva tavaroiden ja palvelujen luokitus on tehty ainoastaan hallinnollisia tarkoituksia varten. Sen tarkoituksena on nimittäin vain helpottaa tavaramerkkihakemusten laatimista ja käsittelyä tarjoamalla tiettyjä tavara- ja palveluluokkia ja ‑ryhmiä. Lisäksi Nizzan luokitus ei voi yksinään määrittää kyseisten tavaroiden luonnetta ja ominaisuuksia (ks. tuomio 28.5.2020, Korporaciya Masternet v. EUIPO – Stayer Ibérica (STAYER), T-681/18, ei julkaistu, EU:T:2020:222, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

95

Lisäksi tavaran luokittelulla unionin oikeuden muiden säännösten mukaisesti ei ole lähtökohtaisesti ratkaisevaa merkitystä sen luokittelussa EU-tavaramerkin rekisteröimistä varten. Yhtäältä asetuksen 2017/1001 33 artiklan 1 kohdasta nimittäin ilmenee, että tavarat ja palvelut luokitellaan Nizzan luokituksen mukaisesti EU-tavaramerkin rekisteröimistä varten. Toisaalta kantajan mainitsemat unionin lainsäädäntötoimet ovat tosin ensisijaisen tärkeitä kyseisellä alalla, koska niillä suojataan lääkkeiden valmistus-, merkintä- ja jakelumenettelyä, mutta ne eivät välttämättä vaikuta siihen, kuinka tavarat ja palvelut luokitellaan Nizzan luokituksessa. Tältä osin tavaramerkin keskeistä tehtävää ei tule sekoittaa muihin tehtäviin, joita tavaramerkki voi mahdollisesti täyttää, kuten kyseessä olevan tavaran laadun takaamiseen. Tämän vuoksi tavaran luokittelu muiden unionin oikeuden säännösten kuten direktiivin 2001/83 nojalla ei ole lähtökohtaisesti ratkaisevaa sen luokittelussa EU-tavaramerkin rekisteröintiä varten (ks. tuomio 6.10.2021, Dermavita Company v. EUIPO – Allergan Holdings France (JUVEDERM), T-372/20, ei julkaistu, EU:T:2021:652, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

96

Unionin tuomioistuin täsmensi tältä osin, että unionin yleisen tuomioistuimen käyttämästä ilmaisusta ”lähtökohtaisesti” seuraa, ettei tämä tuomioistuin sulje yleisesti pois sitä ja sallii sen, että unionin oikeuden säännökset voidaan ottaa huomioon arvioitaessa asetuksen 2017/1001 18 artiklassa tarkoitettua tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ja että nämä voivat olla ratkaisevia kyseisten tavaroiden luokittelussa, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tapauksen erityisolosuhteet (ks. vastaavasti määräys 3.12.2020, Dermavita v. EUIPO, C‑400/20 P, ei julkaistu, EU:C:2020:997, 17 kohta ja määräys 4.5.2021, Dermavita v. EUIPO, C‑26/21 P, ei julkaistu, EU:C:2021:355, 17 kohta).

97

Pelkkä väite siitä, että kyseiset tavarat ovat luokkaan 5 kuuluvia ”lääkkeitä”, ei kuitenkaan riitä (ks. analogisesti tuomio 14.2.2017, Pandalis v. EUIPO – LR Health & Beauty Systems (Cystus), T-15/16, ei julkaistu, EU:T:2017:75, 57 kohta).

98

Käsiteltävässä asiassa tavaramerkkilainsäädännön mukaisen tosiasiallisen käytön arvioinnin kannalta merkityksellinen kysymys on se, ovatko tavarat, joita varten tavaramerkkiä käytetään, eli kyseiset tuotteet, samoja kuin tavarat, joita varten tavaramerkki on rekisteröity luokassa 5 (ks. analogisesti tuomio 18.11.2020, Dermavita v. EUIPO – Allergan Holdings France (JUVEDERM ULTRA), T‑643/19, ei julkaistu, EU:T:2020:549, 29 kohta).

99

Tavaramerkkilainsäädännön mukaisen tavararyhmän osalta kyseisten tuotteiden visuaalisella ulkoasulla, esimerkiksi pakkauksella tai merkinnällä, on hyvinkin merkitystä. Tämä ulkoasu on nimittäin ratkaiseva sen kannalta, mihin tavararyhmään kuluttajat tavaran luokittelevat (julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Pandalis v. EUIPO, C‑194/17 P, EU:C:2018:725, 33 kohta).

100

Tästä seuraa siis, että kohdeyleisön käsitys tavaroista, joita varten riidanalainen tavaramerkki on rekisteröity, on ratkaiseva mainitun tavaramerkin tosiasiallisen käytön arvioinnissa.

101

Unionin tuomioistuin on sitä paitsi jo todennut kohdeyleisön käsityksestä erityisesti direktiivissä 2001/83 tarkoitetuista lääkkeistä, että on otettava huomioon keskimääräisesti valistuneen kuluttajan suhtautumistapa; tuotteen muoto saattaa herättää tällaisessa kuluttajassa samanlaista erityistä luottamusta kuin lääkevalmisteet tavallisesti herättävät, kun otetaan huomioon ne takeet, joita liittyy lääkevalmisteiden valmistukseen ja myyntiin. Vaikka tuotteelle annettu ulkoinen muoto voidaan katsoa tärkeäksi indisioksi siitä, että se on luokiteltava lääkkeeksi esitystapansa perusteella, tämän muodon ei ole katsottava tarkoittavan pelkästään itse tuotteen muotoa vaan myös tuotteen päällyksen muotoa, joka saatetaan kaupallisista syistä tehdä sellaiseksi, että tuote saadaan muistuttamaan lääkettä (ks. tuomio 15.11.2007, komissio v. Saksa, C-319/05, EU:C:2007:678, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

102

Tältä osin on todettava, että asianosaiset ovat olleet kirjelmissään ja suullisessa käsittelyssä yhtä mieltä siitä, että käytön tosiasiallisuuden arvioinnin niiden tavaroiden osalta, joita varten riidanalainen tavaramerkki on rekisteröity, on perustuttava siihen, miten kohdeyleisö, joka käsiteltävässä asiassa muodostuu sekä loppukuluttajista että asiantuntijoista, mieltää asian.

103

Näiden seikkojen valossa on määritettävä, mieltääkö kohdeyleisö käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat tavarat luokkaan 5 kuuluviksi ”lääkkeiksi”, joita varten riidanalaista tavaramerkkiä on käytetty.

104

Unionin yleinen tuomioistuin on tosin jo todennut, että tuotteiden (yksinomainenkaan) myynti apteekeissa ei kuitenkaan merkitse sitä, että kyse olisi välttämättä lääkkeistä (ks. vastaavasti tuomio 17.11.2017, Endoceutics v. EUIPO – Merck (FEMIBION), T-802/16, ei julkaistu, EU:T:2017:818, 38 kohta). Se seikka, mitä kantaja ei ole kiistänyt, että tuote luovutetaan ainoastaan apteekissa lääkemääräyksen perusteella, on kuitenkin merkityksellinen tekijä, joka on otettava huomioon määriteltäessä tuotteita lääkkeiksi.

105

Lisäksi valituslautakunta tukeutui todetakseen, että riidanalaista tavaramerkkiä on käytetty luokkaan 5 kuuluvia lääkkeitä varten, liitteissä AG 11, AG 13, AG 14, AG 23 ja AG 24 oleviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin päätöksiin, joissa todetaan lähinnä, että kyseiset tuotteet ovat ”ei-haitallisia” lääkkeitä ja että riidanalaista tavaramerkkiä on katsottava käytetyn mainitussa luokassa tarkoitetuille lääkkeille. Tältä osin erityisesti Oberlandsgericht Münchenin (osavaltion ylioikeus, München) 24.2.2011 ja 16.5.2013 antamista tuomioista (liitteet AG 11 ja AG 14) ilmenee, että kyseiset tuotteet on luokiteltava direktiivin 2001/83 1 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetuiksi lääkkeiksi esitystapansa perusteella, koska yhtäältä pakkauksissa on maininta ”ayurvedinen lääketiede” ja niissä mainittiin tulehdussairaudet, joiden hoitoon tuotteet on tarkoitettu ja toisaalta kuluttaja saa lääkemääräystä koskevasta vaatimuksesta vaikutelman siitä, että on kyse ihmisten sairauksien hoitoon tarkoitetusta valmisteesta eli lääkkeestä.

106

Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon edellä 99 kohdassa todettu ulkoasun merkitys kohdeyleisön käsitykseen kyseisistä tavaroista, valituslautakunta saattoi perustellusti katsoa edellä 105 kohdassa mainittujen Oberlandsgericht Münchenin tuomioiden perusteella ja ottamalla huomioon sekä sen, että näitä tuotteita myydään vain apteekeissa lääkemääräyksen perusteella, että pakkauksissa olevat maininnat ja merkinnät, joiden avulla kohdeyleisö voi helposti käsittää tuotteet lääkkeiksi, että mainitut tuotteet on luokiteltava Nizzan luokituksen luokassa 5 tarkoitetuiksi lääkkeiksi.

107

Kantajan väitteet eivät voi kyseenalaistaa tätä päätelmää.

108

Kantajan väite, jonka mukaan ainoastaan lääkkeitä, joilla on farmakologinen vaikutus, voidaan pitää luokkaan 5 kuuluvina lääkkeinä, on hylättävä. Kuten edellä 101 kohdassa on todettu, direktiivissä 2001/83 tarkoitettujen lääkkeiden osalta merkitystä on sillä, miten kohdeyleisö käsittää asian. Tästä seuraa, että tuote, jonka kuluttaja voi esitystapansa vuoksi käsittää lääkkeeksi, voidaan myös luokitella luokkaan 5 kuuluvaksi lääkkeeksi.

109

Näin ollen on hylättävä myös muut kantajan väitteet, joiden mukaan kyseisillä tuotteilla ei ole myyntilupaa tuontijäsenvaltiossa (Saksa) eikä alkuperävaltiossa (Intia). Myyntiluvan puuttuminen eli seikka, josta kuluttaja ei välttämättä tiedä, ei nimittäin voi kyseenalaistaa toteamusta, jonka mukaan kohdeyleisö voi edellä 106 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella helposti käsittää nämä tuotteet lääkkeiksi.

110

Edellä esitetyn perusteella kantaja ei ole osoittanut, että valituslautakunta olisi tehnyt arviointivirheen ottaessaan huomioon väliintulijan esittämät ja kokonaisuutena tarkastellut todisteet todetakseen riidanalaisen päätöksen 76 kohdassa, että kohdeyleisön käsityksen mukaan riidanalaista tavaramerkkiä käytetään luokkaan 5 kuuluvia ”lääkkeitä” varten, ja saman päätöksen 78 kohdassa, että tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevassa arvioinnissa tapahtunut oikeudenloukkaus olisi joka tapauksessa vähäinen. Näin ollen tämä kolmas väite on hylättävä perusteettomana.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: