–

A, aluksi itse, sittemmin edustajanaan P. Snell,

–

Poliisihallitus, edustajinaan M. Koponen ja M. Lehtonen,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään J. Schmoll ja V.-S. Strasser,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Huttunen, I. Söderlund ja R. Tricot,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18.6.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (EYVL 1991, L 256, s. 51), sellaisena kuin se oli muutettuna 21.5.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY (EUVL 2008, L 179, s. 5) (jäljempänä direktiivi 91/477), sekä deaktivointistandardeja ja ‑tekniikoita koskevien yhteisten suuntaviivojen vahvistamisesta sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet tehdään pysyvästi ampumakelvottomiksi, 15.12.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2403 (EUVL 2015, L 333, s. 62) 3 ja 7 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty A:n vireille panemassa asiassa, joka koskee Helsingin poliisilaitoksen (Suomi) päätöstä kieltäytyä tunnustamasta ampuma-aseiden deaktivoinnista Itävallassa annettuja todistuksia, jotka oli esitetty ampuma-aseiden Suomeen siirtämisen yhteydessä.

3

Direktiivi 91/477 on kumottu aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 24.3.2021 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2021/555 (EUVL 2021, L 115, s. 1). Kyseessä olevien tosiseikkojen tapahtuma-ajan vuoksi pääasian oikeudenkäynnissä sovelletaan kuitenkin edelleen direktiivin 91/477 säännöksiä.

4

Kyseisen direktiivin johdanto-osan kolmannen ja neljännen perustelukappaleen mukaan direktiivin tarkoituksena oli aseita koskevien lainsäädäntöjen lähentäminen ottamalla käyttöön tehokas sääntely, joka mahdollistaa tuliaseiden hankinnan ja hallussapidon sekä niiden toiseen jäsenmaahan siirtämisen valvonnan jäsenvaltioissa.

5

Direktiivin 91/477 alkuperäistä sanamuotoa muutettiin direktiivillä 2008/51 muun muassa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan, jonka Euroopan komissio 16.10.2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/748/EY (EYVL 2001, L 280, s. 5) mukaisesti allekirjoitti 16.1.2002 Euroopan yhteisön puolesta, sisällyttämiseksi unionin oikeuteen.

6

Direktiivin 2008/51 johdanto-osan 1, 11, 12 ja 15 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

– –

– –

7

Direktiivin 91/477 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’tuliaseella’ tai ’ampuma-aseella’ tarkoitetaan kannettavaa piipulla varustettua asetta, jolla voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia, joka on tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan muuntaa ampumakelpoiseksi, jollei sitä ole jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jollakin liitteessä I olevassa III kohdassa mainitulla perusteella. Ampuma-aseet luokitellaan liitteessä I olevassa II kohdassa.

Tässä direktiivissä katsotaan, että esine voidaan muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia, jos

– –

2.   Tässä direktiivissä ’asekauppiaalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka elinkeinotoiminta koostuu kokonaan tai osittain ampuma-aseiden, osien ja ampumatarvikkeiden valmistuksesta, kaupasta, vaihdosta, vuokrauksesta, korjauksesta tai muuntamisesta.”

8

Kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa III kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tässä liitteessä tuliaseina ei pidetä esineitä, jotka vastaavat määritelmää, mutta jotka:

– –

Jäsenvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin sen järjestämiseksi, että toimivaltainen viranomainen tarkastaa a alakohdassa tarkoitetut deaktivointitoimenpiteet, jotta varmistetaan, että ampuma-aseelle suoritetut muutokset tekevät sen pysyvästi ampumakelvottomaksi. Jäsenvaltiot varmistavat, että mainitun tarkastuksen yhteydessä annetaan todistus tai asiakirja, joka osoittaa ampuma-aseen deaktivoinnin suoritetuksi, tai että ampuma-ase varustetaan tätä tarkoitusta varten selvästi erottuvalla merkinnällä. Komissio antaa direktiivin 13 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen deaktivointistandardeja ja ‑tekniikoita koskevat yhteiset suuntaviivat sen varmistamiseksi, että deaktivoidut ampuma-aseet on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi.

Tässä kohdassa mainittujen tuliaseiden osalta jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallista lainsäädäntöä, kunnes yhteisön tasolla on toteutettu tarvittava yhteensovittaminen.”

9

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 johdanto-osan toisessa ja kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

10

Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Henkilöt ja yksiköt, joilla on lupa ampuma-aseiden deaktivointiin”, säädetään seuraavaa:

”Ampuma-aseiden deaktivoinnin suorittavat julkiset tai yksityiset yksiköt tai henkilöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukainen lupa siihen.”

11

Mainitun täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Ampuma-aseiden deaktivoinnin tarkastaminen ja varmentaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on tarkastaa, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, jäljempänä ’tarkastusyksikkö’.

2.   Jos tarkastusyksiköllä on lupa myös ampuma-aseiden deaktivointiin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä tehtävät ja niitä suorittavat henkilöt ovat kyseisessä yksikössä selkeästi erillään.

3.   Komissio julkaisee verkkosivustollaan jäsenvaltioiden nimeämistä tarkastusyksiköistä laaditun luettelon, joka sisältää tarkat tiedot tarkastusyksiköstä, sen tunnuksen sekä yhteystiedot.

4.   Jos ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, tarkastusyksikkö antaa ampuma-aseen omistajalle liitteessä III esitetyn mallin mukaisen deaktivointitodistuksen. Kaikki deaktivointitodistukseen sisältyvät tiedot on esitettävä sekä sen jäsenvaltion kielellä, jossa deaktivointitodistus annetaan, että englanniksi.

– –”

12

Mainitun täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Täydentävät deaktivointitoimenpiteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön liitteessä I esitettyjä teknisiä eritelmiä täydentäviä toimenpiteitä ampuma-aseiden deaktivoimiseksi alueellaan.

2.   Komissio analysoi säännöllisesti direktiivillä [91/477] perustetun komitean kanssa mahdollisia jäsenvaltioiden toteuttamia täydentäviä toimenpiteitä ja harkitsee liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien tarkistamista aikanaan.”

13

Saman täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtäminen [Euroopan] unionissa”, säädetään seuraavaa:

”1.   Deaktivoituja ampuma-aseita saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan, jos ne on varustettu yhteisellä yksilöivällä merkinnällä ja niiden mukana on tämän asetuksen mukainen deaktivointitodistus.

2.   Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion antamat deaktivointitodistukset, jos todistus täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltiot, jotka ovat ottaneet käyttöön täydentäviä toimenpiteitä 6 artiklan mukaisesti, voivat kuitenkin vaatia todisteita siitä, että niiden alueelle siirrettävä deaktivoitu ampuma-ase on kyseisten täydentävien toimenpiteiden mukainen.”

14

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Ilmoitusvelvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimenpiteistä, jotka ne toteuttavat tämän asetuksen soveltamisalalla sekä mahdollisista 6 artiklan mukaisesti käyttöön otetuista täydentävistä toimenpiteistä. Tätä varten jäsenvaltioiden on sovellettava [teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä9.9.2015 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivissä (EU) 2015/1535 [(EUVL 2015, L 241, s. 1)] säädettyjä ilmoitusmenettelyjä.”

15

Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I, jonka otsikko on ”Ampuma-aseiden deaktivointia koskevat tekniset eritelmät” ja joka sisältää kolme taulukkoa, esitetään deaktivointitoimet, jotka on suoritettava eri tyyppisten ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien tekemiseksi pysyvästi ampumakelvottomiksi.

16

Mainitun täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III vahvistetaan deaktivoituja ampuma-aseita koskevan todistuksen malli, jota jäsenvaltioiden nimeämien tarkastusyksikköjen on noudatettava.

17

Ampuma-aselain (1/1998), sellaisena kuin se on muutettuna, 91 §:ssä säädetään, että kun asealan elinkeinolupa tai yksityistä käyttöä varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa raukeaa tai se peruutetaan, poliisin on tehtävä päätös ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten ottamisesta poliisin haltuun, jollei niitä jo ole luovutettu asianmukaisen luvan haltijalle. Poliisin on tehtävä päätös haltuunotosta myös, jos luvattoman ampuma-aseen tai aseen osan taikka luvattomien patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitäjä oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä poliisille ja luovuttaa sen poliisin haltuun.

18

Ampuma-aselain, sellaisena kuin se on muutettuna, 112 a §:ssä, jonka otsikko on ”Deaktivoidun ampuma-aseen siirto ja tuonti Suomeen”, säädetään, että sen, joka siirtää tai tuo Suomeen deaktivoidun ampuma-aseen, on 30 päivän kuluessa siirrosta tai tuonnista esitettävä ampuma-ase poliisilaitokselle tai Poliisihallitukselle tarkastusta varten.

19

A, joka harjoittaa liiketoimintanaan sotahistoriallisen keräilytavaran myyntiä, on 17.10.2017 siirtänyt Suomeen kolme Itävallasta peräisin olevaa rynnäkkökivääriä.

20

A esitti 24.10.2017 ampuma-aselain 112 a §:n mukaisesti Helsingin poliisilaitokselle nämä aseet deaktivoituina ja esitti Itävaltaan sijoittautuneen yhtiö B:n 9.10.2017 antamat deaktivointitodistukset.

21

Helsingin poliisilaitos teki 15.2.2018 ampuma-aselain 91 §:n 2 momentin mukaisen päätöksen mainittujen aseiden haltuunottamisesta. Se nimittäin katsoi, että näiden rynnäkkökiväärien deaktivointi ei ollut täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 liitteessä I säädettyjen teknisten vaatimusten mukainen. Näin ollen se katsoi, että näitä aseita oli pidettävä ampuma-aseina, joiden hallussapitoon tarvitaan lupa.

22

A valitti tästä päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen (Suomi) katsoen, ettei Helsingin poliisilaitoksen asiana ole tarkastaa kyseisten aseiden deaktivointia, koska aseet olivat peräisin Itävallasta, jossa ne oli deaktivoitu. A:n mukaan poliisin olisi yhtäältä pitänyt täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustaa yhtiö B:n antama deaktivointitodistus. Toisaalta A oli esittänyt todisteita siitä, että kyseisten aseiden deaktivointi täytti täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I vahvistetut vaatimukset, eli Itävallan puolustus- ja urheiluministeriön kanssa käydyn sähköpostiviestien vaihdon, jossa kyseinen ministeriö vahvisti, että aseseppäyritys B oli yksi Itävallan nimeämistä 16 tarkastusyksiköstä.

23

Poliisihallitus katsoi, että kyseisiä aseita ei voida pitää deaktivoituina, koska niiden deaktivointi oli suoritettu puutteellisesti ja lisäksi deaktivointitodistuksen on antanut yhtiö B, joka ei ole mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja jota ei mainita saman asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetyssä komission laatimassa luettelossa. Se korosti tältä osin, että tässä komission laatimassa luettelossa mainittu viranomainen Itävallan osalta ei ollut yhtiö B vaan sisäasiainministeriö.

24

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen 26.6.2019 antamallaan päätöksellä. Kyseinen tuomioistuin nimittäin katsoi täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 ja 8 artiklasta ilmenevän, että ainoastaan komission ylläpitämään luetteloon merkityn toimivaltaisen tarkastusyksikön antamaa deaktivointitodistusta voidaan pitää kyseisen täytäntöönpanoasetuksen mukaisena todistuksena. Koska Helsingin poliisilaitokselle ei ollut esitetty tällaisen tarkastusyksikön antamaa deaktivointitodistusta, poliisilaitos on voinut tarkastaa aseet teknisesti ja sen jälkeen ottaa ne haltuunsa.

25

A on hakenut muutosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa (Suomi), joka on nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

26

Kyseisellä tuomioistuimella on asiassa epätietoisuutta neljänlaisista syistä. Se katsoo ensinnäkin, että täytäntöönpanoasetuksella 2015/2403 käyttöön otettu vastavuoroista tunnustamista koskeva järjestelmä ei ole selkeä siltä osin kuin siinä ei säädetä, otetaanko jäsenvaltion nimeämä yksikkö komission laatimaan luetteloon automaattisesti vai perustuuko luetteloon ottaminen komission nimenomaiseen päätökseen.

27

Toiseksi se pohtii, voidaanko kaupallisen yhtiön kaltaista yksityisoikeudellista oikeushenkilöä pitää direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa III kohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena tai tarkastusyksikkönä.

28

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyjä kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn tarkastusyksiköistä laaditun luettelon julkaisemisen tuottamista oikeusvaikutuksista. Vaikka kyseinen tuomioistuin pitää mahdollisena, että julkaisemisella on vain informatiivinen vaikutus, se on kuitenkin taipuvainen katsomaan, että tällä julkaisemisella on konstitutiivinen vaikutus siten, että deaktivointitodistuksen tunnustaminen edellyttää, että todistuksen antaja on asianmukaisesti nimetty tarkastusyksikkö, jota koskevat yksityiskohtaiset tiedot mainitaan komission kyseisen säännöksen nojalla laatimassa luettelossa. Tällaisella tulkinnalla voidaan nimittäin parhaiten taata unionin oikeuden yhtenäisyys, ja sillä vältetään vaara siitä, että eri jäsenvaltioiden viranomaiset tulkitsevat ampuma-aseiden deaktivointia koskevia standardeja eri tavoin.

29

Koska Itävallan viranomaiset ovat vahvistaneet A:lle lähettämässään kirjeessä, että ne olivat nimenneet yhtiö B:n täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tarkastusyksiköksi, korkein hallinto-oikeus pohtii neljänneksi, voidaanko yksikön mainitsematta jättäminen komission täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla julkaisemassa luettelossa korjata esittämällä tällainen todiste mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkastusyksikön asemasta.

30

Tässä tilanteessa korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Kun kyse on deaktivoitujen ampuma-aseiden siirtämisestä unionissa ja kun otetaan huomioon [direktiivin 91/477] säännökset – – sekä [täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 säännökset] ja erityisesti asetuksen 3 artiklan 1 kohta:

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, ovatko direktiivin 91/477 liitteessä I oleva III kohta ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artikla esteenä sille, että kaupallisen yhtiön kaltainen yksityisoikeudellinen oikeushenkilö kuuluu kyseisen säännöksen 1 kohdassa tarkoitetun tarkastusyksikön käsitteen alaan, kun kyseistä oikeushenkilöä ei mainita komission kyseisen säännöksen 3 kohdan nojalla julkaisemassa luettelossa.

32

Ensiksi on tutkittava, onko täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklassa tarkoitetun tarkastusyksikön käsitteeseen sisällytettävä kaupallisen yhtiön kaltainen yksityisoikeudellinen oikeushenkilö. Tältä osin on todettava, että vaikka direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa III kohdassa ja kyseisessä 3 artiklassa mainitaan toimivaltaisen viranomaisen käsite, jota viimeksi mainitun säännöksen 1 kohdassa kutsutaan tarkastusyksiköksi, kummassakaan näistä säännöksistä tai missään muussakaan kyseisen direktiivin tai täytäntöönpanoasetuksen säännöksessä ei täsmennetä, mitä ”toimivaltaisella viranomaisella” ja ”tarkastusyksiköllä” tarkoitetaan.

33

Koska kyseisiin säännöksiin ei sisälly näiden käsitteiden osalta mitään viittausta kansalliseen oikeuteen, niitä on kuitenkin pidettävä unionin oikeuden itsenäisinä käsitteinä, joilla pyritään varmistamaan yhtenäinen tulkinta kaikissa jäsenvaltioissa.

34

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että niiden termien merkitys ja ulottuvuus, joita ei ole määritelty unionin oikeudessa, on määriteltävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka niillä on yleiskielessä, ottaen samalla huomioon se asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon ne kuuluvat (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2019, Falck Rettungsdienste ja Falck, C‑465/17, EU:C:2019:234, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Aluksi on todettava näiden säännösten sanamuodosta, että täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa ja direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa III kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, jota kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa kutsutaan tarkastusyksiköksi, tarkastamaan, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, ja näin ollen varmistamaan, että ampuma-aseelle suoritetut muutokset tekevät sen pysyvästi ampumakelvottomaksi.

36

Käsitteet ”viranomainen” tai ”yksikkö” on ymmärrettävä niiden tavanomaisessa merkityksessä siten, että niillä viitataan kaikkiin yksikköihin, joilla on tietynluonteinen toimivalta, joten sillä, onko tällainen yksikkö julkisoikeudellinen vai yksityisoikeudellinen, ei ole merkitystä. Vaikka täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että kyseisen yksikön tehtävänä on ”tarkastaminen”, tällainen täsmennys osoittaa vain sen käyttämän toimivallan luonnetta eli toimivaltaa sen tarkastamiseen, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, sekä tapauksen mukaan toimivaltaa deaktivointitodistuksen antamiseen kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, eikä siinä täsmennetä, onko mainittu yksikkö luonteeltaan julkisoikeudellinen vai yksityisoikeudellinen.

37

Näistä seikoista ei sen sijaan voida päätellä, että kyseiset käsitteet välttämättä sisältyisivät julkisyhteisön tai ‑laitoksen käsitteeseen, jolla viitataan erityisesti valtioon, alue- tai paikallistason julkisyhteisöihin sekä elimiin, jotka valtio tai nämä muut julkisyhteisöt ovat perustaneet täyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2020, NMI Technologietransfer, C‑516/19, EU:C:2020:754, 47 kohta).

38

Tästä seuraa, että sekä julkiset että yksityiset yksiköt voivat kuulua saman täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohtaan ja direktiivin 91/477 liitteessä I olevaan III kohtaan sisältyvien toimivaltaisen viranomaisen ja tarkastusyksikön käsitteiden alaan, joten yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, kuten pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kaupallinen yhtiö, voi olla tällainen ”toimivaltainen viranomainen” tai ”tarkastusyksikkö”.

39

Tämä tulkinta saa tukea täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdan asiayhteydestä. Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklassa nimittäin säädetään, että ampuma-aseiden deaktivoinnin suorittavat julkiset tai yksityiset yksiköt tai henkilöt, joilla on kansallisen lainsäädännön mukainen lupa siihen, kun taas kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos tarkastusyksikkö toimii myös ampuma-aseiden deaktivoijana, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä tehtävät ja niitä suorittavat henkilöt ovat kyseisessä yksikössä selkeästi erillään. Näin ollen mainitun täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklasta ja 3 artiklan 2 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että ampuma-aseen deaktivoinnin tarkastaminen voidaan antaa yksityisoikeudellisen oikeushenkilön tehtäväksi.

40

Myös direktiivin 91/477 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 tavoitteet tukevat tätä tulkintaa.

41

Direktiivin 2008/51 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että direktiivillä 91/477 pyritään saattamaan keskenään tasapainoon eräiden ampuma-aseiden tietyn liikkumisvapauden olemassaolo ja tarve säännellä mainittua vapautta tietyin näiden esineiden luonteeseen mukautetuin turvallisuustakein yleisen turvallisuuden korkean tason varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2018, Buhagiar ym., C‑267/16, EU:C:2018:26, 49–52 kohta).

42

Nämä takeet ilmenevät ensinnäkin direktiivin 2008/51 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa vaatimuksesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on valvottava asekauppiaiden toimintaa tiukasti, erityisesti varmistamalla asekauppiaiden ammattitaito ja luotettavuus.

43

Toiseksi, kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee, lainsäätäjän tarkoituksena on ollut ampuma-aseiden jäljittämisen helpottaminen sekä ampuma-aseiden, niiden osien ja ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan tehokas torjuminen parantamalla jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa.

44

Kolmanneksi täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 johdanto-osan toisesta ja kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että jäsenvaltioiden on nimettävä tarkastusyksikkö, jonka tehtävänä on tarkastaa ja todentaa, että ampuma-aseelle suoritetut muutokset tekevät sen pysyvästi ampumakelvottomaksi eli että direktiivin 91/477 liitteessä I olevan III kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaan kaikki ampuma-aseen olennaiset osat on tehty pysyvästi toimintakelvottomiksi siten, ettei niitä voida poistaa, asentaa uudelleen tai muuttaa tarkoituksena tehdä ampuma-aseesta uudelleen ampumakelpoinen.

45

Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon deaktivoiduista ampuma-aseista yleiselle turvallisuudelle aiheutuvat riskit, niiden vapaa liikkuvuus voidaan varmistaa ainoastaan valvomalla tiukasti niiden deaktivoinnille asetettuja edellytyksiä ja varmistamalla, että deaktivointi on suoritettu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, mikä asianomaisen jäsenvaltion nimeämän tarkastusyksikön on tarkastettava.

46

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 43–49 kohdassa, ei ole syytä katsoa, että yksityisoikeudellisen oikeushenkilön nimeäminen ”tarkastusyksiköksi”, jonka tehtävänä on sen tarkastaminen, että ampuma-aseiden deaktivointi on suoritettu kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti, ja vastaavan todistuksen antaminen, olisi sellaisenaan omiaan vaarantamaan mainitulla direktiivillä ja mainitulla täytäntöönpanoasetuksella tavoitellut päämäärät, kunhan tähän nimeämiseen liittyy asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten suorittama kyseisen oikeushenkilön tehokas ja tiukka valvonta, joka – silloin kun kyse on asekauppiaasta, kuten pääasiassa on – kohdistuu erityisesti sen ammattitaitoon ja luotettavuuteen.

47

Toiseksi on ratkaistava, edellyttääkö täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen katsominen kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi tarkastusyksiköksi sitä, että se on myös mainittu komission kyseisen artiklan 3 kohdan nojalla julkaisemassa luettelossa.

48

Tältä osin on syytä todeta, että kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on nimettävä tarkastusyksikkönsä, kun taas kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetään, että komissio julkaisee verkkosivustollaan jäsenvaltioiden nimeämistä tarkastusyksiköistä laaditun luettelon sekä tarkat tiedot niistä, kuten niiden tunnuksen sekä yhteystiedot.

49

Mainitun täytäntöönpanoasetuksen 8 artiklasta ilmenee lisäksi, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 soveltamisalalla toteuttamistaan toimenpiteistä.

50

Näistä säännöksistä yhdessä luettuina seuraa, että kunkin jäsenvaltion on vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen välittömästi ilmoitettava komissiolle tarkat tiedot nimeämästään tarkastusyksiköstä, sen tunnus ja yhteystiedot ja lisäksi ilmoitettava kaikki näihin tietoihin vaikuttavat muutokset siten, että kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa säädetty luettelo on jatkuvasti ajan tasalla ja täydellinen.

51

Kuten tämän tuomion 43 kohdassa on muistutettu, unionin lainsäätäjän tarkoituksena on nimittäin ollut edistää jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa ampuma-aseiden jäljittämisen helpottamiseksi ja ampuma-aseiden sekä niiden osien ja ampumatarvikkeiden laittoman kaupan ja laittoman valmistuksen torjumiseksi tehokkaasti.

52

Täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että kun deaktivoituja ampuma-aseita siirretään unionissa, jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion antamat deaktivointitodistukset, jos nämä todistukset täyttävät tässä täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt vaatimukset.

53

Tässä yhteydessä täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 3 kohdassa säädetyn luettelon laatimisella ja ajan tasalla pitämisellä on keskeinen merkitys, ja on siis ratkaisevaa, että tässä luettelossa mainitaan tarkasti kaikki jäsenvaltioiden nimeämät tarkastusyksiköt ja että sen sisältämät tiedot saatetaan viipymättä ajan tasalle. Kyseisen luettelon laatimisen tarkoituksena on nimenomaan mahdollistaa se, että sen valtion valvontaviranomaiset, johon deaktivoidut ampuma-aseet siirretään, voivat yksinkertaisen, välittömän ja tehokkaan julkistamisjärjestelmän avulla varmistua siitä, että kyseessä olevat deaktivointitodistukset antanut yksikkö on todellakin kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkastusyksikkö.

54

Näin ollen on katsottava, että tarkastusyksikön merkitseminen komission laatimaan luetteloon, mikä edellyttää, että kukin jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 8 artiklan mukaisesti kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa mainitut tiedot, on ehdoton edellytys, jota on noudatettava, jotta kaupallisen yhtiön kaltaista yksityisoikeudellista oikeushenkilöä pidettäisiin direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa III kohdassa ja mainitun täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklassa tarkoitettuna tarkastusyksikkönä.

55

Tästä seuraa, että tähän luetteloon merkityltä yksiköltä peräisin olevat tiedot, joiden mukaan jäsenvaltio, johon tämä yksikkö kuuluu, on nimennyt tarkastusyksiköksi jonkin muun yksikön, jota ei ole mainittu kyseisessä luettelossa, eivät riitä osoittamaan, että viimeksi mainittu yksikkö olisi direktiivin 91/477 liitteessä I olevan III kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklassa tarkoitettu tarkastusyksikkö.

56

Ainoastaan tämän tuomion 54 kohdasta ilmenevä tarkastusyksikön käsitteen tulkinta on omiaan mahdollistamaan sen, että sen valtion valvontaviranomaiset, johon deaktivoidut ampuma-aseet siirretään, voivat välittömästi ja tehokkaasti tarkastaa ampuma-aseiden deaktivointitodistuksen antaneen tarkastusyksikön identiteetin ja näin säilyttää yleisen turvallisuuden korkean tason varmistumalla ampuma-aseiden deaktivoinnista ja suojautumalla siltä riskiltä, että epäasianmukaisesti deaktivoidusta ampuma-aseesta voitaisiin tehdä uudelleen ampumakelpoinen.

57

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kaupallisen yhtiön kaltainen yksityisoikeudellinen oikeushenkilö kuuluu viimeksi mainitun säännöksen 1 kohdassa tarkoitetun tarkastusyksikön käsitteen alaan, kun kyseinen oikeushenkilö mainitaan komission kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla julkaisemassa luettelossa.

58

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kun jäsenvaltion nimeämä tarkastusyksikkö antaa ampuma-aseen deaktivointitodistuksen, jäsenvaltion, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, on tunnustettava kyseinen todistus.

59

On syytä todeta, että kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on tunnustettava toisen jäsenvaltion antamat deaktivointitodistukset, jos todistus täyttää mainitussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyt vaatimukset.

60

Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että tarkastusyksikön antaman todistuksen tunnustaminen ei ole automaattista eikä ehdotonta, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 73 ja 74 kohdassa, koska tunnustamisen edellytyksenä on, että todistus täyttää mainitussa asetuksessa säädetyt vaatimukset.

61

Kuten nimittäin tämän tuomion 41 kohdassa on muistutettu, yleisen turvallisuuden korkean tason varmistamiseksi ampuma-aseiden kaltaisten esineiden vapaa liikkuvuus on rajattava näiden esineiden luonteeseen mukautetuilla takeilla, mikä merkitsee tämän tuomion 44 kohdassa todetun mukaisesti sitä, että epäasianmukaisesti deaktivoitujen aseiden uudelleen ampumakelpoisiksi tekemisen riskiltä on suojauduttava varmistautumalla siitä, että kaikki ampuma-aseiden olennaiset osat on tehty pysyvästi toimintakyvyttömiksi siten, ettei niitä voida poistaa, asentaa uudelleen tai muuttaa tarkoituksena tehdä ampuma-aseista uudelleen ampumakelpoisia.

62

Tätä varten sen jäsenvaltion viranomaiset, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, voivat täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 6 artiklan nojalla mahdollisesti toteutettujen täydentävien deaktivointitoimenpiteiden valvonnan lisäksi suorittaa joukon tarkastuksia tämän aseen ja sen mukana olevan deaktivointitodistuksen esittämisen yhteydessä.

63

Kuten tämän tuomion 57 kohdasta ilmenee, tässä yhteydessä on ensinnäkin tärkeää, että kyseisen deaktivointitodistuksen on antanut jäsenvaltion nimeämä tarkastusyksikkö, joka on merkitty komission kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdan nojalla julkaisemaan luetteloon.

64

Toiseksi täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 3 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että annettu deaktivointitodistus on kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä III olevan mallin mukainen ja että siinä olevat tiedot esitetään sekä sen jäsenvaltion kielellä, jossa deaktivointitodistus annetaan, että englanniksi.

65

Kolmanneksi mainitun täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 4 kohdasta ilmenee myös, että kyseisen todistuksen antamisen edellytyksenä on, että ampuma-aseen deaktivointi on suoritettu täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 liitteessä I esitettyjen teknisten eritelmien mukaisesti. Näin ollen mainitun todistuksen antamisen erityisenä tarkoituksena on osoittaa konkreettisesti tarkastusyksikön toteamus, jonka mukaan deaktivointitoimet on suoritettu kyseisten teknisten eritelmien mukaisesti, jotta varmistetaan, että ampuma-aseen olennaiset osat on tehty pysyvästi toimintakelvottomiksi siten, ettei niitä voida poistaa, asentaa uudelleen tai muuttaa tarkoituksena tehdä ampuma-aseesta uudelleen ampumakelpoinen.

66

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 88 kohdassa, tässä yhteydessä sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, ei ole velvollisuutta tunnustaa toisen jäsenvaltion nimeämän tarkastusyksikön antamaa kyseisen aseen mukana olevaa deaktivointitodistusta, jos nämä viranomaiset toteavat kyseessä olevan aseen pääpiirteittäisen tutkimisen yhteydessä, että kyseinen todistus ei selvästikään täytä kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettuja vaatimuksia.

67

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa III kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/2403 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kun tarkastusyksikkö on antanut ampuma-aseen deaktivointitodistuksen, jäsenvaltion, johon deaktivoitu ampuma-ase siirretään, on tunnustettava mainittu todistus, paitsi jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat kyseessä olevan aseen pääpiirteittäisen tutkimisen yhteydessä, että kyseinen todistus ei selvästikään täytä kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa vahvistettuja vaatimuksia.

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: