1.

Direktiivissä 90/270/ETY (jäljempänä näyttöpäätetyötä koskeva direktiivi), ( 2 ) joka annettiin vuonna 1990, jolloin näyttöpäätelaitteilla tehtävä työ ei ollut yhtä yleistä, vahvistetaan tiettyjä näyttöpäätteisiin liittyviä työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Nykypäivän näkökulmasta kyseiseen direktiiviin sisältyy osatekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa itsestään selviltä tai jopa nostalgisilta, kuten kirjoituskoneiden jättäminen sen soveltamisalan ulkopuolelle. ( 3 ) Näyttöpäätetyötä koskevassa direktiivissä annetaan kuitenkin myös oikeuksia, joilla on paljon enemmän merkitystä nykyaikana, jona näyttöpäätetyö on läsnä kaikkialla. Tämä pätee esimerkiksi oikeuksiin, jotka johtuvat kyseisen direktiivin 9 artiklan 3 kohdasta, joka koskee työntekijän oikeutta näyttöpäätetyöhön sopiviin ”erityisiin korjaaviin apuneuvoihin”.

2.

Tämä oikeus on kyseessä käsiteltävässä asiassa. Käytyään erikoislääkärillä valittaja, jonka näkökyky oli heikentynyt, osti uudet silmälasit, joissa oli korjaavat linssit. Hänen työnantajansa kieltäytyi maksamasta niistä aiheutuneita kustannuksia. Tämän seurauksena riita-asia päätyi Curtea de Apel Clujin (ylioikeus, Cluj, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, käsiteltäväksi.

3.

Kyseinen tuomioistuin on muun muassa epävarma siitä, käsittääkö ilmaisu ”erityiset korjaavat apuneuvot”, joka sisältyy näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohtaan, silmälasit, joissa on korjaavat linssit.

4.

Vaikka asia vaikuttaakin ensi näkemältä vähäpätöiseltä, tulkinnalla, jonka unionin tuomioistuin esittää tästä käsitteestä, on laajempia vaikutuksia paitsi valittajan terveyteen myös kaikkien työntekijöiden, joiden on tehtävä näyttöpäätetyötä, kansallisen lainsäädännön mukaiselle suojelujärjestelmälle.

5.

Näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan otsikko on ”Työntekijöiden silmien ja näön suojelu”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Työntekijöiden on päästävä asianmukaiseen silmien ja näön tarkastukseen, jonka suorittajalla on siihen tarvittava pätevyys:

2.   Työntekijöiden on päästävä silmälääkärin tutkimukseen, jos se 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tulosten perusteella on tarpeen.

3.   Työntekijöille on annettava kyseiseen työhön sopivat, erityiset korjaavat apuneuvot, jos 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tai 2 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tulokset osoittavat sen olevan tarpeen eikä tavanomaisia korjaavia apuneuvoja voi käyttää.

4.   Tämän artiklan mukaiset toimenpiteet eivät saa missään olosuhteissa aiheuttaa työntekijöille lisäkustannuksia.

5.   Työntekijöille järjestettävä silmien ja näön suojelu voidaan järjestää osana kansallista terveydenhuoltojärjestelmää.”

6.

Pääasian valittaja työskentelee Romanian Inspectoratul General pentru Imigrărissa (maahanmuuttovirasto, jäljempänä virasto). Osana työtehtäviään hänen on tehtävä työtä näyttöpäätelaitteilla. Valittaja väittää, että näyttöpäätetyö yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa johti hänen näkökykynsä merkittävään heikkenemiseen, minkä vuoksi hänen oli erikoislääkärin kehotuksesta vaihdettava silmälasejaan.

7.

Valittaja toteaa, ettei Romanian kansallisesta terveydenhuoltojärjestelmästä voitu korvata 2629 Romanian leun (RON) määrää (n. 543 euroa asian vireillepanoajankohtana) näön korjaamiseen tarkoitetun erityisen korjaavan apuneuvon ja silmälasikehysten, linssien, kehystämisen ja työn kustannuksia koskevista kuiteista ilmenevistä kustannuksista. Valittaja pyysi työnantajaansa, virastoa, korvaamaan kyseisen määrän, mutta pyyntö hylättiin.

8.

Tämän jälkeen, 19.6.2020, valittaja nosti Tribunalul Clujissa (alioikeus, Cluj, Romania) työnantajaansa vastaan kanteen, jossa hän vaati, että vastapuoli velvoitetaan maksamaan hänelle vaadittu määrä. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi hänen vaatimuksensa sillä perusteella, etteivät tällaisen korvauksen oikeudelliset edellytykset täyttyneet. Näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä ( 4 ) ei annettu oikeutta erityisten korjaavien apuneuvojen kustannusten korvaamiseen vaan ainoastaan oikeus saada tällaisia apuneuvoja, jos niiden käyttö on välttämätöntä.

9.

Valittaja valitti kyseisestä tuomiosta Curtea de Apel Clujiin, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käsiteltävässä asiassa.

10.

Kyseinen tuomioistuin pitää näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklaan sisältyvän käsitteen ”erityiset korjaavat apuneuvot” tulkintaa välttämättömänä, koska kyseistä käsitettä ei määritellä mainitussa direktiivissä. Se myös katsoo, että kyseisen käsitteen on tulkittava käsittävän silmälasit siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä työntekijöille, joiden näkökyky on heikentynyt työolojensa seurauksena. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi epävarma siitä, ovatko näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklassa mainitut ”erityiset korjaavat apuneuvot” apuneuvoja, joita käytetään yksinomaan työpaikalla, vai voidaanko niitä käyttää myös työpaikan ulkopuolella.

11.

Tässä tilanteessa Curtea de Apel Cluj päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

12.

Kirjallisia huomautuksia esittivät virasto, Italian ja Romanian hallitukset sekä Euroopan komissio. Istuntoa ei pyydetty, eikä sitä pidetty.

13.

Unionin tuomioistuin pyysi, että ratkaisuehdotuksessani keskityttäisiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen. Tällä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ohjeita siihen, onko käsitettä ”erityiset korjaavat apuneuvot”, jota käytetään näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklassa, tulkittava siten, että silmälasit, joissa on korjaavat linssit, eivät kuulu sen piiriin.

14.

Tähän kysymykseen vastatakseni etenen seuraavalla tavalla. Ensin esitän joitain alustavia huomautuksia, jotka liittyvät näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin sääntely-yhteyteen, joka vaikuttaa sen tulkintaan (A). Toiseksi esitän käsitteestä ”erityiset korjaavat apuneuvot” tulkinnan vastatakseni siihen, pitääkö kyseinen ilmaus sisällään silmälasit, joissa on korjaavat linssit, ja jos, niin millaiset (B).

15.

Näyttöpäätetyötä koskeva direktiivi on yksi 20 ( 5 )”tytärdirektiivistä”, ( 6 ) ja se annettiin direktiivin 89/391/ETY (jäljempänä puitedirektiivi) ( 7 ) 16 artiklan 1 kohdan nojalla.

16.

Kuten äiti muokkaa lapsensa elämänkatsomusta, puitedirektiivin yleinen tavoite ulottuu myös näyttöpäätetyötä koskevaan direktiiviin, myös näyttöpäätelaitteilla tehtävää työtä koskevaan erityisalaan. ( 8 ) Näin ollen on tarpeen esitellä puitedirektiivi lyhyesti.

17.

Puitedirektiivi annettiin ETY:n perustamissopimuksen 118 a artiklan (nykyisin SEUT 153 artikla), joka muodostaa sosiaalipoliittisten toimenpiteiden oikeusperustan, perusteella. ( 9 ) Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseisellä määräyksellä annetaan unionille laaja harkintavalta toteuttaa toimenpiteitä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. ( 10 )

18.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) voimaantulon myötä työntekijöiden terveys ja turvallisuus vahvistettiin unionin oikeusjärjestelmässä tunnustettuna perusoikeutena. Sen 31 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella työntekijällä on oikeus terveellisiin, turvallisiin ja ihmisarvoisiin työoloihin ja työehtoihin”. On kiinnostavaa, että perusoikeuskirjan selityksissä todetaan, että 31 artiklan 1 kohdan innoittajana toimi puitedirektiivi. ( 11 ) Näin ollen voidaan päätellä, että kyseinen direktiivi on antamisestaan lähtien ilmentänyt perusoikeutta, joka ainoastaan kodifioitiin perusoikeuskirjalla.

19.

Edellä esitetyn mukaisesti unionin tuomioistuin vahvisti, että puitedirektiivin soveltamisala ja säännökset edellyttävät laajaa tulkintaa. ( 12 ) Samanaikaisesti sen soveltamisalaa, tai muiden työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseen tähtäävien direktiivin soveltamisalaa, koskevien poikkeusten on oltava rajoitettuja. ( 13 )

20.

Puitedirektiivin selkeänä tarkoituksena on kannustaa työterveyden ja ‑turvallisuuden parantamiseen, ( 14 ) kun taas tämä tavoite saavutetaan ”tytärdirektiivien” mukaisilla kahdentyyppisillä toimenpiteillä: toimenpiteillä, joilla ehkäistään vaarallisesta työympäristöstä työntekijöiden terveydelle aiheutuvia riskejä, ( 15 ) ja toimenpiteillä, joilla pyritään korjaamaan tiettyjen työntekijäryhmien työterveys- ja turvallisuusolosuhteita. ( 16 )

21.

Näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklaa onkin tulkittava ( 17 ) ottaen huomioon tämä yhteinen tavoite sekä korjata että ehkäistä tilanteita, jotka liittyvät työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen. ( 18 )

22.

Näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin tavoitteissa, luettuina sen sääntelykehyksen valossa, jonka osa direktiivi on, tunnustetaan tarve suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta tunnistamalla ja korjaamalla heidän näköön liittyvät vaikeutensa.

23.

Kyseisen direktiivin 9 artiklassa muunnetaan tämä yleinen suojelutavoite työntekijän oikeuksiksi. Niihin kuuluu oikeus silmälääkärin tutkimukseen ja erityisiin korjaaviin apuneuvoihin, jos niiden käyttö on tarpeen.

24.

Mainitun 9 artiklan 1 kohdassa täsmennetäänkin ensin, että työntekijöillä, jotka käyttävät työssään näyttöpäätelaitteita, on oikeus päästä asianmukaiseen silmien ja näön tarkastukseen ennen näyttöpäätetyön aloittamista ja sen aikana. ( 19 ) Saman artiklan 2 kohdassa annetaan sitten työntekijöille oikeus päästä tarvittaessa silmälääkärin tutkimukseen. Jos tarkastuksen tai tutkimuksen tulokset osoittavat sen olevan tarpeen eikä tavanomaisia korjaavia apuneuvoja voida käyttää, 9 artiklan 3 kohdan mukaan työntekijöillä on oikeus saada maksutta käyttöönsä erityisiä korjaavia apuneuvoja. ( 20 )

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, kuuluvatko käsitteeseen ”erityiset korjaavat apuneuvot” myös silmälasit, joissa on korjaavat linssit.

26.

Aluksi jonkinlaista valaistusta asiaan saadaan näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin lainsäädäntöhistoriasta. Kuten komissio totesi kirjallisissa huomautuksissaan, on niin, että vaikka kyseistä direktiiviä koskevassa alkuperäisessä ehdotuksessa käytettiin käsitettä ”silmälasit”, se korvattiin myöhemmin laajemmalla käsitteellä ”korjaavat apuneuvot”. ( 21 ) Viimeksi mainittu käsittää siten paitsi silmälasit myös oletettavasti muunlaiset apuneuvot, joilla voidaan korjata näköön liittyviä vaikeuksia tai ehkäistä näölle aiheutuvia haittoja (kuten sinisen valon suodattimet).

27.

Siten, vaikka näyttöpäätetyötä koskevassa direktiivissä erotetaan ”tavanomaiset” ja ”erityiset””korjaavat apuneuvot”, molemmat käsitteet kattavat silmälasit. Sitä, mitä ”erityisellä” korjaavalla apuneuvolla ymmärretään, tai yksinkertaisemmin, mitä ”erityiset” silmälasit ovat, ei kuitenkaan ole määritelty, joten sitä on tulkittava. Tarkastelenkin seuraavaksi sen tulkintaa.

28.

”Tavanomaisten” ja ”erityisten” korjaavien apuneuvojen erottaminen ja 9 artiklan systematiikka, jossa sallitaan ”erityisten” korjaavien apuneuvojen antaminen vasta, kun niiden tarpeellisuus on todettu 1 kohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa tai 2 kohdassa tarkoitetussa tutkimuksessa, jos ”tavanomaiset” korjaavat apuneuvot eivät ole asianmukainen vastaus tähän tarpeeseen, viittaa selvästi edellytyksiin sen arvioimiseksi, minkälaiset silmälasit voivat kuulua erityisten korjaavien apuneuvojen käsitteen piiriin.

29.

Näitä edellytyksiä ovat ensinnäkin se, ettei ”tavanomaisia” korjaavia apuneuvoja voida käyttää, ja toiseksi se, että ”erityiset” korjaavat apuneuvot ovat ”kyseiseen työhön sopivat”.

30.

Kun tarkastellaan ensimmäistä edellytystä, näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohdan sanamuodon a contrario ‑tulkinnan mukaan ”tavanomaiset” korjaavat apuneuvot ovat sellaisia, joita käytetään työpaikan ulkopuolella arkielämässä ja joilla ei ole erityistä yhteyttä näyttöpäätelaitteilla tehtävään työhön. Tämän tulkinnan mukaisesti esimerkiksi vuosittain tehtävä rutiininomainen linssien vaihto henkilölle, joka jo käyttää silmälaseja ja on ollut lapsesta saakka likinäköinen, kuuluisi ryhmään ”tavanomainen korjaava apuneuvo”.

31.

Ensimmäisen edellytyksen toisessa osassa, jonka mukaan tavanomaisia korjaavia apuneuvoja ei voida käyttää, määritetään, että jotta kyseessä on ”erityinen korjaava apuneuvo”, apuneuvon vaikutuksen on oltava suurempi kuin se, jonka tavanomainen korjaava apuneuvo saisi aikaan jokapäiväisessä elämässä, oletettavasti keskittyen asianomaista työtä haittaavien näköön liittyvien vaikeuksien korjaamiseen. Siten linssit, jotka lääkäri tai optikko on määrännyt, joilla pyritään korjaamaan yleisiä silmäongelmia tai näköön liittyviä vaikeuksia mutta jotka soveltuvat myös näyttöpäätelaitteilla tehtävään työhön, vaikka niitä ei ole määrätty kyseistä työtä silmällä pitäen, olisivat ”tavanomainen korjaava apuneuvo”. Sitä vastoin niin kutsutut näyttöpäätelasit, jotka on määrätty erityisesti näyttöpäätetyötä varten, olisivat ”erityinen korjaava apuneuvo”. ( 22 )

32.

Toinen edellytys, joka koskee käsitettä ”kyseiseen työhön sopivat” ja joka edeltää näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa välittömästi käsitettä ”erityiset korjaavat apuneuvot”, vaikuttaa viittaavan siihen, että kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen tai 2 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen jälkeen ”erityisen korjaavan apuneuvon” määrääminen on tarpeen havaitun näköön liittyvän vaikeuden korjaamiseksi. Korjaaminen on tarpeen joko siksi, että näyttöpäätetyö voidaan aloittaa, tai näön edelleen heikkenemisen estämiseksi. Toisin sanoen erityiset korjaavat apuneuvot ovat perusteltuja juuri siksi, että niiden ansiosta henkilö voi tehdä näyttöpäätetyötä. Jos henkilö ei tee näyttöpäätetyötä, hänelle sopisivat toisenlaiset silmälasit.

33.

Jotta oikeus erityiseen korjaavaan apuneuvoon syntyy, ei ole tarpeen – kuten vastaaja esittää –, että ilman tällaisia silmälaseja näyttöpäätetyö olisi mahdotonta. Tällainen tulkinta olisi ristiriidassa sekä työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevan lainsäädännön ennalta ehkäisevän että korjaavan tarkoituksen kanssa.

34.

Olisi myös näiden tarkoitusten ja sen laajan tulkinnan, jonka unionin tuomioistuin omaksui työterveyttä ja ‑turvallisuutta koskevan lainsäädännön osalta, ( 23 ) vastaista katsoa, että oikeus erityiseen korjaavaan apuneuvoon syntyy vain, jos näön heikkeneminen aiheutui näyttöpäätetyöstä.

35.

Tällaiseen syy-yhteyteen saattaa prima facie viitata 24.10.2002 annetun tuomion komissio v. Italia (C-455/00, EU:C:2002:612) 28 kohta. Siinä todettiin, että näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut erityiset korjaavat apuneuvot ”koskevat jo olemassa olevien haittojen korjaamista”. Kyseistä tuomion kohtaa ei kuitenkaan voida tulkita kyseisen asian asiayhteyden ulkopuolella. Mainittu tuomio annettiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, jonka komissio aloitti Italian tasavaltaa vastaan näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan puutteellisen täytäntöönpanon vuoksi. Kyseinen tuomio koski muun muassa sitä, ettei Italian tasavalta ollut väitetysti pannut täsmällisesti täytäntöön näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, joiden täyttyessä työnantajien on annettava työntekijöille erityisiä korjaavia apuneuvoja.

36.

Tuomion 28 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin vastasi Italian hallituksen väitteeseen, jonka mukaan näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan kansallisen täytäntöönpanoasetuksen säännöksiä on tulkittava yhdessä kyseisen asetuksen niiden säännösten kanssa, jotka koskevat henkilönsuojaimia ja joissa täsmennettiin edellytykset, joiden täyttyessä työnantajan oli annettava työntekijälle henkilönsuojaimet. Käsitteen ”haitat” käyttö vaikuttaa johtuvan siitä, että kyseisessä tuomion kohdassa yhteisöjen tuomioistuin vertaili erityisiä korjaavia apuneuvoja ja henkilönsuojaimia sekä haittoja, joita viimeksi mainituilla pyritään ehkäisemään. Tätä näkemystä tukee kyseisen tuomion 29 kohta, jossa korostetaan jälleen erityisten korjaavien apuneuvojen ja henkilönsuojainten välistä eroa sekä vaaroja, joita henkilönsuojaimilla pyritään estämään, ( 24 ) ja torjutaan näin Italian hallituksen lähestymistapa, jossa se rinnastaa nämä kaksi toisiinsa. Kyseisen tuomion 28 kohtaa on siten tarkasteltava tästä näkökulmasta.

37.

Vaikka kyseisessä tuomiossa otettiin käyttöön haitan käsite (jota ei käytetä näyttöpäätetyötä koskevassa direktiivissä), siinä ei täsmennetty, että haitan on täytynyt aiheutua näyttöpäätetyöstä. Yhteisöjen tuomioistuin pikemminkin toteaa yleisesti, että tällaisilla korjaavilla apuneuvoilla on korjattava ”jo olemassa olevia” haittoja. Näköön liittyvien vaikeuksien (näyttöpäätetyötä koskevassa direktiivissä käytetty käsite) on nimittäin oltava jo olemassa edellytyksenä sille, että oikeus erityiseen korjaavaan apuneuvoon syntyy joko näyttöpäätetyön mahdollistamiseksi tai näön edelleen heikkenemisen ehkäisemiseksi. Näköön liittyvien vaikeuksien ei kuitenkaan tarvitse johtua näyttöpäätetyöstä.

38.

Näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan systematiikka itsessään vaikuttaa myös viittaavan siihen, ettei näköön liittyvien vaikeuksien tarvitse olla seurausta näyttöpäätetyöstä, jotta oikeus erityiseen korjaavaan apuneuvoon syntyy. Samalla kun kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitaan nimenomaisesti, että näköön liittyvät vaikeudet, jotka saattavat johtua näyttöpäätetyöstä, oikeuttavat optikon tekemään silmien ja näön tarkastukseen ja voivat viime kädessä johtaa erityisen korjaavan apuneuvon antamiseen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tämä sama menettely voidaan myös aloittaa näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan ennen näyttöpäätetyön aloittamista tai toisen luetelmakohdan mukaan säännöllisin väliajoin sen jälkeen. ( 25 )

39.

Kumpikaan näistä luetelmakohdista ei viittaa mahdollisten näköön liittyvien vaikeuksien ja näyttöpäätetyön väliseen syy-yhteyteen. Kaikki näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 1 kohdan kolme luetelmakohtaa voivat kuitenkin johtaa erityisten korjaavien apuneuvojen antamiseen kyseisen direktiivin 9 artiklan 3 kohdan nojalla, kunhan voidaan osoittaa yhteys ”kyseiseen työhön” saman artiklan mukaisesti.

40.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut kaksi edellytystä, kuuluvatko pääasian kantajan saamat silmälasit vastaajan 9 artiklan 3 kohdan mukaiseen velvoitteeseen?

41.

Vaikka viime kädessä kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää tämä seikka, vastauksen on mielestäni oltava myöntävä.

42.

Ensinnäkin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että pääasian kantaja hakeutui erikoislääkärin vastaanotolle näkönsä merkittävän heikkenemisen vuoksi. Tämä vaikuttaa täyttävän näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohdan vaihtoehtoiset edellytykset. Toiseksi erikoislääkäri kehotti kantajaa vaihtamaan silmälaseja. Kolmanneksi tällainen silmälasien vaihto tarkoittaa, että pääasian kantajan jo olemassa olevat silmälasit eivät olleet enää riittävät hänen näkönsä korjaamiseen, etenkin kun otetaan huomioon hänen kaukotaitteisuutensa ja ikänäkönsä, jotta hän voi työskennellä näyttöpäätelaitteilla.

43.

Edellä esitetyn perusteella näyttöpäätetyötä koskevan direktiivin 9 artiklan 3 kohtaan sisältyvän velvoitteen logiikkaa voidaan nähdäkseni soveltaa: vastaajan on annettava kantajalle silmälasit, joilla korjataan hänen heikentynyt näkönsä ja joiden ansiosta hän voi jatkaa näyttöpäätetyössä.

44.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Clujin ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Turvallisuutta ja terveyttä varten näyttöpäätetyölle asetettavista vähimmäisvaatimuksista 29.5.1990 annetun neuvoston direktiivin 90/270/ETY (viides direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 9 artiklassa käytettävää ilmaisua ”erityiset korjaavat apuneuvot” olisi tulkittava siten, että siihen kuuluvat silmälasit, joissa on korjaavat linssit, jos nämä silmälasit on tarkoitettu korjaamaan erityisiä näköön liittyviä vaikeuksia, jotta työntekijä voi tehdä työtä näyttöpäätelaitteilla.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistua siitä, täyttävätkö käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat silmälasit nämä edellytykset.