Kanne 9.11.2020 – NZ v. komissio

(Asia T-668/20)

(2021/C 28/85)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: NZ (edustaja: asianajaja H. Tagaras)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	toteuttaa [kannekirjelmän] 35 kohdassa vaaditun prosessinjohtotoimenpiteen (sekä 21–30 kohdassa mainitut prosessinjohtotoimenpiteet) ja menettelyn päätteeksi

—	kumoaa riidanalaiset päätökset

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa, jossa vaaditaan ensisijaisesti Euroopan komission päätöksen hylätä hänen oikaisuvaatimuksensa, joka koskee kilpailun COM/1/AD10/18 valintalautakunnan päätöstä olla sisällyttämättä hänen nimeään kyseisen kilpailun varallaololuetteloon, sekä päätöksen hylätä hänen valituksensa kumoamista, ja toissijaisesti edellä mainitun valintalautakunnan päätöksen kumoamista, tueksi viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty, ei pelkästään perustelujen riittämättömyyden vuoksi, vaan myös perustelujen ilmeisen ristiriitaisuuden vuoksi, koska muun muassa huolimatta kantajan sanallisesta arviosta, joka on riittävä hänen lisäämisekseen varallaololuetteloon kaikkien käytettyjen arviointiperusteiden osalta (”very strong”), valintalautakunta antoi hänelle keskiarvoksi alemman arvion (”strong to very strong”), minkä vuoksi häntä ei kirjattu varallaololuetteloon.

2.	Toinen kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska muun muassa valintalautakunnan kokoonpano muuttui jatkuvasti ja koska hakijoita, joilla on täsmälleen samat kirjalliset arviot kuin kantajalla, on kirjattu varallaololuetteloon

3.	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan sääntöjä, joilla säännellään valintalautakuntien toimintaa, on rikottu.

4.	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe.

5.	Viides kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 27 artiklaa on rikottu kantajan toisessa kanneperusteessa väittämän loukkaamisen vuoksi.