–

Bank Sepah, edustajinaan L. Vidal ja J.-M. Thouvenin, avocats,

–

Overseas Financial Limited ja Oaktree Finance Limited, edustajanaan P. Spinosi, avocat,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään J.-L. Carré, E. de Moustier ja A. Daniel,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Bouquet ja J. Roberti di Sarsina,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (EUVL 2007, L 103, s. 1) 1 artiklan h ja j alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1) 1 artiklan h ja i alakohdan ja 16 artiklan 1 kohdan sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1) 1 artiklan j ja k alakohdan ja 23 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Bank Sepah, joka on Teheraniin (Iran) sijoittautunut yhtiö, ja toisaalta Overseas Financial Limited ja Oaktree Finance Limited, jotka ovat sijoittautuneet Delawaren osavaltioon (Yhdysvallat), ja jossa on kyse mahdollisuudesta toteuttaa ilman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen etukäteen antamaa lupaa turvaamistoimenpiteitä, jotka kohdistuvat Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden yhteydessä jäädytettyihin varoihin ja taloudellisiin resursseihin.

3

Iranin islamilaisen tasavallan painostamiseksi lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto (jäljempänä turvallisuusneuvosto) hyväksyi 23.12.2006 Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvussa olevan 41 artiklan perusteella päätöslauselman 1737 (2006), jossa määrätään eräistä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä.

4

Kyseisen päätöslauselman 2 ja 12 kohdan mukaan turvallisuusneuvosto

”2. päättää tässä yhteydessä, että Iranin on viipymättä keskeytettävä ydinaseiden leviämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta – –

– –

12. päättää, että kaikkien valtioiden on jäädytettävä niiden alueella tämän päätöslauselman hyväksymishetkellä tai milloin tahansa myöhemmin sijaitsevat varat, muu rahoitusomaisuus ja taloudelliset resurssit, jotka ovat liitteessä tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen omistuksessa tai määräysvallassa, samoin kuin varat, muu rahoitusomaisuus ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat muille henkilöille tai yhteisölle, joiden turvallisuusneuvosto tai [pakote]komitea katsoo osallistuvan Iranin ydinaseiden leviämistä edistäviin ydinenergia-alan toimiin tai ydinasejärjestelmien kehittämiseen tai olevan suorassa yhteydessä tällaiseen toimintaan tai antavan tukea tällaiselle toiminnalle, tai edellä tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen puolesta tai johdolla toimiville henkilöille tai yhteisöille tai edellä tarkoitettujen henkilöiden tai yhteisöjen omistuksessa tai määräysvallassa, mukaan lukien laittomin keinoin, oleville yhteisöille – –, ja päättää lisäksi, että kaikkien valtioiden on huolehdittava siitä, etteivät niiden kansalaiset tai niiden alueella oleskelevat henkilöt tai yhteisöt aseta varoja, rahoitusomaisuutta tai taloudellisia resursseja näiden henkilöiden tai yhteisöjen saataville tai salli näitä käytettävän niiden hyväksi”.

5

Turvallisuusneuvosto sisällytti 24.3.2007 antamallaan päätöslauselmalla 1747 (2007) Bank Sepahin luetteloon yhteisöistä, jotka osallistuvat Iranin ydinohjelmaan tai ballististen ohjusten ohjelmaan ja joiden varat oli jäädytettävä.

6

Päätöslauselman 1737 (2006) täytäntöön panemiseksi Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 27.2.2007 yhteisen kannan 2007/140/YUTP Irania koskevista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL 2007, L 61, s. 49).

7

Kyseisen yhteisen kannan johdanto-osan ensimmäisessä ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

– –

8

Mainitun yhteisen kannan 5 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat suoraan tai välillisesti seuraaville tai ovat suoraan tai välillisesti seuraavien omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa:

– –”

9

Neuvosto antoi yhteisen kannan 2007/140/YUTP nojalla asetuksen N:o 423/2007, joka tuli voimaan 20.4.2007.

10

Kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

”[Yhteisellä kannalla 2007/140 säädetyt rajoittavat] toimenpiteet kuuluvat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen soveltamisalaan ja niiden täytäntöön panemiseksi yhteisön osalta tarvitaan sen vuoksi yhteisön lainsäädäntöä, jotta voitaisiin erityisesti varmistaa, että talouden toimijat soveltavat niitä yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa.”

11

Mainitun asetuksen 1 artiklan h ja j alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Seuraavia määritelmiä käytetään ainoastaan tämän asetuksen soveltamistarkoituksessa:

– –

– –

12

Saman asetuksen 7 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Kaikki liitteessä IV luetelluille henkilöille, yhteisöille tai elimille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään. Liitteeseen IV sisältyvät henkilöt, yhteisöt ja elimet, jotka – – turvallisuusneuvosto tai pakotekomitea on nimennyt – – päätöslauselman 1737 (2006) 12 kohdan mukaisesti.

– –

3.   Mitään varoja tai taloudellisia resursseja ei saa suoraan tai välillisesti asettaa liitteissä IV ja V lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten saataville tai hyödynnettäviksi.

4.   Tietoinen ja tarkoituksellinen osallistuminen toimintaan, jonka suorana tai välillisenä tavoitteena tai seurauksena on 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden kiertäminen, on kiellettyä.”

13

Asetuksen N:o 423/2007 8 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, liitteessä III mainituilla verkkosivuilla luetellut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

– –”

14

Kyseisen asetuksen 9 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”Poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, ja siltä osin kuin liitteessä IV tai V luetellun henkilön, yhteisön tai elimen suorittama maksu johtuu sopimuksesta tai velvoitteesta, jonka kyseinen henkilö, yhteisö tai elin teki tai joka asetettiin kyseiselle henkilölle, yhteisölle tai elimelle ennen päivää, jona pakotekomitea, turvallisuusneuvosto tai Euroopan unionin neuvosto on nimennyt kyseisen henkilön, yhteisön tai elimen, liitteessä III mainituilla verkkosivuilla luetellut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyväksyä tarkoituksenmukaisiksi katsominsa ehdoin tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

15

Mainitun asetuksen 10 artiklassa säädettiin seuraavaa:

”1.   Poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, liitteessä III mainituilla verkkosivuilla luetellut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tarkoituksenmukaisiksi katsominsa ehdoin luvan tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamiseen tai tiettyjen varojen tai taloudellisten resurssien asettamiseen saataville, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

2.   Poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, liitteessä III mainituilla verkkosivuilla luetellut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia tiettyjen jäädytettyjen varojen tai taloudellisten resurssien vapauttamisen tai tiettyjen varojen tai taloudellisten resurssien asettamisen saataville, jos toimivaltainen viranomainen on todennut, että kyseiset varat tai taloudelliset resurssit ovat tarpeen poikkeuksellisten menojen kattamiseen, edellyttäen, että

– –”

16

Päätöslauselman 1747 (2007) antamisen jälkeen neuvosto hyväksyi 23.4.2007 yhteisen kannan 2007/246/YUTP yhteisen kannan 2007/140 muuttamisesta (EUVL 2007, L 106, s. 67).

17

Komissio antoi 20.4.2007 asetuksen (EY) N:o 441/2007 asetuksen N:o 423/2007 muuttamisesta (EUVL 2007, L 104, s. 28). Bank Sepah merkittiin asetuksella N:o 441/2007 asetuksen N:o 423/2007 liitteessä IV olevaan luetteloon.

18

Neuvosto antoi 25.10.2010 asetuksen N:o 961/2010, jolla asetus N:o 423/2007 kumottiin. Asetus N:o 961/2003 on puolestaan kumottu asetuksella N:o 267/2012.

19

Asetuksen N:o 961/2010 1 artiklan h ja i alakohta ja 16 artikla sekä asetuksen N:o 267/2012 1 artiklan j ja k alakohta ja 23 artikla ovat olennaisilta osin samansisältöiset kuin asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan h ja j alakohta ja 7 artikla. Bank Sepah mainitaan asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VII olevassa luettelossa ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä VIII olevassa luettelossa.

20

Siviilioikeudellisista täytäntöönpanomenettelyistä annetun lain (code des procédures civiles d’exécution) L. 521-1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Turvaamistoimi voi koskea kaikkea velalliselle kuuluvaa aineellista tai aineetonta irtainta omaisuutta. Se estää niistä määräämisen. – –”

21

Kyseisen lain L. 522-1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Velkoja, jolla on täytäntöönpanoperuste, jossa vahvistetaan rahamääräinen ja erääntynyt saatava, voi myydä saatavansa määrään asti omaisuutta, josta määrääminen on estetty.”

22

Mainitun lain L. 523-1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Jos turvaamistoimi kohdistuu rahamääräiseen saatavaan, turvaamistoimi estää saatavasta määräämisen tuomioistuimen hyväksymään rahamäärään asti tai, jos tuomioistuimen lupa ei ole tarpeen, turvaamistoimen kohteena olevaan rahamäärään asti. Ulosmittaus tuottaa siviililain (code civil) 2350 §:ssä säädetyt maksutalletuksen oikeusvaikutukset.”

23

Siviilioikeudellisista täytäntöönpanomenettelyistä annetun lain L. 531-1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen määräämä vakuus voidaan kohdistaa turvaamistoimena kiinteistöihin, liikeomaisuuteen, osakkeisiin, yhtiöosuuksiin ja arvopapereihin.”

24

Kyseisen lain L. 531-2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen määräämän turvaamistoimen kohteena olevat varat pysyvät luovutuskelpoisina. Niiden myyntihinta maksetaan ja jaetaan siten kuin Conseil d’État’n (ylin hallintotuomioistuin neuvoa-antavassa tehtävässään) kuulemisen jälkeen annetulla asetuksella säädetään.

Myytäessä hyväksytyn arvopaperinvälittäjän pitämälle ja hallinnoimalle tilille kirjattuja arvopapereita myyntihinnalla voidaan kuitenkin ostaa muita arvopapereita, jotka tällöin tulevat myytyjen arvopapereiden tilalle.”

25

Siviililain 2333 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Panttaus on sopimus, jolla pantin asettaja antaa velkojalle oikeuden saada maksu ennen muita velkojia tietystä olemassa olevasta tai tulevasta aineellisesta irtaimesta omaisuudesta tai tällaisen omaisuuden kokonaisuudesta.

– –”

26

Kyseisen lain 2350 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuimen määräyksestä tapahtuvasta vakuuden tai turvaamistoimen kohteena olevien rahamäärien, esineiden tai arvopapereiden sopimusperusteisesta talletuksesta tai niiden tallettamisesta viranomaisen huostaan seuraa niiden kohdentaminen erityiseen käyttötarkoitukseen ja 2333 §:ssä säädetty etuoikeus maksunsaantijärjestyksessä.”

27

Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) velvoitti 26.4.2007 antamallaan tuomiolla Bank Sepahin maksamaan Overseas Financialille 2500000 Yhdysvaltain dollaria (USD) (noin 1800000 euroa) ja Oaktree Financelle 1500000 USD (noin 1100000 euroa) laillisine korkoineen kyseisestä päivästä.

28

Saatuaan vuoden 2007 ja vuoden 2011 välisenä aikana tapahtuneet osasuoritukset Overseas Financial ja Oaktree Finance vaativat 2.12.2011, että ministre chargé de l’Économie (talousasioista vastaava ministeri, Ranska) sallii asetuksen N:o 423/2007 8 artiklan nojalla saatavan loppuosan vapauttamisen. Overseas Financial ja Oaktree Finance nostivat tribunal administratif de Paris’ssa (Pariisin hallintotuomioistuin, Ranska) kumoamiskanteen implisiittisestä päätöksestä, jolla niiden vaatimus oli hylätty. Hallintotuomioistuin hylkäsi kanteen 21.10.2013 antamallaan tuomiolla.

29

Bank Sepahille toimitettiin 17.5.2016 Overseas Financialin ja Oaktree Financen vaatimuksesta viralliset ulosottouhkaiset maksukehotukset pakkomyynnin suorittamiseksi, minkä jälkeen niiden vaatimuksesta toimitettiin 5.7.2016 ulosmittauksia, yhtiömiesten oikeuksien ulosmittauksia ja arvopapereiden ulosmittauksia siten, että ulosmitattu omaisuus luovutettiin ranskalaisen pankin haltuun. Juge de l’exécution du tribunal de grande instance de Paris (Pariisin alioikeuden täytäntöönpanoasioista vastaava tuomari, Ranska) vahvisti 9.1.2017 antamallaan tuomiolla nämä ulosmittaukset ja niiden rahamäärän cour d’appel de Paris’n 26.4.2007 antaman tuomion mukaisine korkoineen. Bank Sepah katsoi olevansa velvollinen maksamaan sen maksettaviksi tuomittujen rahamäärien pääoman, mutta se katsoi, ettei se ollut velvollinen maksamaan korkoja, minkä vuoksi se riitautti ulosottotoimenpiteet kyseisessä täytäntöönpanoasioista vastaavassa tuomioistuimessa. Se vetosi erityisesti siihen, ettei sitä voitu pitää velvollisena maksamaan korkoja, koska se katsoi, että se oli saatettu tilanteeseen, jossa sen oli mahdotonta maksaa velkaansa ylivoimaisen esteen vuoksi, joka johtui sen varojen jäädyttämisestä asetuksen N:o 423/2007 mukaisesti, ja että kyseisten korkojen kertyminen oli tämän vuoksi keskeytynyt.

30

Täytäntöönpanosta vastaava tuomari hylkäsi tämän väitteen, minkä jälkeen Bank Sepah valitti tuomiosta. Cour d’appel de Paris hylkäsi valituksen 8.3.2018 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että sillä, etteivät Bank Sepahin varat ja taloudelliset resurssit olleet tilapäisesti käytettävissä, ei ollut vaikutusta korkojen kertymiseen.

31

Kyseinen tuomioistuin totesi lisäksi yhtäältä, että käsillä olevan asian olosuhteissa oli sovellettava viiden vuoden vanhentumisaikaa, ja toisaalta, ettei mikään estänyt Overseas Financialia ja Oaktree Financea toteuttamasta turvaamistoimenpiteitä, jotka olisivat voineet katkaista vanhentumisen. Koska tällaisia toimenpiteitä ei ollut toteutettu ennen 17.5.2016 päivättyjä maksukehotuksia, kyseinen ylioikeus totesi, että Overseas Financial ja Oaktree Finance voivat vaatia ainoastaan korkoja, jotka olivat kertyneet 17.5.2011 alkaen eli viiden vuoden ajalta ennen kyseisiä maksukehotuksia.

32

Sekä Bank Sepah että Overseas Financial ja Oaktree Finance ovat valittaneet Cour de cassationiin (ylin tuomioistuin, Ranska). Overseas Financial ja Oaktree Finance riitauttavat ylioikeuden antaman tuomion erityisesti korkoja koskevan viiden vuoden vanhentumisajan osalta.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin arvioi tämän kysymyksen osalta, että pääasian kohteena olevan riidan ratkaisu riippuu siitä, olisivatko Overseas Financial ja Oaktree Finance voineet katkaista vanhentumisen kohdistamalla turvaamistoimen tai pakkotäytäntöönpanotoimenpiteen Bank Sepahin jäädytettyihin varoihin.

34

Kyseinen tuomioistuin toteaa, ettei asetukseen N:o 423/2007 eikä asetuksiin N:o 961/2010 ja N:o 267/2012 sisälly nimenomaista kieltoa, joka estäisi velkojaa ryhtymästä turvaamis- tai täytäntöönpanotoimenpiteeseen. Kun otetaan huomioon näihin säädöksiin sisältyvien käsitteiden ”varojen jäädyttäminen” ja ”taloudellisten resurssien jäädyttäminen” määritelmät, ei voida sulkea pois sitä, että jäädytettyihin varoihin voidaan kohdistaa toimenpiteitä, jotka eivät kuulu minkään näissä määritelmissä tarkoitettujen kieltojen soveltamisalaan.

35

Se pohtii erityisesti mahdollisuutta toteuttaa ilman ennakkolupaa toimenpiteitä, joista ei seuraa niiden kohteena olevan omaisuuden osoittamista hakijan saatavien suorittamiseen muita velkojia sitovasti, kuten tuomioistuimen määräämät vakuudet ja takavarikot. Yhtäältä tuomioistuimen määräämä vakuus, olipa se sitten perustettu kiinteistöön, jolloin se on kiinnitys kiinteään omaisuuteen, taikka liikeomaisuuteen tai yhtiöosuuksiin ja arvopapereihin, jolloin se on vastaavasti panttaus, ei aseta kyseisten varojen tai oikeuksien haltijalle mitään velvollisuutta luovuttaa niitä, eikä se vaikuta hänen oikeuteensa valita henkilö, jolle hän luovuttaa ne. Sen ainoana vaikutuksena on se, että jos omaisuus, johon se kohdistuu, luovutetaan, vakuudenhaltijan saatava on maksettava luovutushinnasta ensisijaisesti. Toisaalta takavarikoista ei myöskään seuraa niiden kohteena olevan omaisuuden osoittamista hakijan saatavan suoritukseksi, koska takavarikoidut esineet, saatavat ja oikeudet pysyvät velallisen omaisuuteen kuuluvina sellaisin vaikutuksin, että erityistä käyttötarkoitusta ja siviililain mukaista etuoikeutta sovelletaan.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, muuttaisivatko tällaiset toimenpiteet niiden kohteena olevien varojen käyttötarkoitusta varojen jäädyttämisen käsitteen määritelmän mukaisesti vai eivätkö ne yleensäkään mahdollistaisi asetuksissa N:o 423/2007, N:o 961/2010 ja N:o 267/2012 tarkoitettua jäädytettyjen varojen ja taloudellisten resurssien ”käyttöä”. Lisäksi se pohtii, onko tähän kysymykseen vastaamisen kannalta merkitystä sillä, että saatavan peruste ei liity Iranin ydinohjelmaan ja ballistiseen ohjelmaan ja että saatava on syntynyt ennen Bank Sepahin varojen jäädyttämistä.

37

Tässä tilanteessa Cour de cassation päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 1 artiklan h ja j alakohdan kanssa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä viimeksi mainitun asetuksen 1 artiklan h ja i alakohdan kanssa sekä asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä viimeksi mainitun asetuksen 1 artiklan j ja k alakohdan kanssa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa jäädytettyihin varoihin tai taloudellisiin resursseihin kohdistetaan ilman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen etukäteen antamaa lupaa turvaamistoimenpiteitä, joilla asianomaiselle velkojalle perustetaan oikeus maksunsaantiin ennen muita velkojia, vaikka tällaisilla toimenpiteillä ei siirretä omaisuutta velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

39

Aluksi on todettava, että koska edellisessä kohdassa mainitut asetusten N:o 961/2010 ja N:o 267/2012 säännökset ovat pääosin samansisältöiset kuin asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan h ja j alakohta ja 7 artiklan 1 kohta, viimeksi mainitun asetuksen säännöksiin liittyvät näkökohdat pätevät myös kahden ensimmäisen asetuksen säännöksiin.

40

On syytä todeta, että asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kaikki kyseisen asetuksen liitteessä IV luetelluille henkilöille, yhteisöille ja elimille kuuluvat taikka niiden omistuksessa, hallussa tai määräysvallassa olevat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään.

41

Varojen jäädyttämisen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen käsitteet määritellään kyseisen asetuksen 1 artiklan h alakohdassa ja 1 artiklan j alakohdassa.

42

Asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan h alakohdassa olevan määritelmän mukaan ”varojen jäädyttämisellä” tarkoitetaan ”toimia, joilla estetään kaikki sellainen varojen siirtäminen, kuljettaminen, muuntaminen, käyttö, käyttöön antaminen tai myyminen, joka muuttaisi niiden suuruutta, määrää, sijaintia, omistusta, hallintaa, luonnetta tai käyttötarkoitusta, taikka muut sellaiset muutokset, jotka mahdollistaisivat varojen käytön, mukaan luettuna omaisuudenhoito”.

43

Tästä määritelmästä seuraa, että varojen jäädyttämisellä pyritään mahdollisimman paljon rajoittamaan toimenpiteitä, joilla voitaisiin ryhtyä jäädytettyihin varoihin, mikä käy ilmi säännöksessä lueteltujen tilanteiden suuresta lukumäärästä ja säännöksessä käytetystä sanasta kaikki [säännöksen ranskankielisessä versiossa ”toute action”]. Unionin lainsäätäjä on myös määritellyt laajasti keinot näiden toimenpiteiden rajoittamiseksi.

44

Edellä esitetyt näkökohdat pätevät myös taloudellisten resurssien jäädyttämisen käsitteeseen. Kyseinen käsite määritellään puolestaan asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan j alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”toimia, joilla estetään taloudellisten resurssien käyttö varojen, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseen muun muassa niitä myymällä, vuokraamalla tai kiinnittämällä”.

45

Tästä seuraa, että asetuksessa N:o 423/2007 tarkoitetut varojen jäädyttämisen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen käsitteet on määritelty hyvin laajasti.

46

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisista toimenpiteistä, joilla perustetaan asianomaiselle velkojalle etuoikeus maksunsaantijärjestyksessä muihin velkojiin nähden, on todettava julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 55–61 kohdassa toteamin tavoin, että tällaisilla toimenpiteillä muutetaan jäädytettyjen varojen käyttötarkoitusta ja niillä mahdollistetaan jäädytettyjen taloudellisten resurssien käyttö varojen, tavaroiden tai palvelujen hankkimiseksi.

47

Tästä seuraa, että tällaiset toimenpiteet kuuluvat asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan h ja j alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen varojen jäädyttämisen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen käsitteiden alaan.

48

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä, että tällaisilla toimenpiteillä ei eroteta omaisuutta velallisen varallisuudesta.

49

Yhtäältä nimittäin varojen jäädyttämisen käsite kattaa kaiken varojen käytön, jonka seurauksena muun muassa näiden varojen käyttötarkoitus muuttuu, vaikka varojen käyttö ei johtaisikaan omaisuuden siirtymiseen velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

50

Toisaalta taloudellisten resurssien jäädyttämisen käsitteen määritelmästä on todettava, että siinä mainitaan esimerkkinä taloudellisten resurssien käyttö kiinnittämällä ne. Tällaisella toimenpiteellä ei kuitenkaan ole sellaista vaikutusta, että omaisuutta siirrettäisiin velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

51

Näin ollen on todettava, että varojen jäädyttämisen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen käsitteiden määritelmät koskevat muun muassa toimenpiteitä, joilla ei siirretä omaisuutta velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

52

Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 tavoitteet tukevat tätä tulkintaa.

53

Tältä osin on syytä todeta, että asetuksella N:o 423/2007 on sen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan pantu täytäntöön yhteinen kanta 2007/140, joka puolestaan on hyväksytty päätöslauselman 1737 (2006) tavoitteiden toteuttamiseksi Euroopan unionissa, ja sillä on siten tarkoitus panna täytäntöön kyseinen päätöslauselma. Mainitun asetuksen tulkinnassa on näin ollen otettava huomioon kyseisen päätöslauselman sanamuoto ja tarkoitus (tuomio 21.12.2011, Afrasiabi ym., C-72/11, EU:C:2011:874, 43 kohta).

54

Sekä päätöslauselman 1737 (2006) sanamuodosta ja erityisesti sen 2 ja 12 kohdasta että yhteisen kannan 2007/140 sanamuodosta ja erityisesti sen johdanto-osan ensimmäisestä ja yhdeksännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistettavilla rajoittavilla toimenpiteillä on ennalta ehkäisevä tavoite, koska niillä on tarkoitus estää ydinaseiden levittäminen kyseisessä valtiossa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Afrasiabi ym., C-72/11, EU:C:2011:874, 44 kohta).

55

Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisellä pyritään siten välttämään se, että jäädytettyä omaisuutta käytettäisiin sellaisten varojen, tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen, jotka voivat edistää ydinaseiden levittämistä Iranissa, minkä estämiseen päätöslauselmalla 1737 (2006), yhteisellä kannalla 2007/140 ja asetuksella N:o 423/2007 pyritään (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Afrasiabi ym., C-72/11, EU:C:2011:874, 46 kohta).

56

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 50 kohdassa, mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ei siis ole ainoastaan legitiimiä vaan myös välttämätöntä, että käsitteiden ”varojen jäädyttäminen” ja ”taloudellisten resurssien jäädyttäminen” määritelmiä tulkitaan laajasti, sillä kyse on siitä, että kielletään kaikki jäädytettyjen varojen käyttö, jolla voidaan kiertää kyseisiä asetuksia ja käyttää hyväksi järjestelmän porsaanreikiä.

57

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 1 artiklan h ja j alakohdan kanssa, säädetty varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen on esteenä sille, että jäädytettyihin varoihin kohdistetaan turvaamistoimenpiteitä, joilla perustetaan asianomaiselle velkojalle etuoikeus maksunsaantijärjestyksessä muihin velkojiin nähden, vaikka tällaiset toimenpiteet eivät johtaisikaan omaisuuden siirtämiseen velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

58

On vielä täsmennettävä, että vaikka asetuksen N:o 423/2007 7 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan nimettyjen henkilöiden ja yhteisöjen varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään myös tällaisten toimenpiteiden osalta, toimivaltainen kansallinen viranomainen voi kuitenkin antaa ennakkoluvan kyseisen asetuksen 8–10 artiklassa säädettyjen poikkeuksien mukaisesti edellyttäen, että niissä vaaditut edellytykset täyttyvät.

59

Ensimmäiseen kysymykseen on edellä todetuin perustein vastattava, että asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 1 artiklan h ja j alakohdan kanssa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä viimeksi mainitun asetuksen 1 artiklan h ja i alakohdan kanssa sekä asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä viimeksi mainitun asetuksen 1 artiklan j ja k alakohdan kanssa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa jäädytettyihin varoihin tai taloudellisiin resursseihin kohdistetaan ilman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen etukäteen antamaa lupaa turvaamistoimenpiteitä, joilla asianomaiselle velkojalle perustetaan oikeus maksunsaantiin ennen muita velkojia, vaikka tällaisilla toimenpiteillä ei siirretä omaisuutta velallisen varallisuuden ulkopuolelle.

60

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa merkitystä sillä, että henkilöltä tai yhteisöltä, jonka varat tai taloudelliset resurssit jäädytetään, perittävän saatavan peruste ei liity Iranin ydinohjelmaan ja ballistiseen ohjelmaan ja että saatava on syntynyt ennen päätöslauselmaa 1737 (2006).

61

Tältä osin on syytä todeta, että asetuksen N:o 423/2007 1 artiklan h ja j alakohdassa ja asetusten N:o 961/2010 ja N:o 267/2012 vastaavissa säännöksissä olevissa käsitteiden ”varojen jäädyttäminen” ja ”taloudellisten resurssien jäädyttäminen” määritelmissä ei tehdä eroa rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevalta henkilöltä tai yhteisöltä perittävän saatavan perusteen mukaan.

62

Asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 1 kohdassa ja asetusten N:o 961/2010 ja N:o 267/2012 vastaavissa säännöksissä ei varojen tai taloudellisten resurssien jäädyttämisen tapauksessa myöskään tehdä eroa tämän saatavan perusteen mukaan.

63

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 68 kohdassa, mahdollisuutta toteuttaa jäädytettyihin varoihin kohdistuva toimenpide on näissä olosuhteissa arvioitava pelkästään toimenpiteellä aikaansaatujen oikeusvaikutusten perusteella eikä tähän toimenpiteeseen liittyvän saatavan perusteen mukaan.

64

On lisättävä, että asetuksen N:o 423/2007 8–10 artiklassa, joissa säädetään ja tarkennetaan yksityiskohtaisesti ja tyhjentävästi edellytykset, joiden täyttyessä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat antaa luvan tiettyihin toimenpiteisiin, joiden vaikutus on varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen vastainen, ei viitata tilanteisiin, joissa perittävän saatavan peruste ei liity Iranin ydinohjelmaan ja ballistiseen ohjelmaan ja saatava on syntynyt ennen päätöslauselmaa 1737 (2006).

65

Jos lisäksi pitäisi ottaa huomioon se, että saatavan peruste ei liity tähän ohjelmaan ja saatava on syntynyt ennen päätöslauselmaa 1737 (2006), olisi kussakin yksittäistapauksessa osoitettava tällaisen seikan olemassaolo, mikä merkitsisi todellista vaaraa varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisen kiertämisestä ja aiheuttaisi jäsenvaltioille vaikeita täytäntöönpano-ongelmia (ks. analogisesti tuomio 11.10.2007, Möllendorf ja Möllendorf-Niehuus, C-117/06, EU:C:2007:596, 58 kohta).

66

Oikeuskäytännössä on lisäksi jo todettu, että unionin toimella, jolla otetaan käyttöön rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä, tavoiteltujen päämäärien tärkeys on omiaan oikeuttamaan jopa huomattavatkin kielteiset seuraukset tietyille toimijoille, mukaan lukien ne toimijat, jotka eivät ole millään tavalla vastuussa tilanteesta, joka on johtanut kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseen, mutta joiden omaisuudensuojaan vaikutukset erityisesti kohdistuvat (ks. analogisesti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C-402/05 P ja C-415/05 P, EU:C:2008:461, 361 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67

Toiseen kysymykseen on edellä todetuin perustein vastattava, että sillä, että henkilöltä tai yhteisöltä, jonka varat tai taloudelliset resurssit on jäädytetty, perittävän saatavan peruste ei liity Iranin ydinohjelmaan eikä ballististen ohjusten ohjelmaan ja että saatava on syntynyt ennen päätöslauselmaa 1737 (2006), ei ole merkitystä ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta.

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: