–

Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (Uwv), asiamiehenään M. Mollee,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja C. S. Schillemans,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja J. Pavliš,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin ja F. van Schaik,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012 (EUVL 2012, L 149, s. 4) (jäljempänä asetus N:o 883/2004), 65 artiklan 2 ja 5 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain K ja Raad van bestuur van het Uitvoeringsinstituut werknemersverzekeringen (Uwv) (työntekijöiden vakuutusten hallinnoinnista vastaavan laitoksen hallitus, Alankomaat) (jäljempänä työntekijöiden vakuutusten hallinnointilaitos) ja jossa on kyse siitä, että viimeksi mainittu on kieltäytynyt maksamasta K:lle työttömyysetuuksia sellaisen ajanjakson jälkeen, jona hänen työskentelynsä oli keskeytynyt muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaiden kuningaskunnassa ja jonka ajan hän sai tältä toiselta jäsenvaltiolta sairausetuuksia.

3

Asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 4 ja 45 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4

Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –

– –

– –

– –”

5

Asetuksen 2 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöllinen soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä asetusta sovelletaan sellaisiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin.”

6

Asetuksen II osasto, jonka otsikko on ”Sovellettavan lainsäädännön määrittäminen”, sisältää asetuksen 11–16 artiklan.

7

Asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset säännöt”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän osaston säännöksiä sovellettaessa palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen nojalla tai niiden seurauksena rahaetuutta saavien henkilöiden katsotaan harjoittavan tätä työtä tai ammattia. Tätä ei kuitenkaan sovelleta työkyvyttömyys-, vanhuus- tai perhe-eläkkeisiin eikä työtapaturman tai ammattitaudin vuoksi myönnettyihin eläkkeisiin eikä rahana maksettaviin toistaiseksi jatkuvan hoidon kattaviin sairausetuuksiin.”

8

Asetuksen III osaston, jonka otsikko on ”Eri etuusryhmiä koskevat erityissäännökset”, 6 luvussa, joka sisältää asetuksen 61–65 a artiklan, säädetään työttömyysetuuksia koskevista säännöistä.

9

Asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan, jonka otsikko on ”Työttömät, jotka asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa”, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Kokonaan työttömän, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja joka edelleen asuu kyseisessä jäsenvaltiossa tai palaa sinne, on ilmoittauduttava asuinjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettäväksi. Kokonaan työtön voi lisäksi ilmoittautua sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jossa hän viimeksi toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 64 artiklan soveltamista.

Muun työttömän henkilön kuin rajatyöntekijän, joka ei palaa asuinjäsenvaltioonsa, on ilmoittauduttava sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, jonka lainsäädäntöä häneen viimeksi sovellettiin.

– –

5.   

10

Pääasian valittaja lähti Turkista asettuakseen asumaan Alankomaihin vuonna 1979 ja työskenteli siellä eri työnantajien palveluksessa vuoteen 2015 asti.

11

Vuodesta 2005 lähtien pääasian valittaja asui perheineen Saksassa.

12

Hän sai 1.5.2015 työpaikan Saksassa.

13

Pääasian valittaja joutui 24.8.2015 sairauslomalle eikä hän ole tästä ajankohdasta lähtien enää tosiasiallisesti työskennellyt.

14

Hän sai aluksi edelleen palkkaa ja sitten 14.10.2015 alkaen sairausetuutta Saksassa.

15

Pääasian valittaja muutti 2.2.2016 veljensä luokse Alankomaihin ja pyysi poistamistaan Saksan väestörekisteristä.

16

Hänen työnantajansa Saksassa päätti hänen työsopimuksensa 15.2.2016.

17

Pääasian valittajalle tehtiin 16.2.2016 leikkaus saksalaisessa sairaalassa, jossa hän oli osastohoidossa 19.2.2016 saakka.

18

Pääasian valittaja kirjattiin 4.3.2016 Alankomaiden väestörekisteriin, johon hän ilmoitti veljensä osoitteen.

19

Pääasian valittajan ja hänen Saksassa sijainneen työnantajansa välisen työsopimuksen irtisanominen tuli voimaan 15.3.2016.

20

Toimivaltainen saksalainen laitos katsoi 4.4.2016, että pääasian valittaja kykeni jälleen tekemään terveydentilaansa soveltuvaa työtä ja siis lakkasi maksamasta hänelle sairausetuutta.

21

Pääasian valittaja haki 22.4.2016 työntekijöiden vakuutusten hallinnointilaitokselta työttömyysetuutta 4.4.2016 alkaen.

22

Tämä laitos totesi 7.7.2016 tekemällään päätöksellä, ettei sillä ole toimivaltaa lausua pääasian valittajan oikeudesta työttömyysetuuksiin.

23

Pääasian valittaja teki tästä päätöksestä oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin työntekijöiden vakuutusten hallinnointilaitoksen 14.9.2016 tekemällä päätöksellä. Laitos toisti kantansa, jonka mukaan sillä ei ole toimivaltaa ratkaista asianomaisen työttömyysetuushakemusta. Kyseisen laitoksen mielestä tältä osin toimivaltainen jäsenvaltio on Saksan liittotasavalta viimeisenä työskentelyvaltiona, koska pääasian valittaja teki 24.8.2015 saakka tosiasiallisesti palkkatyötä Saksassa eikä hän ollut rajatyöntekijä.

24

Pääasian valittaja nosti kyseisestä päätöksestä kanteen rechtbank Overijsselissa (Overijsselin alioikeus, Alankomaat), joka hylkäsi sen perusteettomana. Tämä tuomioistuin katsoi työntekijöiden vakuutusten hallinnointilaitoksen todenneen perustellusti, ettei pääasian valittaja ollut rajatyöntekijä eikä hänellä ollut oikeutta työttömyysetuuteen Alankomaissa asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan nojalla.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, johon rechtbank Overijsselin ratkaisusta on valitettu, toteaa, että asianosaiset ovat eri mieltä siitä, voiko pääasian valittaja vaatia työttömyysetuutta Alankomaissa asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohdan nojalla.

26

Se korostaa tältä osin, että pääasian valittaja asui ja työskenteli Saksassa ja että hän oli 14.10.2015 alkaen sairauslomalla ja sai sairausetuuksia Saksassa 4.4.2016 saakka; tänä ajankohtana hänestä tuli kokonaan työtön. Koska pääasian valittaja siirsi asuinpaikkansa Alankomaihin 2.2.2016, hän asui tästä ajankohdasta alkaen muussa kuin asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan q ja s alakohdassa tarkoitetussa toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, joka on Saksa.

27

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan pääasiassa on kyse siitä, sovelletaanko asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa tilanteeseen, jossa asianomainen ei ennen tulemistaan kokonaan työttömäksi tehnyt tosiasiallisesti palkkatyötä toimivaltaisessa jäsenvaltiossa vaan oli sairauslomalla ja sai tällä perusteella tämän jäsenvaltion maksamaa sairausetuutta.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tällaista tilannetta on pidettävä palkkatyön tekemiseen rinnastettavana oikeudellisena tilanteena, joten mainittuun kysymykseen on vastattava myöntävästi. Se toteaa tältä osin, että asetuksen N:o 883/2004 11 artiklassa, joka kuuluu tämän asetuksen II osastoon, rinnastetaan sairausetuuden saaminen palkkatyön tekemiseen, ja katsoo, että tällaista rinnastusta on sovellettava kyseisen asetuksen 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa sovellettaessa. Se perustelee päättelynsä sillä, että käsitteen ”palkkatyön tekeminen” looginen ja johdonmukainen tulkinta edellyttää, että tätä käsitettä tulkitaan samalla tavalla saman asetuksen eri osastojen säännöksissä.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö – joka koskee sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on muutettuna ja ajan tasalle saatettuna 2.12.1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL 1997, L 28, s. 1) (jäljempänä asetus N:o 1408/71), 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa, joka edelsi asetuksen N:o 883/2004 65 artiklaa (tuomio 27.1.1994, Maitland Toosey, C‑287/92, EU:C:1994:27, 13 kohta ja tuomio 29.6.1995, van Gestel, C‑454/93, EU:C:1995:205, 13, 20 ja 24 kohta) – on merkityksellinen nyt käsiteltävässä asiassa.

30

Se muistuttaa, että tämän oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1408/71 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamisen kannalta ainoa merkityksellinen seikka on se, että asianomainen henkilö asuu muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön alainen hän oli viimeksi työskennellessään. Lisäksi se katsoo yhteisöjen tuomioistuimen todenneen, että mainittua säännöstä sovelletaan henkilöön, jonka työsuhde jatkuu jonkin loman nojalla ja joka ei siis tosiasiallisesti työskentele (tuomio 22.9.1988, Bergemann, 236/87, EU:C:1988:443). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, että asetuksen N:o 883/2004 65 artikla koskee paitsi viimeisen palkkatyön tosiasiallista tekemistä myös tilannetta, jossa asianomainen ei tosiasiallisesti työskentele. Kyseinen tuomioistuin katsoo lisäksi, ettei asian kannalta ole merkityksellistä, mistä syistä asianomainen on siirtänyt asuinpaikkansa muuhun kuin toimivaltaiseen jäsenvaltioon.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ettei tällaista tulkintaa voida kyseenalaistaa sillä, että yhteisöjen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 1408/71 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohtaa on tulkittava suppeasti muun muassa väärinkäytösten estämiseksi (tuomio 17.2.1977, Di Paolo, 76/76, EU:C:1977:32, 13 kohta). Sen mielestä tällainen tulkinta sitä paitsi vastaa kyseisen säännöksen tavoitetta, joka on turvata siirtotyöläiselle työttömyysetuuksien saaminen edullisimmissa olosuhteissa (tuomio 22.9.1988, Bergemann, 236/87, EU:C:1988:443, 18 ja 20 kohta ja tuomio 29.6.1995, van Gestel, C‑454/93, EU:C:1995:205, 20 kohta). Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimittäin katsoo, että side asuinjäsenvaltioon tarjoaa asianomaiselle henkilölle lähtökohtaisesti parhaat mahdollisuudet päästä tässä jäsenvaltiossa takaisin työelämään.

32

Centrale Raad van Beroep (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat) katsoo, että sen käsiteltäväksi saatettuun asiaan liittyy kysymyksiä, joita ei voida ratkaista ilman perusteltua epäilystä, joten se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

33

Heti aluksi on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kokonaan työttömän, joka viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa ja joka edelleen asuu kyseisessä jäsenvaltiossa tai palaa sinne, on ilmoittauduttava asuinjäsenvaltionsa työvoimaviranomaisten käytettäväksi.

34

Asetuksen 65 artiklan 5 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että tämän artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä tarkoitettu työtön henkilö saa etuuksia asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin häneen olisi hänen viimeisimmän palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimintansa aikana sovellettu kyseistä lainsäädäntöä. Kyseiset etuudet myöntää asuinpaikan laitos.

35

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ensimmäisellä kysymyksellä on ymmärrettävä tiedusteltavan pääasiallisesti, onko asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa tulkittava siten, että niitä sovelletaan tilanteeseen, jossa asianomainen henkilö, ennen kuin hänestä tuli kokonaan työtön, asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa eikä tehnyt tosiasiallisesti palkkatyötä vaan oli sairauslomalla ja tällä perusteella sai toimivaltaisen jäsenvaltion maksamia sairausetuuksia.

36

Tästä seuraa, että jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on selvitettävä, tarkoitetaanko asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaan sisältyvällä ilmaisulla ”viimeisimmän palkkatyössä toimintansa aikana” yksinomaan sitä, että asianomainen henkilö tekee tosiasiallisesti palkkatyötä toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, vai viittaako se myös tilanteeseen, jossa kyseinen henkilö ei tosiasiallisesti tee palkkatyötä vaan saa tämän jäsenvaltion maksamia sairausetuuksia.

37

Tältä osin on todettava, että – toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sekä Tšekin ja Puolan hallitukset katsovat – asetuksen N:o 883/2004 III osastoon sisältyvän 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa ei voida tulkita asetuksen 11 artiklan 2 kohdan kannalta, koska tämän viimeksi mainitun säännöksen, jota siteerattiin tämän tuomion 7 kohdassa, sanamuodosta ilmenee nimenomaisesti, että sitä sovelletaan saman asetuksen II osastoa sovellettaessa.

38

Asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaan sisältyvää ilmaisua ”viimeisimmän palkkatyössä toimintansa aikana” on sitä vastoin tulkittava asetuksen 1 artiklan a alakohdan valossa. Tämän säännöksen sisältämän määritelmän mukaan nimittäin asetuksessa tarkoitetaan käsitteellä ”palkkatyö””toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä sen jäsenvaltion sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa tätä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee”.

39

Tästä seuraa, että tilannetta, jossa asianomainen henkilö ei tosiasiallisesti tee palkkatyötä toimivaltaisessa jäsenvaltiossa vaan on sairauslomalla ja saa tällä perusteella kyseisen jäsenvaltion maksamia sairausetuuksia, voidaan pitää sellaisena oikeudellisena tilanteena, joka on rinnastettavissa palkkatyötä tekevän henkilön oikeudelliseen tilanteeseen, joten se voi kuulua asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohdan soveltamisalaan, jos toimivaltaisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan tällaisten etuuksien saaminen rinnastetaan palkkatyön tekemiseen.

40

Niinpä ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan tilanteeseen, jossa asianomainen henkilö, ennen kuin hänestä tuli kokonaan työtön, asui muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa eikä tehnyt tosiasiallisesti palkkatyötä vaan oli sairauslomalla ja tällä perusteella sai toimivaltaisen jäsenvaltion maksamia sairausetuuksia, kuitenkin sillä varauksella, että toimivaltaisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan tällaisten etuuksien saaminen rinnastetaan palkkatyön tekemiseen.

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee jälkimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa tulkittava siten, että tätä artiklaa sovellettaessa on merkitystä syillä, muiden muassa perhesyillä, joiden vuoksi asianomainen henkilö on siirtänyt asuinpaikkansa muuhun kuin toimivaltaiseen jäsenvaltioon.

42

On huomattava, että kyseisen artiklan sanamuodosta, sellaisena kuin se on toistettu tämän tuomion 33 ja 34 kohdassa, ei ilmene, että asianomaisen henkilön asuinpaikan siirtämisen syillä olisi tältä osin jonkinlainen merkitys. On nimittäin muistutettava, että asetuksen N:o 883/2004 johdanto-osan 4 ja 45 perustelukappaleen sanamuodon mukaan asetuksen tarkoituksena on jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittaminen sen takaamiseksi, että henkilöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen voidaan tosiasiallisesti käyttää. Tässä asetuksessa uudistetaan ja yksinkertaistetaan asetukseen N:o 1408/71 sisältyviä sääntöjä mutta säilytetään sama tavoite (tuomio 21.3.2018, Klein Schiphorst, C‑551/16, EU:C:2018:200, 31 kohta).

43

Asetuksen N:o 1408/71 71 artiklan yhteydessä vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, joka on edellä esitetyn perusteella sovellettavissa asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan asiayhteydessä, koska tällä artiklalla on korvattu mainittu 71 artikla, ilmenee, että tällä artiklalla on tarkoitus luoda muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa asuville työttömille edullisimmat edellytykset hakea uutta työtä (tuomio 22.9.1988, Bergemann, 236/87, EU:C:1988:443, 18 kohta; tuomio 8.7.1992, Knoch, C‑102/91, EU:C:1992:303, 14 kohta ja tuomio 29.6.1995, van Gestel, C‑454/93, EU:C:1995:205, 20 kohta).

44

Jos siis asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa olisi tulkittava siten, että sitä sovelletaan vain henkilöihin, jotka ovat siirtäneet asuinpaikkansa tietyistä syistä, kuten perhesyistä, tällainen tulkinta johtaisi kyseisen artiklan soveltamisalan rajoittumiseen ja siis asianomaisten henkilöiden työnhaun vaikeutumiseen asuinjäsenvaltiossa, jossa heillä oletetaan olevan edullisimmat edellytykset hakea uutta työtä, ja asia on näin varsinkin, kun tällainen siirto yleensä perustuu useisiin syihin. Kyseinen tulkinta olisi siis mainitun artiklan tavoitteen vastainen.

45

Niinpä jälkimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 883/2004 65 artiklan 2 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että tätä artiklaa sovellettaessa ei ole otettava huomioon syitä, muiden muassa perhesyitä, joiden vuoksi asianomainen henkilö on siirtänyt asuinpaikkansa muuhun kuin toimivaltaiseen jäsenvaltioon.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: