–

Gtflix Tv, edustajinaan P. Spinosi, L. Chevallier ja A. Michel, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään E. de Moustier ja A. Daniel,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään S. Chala, A. Dimitrakopoulou ja K. Georgiadis,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Heller ja M. Wilderspin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 7 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Gtflix Tv, joka on aikuisviihdepalveluja tuottava Tšekkiin sijoittautunut yhtiö, ja toisaalta DR, joka on toinen saman alan elinkeinonharjoittaja, jonka kotipaikka on Unkarissa, ja jossa on kyse vaatimuksesta oikaista ja poistaa ensiksi mainittua yhtiötä halventaviksi väitetyt lausumat, jotka viimeksi mainitun elinkeinonharjoittajan väitetään julkaisseen internetissä useilla sivustoilla ja foorumeilla, sekä korvausvaatimuksesta tästä julkaisemisesta väitetyksi aiheutuneen vahingon johdosta.

3

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksen tarkoituksena on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja varmistaa, että jäsenvaltioissa annetut tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin.

4

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

5

Toimivaltasäännökset sisältyvät mainitun asetuksen II lukuun. Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 1 jakso, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sisältää 4–6 artiklan.

6

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7

Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

8

Saman asetuksen II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, kuuluvan 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa

– –

9

Asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan sanamuoto on pääosin sama kuin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1), joka kumottiin asetuksella N:o 1215/2012, 5 artiklan 3 alakohdan sanamuoto.

10

Asetuksen N:o 1215/2012 II luvun 4 jaksoon, jonka otsikko on ”Toimivalta kuluttajasopimusta koskevissa asioissa”, sisältyvän 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun asia koskee henkilön, jäljempänä ’kuluttaja’, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan soveltamista,

– –

11

Gtflix Tv, joka on sijoittautunut Tšekin tasavaltaan ja jolla on etujensa keskus tässä jäsenvaltiossa, tuottaa ja levittää muun muassa internetsivustollaan aikuisille tarkoitettuja audiovisuaalisia sisältöjä. DR, jonka kotipaikka on Unkarissa, valmistaa, tuottaa ja jälleenmyy samantyyppisiä elokuvia, joita markkinoidaan Unkarista käsin ylläpidetyillä internetsivustoilla.

12

Gtflix Tv moittii DR:ää siitä, että tämä on esittänyt Gtflix Tv:tä koskevia halventavia lausumia, joita hän on levittänyt internetissä useilla sivustoilla ja foorumeilla.

13

Kehotettuaan DR:ää poistamaan nämä lausumat Gtflix Tv teki tribunal de grande instance de Lyonin (Lyonin alioikeus, Ranska) puheenjohtajalle DR:ään kohdistetun välitoimihakemuksen, jossa se vaati, että DR ensinnäkin velvoitetaan sakon uhalla lopettamaan kaikki hakijaan ja erääseen samalle yhtiölle kuuluvaan internetsivustoon kohdistuvat halventavat toimet, että DR velvoitetaan julkaisemaan jokaisella kyseessä olevalla internetfoorumilla ranskan- ja englanninkielinen oikeudellinen ilmoitus, että Gtflix Tv oikeutetaan itse julkaisemaan kommentti kyseisillä sivustoilla ja että Gtflix Tv:lle maksetaan alustavasti 1 euron symbolinen korvaus sille aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta ja samansuuruinen korvaus sille aiheutuneesta aineettomasta vahingosta.

14

DR esitti kyseisessä tuomioistuimessa Ranskan tuomioistuinten toimivallan puuttumista koskevan väitteen, joka hyväksyttiin 10.4.2017 annetulla päätöksellä.

15

Gtflix Tv valitti tästä päätöksestä cour d’appel de Lyoniin (Lyonin ylioikeus, Ranska) ja korotti samalla Ranskassa aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta ja aineettomasta vahingosta vaatimansa alustavan korvauksen määrän 10000 euroksi. Myös ylioikeus hyväksyi toimivallan puuttumista koskevan väitteen 24.7.2018 antamallaan päätöksellä, jolla se pysytti alioikeuden ratkaisun.

16

Gtflix Tv arvostelee ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ylioikeuden päätöstä siitä, että siinä todettiin, että toimivalta asiassa ei ole Ranskan vaan Tšekin tuomioistuimilla, vaikka valittajan mukaan jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta asiassa, joka koskee internetissä julkaistusta sisällöstä kyseisen jäsenvaltion alueella aiheutunutta vahinkoa, kun kyseinen sisältö on saatavilla siellä. Gtflix Tv väittää, että cour d’appel de Lyon on soveltanut asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa virheellisesti katsoessaan, että Ranskan tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa, jonka perusteeksi ei riitä, että halventaviksi katsotut lausumat ovat saatavilla asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomiopiirissä, vaan niillä on myös oltava jonkinlainen merkitys kyseisessä tuomiopiirissä asuville internetin käyttäjille ja niiden on oltava omiaan aiheuttamaan siellä vahinkoa.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on 17.10.2017 annetun tuomion Bolagsupplysningen ja Ilsjan (C-194/16, EU:C:2017:766) perusteella katsonut, että koska Gtflix Tv:n intressien keskus sijaitsee Tšekissä ja DR:n kotipaikka on Unkarissa, Ranskan tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa tutkia vaatimusta halventaviksi väitettyjen lausumien poistamisesta ja tietojen oikaisemisesta julkaisemalla tiedote.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, voiko henkilö, joka katsoessaan, että hänen oikeuksiaan on loukattu levittämällä halventavia lausumia internetissä, vaatii kanteellaan samalla kertaa tietojen oikaisua ja sisältöjen poistamista sekä niistä johtuvien henkisen kärsimyksen ja taloudellisten vahinkojen korvaamista, vaatia 25.10.2011 annetun tuomion eDate Advertising ym. (C-509/09 ja C-161/10, EU:C:2011:685, 51 ja 52 kohta) mukaisesti jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella kyseiset lausumat ovat tai ovat olleet saatavilla, korvausta kyseisen jäsenvaltion alueella aiheutuneesta vahingosta vai onko tällaisen henkilön esitettävä 17.10.2017 annetun tuomion Bolagsupplysningen ja Ilsjan (C-194/16, EU:C:2017:766, 48 kohta) mukaisesti kyseinen korvausvaatimus tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen määräämään tiedot oikaistaviksi ja halventavat lausumat poistettaviksi.

19

Tässä tilanteessa Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Ranska) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen – – N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että henkilö, joka katsoo, että hänen oikeuksiaan on loukattu levittämällä halventavia kirjoituksia internetissä, ja vaatii sekä tietojen oikaisua ja sisältöjen poistamista että niistä johtuvien henkisen kärsimyksen ja taloudellisten vahinkojen korvaamista, voi vaatia jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella internetissä julkaistu sisältö on tai on ollut saatavilla, korvausta vahingosta, joka on aiheutunut kyseisen jäsenvaltion alueella, 25.10.2011 annetun tuomion eDate Advertising ym. (C‑509/09 ja C‑161/10, EU:C:2011:685, 51 ja 52 kohta) mukaisesti, vai siten, että tällaisen henkilön on 17.10.2017 annetun tuomion Bolagsupplysningen ja Ilsjan (C‑194/16, EU:C:2017:766, 48 kohta) mukaisesti esitettävä kyseinen korvausvaatimus tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen määräämään tiedot oikaistaviksi ja halventavat kommentit poistettaviksi?”

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa tulkittava siten, että henkilö, joka katsoessaan, että hänen oikeuksiaan on loukattu levittämällä häntä halventavia lausumia internetissä, ajaa samanaikaisesti kannetta yhtäältä häntä koskevien tietojen oikaisemiseksi ja internetissä julkaistujen häntä koskevien sisältöjen poistamiseksi ja toisaalta saadakseen korvausta tästä julkaisemisesta hänelle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, voi vaatia jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella nämä lausumat ovat tai ovat olleet saatavilla, korvausta asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella hänelle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, vaikka nämä tuomioistuimet eivät olisi toimivaltaisia käsittelemään oikaisemista ja poistamista koskevaa vaatimusta.

21

Tältä osin on syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdassa säädetään, että jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua.

22

Koska kyseinen säännös vastaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa, unionin tuomioistuimen sen osalta antama tulkinta pätee myös asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaan (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sääntöä erityisestä toimivallasta sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevassa asiassa on tulkittava itsenäisesti käyttäen perustana sen asetuksen järjestelmää ja tavoitteita, jonka osa sääntö on (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Tämä erityistä toimivaltaa koskeva sääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi on perusteltua antaa toimivalta näille tuomioistuimille hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Kuten asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee, tällaista liittymää koskevalla vaatimuksella on taattava oikeusvarmuus ja vältettävä mahdollisuus siitä, että vastaaja haastetaan jäsenvaltion tuomioistuimeen, johon hän ei kohtuudella ole voinut odottaa joutuvansa, ja tämä seikka on tärkeä erityisesti silloin, kun riita-asia koskee sopimukseen perustumattomia velvoitteita, jotka johtuvat yksityisyyden ja persoonallisuusoikeuksien loukkauksesta, esimerkiksi kunnianloukkauksesta (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 28 kohta).

26

Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa sen paikkakunnan tuomioistuimella, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, onkin yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua” tarkoitetaan yhtä hyvin kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkaa kuin vahingon ilmenemispaikkaa, koska kumpikin niistä voi tapauksen mukaan osoittautua erityisen hyödylliseksi todistelun ja oikeudenkäyntimenettelyn järjestämisen kannalta (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Ennakkoratkaisupyyntöön ei sisälly mitään, mikä viittaisi siihen, että pääasia koskisi mahdollisuutta saattaa asia Ranskan tuomioistuinten käsiteltäväksi kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan perusteella. Kysymys on sen sijaan siitä, ovatko nämä tuomioistuimet toimivaltaisia väitetyn vahingon ilmenemispaikkakunnan tuomioistuimina. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, Gtflix Tv ei myöskään ole vaatinut, että pääasiassa kyseessä olevat tiedot ja lausumat olisi poistettava saatavilta Ranskan alueella.

29

Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut kanteista, joilla on vaadittu kunniaa loukkaavalla lehtiartikkelilla aiheutetuksi väitetyn aineettoman vahingon korvaamista, että vahingonkärsijä voi nostaa julkaisijaa vastaan vahingonkorvauskanteen jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa julkaisua on jaettu ja jossa vahingonkärsijä väittää maineensa kärsineen vahinkoa, jolloin kukin tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan ainoastaan oman valtionsa alueella aiheutetut vahingot (tuomio 7.3.1995, Shevill ym., C-68/93, EU:C:1995:61, 33 kohta).

30

Erityisesti väitteistä, jotka koskevat persoonallisuusoikeuksien loukkaamista internetsivustolla julkaistuilla sisällöillä, unionin tuomioistuin on todennut, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaan henkilöllä, joka katsoo oikeuksiaan loukatun, on oikeus nostaa vahingonkorvauskanne aiheutuneen vahingon korvaamiseksi kokonaisuudessaan joko kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikan perusteella sen paikkakunnan tuomioistuimissa, minne tietojen levittäjä on sijoittautunut, tai vahingon ilmenemisen perusteella sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, missä hänen intressiensä keskus sijaitsee. Asianomainen henkilö voi vahingon korvaamista kokonaisuudessaan koskevan kanteen sijasta myös nostaa kanteen jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella internetissä julkaistuihin tietoihin voidaan tai on voitu tutustua. Kyseisillä tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista vain asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella aiheutettua vahinkoa koskevat asiat (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2011, eDate Advertising ym., C-509/09 ja C-161/10, EU:C:2011:685, 52 kohta).

31

Samat mahdollisuudet kanteen nostamiseen on myös taloudellista toimintaa harjoittavalla oikeushenkilöllä, joka vaatii korvausta vahingosta, joka on aiheutettu loukkaamalla sen kaupallista mainetta julkaisemalla internetissä sitä koskevia paikkansa pitämättömiä tietoja ja jättämällä poistamatta sitä koskevat kommentit (ks. vastaavasti tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C‑194/16, EU:C:2017:766, 44 kohta).

32

Kun otetaan huomioon internetsivustolla julkaistujen tietojen ja sisältöjen ulottuvuus kaikkialle ja se seikka, että niitä voidaan lähtökohtaisesti levittää maailmanlaajuisesti, unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että vaatimus tietojen oikaisemisesta ja sisältöjen poistamisesta on yhtenäinen ja jakamaton ja se voidaan tämän vuoksi esittää vain tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen käsittelemään vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan, eikä tuomioistuimessa, jolla ei ole tällaista toimivaltaa (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 48 kohta).

33

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan mukaan henkilö, joka katsoo kärsineensä vahinkoa tietojen julkaisemisesta internetsivustolla, voi näiden tietojen oikaisemiseksi ja internetissä julkaistun sisällön poistamiseksi saattaa asian käsiteltäväksi joko sen paikkakunnan tuomioistuimessa, minne kyseisten sisältöjen levittäjä on sijoittautunut, tai siinä tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä kyseisen henkilön intressien keskus sijaitsee.

34

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tietojen oikaisemista ja internetissä julkaistun sisällön poistamista koskevan vaatimuksen ja siihen liittyvän internetissä julkaisemisesta aiheutuneen vahingon korvaamista kokonaisuudessaan tai osittain koskevan vaatimuksen välisen ”välttämättömän riippuvuussuhteen” vuoksi olisi katsottava, että yhdellä tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetuista tuomioistuimista on yksinomainen toimivalta käsitellä nämä molemmat vaatimukset. Tällaista yksinomaisen toimivallan antamista voitaisiin siten perustella hyvän oikeudenkäytön tarpeilla.

35

Tällainen toimivallan antaminen ei kuitenkaan voi perustua asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaan, sellaisena kuin sitä tulkitaan tämän tuomion 32 kohdassa, koska toisin kuin tietojen oikaisemista ja sisällön poistamista koskevan vaatimuksen, joka on yhtenäinen ja jakamaton, vahingonkorvausvaatimuksen kohteena voi olla joko täysimääräinen tai osittainen korvaus. Se, ettei tietojen oikaisemista ja internetissä julkaistujen sisältöjen poistamista koskevaa vaatimusta voida esittää muussa tuomioistuimessa kuin siinä, joka on toimivaltainen käsittelemään vahingonkorvausvaatimuksen kokonaisuudessaan, on perusteltua sen vuoksi, että tällainen vaatimus on yhtenäinen ja jakamaton, mutta tällä samalla perusteella ei sitä vastoin voida sulkea pois kantajan mahdollisuutta esittää osittaista korvausta koskeva vaatimuksensa missä tahansa muussa tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä hän katsoo kärsineensä vahinkoa.

36

Yksinomaisen toimivallan antamiseen joko internetissä julkaistujen sisältöjen levittäjän sijoittautumispaikan tuomioistuimelle tai sille tuomioistuimelle, jonka tuomiopiirissä kantajan intressien keskus sijaitsee, ei myöskään ole tarvetta, joka johtuisi varsinkaan siitä, mitä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää ”välttämättömänä riippuvuussuhteena” yhtäältä tietojen oikaisemista ja internetissä julkaistujen sisältöjen poistamista koskevien vaatimusten ja toisaalta tästä julkaisemisesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen välillä. Koska näiden vaatimusten kohde ja peruste ja mahdollisuus jakaa ne osiin ovat erilaiset riippumatta siitä, ovatko niiden perustana olevat tosiseikat samoja, ei ole oikeudellisesti välttämätöntä, että yksi ainoa tuomioistuin tutkii nämä vaatimukset yhdessä.

37

Tällainen toimivallan antaminen ei ole välttämätöntä myöskään hyvän oikeudenkäytön näkökulmasta.

38

Tältä osin tuomioistuin, jolla on toimivalta käsitellä vain siinä jäsenvaltiossa, johon se kuuluu, kyseessä olevaa vahinkoa koskeva asia, kykenee kyseisessä jäsenvaltiossa käytävän oikeudenkäynnin ja siinä esitettävän todistelun perusteella selvästikin arvioimaan väitetyn vahingon aiheutumisen ja laajuuden.

39

Lisäksi kantajan mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne jokaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan ainoastaan sen jäsenvaltion alueella aiheutuneen vahingon, johon ne kuuluvat, edistää hyvää oikeudenkäyttöä silloin, kun kyseessä olevan kantajan intressien keskusta ei voida yksilöidä. Tällaisessa tilanteessa unionin tuomioistuin on katsonut, että kyseisellä henkilöllä ei voi olla asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohdan nojalla oikeutta haastaa hänen persoonallisuusoikeuksiensa loukkaukseen väitetysti syyllistynyt vahingon ilmenemispaikkakunnan tuomioistuimeen kärsimänsä vahingon korvaamiseksi kokonaisuudessaan (tuomio 17.10.2017, Bolagsupplysningen ja Ilsjan, C-194/16, EU:C:2017:766, 43 kohta). Mainittu henkilö on sitä vastoin tämän mahdollisuuden nojalla ja samalla perusteella oikeutettu nostamaan kanteen myös saadakseen osittaisen korvauksen, joka rajoittuu ainoastaan siinä jäsenvaltiossa aiheutuneeseen vahinkoon, johon asiaa käsittelevä tuomioistuin kuuluu.

40

Hyvän oikeudenkäytön turvaamista koskevan tavoitteen toteutuminen ei siten kyseenalaistu sen vuoksi, että kantajalla on mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne tuomioistuimissa, joilla on toimivalta tutkia asia siinä jäsenvaltiossa aiheutuneen vahingon osalta, johon ne kuuluvat.

41

Lopuksi on muistutettava, että toimivallan antaminen viimeksi mainituille tuomioistuimille ainoastaan sen jäsenvaltion alueella aiheutuneen vahingon osalta, johon ne kuuluvat, edellyttää ainoastaan sitä, että loukkaava sisältö on tai on ollut saatavilla kyseisellä alueella. Toisin kuin asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, sen 7 artiklan 2 alakohdassa ei nimittäin aseteta toimivaltaisen tuomioistuimen määrittämiseksi sellaista lisäedellytystä kuin edellytys, jonka mukaan henkilön toiminnan on oltava ”suunnattu” asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltioon (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Pinckney, C-170/12, EU:C:2013:635, 42 kohta ja tuomio 22.1.2015, Hejduk, C‑441/13, EU:C:2015:28, 32 kohta).

42

Se, että mahdollisuutta esittää vahingonkorvausvaatimus jossakin tämän tuomion 40 kohdassa tarkoitetuista tuomioistuimista rajoitettaisiin lisäedellytyksin, saattaisi joissakin tapauksissa johtaa tämän mahdollisuuden tosiasialliseen poissulkemiseen, vaikka tämän tuomion 26 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöllä, joka katsoo kärsineensä vääryyttä, on aina oltava mahdollisuus esittää vaatimuksensa sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jossa vahinko on ilmennyt.

43

Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä todetun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka katsoessaan, että hänen oikeuksiaan on loukattu levittämällä häntä halventavia lausumia internetissä, ajaa samanaikaisesti kannetta yhtäältä häntä koskevien tietojen oikaisemiseksi ja internetissä julkaistujen häntä koskevien sisältöjen poistamiseksi ja toisaalta saadakseen korvausta tästä julkaisemisesta hänelle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, voi vaatia jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella nämä lausumat ovat tai ovat olleet saatavilla, korvausta asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella hänelle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, vaikka nämä tuomioistuimet eivät olisi toimivaltaisia käsittelemään oikaisemista ja poistamista koskevaa vaatimusta.

44

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 7 artiklan 2 alakohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka katsoessaan, että hänen oikeuksiaan on loukattu levittämällä häntä halventavia lausumia internetissä, ajaa samanaikaisesti kannetta yhtäältä häntä koskevien tietojen oikaisemiseksi ja internetissä julkaistujen häntä koskevien sisältöjen poistamiseksi ja toisaalta saadakseen korvausta tästä julkaisemisesta hänelle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, voi vaatia jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jonka alueella nämä lausumat ovat tai ovat olleet saatavilla, korvausta asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion alueella hänelle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta, vaikka nämä tuomioistuimet eivät olisi toimivaltaisia käsittelemään oikaisemista ja poistamista koskevaa vaatimusta.