1)

Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20.5.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 18 artiklan 1 ja 3 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan ja liitteessä III olevan 3 kohdan b alakohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

niissä ei edellytetä, että ilmoitusvelvollinen liittää automaattisesti asiakkaaseen suuren riskitason ja näin ollen soveltaa tähän asiakkaaseen tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä vain sen vuoksi, että asiakas on valtiosta riippumaton organisaatio, että yksi mainitun asiakkaan työntekijöistä on korruption kannalta suuririskisen kolmannen maan kansalainen tai että tämän saman asiakkaan liikekumppanilla, mutta ei asiakkaalla itsellään, on sidoksia tällaiseen kolmanteen maahan. Jäsenvaltio voi kuitenkin kansallisessa oikeudessaan yksilöidä tällaiset seikat tekijöiksi, jotka viittaavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen mahdollisesti suurempaan riskiin ja jotka ilmoitusvelvollisten on otettava huomioon asiakaskuntansa osalta tehtävässä riskiarviossa, kunhan nämä tekijät ovat unionin oikeuden ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen mukaisia.

2)

Direktiivin 2015/849 13 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa, luettuina yhdessä tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 4 kohdan ja 40 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

niissä ei velvoiteta ilmoitusvelvollista, kun se toteuttaa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, hankkimaan kyseiseltä asiakkaalta jäljennöstä asiakkaan ja kolmannen välillä tehdystä sopimuksesta, kunhan ilmoitusvelvollinen voi toimittaa toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle muita asianmukaisia asiakirjoja, jotka osoittavat yhtäältä, että se on arvioinut asiakkaan ja kolmannen välistä liiketoimea ja liikesuhdetta, ja toisaalta, että se on ottanut tämän arvion asianmukaisesti huomioon tarvittavien asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamiseksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen osalta tunnistettujen riskien osalta.

3)

Direktiivin 2015/849 14 artiklan 5 kohtaa, luettuna yhdessä sen 8 artiklan 2 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

ilmoitusvelvolliset ovat velvollisia soveltamaan ajantasaisen riskiarvion perusteella asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia, tarvittaessa tehostettuja toimenpiteitä, jos tämä vaikuttaa asianmukaiselta, olemassa olevaan asiakkaaseen muun muassa silloin, kun asiakkaan tilannetta koskevat merkitykselliset seikat muuttuvat, riippumatta siitä, että kansallisessa oikeudessa asetettu enimmäismääräaika tätä asiakasta koskevan uuden riskiarvion tekemiselle ei ole vielä päättynyt. Tätä velvollisuutta ei sovelleta ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen kannalta suuririskisiin asiakkaisiin.

4)

Direktiivin 2015/849 60 artiklan 1 ja 2 kohtaa

on tulkittava siten, että

kun toimivaltainen kansallinen viranomainen julkaisee päätöksen, jolla määrätään seuraamus tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta, sen on varmistuttava siitä, että julkaistut tiedot ovat täsmälleen tähän päätökseen sisältyvien tietojen mukaisia.