1.

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin unionin tuotannonalalla aiheuttaman vahingon määrittäminen on polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamisen olennainen edellytys. Tällaisen vahingon olemassaolon toteamiseksi suoritettavassa analyysissä Euroopan komission on muun muassa tutkittava puolueettomasti tämän tuonnin vaikutukset samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla muun muassa määrittämällä, onko kyseessä alihinnoittelu.

2.

Onko komissiolla tässä monitahoisessa tarkastelussa velvollisuus – ja jos on, missä olosuhteissa – ottaa huomioon kysymyksessä olevan tuotteen markkinasegmentit? Onko kyseisen toimielimen tässä tutkimuksessa otettava huomioon tutkimuksessa valittuun otokseen kuuluvien unionin tuottajien samankaltaisten tuotteiden myynti kokonaisuudessaan? Kuinka tehokasta tuomioistuinvalvontaa unionin tuomioistuinten on harjoitettava tarkastellessaan komission tämänkaltaisia, monitahoisten taloudellisten tilanteiden arviointia edellyttäviä analyysejä?

3.

Lähinnä nämä ovat ne keskeiset kysymykset, jotka ovat nousseet esiin käsiteltävässä asiassa, joka koskee valitusta, jolla komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 24.9.2019 antaman tuomion Hubei Xinyegang Special Tube v. komissio (jäljempänä valituksenalainen tuomio ( 2 )), jolla viimeksi mainittu tuomioistuin kumosi 11.5.2017 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/804, jossa säädettiin polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen putkityyppien tuonnissa. ( 3 )

4.

Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (jäljempänä perusasetus) ( 4 ) 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Vahingon määritys”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa käsitteellä ’vahinko’ tarkoitetaan, jollei toisin ilmoiteta, unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa, unionin tuotannonalaan kohdistuvaa merkittävää vahingon uhkaa tai merkittävää viivästystä unionin tuotannonalan perustamisessa, ja sitä tulkitaan tämän artiklan mukaisesti.

2.   Vahingon määrityksen on perustuttava selkeään näyttöön, ja siihen on sisällyttävä puolueeton tarkastelu:

3.   Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrän osalta on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntynyt merkittävästi joko absoluuttisesti tai suhteessa unionin tuotantoon ja kulutukseen. Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta hintoihin on harkittava, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan tai onko tällaisen tuonnin vaikutuksesta muutoin ilmennyt merkittävää hintojen alenemista tai onko tuonti huomattavassa määrin estänyt sellaisia hinnankorotuksia, jotka muuten olisi tehty. Yksi tai useampi kyseisistä tekijöistä ei välttämättä ole ratkaiseva.

– –

5.   Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta kyseessä olevaan unionin tuotannonalaan on otettava huomioon kaikki olennaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat kyseisen tuotannonalan tilanteeseen – –

6.   On näytettävä 2 kohtaan liittyvien olennaisten todisteiden avulla, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa tässä asetuksessa tarkoitetussa merkityksessä. Erityisesti kyseessä on sen näyttäminen, että kohdassa 3 tarkoitetuilla määrillä ja/tai hinnoilla on unionin tuotannonalaan vaikutusta 5 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä ja että tämä vaikutus on sellaista, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

7.   Polkumyynnillä tapatuvan tuonnin lisäksi on tutkittava muut tiedossa olevat tekijät, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle, eikä kyseisten tekijöiden aiheuttamaa vahinkoa saa pitää polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä. Tässä suhteessa huomioon otettavina tekijöinä voidaan pitää muun muassa muun kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja hintoja, kysynnän supistumista tai kulutustottumusten muutoksia, kolmannen maan ja unionin tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua, tekniikan kehittymistä sekä unionin tuotannonalan vientisaavutuksia ja tuottavuutta.”

5.

Kantelun johdosta komissio aloitti 13.2.2016 polkumyyntitutkimuksen, joka koski tietyntyyppisten Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien raudasta (muusta kuin valuraudasta) tai teräksestä (muusta kuin ruostumattomasta teräksestä) valmistettujen poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoisten ja ulkoläpimitaltaan yli 406,4 mm:n suuruisten saumattomien putkien (jäljempänä kysymyksessä oleva tuote) tuontia.

6.

Tutkimuksen aikana Hubei Xinyegang, joka on Kiinaan sijoittautunut yhtiö, joka valmistaa ja vie unioniin saumattomia putkia, valittiin perusasetuksen 17 artiklan nojalla vientiä harjoittavien tuottajien otokseen.

7.

Komissio antoi 11.11.2016 asetuksen (EU) 2016/1977 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuotteen tuonnissa (jäljempänä väliaikainen asetus). ( 5 )

8.

Komissio antoi 11.5.2017 riidanalaisen täytäntöönpanoasetuksen, jonka 1 artiklassa säädetään lopullisen polkumyyntitullin määräämisestä kaikille kysymyksessä olevan tuotteen kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Hubei Xinyegangin valmistamien ja viemien tuotteiden polkumyyntitulliksi vahvistettiin 54,9 prosenttia.

9.

Hubei Xinyegang nosti 7.8.2017 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati kumoamaan riidanalaisen asetuksen ja esitti kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

10.

Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli ainoastaan ensimmäistä kanneperustetta, joka oli jaettu kahteen osaan ja joka koski perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen ( 6 ) (jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus) 3.1 ja 3.2 artiklan rikkomista, ja toista kanneperustetta, joka koski mainitun asetuksen 3 artiklan 6 kohdan ja kyseisen sopimuksen 3.5 artiklan rikkomista.

11.

Hylättyään valituksenalaisessa tuomiossa ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan, ( 7 ) joka ei ole nyt käsiteltävän asian kohteena, unionin yleinen tuomioistuin sen sijaan hyväksyi Hubei Xinyegangin ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, joka koski komission vahingon olemassaolon määrittämisessä käyttämää polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintojen ja unionin tuotannonalan myymien tuotteiden hintojen vertailumenetelmää. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komissio ollut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan vastaisesti ottanut huomioon kaikkia kyseessä olevan asian kannalta merkityksellisiä tietoja analysoidessaan alihinnoittelun ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla. Tämän johtopäätöksen tueksi unionin yleinen tuomioistuin viittasi erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) riitojenratkaisuelimen (Dispute Settlement Body) valituselimen (jäljempänä WTO:n valituselin) raporttiin asiassa ”Kiina – Polkumyyntitullien määrääminen Japanista peräisin oleville ruostumattomasta teräksestä valmistetuille saumattomille putkille” (WT/DS 454/AB/R ja WT/DS 460/AB/R, jäljempänä HP-SSST-raportti) ja 28.10.2004 annettuun tuomioon Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto (T-35/01, EU:T:2004:317; jäljempänä tuomio Shanghai Teraoka).

12.

Ennen kaikkea unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että todettuaan kysymyksessä olevaa tuotetta koskevan kolmen markkinasegmentin olemassaolon komissio teki kuitenkin virheen jättäessään tämän segmentoinnin huomiotta analysoidessaan alihinnoittelua ja yleisemmin analysoidessaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla. ( 8 ) Toiseksi ja lisäksi unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Hubei Xinyegangin väitteen, jonka mukaan komissio teki virheen, kun se jätti alihinnoittelua koskevassa analyysissään ottamatta huomioon 66:sta unionin tuottajien myymästä ja otokseen valitusta tuotetyypistä 17 tuotetyypin hinnat. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, etteivät komission istunnon jälkeen menettelyn myöhäisessä vaiheessa asiakirja-aineistoon toimittamat seikat voineet asettaa sen tekemiä päätelmiä kyseenalaisiksi.

13.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi myös Hubei Xinyegangin esittämän toisen kanneperusteen, joka koski perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan ja polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.5 artiklan rikkomista. ( 9 ) Unionin yleinen tuomioistuin katsoi pääasiallisesti, että koska se ensimmäistä kanneperustetta analysoidessaan oli todennut, ettei komissio ollut ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä seikkoja määrittäessään alihinnoittelua ja tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla, oli myös katsottava, että komission päätelmä perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun syy-yhteyden olemassaolosta perustui puutteelliseen tosiseikastoon. ( 10 )

14.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se koskee Hubei Xinyegangia tutkimatta muita kanneperusteita, jotka tämä oli esittänyt kanteensa tueksi.

15.

Valituksessaan komissio vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, hylkäämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ensimmäisen ja toisen kanneperusteen perusteettomina, palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu muista ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyistä kanneperusteista, ja määräämään, että ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

16.

Hubei Xinyegang vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen ja toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se tutkii jäljelle jääneet kanneperusteet, ja velvoittamaan komission korvaamaan muutoksenhausta ja unionin yleisen tuomioistuimen menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

17.

ArcelorMittal Tubular Products Roman SA, Válcovny trub Chomutov a.s. ja Vallourec Deutschland GmbH (jäljempänä ArcelorMittal ym.), jotka tukivat väliintulijoina komission vaatimuksia unionin yleisessä tuomioistuimessa, ( 11 ) vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion, hylkäämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ensimmäisen ja toisen kanneperusteen oikeudellisesti perusteettomina, palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuisi kolmannesta ja neljännestä ensimmäisessä oikeusasteessa esitetystä kanneperusteesta, ja velvoittamaan Hubei Xinyegangin muutoksenhakumenettelyn oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen ja toteamaan, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

18.

Valituksensa tueksi komissio esittää ArcelorMittal ym:iden tukemana kuusi valitusperustetta, jotka voidaan jakaa kolmeen ryhmään.

19.

Kolmella ensimmäisellä valitusperusteella pyritään riitauttamaan se valituksenalaisen tuomion osa, jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvosteli komissiota siitä, että tämä oli alihinnoittelua koskevassa analyysissään virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon kysymyksessä olevaan tuotteeseen liittyvät eri markkinasegmentit. ( 12 )

20.

Neljännellä ja viidennellä valitusperusteella pyritään riitauttamaan se valituksenalaisen tuomion osa, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komissio on alihinnoittelua koskevassa analyysissään virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon unionin tuottajien myymistä 66 tuotetyypistä 17 tuotetyypin hinnat. ( 13 )

21.

Komissio väittää lopuksi kuudennessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki tuomioistuinvalvonnan kattavuutta koskevan virheen.

22.

Ennen komission esittämien valitusperusteiden tarkastelua on mielestäni tarpeen esittää eräitä alustavia toteamuksia.

23.

Nyt käsiteltävä asia koskee alihinnoittelua koskevaa analyysiä, jonka komissio tekee polkumyynnin vastaisessa menettelyssä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toteamiseksi. Tällaisen vahingon määrittäminen on polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden toteuttamisen olennainen edellytys. ( 14 ) Vahingon toteamista koskevista säännöksistä säädetään perusasetuksen 3 artiklassa.

24.

Tältä osin on ensinnäkin todettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin on huomauttanut, ( 15 ) että perusasetuksen 3 artiklan 1, 2 ja 3 kohta sisältävät sisällöltään samanlaisia säännöksiä kuin polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.1 ja 3.2 artikla. Tästä on pääteltävissä unionin lainsäätäjän aikomus panna unionin oikeudessa täytäntöön näillä säännöksillä erityinen velvoite, johon se on sitoutunut WTO-sopimusten yhteydessä. ( 16 ) Näin ollen ja tältä osin unionin tuomioistuinten on valvottava riidanalaisen asetuksen lainmukaisuutta polkumyynnin vastaisen sopimuksen näiden määräysten kannalta. ( 17 ) Tällaisen laillisuusvalvonnan yhteydessä unionin tuomioistuinten on myös otettava huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen kyseisen sopimuksen eri määräyksistä tekemä tulkinta. ( 18 )

25.

Toiseksi on huomautettava, että perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että vahingon määrityksen on perustuttava selkeään näyttöön ja se edellyttää, että yhtäältä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrää ja tämän tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla ja toisaalta tämän tuonnin seurausvaikutusta unionin tuotannonalaan tarkastellaan puolueettomasti.

26.

Erityisesti analysoitaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla on todettava, että perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan toisesta virkkeestä ilmenee, että on tutkittava muun muassa, onko polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintaan. ( 19 )

27.

Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusten määrittäminen unionin tuotannonalan samankaltaisten tuotteiden hintoihin ja erityisesti alihinnoittelun olemassaolon määrittäminen edellyttää kyseisen tuonnin hintojen ja samankaltaisten tuotteiden hintojen välisen suhteen tarkastelua, mikä edellyttää näiden kahden hinnan vertailua. ( 20 )

28.

Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3 artiklassa ei kuitenkaan määrätä eikä perusasetuksen 3 artiklassa vastaavasti säädetä erityisestä analysointimenetelmästä vahingon olemassaolon määrittämiseksi eikä etenkään alihinnoittelun määrittämiseksi. ( 21 ) Tämän analyysin on kuitenkin perustuttava selkeään näyttöön ja puolueettomaan tarkasteluun, ja sen on näin ollen oltava puolueeton ja tasapuolinen ja siinä on otettava huomioon kaikki merkitykselliset todisteet. ( 22 )

29.

Lisäksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että yhteisen kauppapolitiikan ja aivan erityisesti kaupallisten suojatoimenpiteiden alalla unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. ( 23 ) Unionin tuomioistuin on nimenomaisesti todennut, että tämä laaja harkintavalta on olemassa erityisesti unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toteamisen osalta. ( 24 )

30.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti toteaa, analyysi, joka koskee alihinnoittelua ja yleisemmin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan samankaltaisten tuotteiden hintoihin, merkitsee epäilemättä monitahoisten taloudellisten tilanteiden arviointia, ( 25 ) mikä, kuten kuudennen valitusperusteen analyysissä jäljempänä yksityiskohtaisemmin havaitaan, vaikuttaa unionin tuomioistuinten harjoittamaan tuomioistuinvalvonnan asteeseen.

31.

Kolmanneksi erityisesti nyt käsiteltävän asian osalta on tarpeen täsmentää tiettyjä unionin yleisen tuomioistuimen toteamia tosiseikkoja, joita asianosaiset eivät ole riitauttaneet.

32.

Komissio totesi polkumyyntitutkimuksessa ennen kaikkea, että kysymyksessä oleva tuote koostui tietyistä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevista raudasta (ei valuraudasta) tai teräksestä (ei-ruostumattomasta teräksestä) valmistetuista saumattomista putkista, joiden ulkoläpimitta on yli 406,4 mm. ( 26 ) Se totesi kolme kysymyksessä olevaa tuotetta koskevaa markkinasegmenttiä, joista yksi liittyi öljy- ja kaasusektoriin, toinen sähköntuotantoon ja joista kolmas oli rakennustuote. ( 27 ) Hubei Xinyegang ei ole riitauttanut kysymyksessä olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen määritelmää unionin yleisessä tuomioistuimessa, vaikka se oli riitauttanut sen hallinnollisessa menettelyssä, joten sitä on pidettävä lopullisena.

33.

Tämän jälkeen on huomautettava, että komissio teki käsiteltävässä asiassa analyysin, jonka tarkoituksena oli määrittää Kiinasta peräisin olevan tuonnin alihinnoittelu unionin tuotannonalan hintoihin nähden vertaamalla tuontihintoja unionin tuotannonalan hintoihin tuotevalvontakoodeihin perustuvan systeemin (jäljempänä myös tuotevalvontakoodimenetelmä) avulla.

34.

Tässä menetelmässä jokaiselle otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistamalle ja myymälle tuotetyypille ja jokaiselle otokseen kuuluvien unionin tuottajien valmistamalle ja myymälle tuotetyypille annettiin yksilöllinen tuotevalvontakoodi, joka riippui tuotteen pääominaisuuksista. ( 28 ) Kiinasta tuotuja tuotetyyppejä verrattiin siten tuotevalvontakoodin perusteella unionin tuotannonalan valmistamiin ja myymiin tuotteisiin, joilla on samanlaiset tai samankaltaiset ominaisuudet. ( 29 ) Laskiessaan alihinnoittelun määrää komissio vertasi otokseen kuuluvien unionin tuottajien myyntihintoja otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myyntihintoihin tuotevalvontakoodikohtaisesti. Kunkin sellaisen tuotevalvontakoodin, jonka osalta vastaavia myyntejä oli tapahtunut, osalta komissio määritti alihinnoittelumarginaalin. Tämän jälkeen komissio laski kunkin otokseen kuuluvan kiinalaisen viejän osalta kysymyksessä olevan tuotteen painotetun keskimääräisen alihinnoittelumarginaalin. Tämän menetelmän käyttäminen johti siihen, että alihinnoittelumarginaaliksi määritettiin 15,2–29,1 prosenttia. ( 30 ) Hubei Xinyegang ei ole sinänsä kiistänyt sitä, että tuotevalvontakoodimenetelmää käytettiin vertailumenetelmänä. ( 31 )

35.

Lopuksi on todettava, että on näytetty toteen eivätkä asianosaiset ole kiistäneet sitä, että koko Kiinasta tapahtunut tuonti on ollut analysoitavana määritettäessä alihinnoittelua. ( 32 )

36.

Kolmella ensimmäisellä valitusperusteella komissio riitauttaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi sen 59–67 kohdassa, että komissio oli alihinnoittelua koskevassa analyysissään jättänyt kysymyksessä olevaan tuotteeseen liittyvät eri markkinasegmentit virheellisesti huomiotta. Kolmannessa valitusperusteessa komissio vastustaa erityisesti valituksenalaisen tuomion 77–79 kohtaa, joissa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tietyt seikat, jotka komissio oli esittänyt mainitun tuomioistuimen pyynnöstä ensimmäisessä oikeusasteessa pidetyn istunnon jälkeen.

37.

Valituksenalaisen tuomion 59–67 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin piti kiistattomana, että vaikka komissio oli todennut kysymyksessä olevaan tuotteeseen liittyvien kolmen markkinasegmentin olemassaolon, se ei ollut ottanut huomioon tätä segmentointia alihinnoittelua koskevassa analyysissään.

38.

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, että nyt käsiteltävässä asiassa oli neljä ominaispiirrettä (joita analysoitiin valituksenalaisen tuomion 61, 62, 63 ja 64 kohdassa): ensinnäkin kaikenlaiset samankaltaisen tuotteen tuotetyypit eivät olleet suoraan keskenään vaihdettavissa kysynnän kannalta, vaikka tuottajat saattoivatkin suunnata tarjontaansa uudelleen; toiseksi eri raaka-aineiden käyttö tuotetyyppien valmistuksessa vaikutti markkinasegmenttien välisiin hintaeroihin, jotka, kuten HP-SSST-raportista ilmenee, olivat merkityksellinen seikka, joka oli otettava huomioon alihinnoittelua analysoitaessa; kolmanneksi komissio oli vahvistanut, että 75,1 prosenttia otokseen sisällytetystä Kiinasta tulevasta tuonnista oli keskittynyt rakennussegmenttiin, jota olisi pitänyt tarkastella erikseen, kuten tuomiosta Shangai Teraoka ilmenee, ja neljänneksi väliaikaisesta asetuksesta ilmeni, että unionin tuottajista suurimman yhtiön myynnistä yli 60 prosenttia liittyi öljy- ja kaasuteollisuuteen.

39.

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa, että komissio oli luonut riidanalaisessa asetuksessa yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alihinnoittelua koskevan analyysin ja unionin tuotannonalan hintakehityksen välille, mutta määrittänyt tämän kuitenkin yleisesti, tekemättä eroa eri markkinasegmenttien välillä.

40.

Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa, että koska komissio ei ollut ottanut huomioon kysymyksessä olevan tuotteen markkinoiden segmentointia analysoidessaan alihinnoittelua ja yleisemmin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla, se ei ollut perustanut analyysiään kaikkiin käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiin tietoihin. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin lisäsi valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, että edellä 38 kohdassa mainitut neljä piirrettä huomioon ottaen komission olisi pitänyt vähintäänkin varmistua siitä, että unionin tuotannonalan hintojen lasku ei johtunut segmentistä, jolla Kiinasta peräisin oleva tuonti oli vähäistä tai alihinnoittelu – jos sitä oli olemassa – niin vähäistä, ettei sitä voitu pitää perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”huomattavana”. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei tämä päätelmä estänyt komissiota käyttämästä tuotevalvontakoodimenetelmää, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, mikäli menetelmää käytettiin analyysissä markkinoiden segmentointi huomioon ottaen.

41.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 77 ja 79 kohdassa, että komission asiakirja-aineistoon istunnon jälkeen menettelyn myöhäisessä vaiheessa toimittamat asiakirjat eivät voineet kyseenalaistaa sen tekemiä päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio ei näet voinut pätevästi vedota riidanalaisen asetuksen tueksi perusteisiin, joita siinä ei mainita ja jotka komissio mainitsi vasta kanteen nostamisen jälkeen.

42.

Ensimmäisellä valitusperusteellaan, joka jakautuu kolmeen osaan, komissio, jota ArcelorMittal ym. tukevat, kiistää unionin yleisen tuomioistuimen päätelmän, jonka mukaan, vaikka kaikki tutkimuksen kohteena olevat putket muodostivat kiistatta yhden ”samankaltaisen tuotteen”, komission olisi pitänyt tehdä vahinkoa koskeva analyysi markkinasegmenttikohtaisesti.

43.

Ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi perusasetuksen 1 artiklan 2 ja 4 kohtaa, 3 artiklan 2, 3 ja 8 kohtaa sekä 4 artiklaa, kun se katsoi, että komission oli tutkittava erikseen alihinnoittelua kysymyksessä olevan tuotteen kunkin markkinasegmentin osalta. Näiden säännösten nojalla on komission mukaan riittävää, että se analysoi alihinnoittelua perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun ”samankaltaisen tuotteen” tasolla. Näissä säännöksissä ei edellytetä yksityiskohtaisempaa analyysiä eikä velvollisuutta analysoida erikseen alihinnoittelua kunkin markkinasegmentin osalta. Koska unionin yleisessä tuomioistuimessa ei ole riitautettu riidanalaisessa asetuksessa tehtyä ”samankaltaisen tuotteen” tai ”unionin tuotannonalan” määrittämistä, näitä päätelmiä ei voida kyseenalaistaa vahingon olemassaolon toteamista koskevien perusteiden yhteydessä. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt kilpailuoikeuden omaan merkityksellisten markkinoiden käsitteeseen perustuvan analyysin, joka poikkeaa kuitenkin samankaltaisen tuotteen käsitteestä polkumyynnin vastaisessa lainsäädännössä.

44.

Toisessa osassa komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti kahta ennakkotapausta, joihin se perusti analyysinsä (eli HP-SSST-raporttia ja tuomiota Shanghai Teraoka), tai vaihtoehtoisesti luonnehti virheellisesti tai väärin perustein niissä kyseessä olleita tosiseikkoja, jotka poikkeavat täysin käsiteltävän asian kannalta merkityksellisistä tosiseikoista. Kumpikaan näistä kahdesta ennakkotapauksesta ei nimittäin voi olla perustana päätelmälle, jonka mukaan sen olisi samankaltaisen tuotteen tasolla tehdyn analyysin lisäksi pitänyt analysoida alihinnoittelua markkinasegmenttikohtaisesti.

45.

Kolmannessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi riidanalaista asetusta virheellisesti tai toissijaisesti luonnehti tosiseikkoja oikeudellisesti virheellisesti, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa, että valituksenalaisen tuomion 59, 61, 62 (ensimmäinen osa) ja 64 kohdassa todetut tosiseikat olivat poikkeuksellisia olosuhteita, jotka edellyttivät alihinnoittelun markkinasegmenttikohtaista analysointia.

46.

Hubei Xinyegang väittää aluksi, että komissio kuvailee valituksenalaista tuomiota virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan asettanut komissiolle yleistä velvollisuutta analysoida alihinnoittelua markkinasegmenttikohtaisesti, vaan se katsoi ainoastaan, että nyt käsiteltävän asian tosiseikat huomioon ottaen komissio jätti riidanalaisessa asetuksessa markkinoiden segmentoinnin virheellisesti huomiotta analysoidessaan alihinnoittelua. Väitteet, jotka koskevat velvollisuutta analysoida alihinnoittelua markkinasegmenttikohtaisesti, ovat näin ollen tehottomia. Myöskään useiden tosiseikkojen implisiittistä kiistämistä vetoamatta siihen, että tosiseikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla, ei voida hyväksyä, ja komission toimittamat lisätiedot ovat lisäksi uusia, ja ne on näin ollen jätettävä tutkimatta.

47.

Ensimmäisestä osasta Hubei Xinyegang väittää, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 2 kohdan viittaus ”samankaltaisiin tuotteisiin” monikossa osoittaa, että samankaltaisen tuotteen käsite voi kattaa useita tuotetyyppejä ja siten eri markkinasegmenttejä. Tämä on vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Lisäksi WTO:n valituselin on korostanut, että on tärkeää tutkia eri markkinasegmenttien olemassaoloa alihinnoittelua koskevassa analyysissä, ja valituksenalainen tuomio on tämän kannan mukainen. Hubei Xinyegang väittää, että vaikka ei ole olemassa mitään velvollisuutta määrittää alihinnoittelun olemassaoloa tuotetyyppi- tai markkinasegmenttikohtaisesti, komissiolla on kuitenkin velvollisuus tutkia kaikki merkitykselliset seikat, mukaan lukien kysymys siitä, miten eri markkinasegmenttien olemassaolo voi vaikuttaa yleisesti hintaan kohdistuvien vaikutusten, tässä tapauksessa alihinnoittelun, analysointiin.

48.

Toisesta osasta Hubei Xinyegang esittää, että riidanalaisen asetuksen kumoamisen perustana on velvollisuus perustaa toteamus perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun selkeään näyttöön. Viittaus HP-SSST-raporttiin ja tuomioon Shanghai Teraoka tukee ainoastaan väitettä, jonka mukaan on otettava huomioon, että jos markkinasegmenttejä, joilla on huomattavat hintaerot, on olemassa, tämän segmentoinnin vaikutus on otettava huomioon alihinnoittelua koskevassa analyysissä. Lisäksi useat komission näistä kahdesta tapauksesta esittämät väitteet ovat epätarkkoja. Lopuksi väite, jonka mukaan nyt käsiteltävässä asiassa sekä Kiinasta peräisin oleva tuonti että unionin tuotannonalan myymät tuotteet keskittyivät samaan markkinasegmenttiin, ei sisältynyt riidanalaiseen asetukseen, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi.

49.

Myös kolmas osa on Hubei Xinyegangin mukaan hylättävä. Yhtäältä osapuolet, joita asia koskee, eivät nimittäin tuoneet esiin kysymystä useiden markkinasegmenttien olemassaolosta kysymyksessä olevan tuotteen määritelmän yhteydessä vaan vahingon ja syy-yhteyden määritelmän osalta. Toisaalta siltä osin kuin on kyse oikaisusta, jonka komissio teki laskeakseen vahinkomarginaalin unionin tuottajien otokseen kuuluvan suurimman yrityksen taloudellisen tilanteen ja kannattavuuden vuoksi, näillä seikoilla on selvästi merkittävä vaikutus vahingon analysoinnissa.

50.

Toisessa valitusperusteessaan komissio riitauttaa valituksenalaisen tuomion 60 ja 67 kohdan, joissa unionin yleinen tuomioistuin lähinnä katsoi, että tuotevalvontakoodimenetelmä ei sovellu markkinoiden segmentoinnin huomioon ottamiseen. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaletta sekä selityksiä, jotka esitettiin hallinnollisen menettelyn aikana ja komission unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämissä suullisissa ja kirjallisissa huomautuksissa. Toissijaisesti komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti tältä osin esitetyn selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

51.

Komission mukaan tuotevalvontakoodimenetelmä on yksityiskohtaisin analyysi, joka voidaan tehdä kysymyksessä olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen vertailemiseksi. Tämä menetelmä, jota unionin tärkeimmät kauppakumppanit eivät sitä paitsi käytä, muodostuu paljon perusteellisemmasta analyysistä kuin samankaltaisen tuotteen markkinasegmenttien tasolla tehtävä analyysi. Tuotevalvontakoodien muodostuksessa otetaan nimittäin huomioon tuotteen kaikki ominaisuudet ja mahdollistetaan siten se, että komissio voi rinnastaa otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien kaikki tuotteet mahdollisimman vertailukelpoiseen otokseen sisältyvän unionin tuottajan tuotteiden kanssa. Tuotevalvontakoodien ensimmäisessä luvussa otetaan huomioon se markkinasegmentti, johon tuotetyyppi kuuluu. Minkään perusteella ei voida päätellä, ettei komissio olisi tuotevalvontakoodien perusteella ottanut huomioon tiettyjä tuotteen tai markkinoiden ominaispiirteitä (erityisesti hintavaihteluja). Tuotevalvontakoodimenetelmän suunnittelu ja toiminta takaavat, että analyysi on markkinasegmenttikohtainen.

52.

Hubei Xinyegang väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa vain, että nyt käsiteltävässä asiassa tuotevalvontakoodimenetelmän soveltaminen oli sellaisenaan riittämätön markkinoiden segmentoinnin huomioon ottamiseksi. Sen mukaan on totta, että komissio pystyi tämän menetelmän avulla määrittämään, toteutettiinko tiettyyn tuotevalvontakoodiin tai tiettyä markkinasegmenttiä koskevaan tiettyyn tuotetyyppiin kuuluva Kiinasta peräisin oleva tuonti hinnoilla, jotka olivat alhaisempia kuin otokseen kuuluneiden unionin tuottajien samaan tuotevalvontakoodiin tai samaan markkinasegmenttiin kuuluvaa tuotetyyppiä varten laskuttamat myyntihinnat (alihinnoittelu). Komissio ei kuitenkaan voinut tuotevalvontakoodimenetelmän avulla määrittää tietyn segmentin tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalan muihin segmentteihin kuuluvien tuotteiden myyntihintoihin.

53.

Kolmannella, kahteen osaan jakautuvalla valitusperusteellaan komissio riitauttaa valituksenalaisen tuomion 77–79 kohdan, joissa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi seikat, jotka komissio oli esittänyt ensimmäisessä oikeusasteessa pidetyn istunnon jälkeen ja jotka osoittivat yhtäältä, että alihinnoittelua esiintyi kaikissa kolmessa markkinasegmentissä, ja toisaalta, että unionin tuottajien myynnit keskittyivät rakennusalan segmenttiin.

54.

Valitusperusteen ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on näin tehdessään tulkinnut komissiolle kuuluvaa perusteluvelvollisuutta polkumyyntiasioissa virheellisesti. Tällainen tulkinta on sen mukaan oikeuskäytännön vastainen, ja sillä rikotaan SEUT 296 artiklaa. Komission ei tarvinnut selittää riidanalaisessa asetuksessa erityisesti, että kaikissa kolmessa markkinasegmentissä todettiin alihinnoittelua ja että unionin tuottajien myynnit keskittyivät rakennusalan segmenttiin. Nämä tiedot toimitettiin kuitenkin likimääräisesti Hubei Xinyegangille tutkimuksen aikana.

55.

Toisessa osassa komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti käytössään olevan selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan valituksenalaisen tuomion 78 kohdassa, että markkinasegmenttikohtainen analyysi on tehty vasta jälkikäteen. Tuotevalvontakoodimenetelmän, jonka toiminnan unionin yleinen tuomioistuin jätti huomiotta tai ymmärsi väärin ja otti huomioon vääristyneellä tavalla, avulla eri markkinasegmenttien välinen ero voitiin tarkoituksellisesti sisällyttää analyysiin.

56.

Ensimmäisestä osasta Hubei Xinyegang esittää, että tuomio, johon komissio perustaa väitteensä, ( 33 ) koskee erityistä tilannetta, jossa yhtiö, joka ei ollut osallistunut hallinnolliseen menettelyyn, vetosi perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin niiden väitteiden osalta, joita se ei ollut esittänyt. Komission asema on kuitenkin perustavanlaatuisesti erilainen, koska se on hallinnollisen menettelyn alusta lähtien korostanut, että useiden markkinasegmenttien olemassaololla oli merkitystä alihinnoitteluna analysoinnin kannalta. Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että toimielinten on esitettävä sellaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joilla on olennainen merkitys päätöksen systematiikan kannalta, ja toimen perustelujen on sisällyttävä itse tekstiin. Ei myöskään pidä paikkaansa, että kantaja olisi ollut tietoinen siitä, että alihinnoittelua oli todettu kaikilla kolmella markkinasegmentillä ja että unionin tuottajien myynti oli keskittynyt rakennussegmenttiin, koska sillä ei luottamuksellisuussyistä ollut oikeutta tutustua muiden kiinalaisten tuottajien harjoittamaa alihinnoittelua koskeviin laskelmiin.

57.

Toisesta osasta Hubei Xinyegang väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin moiti komissiota siitä, ettei tämä soveltanut tuotevalvontakoodimenetelmää segmenttikohtaisesti, vaan se moittii komissiota siitä, ettei se ole suorittanut segmenttikohtaista analyysiä. Unionin yleinen tuomioistuin arvosteli näin ollen sitä, että tuotevalvontakoodimenetelmällä komissio saattoi vain vahvistaa alihinnoittelun tietyllä segmentillä ilman, että se olisi voinut tarkastella segmentissä todetun alihinnoittelun vaikutuksia unionin tuottajien jollakin toisella segmentillä laskuttamiin myyntihintoihin.

58.

Jotta komission ensimmäistä, toista ja kolmatta valitusperustetta voidaan tarkastella, on mielestäni aluksi selvitettävä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa esittämän väitteen täsmällinen ulottuvuus. Asianosaiset ovat nimittäin eri mieltä valituksenalaisen tuomion ulottuvuudesta. ( 34 )

59.

Mielestäni valituksenalaisen tuomion 65, 66 ja 67 kohdasta, jotka kerrataan edellä 39 ja 40 kohdassa, ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin otti kyseisessä tuomiossa huomioon sen, että komissio on käyttänyt tuotevalvontakoodimenetelmää alihinnoittelun olemassaolon analysoinnissa, mutta katsoi, että kun otetaan huomioon edellä 38 kohdassa mainitut neljä nyt käsiteltävän asian ominaispiirrettä, markkinoiden segmentointia ei tällä menetelmällä ollut mahdollista ottaa asianmukaisesti huomioon analyysissä, joka koski polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan hintoihin. Unionin yleinen tuomioistuin moitti siten komissiota siitä, ettei tämä ollut perustanut analyysiään kaikkiin käsiteltävän tapauksen kannalta merkityksellisiin tietoihin.

60.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että koska komissio oli osoittanut, että alihinnoittelua koskevan analyysin ja unionin tuotannonalan hintakehityksen välillä oli yhteys, joka oli määritetty yleisesti ottamatta huomioon markkinoiden segmentointia, ( 35 ) komission olisi käsiteltävän asian olosuhteet huomioon ottaen pitänyt vähintäänkin varmistua siitä, että unionin tuotannonalan hintojen kehitys (toisin sanoen näiden hintojen lasku) ei ”johtunut” segmentistä, jolla Kiinasta peräisin oleva tuonti oli vähäistä tai alihinnoittelu niin vähäistä, ettei sitä voitu pitää ”huomattavana”. Toisin sanoen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että huolimatta tuotevalvontakoodimenetelmän käytöstä komission olisi pitänyt todeta, että tämä unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintojen lasku kokonaisuutena tarkasteltuna ei johtunut dynamiikasta, joka oli tapahtunut markkinasegmentillä, jolla polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta tuonnin määrän vähäisyyden vuoksi tai sellaisen alihinnoittelun tason vuoksi, joka ei ollut huomattava, sillä tällaisessa tapauksessa lasku ei nimittäin olisi ollut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin (hintoihin kohdistuvan vaikutuksen) seuraus.

61.

Seuraavassa analyysissä pyritään ensinnäkin määrittämään niiden velvoitteiden laajuus, joita komissiolla on tutkiessaan alihinnoittelua tilanteessa, jossa tutkimuksessa tarkasteltavina olevien tuotteiden osalta voidaan tunnistaa useita markkinasegmenttejä. Seuraavaksi on tutkittava, katsoiko unionin yleinen tuomioistuin perustellusti, että kun otetaan huomioon nyt käsiteltävälle asialle ominaiset seikat, kyseisen toimielimen tekemällä analyysillä rikottiin perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

62.

Aluksi on pohdittava, edellytetäänkö perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa, tulkittuina saman asetuksen muiden säännösten ja polkumyynnin vastaisen sopimuksen vastaavien määräysten valossa, sitä, että komissiolla on yleinen velvollisuus analysoida alihinnoittelua markkinasegmenttikohtaisesti aina, kun kysymyksessä olevan tuotteen osalta voidaan tunnistaa useita markkinasegmenttejä. ( 36 )

63.

Mielestäni näin ei ole, ja korostan tässä yhteydessä, että asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, ettei komissiolla ole tällaista yleistä velvollisuutta.

64.

Kuten komissio perustellusti toteaa, perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan sanamuodosta ilmenee, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusten analysointi samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla ja erityisesti tutkimus, jolla pyritään määrittämään, onko tämän tuonnin osalta esiintynyt huomattavaa alihinnoittelua suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaiseen tuotteen hintaan, on tehtävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa määriteltyyn ”samankaltaiseen tuotteeseen” viitaten. Näistä tai mistään muistakaan perusasetuksen säännöksistä ei käy ilmi, että komissiolla olisi yleinen velvollisuus analysoida alihinnoittelun olemassaoloa samankaltaisen tuotteen tasoa yksityiskohtaisemmalla tasolla.

65.

Tätä tulkintaa tukee lisäksi HP-SSST-raportissa esitetty polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.2 artiklan tulkinta, jossa todetaan nimenomaisesti, että tutkimuksesta vastaava viranomainen ei ole tämän määräyksen nojalla velvollinen määrittämään, onko kunkin tutkimuksen kohteena olevan tuotetyypin tai sen tuotevalikoiman, johon samankaltainen tuote kuuluu, osalta esiintynyt alihinnoittelua. ( 37 )

66.

Tästä seuraa, että kun kysymyksessä oleva tuote ja samankaltainen tuote on määritelty eikä niiden määritelmiä ole riitautettu, on lähtökohtaisesti riittävää, että komissio analysoi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla näin määritellyn samankaltaisen tuotteen tasolla eikä yksityiskohtaisemmin.

67.

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdasta ilmenee kuitenkin, että komissio on velvollinen tarkastelemaan puolueettomasti tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla. Tässä säännöksessä edellytetty puolueeton tarkastelu, kun kyseistä säännöstä luetaan sen tulkinnan valossa, jonka WTO:n valituselin on antanut polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.1 artiklan vastaavasta määräyksestä, edellyttää kaikkien merkityksellisten todisteiden huomioon ottamista, ja niihin voi tarvittaessa kuulua tutkimuksen piiriin kuuluvien kaikentyyppisten tuotteiden markkinaosuuksien huomioon ottaminen. ( 38 )

68.

Näin ollen on pääteltävä, että tietyissä olosuhteissa sen varmistamiseksi, että samankaltaisen tuotteen tasolla esiintyvän huomattavan alihinnoittelun olemassaoloa tutkitaan ”puolueettomasti”, ( 39 ) on asianmukaista ottaa huomioon eri tuotetyyppien markkinaosuudet, jolloin voi olla tarpeen ottaa huomioon kysymyksessä olevan tuotteen eri markkinasegmentit.

69.

On siis pohdittava, missä tapauksissa alihinnoittelun olemassaolon määrittämistä koskevan tutkimuksen puolueettomuuden takaamiseksi on tarkoituksenmukaista tai jopa välttämätöntä tehdä segmenttikohtainen analyysi, jossa otetaan huomioon kunkin tuotetyypin suhteellinen markkinaosuus. Tämän analyysin perusteella on seuraavaksi tutkittava, katsoiko unionin yleinen tuomioistuin perustellusti, että nyt käsiteltävä asia kuului tähän ryhmään.

70.

Perustellakseen tarvetta tutkia alihinnoittelua segmenttikohtaisesti tarkasteltavana olevassa tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisessa tuomiossa kahteen ennakkotapaukseen, joista asianosaiset ovat keskustelleet laajasti: unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon Shanghai Teraoka ja HP-SSST-raporttiin.

71.

Ensimmäinen näistä ennakkotapauksista, toisin sanoen tuomio Shanghai Teraoka, koski tapausta, jossa kyseessä olevan tuotteen osalta voitiin yksilöidä kolme erillistä segmenttiä ja jossa kyseessä oleva tuonti oli keskittynyt 97-prosenttisesti näistä kolmesta segmentistä yhteen ainoaan.

72.

Polkumyyntitutkimuksen aikana Euroopan unionin neuvosto oli tutkinut alihinnoittelua vain tämän segmentin osalta ja ulottanut tämän jälkeen mainitun segmentin hintoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevat päätelmänsä koskemaan samankaltaista tuotetta kokonaisuudessaan. ( 40 ) Unionin yleisessä tuomioistuimessa kantaja väitti, että näin tehdessään neuvosto oli rikkonut perusasetuksen 3 artiklaa, koska se oli analysoinut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia ainoastaan samankaltaisen tuotteen osan osalta. ( 41 )

73.

Tässä tosiasiallisessa asiayhteydessä unionin yleinen tuomioistuin katsoi yhtäältä, että perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetun vahingon määrittämisen yhteydessä unionin toimielimet voivat tehdä segmenttikohtaisen analyysin arvioidakseen eri vahinkoindikaattoreita erityisesti, jos jollakin muulla menetelmällä saadut tulokset osoittautuvat syystä tai toisesta epäluotettaviksi, kunhan kyseinen tuote otetaan kokonaisuudessaan asianmukaisesti huomioon. ( 42 ) Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tilanteessa, jossa 97 prosenttia tuonnista keskittyy tiettyyn segmenttiin, tutkimuksen oikean tuloksen kannalta oli loogista ja jopa välttämätöntä, että tässä analyysissä arvioidaan erikseen tätä segmenttiä. ( 43 ) Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajan väitteen.

74.

Mielestäni kyseisestä tuomiosta ilmenee oikeudellisesti, että tilanteessa, jossa tuonti on voimakkaasti keskittynyt kyseisen tuotteen yhteen markkinasegmenttiin, unionin toimielimet voivat sen laajan harkintavallan puitteissa, joka niillä on kaupan suojatoimenpiteiden alalla ja josta muistutetaan edellä 29 kohdassa, tyytyä arvioimaan alihinnoittelua tämän segmentin kannalta, jos tämä on asianmukaista sen varmistamiseksi, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutukset samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla tutkitaan puolueettomasti, kunhan kyseinen tuote otetaan asianmukaisesti kokonaisuudessaan huomioon. Lisäksi käsiteltävän asian olosuhteissa tietyn segmentin erillinen arviointi voi tutkimuksen puolueettomuuden takaamiseksi olla asianmukaista ja jopa välttämätöntä.

75.

Toinen ennakkotapaus eli HP-SSST-raportti koski tilannetta, jossa samankaltaisessa tuotteessa, sellaisena kuin polkumyyntitutkinnasta vastaavat Kiinan viranomaiset olivat sen määritelleet, voitiin yksilöidä kolme segmenttiä (A-taso, B-taso ja C-taso). Tässä tapauksessa polkumyynnillä tapahtunut tuonti ja kotimainen myynti keskittyivät eri markkinasegmenteille siten, että kotimainen myynti oli keskittynyt A-tason segmenttiin, jossa tuonnin määrä oli vähäinen (eli 1,45 prosenttia), kun sitä vastoin polkumyynnillä tapahtunut tuonti oli keskittynyt B- ja C-tason segmenteille. Lisäksi B- ja C-tason sisältyvien tuotteiden hinnat olivat vastaavasti kaksin- ja kolminkertaiset A-tason hintoihin nähden. Tässä tilanteessa Kiinan viranomaiset totesivat alihinnoittelun olemassaolon B- ja C-tasoa vastaavien segmenttien osalta, joihin tuonti keskittyi, mutta eivät todenneet sitä A-tason segmentissä, johon taas kotimainen tuotanto keskittyi. ( 44 ) Näin ollen mainitut viranomaiset eivät todenneet alihinnoittelua samankaltaisen tuotteen tasolla vaan ainoastaan B- ja C-tason osalta. ( 45 )

76.

Tässä tosiasiallisessa asiayhteydessä WTO:n valituselin katsoi yhtäältä, että puolueettomassa tarkastelussa, jolla pyrittiin selvittämään, oliko polkumyynnillä tapahtuva tuonti tapahtunut huomattavaan alihintaan suhteessa (kolme tuotetyyppiä käsittävään) samankaltaisen kotimaiseen tuotteeseen, olisi pitänyt ottaa huomioon eri tuotetyyppien merkitykselliset markkinaosuudet, ja toisaalta, että hintoihin kohdistuvien vaikutusten asianmukaisessa analyysissä olisi pitänyt ottaa huomioon se, että eri tuotetyyppien välillä oli huomattavia hintaeroja. Mainittu valituselin katsoi myös, että tutkimuksesta vastaava viranomainen ei voi olla ottamatta huomioon todisteita, jotka viittaavat siihen, että polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla ei ole vaikutusta kotimarkkinahintoihin tai että sen vaikutus on vain vähäinen. ( 46 )

77.

HP-SSST-raportista ilmenee näin ollen, että tilanteessa, jossa sisäinen myynti ja polkumyynnillä tapahtunut tuonti ovat keskittyneet voimakkaasti eri markkinasegmentteihin, joille puolestaan merkittävät hintaerot ovat tunnusomaisia, polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.1 artiklassa (ja siten perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa) edellytetyn alihinnoittelun olemassaolon tarkastelun puolueettomuuden takaamiseksi on otettava huomioon kunkin tuotetyypin markkinaosuus ja tällaiset merkittävät hintaerot.

78.

Kahdessa edellä mainitussa ennakkotapauksessa annetaan viitteitä tietyistä tilanteista, joissa markkinoiden segmentoinnin huomioon ottaminen vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta tai jopa välttämättömältä alihinnoittelua koskevan puolueettoman tarkastelun varmistamiseksi. Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen valossa on siis arvioitava, onko unionin yleinen tuomioistuin katsonut perustellusti, että käsiteltävässä tapauksessa oli välttämätöntä, että komissio ottaa huomioon kysymyksessä olevan tuotteen markkinoiden segmentoinnin, ja että jättäessään tämän tekemättä se ei perustanut analyysiään kaikkiin käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkityksellisiin tietoihin.

79.

Jotta edellisessä kohdassa mainittu analyysi voitaisiin tehdä, on kuitenkin ensin tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin menetellyt perustellusti kieltäytyessään ottamasta huomioon komission ensimmäisessä oikeusasteessa pidetyn istunnon jälkeen esittämiä seikkoja, kuten valituksenalaisen tuomion 77–79 kohdasta ilmenee, vai tekikö unionin yleinen tuomioistuin näin toimiessaan oikeudellisen virheen, kuten komissio väittää kolmannessa valitusperusteessaan. Näillä seikoilla on nimittäin perustavanlaatuinen merkitys nyt käsiteltävän tapauksen täsmällisen asiayhteyden ymmärtämiseksi.

80.

Asiakirja-aineistosta ilmenee tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin oli siinä pidetyssä istunnossa käytyjen keskustelujen jälkeen itse asettanut komissiolle määräajan, jonka puitteissa komission oli toimitettava sille eräitä tietoja, jotka selventäisivät otokseen kuuluvien unionin tuottajien myyntien prosentuaalista osuutta kyseessä olevilla kolmella markkinasegmentillä, sekä muita otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontia koskevia tietoja.

81.

Komissio noudatti tätä pyyntöä ja toimitti tietoja, jotka perustuivat tuotevalvontakoodimenetelmän soveltamiseen otokseen kuuluvien kiinalaisten ja unionin tuottajien myyntiin. Näistä tiedoista voitiin päätellä yhtäältä, että kunkin kyseessä olevan kolmen segmentin yhteydessä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalan myynnin, jotka olivat lähes samantasoisia, välillä oli vastaavuus. Täsmällisemmin näistä tiedoista kävi ilmi, että sekä tuonti että sisäinen myynti keskittyivät pääasiallisesti rakennussegmenttiin (joiden osuus oli 75,1 prosenttia ja 71,6 prosenttia), että niillä molemmilla oli merkittävä osuus öljy- ja kaasusegmentillä (17,3 prosenttia ja 15,3 prosenttia) ja että niitä molempia esiintyi vähemmässä mutta ei merkityksettömässä määrin sähköntuotannon segmentillä (7,4 prosenttia ja 13,1 prosenttia). Toisaalta näistä tiedoista ilmeni, että hinnat alittivat normaaliarvon kaikilla kolmella kyseessä olevalla segmentillä.

82.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi näiden tietojen merkityksellisyyden ja totesi valituksenalaisen tuomion edellä mainituissa kohdissa pääasiallisesti, ettei komissio voinut täydentää riidanalaisen asetuksen perusteluja unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen nostamisen jälkeen esitetyillä perusteilla.

83.

Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa tarkoitettujen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen mukaisia ja niitä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella ottaen huomioon asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. ( 47 )

84.

Erityisesti silloin, kun kyseessä on yleisesti sovellettava polkumyyntitulleja koskevan asetuksen kaltainen toimi, perusteluvelvollisuutta on tulkittava siten, että unionin toimielimiltä ei voida edellyttää, että ne yksilöivät ne toisinaan hyvin lukuisat ja monitahoiset seikat, joiden perusteella asetus on annettu, eikä varsinkaan, että niiden on esitettävä enemmän tai vähemmän täydellinen arvio tilanteesta. ( 48 )

85.

Tässä yhteydessä on huomautettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin moittinut riidanalaisen asetuksen perustelujen puutteellisuutta, vaan se kieltäytyi ottamasta huomioon tiettyjä komission sen pyynnöstä toimittamia tietoja, jotka tarjosivat yksityiskohtaisemman kuvan riidanalaiseen asetukseen sisältyvistä päätelmistä kantajan väitteisiin vastaamiseksi. Hubei Xinyegangin esittämiin väitteisiin vastaamiseksi näissä tiedoissa kuvataan konkreettisesti päätelmää, jonka perustelujen riittävyyttä ei ole asetettu kyseenalaiseksi ja jonka mukaan tuotevalvontakoodimenetelmään perustuva analyysi oli osoittanut, että nyt käsiteltävässä tapauksessa samankaltaisen tuotteen tasolla esiintyi alihinnoittelua. ( 49 )

86.

Tässä yhteydessä katson, että komissiolla on oltava mahdollisuus vastata polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetusta asetuksesta nostetussa kanteessa esitettyihin väitteisiin toimittamalla täydentäviä tietoja, joiden perusteella unionin tuomioistuimet voivat – jos se on tarpeen, jotta ne voivat harjoittaa toimea koskevaa tuomioistuinvalvontaansa – ymmärtää täysin monitahoisten taloudellisten tilanteiden arviointia edellyttävän ja lukuisiin taloudellisiin tietoihin perustuvan analyysin, jonka komissio on suorittanut voidakseen tehdä kyseiseen yleisesti sovellettavaan toimeen sisältyvät päätelmät. Tältä osin viittaan siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen polkumyynnin vastainen oikeuskäytäntökin vaikuttaa olevan tämänsuuntaista. ( 50 )

87.

Lisäksi on niin, että jos unionin tuomioistuimet pitävät sitä tarpeellisena, ne voivat – kuten unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt nyt käsiteltävässä tapauksessa – pyytää kyseiseltä toimielimeltä tietoja ja selvennyksiä saadakseen lisäselvityksiä yleisesti sovellettavan toimen antamiseen liittyvistä rajoitetuista mutta riittävistä perusteluista. ( 51 )

88.

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi mielestäni pitänyt ottaa huomioon edellä 81 kohdassa mainitut tiedot, jotka perustuvat tuotevalvontakoodimenetelmän soveltamiseen ja joilla komissio esitti unionin yleisen tuomioistuimen omasta pyynnöstä ja Hubei Xinyegangin ensimmäisessä oikeusasteessa nostamassaan kanteessa esittämään väitteeseen vastaamiseksi yksityiskohtaisemmin riidanalaiseen asetukseen sisältyvän päätelmän, joka koski alihinnoittelun olemassaolon toteamista samankaltaisen tuotteen tasolla nyt käsiteltävässä tapauksessa.

89.

Tästä mielestäni seuraa, että komission kolmas valitusperuste on hyväksyttävä ja että valituksenalaisessa tuomiossa on tältä osin oikeudellinen virhe. Näin ollen edellä 81 kohdassa mainitut seikat on otettava huomioon seuraavassa analyysissä.

90.

Jotta voitaisiin täysin ymmärtää komission nyt käsiteltävässä tapauksessa tekemä tutkinta, jonka tarkoituksena oli määrittää polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin alihinnoittelun olemassaolo suhteessa unionin tuotannonalan samankaltaisten tuotteiden hintoihin ja jota unionin yleinen tuomioistuin on moittinut valituksenalaisessa tuomiossa, on tutkittava perusteellisemmin komission tässä tarkoituksessa käyttämää ja jo edellä 33 ja 34 kohdassa mainittua tuotevalvontakoodimenetelmää koskevaa analyysiä.

91.

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 24 perustelukappaleesta ja asiakirja-aineistoon sisältyvistä tiedoista ilmenee, että tuotevalvontakoodit ovat aakkosnumeerisia koodeja, joista jokainen vastaa yhtä tuoteryhmää. Nämä koodit määritellään välittömästi tutkimuksen alkamisen jälkeen tuotteen erityispiirteiden perusteella. ( 52 )

92.

Käsiteltävässä tapauksessa tutkimuksessa kyseessä olevat eri tuotteet jaettiin tämän menetelmän mukaisesti viiteen ryhmään, jotka voitiin yksilöidä koodin ensimmäisellä, tuotetyyppiin viittaavalla numerolla. On riidatonta, että luokkia 1 ja 2 vastaavaan tuotevalvontakoodiin kuuluvat tuotteet kuuluvat öljy- ja kaasusegmenttiin, että ryhmään 3 kuuluvia tuotteita käytettiin rakennusalalla ja että luokkiin 4 ja 5 kuuluvat tuotteet kuuluivat sähköntuotannon segmenttiin.

93.

Kuten edellä 34 kohdassa todetaan, määrittääkseen huomattavan alihinnoittelun olemassaolon tuotevalvontakoodimenetelmän perusteella komissio vertasi tuontihintoja ja unionin tuottajien hintoja tuotevalvontakoodikohtaisesti. Se vertasi siis kunkin otokseen valittujen kiinalaisten tuottajan kysymyksessä olevan, tuotevalvontakoodiin kuuluvan tuotteen myyntiä vastaavaan unionin tuotannonalan tuotteeseen. Koska, kuten edellisestä kohdasta ilmenee, tuotevalvontakoodikohtainen jako perustui kriteereihin, joiden perusteella voitiin tarkastella niitä eri segmenttejä, joille tarkasteltava tuote jaettiin, komissio otti nämä segmentit huomioon alihinnoittelua analysoidessaan.

94.

Asiakirja-aineiston tietojen ( 53 ) perusteella voidaan todeta, että tämän menetelmän käyttäminen mahdollisti eri myyntimäärien huomioon ottamisen eri segmenteissä. Tämän osoittaa lisäksi se, että tämän analyysin perusteella kunkin segmentin eri myyntiosuudet voitiin määrittää, kuten komissio teki. Kuten edellä 81 kohdassa todetaan, tämän määrittämisen perusteella on näin ollen voitu osoittaa, että Kiinasta peräisin olevan tuonnin ja unionin sisäisen myynnin eri segmenteillä oli olennainen vastaavuus, ja erityisesti, että molemmat keskittyivät samaan segmenttiin eli rakentamiseen, mutta että kahdella muulla segmentillä oli vähäistä suurempaa tuontia ja sisäistä myyntiä.

95.

Tämä menetelmä mahdollisti myös alihinnoittelun tason huomioon ottamisen markkinoiden eri segmenteillä, mikä käy ilmi siitä, että komissio saattoi osoittaa, että kullakin segmentillä esiintyi alihinnoittelua.

96.

Edellä esitetyistä huomautuksista mielestäni seuraa, että valituksenalaisen tuomion 60 ja 66 kohdassa esitetty toteamus, jonka mukaan huolimatta siitä, että komissio käytti tuotevalvontakoodimenetelmää alihinnoittelua tutkiessaan, se ei ottanut huomioon kysymyksessä olevan tuotteen eri tyyppejä vastaavaa segmentointia eikä siten kaikkia merkityksellisiä tietoja, on virheellinen. Se, miten tämä menetelmä oli suunniteltu ja miten sitä konkreettisesti käytettiin, varmisti tässä tapauksessa tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden markkinasegmenttikohtaisen analyysin.

97.

Hubei Xinyegangin väitteestä, jonka mukaan komissio ei voinut määrittää tietyn segmentin tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalan muihin segmentteihin kuuluvien tuotteiden myyntihintoihin tuotevalvontakoodimenetelmällä, katson, että lisäanalyysi ei ollut tarpeen tilanteessa, jossa tuonti ja sisäinen myynti olivat olennaisesti vastaavalla tasolla kolmessa olemassa olevassa segmentissä ja jossa alihinnoittelua todettiin kaikissa kolmessa markkinasegmentissä.

98.

Edellä esitetystä mielestäni seuraa, että myös komission toinen valitusperuste on hyväksyttävä.

99.

Valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että kun otetaan huomioon nyt käsiteltävälle tapaukselle ominaiset neljä piirrettä, joita se tarkasteli valituksenalaisen tuomion 61–64 kohdassa ja jotka mainittiin edellä 38 kohdassa, komission olisi tuotevalvontakoodimenetelmän käytöstä huolimatta pitänyt vähintäänkin varmistua siitä, että unionin tuotannonalan hintojen kehitys (toisin sanoen näiden hintojen lasku) ei ”johtunut” segmentistä, jolla Kiinasta peräisin oleva tuonti oli vähäistä tai alihinnoittelu niin vähäistä, ettei sitä voitu pitää ”huomattavana”. Näin ollen, kuten edellä 60 kohdassa todetaan, unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tällaisten piirteiden olemassaolo edellytti, että vaikka tuotevalvontakoodimenetelmää käytettiin sen varmistamiseksi, että alihinnoittelua ja yleisemmin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintojen vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla voitiin tarkastella puolueettomasti, komissio oli velvollinen suorittamaan lisäanalyysin tarkastaakseen, että unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintojen lasku kokonaisuutena arvioiden tosiasiallisesti johtui polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista (sen hintoihin kohdistuvista vaikutuksista). Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska komissio ei ollut tehnyt tällaista lisäanalyysiä, sen arviointi oli puutteellinen.

100.

Näin ollen on selvitettävä, edellyttivätkö nämä neljä piirrettä sitä, että komissio oli tuotevalvontakoodimenetelmällä suoritetusta tarkastelusta huolimatta velvollinen tekemään unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa pyytämän analyysin.

101.

Ensimmäisen piirteen eli samankaltaisen tuotteen, sellaisena kuin se on määritelty, soveltamisalaan kuuluvien eri tuotetyyppien keskinäisen korvattavuuden vaikeuden, ( 54 ) osalta huomautan, että vaikka kysynnän korvattavuus onkin perustavanlaatuinen analysointiperuste merkityksellisten markkinoiden määrittelemiseksi kilpailun alalla, sillä ei ole yhtä perustavanlaatuista roolia polkumyyntialalla. Perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut perusteet, joita polkumyyntialalla käytetään samankaltaisen tuotteen määrittelyssä, ovat erilaisia, eikä ole harvinaista, että polkumyyntitutkimuksessa samankaltaiseksi tuotteeksi määritellään tuote, joka sisältää erilaisia tuotetyyppejä, jotka kilpailuoikeuden mukaan kuuluisivat erillisiin merkityksellisiin tuotemarkkinoihin. Tältä osin on lisäksi huomautettava, että Hubei Xinyegang ei riitauttanut unionin yleisessä tuomioistuimessa samankaltaisen tuotteen määritelmää, joten tätä määritelmää on pidettävä riidattomana tietona, eikä sitä voida kyseenalaistaa vahingon olemassaolon toteamiseksi tehdyn analyysin yhteydessä. ( 55 )

102.

Tästä seuraa, ettei sitä, että tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden keskinäisen korvattavuuden määrittäminen kysynnän osalta on vaikeaa, voida pitää merkityksellisenä seikkana, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että komissio oli käsiteltävässä tapauksessa velvollinen suorittamaan tuotevalvontakoodimenetelmän perusteella tehdyn analyysin lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa edellyttämän lisäanalyysin.

103.

Toisesta näistä piirteistä eli eri segmenttien välisten hintaerojen olemassaolosta unionin yleinen tuomioistuin totesi HP-SSST-raporttiin viitaten, että näiden hintaerojen olemassaolo oli seikka, joka oli otettava huomioon alihinnoittelua analysoitaessa, ja että näiden segmenttien välisten hintaerojen olemassaolo myötävaikutti valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa mainitun lisäanalyysin edellyttämiseen. ( 56 )

104.

Vaikka on totta, kuten edellä 76 kohdasta ilmenee, että tässä raportissa valituselin katsoi, että kyseisessä tapauksessa hintoihin kohdistuvien vaikutusten asianmukaisessa analysoinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon eri tuotetyyppien hintojen merkittävät erot, katson kuitenkin, ettei tästä ennakkotapauksesta voida päätellä, että voidakseen suorittaa käsiteltävässä tapauksessa perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun alihinnoittelua koskevan puolueettoman tarkastelun komission olisi pitänyt tehdä myös valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa tarkoitettu analyysi.

105.

Kuten edellä 75–77 kohdasta ilmenee, WTO:n muutoksenhakuelimen tutkimassa tapauksessa polkumyynnillä tapahtunut tuonti ja sisäinen myynti oli keskittynyt eri segmentteihin ja alihinnoittelua oli todettu vain kahdella kyseisistä kolmesta segmentistä, joihin tuonti keskittyi, eikä sitä ollut todettu sillä segmentillä, jolle sisäinen myynti keskittyi. Kuten edellä 81 kohdassa mainituista tiedoista ilmenee, nyt käsiteltävässä tapauksessa polkumyynti ja sisäinen myynti sen sijaan keskittyivät samaan segmenttiin ja muussa segmentissä niitä esiintyi vertailukelpoisilla tasoilla. Lisäksi nyt esillä olevassa asiassa alihinnoittelu on todettu kaikilla segmenteillä, joille kysymyksessä oleva tuote kuului. Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että tuotevalvontakoodimenetelmällä tehty vertailu mahdollisti eri segmentteihin sisältyvien eri tuotetyyppien hintaerojen huomioon ottamisen. Näin ollen on todettava, että ei myöskään unionin yleisen tuomioistuimen esiin tuoma toinen seikka, kun sitä tarkastellaan HP-SSST-raportin valossa, tässä tapauksessa velvoittanut komissiota suorittamaan valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa edellytettyä lisäanalyysiä.

106.

Unionin yleisen tuomioistuimen huomioon ottaman kolmannen piirteen osalta, toisin sanoen sen osalta, että 75,1 prosenttia otokseen kuuluvien kiinalaisten tuottajien tuonnista oli keskittynyt rakennusalan segmenttiin, unionin yleinen tuomioistuin viittasi asiassa Shanghai Teraoka annettuun tuomioon ja totesi, että tämän vuoksi kyseisen segmentin erillinen tarkastelu oli loogista ja jopa välttämätöntä. ( 57 ) Tämä ennakkotapaus ei kuitenkaan mielestäni voi johtaa siihen, että komission todetaan tehneen käsiteltävässä tapauksessa analysointivirheen. Yhtäältä, kuten edellä 71–74 kohdasta ilmenee, tämä ennakkotapaus koskee tapausta, joka on toisenlainen kuin nyt käsiteltävä tapaus. Toisin kuin kyseisessä tuomiossa, komissio ei nyt käsiteltävässä tapauksessa tutkinut ainoastaan alihinnoittelua suhteessa segmenttiin, johon tuonti keskittyi, vaan komissio tutki sitä koko kysymyksessä olevan tuotteen osalta. Toisaalta tuotevalvontamenetelmää käyttämällä komissio otti huomioon markkinoiden segmentoinnin, kuten mainitussa ennakkotapauksessa edellytetään. ( 58 ) Joka tapauksessa, kun otetaan huomioon se, että polkumyynti ja sisäinen myynti olivat keskittyneet samaan segmenttiin ja ne olivat vertailukelpoisella tasolla muilla segmenteillä ja että alihinnoittelu todettiin kaikilla segmenteillä, joille kysymyksessä oleva tuote kuului, myöskään unionin yleisen tuomioistuimen mainitsema kolmas seikka ei osoita komission tehneen analysointivirhettä.

107.

Lopuksi on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen yksilöimä neljäs seikka eli se, että väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta ilmeni, että unionin tuottajista suurimman yhtiön myynnistä yli 60 prosenttia liittyi öljy- ja kaasuteollisuuteen, ei myöskään tue unionin yleisen tuomioistuimen päätelmää, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa tarkoitettu lisäanalyysi oli tarpeen käsiteltävässä tapauksessa. Tämän seikan, jonka nojalla unionin yleinen tuomioistuin pyrki esittämään, että oli uskottavaa, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti ja unionin tuotannonalan myynti keskittyivät useaan segmenttiin, merkityksellisyys on kuitenkin ilmeisessä ristiriidassa edellä 81 kohdassa mainittuihin tietoihin perustuvan toteamuksen kanssa, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtuva tuonti ja unionin myynti keskittyivät samaan eli rakentamisen segmenttiin.

108.

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, ettei millään näistä neljästä unionin yleisen tuomioistuimen esittämästä piirteestä voitu perustella valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa mainitun kaltaisen lisäanalyysin tarpeellisuutta. Tarkemmin sanottuna tilanteessa, jossa komissio oli käyttänyt tuotevalvontakoodimenetelmää määrittääkseen alihinnoittelun ja yhtäältä polkumyynnillä tapahtunut tuonti ja sisäinen myynti keskittyivät samaan segmenttiin ja ne olivat vertailukelpoisia muilla segmenteillä, ja toisaalta alihinnoittelua esiintyi kaikilla niillä segmenteillä, joille kysymyksessä oleva tuote kuului, komissiota ei voida arvostella siitä, ettei se tehnyt valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa tarkoitettua lisäanalyysiä.

109.

Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että valituksenalaisessa tuomiossa on useita virheitä siltä osin kuin siinä päätellään, että koska komissio ei ottanut huomioon markkinoiden segmentointia alihinnoittelua ja yleisemmin hintoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevassa analyysissään, kyseinen toimielin ei perustanut analyysiään kaikkiin käsiteltävän tapauksen kannalta merkityksellisiin tietoihin ja että huolimatta tuotevalvontakoodimenetelmän käytöstä komission olisi nyt käsiteltävässä tapauksessa pitänyt ainakin varmistaa, että unionin tuotannonalan hintakehitys (toisin sanoen näiden hintojen lasku) ei ”johtunut” segmentistä, jolla Kiinasta peräisin oleva tuonti oli vähäistä tai alihinnoittelu niin vähäistä, ettei sitä voitu pitää huomattavana.

110.

Tästä seuraa, että komission ensimmäinen, toinen ja kolmas valitusperuste on hyväksyttävä.

111.

Neljännellä ja viidennellä valitusperusteellaan komissio, jota ArcelorMittal ym. tukevat, riitauttaa valituksenalaisen tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi 68–76 kohdassa, että komissio oli alihinnoittelua koskevassa analyysissään virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon tietyn määrän otokseen kuuluvien unionin tuottajien tuottamaa samankaltaista tuotetta.

112.

Mainituissa valituksenalaisen tuomion kohdissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että otokseen valittujen unionin tuottajien myymistä 66 tuotetyypistä 17:ää tuotetyyppiä, joiden osuus kyseisten tuottajien myyntimäärästä oli 8 prosenttia, ei ollut otettu huomioon alihinnoittelua koskevassa analyysissä, koska otokseen kuuluneet kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät olleet vieneet näitä tuotteita eikä vertailua siten voitu tehdä.

113.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa HP-SSST-raporttiin tukeutuen, ettei minkään seikan perusteella voitu katsoa, että perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyssä analyysissä ei tarvitse ottaa huomioon samankaltaisen tuotteen tiettyä määrää, joka ei ollut alihinnoittelun kohteena. Lisäksi se totesi valituksenalaisen tuomion 72–74 kohdassa, että komission riidanalaisessa asetuksessa toteama yhteys polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alihinnoittelua koskevan analyysin ja unionin tuotannonalan hintojen kehityksen välillä perustui väistämättä virheelliseen tosiseikastoon, koska se oli todettu ottamatta huomioon näitä 17:ää tuotetyyppiä, joita alihinnoittelu ei koskenut. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska riidanalaisessa asetuksessa ei ollut tältä osin erityisiä perusteluja, ei voitu sulkea pois sitä, että näillä 17 tuotetyypillä oli ollut otokseen valittujen unionin tuottajien hintojen laskuun vähäistä suurempi vaikutus. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että analyysissään, joka koski alihinnoittelua ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla, komissio ei perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan vastaisesti ottanut huomioon kaikkia käsiteltävässä tapauksessa merkityksellisiä seikkoja.

114.

Neljännessä, kahteen osaan jaetussa valistusperusteessa komissio moittii ArcelorMittal ym:iden tukemana unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se rikkoi perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

115.

Ensimmäisessä osassa komissio esittää, että unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä, jonka mukaan alihinnoittelua koskeva analyysi on tehtävä kaikkien unionin tuotannonalan myymien tuotetyyppien osalta, perustuu alihinnoittelun tutkinnan virheelliseen tulkintaan. Perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdan sanamuodosta itsestään ilmenee, että tätä tarkastelua ei ole tehtävä kunkin unionin tuotannonalan myymän tuotetyypin tai tuotevalvontakoodin osalta, vaan alihinnoittelu on todettava samankaltaisen tuotteen tasolla. Komissio laskee ensin alihinnoittelun kunkin tuotevalvontakoodin osalta ja sen jälkeen alihinnoittelun painotetun keskiarvon kaikkien otokseen kuuluvien unionin tuottajien tuottamien tuotteiden tuotevalvontakoodien osalta. Jos alihinnoittelua ei todeta tietyn tuotevalvontakoodin osalta tai jos todetaan, että alihinnoittelu on negatiivista, tämä ei merkitse sitä, ettei polkumyyntitullia voitaisi ottaa käyttöön myös sellaisten tuotevalvontakoodien osalta, joiden osalta ei ole havaittu alihinnoittelua.

116.

Toisessa osassa komissio esittää, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen hintoihin kohdistuvien vaikutusten arviointi edellyttää myös niiden 17 tuotevalvontakoodiin kuuluvien tuotteiden arviointia, joita otokseen kuuluvat kiinalaiset tuottajat eivät olleet valmistaneet, unionin yleinen tuomioistuin sekoitti tämän tarkastelun perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun ”muista syistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtumista” koskevaan analyysiin. Näiden säännösten sanamuodosta nimittäin ilmenee, että niissä edellytetään alihinnoittelun arviointia polkumyynnillä tuodun tuotteen ja samankaltaisen tuotteen välillä, mutta ei sitä, että arvioidaan unionin tuotannonalan mutta ei kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymien tuotevalvontakoodiin kuuluvien tuotteiden myynnin vaikutuksia. Riidanalaisessa asetuksessa komissio määritti hintoihin kohdistuvat vaikutukset sellaisten tuotevalvontakoodien perusteella, joiden osalta Kiinan myyntien otos mahdollisti unionin myyntien otoksen kanssa vastaavan tuotevalvontakoodin määrittämisen. Se ei olisi voinut todeta alihinnoittelua niiden otokseen valittujen unionin tuottajien myymien 17 tuotevalvontakoodiin kuuluvien tuotteiden osalta, joita otokseen kuuluneet kiinalaiset tuottajat eivät vie. Valituksenalaisen tuomion 72–74 kohdassa esitetty pohdinta, jonka mukaan komission olisi pitänyt arvioida myös riskiä siitä, että unionin tuotannonalalle olisi voinut koitua huomattavia tappioita 17 tuotevalvontakoodiin kuuluvien tuotteiden, joita kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vie unioniin, unionissa tapahtuvan myynnin osalta, kuuluu sen mukaan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun muista syistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtumista koskevan analyysin yhteyteen. Hubei Xinyegang ei kuitenkaan vedonnut tämän säännöksen rikkomiseen kanteensa tueksi. Lisäksi HP-SSST-raportti ei millään tavoin tue unionin yleisen tuomioistuimen päätelmiä.

117.

Hubei Xinyegang väittää ensinnäkin, että komissio kuvailee valituksenalaista tuomiota virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin ei sen mukaan katsonut, että alihinnoittelu on määritettävä kunkin tuotevalvontakoodin tasolla, vaan se on ainoastaan moittinut sitä, että komissio on laajentanut tietyntyyppisten tuotteiden alihinnoittelun olemassaoloa koskevat toteamuksensa koskemaan muita tuotetyyppejä, joiden osalta tätä toteamusta ei ollut tehty, ilman selityksiä.

118.

Ensimmäisessä osassa Hubei Xinyegang väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, että oikeuskäytännössä yksilöidyt huolet, ( 59 ) jotka koskivat tiettyjen kysymyksessä olevan tuotteen tyyppien unioniin suuntautuvien vientitapahtumien jättämistä polkumyyntimarginaalilaskelman ulkopuolelle, pätevät myös alihinnoittelun tai hintoihin kohdistuvien vaikutusten analyysin yhteydessä. Olisi olemassa myös manipuloinnin riski, jos olisi katsottava, ettei komissiolla ole velvollisuutta ottaa huomioon kaikkea unionin otokseen valittujen tuottajien myyntiä. Se voisi nimittäin tämän perusteella todeta alihinnoittelun vain unionin tuotannonalan myynnin rajoitetun osan osalta ja ulottaa tämän toteamuksen koskemaan myös muita myyntejä, eikä sen tarvitsisi selittää, mitä vaikutuksia viimeksi mainittujen myyntien hintoihin on kohdistunut.

119.

Toisesta osasta Hubei Xinyegang esittää, että komission väite, jonka mukaan hintoihin kohdistuvien vaikutusten analyysi ja syy-yhteyden määrittäminen ovat täysin toisistaan riippumattomia vaiheita, on tehoton, koska komissio ei ole riitauttanut valituksenalaisen tuomion 86 kohtaa, jossa unionin yleinen tuomioistuin totesi yhteyden alihinnoittelun määrittämisen ja syy-yhteyden olemassaolon määrittämisen välillä. Joka tapauksessa perusasetuksen 3 artiklan 2 kohta, siltä osin kuin siinä viitataan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin seurausvaikutuksiin unionin tuotannonalaan, sisältää syy-yhteyttä ja muista syistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtumista koskevia vaatimuksia, joita tämän jälkeen täsmennetään mainitun asetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdassa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin viittasi perustellusti HP-SSST-raporttiin, josta ilmenee, että hintoihin kohdistuvat vaikutukset on osoitettava tuotekohtaisesti kokonaisuutena tarkasteltuna, sulkematta pois niitä tuotetyyppejä, joiden osalta alihinnoittelua ei ole todettu.

120.

Viidennessä valitusperusteessaan komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi perusasetuksen 17 artiklaa ( 60 ) todetessaan, että komissio jätti virheellisesti ottamatta huomioon niiden 17 tuotetyypin vaikutukset, joita otokseen kuuluvat kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myy mutta joita otokseen kuuluvat unionin tuottajat myyvät. Tuonnin puuttuminen näiden 17 tuotevalvontakoodin osalta on vääjäämätön seuraus siitä, että käsiteltävässä tapauksessa käytetään otantamenetelmää, jonka osalta komissiolla on harkintavaltaa. Lisäksi on komission mukaan niin, että koska otoksen katsotaan olevan edustava, toteamus alihinnoittelusta otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myymien tuotevalvontakoodeihin kuuluvien tuotteiden alihinnoittelumarginaalin painotetun keskiarvon perusteella on edustava kaikkien tuotevalvontakoodien osalta ja siis myös kysymyksessä olevan tuotteen osalta. Unionin yleisen tuomioistuimen tulkinta veisi otannalta kaiken tehokkaan vaikutuksen ja rajoittaisi aiheettomasti komissiolla tältä osin olevaa harkintavaltaa.

121.

Hubei Xinyegang vastaa tähän ensinnäkin, että vaikka komissiolla on tietty harkintavalta otoksen valinnassa, sen on kuitenkin sen jälkeen, kun otos on valittu, noudatettava kaikkia perusasetuksessa säädettyjä lakisääteisiä velvoitteita, mukaan lukien velvollisuus analysoida oikein hintoihin kohdistuvat vaikutukset. Toiseksi valituksenalaisessa tuomiossa ei puututa komission mahdollisuuteen käyttää otantaa eikä sen joustavuuteen tässä asiassa. Valituksenalaisessa tuomiossa edellytetään ainoastaan, että otosten vahvistamisen jälkeen on otettava huomioon otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kaiken polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutukset otokseen valittujen unionin tuottajien myymien kaikentyyppisten tuotteiden hintoihin.

122.

Neljännen ja viidennen valitusperusteen, samoin kuin kolmen ensimmäisen valitusperusteen, analysointi edellyttää ennen kaikkea unionin yleisen tuomioistuimen esittämän väitteen ulottuvuuden täsmentämistä. Myös näissä valitusperusteissa riitautetun valituksenalaisen tuomion osan osalta asianosaiset ovat eri mieltä siitä, mikä merkitys ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen väitteelle on annettava.

123.

Komissio ja ArcelorMittal ym. katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin velvoitti valituksenalaisessa tuomiossa komission tekemään analyysin alihinnoittelusta kunkin tuotetyypin eli kunkin unionin tuotannonalan myymän tuotteen tuotevalvontakoodin osalta. Ne väittävät myös, että unionin yleisen tuomioistuimen keskeinen väite ei liity polkumyyntituonnin unionin tuotannonalan hintoihin aiheuttamien vaikutusten arviointiin vaan perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun muista syistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtumista koskevaan analyysiin, johon ei ole vedottu unionin yleisessä tuomioistuimessa.

124.

Hubei Xinyegang sitä vastoin esittää, että unionin yleinen tuomioistuin moitti komissiota siitä, että tämä yksinkertaisesti laajensi tiettyjen tuotetyyppien alihinnoittelua koskevien toteamustensa ulottuvuuden koskemaan tuotetyyppejä, joiden osalta alihinnoittelua ei ollut osoitettu, ilman perusteluja. Sulkemalla analyysinsä ulkopuolelle mainitut 17 tuotetyyppiä komissio ei näin ollen ole osoittanut tuonnin samankaltaisen tuotteen hintoihin kohdistuvia vaikutuksia koko samankaltaisen tuotteen osalta, mikä on vastoin perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

125.

Tässä yhteydessä huomautan ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa ensinnäkin, että komissio ei voinut määrittää tuotevalvontakoodimenetelmällä alihinnoittelumarginaalia niiden 17 unionin tuotannonalan tuotetyypin osalta, joiden osalta vastaavia tuotuja tuotteita ei ollut. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa HP-SSST-raporttiin ja katsoi, että asian kannalta merkityksellisissä säännöksissä ei kuitenkaan ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun analyysin ulkopuolelle olisi mahdollista jättää tietty määrä samankaltaista tuotetta, joka ei ollut alihinnoittelun kohteena, toisin sanoen mainittuja 17 tuotetta, joiden osalta alihinnoittelumarginaalia ei ollut mahdollista määrittää tuotevalvontakoodimenetelmällä.

126.

Tällä viimeksi mainitulla toteamuksellaan unionin yleinen tuomioistuin ilmaisi mielestäni periaatteen, jonka mukaan komission on hintoihin kohdistuvien vaikutusten analyysissaan otettava huomioon unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myynti kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tätä periaatetta käsiteltävässä tapauksessa ja katsoi, että koska tämä analyysi tehtiin käsiteltävässä tapauksessa määrittämällä alihinnoittelu tuotevalvontakoodimenetelmän mukaisesti, komission oli välttämättä otettava huomioon kaikki otokseen kuuluvien unionin tuottajien tuotteiden tuotevalvontakoodit tehdäkseen analyysinsä kaikkien merkityksellisten tietojen perusteella.

127.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin moitti valituksenalaisen tuomion 73 ja 74 kohdassa komissiota lähinnä siitä, että tämä oli perustanut toteamansa yhteyden alihinnoittelua koskevan analyysin ja unionin tuotannonalan hintakehityksen välillä virheelliseen tosiseikastoon, koska se ei ollut ottanut huomioon 17:ää kyseessä olevaa tuotetyyppiä ja koska ei voida sulkea pois sitä, että näillä tuotetyypeillä oli ollut ”vähäistä suurempi vaikutus otokseen kuuluvien unionin tuottajien hintojen laskuun”.

128.

Tästä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen komissiota vastaan esittämä olennainen väite koski siitä, ettei komissio ottanut arvioinnissaan huomioon näiden 17 tuotetyypin – joiden osalta alihinnoittelumarginaalia ei ollut mahdollista määrittää – (hintojen) mahdollista vaikutusta unionin tuottajien hintakehitykseen, jonka komissio oli laskenut ottaen huomioon kysymyksessä olevan samankaltaisen tuotteen kokonaisuudessaan.

129.

Tässä yhteydessä on aluksi pohdittava, onko komissiolla, kuten valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa näytetään pääteltävän, velvollisuus ottaa aina huomioon kaikki unionin tuotannonalan myymät tuotetyypit tutkiessaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia hintoihin erityisesti silloin, kun tämä tutkimus tehdään alihinnoittelun toteamisen avulla.

130.

Perustellakseen valituksenalaisen tuomion 71 kohtaan sisältyvää periaatteellista toteamustaan unionin yleinen tuomioistuin viittasi HP-SSST-raportin 5.180 kohtaan, jossa valituselin katsoi, että tässä tapauksessa Kiinan viranomaisten ”oli arvioitava polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin alihinnoittelun tuntuvuutta suhteessa ’siihen sisäisen tuotannon osaan, jonka osalta alihinnoittelua ei ollut todettu’”.

131.

Unionin yleinen tuomioistuin laajensi analogian perusteella tämän toteamuksen ulottuvuutta nyt käsiteltävään tapaukseen ja todettuaan ensin valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa, että kyseisten 17 tuotetyypin osalta ”alihinnoittelua” ei ollut ”todettu”, se johti tästä valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa mainitun periaatteen, jonka mukaan osaa samankaltaisesta tuotteesta ei voida jättää hintoihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin ulkopuolelle.

132.

En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että tästä HP-SSST-raportin kohdasta voidaan johtaa unionin yleisen tuomioistuimen esittämän kaltainen yleinen periaate. Tätä kohtaa on näet luettava WTO:n valituselimen tutkiman tapauksen asiayhteydessä. Kuten edellä 75 kohdassa todettiin, kyseinen tapaus koski tilannetta, jossa Kiinan viranomaiset eivät olleet analysoineet eivätkä näin ollen todenneet A-tasoon, johon kansalliset myynnit keskittyivät, liittyvään segmenttiin kuuluvien tuotteiden alihinnoittelua, vaan vain ulottivat tähän segmenttiin B- ja C-tasoon liittyvien markkinasegmenttien, joihin polkumyynnin kohteena oleva tuonti keskittyi, alihinnoittelua koskevat toteamukset.

133.

Tästä seuraa, että valituselimen tarkoituksena oli tässä kohdassa todeta, että tällaisessa hyvin erityisessä tilanteessa, jossa sisäinen myynti oli voimakkaasti keskittynyt yhteen segmenttiin (A-taso) ja polkumyynnillä tapahtuva tuonti muihin segmentteihin (B- ja C-taso), Kiinan viranomaiset eivät voineet tyytyä laajentamaan B- ja C-tasojen alihinnoittelua koskevia toteamuksia A-tason segmenttiin kuuluviin tuotteisiin.

134.

Toisin kuin edellä kuvatussa tapauksessa komissio ei nyt käsiteltävässä tapauksessa sulkenut ”sisäisen tuotannon osaa” pois alihinnoittelua koskevasta toteamuksesta tarkoituksenmukaisuussyistä, vaan se ei voinut, kuten unionin yleinen tuomioistuin itsekin myöntää, laskea tällaisten tuotteiden alihinnoittelumarginaalia, ja tämä johtui otoksesta ja sen harkintavaltansa nojalla valitsemasta menetelmästä. ( 61 )

135.

Tästä mielestäni seuraa, että kyseessä oleva HP-SSST-raportin kohta ei voi olla perustana sellaiselle yleiselle periaatteelle kuin se, joka voidaan päätellä valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa olevasta väitteestä, jonka mukaan on välttämätöntä, että komissio ottaa alihinnoittelua ja hintoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevassa analyysissään aina huomioon kaikki unionin tuotannonalan myymät tuotetyypit, jotka kuuluvat samankaltaiseen tuotteeseen, sellaisena kuin se on määritelty.

136.

Hubei Xinyegang kuitenkin väittää, että tällainen periaate on unionin tuomioistuimen tuomiossa Changshu City omaksuman lähestymistavan mukainen. Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, että perusasetuksen 2 artiklan 11 kohtaa ei voida sen sanamuodon, päämäärän ja asiayhteyden perusteella tulkita siten, että siinä sallittaisiin tiettyjen kysymyksessä olevan tuotteen tyyppien unioniin suuntautuvien vientitapahtumien jättäminen polkumyyntimarginaalilaskelman ulkopuolelle, ja että kyseisestä säännöksestä käy päinvastoin ilmi, että unionin toimielinten on otettava huomioon kaikki nämä tapahtumat. ( 62 )

137.

Tässä yhteydessä katson kuitenkin, että unionin tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdasta antamaa polkumyyntimarginaalin laskemista koskevaa tulkintaa ei välttämättä voida automaattisesti soveltaa saman asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuun alihinnoittelun tarkasteluun. Jo sanamuodon mukaisesta näkökulmasta on todettava, että nämä kaksi säännöstä on muotoiltu perustavanlaatuisesti eri tavalla. Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa näet säädetään nimenomaisesti velvollisuudesta ottaa huomioon ”kaiken unioniin suuntautuvan viennin hinnat”. ( 63 ) Näin ollen voidaan katsoa, että siltä osin kuin kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan säännökset ovat sanamuodoltaan erilaisia, niissä ei välttämättä edellytetä, että tässä analyysissä on otettava huomioon kaikki unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myynti.

138.

Tämä näyttää sitä paitsi vastaavan myös polkumyyntimarginaalin laskennan ja alihinnoittelun määrittämisen taustalla olevan logiikan eroavuutta. Polkumyyntimarginaali lasketaan yleensä ( 64 ) ottaen huomioon saman yrityksen eli vientiä harjoittavan tuottajan sisäinen myynti ja vienti, kun taas alihinnoittelun määrittäminen sitä vastoin edellyttää eri tuottajien (eli vientiä harjoittavien tuottajien polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalan sisäisen myynnin) vertailua.

139.

Edellä esitetystä tarkastelusta seuraa, että HP-SSST-raportti, johon unionin yleinen tuomioistuin tukeutui, tai tuomio Changshu City, johon Hubei Xinyegang vetoaa, ei voi olla perustana periaatteelle, jonka mukaan komissio olisi aina velvollinen tarkastelemaan unionin tuottajien kaikentyyppisten samankaltaisten tuotteiden myyntiä analysoidessaan alihinnoittelua ja yleisemmin polkumyyntituonnin hintoihin kohdistuvia vaikutuksia.

140.

Näin ollen katson kuitenkin tarpeelliseksi esittää seuraavat näkökohdat.

141.

Ensinnäkin, kuten edellä 28 ja 67 kohdassa todetaan, perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että komissio on velvollinen tarkastelemaan puolueettomasti tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että tällaisen tarkastelun puolueettomuuden takaamiseksi on todellakin tarpeen ottaa huomioon unionin tuotannonalan tuotteiden myynti kokonaisuudessaan.

142.

Toiseksi on todettava, että – kuten perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan sanamuodostakin ilmenee – mainittu analyysi edellyttää tuonnin vaikutusten tutkimista samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla. Kuten edellä 35 kohdassa on todettu, käsiteltävässä tapauksessa ei ole kiistetty sitä, että tämä tutkimus koski kaikkea otokseen kuuluvien kiinalaisten viejien kysymyksessä olevan tuotteen tuontia.

143.

Kolmanneksi, kuten edellä 28 ja 29 kohdassa muistutetaan, perusasetuksen 3 artiklassa ei säädetä erityisestä arviointimenetelmästä vahingon olemassaolon eikä etenkään alihinnoittelun määrittämiseksi, ja tältä osin unionin toimielimillä on laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset ja poliittiset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia. Tässä yhteydessä on todettava, että mikäli tutkimuksen puolueettomuus taataan, kyseisten toimielinten on valittava analysointimenetelmä, jota ne pitävät asianmukaisimpana hintoihin kohdistuvien vaikutusten määrittämiseksi kyseessä olevan tutkimuksen erityispiirteiden mukaan.

144.

Neljänneksi käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta asetuksesta ilmenee yhtäältä, että komissio päätti käyttää otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti ( 65 ) sekä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien että unionin tuottajien osalta. Tätä otantaa, jonka osalta oikeuskäytännössä tunnustetaan tietty harkintavalta, ( 66 ) ei ole riitautettu nyt käsiteltävässä tapauksessa.

145.

Toisaalta, kuten jo edellä 33 ja 34 kohdassa sekä 90 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa todettiin, komissio on nyt käsiteltävässä tapauksessa päättänyt edellä mainitun harkintavaltansa nojalla käyttää tuotevalvontakoodimenetelmää alihinnoittelun määrittämiseksi. Tämän menetelmän, jota ei myöskään ole kiistetty, tarkoituksena oli erityisesti varmistaa, että eri yrityksistä peräisin olevien ja vertailtavien tuotteiden hinnat ovat vertailukelpoisia. Vertailtavuuden varmistamiseksi eri tuotevalvontakoodien määrittäminen perustuu, kuten edellä on jo todettu, tuotteiden fyysisiin ja teknisiin ominaisuuksiin. Kuten ArcelorMittal ym. ovat perustellusti todenneet, tällaisen systeemin käyttäminen edellyttää kompromissia kahden vaatimuksen välillä, sillä yhtäältä on varmistettava mainittu hintojen yhteensopivuus ja toisaalta se, että on mahdollista vertailla mahdollisimman suurta tuontitapahtumien ja sisäisen myynnin määrää, mahdollisimman edustavan tuloksen saamiseksi. Tämän näkökulman mukaan on niin, että mitä yksityiskohtaisempi tuotevalvontakoodi on, sitä paremmin siihen kuuluvat tuontituotteet ja kotimaiset tuotteet ovat vertailukelpoisia. Samaan aikaan on kuitenkin niin, että mitä yksityiskohtaisempi tuotevalvontakoodi on, sitä enemmän on vaarana, että tietyt tuotteet (tuotevalvontakoodit) eivät vastaa toisiaan ja eikä niitä siten voida ottaa analyysissä huomioon. Käsiteltävässä tapauksessa on kiistatonta, että komission käyttöön ottaman tuotevalvontakoodimenetelmän käyttäminen mahdollisti erittäin korkean vertailukelpoisuuden, koska 100:aa prosenttia polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista verrattiin 92 prosenttiin otokseen kuuluvien yritysten sisäisestä myynnistä. Jo edellä on todettu, että tätä menetelmää ei ole riitautettu.

146.

Virhettä, josta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin moitti komissiota, on arvioitava näiden seikkojen valossa.

147.

Valituksenalaisen tuomion 76 kohdasta käy ilmi, että unionin yleinen tuomioistuin moitti komissiota siitä, ettei se ottanut huomioon kaikkia käsiteltävässä tapauksessa merkityksellisiä tietoja tutkiessaan alihinnoittelua ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla.

148.

Valituksenalaisen tuomion 73 ja 74 kohdasta, joihin viitataan edellä 113 ja 127 kohdassa, voidaan päätellä, että toisen väitteen osalta merkitykselliset tiedot, joita komissio ei virheellisesti ottanut huomioon, olivat tietoja, jotka koskivat vaikutusta, joka 17 tuotetyypin, joiden alihinnoittelua ei voitu todeta, myyntihinnoilla olisi kokonaisuutena arvioiden voinut olla otokseen kuuluvien unionin tuottajien samankaltaisen tuotteen myyntihintojen laskuun. Kuten edellä 128 kohdassa todetaan, unionin yleinen tuomioistuin moitti pohjimmiltaan komissiota siitä, ettei tämä ottanut alihinnoittelua ja hintoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevassa analyysissään huomioon vaikutusta, joka näiden 17 tuotetyypin myynnillä mahdollisesti oli unionin tuottajien hintakehitykseen kokonaisuudessaan kysymyksessä olevan samankaltaisen tuotteen osalta.

149.

Tässä yhteydessä totean kuitenkin yhtäältä, että – kuten edellä 142 kohdassa todetaan – perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan sanamuodosta käy nimenomaisesti ilmi, että hintoihin kohdistuvien vaikutusten analyysi koskee polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla, ei samankaltaisten tuotteiden osan hintojen vaikutusta. Nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin moitti komissiota näiden säännösten rikkomisesta, koska sen sijaan, että se ei olisi ottanut huomioon tuonnin vaikutuksia (josta 100 prosenttia on otettu huomioon analyysissä), se jätti huomiotta unionin tuottajien 17 tuotetyypin myynnin vaikutukset.

150.

Toisaalta tällainen väite koskee väitettyä laiminlyöntiä tutkia, johtuiko samankaltaisen tuotteen hintojen lasku kokonaisuudessaan ”vähäistä suuremmassa määrin” kyseisten 17 tuotetyypin hinnan laskusta. Tämä merkitsee sen toteamista, että komission olisi pitänyt määrittää, olivatko näiden 17 tuotetyypin hinnat vaikuttaneet suhteettomasti samankaltaisen tuotteen hintojen laskemiseen kokonaisuudessaan verrattuna seurauksiin, joita tällä tavoin tarkastellulle samankaltaiselle tuotteelle aiheutui niiden 49 muun tuotetyypin hintojen laskusta, joiden osalta alihinnoittelu oli todettu.

151.

Kuten Arcelor Mittal ym. perustellusti huomauttavat, kyseessä olevien 17 tuotetyypin hintojen suhteeton lasku on kuitenkin voinut tapahtua vain kahdesta syystä: joko sen vuoksi, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikuttaa kohtuuttomasti näihin tuotteisiin, tai muiden sisäisten tai ulkoisten tekijöiden kuin tämän tuonnin vaikutuksesta. Tässä yhteydessä kumpikin vaihtoehto johtaa samaan. Ensin mainitussa tapauksessa tämä suhteeton lasku merkitsisi sitä, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus näiden 17 tuotetyypin hintoihin oli vielä merkittävämpi kuin vaikutus, jonka komissio määritti niiden muiden tuotetyyppien osalta, joiden osalta alihinnoittelu todettiin. Tässä tapauksessa päätelmää siitä, että tuonti unionin markkinoille vaikuttaa vahingollisesti samankaltaisen tuotteen hintoihin, ei tietenkään voitaisi kyseenalaistaa virheellisenä. Jälkimmäisessä tapauksessa näiden tuotteiden hintojen kohtuuton lasku johtuisi sitä vastoin ”tuonnin lisäksi muista tekijöistä, jotka samaan aikaan aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle”. Kuten komissio esittää, näiden muiden tekijöiden tutkiminen kuuluu kuitenkin perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdassa säädetyn muista syistä kuin polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtumista koskevaan analyysiin, eikä Hubei Xinyegang ole vedonnut kyseisen säännöksen rikkomiseen eikä sillä voida näin ollen perustella sen kanteen hyväksymistä. ( 67 )

152.

Näistä 17 tuotetyypistä on vielä todettava, että mielestäni päätelmä, jonka unionin yleinen tuomioistuin tekee valituksenalaisen tuomion 71 kohdan lopussa – valituksenalaisen tuomion 70 kohdassa esitetyn toteamuksen perusteella –, jonka mukaan kyseessä olevat 17 tuotetyyppiä eivät olleet alihinnoittelun kohteena, on virheellinen. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on itsekin todennut valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, juuri otannan ja tuotevalvontakoodimenetelmän valinnan vuoksi alihinnoittelumarginaalia ei näet ollut mahdollista laskea näiden tuotetyyppien osalta. ( 68 ) Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että nämä 17 tuotetyyppiä eivät itse olisi alihinnoittelun kohteena. Ei nimittäin ole mahdotonta, että muut kiinalaiset viejät, jotka eivät kuuluneet otokseen, toivat näitä 17 tuotetyyppiä unionin tuottajien hintoja huomattavasti alhaisempaan hintaan. ( 69 ) Ainoastaan sen vuoksi, että komissio harkintavaltaansa käyttäen teki menetelmää koskevan valinnan, jota ei sitä paitsi ole riitautettu, tämän seikan toteaminen ei ollut mahdollista.

153.

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleisen tuomioistuimen myös valituksenalaisen tuomion 68–76 kohdassa esittämään analyysiin liittyy mielestäni oikeudellisia virheitä ja että unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen perustanut myös tuomion tämän osan perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohdan virheelliseen tulkintaan.

154.

Komission esittämä kuudes valitusperuste, jota ArcelorMittal ym. tukevat, jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se lausui kanteen ulkopuolelta, kun se luokitteli uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kannekirjelmän ensimmäisen ja toisen kanneperusteen ja laajensi siten oikeudenkäynnin ulottuvuutta kyseisessä kannekirjelmässä vahvistettujen tiukkojen rajojen ulkopuolelle. Hubei Xinyegang ei näet riitauttanut tosiseikkojen määrittämistä vaan kyseenalaisti tavan, jolla komissio käytti harkintavaltaansa, ja riitautti sen vuoksi tosiseikkojen arvioinnin.

155.

Toisessa osassa komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi valituksenalaisen tuomion 34, 35 ja 45 kohdassa virheellisesti tuomioistuinvalvontansa laajuuden. Se nojautui valituksenalaisessa tuomiossa käsitteen ”tosiseikkojen määrittely” laajaan tulkintaan, jolle ei ole perustaa oikeuskäytännössä ja joka on ristiriidassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä tunnustetun tuomioistuinvalvonnan kattavuuden kanssa. Unionin yleinen tuomioistuin harjoitti sen mukaan täyttä tuomioistuinvalvontaa, vaikka olisi pitänyt soveltaa ilmeistä virhettä koskevaa arviointiperustetta.

156.

Kolmannessa osassa komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa. Vaikka mainitun tuomioistuimen yksilöimä tuomioistuinvalvonnan kattavuus olisi ollut asianmukainen, mitä se ei ollut, komissio noudatti sitä, koska se kokosi tutkimuksen aikana kaikki tiedot, jotka olivat tarpeen markkinasegmenttikohtaisen analyysin tekemiseksi ja 17 kiistanalaisen tuotevalvontakoodin arvioimiseksi.

157.

Ensimmäisestä osasta Hubei Xinyegang toteaa, että jo ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen lukeminen osoittaa, ettei unionin yleinen tuomioistuin luokitellut uudelleen sen esittämiä kanneperusteita vaan ainoastaan hyväksyi ne. Toisesta osasta se toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tuomioistuinvalvontaa asianmukaisesti ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä noudattaen. Kolmannesta osasta se toteaa, että vaikka olisi totta, että komissio hankki kaikki analyysin kannalta tarpeelliset tiedot, tämä ei käy ilmi riidanalaisesta asetuksesta eikä unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyistä seikoista.

158.

Ensinnäkin olen nyt käsiteltävän valitusperusteen ensimmäisen osan osalta Hubei Xinyegangin kanssa yhtä mieltä siitä, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen lukeminen osoittaa, että unionin yleinen tuomioistuin todellakin hyväksyi valituksenalaisessa tuomiossa sen esittämät kanneperusteet, jotka koskivat perusasetuksen 3 artiklan 2, 3 ja 6 kohdan rikkomista, luokittelematta niitä uudelleen. Tämän valitusperusteen ensimmäinen osa on siten mielestäni hylättävä.

159.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin olisi näin toimiessaan saattanut määrittää tuomioistuinvalvonnan intensiteettiä virheellisesti, kuten komissio valitusperusteen toisessa osassa esittää.

160.

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon määrittäminen edellyttää monitahoisten taloudellisten tilanteiden arviointia, ja tällaista arviointia koskevassa tuomioistuinvalvonnassa on näin ollen rajoituttava tarkistamaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että arvioinnin perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä virhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Näin on etenkin silloin, kun polkumyyntitutkimuksessa määritetään niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle. ( 70 )

161.

Unionin tuomioistuin on niin ikään katsonut, että unionin yleisen tuomioistuimen valvonta, joka koskee todisteita, joihin unionin toimielimet perustavat toteamuksensa, ei merkitse tosiseikkojen uutta arviointia, jolla korvataan kyseisten toimielinten tekemä arviointi. Tällä valvonnalla ei loukata kyseisillä toimielimillä kauppapolitiikan alalla olevaa laajaa harkintavaltaa, vaan siinä ainoastaan todetaan, saattavatko nämä todisteet tukea toimielinten päätelmiä. Unionin yleisen tuomioistuimen on näet paitsi selvitettävä esitettyjen todisteiden paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus myös tarkasteltava, sisältävätkö nämä todisteet kaikki merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voidaanko niillä tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty. ( 71 )

162.

Lisäksi SEUT 263 artiklassa tarkoitetun laillisuusvalvonnan yhteydessä unionin tuomioistuimet eivät voi missään tapauksessa korvata riidanlaisen toimen toteuttajan perusteluja omillaan. ( 72 )

163.

Nyt käsiteltävässä tapauksessa korostan ennen kaikkea, että unionin yleinen tuomioistuin viittasi valituksenalaisen tuomion 34 kohdassa vakiintuneessa oikeuskäytännössään toistettuun sanamuotoon, ( 73 ) jossa olennaisilta osin esitetään edellä 160 ja 161 kohdassa mainitussa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet. Tämä sanamuoto sisältää kuitenkin virkkeen, joka ei sisälly unionin tuomioistuimen mainittuun oikeuskäytäntöön ja jonka mukaan ”tämä rajoitettu tuomioistuinvalvonta ei merkitse sitä, että unionin tuomioistuimet pidättäytyisivät valvomasta sitä, miten toimielimet tulkitsevat taloudellisluonteisia seikkoja”. Tämä virke on selvästi otettu oikeuskäytännöstä, joka koskee kilpailuoikeuden alalla harjoitettavan tuomioistuinvalvonnan kattavuutta. ( 74 ) En kuitenkaan usko, että unionin tuomioistuimen kilpailuasioissa suorittaman tuomioistuinvalvonnan kattavuuden määrittämistä voitaisiin automaattisesti soveltaa polkumyyntiasioissa. Vaikka molemmat alat ovat luonteeltaan taloudellisia, koskevat yritysten toimintaa ja kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, niissä on kuitenkin olennaisia eroja. Erityisesti on todettava yhtäältä, että toimielimillä on näillä kahdella eri alalla hyvin erilaiset tutkintavaltuudet, ja polkumyyntiasioissa, toisin kuin kilpailun alalla, perusasetuksessa ei anneta komissiolle mitään tutkintavaltuuksia, joiden nojalla se voisi pakottaa yhtiöt osallistumaan tutkimukseen tai toimittamaan tietoja. ( 75 ) Toisaalta toimielimille polkumyyntiasioissa myönnetyn harkintavallan on lähtökohtaisesti oltava laajempi, koska se johtuu oikeuskäytännöstä nimenomaisesti ilmenevällä tavalla tarpeesta ottaa huomioon paitsi taloudellisten tilanteiden, kuten kilpailuasioiden, myös poliittisten tilanteiden monitahoisuus. ( 76 )

164.

Toiseksi on muistettava, kuten unionin yleinen tuomioistuin korosti ja kuten edellä 28 kohdassa muistutetaan, että perusasetuksen 3 artiklassa ei säädetä erityisestä analysointimenetelmästä vahingon eikä etenkään alihinnoittelun olemassaolon määrittämiseksi. Koska tämän analyysin, joka edellyttää monitahoisten taloudellisten tilanteiden arviointia, tekemiseksi ei ole säädetty tiettyä menetelmää, komissiolla on sitäkin suuremmalla syyllä harkintavaltaa.

165.

Tässä asiayhteydessä on mielestäni syytä korostaa, että vaikka, kuten edellä 161 kohdassa mainitusta unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava, muodostavatko komission käytettävissä olevat todisteet kaikki ne merkitykselliset seikat, jotka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan voi tässä arvioinnissa mennä niin pitkälle, että se ylittäisi rajallisen tuomioistuinvalvonnan rajat ja korvaisi komission arvioinnin omallaan. Toteamuksesta, jonka mukaan komissiolla ei ollut käytössään kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tietoja, on pääteltävä, että komissio on näin ollen tehnyt ilmeisen arviointivirheen. Toisin sanoen edellä 161 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä on tulkittava 160 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa. Tästä seuraa, että kumotakseen nyt käsiteltävässä asiassa käsiteltävän riidanalaisen asetuksen kaltaisen asetuksen unionin tuomioistuimen on todettava, että monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioimiseksi merkityksellisten seikkojen mahdollinen riittämättömyys on merkinnyt komission tekemää ilmeistä arviointivirhettä.

166.

Kolmanneksi ja edellä esitetyn perusteella katson, että on syytä esittää joitakin selvennyksiä toimielimille myönnetyn edellä mainitun harkintavallan laajuudesta. Rajanveto monitahoisen taloudellisen tilanteen arvioimiseksi merkityksellisten tietojen riittävyyden toteamisen ja käytetyn analysointimenetelmän kyseenalaistamisen välillä on nimittäin sangen hienovarainen.

167.

Tässä yhteydessä katson, että nyt käsiteltävän tapauksen kaltaisessa tilanteessa tällainen harkintavalta ulottuu ainakin päätöksiin, jotka koskevat analyysimenetelmän valintaa, hankittavia tietoja ja todisteita, alihinnoittelumarginaalia määritettäessä käytettäviä laskentatapoja sekä kerättyjen tietojen tulkintaa ja arviointia. Kaikkien näiden kysymysten osalta on sovellettava ilmeistä virhettä koskevaa arviointiperustetta, ja unionin tuomioistuinten harjoittama tuomioistuinvalvonta on rajoitettua.

168.

Kun nyt käsiteltävää tapausta tarkastellaan edellä esitettyjen näkökohtien nojalla, edellä 59 ja 60 kohdasta ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäinen väite koski yhtäältä sitä, että komissio ei tuotevalvontakoodimenetelmän käytöstä huolimatta ottanut markkinoiden segmentointia huomioon alihinnoittelua ja yleisemmin hintoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevassa analyysissään, ja toisaalta sitä, ettei se tehnyt lisäanalyysiä selvittääkseen, johtuiko unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen hintojen lasku kokonaisuutena tarkasteltuna sellaisen markkinasegmentin dynamiikasta, jolla polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla ei ollut merkittävää vaikutusta tuonnin määrän vähäisyyden vuoksi tai alahinnoittelun sellaisen tason vuoksi, joka ei ollut huomattava.

169.

Edellä 128 kohdasta ilmenee, että toisessa väitteessään unionin yleinen tuomioistuin moitti komissiota siitä, että komissio ei ollut ottanut analyysissään huomioon sitä mahdollista vaikutusta, joka niiden 17 tuotetyypin hinnoilla, joiden osalta alihinnoittelua ei voitu todeta, saattoi olla unionin tuottajien hintakehitykseen, joka oli laskettu samankaltaisen tuotteen osalta kokonaisuudessaan.

170.

Näiden kahden väitetyn arviointivirheen vuoksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että komissio ei ollut ottanut huomioon kaikkia käsiteltävän tapauksen kannalta merkityksellisiä tietoja.

171.

Tässä yhteydessä huomautan yhtäältä, että näistä lausumista ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin puuttui sangen laajasti komission suorittamaan alihinnoittelua koskevaan analyysiin, mikä sopii mielestäni huonosti yhteen edellä 160 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetyn tuomioistuinvalvonnan rajoitetun laajuuden kanssa. Korostan myös muun muassa, että – kuten valituksenalaisen tuomion 53 kohdasta alkavan jakson otsikosta ilmenee – Hubei Xinyegangin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän ensimmäisen kanneperusteen toisella osalla, jonka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi, pyrittiin kyseenalaistamaan menetelmä, jota komissio käytti alihinnoittelua koskevassa tutkimuksessaan, mikä, kuten edellä 167 kohdassa todettiin, kuuluu mielestäni epäilyksettä komissiolle tällä alalla tunnustettuun laajaan harkintavaltaan.

172.

Toisaalta huomautan, ettei unionin yleinen tuomioistuin mitenkään todennut, että eräiden käsiteltävässä asiassa merkityksellisten tietojen väitetty huomiotta jättäminen olisi aiheuttanut komission ilmeisen virheen. Tästä mielestäni seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin soveltanut arviointiperustetta, jota oikeuskäytännössä edellytetään tuomioistuinvalvonnan harjoittamiseksi nyt käsiteltävän tapauksen kaltaisessa tapauksessa.

173.

Kaiken edellä esitetyn perusteella katson, että myös kuudes valitusperuste on hyväksyttävä.

174.

Edellä 109, 110, 153 ja 173 kohdassa esitetystä mielestäni seuraa, että sekä tuomion siinä osassa, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen riitautettua ensimmäistä väitettä (59–67 kohta ja 77–79 kohta), että siinä valituksenalaisen tuomion osassa, joka koskee toista väitettä (68–76 kohta), on oikeudellisia virheitä. Näin ollen valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin se koskee unionin yleisen tuomioistuimen analyysiä Hubei Xinyegangin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämästä ensimmäisestä kanneperusteesta.

175.

Kuten valituksenalaisen tuomion 88 kohdasta ilmenee, siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Hubei Xinyegangin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän toisen kanneperusteen yksinomaan samojen ensimmäisen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä esitettyjen toteamusten perusteella, on, kuten komissio esittää, kumottava myös se valituksenalaisen tuomion osa, joka koskee toisen kanneperusteen arviointia (82–89 kohta), ja näin ollen valituksenalainen tuomio kokonaisuudessaan.

176.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi silloin, kun se kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen antaman tuomion, itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

177.

Tämä pätee mielestäni Hubei Xinyegangin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämiin ensimmäiseen ja toiseen kanneperusteeseen, jotka esitetään tiivistetysti valituksenalaisen tuomion 24, 25 ja 82 kohdassa. Kaikesta edellä esitetystä näet seuraa, että – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi – Hubei Xinyegangin kahdessa ensimmäisessä kanneperusteessa esittämät lausumat eivät osoita, että komissio olisi tehnyt ilmeisen virheen analysoidessaan alihinnoittelua ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksia samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla.

178.

Sen sijaan katson, ettei asia ole ratkaisukelpoinen unionin tuomioistuimessa siltä osin kuin kyse on kolmannesta ja neljännestä kanneperusteesta, joita unionin yleinen tuomioistuin ei ole analysoinut valituksenalaisessa tuomiossa ja joiden osalta ei voida sulkea pois sitä, että lisätutkimus on tarpeen. Näin ollen katson, että asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se voi ratkaista nämä muut kanneperusteet.

179.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Koska näin ei ole tässä tapauksessa, oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

180.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: