1.

Nyt käsiteltävistä ennakkoratkaisupyynnöistä, ja niiden ohella ennakkoratkaisupyynnöstä C-140/20 ( 2 ), ilmenee taas kerran joissakin jäsenvaltioissa esiin tullut huoli, joka koskee sähköisen viestinnän alalla tuotettujen henkilötietojen säilyttämisestä ja saannista annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

2.

Ratkaisuehdotuksessa C‑511/18 ja C‑512/18, La Quadrature du Net ym., ( 3 ) sekä ratkaisuehdotuksessa C‑520/18, Ordre des barreaux francophones et germanophone ym., ( 4 ) olen todennut, että tämän oikeuskäytännön tähän asti merkittävimmät ratkaisut ovat olleet seuraavat:

3.

Vuonna 2018 tiettyjen jäsenvaltioiden eräät tuomioistuimet kääntyivät unionin tuomioistuimen puoleen tiedustellen kussakin ennakkoratkaisupyynnössä, voidaanko näillä tuomioilla (vuodelta 2014, 2016 ja 2018) viedä valtioiden viranomaisilta kansallisen turvallisuuden turvaamiselle ja rikollisuuden ja terrorismin torjumiselle välttämätön väline.

4.

Neljä näistä ennakkoratkaisupyynnöistä johti tuomioihin Privacy International ( 10 ) ja La Quadrature du Net ym., ( 11 ) jotka molemmat annettiin 6.10.2020 ja joissa vahvistetiin tuomioon Tele2 Sverige pohjautuva oikeuskäytäntö olennaisilta osin mutta myös lisättiin joitakin täydentäviä piirteitä.

5.

Kun otetaan huomioon tuomioiden antaja (unionin tuomioistuimen suuri jaosto), niiden sisältö ja niillä oleva tavoite, jona oli selittää seikkaperäistesti ja vuoropuhelussa ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten kanssa ne syyt, jotka kaiken kaikkiaan oikeuttavat tuomioissa esitetyt päätelmät, olisi voinut olettaa, että näiden kahden 6.10.2020 annetun kokoavan tuomion myötä asia olisi tullut loppuun käsitellyksi. Kaikki muut samaa aihetta koskevat ennakkoratkaisupyynnöt olisi siis ratkaistava unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklassa tarkoitetulla perustellulla määräyksellä.

6.

Silti 6.10.2020 mennessä unionin tuomioistuimeen oli kuitenkin kirjattu saapuneeksi kolme uutta sellaista ennakkoratkaisupyyntöä (tässä menettelyssä yhdistetyt kaksi asiaa ja asia C-140/20), joissa direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohtaa koskeva vakiintunut oikeuskäytäntö kyseenalaistettiin uudelleen.

7.

Unionin tuomioistuin saattoi ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten tietoon 6.10.2020 annetut tuomiot, jotta ne olisivat halutessaan voineet peruuttaa esittämänsä ennakkoratkaisupyynnöt. Koska ne halusivat kuitenkin pitää pyynnöt voimassa, kuten jäljempänä selvitän, ( 12 ) päätettiin, että työjärjestyksen 99 artiklaa ei sovelleta ja unionin tuomioistuimen suuri jaosto vastaa kysymyksiin.

8.

Direktiivin 2002/58 5 artiklan (”Viestinnän luottamuksellisuus”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on kansallisella lainsäädännöllä varmistettava yleisen viestintäverkon ja yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen välityksellä tapahtuvan viestinnän ja siihen liittyvien liikennetietojen luottamuksellisuus. Niiden on erityisesti kiellettävä se, että muut henkilöt kuin käyttäjät ilman kyseisten käyttäjien nimenomaista suostumusta kuuntelevat, salakuuntelevat, tallentavat tai muulla tavalla sieppaavat tai valvovat viestintää ja siihen liittyviä liikennetietoja, jollei se ole laillisesti sallittua 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Mitä tässä kohdassa säädetään, ei estä teknistä tallentamista, joka on tarpeen viestinnän välittämiselle, tämän rajoittamatta luottamuksellisuuden periaatteen soveltamista.”

9.

Direktiivin 2002/58 6 artiklassa (”Liikennetiedot”) säädetään seuraavaa:

”1.   Tilaajia ja käyttäjiä koskevat liikennetiedot, jotka yleisen viestintäverkon tai yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoaja käsittelee ja tallentaa, on poistettava tai tehtävä nimettömiksi, kun niitä ei enää tarvita viestinnän välittämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2, 3 ja 5 kohdan sekä 15 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2.   Tilaajalaskutusta ja yhteenliittämismaksuja varten tarvittavia liikennetietoja voidaan käsitellä. Tällainen käsittely on sallittua ainoastaan sen ajanjakson loppuun asti, jona lasku voidaan laillisesti riitauttaa tai maksu periä.

– –”

10.

Direktiivin 2002/58 15 artiklan (”Direktiivin 95/46/EY ( 13 ) tiettyjen säännösten soveltaminen”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tämän direktiivin 5 artiklassa, 6 artiklassa, 8 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa sekä 9 artiklassa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien soveltamisalaa, jos tällaiset rajoitukset ovat välttämättömiä, asianmukaisia ja oikeasuhteisia demokraattisen yhteiskunnan toimenpiteitä kansallisen turvallisuuden (valtion turvallisuus) sekä puolustuksen, yleisen turvallisuuden tai rikosten tai sähköisen viestintäjärjestelmän luvattoman käytön torjunnan, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan varmistamiseksi direktiivin 95/46/EY 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltiot voivat muun muassa hyväksyä lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joissa säädetään tietojen säilyttämisestä sellaiseksi rajoitetuksi ajaksi, joka on perusteltua tässä kohdassa säädetyistä syistä. Kaikkien tässä kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava yhteisön oikeuden yleisten periaatteiden mukaisia, mukaan lukien Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut periaatteet”.

11.

Televiestintälain 113a §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jäljempänä 113b–113g momentissa määritellyt liikennetietojen säilyttämistä, käyttöä ja turvallisuutta koskeva velvollisuudet koskevat operaattoreita, jotka tarjoavat loppukäyttäjille yleisesti saatavilla olevia telepalveluita”.

12.

TKG:n 113b §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Edellä 113a §:ssä tarkoitettujen operaattorien on säilytettävä tiedot Saksassa seuraavasti:

(2)   Yleisesti saatavilla olevien puhelinpalvelujen tarjoajien on säilytettävä

Ensimmäistä virkettä sovelletaan soveltuvin osin,

(3)   Yleisesti saatavilla olevien internetyhteyspalvelujen tarjoajien on säilytettävä

(4)   Matkapuhelinpalveluita käytettäessä on säilytettävä viestinnän alkaessa käytettyjen puhelun soittajan ja sen vastaanottajan liittymien käyttämien lähetyssolujen tunnukset. Yleisesti saatavilla olevien internetyhteyspalvelujen yhteydessä on mobiilikäytön tapauksessa säilytettävä internetyhteyden alkaessa käytettyjen lähetyssolujen tunnukset. On myös säilytettävä tiedot, joiden perusteella saadaan selville kyseisen lähetyssolun antennien maatieteellinen sijainti ja säteilyn pääsuunnat.

(5)   Viestinnän sisältöä, tietoja vierailluista internetsivuista ja tietoja sähköpostipalveluista ei saada säilyttää tämän säännöksen nojalla.

(6)   Edellä 99 §:n 2 momentissa tarkoitetun viestinnän taustalla olevia tietoja ei saada säilyttää tämän säännöksen nojalla. Tätä sovelletaan soveltuvin osin 99 §:n 2 momentissa tarkoitetuilta toimijoilta lähtöisin olevaan puhelinviestintään. Edellä 99 §:n 2 momentin toisesta seitsemänteen virkettä sovelletaan soveltuvin osin.[ ( 14 )]

– –”.

13.

TKG:n 113c §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   113b §:n nojalla säilytetyt tiedot voidaan

(2)   Edellä 113a §:n 1 momentissa asetettujen velvollisuuden kohteena olevat eivät saa käyttää 113b §:n nojalla säilytettyjä tietoja muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön.

– –.”

14.

TKG:n 113d §:ssä säädetään seuraavaa:

”Sen, jolle 113a §:n 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus on asetettu, on valvottava, että 113b §:n 1 momentin mukaisesti säilytysvelvollisuuden nojalla säilytetyt tiedot ovat suojattuja tekniikan osalta ajanmukaisilla teknisillä ja organisatorisilla toimenpiteillä luvatonta saantia ja käyttöä vastaan. Näitä toimenpiteitä ovat muun massa

15.

TKG:n 113e §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Edellä 113a §:n 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta vastuussa olevan on huolehdittava siitä, että tietosuojavalvonnasta huolehtimiseksi jokaisesta 113b §:n 1 momentin tarkoitetun säilyttämisvelvollisuuden nojalla säilytettyjen tietojen saannista ja erityisesti tietojen lukemisesta, jäljentämisestä, muuttamisesta, poistamisesta ja sulkemisesta tehdään merkintä. Merkinnässä on ilmoitettava

(2)   Merkinnän tietoja ei saa käyttää muuhun kuin tietosuojavalvontaan.

(3)   Edellä 113a §:n 1 momentissa tarkoitetun velvollisuudesta vastuussa olevan on huolehdittava siitä, että merkintöjen tiedot poistetaan vuoden kuluttua”.

16.

StPO:n 100g §:ssä säädetään seuraavaa:

”– –

(2) Jos tiettyjen seikkojen perusteella on syytä epäillä, että joku on syyllistynyt tekijänä tai osallisena johonkin toisessa virkkeessä kuvatuista erityisen vakavista rikoksista tai tapauksissa, jossa rikoksen yritys on säädetty rangaistavaksi, hän on yrittänyt tehdä rikoksen, ja jos rikos on myös konkreettisessa tapauksessa erityisen vakava, [TKG:n] 113b §:n mukaisesti tallennetut liikennetiedot voidaan hankkia, jos tapahtumien tutkinta tai tutkittavan henkilön olinpaikan selvittäminen muulla tavoin olisi olennaisesti vaikeampaa tai mahdotonta ja jos tietojenhankinta on oikeasuhteista asian merkityksellisyyteen nähden.

– –

(4) Kiellettyä on sellainen – – 2 momentin mukainen liikennetietojen hankinta, joka todennäköisesti johtaa tietoon, joista kyseinen henkilö voi kieltäytyä todistamasta – –”.

17.

StPO:n 101a §:n 1 momentin mukaan 100g §:n mukainen liikennetietojen hankinta edellyttää tuomioistuimen päätöstä. StPO:n 101a §:n 2 momentin mukaan tuomioistuimen päätöksessä on arvioitava toimenpiteen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta kyseisessä konkreettisessa tapauksessa, ja sen toteuttamisesta on ilmoitettava viestintään osallistuneille (StPO:n 101 §:n 6 momentti).

18.

SpaceNet AG ja Telekom Deutschland GmbH ovat yhtiöitä, jotka tarjoavat yleisesti saatavilla olevia internetyhteyspalveluja Saksan liittotasavallassa.

19.

Nämä kaksi yhtiötä riitauttivat Verwaltungsgerichtissa (hallintotuomioistuin, Saksa) niille 113a §:n 1 momentissa, luettuna yhdessä 113b §:n kanssa, asetetun velvollisuuden tallentaa 1.7.2017 lähtien asiakkaidensa televiestinnän liikennetiedot.

20.

Heidän vaatimuksensa tulivat hyväksytyiksi ensimmäisessä oikeusasteessa, ja Bundesnetzagentur teki annetuista ratkaisuista Revision-valituksen Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin), joka on päättänyt, että ennen tuomion antamista se esittää kummassakin näissä menettelyissä seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko direktiivin [2002/58] 15 artiklaa tulkittava yhtäältä – – perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan ja toisaalta – – perusoikeuskirjan 6 artiklan ja [SEU] 4 artiklan valossa siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoaja velvoitetaan säilyttämään näiden palvelujen loppukäyttäjien liikenne- ja paikkatiedot, jos

21.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksen mukaan pääasiassa kyseessä olevan velvollisuuden sääntelyä muutettiin 10.12.2015 annetulla lailla, ( 15 ) jonka antamiseen olivat velvoittaneet

22.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa kyseessä olevalla tallentamisvelvoitteella rajoitetaan direktiivin 2002/58 5 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksia. Se katsoo, että tällainen rajoittaminen on perusteltua vain, jos se perustuu kyseisen direktiivin 15 artiklan 1 kohtaan.

23.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tuomiosta Tele2 Sverige ja Watson ym. johtuvasta oikeuskäytännöstä huolimatta oikeusriidan kohteena oleva velvollisuus saatettaisiin voida perustaa direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohtaan seuraavista syistä:

24.

Ennakkoratkaisupyynnöt kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 29.10.2019.

25.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet SpaceNet ja Telekom Deutschland sekä Alankomaiden, Espanjan, Irlannin, Puolan, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Suomen, Tanskan ja Viron hallitukset ja komissio.

26.

Kun ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta oli pyydetty lausumaan mahdollisesta ennakkoratkaisupyynnön peruuttamisesta tuomion La Quadrature du Net antamisen jälkeen, se ilmoitti 13.1.2021 saapuneeksi kirjatussa kirjelmässä aikomuksestaan sen voimassapitämiseen, koska sitä ei voitu katsoa ratkaistuksi kyseisellä tuomiolla.

27.

Julkinen istunto, joka oli yhteinen liitännäisen asian C-140/20 kanssa, pidettiin 13.9.2021, ja siihen osallistuivat tässä menettelyssä kirjallisia huomautuksia esittäneiden lisäksi Bundesnetzagentur ja Euroopan tietosuojavaltuutettu.

28.

Näitä kahta ennakkoratkaisupyyntöä voidaan käsitellä joko analysoimalla niitä sellaisina kuin ne on alkujaan esitetty tai tarkastelemalla ensisijaisesti syitä, jotka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on esittänyt vastatessaan unionin tuomioistuimelle 13.1.2021 ennakkoratkaisupyynnön voimassapitämisen perustelemiseksi sen jälkeen, kun se oli saanut tiedon tuomioista La Quadrature du Net.

29.

Tarkastelen suppeasti alkuperäisten ennakkoratkaisupyyntöjen merkityksellisimpiä seikkoja mutta varsinaisesti keskityn analysoimaan perusteita, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut, että unionin tuomioistuimen tulkinta on edelleen aiheellinen. Tiivistäen voidaan todeta, että kaikki nämä perusteet tukeutuvat siihen, että lähtötilanteen lainsäädäntö on erilainen kuin tuomiossa La Quadrature du Net tarkasteltu lainsäädäntö.

30.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 13.1.2021 päivätyssä ilmoituksessaan seuraavat perustelut:

31.

Irlanti ja Alankomaiden, Puolan, Ranskan ja Ruotsin hallitukset puoltavat pääasiallisesti kantaa, jonka mukaan direktiiviä 2002/58 ei sovelleta näissä oikeusriidoissa käsiteltävän kaltaiseen kansallisen lainsäädäntöön. Koska näillä säännöksillä pyritään suojaamaan kansallista turvallisuutta ja ehkäisemään vakavia rikoksia ja rankaisemaan niistä, tämä lainsäädäntö kuuluu jäsenvaltion yksinomaisen toimivallan piiriin SEU 4 artiklan 2 momentin nojalla.

32.

Unionin tuomioistun on torjunut vastaväitteen selkeästi tuomiossa La Quadrature du Net todeten, että ”pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen säännöstö, jonka mukaan sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on säilytettävä liikenne- ja paikkatiedot kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja rikollisuuden torjumiseksi, kuuluu direktiivin 2002/58 soveltamisalaan”. ( 20 )

33.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin omaksuu tämän lähtökohdan vahvistaessaan alioikeuden arvioinnin ja lisätessään, että direktiiviin 2005/58 sovellettavuus tähän asiaan on ”vahvistettu lopullisesti” tuomiossaTele2 Sverige. ( 21 )

34.

En siis nyt käsittele tätä seikkaa laajemmin, ja minulle tarjoutui aikanaan tilaisuus esittää siitä unionin tuomioistuimen kanssa samansuuntainen näkemykseni ratkaisuehdotuksessa La Quadrature du Net. ( 22 )

35.

Direktiiviä 2002/58 koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ydinajatuksena on, että sähköisten viestintävälineiden käyttäjillä on oikeus olettaa, että heidän viestintänsä ja siihen liittyvät tiedot säilyvät nimettöminä eikä niitä voida tallentaa, paitsi jos he ovat antaneet siihen suostumuksensa. ( 23 )

36.

Direktiiviin 2002/58 15 artiklan 1 kohdassa sallitaan poikkeukset luottamuksellisuuden takaamista koskevaan ja vastaaviin velvollisuuksiin jäljempänä esittämilläni ehdoilla. Tuomiossa La Quadrature du Net tarkastellaan näiden poikkeusten sovittamista yhteen niiden perusoikeuksien kanssa, joiden käytölle on mahdollisesti aiheutunut haittaa. ( 24 )

37.

Liikenne- ja paikkatietojen yleinen ja erotuksetta tapahtuva säilyttäminen on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusteltua ainoastaan tavoitteena kansallisen turvallisuuden takaaminen, koska se on ”tärkeämpi kuin direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut muut tavoitteet”. ( 25 )

38.

Tässä tapauksessa (kansallinen turvallisuus) unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, ”ei siis lähtökohtaisesti ole esteenä lainsäädännölliselle toimenpiteelle, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat säilyttämään kaikkien sähköisten viestintävälineiden käyttäjien liikenne- ja paikkatiedot rajoitetun ajanjakson ajan, kun on olemassa riittävän konkreettisia seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että asianomaisen jäsenvaltion kansalliseen turvallisuuteen kohdistuu – – vakava uhka, joka osoittautuu todelliseksi ja olemassa olevaksi tai ennakoitavissa olevaksi”. ( 26 )

39.

Nämä määräykset varmasti johtavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvaa järjestelmää tiukempaan ja ankarampaan järjestelmään. Se, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia vastaavien perusoikeuskirjan ”oikeuksien merkitys ja ulottuvuus” on oltava samat, ei ole perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan loppuosan mukaisesti esteenä sille, että unionin oikeudessa myönnetään laajempi suoja.

40.

Muilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka johtuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 25.5.2021 antamasta tuomiosta Big Brother Watch ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta ( 27 ) ja 25.5.2021 antamasta tuomiosta Centrum för Rättvisa v. Ruotsi ( 28 ) sekä 4.12.2015 annetusta tuomiosta Zakharov v. Venäjä ( 29 ) koskee tilanteita, kuten istunnossa oli osapuolten kesken vallitsevana kantana, jotka eivät ole rinnastettavissa näissä ennakkoratkaisupyynnöissä käsiteltäviin tilanteisiin. Näihin on etsittävä ratkaisu soveltamalla kansallisia lainsäädäntöjä, joiden katsotaan olevan direktiivin 2002/58, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä tulkitsee, kattavan sääntelyn mukaisia.

41.

Riippumatta siitä, mitä mieltä ollaan kansalliseen turvallisuuteen vetoamisesta tuomiossa La Quadrature du Net perusteena poiketa tietyin edellytyksin kiellosta, joka koskee liikenne- ja paikkatietojen yleistä ja erotuksetta tapahtuvaa säilyttämistä (mielestäni unionin tuomioistuimen asettamat rajat ovat liian väljät), saman tuomion 137–139 kohdassa lueteltuja edellytyksiä on noudatettava.

42.

Tämän ohella on analysoitava, tukeutuuko kansallinen sääntely riittävän kohdennettuihin kriteereihin, jotta sillä pystytään täyttämään edellytykset, joilla tietojen säilyttämisen kaltainen erittäin vakava puuttuminen kyseessä oleviin perusoikeuksiin on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perusteltavissa.

43.

Liikenne- ja paikkatietojen kohdennettu säilyttäminen ( 30 ) on unionin tuomioistuimen tätä alaa koskevien tuomioiden päättelyn kulmakivi. Tämä kohdentaminen voidaan tehdä muun muassa asianomaisten henkilöiden ryhmien mukaan ( 31 ) tai maantieteellisen kriteerin perusteella. ( 32 )

44.

Sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että suurin osa huomautuksia esittäneistä osapuolista edustavat samaan näkemystä tuoden esiin unionin tuomioistuimen osoittamiin kriteereihin liittyvät vaikeudet. Olen itse tuonut esiin joitakin näistä vaikeuksista ( 33 ) ratkaisuehdotuksessani Ordre des barreaux francophones et germanophone. ( 34 )

45.

Ei kuitenkaan pidä sulkea pois sitä, että on olemassa näihin kriteereihin perustuvia valikoivan säilyttämisen muotoja, jotka voivat olla tehokkaita ja samalla syrjimättömiä. On kansallisten lainsäätäjien eikä unionin tuomioistuimen tehtävä suunnitella ne perusoikeuskirjassa taattuja perusoikeuksia kunnioittaen. ( 35 )

46.

Muilta osin korostan sitä, että olisi virheellistä päätellä, että henkilöihin liittyvät tai maantieteeliset kriteerit ovat ainoita, jotka ovat direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohdan, luettuna perusoikeuskirjan valossa, mukaisia.

47.

Vaikka Ranskan hallitus väittää, että neuvoston alaisuudessa kokoontunut, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisten säilyttämistä ja saantia koskevien sääntöjen määrittelemisen työryhmien ( 36 ) esittämät tavat on osoitettu tehottomiksi, ( 37 ) en usko, että niitä sopii myöskään väheksyä. ( 38 )

48.

On mielestäni ensisijaista säilyttää väliaikaisesti tiettyjen liikenne- ja paikkatietojen luokat, jotka rajataan tiukkojen turvallisuusvaatimusten perusteella ja joista ei kokonaisuutena voida saada täsmällistä ja yksityiskohtaista kuvaa asianomaisten henkilöiden elämästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahdesta pääluokasta (liikennetiedot ja paikkatiedot) säilytetään sopivien suodattimien avulla vähimmäistiedot, jotka katsotaan ehdottoman välttämättömiksi rikollisuuden tehokkaan ehkäisemisen ja valvonnan sekä kansallisen turvallisuuden suojaamisen kannalta. ( 39 )

49.

Toistan, että joka tapauksessa jäsenvaltioiden tai unionin toimielinten on toteutettava lainsäädäntöteitse (omien asiantuntijoidensa avulla) tämä valintamenettely ja torjuttava kaikki pyrkimykset määrätä kaikkien liikenne- ja paikkatietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä. ( 40 )

50.

Tämän vuoksi ratkaisuehdotuksessa Ordre des barreaux francophones et germanophone totesin, että ”myönnän, että on vaikea määrittää lainsäädännössä tarkasti ne tilanteet ja edellytykset, joiden toteutuessa tiedot voidaan säilyttää valikoidusti, mutta se ei oikeuta jäsenvaltioita muuttamaan poikkeusta säännöksi siten, että ne tekevät henkilötietojen yleisestä säilyttämisestä lainsäädäntönsä keskeisen periaatteen. Jos näin olisi, hyväksyttäisiin henkilötietojen suojaa koskevan oikeuden loukkauksen jatkuminen määräämättömän ajan”. ( 41 )

51.

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle annettavaa vastausta varten tarvittavat seikat ilmenevät mielestäni suoraan tuomiossa La Quadrature du Net yhteen kootusta unionin tuomioistuimen direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohtaa koskevasta oikeuskäytännöstä.

52.

Ensiksi minun on palautettava mieliin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka se on esittänyt mainitussa tuomiossa ja tiivistänyt 168 kohdassa seuraavasti:

”Direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa säädetään kyseisessä 15 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten ennakoivasti liikenne- ja paikkatietojen yleisestä ja erotuksetta tapahtuvasta säilyttämisestä. Mainittu 15 artiklan 1 kohta, luettuna perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, ei sitä vastoin ole esteenä lainsäädännöllisille toimenpiteille, joissa

jos näillä toimenpiteillä varmistetaan selvin ja täsmällisin säännöin, että kyseessä olevien tietojen säilyttämisen ehtona on, että näihin toimenpiteisiin liittyviä aineellisia ja menettelyllisiä edellytyksiä noudatetaan, ja että asianomaisilla henkilöillä on tehokkaat takeet väärinkäytön vaaroja vastaan.”

53.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jolla on yksin toimivalta tulkita Saksan lainsäädäntöä, mukaan tässä lainsäädännössä säädetään ”televiestinnän merkityksellisistä liikennetiedoista suurimman osan perusteettomasta, yleisestä ja henkilöllisesti, ajallisesti ja maantieteellisesti erottelemattomasta tietojen säilyttämisestä”. ( 42 )

54.

Kyseessä olevassa lainsäädännössä ei ainoastaan anneta toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuutta määrätä liikenne- ja paikkatietojen säilyttämisestä rajoitetun ajanjakson ajan: siinä lainsäätäjä säätää suoraan ja määräämättömäksi ajaksi velvollisuudesta tietojen säilyttämiseen.

55.

Vahvistettuaan tämän lähtökohdakseen kansallinen tuomioistuin luettelee 13.1.2021 päivätyssä ilmoituksessaan kansallisen lainsäädännön ja tuomiossa La Quadrature du Net tarkastellun lainsäädännön väliset eroavaisuudet, jotka saattaisivat johtaa erilaiseen ratkaisuun kuin mainitussa tuomiossa tehty.

56.

Tarkastelen näitä eroavaisuuksia siinä järjestyksessä, jossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne esittänyt, mutta ennen sitä haluan todeta, että Saksan lainsäätäjä on huolehtinut tunnollisesti tehtävästään sopeuttaa kansallinen lainsäädäntö unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tällä alalla syntyviin vaatimuksiin.

57.

Kuten ennakkoratkaisua pyytävät tuomioistuin tuo esiin, kyseessä oleva lainsäädäntö on seurausta Bundesverfassungsgerichtin oikeuskäytännön ja tuomiossa Digital Rights vahvistetun oikeuskäytännön myötävaikutuksesta toteutetusta lakimuutoksesta.

58.

Ne siis ovat kunnioituksen arvoisia kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön edistysaskeleita ja seurausta määrätietoisesta tahdosta mukautua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

59.

Lainsäädäntötyössä on ehkä kuitenkin keskitytty enemmän säilytettyjen tietojen suojelemisen ja saannin kuin säilytettäväksi määrättyjen tietojen kohdentavan rajaamisen näkökohtiin.

60.

Säilytettyjen tietojen (tietoja vierailluista internetsivuista, sähköposteista eikä sosiaalialalla tai kirkon piirissä toimivien auttavan puhelimen palveluihin tulevasta tai niistä lähtevästä viestinnästä ei tallenneta) luokittelulla ei mielestäni ratkaista sitä, että yleinen ja erotuksetta tapahtuva tallentamisvelvoite ulottuu hyvin laajalle moniin muihin, tuomiossa La Quadrature du Net tarkasteltujen kanssa kaiken kaikkiaan samankaltaisiin liikenne- ja paikkatietoihin.

61.

Tässä mielessä on lähes merkityksetöntä, että ulkopuolelle jätetään tiettyjen sosiaalialalla tai kirkon piirissä toimivien henkilöiden, viranomaisten ja järjestöjen liittymien viestintään liittyvät tiedot, sillä nämä tiedot ovat luonteeltaan erityisiä ja niillä on hyvin vähäinen merkitys kokonaisuuden kannalta. ( 43 )

62.

Ei myöskään ole ratkaisevaa, että velvollisuus säilyttämiseen ei ulotu sisältöihin (ei vierailtujen sivustojen eikä sähköpostien), koska tuomiossa La Quadrature du Net ei käsitelty näitä vaan sähköisen viestinnän liikenne- ja paikkatietoja.

63.

Merkittävin eroavaisuus kansallisen lainsäädännön ja tuomiossa La Quadrature du Net tarkastellun lainsäädännön välillä on tallentamisen kesto, joka TKG:n 113b §:n 1 momentin mukaan on neljä tai kymmeneen viikkoa (neljä viikkoa paikkatietojen osalla ja kymmen viikkoa muiden tietojen osalla), eikä vuoden.

64.

Sekä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin että jotkin edustettuina olleista hallituksista korostavat tätä seikkaa painottaen, että kyseessä olevalla lainsäädännöllä lyhennetään huomattavasti tietojen säilyttämisen määräaikaa. Ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen näkemyksen mukaan lyhempi kesto pienentää vaaraa siitä, että asianomaisista voidaan laatia kokonaisprofiili.

65.

Kuten esitin ratkaisuehdotuksessa Ordre des barreaux francophones et germanophone, toistan nimenomaisesti nyt käsiteltävän kansallisen lainsäädännön osalta, että säilytettyjä tietoja ei saa pitää tallessa kuin rajoitetun ajan, ( 44 ) joka riippuu luokasta, johon tiedot kuuluvat. ( 45 )

66.

Vaikka säilytysajan ajallinen rajaaminen on merkittävä seikka kyseessä olevan lainsäädännön arvioinnissa, tällä ei kuitenkaan pystytä korjaamaan sitä, että siinä velvoitetaan liikenne- ja paikkatietojen yleiseen ja erotuksetta tapahtuvan säilyttämiseen.

67.

Olen jo tuonut esiin, että unionin tuomioistuimen käytännön mukaan on niin, että jos jätetään tarkastelun ulkopuolelle kansallisen turvallisuuden puolustamisella perusteltavissa olevan tilanteen, sähköisen viestinnän tietoja voidaan säilyttää vain kohdennetusti, koska niiden yleisestä säilyttämisestä aiheutuisi vakava vaara.

68.

Tämä vaara on ollut unioni tuomioistuimen tämän alan oikeuskäytännön perimmäisenä perusteena: ” – – liikenne- ja paikkatiedot voivat paljastaa tietoja huomattavasta määrästä asianomaisten henkilöiden yksityiselämään liittyviä seikkoja, ja myös arkaluonteisia tietoja, kuten seksuaalista suuntautumista, poliittisia mielipiteitä, uskonnollista, filosofista, yhteiskunnallista tai muuta vakaumusta sekä terveydentilaa koskevia tietoja, vaikka tällaiset tiedot saavat unionin oikeudessa lisäksi erityistä suojaa. Näiden tietojen kokonaisuus voi mahdollistaa hyvin tarkkojen päätelmien tekemisen niiden henkilöiden, joiden tietoja on säilytetty, yksityiselämästä, kuten elämäntavoista, vakituisista tai tilapäisistä oleskelupaikoista, päivittäisestä tai muusta liikkumisesta, toiminnasta sekä näiden henkilöiden sosiaalisista suhteista ja heidän sosiaalisesta ympäristöstään. Niiden perusteella voidaan erityisesti laatia rekisteröityjen profiili, joka on yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden kannalta aivan yhtä arkaluonteista tietoa kuin itse viestinnän sisältö.” ( 46 )

69.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, ajallisesti hyvin rajattu säilyttäminen tietenkin vaikeuttaa profiilien laatimista.

70.

Tältä osin suurin tai vähäisin vaikeus ei ilmene vain suhteessa säilytysaikaan vaan myös suhteessa säilytettyjen tietojen määrään ja laatuun: mitä enemmän on tietoja, sitä suurempi mahdollisuus on saada arkaluontoista tietoa ajanjaksoilla, joiden pituus puolestaan riippuu seurantatekniikkojen kehityksestä ja sähköiseen viestintää liittyvien tietojen joukon korrelaatiosta ja kehityksestä. Aika, joka tänään on ehkä riittämätön profiilien laatimisen edellyttämän tiedon keräämiseen, voi ennemmin tai myöhemmin olla sen saavuttamiseen enemmän kuin tarpeeksi. ( 47 )

71.

Joka tapauksessa ja unionin tuomioistuimen mukaan ”se perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa taattuihin perusoikeuksiin puuttuminen, jota viranomaisen oikeus saada joukko liikenne- ja paikkatietoja, jotka ovat omiaan antamaan tietoja sähköisen viestintävälineen käyttäjän harjoittamasta viestinnästä tai tämän käyttämien päätelaitteiden sijainnista, merkitsee, on joka tapauksessa vakava riippumatta sen ajanjakson kestosta, jolta mainittujen tietojen saantia pyydetään, ja tällaiselta ajanjaksolta saatavilla olevien tietojen määrästä tai laadusta, kun – – kyseisen tietojen joukon perusteella voidaan tehdä täsmällisiä päätelmiä kyseessä olevan henkilön tai olevien henkilöiden yksityiselämästä”. ( 48 )

72.

Katson siis, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esiin tuomista eroista huolimatta nyt käsiteltävissä asioissa kyseessä olevan säännöstön ja tuomioon La Quadrature du Net johtaneissa asioissa kyseessä olleiden säädösten tätä aspektia koskevat yhtäläisyydet eivät anna mahdollisuutta viimeksi mainitun oikeuskäytännön sivuuttamiseen.

73.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa, että Saksan säännöksillä annetaan tehokasta suojaa säilytetyille tiedoille väärinkäytösten ja laittoman saannin vaaroja vastaan.

74.

Tietojen suojaamista ja niiden saantia koskevia lainsäädäntötoimia väheksymättä on kuitenkin muistettava, että unionin tuomioistuimelle ”liikenne- ja paikkatietojen säilyttäminen merkitsee sinänsä – – puuttumista – – yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa koskeviin perusoikeuksiin”. ( 49 ) Tässä merkityksessä ”oikeus saada tällaisia tietoja merkitsee siitä riippumatta, miten niitä käytetään myöhemmin, erillistä puuttumista” mainittuihin perusoikeuksiin. ( 50 )

75.

Nyt käsiteltävän asian kannalta ei ole merkitystä sillä, että Saksan lainsäätäjän säätämällä säilytettyjen tietojen suojaamista koskevalla järjestelmällä a) taataan tehokkaasti näiden tietojen loukkaamattomuus; b) rajoitetaan tietojen saannin edellytyksiä tiukasti ja tehokkaasti, rajaamalla niiden saantiin oikeutettujen piiriä ja c) sallitaan säilytettyjen tietojen käyttö ainoastaan vakavien rikosten tutkintaan ja henkilön henkeen tai vapauteen tai valtion turvallisuuteen kohdistuvien konkreettisten vaarojen torjuntaan.

76.

Todella ratkaisevaa on, kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toistaa, että kyseessä olevalle säilytysvelvollisuudelle ei sinällään tarkasteltuna ole asetettu mitään erityisedellytystä.

77.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa Bundesverfassungsgerichtin TKG:n 113 §:ää koskeneeseen ratkaisuun, ( 51 ) jonka vuoksi tämän säännöksen perustuslainvastaiseksi toteamisen jälkeen sen voimassaolo on tullut riippuvaiseksi edellytyksistä, joiden yhteensopivuutta unioni oikeuden kanssa ei ole helppo määritellä.

78.

Unionin tuomioistuimella ei ole tällä hetkellä mitään kommentoitavaa kyseisen tuomion vaikutuksista eikä sellaisten uusien säännösten piirteistä, jotka Saksan lainsäätäjän on hyväksyttävä (tai jotka se on mahdollisesti jo hyväksynyt).

79.

Jos, kuten ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin vakuuttaa, sen on annettava Revision-tuomio antopäivänä voimassa olevan lainsäädännön perusteella, sen on itse selvitettävä tämän lainsäädännön yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa sähköisen viestinnän tietojen suojaamiseen liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa.

80.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tuomion La Quadrature du Net 168 kohdasta seuraa, että unionin tuomioistuin vaatii IP-osoitteiden osalta kansallisen turvallisuuden suojaamiseen, vakavan rikollisuuden torjumiseen ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien ehkäisemiseen liittyvää säilyttämisperustetta. Tuomion 155 kohdasta on kuitenkin pääteltävissä, että nämä IP-osoitteet voidaan säilyttää ilman, että siihen on mitään eritystä perustetta, ja ainoastaan näiden tietojen käyttö edellyttää tähän tavoitteeseen sidoksissa olevaa perustetta.

81.

Käsittääkseni tällaista jännitettä ei kuitenkaan ole (eikä ainakaan ristiriitaa). Vaikka tuomion 155 kohdassa todetaan, että liittymän lähteelle annettujen IP-osoitteiden yleisesti ja erotuksetta tapahtuva säilyttäminen ”ei lähtökohtaisesti ole vastoin direktiivin 2002/58 15 artiklan 1 kohtaa”, heti sen jälkeen kuitenkin todetaan tuomion 156 kohdassa, että ”kun otetaan huomioon se, että kyseisestä säilyttämisestä johtuva puuttuminen – – perusoikeuksiin on vakavaa, ainoastaan vakavan rikollisuuden torjunta ja yleiseen turvallisuuteen kohdistuvien vakavien uhkien ehkäiseminen voivat kansallisen turvallisuuden takaamisen tavoin oikeuttaa kyseisen puuttumisen – –”.

82.

Tuomion La Quadrature du Net 155 ja 156 kohdan yhtäaikaisesta tarkastelusta siis tulee esiin unionin tuomioistuimen tuomion 168 kohdassa antama johdonmukainen vastaus tuolloin esitettyihin IP-osoitteiden säilyttämistä koskeviin ennakkoratkaisukysymyksiin.

83.

Istunnossa tuotiin esiin joitakin IP-osoitteiden säilyttämistä koskevia ongelmia, jotka joidenkin osapuolten näkemyksen mukaan vaativat selvittämistä unionin tuomioistuimen toimesta. Ratkaisu näihin ongelmiin (muiden muassa niihin, jotka aiheutuvat staattisten ja dynaamisen IP-osoitteiden erosta ja Ipv6-protokollan vaikutuksesta) mielestäni ylittää sen, mitä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kysynyt, sillä alkuperäiset ennakkoratkaisupyynnöt ( 52 ) ja 13.1.2021 päivätty ilmoitus ovat tämän yksityiskohdan osalta ulottuvuudeltaan huomattavasti suppeampia.

84.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesverwaltungsgerichtille seuraavasti:

Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY, 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat velvoitetaan säilyttämään ennakoivasti, yleisesti ja erotuksetta näiden palvelujen loppukäyttäjien liikenne- ja paikkatiedot eri tarkoituksiin kuin siihen, että taataan kansallinen turvallisuus, kun siihen kohdistuu vakava uhka, joka osoittautuu todelliseksi ja olemassa olevaksi tai ennakoitavissa olevaksi.