1.

Käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön taustalla on viisi kannetta, joita koskevat asiat on yhdistetty ja joilla vaaditaan kumoamaan kokonaan tai osittain eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista 14.8.1986 annetun lain muuttamisesta eläinten sallittujen teurastusmenetelmien osalta 7.7.2017 annettu Flanderin hallintoalueen asetus (decreet van het Vlaamse Gewest van 7 juli 2017 houdende wijziging van de wet van 14 augustus 1986 betreffende de bescherming en het welzijn der dieren, wat de toegelaten methodes voor het slachten van dieren betreft, jäljempänä riidanalainen asetus) ja jotka on nostettu Grondwettelijk Hofissa (perustuslakituomioistuin, Belgia) 16.1.2018. Kyseisellä säädöksellä kielletään eläinten teurastaminen perinteisillä juutalaisten ja muslimien rituaaleilla, ja siinä edellytetään, että tällaiset eläimet on tainnutettava ennen teurastusta niiden kärsimyksen vähentämiseksi. Pääasiallinen kysymys, jota unionin tuomioistuimen on käsiteltävässä asiassa tarkasteltava, on se, onko tällainen täydellinen teurastuskielto, ellei eläintä ensin tainnuteta, yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, etenkin kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (jäljempänä perusoikeuskirja) sisältyvät uskonnon vapauden takeet.

2.

Kyseessä olevat kanteet nostivat Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym., Unie Moskeeën Antwerpen VZW, Islamitisch Offerfeest Antwerpen VZW, JG, KH, Executief van de Moslims van België ym., Coördinatie Comité van Joodse Organisaties van België sekä VZW ym. (jäljempänä kantajat). Lisäksi menettelyssä oli väliintulijoina useita muita osapuolia, nimittäin LI, Vlaamse regering (Flanderin hallitus), Waalse regering (Vallonian hallitus), Kosher Poultry BVBA ym. ja Global Action in the Interest of Animals VZW.

3.

Riidanalaisen asetuksen asian kannalta merkityksellisissä säännöksissä säädetään, että selkärankainen ( 2 ) voidaan lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen. Jos eläimet kuitenkin teurastetaan uskonnollisten rituaalien edellyttämien erityismenetelmien mukaisesti, tainnutuksen on oltava peruutettavissa eikä tainnutus saa johtaa eläimen kuolemaan. Poikkeuksena velvollisuudesta, jonka mukaan eläimet on ennen teurastusta tainnutettava siten, että se on peruutettavissa, uskonnollisten rituaalien edellyttämien erityismenetelmien mukaisesti teurastettujen nautaeläinten tainnuttaminen voidaan nykyään tehdä välittömästi eläimen kurkun leikkaamisen jälkeen (leikkauksen jälkeinen tainnuttaminen).

4.

Riidanalaisella asetuksella siten luovuttiin 1.1.2019 alkaen eläinten teurastusta edeltävää tainnutusta koskevasta poikkeuksesta, joka kansalliseen lainsäädäntöön oli siihen saakka sisältynyt uskonnollisten rituaalien mukaisen teurastamisen osalta. ( 3 ) Juuri tätä kantajat vastustavat: ne väittävät, että kyseisestä poikkeuksesta luopuminen vaarantaa aineellisesti niiden uskonnollisten käytäntöjen ja vakaumusten keskeisen piirteen.

5.

Käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, joka toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 18.4.2019, koskee lähinnä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 ( 4 ) 4 artiklan 4 kohdan ja 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan tulkintaa ja viimeksi mainitun säännöksen pätevyyttä perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdan valossa.

6.

Tältä osin on syytä todeta, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdassa säädetään yksiselitteisesti, että ”eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen”. Saman artiklan 4 kohdassa säädetään tästä poiketen, ( 5 ) että ”edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta” teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, ”edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa”. Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa kuitenkin säädetään, että jäsenvaltiot voivat antaa kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa tähän asetukseen sisältyvien sääntöjen takaamaa suojelua laajempi eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä, muun muassa 4 artiklan 4 kohdan mukaisen eläinten teurastamisen osalta.

7.

Tietyt kantajat väittivät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen menettelyssä, että jäsenvaltiot eivät voi vedota asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaan saman asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvän, uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen tapahtuvaa teurastusta koskevan poikkeuksen poissulkemiseksi tai tekemiseksi merkityksettömäksi. Flanderin ja Vallonian hallitukset sitä vastoin väittivät ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen menettelyssä, että asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa annetaan nimenomaisesti jäsenvaltioille toimivalta poiketa saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdan edellytyksistä.

8.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii siten selvittämään lähinnä, onko asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan – jolla pyritään varmistamaan perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa taattu uskonnon vapaus ( 6 ) – 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukainen kansallinen toimenpide, jossa kielletään selkärankaisten lopettaminen ilman sitä edeltävää tainnutusta ja jossa asetetaan vaatimus, jonka mukaan eläimet on tainnutettava ennen teurastusta siten, että tainnutus on peruutettavissa ja ettei se johda eläimen kuolemaan, tai tainnutettava leikkauksen jälkeen, kun eläimiä teurastetaan uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen.

9.

Tämä ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa unionin tuomioistuimelle ainutkertaisen tilaisuuden tarkistaa ja laajentaa oikeuskäytäntöään, joka koskee asetusta N:o 1099/2009 ja eläinten hyvinvointia koskevan tavoitteen ja sen perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa taatun oikeuden yhteensovittamista, jonka mukaan yksilöllä on oikeus noudattaa uskontonsa edellyttämää ruokavaliota.

10.

Tältä osin unionin tuomioistuimella on ollut äskettäin tilaisuus tutkia asetuksen N:o 1099/2009 tiettyjen säännösten pätevyyttä ja tulkita niitä 29.5.2018 antamassaan tuomiossa Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335) ja 26.2.2019 antamassaan tuomiossa Oeuvre d’assistance aux bêtes d’abattoirs (C‑497/17, EU:C:2019:137), joissa oli kyse eläinten teurastamisesta ilman edeltävää tainnutusta, jos tällaisesta teurastusmenetelmästä määrätään uskonnollisessa rituaalissa.

11.

Mainitut asiat keskittyivät erityisesti asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvän, saman artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa koskevan poikkeuksen tulkintaan ja pätevyyteen.

12.

Unionin tuomioistuin tutki 29.5.2018 antamassaan tuomiossa Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335) asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan mukaisen vaatimuksen, jonka mukaan rituaaliteurastuksen on tapahduttava hyväksytyissä teurastamoissa, pätevyyttä ja totesi sen päteväksi. Unionin tuomioistuin katsoi 26.2.2019 antamassaan tuomiossa Oeuvre d’assistance aux bêtes d’abattoirs (C‑497/17, EU:C:2019:137), että tuotteita, jotka ovat peräisin eläimistä, jotka on rituaaliteurastettu ilman edeltävää tainnutusta, ei voida varustaa Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon tunnuksella huolimatta siitä, että tällainen teurastus sallitaan asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa. Tämän ratkaisun seurauksena Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon tunnusta ei voida käyttää, jos tuotetta ei ole tuotettu noudattaen muun muassa eläinten hyvinvointia koskevia korkeimpia standardeja.

13.

Käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön painopiste on hieman toinen, koska ensimmäistä kertaa se kohdistuu asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan, jossa annetaan nimenomaisesti jäsenvaltioille mahdollisuus antaa kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa saman asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvien sääntöjen takaamaa suojelua laajempi eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä, tulkintaan ja pätevyyteen.

14.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on tarkasteltava arkaluonteista kysymystä siitä, voiko jäsenvaltio ja jos voi, niin missä määrin, kun otetaan huomioon eläinten hyvinvointiin liittyvät erityiset kansalliset arkaluonteiset näkökohdat, toteuttaa toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on varmistaa saman asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvien sääntöjen takaamaa suojelua laajempi eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä ja joilla väitetysti loukataan perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa vahvistettua uskonnon vapautta. Unionin tuomioistuimen on etenkin ehkä tarkasteltava, onko asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 4 kohdan mukainen mahdollisuus tuoda maahan tuotteita, jotka on saatu uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen teurastetuista eläimistä, riittävä sen varmistamiseksi, että oikeutta uskonnon vapauteen kunnioitetaan.

15.

Ennen näiden kysymysten tarkastelua on kuitenkin tarpeen kerrata asian kannalta merkityksellinen lainsäädäntö ja perussopimuksen määräykset.

16.

Perusoikeuskirjan 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus”, määrätään seuraavaa:

”1.   Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta ja vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.

– –”

17.

Perusoikeuskirjan 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Syrjintäkielto”, määrätään seuraavaa:

”1.   Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.

– –”

18.

Perusoikeuskirjan 22 artiklan, jonka otsikko on ”Kulttuurinen, uskonnollinen ja kielellinen monimuotoisuus”, sanamuoto on seuraava:

”Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta.”

19.

Perusoikeuskirjan 52 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeuksien ja periaatteiden ulottuvuus ja tulkinta”, määrätään seuraavaa:

”1.   Tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

– –

3.   Siltä osin kuin tämän perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Tämä määräys ei estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa.

– –”

20.

SEUT 13 artiklassa (aiempi Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetty pöytäkirja N:o 33 eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista (1997)) määrätään seuraavaa:

”Laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa, sisämarkkinoita sekä politiikkaa tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja avaruuden aloilla unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja.”

21.

Asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 2, 4, 18, 20, 43, 57, 58 ja 61 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

– –

22.

Asetuksen N:o 1099/2009 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tällä asetuksella vahvistetaan säännöt, jotka koskevat elintarvikkeiden, villan, nahan, turkisten tai muiden tuotteiden tuotantoa varten kasvatettujen tai pidettyjen eläinten lopetusta sekä joukkolopetustarkoituksessa tapahtuvaa eläinten lopetusta ja näihin liittyviä toimia.

– –”

23.

Saman asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”– –

– –

– –

24.

Asetuksen N:o 1099/2009 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eläimiä tulee varjella vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä lopetuksen ja siihen liittyvien toimien aikana.

25.

Saman asetuksen 4 artiklan, jonka otsikko on ”Tainnutusmenetelmät”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen liitteessä I säädettyjen menetelmien ja näiden menetelmien soveltamiseen liittyvien erityisvaatimusten mukaisesti. Tajuttomuuden ja tuntemiskyvyn menetyksen on säilyttävä eläimen kuolemaan saakka.

Niitä liitteessä I tarkoitettuja menetelmiä, jotka eivät johda välittömään kuolemaan, jäljempänä ’pelkkä tainnuttaminen’, on seurattava mahdollisimman pian kuoleman varmistava menettely, kuten verenlasku, puikotus, kuoleman aiheuttava sähkövirta tai pitkällinen altistus hapettomuudelle.

– –

4.   Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa.”

26.

Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Tiukemmat kansalliset säännöt”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tämän asetuksen voimaantuloajankohtana voimassa olevia kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa eläinten laajempi suojelu lopetuksen yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on ennen 1 päivää tammikuuta 2013 ilmoitettava komissiolle kyseisistä kansallisista säännöistä. Komissio toimittaa ne muiden jäsenvaltioiden saataville.

2.   Jäsenvaltiot voivat antaa kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa tähän asetukseen sisältyvien sääntöjen takaamaa suojelua laajempi eläinten suojelu lopetuksen yhteydessä seuraavilla aloilla:

– –

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisista kansallisista säännöistä komissiolle. Komissio toimittaa ne muiden jäsenvaltioiden saataville.

– –

4.   Jäsenvaltio ei saa estää tai haitata toisessa jäsenvaltiossa lopetetuista eläimistä saatujen eläinperäisten tuotteiden laskemista liikkeeseen alueellaan sillä perusteella, että kyseessä olevien eläinten lopetuksessa ei ole noudatettu sen kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa eläinten laajempi suojelu lopetuksen yhteydessä.”

27.

Riidanalaisen asetuksen 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella säännellään alueellista asiaa.”

28.

Riidanalaisen asetuksen 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista 14.8.1986 annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna 4.5.1995, 9.7.2004, 11.5.2007 ja 27.12.2012 annetuilla laeilla, 3 §:ää muutetaan seuraavasti:

1° 13 ja 14 alakohta korvataan seuraavasti:

’13° lopetuksella [tarkoitetaan] tarkoituksellisesti aikaansaatua prosessia, joka aiheuttaa eläimen kuoleman;

14° teurastuksella [tarkoitetaan] ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopetusta;’.

2° Lisätään 14bis kohta, jossa säädetään seuraavaa:

’14bis tainnuttamisella [tarkoitetaan] eläimelle tarkoituksellisesti aikaansaatua tapahtumaa, joka aiheuttaa tuntemiskyvyn menetyksen ja tajuttomuuden kivuttomasti, mukaan luettuina välittömän kuoleman aiheuttavat menetelmät;’.

29.

Riidanalaisen asetuksen 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Lain 15 § korvataan seuraavasti:

’15 § 1 momentti Selkärankainen voidaan lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen. Sen voi lopettaa ainoastaan henkilö, jolla on tarvittavat tiedot ja taidot, käyttäen vähiten kivuliasta, nopeinta ja valikoivinta menetelmää.

Edellä 1 momentista poiketen selkärankainen voidaan lopettaa ilman edeltävää tainnutusta:

1° jos kyseessä on ylivoimainen este;

2° jos kyse on metsästyksestä tai kalastuksesta;

3° tuholaistorjunnan yhteydessä.

2 momentti Jos eläimet teurastetaan uskonnollisten rituaalien edellyttämien erityismenetelmien mukaisesti, tainnutus on peruutettavissa eikä tainnutus johda eläimen kuolemaan.’”

30.

Riidanalaisen asetuksen 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Saman lain, sellaisena kuin se on muutettuna 4.5.1995 annetulla lailla, 22.2.2001 annetulla kuninkaan asetuksella ja 7.2.2014 annetulla lailla, 16 § korvataan seuraavasti:

’16 § 1 momentti Flanderin hallitus määrittää edellytykset seuraaville:

1° eläinten tainnutus- ja lopetusmenetelmät olosuhteiden ja eläinlajien mukaan;

2° teurastamojen rakennustapa, tilojen sijoittelu ja välineistö;

3° eläinten hyvinvoinnista vastaavan henkilön riippumattomuuden takaaminen;

4° eläinten hyvinvoinnista vastaavan henkilön, teurastamojen henkilöstön ja eläinten lopettamiseen osallistuvien henkilöiden valmiudet, koulutuksen ja tutkintojen sisältö ja järjestäminen mukaan luettuina, sekä tähän liittyvien todistusten myöntäminen, peruuttaminen ja keskeyttäminen.

2 § Flanderin hallitus voi hyväksyä laitoksia, joissa teurastetaan samalla kertaa useampia omaan kulutukseen yksityistaloudessa tarkoitettuja eläimiä, ja määrittää edellytykset omaan kulutukseen yksityistaloudessa tarkoitettujen eläimien teurastamiselle muualla kuin teurastamossa.’”

31.

Riidanalaisen asetuksen 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Samaan lakiin, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 7.2.2014 annetulla lailla, lisätään 45 ter §, jossa säädetään seuraavaa:

’45 ter § Poiketen siitä, mitä 15 §:ssä säädetään, uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen teurastettavat nautaeläimet voidaan tainnuttaa välittömästi kurkun leikkaamisen jälkeen, kunnes Flanderin hallitus päättää, että peruutettavissa olevaa tainnutusta voidaan käytännössä soveltaa näihin eläinlajeihin.’”

32.

Riidanalaisen asetuksen 6 §:ssä säädetään, että asetus tulee voimaan 1.1.2019.

33.

Pääasian kantajat nostivat Grondwettelijk Hofissa useita kanteita riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi.

34.

Grondwettelijk Hofissa nostamiensa kumoamiskanteiden tueksi kantajat vetoavat lähinnä seuraaviin seikkoihin:

Ensinnäkin asetuksen N:o 1099/2009, luettuna yhdessä yhdenvertaisuuden ja syrjintäkiellon periaatteiden kanssa, rikkomiseen, koska juutalaisilta ja islamilaisilta uskovilta vietäisiin asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvä tae, jonka mukaan edeltävää tainnuttamista koskevaa vaatimusta ei voida soveltaa rituaaliteurastuksiin, ja koska kantajien mukaan riidanalaista asetusta ei asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan vastaisesti ilmoitettu ajoissa Euroopan komissiolle;

toiseksi uskonnon vapauden loukkaamiseen, koska juutalaisilta ja islamilaisilta uskovilta vietäisiin yhtäältä mahdollisuus teurastaa eläimiä heidän uskontonsa sääntöjen mukaisesti ja toisaalta mahdollisuus hankkia lihaa, joka saadaan heidän uskontonsa sääntöjen mukaisesti teurastetuista eläimistä;

kolmanneksi kirkon ja valtion erillisyyden periaatteen loukkaamiseen, koska riidanalaisen asetuksen säännöksissä väitetysti määrätään, millä tavalla uskonnollinen rituaali on suoritettava;

neljänneksi oikeuden tehdä työtä ja ammatillisen vapauden, elinkeinovapauden ja tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden loukkaamiseen, koska uskonnolliset teurastajat eivät voisi harjoittaa ammattiaan, koska teurastamot ja lihakaupat eivät voisi tarjota asiakkailleen lihaa, jonka ne voivat taata olevan peräisin uskonnollisten sääntöjen mukaisesti teurastetuista elämistä, ja koska yhtäältä Flanderin hallintoalueelle ja toisaalta Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueelle tai tainnuttamattoman eläimen teurastuksen sallivaan muuhun Euroopan unionin jäsenvaltioon sijoittautuneiden teurastamoiden välinen kilpailu vääristyisi;

viidenneksi yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteiden loukkaamiseen, koska

juutalaisia ja islamilaisia uskovia kohdeltaisiin ilman järkevää perustelua samalla tavalla kuin henkilöitä, joiden ei tarvitse noudattaa erityisiä uskonnon määrittämiä ruokavaliosääntöjä;

henkilöitä, jotka lopettavat eläimiä metsästyksen, kalastuksen tai tuholaisten torjunnan yhteydessä, ja toisaalta henkilöitä, jotka lopettavat eläimiä uskonnollisen rituaalin määrittämien erityisten teurastusmenetelmien mukaisesti, kohdeltaisiin ilman järkevää perustelua eri tavalla, ja

yhtäältä juutalaisia uskovia ja toisaalta islamilaisia uskovia kohdeltaisiin ilman järkevää perustelua samalla tavalla.

35.

Flanderin ja Vallonian hallitukset sitä vastoin katsovat, että asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa annetaan jäsenvaltioille nimenomaisesti mahdollisuus poiketa saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdasta. ( 7 )

36.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvä teurastettavan eläimen tainnutusta koskeva poikkeus perustuu uskonnon vapauden periaatteeseen, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa.

37.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan jäsenvaltiot voivat kuitenkin poiketa edellä mainitusta poikkeuksesta. Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassahan jäsenvaltioille annetaan eläinten hyvinvointia silmällä pitäen oikeus poiketa saman asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvästä säännöksestä. Siinä yhteydessä ei tarkenneta rajoja, joissa unionin jäsenvaltioiden olisi pitäydyttävä. ( 8 )

38.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että esiin nousee näin ollen kysymys, voidaanko asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa tulkita siten, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden on sallittua vahvistaa riidanalaiseen asetukseen sisältyvien säännösten kaltaisia kansallisia sääntöjä, ja onko kyseinen säännös, jos sitä tulkitaan tällä tavalla, yhteensopiva perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa taatun uskonnon vapauden kanssa.

39.

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asetuksessa N:o 1099/2009 säädetään rituaaliteurastusmenetelmien mukaisen eläinten lopettamisen osalta ainoastaan ehdollisesta poikkeuksesta velvollisuuteen tainnuttaa eläin ennen lopettamista, kun taas eläinten lopettaminen metsästyksen, kalastuksen sekä kulttuuri- ja urheilutapahtumien yhteydessä vapautetaan täysin samasta velvollisuudesta asetuksen N:o 1099/2009 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Tältä osin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, johtaako asetus N:o 1099/2009 perusteettomaan syrjintään, koska jäsenvaltiot voivat sen nojalla rajoittaa uskonnollisten rituaalien määräämää teurastusta koskevaa poikkeusta, samalla kun eläinten lopettaminen ilman tainnutusta on sallittua metsästyksen, kalastuksen ja urheilu- tai kulttuuritapahtumien yhteydessä.

40.

Tässä tilanteessa Grondwettelijk Hof päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

41.

Kirjallisia huomautuksia Grondwettelijk Hofin esittämistä kysymyksistä toimittivat Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym., Executief van de Moslims van België ym., Coördinatie Comité van Joodse Organisaties van België, Section belge du Congrès juif mondial et Congrès juif européen VZW, LI, Flanderin hallitus, Vallonian hallitus, Global Action in the Interest of Animals VZW (GAIA), Tanskan, Suomen ja Ruotsin hallitukset, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio.

42.

Suullisia huomautuksia unionin tuomioistuimessa 8.7.2020 pidetyssä istunnossa esittivät Centraal Israëlitisch Consistorie van België ym., Unie Moskeeën Antwerpen VZW, Executief van de Moslims van België ym., Coördinatie Comité van Joodse Organisaties van België, Section belge du Congrès juif mondial et Congrès juif européen VZW, LI, Flanderin hallitus, Vallonian hallitus, Global Action in the Interest of Animals VZW (GAIA), Tanskan ja Suomen hallitukset, neuvosto ja komissio. Suomen hallituksen asiamies sai luvan esittää suulliset huomautukset videoneuvottelussa.

43.

Ennakkoratkaisupyynnössään Grondwettelijk Hof esitti unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä. Unionin tuomioistuimen pyynnöstä tässä ratkaisuehdotuksessa keskitytään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnössään esittämiin ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen.

44.

Ensimmäisellä kysymyksellään Grondwettelijk Hof pyytää tulkitsemaan asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa. Se etenkin pyrkii selvittämään asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ulottuvuutta ja sitä, onko jäsenvaltioiden sen nojalla sallittua poiketa saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdasta ja ottaa eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi käyttöön riidanalaisen asetuksen säännösten kaltaisia sääntöjä. Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdasta esitettävästä tulkinnasta riippuen Grondwettelijk Hof pyrkii toisella kysymyksellään selvittämään, loukataanko kyseisellä unionin oikeuden säännöksellä perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohtaa.

45.

Koska kaksi ensimmäistä kysymystä liittyvät toisiinsa erottamattomasti, niihin on nähdäkseni kätevämpää vastata yhdessä.

46.

Ennakkoratkaisupyynnön perusteella vaikuttaa siltä, että riidanalainen asetus ilmoitettiin komissiolle 29.11.2017 ( 9 ) asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Unionin tuomioistuimelle toimitetuissa kirjallisissa huomautuksissa on väitetty, että kyseinen ilmoitus tehtiin myöhässä ( 10 ) ja että riidanalainen asetus on näin ollen pätemätön. Huomautan tältä osin, että Grondwettelijk Hof viittasi nimenomaisesti kyseiseen ilmoitukseen ennakkoratkaisupyynnössään. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan esittänyt mitään epäilyjä riidanalaisen asetuksen pätevyydestä tässä suhteessa. Lisäksi yhdessäkään ennakkoratkaisukysymyksessä ei nimenomaisesti viitata tähän seikkaan tai pyydetä tulkitsemaan asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa. Katson näin ollen, ettei kyseinen kysymys kuulu tämän ennakkoratkaisumenettelyn alaan, etenkään kun asianosaiset eivät ole vaihtaneet tosiasiallisesti näkemyksiä siitä.

47.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä on myös käyty jossain määrin keskustelua siitä, onko lopettamista edeltävä peruutettavissa oleva tainnuttaminen, joka ei johda eläimen kuolemaan, tai selkärankaisten leikkauksen jälkeinen tainnuttaminen sekä islamin että juutalaisuuden uskonnollisten rituaalien määrittämien teurastamisen erityismenetelmien mukaista. Tältä osin vaikuttaa siltä, että molemmissa uskonnoissa esiintyy tästä asiasta erilaisia näkemyksiä. ( 11 ) Kuten huomautin ratkaisuehdotuksessani Veselibas Ministrija, ( 12 ) muut kuin uskonnolliset tuomioistuimet eivät voi päättää uskonnollista oikeaoppisuutta koskevista asioista: nähdäkseni riittää, kun todetaan, että sekä islamissa että juutalaisuudessa on merkittävä joukko uskovia, jotka pitävät eläinten teurastamista ilman tällaista tainnutusta välttämättömän uskonnollisen rituaalin olennaisena osatekijänä. Tämä muodostaa perustan jäljempänä tehtävälle arvioinnilleni. ( 13 )

48.

Unionin tuomioistuin on joka tapauksessa 29.5.2018 antamansa tuomion Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335) 51 kohdassa selvästi todennut, että tätä aihetta koskevien mahdollisten teologisten mielipide-erojen olemassaolo ei voi sinällään horjuttaa rituaaliteurastusta koskevan käytännön – sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen kuvannut – luonnehdintaa uskonnolliseksi rituaaliksi. ( 14 )

49.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on selittänyt erittäin seikkaperäisesti, että riidanalainen asetus annettiin eri uskonnollisten ryhmittymien edustajien laajan kuulemisen jälkeen ja että Flanderin hallintoalueen lainsäätäjä näki huomattavasti vaivaa pitkällä ajanjaksolla (vuodesta 2006 lähtien) sovittaakseen yhteen eläinten hyvinvoinnin edistämistä koskevat tavoitteet rituaaliteurastuksen hengen kunnioittamisen kanssa, ( 15 ) kyseinen tuomioistuin on todennut ennakkoratkaisupyynnössään, että riidanalaisessa asetuksessa kielletään tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastus, joka oli aiemmin sallittua kansallisen lainsäädännön ja asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvän poikkeuksen nojalla. ( 16 )

50.

Asetuksessa N:o 1099/2009 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat muun muassa elintarvikkeiden tuotantoa varten kasvatettujen tai pidettyjen eläinten lopetusta. Kuten itse asetuksen otsikosta ja sen 3 artiklan 1 kohdasta voidaan nähdä, asetuksen ensisijaisena tavoitteena on suojella eläimiä ja varjella niitä vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä teurastuksen ja siihen liittyvien toimien aikana.

51.

Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdassa säädetäänkin yksiselitteisesti, että ”eläimiä saa lopettaa vasta tainnuttamisen jälkeen”.

52.

Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohta on nähdäkseni kyseisen asetuksen kulmakivi ja heijastaa ja ilmentää konkreettisesti SEUT 13 artiklan ensimmäisessä osassa sekä unionille että jäsenvaltioille asetettua selkeää velvoitetta ottaa eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon. Tältä osin unionin tuomioistuin totesi 26.2.2019 antamansa tuomion Oeuvre d’assistance aux bêtes d’abattoirs (C‑497/17, EU:C:2019:137) 47 kohdassa, että tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että tainnutus on eläimen hyvinvointia teurastushetkellä vähiten vahingoittava menetelmä.

53.

Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdan tiukoista edellytyksistä huolimatta saman artiklan 4 kohdassa kuitenkin säädetään, että poikkeuksena kyseisestä säännöstä ”edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, edellyttäen, että teurastus tapahtuu teurastamossa”. ( 17 ) Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa käsitellään siten tarvetta taata näiden tiettyjen uskontojen oikeus säilyttää olennaiset uskonnolliset rituaalit ja kuluttaa sellaisten eläinten lihaa, jotka on teurastettu tällä uskonnon määrittämällä tavalla.

54.

Unionin tuomioistuin tutki asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan mukaisen teurastamossa tapahtuvaa rituaaliteurastusta koskevan oikeuden pätevyyttä perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdan määräysten kannalta 29.5.2018 antamassaan tuomiossa Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335). Kyseisen tuomion 43–45 kohdassa unionin tuomioistuin muistutti, että sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa suojattu oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen merkitsee muun muassa vapautta tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja siihen kuuluvin erilaisin uskonnollisin menoin. Lisäksi perusoikeuskirjassa annetaan laaja merkitys siinä tarkoitetulle käsitteelle ”uskonto” siten, että siihen sisältyvät sekä forum internum eli se, että henkilöllä on vakaumus, että forum externum eli uskon julkinen tunnustaminen. Unionin tuomioistuimen mukaan tästä seurasi, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut eläimiä teurastettaessa käytettävät uskonnollisten rituaalien määrittämät erityismenetelmät kuuluvat uskon julkisena tunnustamisena perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. ( 18 )

55.

Unionin tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa sallitulla poikkeuksella, jossa edellytetään, että teurastus tapahtuu teurastamossa, ( 19 ) ei kielletä rituaaliteurastuksia unionissa, vaan siinä päinvastoin ilmaistaan konkreettisesti unionin lainsäätäjän positiivinen sitoutuminen siihen, että sallitaan käytäntö teurastaa eläimiä ilman edeltävää tainnuttamista, jotta varmistetaan uskonnonvapauden tehokas kunnioittaminen. ( 20 )

56.

Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvässä poikkeuksessa saman artiklan 1 kohdassa säädettyyn sääntöön sallitaan siten rituaaliteurastus, jossa eläin voidaan lopettaa ilman edeltävää tainnuttamista, yksinomaan uskonnonvapauden kunnioittamisen varmistamiseksi, koska tämä teurastusmenetelmä ei helpota eläimen kipua, tuskaa ja kärsimystä yhtä tehokkaasti kuin teurastus, jota edeltää tainnutus, joka tämän asetuksen 2 artiklan f alakohdan mukaan, luettuna yhdessä asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleen kanssa, on tarpeen, jotta saadaan aikaan eläimen tajuttomuus ja tuntemiskyvyn menetys, millä sen kärsimystä vähennetään huomattavasti. ( 21 )

57.

Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohta heijastaa siten unionin lainsäätäjän toivetta kunnioittaa perusoikeuskirjan 10 artiklassa vahvistettua uskonnon vapautta ja oikeutta tunnustaa uskontoa tai vakaumusta jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin siitä vältettävissä olevasta kärsimyksestä huolimatta, jota eläimille aiheutuu rituaaliteurastuksen yhteydessä ilman edeltävää tainnutusta. ( 22 ) Kyseisellä säännöksellä pannaan siten nähdäkseni täytäntöön unionin sitoumus suvaitsevaan, moniarvoiseen yhteiskuntaan, jossa on erilaisia ja toisinaan vastakkaisia näkemyksiä ja vakaumuksia, jotka on sovitettava yhteen.

58.

Unionin tuomioistuimen 29.5.2018 antaman tuomion Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335) 56 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista kuitenkin ilmenee selvästi, että vapaudelle suorittaa teurastus ilman edeltävää tainnutusta uskonnollisiin tarkoituksiin voidaan asettaa tällaisen teurastuksen järjestämiseksi ja hoitamiseksi teknisiä edellytyksiä tai vaatimuksia, joiden tarkoituksena on, että eläinten kärsimys lopetuksen yhteydessä olisi mahdollisimman vähäistä, joilla pyritään varmistamaan kaikkien eläinten lihan kuluttajien terveyden suojelu ja joita sovelletaan neutraalisti ja syrjimättömästi. Kuten edellä jo todettiin, unionin tuomioistuin siis katsoi 29.5.2018 antamansa tuomion Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335) 68 kohdassa, että vaatimus, jonka mukaan tällaisen teurastuksen on tapahduttava teurastamossa, ( 23 )ei ole omiaan aiheuttamaan minkäänlaista rajoitusta uskonnon vapautta koskevaan oikeuteen. ( 24 )

59.

Lisäksi 26.2.2019 antamassaan tuomiossa Oeuvre d’assistance aux bêtes d’abattoirs (C‑497/17, EU:C:2019:137, 48–50 kohta) unionin tuomioistuin lähinnä toteaa, että vaikka eläinten hyvinvoinnista voidaan tietyssä määrin tinkiä rituaaliteurastuskäytännön sallimiseksi, asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa säädetyllä poikkeuksella ei ylitetä sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä uskonnon vapauden noudattamisen varmistamiseksi. Uskonnollisten rituaalien mukaisesti teurastetuista eläimistä saatavan lihan kulutus kuuluu kyseisten vakaumusten ydinsisältöön.

60.

Lisäksi mainitusta tuomiosta mielestäni ilmenee, että käytäntö, jossa eläimet rituaaliteurastetaan ilman edeltävää tainnutusta, johtaa tietyissä tilanteissa siihen, että tällaisen rituaalin seurauksena saatavia tuotteita kohdellaan eri tavalla kuin tuotteita, jotka on saatu, kun eläin on teurastettu noudattamalla eläinten hyvinvointia koskevia tiukempia vaatimuksia.

61.

On selvää, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaa on poikkeuksena saman artiklan 1 kohtaan sisältyvästä säännöstä tulkittava suppeasti. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan suojella eläimiä mahdollisimman tehokkaasti lopetuksen yhteydessä, samalla kun varmistetaan uskonnon vapauden ja syvien uskonnollisten vakaumusten kunnioittaminen. Näiden kahden – toisinaan vastakkaisen – tavoitteen välisestä ilmeisestä jännitteestä huolimatta näiden asetuksen N:o 1099/2009 säännösten keskinäisen vuorovaikutuksen silmiinpistävimmän näkökohdan muodostavat mielestäni 4 artiklan 1 kohdassa käytetty erittäin tiukka sanamuoto ja siihen sisältyvän kiellon ulottuvuus. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, ettei 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvälle poikkeukselle ole säädetty mitään muita konkreettisia tai erityisiä rajoituksia kuin vaatimus siitä, että uskonnollinen rituaali määrittää kyseisen teurastuksen ja että se tapahtuu teurastamossa. ( 25 )

62.

Tässä yhteydessä en voi olla huomauttamatta, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvä ilmaus ”teurastettaessa eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen” on valitettavan epämääräinen ja mahdollistaa siten laajan tulkinnan eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. ( 26 ) Unionin lainsäätäjän on tietysti annettava SEUT 13 artiklassa määrätylle eläinten hyvinvoinnin suojelulle todellista painoarvoa ja merkitystä. Vaikka sen on tietyissä tilanteissa tehtävä tilaa vieläkin perustavammalle tavoitteelle turvata uskonnon vapaus ja uskonnolliset vakaumukset, nämä tilanteet olisi itsessään määriteltävä selkeästi ja täsmällisesti. Voitaisiin perustellusti kysyä, onko kaikki tuotteet, jotka on saatu asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen varjolla teurastetuista eläimistä, todellakin tarkoitettu sellaisten henkilöiden kulutukseen, jotka vaativat tällaista teurastusta uskontonsa määräysten noudattamiseksi. Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistossa on näyttöä siitä. että eläimistä, jotka on teurastettu ilman edeltävää tainnutusta, saadut tuotteet on tarkoitettu sellaisten yleisön jäsenten kulutukseen, jotka paitsi ovat tietämättömiä tästä seikasta myöskään eivät edellytä tällaista teurastusta uskonnon määrittämien ruokavaliosääntöjen noudattamiseksi. ( 27 ) Voi nimittäin hyvinkin olla kuluttajia, joilla olisi uskontoon, omaantuntoon tai moraaliin perustuvia syitä olla kuluttamatta tällaisia tuotteita, kun otetaan huomioon kyseisille eläimille aiheutunut vältettävissä oleva kärsimys.

63.

Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdan selkeistä edellytyksistä huolimatta on vaikea välttyä siltä päätelmältä, että unionin kuluttajan ainoa keino varmistaa, että eläintuotteet ovat asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 1 kohdan mukaisia, on kuluttaa tuotteita, jotka on varustettu Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon tunnuksella. Kaikki tämä tarkoittaa, että vaikka jäsenvaltiot on velvoitettu kunnioittamaan islaminuskoisten ja juutalaisten syviä uskonnollisia vakaumuksia sallimalla eläinten rituaaliteurastus tällä tavalla, niillä on myös näiden tuntevien olentojen hyvinvointia koskevia velvoitteita. Etenkin asiaintila, jossa uskonnollisten rituaalien mukaisesti teurastetuista eläimistä saatavien lihatuotteiden sallitaan yksinkertaisesti päätyä yleiseen elintarvikeketjuun sellaisten asiakkaiden kulutettavaksi, jotka eivät ole tietoisia – ja joita ei ole tehty tietoisiksi – tavasta, jolla eläimet on teurastettu, ei olisi SEUT 13 artiklan hengen eikä sanamuodon mukaista.

64.

Unionin tuomioistuimen asiakirja-aineistosta ilmenee, että yhä useammat jäsenvaltiot pyrkivät tarkentamaan tai rajoittamaan monin eri tavoin asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvän poikkeuksen ulottuvuutta. Näihin sisältyy kielto teurastaa eläimiä ilman edeltävää tainnutusta tai kielto teurastaa eläimiä, ellei niitä joko ensin tainnuteta (peruutettavissa olevalla tavalla) tai tainnuteta leikkauksen jälkeen, muun muassa asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan perusteella.

65.

Tämän käytännön laillisuus asetuksen N:o 1099/2009 säännösten ja etenkin 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan valossa muodostaa käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön ytimen, jota seuraavaksi tarkastelen.

66.

Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa kansallisia sääntöjä, joiden tarkoituksena on varmistaa tähän asetukseen sisältyvien sääntöjen takaamaa suojelua laajempi eläinten suojelu ( 28 ) lopetuksen yhteydessä. Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää laajemmasta eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 4 artiklan 4 kohdan mukaisen eläinten teurastamisen ja tainnutuksen ( 29 ) osalta.

67.

Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan sanamuoto itsessään ei tarkoita sitä, että jäsenvaltioiden olisi lopetettava kokonaan tai lähes kokonaan ( 30 ) rituaaliteurastuskäytäntö. Tämä käy selvästi ilmi kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvän poikkeuksen, joka itsessään on tarkoitettu uskonnon vapauden suojelemiseen, sanamuodosta. Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan yleistä sanamuotoa ei voida tulkita niin, että 4 artiklan 4 kohdan erityissäännöksillä ei olisi sisältöä.

68.

Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa pikemminkin säilytetään tämä poikkeus, samalla kun siinä sallitaan – toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja eläinten hyvinvointia koskevien kansallisten arkaluonteisten näkökohtien huomioon ottamiseksi – jäsenvaltioiden ottaa käyttöön lisää tai tiukempia kansallisia sääntöjä sen kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdan nimenomaisen vaatimuksen lisäksi, että eläinten teurastuksen uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen on tapahduttava teurastamossa.

69.

Näihin lisäsääntöihin voisi esimerkiksi sisältyä vaatimus, jonka mukaan rituaaliteurastuksessa on oltava koko ajan paikalla pätevä eläinlääkäri (asetuksen N:o 1099/2009 17 artiklaan sisältyvien, eläinten hyvinvoinnista vastaavaa henkilöä koskevien vaatimusten lisäksi) ja jonka mukaan rituaaliteurastuksen suorittava henkilö on saanut asianmukaisen koulutuksen, käytettävän veitsen luonteesta, koosta ja terävyydestä on sääntöjä ja vaaditaan toisen veitsen käyttämisestä siinä tapauksessa, että ensimmäinen vahingoittuu teurastuksen aikana.

70.

Jäsenvaltioiden on siten annettava asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisia tiukempia sääntöjä saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen yhteydessä ja ottaen täysimääräisesti huomioon sen luonne. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jäsenvaltiot voivat käyttää asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohtaan sisältyvää toimivaltaa tavalla, jolla tosiasiallisesti tehtäisiin tyhjäksi kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetty poikkeus, jonka tarkoituksenahan on kunnioittaa niiden juutalaisten ja islaminuskoisten uskonnon vapautta, joille eläinten rituaaliteurastus on olennainen osa heidän uskonnollisia perinteitään, käytäntöjään ja myös uskonnollista identiteettiään.

71.

Asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa näet selitetään, että jäsenvaltioiden mahdollisuus pitää voimassa tai antaa tiukempia kansallisia sääntöjä heijastaa unionin lainsäätäjän tahtoa, että ”kullekin jäsenvaltiolle jätetään kuitenkin tietty määrä toimivaltaa”, samalla kun säilytetään asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvä poikkeus säännöstä, jonka mukaan eläimet on tainnutettava ennen teurastusta. ( 31 )

72.

Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa sallitaan siten tiukempien kansallisten sääntöjen antaminen eläinten hyvinvoinnin suojelemiseksi, edellyttäen ettei kajota kyseessä olevan uskonnollisen käytännön eli rituaaliteurastuksen ”ytimeen”. Siinä ei näin ollen anneta jäsenvaltioille oikeutta kieltää eläinten teurastamista siten kuin uskonnollisissa rituaaleissa edellytetään ja asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa nimenomaisesti sallitaan. ( 32 )

73.

Mikä tahansa muu asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan tulkinta olisi nähdäkseni kyseisen säännöksen sanamuodon ( 33 ) ja unionin lainsäätäjän selkeän tarkoituksen ( 34 ) vastainen, minkä lisäksi se muodostaisi perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa taatun uskonnon vapauden rajoituksen ja edellyttäisi täsmällisiä, yksityiskohtaisia perusteluja perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kolmiosaisen testin mukaisesti. Tässä yhteydessä riittää, kun todetaan, ettei asetukseen N:o 1099/2009 sisälly tällaista oikeuttamisperustetta.

74.

Koska sekä asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan perustelukappaleista että 4 artiklan 4 kohdassa käytetystä lainsäädäntökielestä itsessään ilmenee selvästi toive säilyttää eläinten rituaaliteurastus, asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ( 35 ) mukaisesti jäsenvaltioille 4 artiklan 4 kohdan mukaisen eläinten teurastuksen osalta annetun täydentävän toimivallan tarkoituksena on yksinkertaisesti antaa niille mahdollisuus toteuttaa tarkoituksenmukaisina pitämiään lisätoimenpiteitä, joilla pyritään edistämään kyseisten eläinten hyvinvointia.

75.

Toistan näin ollen, etteivät nämä lisätoimenpiteet ulotu ilman edeltävää tai leikkauksen jälkeistä tainnutusta tehtävän rituaaliteurastuksen kieltämiseen, koska näin tehtäisiin tyhjäksi asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen luonne. Tämä puolestaan vaarantaisi perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa niille juutalaisille ja islaminuskoisille annettujen uskonnon vapauden takeiden perusolemuksen, joille – kuten olemme nähneet – näillä uskonnollisilla rituaaleilla on suuri henkilökohtainen uskonnollinen merkitys. Katson näin ollen, että asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ja 29.5.2018 annetun tuomion Liga van Moskeeën en Islamitische Organisaties Provincie Antwerpen ym. (C‑426/16, EU:C:2018:335) mukaisesti jäsenvaltiot voivat esimerkiksi ottaa käyttöön teknisiä edellytyksiä tai vaatimuksia, ( 36 ) joilla pyritään minimoimaan eläinten kärsimys lopetuksen yhteydessä ja edistämään niiden hyvinvointia, sen kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvän vaatimuksen lisäksi, että rituaaliteurastuksen on tapahduttava teurastamossa.

76.

Mielestäni ei ole hedelmällistä esittää arvailuja siitä, minkätyyppisiä toimenpiteitä jäsenvaltiot voisivat laillisesti ottaa käyttöön asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan perusteella tai jonkin muun oikeusperustan nojalla, koska tämä ei selvästikään kuulu asianomaisen menettelyn alaan eikä siitä ole siten käyty todellista näkemystenvaihtoa tässä yhteydessä. ( 37 ) Unionin tuomioistuimen tehtävä ei ole esittää neuvoa-antavia lausuntoja asiasta. On yksinkertaisesti riittävää todeta, ettei tämä toimivalta ulotu siihen, että ilman tainnutusta tehtävä rituaaliteurastus kielletään tässä menettelyssä kyseessä olevalla, Flanderin hallintoalueen lainsäätäjän toteuttamalla tavalla.

77.

Totean näin ollen välipäätelmänä, että asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa, luettuna yhdessä 4 artiklan 1 ja 4 kohdan kanssa, on perusoikeuskirjan 10 artikla ja SEUT 13 artikla huomioon ottaen tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät voi antaa sääntöjä, joissa säädetään yhtäältä eläinten teurastamista tainnuttamatta koskevasta kiellosta, jota sovelletaan myös uskonnollisen rituaalin yhteydessä tehtävään teurastukseen, ja toisaalta uskonnollisen rituaalin yhteydessä tehtävän teurastuksen osalta vaihtoehtoisesta tainnutusmenetelmästä, joka perustuu peruutettavissa olevaan tainnutukseen ja joka edellyttää, ettei tainnutus johda eläimen kuolemaan.

78.

Kysymysten tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan pätevyyteen, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohta.

79.

Näihin päätelmiin ei vaikuta se, että juutalaisilla ja islaminuskoisten yhteisöillä olisi aina – ainakin lähtökohtaisesti – mahdollisuus tuoda maahan kosher- ja halal-lihaa. Sen lisäksi, että tukeutuminen tällaiseen tuontiin olisi jokseenkin epävarmaa – unionin tuomioistuimen 8.7.2020 pidetyssä istunnossa esimerkiksi todettiin, että jotkin jäsenvaltiot, kuten Saksan liittotasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta, ovat asettaneet vientikieltoja tällaisille lihatuotteille –, se tuskin riittäisi, jos jokainen jäsenvaltio omaksuisi tällaisen lähestymistavan. Tosiasia on, että asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdassa taatun oikeuden keskeistä sisältöä sovelletaan varauksetta kaikissa jäsenvaltioissa ja että toimivalta antaa lisäsääntöjä kyseisen asetuksen 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan mukaisesti ei voi muuttaa sitä.

80.

Tässä menettelyssä omalla tavallaan kuitenkin korostuu nykyisen sääntelyjärjestelmän heikkous. Jos SEUT 13 artiklan vaatimuksilla on katsottava asetettavan jäsenvaltioille todellisia velvoitteita (kuten nähdäkseni on tehtävä), unionin lainsäätäjän velvollisuutena on vähintäänkin varmistaa, että kaikille kuluttajille ilmoitetaan selkeästi ja yksiselitteisesti, kun tuotteet on saatu eläimistä, jotka on lopetettu ilman edeltävää tainnutusta.

81.

Tällainen lähestymistapa, joka on neutraali ja syrjimätön ja jossa annetaan lisätietoa kaikille kuluttajille eläimistä saatujen tuotteiden jäljitettävyyden ja päällysmerkintöjen avulla, antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä vapaasti tietoisia valintoja tällaisten tuotteiden kuluttamisesta. ( 38 ) Tämä lisäksi edistäisi eläinten hyvinvoinnin asiaa vähentämällä eläinten kärsimystä lopetuksen yhteydessä, samalla kun sillä myös suojellaan uskonnon vapautta. ( 39 )

82.

Jäsenvaltioiden toimivaltaa antaa lisää tai tiukempia kansallisia sääntöjä tarkennetaan tai sitä rajoitetaan myös asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 4 kohdassa. Kyseisen säännöksen mukaan tällaisilla kansallisilla säännöillä ei saa haitata toisessa jäsenvaltiossa, jossa annetaan suppeampi suoja, lopetetuista eläimistä saatavien tuotteiden vapaata liikkuvuutta. Kuten asetuksen N:o 1099/2009 johdanto-osan 57 perustelukappaleessa todetaan, eläinten laajempi suojelu lopetuksen yhteydessä on siis sallittua, edellyttäen ettei tästä aiheudu haittaa sisämarkkinoiden toiminnalle.

83.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi pyynnössään, että Flanderin hallintoalueen lainsäätäjä katsoi, ”ettei riidanalainen asetus vaikuttanut mitenkään uskovaisten mahdollisuuteen hankkia lihaa, joka on saatu uskonnollisten rituaalien määrittämiä menetelmiä käyttäen teurastetuista eläimistä, koska siinä ei kielletä tällaisen lihan tuontia Flanderin hallintoalueelle”.

84.

Asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 4 kohdassa asetettu vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden saman artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan perusteella antamilla säännöillä ei saa haitata sisämarkkinoiden toimintaa, ei muuta sitä, että jäsenvaltioiden viimeksi mainitun säännöksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden on toimittava saman asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen yhteydessä ja niissä on noudatettava täysimääräisesti tätä poikkeusta. Se, että eläintuotteita, jotka on saatu teurastamalla eläimiä uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen, voidaan hankkia toisesta jäsenvaltiosta, ei siten itsessään korjaa asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan vaatimusten noudattamatta jättämistä.

85.

On totta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi 20.6.2000 antamassaan tuomiossa Cha’are Shalom Ve Tsedek v. Ranska (CE:ECHR:2000:0627JUD002741795), että oikeuteen tunnustaa uskontoa puututtaisiin vain, jos rituaaliteurastuksen suorittamisen lainvastaisuus tekee mahdottomaksi syödä sellaisista eläimistä saatua lihaa, jotka on teurastettu asianomaisten uskonnollisten määräysten mukaisesti. Siten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan oikeuteen tunnustaa uskontoa ei puututa, jos henkilön uskonnollisten määräysten mukaista lihaa voidaan hankkia helposti toisesta valtiosta. ( 40 )

86.

Vaikka perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa taattu oikeus vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jonka kaikki jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet, 9 artiklassa taattua oikeutta ja sen merkitys ja ulottuvuus ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan samat kuin mainitussa yleissopimuksessa, on selvää, että antaessaan asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan ja edellyttäessään, että saman asetuksen 26 artikla toimii ensiksi mainitun säännöksen asettamissa rajoissa, unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli antaa uskonnon vapaudelle täsmällisempää suojaa kuin se, jota Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa edellytetään.

87.

On mielestäni mahdotonta kiistää sitä tosiseikkaa, että eläinten teurastusta koskevien uskonnollisten rituaalien säilyttäminen istuu usein huonosti yhteen eläinten hyvinvointia koskevien nykyaikaisten käsitysten kanssa. Asetuksen N:o 1099/2009 4 artiklan 4 kohdan poikkeus on kuitenkin poliittinen valinta, joka unionin lainsäätäjällä oli oikeus tehdä. Tästä seuraa, ettei unionin tuomioistuin voi sallia, että tämä nimenomainen poliittinen valinta tehdään tyhjäksi sillä, että jotkut jäsenvaltiot toteuttavat eläinten hyvinvoinnin nimissä erityisiä toimenpiteitä, joilla olisi sellainen aineellinen vaikutus, että tiettyjen uskontojen edustajien hyväksi säädetystä poikkeuksesta tulisi tehoton. Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan tee asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklasta eikä etenkään sen 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdasta perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdan vastaista.

88.

Ehdotan näin ollen, että Grondwettelijk Hofin esittämiin ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti:

Eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24.9.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa, luettuna yhdessä 4 artiklan 1 ja 4 kohdan kanssa, on Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artikla ja SEUT 13 artikla huomioon ottaen tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät voi antaa sääntöjä, joissa säädetään yhtäältä eläinten teurastamista tainnuttamatta koskevasta kiellosta, jota sovelletaan myös uskonnollisen rituaalin yhteydessä tehtävään teurastukseen, ja toisaalta uskonnollisen rituaalin yhteydessä tehtävän teurastuksen osalta vaihtoehtoisesta tainnutusmenetelmästä, joka perustuu peruutettavissa olevaan tainnutukseen ja joka edellyttää, ettei tainnutus johda eläimen kuolemaan.

Kysymysten tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaisia seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa asetuksen N:o 1099/2009 26 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan pätevyyteen, kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohta.