Asia C-619/18 R

Euroopan komissio

vastaan

Puolan tasavalta

Väliaikainen oikeussuoja – SEUT 279 artikla – Välitoimihakemus – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 artikla – Tehokas oikeussuoja – Tuomareiden riippumattomuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen määräys (suuri jaosto) 17.12.2018

  1. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisen edellytykset – Fumus boni juris – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Kumulatiivisuus – Kyseessä olevien intressien vertailu – Välitoimista päättävän tuomioistuimen harkintavalta

    (SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 3 kohta)

  2. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisen edellytykset – Fumus boni juris – Pääasian kanteen tueksi esitettyjen perusteiden tutkiminen ensi arviolta – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Kansalliset säännökset, joilla alennetaan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää ja myönnetään jäsenvaltion presidentille harkintavaltaa jatkaa mainittujen tuomareiden aktiivista lainkäyttötehtävää – Kanneperusteet, joissa tuodaan esiin kysymys SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan määräysten täsmällisestä ulottuvuudesta tilanteessa, jossa jäsenvaltio käyttää toimivaltaansa päättää tuomioistuinjärjestelmänsä organisaatiosta – Kanneperusteet, joista ilmenee, että kyse on monitahoisista oikeudellisista kysymyksistä – Kanneperusteet, jotka eivät ole ilmeisesti perusteettomia

    (SEU 19 artiklan 1 kohta; SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

  3. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisen edellytykset – Kiireellisyys – Vakava ja korjaamaton vahinko – Käsite – Vaara, että jäsenvaltion ylimmän lainkäyttöelimen riippumattomuuteen puututaan, kuuluu käsitteen alaan

    (SEU 2 artikla ja SEU 19 artiklan 1 kohta; SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

  4. Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Välitoimet – Myöntämisen edellytykset – Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Kansalliset säännökset, joilla alennetaan ylimmän tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää ja myönnetään jäsenvaltion presidentille harkintavaltaa jatkaa mainittujen tuomareiden aktiivista lainkäyttötehtävää – Vaara, että jäsenvaltion ylimmän lainkäyttöelimen riippumattomuuteen puututaan – Asianomaisen jäsenvaltion intressi ylimmän lainkäyttöelimen moitteettomaan toimintaan – Unionin yleisen edun ensisijaisuus

    (SEU 19 artiklan 1 kohta; SEUT 278 ja SEUT 279 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)

  5. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Sisäiseen järjestykseen nojautuvaa perustelua ei voida hyväksyä

    (SEUT 258 artikla)

  1.  Ks. määräyksen teksti.

    (ks. 29 kohta)

  2.  Fumus boni juris -edellytys täyttyy, jos ainakin jokin välitoimien hakijan pääasian kanteen tueksi esittämistä perusteista vaikuttaa siltä, että sille ilmeisesti on vakavasti otettava perustelu. Asia on näin erityisesti silloin, kun jokin näistä perusteista osoittaa, että on olemassa monitahoisia oikeudellisia kysymyksiä, joiden ratkaisu ei ole ilmeinen ja edellyttää siis perusteellista tarkastelua, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa vaan joka on tehtävä pääasian menettelyssä, tai jos asianosaisten välinen näkemystenvaihto osoittaa, että on olemassa merkittävä oikeudellinen erimielisyys, jonka ratkaisu ei ole ilmeinen.

    Sellaisen välitoimihakemuksen yhteydessä, joka on jätetty tilanteessa, jossa on nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, jossa vaaditaan toteamaan, että jäsenvaltio ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska yhtäältä se on alentanut ylimmän tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää ja soveltanut kyseistä toimenpidettä virassa oleviin tuomareihin, jotka on nimitetty kyseiseen tuomioistuimeen ennen tiettyä päivämäärää, ja toisaalta antanut jäsenvaltion presidentille harkintavaltaa sallia ylimmän tuomioistuimen tuomareiden jatkaa lainkäyttötehtäviensä aktiivista hoitamista hiljattain vahvistetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen, komission esittämissä perusteissa, joissa tuodaan esiin kysymys edellä mainittujen määräysten täsmällisestä ulottuvuudesta tilanteessa, jossa jäsenvaltio käyttää toimivaltaansa päättää tuomioistuinjärjestelmänsä organisaatiosta, on kyse monitahoisesta oikeudellisesta kysymyksestä, josta keskustellaan asianosaisten välillä ja jonka ratkaisu ei ole ilmeinen ja edellyttää siis perusteellista tarkastelua, jota välitoimista päättävä tuomari ei voi suorittaa.

    Kun otetaan lisäksi huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, erityisesti 27.2.2018 annettu tuomio Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C-64/16, EU:C:2018:117) ja 25.7.2018 annettu tuomio Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet) (C‑216/18 PPU, EU:C:2018:586), komission esittämät perusteet eivät vaikuta sellaisilta, ettei niille ilmeisesti ole vakavasti otettavaa perustelua.

    Kyseisen oikeuskäytännön mukaan näet jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että elimet, jotka kuuluvat unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla sen oikeussuojakeinojen järjestelmään ”unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla”, täyttävät tehokkaan oikeussuojan vaatimukset.

    Tämän suojan takaamiseksi on ensisijaisen tärkeää suojata tällaisten elinten riippumattomuus, kuten vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa alakohdassa, jossa mainitaan mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ”riippumattomassa” tuomioistuimessa yhtenä niistä vaatimuksista, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan perusoikeuteen.

    Edellä esitetyn perusteella ei siis voida ilmeisesti pitää mahdottomana, että riidanalaisilla kansallisilla säännöksillä loukataan jäsenvaltiolle SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan määräysten nojalla kuuluvaa velvollisuutta taata tehokas oikeussuoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

    (ks. 30, 39–42 ja 44 kohta)

  3.  Sellaisen välitoimihakemuksen yhteydessä, joka on jätetty tilanteessa, jossa on nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, jossa vaaditaan toteamaan, että jäsenvaltio ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska yhtäältä se on alentanut ylimmän tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää ja soveltanut kyseistä toimenpidettä virassa oleviin tuomareihin, jotka on nimitetty kyseiseen tuomioistuimeen ennen tiettyä päivämäärää, ja toisaalta antanut jäsenvaltion presidentille harkintavaltaa sallia ylimmän tuomioistuimen tuomareiden jatkaa lainkäyttötehtäviensä aktiivista hoitamista hiljattain vahvistetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen, se, että ylimmän tuomioistuimen riippumattomuutta ei ehkä voida taata lopullisen tuomion antamiseen saakka, voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa unionin oikeusjärjestyksen kannalta ja siis yksityisillä unionin oikeuden nojalla olevien oikeuksien ja niiden SEU 2 artiklassa vahvistettujen arvojen kannalta, joihin tämä unioni perustuu ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo. Lisäksi on huomautettava, että kansalliset ylimmät tuomioistuimet ovat niissä jäsenvaltioiden tuomioistuinjärjestelmissä, joihin ne kuuluvat, ratkaisevassa asemassa pantaessa unionin oikeutta täytäntöön kansallisella tasolla, joten mahdollinen puuttuminen kansallisen ylimmän tuomioistuimen riippumattomuuteen voi heikentää koko asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuinjärjestelmää.

    Edellä mainittu vakava vahinko voi lisäksi olla myös korjaamatonta.

    Yhtäältä näet ylin tuomioistuin antaa asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevänä tuomioistuimena ratkaisuja – myös asioissa, joissa on sovellettava unionin oikeutta –, joihin liittyy oikeusvoimavaikutus ja jotka voivat tästä syystä aiheuttaa peruuttamattomia vaikutuksia unionin oikeusjärjestyksen kannalta.

    Toisaalta ylimmän tuomioistuimen ratkaisuilla alemman oikeusasteen kansallisiin tuomioistuimiin nähden olevan auktoriteetin johdosta se, ettei kyseisen tuomioistuimen riippumattomuutta ehkä voida taata lopullisen tuomion antamiseen saakka, voi heikentää jäsenvaltioiden ja niiden tuomioistuimien luottamusta kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinjärjestelmään ja tämän johdosta siihen, että kyseinen jäsenvaltio noudattaa oikeusvaltioperiaatetta

    Tällaisissa olosuhteissa jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteet, jotka perustuvat lähtökohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot jakavat keskenään joukon yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu ja joihin kuuluu muun muassa oikeusvaltiota koskeva arvo, voivat vaarantua.

    Näiden periaatteiden kyseenalaistaminen voi kuitenkin aiheuttaa vakavia ja korjaamattomia vaikutuksia unionin oikeusjärjestyksen säännöllisen toiminnan kannalta erityisesti sen siviili- ja rikosasioissa tehdyn oikeudellisen yhteistyön alalla, joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen erityisen vankkaan luottamukseen siitä, että niiden tuomioistuinjärjestelmät ovat tehokkaan oikeussuojan vaatimusten mukaiset.

    Se, ettei ylimmän tuomioistuimen riippumattomuutta ehkä voida taata lopullisen tuomion antamiseen saakka, voisi johtaa siihen, että jäsenvaltiot kieltäytyvät tunnustamasta ja panemasta täytäntöön asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimien antamia tuomioita, mikä voi johtaa unionin oikeuden kannalta vakavaan ja korjaamattomaan vahinkoon.

    (ks. 68–71 ja 73–76 kohta)

  4.  Useimmissa välitoimimenettelyissä sekä täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan pyynnön hyväksyminen että hylkääminen voivat aiheuttaa tietyissä määrin tiettyjä lopullisia vaikutuksia, ja välitoimista päättävän tuomarin, jonka käsiteltäväksi tällainen lykkäyspyyntö on saatettu, on punnittava ne riskit, jotka kuhunkin mahdolliseen ratkaisuun liittyvät. Tämä merkitsee konkreettisesti sitä, että on muun muassa tutkittava, meneekö välitoimia pyytäneen osapuolen intressi siihen, että kansallisten säännösten täytäntöönpanoa lykätään, kyseisten säännösten välitöntä soveltamista koskevan intressin edelle. Kyseisen tutkinnan aikana on määritettävä, voitaisiinko kyseisten säännösten mahdollisella kumoamisella muuttaa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin on hyväksynyt pääasian kanteen, kyseisten säännösten välittömän täytäntöönpanon aiheuttama tilanne, ja toisinpäin, missä määrin täytäntöönpanon lykkääminen voisi olla esteenä mainituilla säännöksillä tavoiteltujen päämäärien saavuttamiselle siinä tapauksessa, että pääasian kanne hylätään.

    Sellaisen välitoimihakemuksen yhteydessä, joka on jätetty tilanteessa, jossa on nostettu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, jossa vaaditaan toteamaan, että jäsenvaltio ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska yhtäältä se on alentanut ylimmän tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää ja soveltanut kyseistä toimenpidettä virassa oleviin tuomareihin, jotka on nimitetty kyseiseen tuomioistuimeen ennen tiettyä päivämäärää, ja toisaalta antanut jäsenvaltion presidentille harkintavaltaa sallia ylimmän tuomioistuimen tuomareiden jatkaa lainkäyttötehtäviensä aktiivista hoitamista hiljattain vahvistetun eläkeiän saavuttamisen jälkeen, unionin yleinen etu sen oikeusjärjestyksen moitteettoman toiminnan kannalta saattaisi vaarantua vakavasti ja korjaamattomasti lopullista tuomiota odotettaessa, jos välitoimista ei määrätä, vaikka jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne hyväksytään.

    Asianomaisella jäsenvaltiolla oleva intressi ylimmän tuomioistuimen moitteettomaan toimintaan ei sitä vastoin voi vaarantua tällä tavalla siinä tapauksessa, että välitoimista määrätään, vaikka jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne hylättäisiin, koska kyseinen välitoimista määrääminen johtaa yksinomaan siihen, että ennen edellä mainittujen kansallisten säännösten antamista voimassa ollutta oikeudellista järjestelmää sovelletaan edelleen rajoitetun ajanjakson ajan.

    (ks. 91, 115 ja 116 kohta)

  5.  Ks. määräyksen teksti.

    (ks. 108 kohta)