–

Telenor Magyarország Zrt., edustajinaan A. Losonci ja P. Galambos, avustajanaan M. Orbán, ügyvéd,

–

Nemzeti Média- és Hírközlési Hatóság Elnöke, asiamiehenään I. Kun,

–

Unkarin hallitus, asiamiehinään aluksi M. Z. Fehér ja Zs. Wagner, sittemmin M. Z. Fehér,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Vláčil ja A. Brabcová,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja D. Klebs,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. J. Langer,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään aluksi G. Hesse ja J. Schmoll, sittemmin J. Schmoll,

–

Romanian hallitus, asiamiehinään aluksi C.-R. Canţăr, E. Gane, R. I. Haţieganu ja A. Wellman, sittemmin kolme viimeksi mainittua,

–

Slovenian hallitus, asiamiehinään N. Pintar Gosenca ja A. Dežman Mušič,

–

Suomen hallitus, asiamiehenään M. Pere,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Braun, L. Havas ja L. Nicolae,

1

Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 (EUVL 2015, L 310, s. 1) 3 artiklan tulkintaa.

2

Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joissa asianosaisina ovat yhtäältä Telenor Magyarország Zrt. (jäljempänä Telenor) ja toisaalta Nemzeti Média- és Hírközlési Hatóság Elnöke (kansallisen viestintäviranomaisen pääjohtaja, Unkari) ja joissa on kyse kahdesta päätöksestä, joilla kansallisen viestintäviranomaisen pääjohtaja on määrännyt Telenorin lopettamaan tietyt internetyhteyspalvelunsa.

3

Asetuksen 2015/2120 johdanto-osan 1, 3, 6–9 ja 11 perustelukappale kuuluvat seuraavasti:

– –

– –

– –

4

Asetuksen 2015/2120 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, on 1 kohta, jossa säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt tietoliikenteen yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa ja tähän liittyvien loppukäyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.”

5

Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 33) 2 artiklassa olevia määritelmiä sovelletaan myös tätä asetusta sovellettaessa.

6

Mainitun asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Avoimen internetyhteyden turvaaminen”, 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä, käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja sekä käyttää valitsemiaan päätelaitteita riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta taikka tiedon, sisällön, sovelluksen tai palvelun alkuperästä tai määränpäästä, internetyhteyspalvelunsa kautta.

– –

2.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien väliset sopimukset internetyhteyspalvelujen kaupallisista ja teknisistä ehdoista ja ominaisuuksista, kuten hinnasta, datansiirron määristä ja nopeuksista, ja mahdolliset internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamat kaupalliset käytännöt eivät saa rajoittaa 1 kohdassa vahvistetun loppukäyttäjien oikeuden käyttämistä.

3.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on kohdeltava internetyhteyspalveluja tarjotessaan kaikkea tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä ja riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, saadusta tai jaetusta sisällöstä, käytetyistä tai tarjotuista sovelluksista tai palveluista tai käytetystä päätelaitteesta.

Ensimmäinen alakohta ei estä internet-palvelujen tarjoajia panemasta täytäntöön kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa perustua kaupallisiin näkökohtiin, vaan tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin. Tällaisilla toimenpiteillä ei saa valvoa tiettyä sisältöä eikä niitä saa pitää voimassa pidempään kuin on välttämätöntä.

Internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa suorittaa liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka menevät toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidemmälle, eivätkä varsinkaan saa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi siinä määrin, kuin se on välttämätöntä ja vain niin pitkään kuin se on välttämätöntä, jotta voidaan:

7

Saman asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Valvonta ja täytäntöönpano”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava tarkasti ja varmistettava, että 3 ja 4 artiklaa noudatetaan, ja edistettävä sellaisten syrjimättömien internetyhteyspalvelujen jatkuvaa saatavuutta, joiden laatutaso vastaa teknologian kehitystä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tässä tarkoituksessa myös edellyttää teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia ja tarpeellisia toimenpiteitä koskevia vaatimuksia yhdeltä tai useammalta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalta, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat.”

8

Direktiivin 2002/21 2 artiklaan sisältyy muun muassa seuraavat määritelmät:

– –

– –”

9

Telenor, joka on sijoittautunut Unkariin, on merkittävä toimija informaatio- ja viestintäteknologian alalla. Se tarjoaa muun muassa internetyhteyspalveluja. Sen mahdollisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin kuuluu kaksi tarjousyhdistelmää, joista ensimmäinen on nimeltään MyChat ja toinen MyMusic.

10

MyChat on tarjousyhdistelmä, jonka tilaajat voivat ensinnäkin ostaa oikeuden käyttää yksi gigatavu datansiirtoa rajoituksetta siihen saakka, kunnes se on käytetty loppuun, ja käyttää vapaasti käytettävissä olevia sovelluksia ja muita palveluja siten, että tästä datansiirtomäärästä ei vähennetä tiettyjen kuuden verkkoviestintäsovelluksen, joihin sovelletaan niin sanottua nollatariffia, eli Facebookin, Facebook Messengerin, Instagramin, Twitterin, Viberin ja Whatsappin, käyttöä. Toiseksi tämän tarjousyhdistelmän ehtojen mukaan kyseisen datansiirtomäärän loppuun käyttämisen jälkeen tilaajat voivat jatkaa näiden tiettyjen kuuden sovelluksen käyttöä rajoituksetta mutta muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen hidastamistoimenpiteitä.

11

MyMusic on tarjousyhdistelmä kolmen eri palvelupaketin muodossa; näiden pakettien nimet ovat MyMusic Start, MyMusic Nonstop ja MyMusic Deezer, jotka ovat sellaisten asiakkaiden käytettävissä, joilla on ennestään internetyhteyspalvelua koskeva pakettisopimus, ja joiden avulla niiden tilaajat voivat ensinnäkin kuunnella musiikkia internetin kautta käyttämällä muun muassa neljää musiikin suoratoistopalvelua, jotka ovat Apple Music, Deezer, Spotify ja Tidal, sekä kuutta verkkoradiopalvelua siten, että näiden sovellusten ja palvelujen, joihin sovelletaan niin sanottua nollatariffia, käyttöä ei vähennetä ostettuun pakettiin sisältyvästä datansiirtomäärästä. Toiseksi tämän tarjousyhdistelmän ehtojen mukaan kyseisen datansiirtomäärän loppuun käyttämisen jälkeen palvelupaketin tilaajat voivat jatkaa näiden tiettyjen sovellusten ja palvelujen käyttöä rajoituksetta mutta muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä.

12

Nemzeti Média- és Hírközlési Hatóság (kansallinen viestintäviranomainen, Unkari) aloitti kaksi menettelyä, joiden tarkoituksena oli valvoa MyChatin ja MyMusicin yhteensopivuutta asetuksen 2015/2120 3 artiklan kanssa, ja teki tämän jälkeen kaksi päätöstä, joissa se katsoi, että näillä tarjousyhdistelmillä otettiin käyttöön liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka eivät olleet kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetyn yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun velvoitteen mukaisia, ja että Telenorin oli lopetettava ne.

13

Nämä kaksi päätöstä vahvistettiin myöhemmin kahdella kansallisen viestintäviranomaisen pääjohtajan päätöksellä, joissa todettiin erityisesti, että sen tutkiminen, soveltuvatko liikenteenhallintatoimenpiteet yhteen asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan kanssa, ei edellyttänyt näiden toimenpiteiden vaikutusten arvioimista loppukäyttäjien oikeuksien, sellaisina kuin ne on vahvistettu kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa, käyttämiseen.

14

Telenor riitautti nämä kaksi kansallisen viestintäviranomaisen pääjohtajan päätöstä Fővárosi Törvényszékissä (Budapestin alioikeus, Unkari).

15

Telenor katsoo tässä yhteydessä lähinnä, että MyChat ja MyMusic ‑nimiset tarjousyhdistelmät sisältyvät osana sen asiakkaiden kanssa tehtyihin sopimuksiin ja että ne voivat sellaisina kuulua vain asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan mutta eivät kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdan, joka koskee ainoastaan internetyhteyspalvelujen tarjoajien yksipuolisesti toteuttamia liikenteenhallintatoimenpiteitä, soveltamisalaan. Lisäksi on joka tapauksessa niin, että sen määrittämiseksi, ovatko tällaiset tarjousyhdistelmät yhteensopivia jälkimmäisen säännöksen kanssa, niiden vaikutus loppukäyttäjien oikeuksien käyttöön olisi arvioitava samalla tavoin kuin tutkittaessa niiden yhteensopivuutta ensiksi mainitun säännöksen kanssa. Näin ollen mainittuja tarjousyhdistelmiä ei voida pitää yhteensopimattomina asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan kanssa pelkästään sillä perusteella, että ne ovat liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka eivät ole kyseisessä säännöksessä säädetyn yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun velvoitteen mukaisia, kuten kansallisen viestintäviranomaisen pääjohtaja on tehnyt.

16

Kansallisen viestintäviranomaisen pääjohtaja toteaa vastineessaan muun muassa, että se, minkä asetuksen 2015/2120 3 artiklan säännöksen kannalta tiettyä menettelyä on tarkasteltava, ei riipu tämän menettelyn muodosta vaan sen sisällöstä. Lisäksi hän katsoo, että – toisin kuin kyseisen artiklan 2 kohdassa, jossa velvoitetaan arvioimaan internetyhteyspalvelujen tarjoajien käyttöön ottamien sopimusten ja kaupallisten menettelyjen vaikutusta loppukäyttäjien oikeuksien käyttöön – kyseisen artiklan 3 kohdassa kielletään kaikki epäyhdenvertaiset tai syrjivät liikenteenhallintatoimenpiteet ilman, että loppukäyttäjän palveluntarjoajan kanssa tekemällä sopimuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä olisi tarpeen erottaa toimenpiteistä, jotka perustuvat palveluntarjoajan kaupalliseen käytäntöön. Lisäksi kaikki nämä toimenpiteet ovat kiellettyjä sellaisinaan ja näin ollen ilman, että olisi tarpeen arvioida niiden vaikutusta loppukäyttäjien oikeuksien käyttöön.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ensin, että asetuksella 2015/2120 pyritään varmistamaan verkkoneutraliteetti ja että sillä on tästä syystä erityistä merkitystä, ja katsoo sitten, että sen käsiteltävinä olevissa asioissa nousee esiin kahdenlaisia uusia oikeudellisia kysymyksiä, jotka koskevat kyseisen asetuksen keskeistä säännöstä.

18

Se toteaa tältä osin ensinnäkin, että samanaikaisesti asetuksen 2015/2120 3 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, joissa taataan tietty määrä oikeuksia internetyhteyspalvelujen loppukäyttäjille ja kielletään tällaisten palvelujen tarjoajia ottamasta käyttöön sopimuksia tai kaupallisia menettelyjä, joilla rajoitetaan näiden oikeuksien käyttöä, kyseisen 3 artiklan 3 kohdassa säädetään yleisestä velvollisuudesta kohdella liikennettä yhdenvertaisesti ja syrjimättä. Kyseisen asetuksen sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida määrittää, kuuluvatko tarjousyhdistelmät, joita internetyhteyspalvelujen tarjoaja toteuttaa asiakkaidensa kanssa tekemillään sopimuksilla ja joiden ehtojen mukaan asiakkaat saavat niin sanotun nollatariffin, joka mahdollistaa sen, että asiakkaat voivat käyttää rajoituksetta tiettyjä sovelluksia ja palveluja ilman, että tämä käyttö vähennetään ostetusta datansiirtomäärästä, ja sen jälkeen kun tämä datansiirtomäärä on käytetty, muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä, kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan vai sen 3 kohdan vai sen 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan.

19

Toiseksi sen jälkeen, kun on määritetty, onko tällaisiin menettelyihin sovellettava 2 vai 3 kohtaa vai niitä molempia, näiden kahden kohdan sanamuodon perusteella ei voida myöskään saada selville, mitä menetelmää on sovellettava sen määrittämiseksi, ovatko menettelyt asetuksen 2015/2120 mukaisia.

20

Tässä tilanteessa Fővárosi Törvényszék päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, joiden sanamuoto on sama asioissa C-807/18 ja C-39/19:

21

Unionin tuomioistuimen presidentin 8.3.2019 antamalla päätöksellä asiat C-807/18 ja C-39/19 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljällä kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, pääasiallisesti, onko asetuksen 2015/2120 3 artiklaa tulkittava siten, että tarjousyhdistelmät, joita internetyhteyspalvelujen tarjoaja toteuttaa loppukäyttäjien kanssa tekemillään sopimuksilla ja joiden ehtojen mukaan loppukäyttäjät voivat ostaa palvelupaketin ja sen nojalla saada oikeuden käyttää rajoituksetta tietyn datansiirtomäärän, josta ei vähennetä niin sanottuun nollatariffiin kuuluvien tiettyjen sovellusten ja palveluiden käyttöä, ja tämän datansiirtomäärän käyttämisen jälkeen loppukäyttäjät voivat edelleen käyttää näitä tiettyjä sovelluksia ja palveluja rajoituksetta mutta muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä, ovat yhteensopimattomia kyseisen artiklan 2 kohdan kanssa, luettuna yhdessä sen 1 kohdan ja vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti kyseisen artiklan 3 kohdan kanssa.

23

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdan mukaan yhtäältä internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien väliset sopimukset ja toisaalta näiden palvelujen tarjoajien toteuttamat kaupalliset menettelyt eivät saa rajoittaa saman artiklan 1 kohdassa vahvistettujen loppukäyttäjien oikeuksien käyttöä. Kuten viimeksi mainitusta säännöksestä, jota on selvennetty asetuksen 2015/2120 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa, ilmenee, nämä oikeudet käsittävät muun muassa oikeuden käyttää sisältöjä, sovelluksia ja palveluja internetyhteyspalvelun välityksellä sekä oikeuden tarjota tällaisia sisältöjä, sovelluksia ja palveluja kyseisen palvelun välityksellä.

24

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa puolestaan säädetään ensinnäkin, että internetyhteyspalvelujen tarjoajien on kohdeltava kaikkea tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä ja muun muassa käytetyistä sovelluksista tai palveluista riippumatta.

25

Tämän jälkeen kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa säädetään, että sen ensimmäinen alakohta ei estä internetyhteyspalvelujen tarjoajia toteuttamasta kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä, ja täsmennetään, että jotta tällaisten toimenpiteiden voidaan katsoa olevan kohtuullisia, niiden on ensinnäkin oltava avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, toiseksi niiden on perustuttava kaupallisten näkökohtien sijasta tietoliikenteen tiettyjen luokkien välisiin objektiivisiin teknisiin eroihin ja kolmanneksi ne eivät saa koskea sisällön valvontaa eikä niitä saa pitää voimassa pidempään kuin on välttämätöntä.

26

Lopuksi kyseisen säännöksen kolmannessa alakohdassa säädetään, että internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa suorittaa liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka menevät toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidemmälle, eivätkä varsinkaan saa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi siinä määrin, kuin se on välttämätöntä ja vain niin pitkään kuin se on välttämätöntä, jotta voidaan joko noudattaa internetyhteyspalvelujen tarjoajaan sovellettavia unionin säädöksiä tai unionin oikeuden mukaista kansallista lainsäädäntöä tai toimenpiteitä tällaisten unionin säädösten tai tällaisen kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön taikka säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus tai estää uhkaava verkon ruuhkautuminen tai lieventää sen vaikutuksia.

27

Kuten asetuksen 2015/2120 1 artiklasta ilmenee ja kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 27–29 kohdassa, näillä eri säännöksillä pyritään varmistamaan tietoliikenteen yhdenvertainen ja syrjimätön kohtelu internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa sekä turvaamaan tähän liittyvät loppukäyttäjien oikeudet.

28

Koska kansalliset sääntelyviranomaiset varmistavat asetuksen 2015/2120 5 artiklan mukaan kyseisten säännösten ja niiden kautta kyseisen asetuksen tavoitteiden noudattamisen, näiden viranomaisten on kansallisten tuomioistuinten valvonnan alaisena ja unionin tuomioistuimen esittämien täsmennysten mukaisesti ratkaistava tapauskohtaisesti, kuuluuko tietty internetyhteyspalvelujen tarjoajan menettely ominaispiirteidensä perusteella joko saman asetuksen 3 artiklan 2 kohdan tai sen 3 artiklan 3 kohdan tai näiden molempien säännösten piiriin, ja aloitettava asian tutkiminen viimeksi mainitussa tapauksessa jommankumman säännöksen kannalta. Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että tietty internetyhteyspalvelujen tarjoajan menettely on kokonaisuudessaan asetuksen 2012/2120 3 artiklan 3 kohdan vastaista, se voi jättää ratkaisematta, onko tämä menettely myös kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan vastaista.

29

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle esitetyistä seikoista ilmenee, että pääasioissa kyseessä olevilla tarjousyhdistelmillä on neljä ominaispiirrettä, kuten käy ilmi ennakkoratkaisukysymysten sanamuodosta ja molemmissa ennakkoratkaisupyynnöissä esitetyistä toteamuksista, sellaisina kuin ne on esitetty tiivistetysti tämän tuomion 9–11 ja 18 kohdassa. Ensinnäkin internetyhteyspalvelujen tarjoaja, joka on suunnitellut ne, tarjoaa niitä mahdollisille asiakkailleen Unkarissa ennen niiden vahvistamista niistä kiinnostuneiden asiakkaiden kanssa tehdyissä kahdenvälisissä sopimuksissa. Toiseksi nämä tarjousyhdistelmät antavat jokaiselle niitä tilanneelle asiakkaalle oikeuden käyttää rajoituksetta kaikkia käytettävissä olevia sovelluksia ja palveluja internetyhteyspalvelujen tarjoajalta ostamaansa pakettiin sisältyvän datansiirtomäärän rajoissa vähentämättä siitä kuitenkaan tiettyjen ”nollatariffiin” kuuluvien sovellusten ja palvelujen käyttöä. Kolmanneksi kyseisten tarjousyhdistelmien ehtojen mukaan ostetun datansiirtomäärän loppuun käyttämisen jälkeen paketin tilanneet asiakkaat voivat jatkaa näiden sovellusten ja palvelujen käyttämistä rajoituksetta. Neljänneksi näiden ehtojen mukaiseen palvelupakettiin sisältyvän datansiirtomäärän loppuun käyttö johtaa siihen, että internetyhteyspalvelujen tarjoaja soveltaa kaikkiin kyseessä oleviin asiakkaisiin kaiken muun paitsi nollatariffiin kuuluvien sovellusten ja palvelujen käytöstä johtuvan tietoliikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä.

30

Ensinnäkin asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan kanssa, on heti aluksi huomautettava, että viimeksi mainitussa säännöksessä säädetään, että internetyhteyspalvelujen loppukäyttäjät voivat käyttää niille siinä taattuja oikeuksia ”internetyhteyspalvelunsa kautta”, ja että ensiksi mainitussa säännöksessä edellytetään, että tällainen palvelu ei merkitse näiden oikeuksien käytön rajoittamista.

31

Lisäksi asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdasta, luettuna kyseisen asetuksen johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen valossa, ilmenee, että kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava tietyn internetyhteyspalvelujen tarjoajan palveluja mainitun vaatimuksen kannalta, ja niiden on toimittava kyseisen asetuksen 5 artiklan perusteella toimivaltaisten kansallisten tuomioistuinten valvonnassa ottaen huomioon sekä kyseisen palveluntarjoajan loppukäyttäjien kanssa tekemät sopimukset että kyseisen tarjoajan toteuttamat kaupalliset menettelyt.

32

Tältä osin on huomattava ensinnäkin, että asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohta koskee ”sopimuksia”, joilla yhtäältä internetyhteyspalvelujen tarjoaja ja toisaalta loppukäyttäjä sopivat kaupallisista ja teknisistä ehdoista sekä ensiksi mainitun tarjoamien internetyhteyspalvelujen ominaisuuksista, kuten hinnasta, datansiirron määristä ja nopeudesta.

33

Kuten asetuksen 2015/2120 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, näillä sopimuksilla konkretisoidaan jokaisen loppukäyttäjän vapaus valita palvelut, joiden välityksellä se aikoo käyttää tässä asetuksessa taattuja oikeuksia, niiden ominaispiirteiden mukaisesti. Samassa perustelukappaleessa todetaan kuitenkin lisäksi, että tällaiset sopimukset eivät saisi rajoittaa loppukäyttäjien oikeuksien käyttöä eivätkä siten myöskään mahdollistaa tämän asetuksen avoimen internetyhteyden turvaamista koskevien säännösten kiertämistä.

34

Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista ”kaupallisista menettelyistä” on puolestaan todettava, että kyseisessä säännöksessä täsmennetään, että internetyhteyspalvelujen tarjoajat ”soveltavat” niitä. Niillä ei siis ole tarkoitus ilmentää internetyhteyspalvelujen tarjoajan ja loppukäyttäjän yhtäpitäviä tahdonilmaisuja, toisin kuin ”sopimuksilla”, joihin kyseisessä säännöksessä viitataan samanaikaisesti.

35

Näihin kaupallisiin käytäntöihin voi kuulua muun muassa internetyhteyspalvelujen tarjoajan menettely, jossa se tarjoaa potentiaalisille asiakkailleen näiden palvelujen erityisiä muunnelmia tai yhdistelmiä vastatakseen eri asiakasryhmien odotuksiin ja mieltymyksiin ja tekee tapauksen mukaan kunkin loppukäyttäjän kanssa yksilöllisen sopimuksen, minkä seurauksena voidaan ottaa käyttöön pienempi tai suurempi määrä sisällöltään samanlaisia tai samankaltaisia sopimuksia näiden odotusten ja mieltymysten perusteella. Asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten tavoin mainitut kaupalliset menettelyt eivät kuitenkaan saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeuksien käyttöä eivätkä näin ollen mahdollistaa kyseisen asetuksen avoimen internetyhteyden takaamista koskevien säännösten kiertämistä.

36

Toiseksi asetuksen 2015/2120 2 artiklasta ja direktiivin 2002/21 säännöksistä, joihin siinä viitataan, ja erityisesti sen 2 artiklan h, i ja n alakohdasta ilmenee, että loppukäyttäjien käsite kattaa kaikki muut luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka käyttävät tai pyytävät käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, paitsi ne, jotka tarjoavat yleisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja. Tällä käsitteellä tarkoitetaan siten sekä kuluttajia että elinkeinonharjoittajia, kuten yrityksiä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät tavoittele voittoa.

37

Mainittu käsite kattaa lisäksi sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka käyttävät tai pyytävät käyttöönsä internetyhteyspalveluja sisältöjen, sovellusten ja palvelujen saamiseksi, että ne, jotka tukeutuvat internetyhteyteen sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoamiseksi.

38

Myös asetuksen 2015/2120 3 artiklan 1 kohdassa ja kyseisen asetuksen johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa viitataan nimenomaisesti näihin kahteen loppukäyttäjien ryhmään, joilla todetaan olevan oikeus muun muassa saada tietoja ja sisältöjä sekä käyttää sovelluksia ja palveluja mutta myös levittää tietoja ja sisältöjä sekä tarjota sovelluksia ja palveluja.

39

Tästä seuraa, että sitä, onko loppukäyttäjien oikeuksien käyttämistä mahdollisesti rajoitettu tämän tuomion 30 kohdassa täsmennetyn kaltaisella kielletyllä tavalla, on arvioitava ottamalla huomioon tietyn internetyhteyspalvelujen tarjoajan sopimusten tai kaupallisten menettelyjen vaikutus paitsi sellaisten elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien oikeuksiin, jotka käyttävät tai pyytävät käyttöönsä internetyhteyspalveluja sisältöjen, sovellusten ja palvelujen saamiseksi, myös sellaisten elinkeinonharjoittajien oikeuksiin, jotka tukeutuvat tällaisiin internetyhteyspalveluihin tarjotakseen sisältöjä, sovelluksia ja palveluja. Tältä osin asetuksen 2015/2120 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että arvioitaessa kyseisen palveluntarjoajan sopimuksia ja kaupallisia menettelyjä on nimenomaan tarpeen ottaa huomioon muun muassa tämän elinkeinonharjoittajien ryhmän markkina-asema.

40

Kolmanneksi asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdassa viitataan edellisessä kohdassa mainitussa asiayhteydessä tietyn internetyhteyspalvelujen tarjoajan ”sopimuksiin” ja ”kaupallisiin menettelyihin” käyttämällä järjestelmällisesti monikkomuotoa.

41

Lisäksi asetuksen 2015/2120 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa täsmennetään, että sen arvioiminen, onko loppukäyttäjien oikeuksien käyttämistä mahdollisesti rajoitettu, edellyttää sen määrittämistä, aiheuttavatko tällaisen palveluntarjoajan sopimukset ja kaupalliset menettelyt ”mittakaavansa” vuoksi tilanteita, joissa loppukäyttäjien valintamahdollisuus on merkittävästi vähentynyt, ja tällöin on otettava huomioon muun muassa asianomaisten internetyhteyspalvelujen tarjoajien sekä sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien asema markkinoilla.

42

Tästä seuraa, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut rajata tietyn internetyhteyspalvelujen tarjoajan sopimusten tai kaupallisten menettelyjen arviointia vain johonkin tiettyyn sopimukseen tai kaupalliseen menettelyyn erikseen tarkasteltuna vaan säätää, että kyseisen palveluntarjoajan sopimuksia ja kaupallisia menettelyjä arvioidaan myös kokonaisuutena.

43

Kun otetaan huomioon nämä eri seikat, on aluksi todettava, että sopimus, jolla tietty asiakas tilaa palvelupaketin, jossa edellytetään, että kun ostettuun pakettiin sisältyvä datansiirtomäärä on käytetty loppuun, tällä asiakkaalla on rajoituksetta pääsy vain tiettyihin niin sanottuun nollatariffiin kuuluviin sovelluksiin ja palveluihin, voi johtaa asetuksen 2015/2120 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen oikeuksien käytön rajoittamiseen. Tällaisen sopimuksen yhteensopivuutta kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdan kanssa on arvioitava tapauskohtaisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa mainittujen seikkojen valossa.

44

Seuraavaksi on todettava, että tällaiset tarjousyhdistelmät, jotka ovat asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kaupallisia menettelyjä, ovat niiden perusteella mahdollisesti tehtävien sopimusten yhteisvaikutus huomioon ottaen omiaan lisäämään tiettyjen eli sellaisten sovellusten ja palvelujen käyttöä, joita voidaan käyttää rajoituksetta ”nollahintaan” sen jälkeen, kun asiakkaiden ostamaan pakettiin sisältyvä datansiirtomäärä on käytetty loppuun, ja vastaavasti ne vähentävät muiden käytettävissä olevien sovellusten ja palvelujen käyttöä, kun otetaan huomioon toimenpiteet, joilla kyseinen internetyhteyspalvelujen tarjoaja tekee niiden käyttämisen teknisesti vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi.

45

Mitä suurempi on niiden asiakkaiden lukumäärä, jotka tekevät sopimuksia, joilla ne tilaavat tällaisia tarjousyhdistelmiä, sitä enemmän näiden sopimusten yhteisvaikutus voi mittakaavansa vuoksi johtaa loppukäyttäjien oikeuksien käytön merkittävään rajoittamiseen tai jopa loukata näiden oikeuksien keskeistä sisältöä, mikä on nimenomaisesti mainittu asetuksen 2015/2120 johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa.

46

Tästä seuraa, että tällaisten sopimusten tekeminen markkinoiden merkittävällä osalla on omiaan rajoittamaan loppukäyttäjien oikeuksien käyttöä asetuksen 2015/2120 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

47

Toiseksi asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdasta on huomautettava aluksi, että – kuten tämän tuomion 24 kohdasta ilmenee – kyseisen säännöksen ensimmäisessä alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen kanssa, asetetaan internetyhteyspalvelujen tarjoajille yleinen velvollisuus kohdella kaikkea liikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä, eikä tästä velvollisuudesta voida missään tapauksessa poiketa kyseisten palveluntarjoajien soveltamilla kaupallisilla käytännöillä tai niiden loppukäyttäjien kanssa tekemillä sopimuksilla.

48

Kyseisen säännöksen toisesta alakohdasta sekä asetuksen 2015/2120 johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta, jonka valossa sitä on tulkittava, ilmenee, että vaikka internetyhteyspalvelujen tarjoajien on noudatettava tätä yleistä velvollisuutta, niillä on kuitenkin mahdollisuus toteuttaa kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Tämä mahdollisuus edellyttää kuitenkin muun muassa sitä, että tällaiset toimenpiteet perustuvat ”tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin” eivätkä ”kaupallisiin näkökohtiin”. Tällaisiin ”kaupallisiin näkökohtiin” perustuvina on pidettävä erityisesti kaikkia toimenpiteitä, joita internetyhteyspalvelujen tarjoaja soveltaa kaikkiin tämän tuomion 36 ja 37 kohdassa määriteltyihin loppukäyttäjiin ja jotka tällaisiin objektiivisiin eroihin perustumatta johtavat siihen, ettei eri sisältöjen, sovellusten tai palvelujen tarjoajien tarjoamia sisältöjä, sovelluksia tai palveluja kohdella yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi.

49

Lopuksi asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan kolmannesta alakohdasta ilmenee, että mitään sellaisia toimenpiteitä, joilla estetään, hidastetaan, muutetaan, rajoitetaan, häiritään tai heikennetään tai kohdellaan syrjivästi varsinkin tiettyjä sovelluksia tai palveluja, ei voida pitää kyseisen säännöksen toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla kohtuullisina vaan niitä on siten pidettävä sellaisinaan kyseisen säännöksen vastaisina, paitsi jos niistä on päätetty määräajaksi ja ne ovat välttämättömiä, jotta internetyhteyspalvelujen tarjoaja voi joko noudattaa lakisääteistä velvoitetta, säilyttää verkon eheyden ja turvallisuuden taikka ehkäistä verkon ruuhkautumista tai lieventää sen vaikutuksia.

50

Tästä seuraa, että tämän yhteensopimattomuuden toteamiseksi ei edellytetä minkäänlaista arviointia näiden toimenpiteiden vaikutuksesta loppukäyttäjien oikeuksien käyttöön, koska asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdassa ei säädetä tällaisesta vaatimuksesta siinä säädetyn yleisen velvoitteen noudattamisen arvioimiseksi.

51

Nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä pääasioissa kyseessä olevat menettelytavat sisältävät tiettyjen sovellusten ja palvelujen käytöstä aiheutuvan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä, jotka kuuluvat asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan siitä riippumatta, perustuvatko ne internetyhteyspalvelujen tarjoajan kanssa tehtyyn sopimukseen, kyseisen palveluntarjoajan kaupalliseen menettelyyn vai mainitun tarjoajan tekniseen toimenpiteeseen, joka ei liity sopimukseen tai kaupalliseen menettelyyn. Näitä liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä sovelletaan sen ”nollatariffin” täydennyksenä, josta asianomaiset loppukäyttäjät hyötyvät, ja niillä tehdään teknisesti vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi se, että loppukäyttäjät käyttävät kyseiseen tariffiin kuulumattomia sovelluksia ja palveluja.

52

Näin ollen nämä toimenpiteet eivät nähtävästi perustu tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin vaan kaupallisiin näkökohtiin.

53

Toisaalta mistään asiakirja-aineistoon sisältyvästä seikasta ei ilmene, että kyseiset toimenpiteet kuuluisivat asetuksen 2015/2120 3 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tyhjentävästi luetelluista kolmesta poikkeuksesta jonkin soveltamisalaan.

54

Esitettyihin kysymyksiin on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että asetuksen 2015/2120 3 artiklaa on tulkittava siten, että tarjousyhdistelmät, joita internetyhteyspalvelujen tarjoaja toteuttaa loppukäyttäjien kanssa tekemillään sopimuksilla ja joiden ehtojen mukaan loppukäyttäjät voivat ostaa palvelupaketin ja sen nojalla saada oikeuden käyttää rajoituksetta tietyn datansiirtomäärän, josta ei vähennetä niin sanottuun nollatariffiin kuuluvien tiettyjen sovellusten ja palveluiden käyttöä, ja tämän datansiirtomäärän käyttämisen jälkeen loppukäyttäjät voivat edelleen käyttää näitä tiettyjä sovelluksia ja palveluja rajoituksetta mutta muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä,

55

Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

Avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta 25.11.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 3 artiklaa on tulkittava siten, että tarjousyhdistelmät, joita internetyhteyspalvelujen tarjoaja toteuttaa loppukäyttäjien kanssa tekemillään sopimuksilla ja joiden ehtojen mukaan loppukäyttäjät voivat ostaa palvelupaketin ja sen nojalla saada oikeuden käyttää rajoituksetta tietyn datansiirtomäärän, josta ei vähennetä niin sanottuun nollatariffiin kuuluvien tiettyjen sovellusten ja palveluiden käyttöä, ja tämän datansiirtomäärän käyttämisen jälkeen loppukäyttäjät voivat edelleen käyttää näitä tiettyjä sovelluksia ja palveluja rajoituksetta mutta muihin käytettävissä oleviin sovelluksiin ja palveluihin sovelletaan liikenteen estämistä tai hidastamista koskevia toimenpiteitä,