UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)

8 päivänä toukokuuta 2019 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Liikenne – Rautateiden ja maanteiden julkiset henkilöliikennepalvelut – Asetus (EY) N:o 1370/2007 – 5 artiklan 1 ja 2 kohta – Suorahankinta – Linja-autoilla ja raitiovaunuilla suoritettavia julkisia henkilöliikennepalveluja koskevat sopimukset – Edellytykset – Direktiivi 2014/24/EU – 12 artikla – Direktiivi 2014/25/EU – 28 artikla

Asiassa C-253/18,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Düsseldorfin ylioikeus, Saksa) on esittänyt 7.3.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 12.4.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Stadt Euskirchen

vastaan

Rhenus Veniro GmbH & Co. KG,

SVE Stadtverkehr Euskirchen GmbH:n ja

RVK Regionalverkehr Köln GmbH:n

osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit E. Juhász (esittelevä tuomari) ja I. Jarukaitis,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Stadt Euskirchen, edustajinaan S. Schaefer ja J. Manka, Rechtsanwälte,

–	Rhenus Veniro GmbH & Co. KG, edustajanaan C. Antweiler, Rechtsanwalt,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään W. Mölls, P. Ondrůšek ja J. Hottiaux,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (EUVL 2007, L 315, s. 1) 5 artiklan tulkintaa.

2	Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Stadt Euskirchen (Euskirchenin kaupunki, Saksa) ja Rhenus Veniro GmbH & Co. KG (jäljempänä Rhenus Veniro) ja joka koskee suunnitelmaa linja-autoilla suoritettavien henkilöliikennepalvelujen suorahankinnasta.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asetus N:o 1370/2007

Asetuksen N:o 1370/2007 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’julkisella henkilöliikenteellä’ yleistä taloudellista etua koskevia henkilöliikennepalveluja, joita tarjotaan yleisölle yhtäjaksoisesti ketään syrjimättä;

b)	’toimivaltaisella viranomaisella’ jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden viranomaista tai viranomaisten ryhmittymää, jolla on valtuudet toimia julkisen henkilöliikenteen alalla tietyllä maantieteellisellä alueella, tai muuta elintä, jolle on annettu tällaiset valtuudet;

– –

’ilman tarjouskilpailua tekemisellä [eli suorahankinnalla tai sopimuspuolen suoralla valinnalla]’ sopimuksen tekemistä tietyn liikenteenharjoittajan kanssa [oikeammin: tietyn liikenteenharjoittajan valintaa julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen sopimuspuoleksi] ilman edeltävää tarjouskilpailumenettelyä;

– –

j)	’sisäisellä liikenteenharjoittajalla’ oikeudellisesti erillistä yksikköä, joka on toimivaltaisen paikallisen viranomaisen, tai viranomaisten ryhmittymän tapauksessa vähintään yhden toimivaltaisen paikallisen viranomaisen, määräysvallassa vastaavalla tavalla kuin viranomaisen omat yksiköt;

– –”

Kyseisen asetuksen 4 artiklan 7 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tarjousasiakirjoista ja julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista on ilmettävä avoimella tavalla, onko alihankinta mahdollinen ja jos on, missä laajuudessa. Jos alihankinnat ovat mahdollisia, julkisen henkilöliikenteen palvelujen hallinnointiin ja hoitamiseen tämän asetuksen mukaisesti valittu liikenteenharjoittaja velvoitetaan hoitamaan itse suurin osa julkisen henkilöliikenteen palveluista. – –”

Mainitun asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekeminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tehdään tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Palveluja koskevat hankintasopimukset ja julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset, sellaisena kuin ne on määritelty [vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä] 2004/17/EY [(EUVL 2004, L 134, s. 1)] ja [julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä] 2004/18/EY [(EUVL 2004, L 134, s. 114)], tehdään kuitenkin linja-autojen tai raitiovaunujen henkilöliikennepalvelujen osalta näissä direktiiveissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti, sikäli kuin sopimukset eivät ole näissä direktiiveissä määriteltyjä palveluja koskevia käyttöoikeussopimuksia [eli palveluja koskevia konsessiosopimuksia]. Silloin, kun sopimukset tehdään direktiivin [2004/17] tai [2004/18] mukaisesti, tämän artiklan 2–6 kohdan säännöksiä ei sovelleta.

2. Toimivaltainen paikallinen viranomainen, riippumatta siitä, onko se integroituja julkisia henkilöliikennepalveluja tarjoava yksittäinen viranomainen tai viranomaisten ryhmittymä, voi päättää tarjota itse julkisia henkilöliikennepalveluja tai tehdä julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia ilman tarjouskilpailua oikeudellisesti erillisen yksikön kanssa, joka on toimivaltaisen paikallisen viranomaisen, tai viranomaisten ryhmittymän tapauksessa vähintään yhden toimivaltaisen paikallisen viranomaisen, määräysvallassa vastaavalla tavalla kuin viranomaisen omat yksiköt, ellei tämä ole kiellettyä kansallisen lainsäädännön nojalla. Silloin, kun toimivaltainen paikallinen viranomainen tekee tällaisen päätöksen, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

– –

Tämän kohdan soveltaminen edellyttää, että sisäisen liikenteenharjoittajan ja kaikkien yksiköiden, joihin kyseisellä liikenteenharjoittajalla on vähäistäkin vaikutusvaltaa, julkisten henkilöliikennepalvelujen harjoittamiseen liittyvä liiketoiminta tapahtuu toimivaltaisen paikallisen viranomaisen alueella, siitä huolimatta, että liiketoimintaan voi liittyä muita reittejä tai lisätoimintoja, jotka ulottuvat toisen toimivaltaisen paikallisen viranomaisen alueelle, ja että nämä liikkeenharjoittajat ja yksiköt eivät osallistu toimivaltaisen paikallisen viranomaisen toimivalta-alueen ulkopuolella järjestettyihin tarjouskilpailuihin.

– –

e)	Jos kyseessä on 4 artiklan 7 kohdan mukainen alihankintaa koskevan sopimuksen tekeminen, sisäinen liikenteenharjoittaja on velvollinen hoitamaan suurimman osan julkisista henkilöliikennepalveluista itse.

3. Toimivaltaisen viranomaisen, joka turvautuu muuhun ulkopuoliseen tahoon kuin sisäiseen liikenteenharjoittajaan, on tehtävä julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tarjouskilpailumenettelyn perusteella – –

– –”

Saman asetuksen 7 artiklan, joka otsikko on ”Julkaiseminen”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viimeistään vuosi ennen tarjouskilpailumenettelyn aloittamista tai vuosi ennen sopimuksen tekemistä ilman tarjouskilpailua Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan vähintään seuraavat tiedot:

a)	toimivaltaisen viranomaisen nimi ja yhteystiedot;

b)	suunniteltu sopimuksentekomenettely;

c)	palvelut ja alueet, joita sopimus mahdollisesti koskee.

– –”

Direktiivi 2014/23/EU

7	Käyttöoikeussopimusten tekemisestä 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU (EUVL 2014, L 94, s. 1) on tullut voimaan 17.4.2014, ja jäsenvaltioiden on ollut saatettava sen säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään 18.4.2016.

Kyseisen direktiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

’käyttöoikeussopimuksilla’ [eli konsessiosopimuksilla] a alakohdan määritelmän mukaisia käyttöoikeusurakoita [eli urakkakonsessioita] taikka b alakohdan määritelmän mukaisia palvelujen käyttöoikeussopimuksia [eli palveluja koskevia konsessiosopimuksia]:

’käyttöoikeusurakalla’ [eli urakkakonsessiolla] rahallista vastiketta vastaan tehtyä kirjallista sopimusta, jolla yksi tai useampi hankintaviranomainen tai hankintayksikkö siirtää rakennusurakan toteuttamisen yhdelle tai useammalle talouden toimijalle ja jossa siirtämisen vastikkeena on joko yksinomaan rakennettavan kohteen käyttöoikeus [oikeammin: oikeus hyödyntää rakennettavaa kohdetta] tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä;

’palvelujen käyttöoikeussopimuksella’ [eli palveluja koskevalla konsessiosopimuksella] rahallista vastiketta vastaan tehtyä kirjallista sopimusta, jolla yksi tai useampi hankintaviranomainen tai hankintayksikkö siirtää muiden kuin a alakohdassa tarkoitettuja käyttöoikeusurakoita koskevien palvelujen tarjoamisen ja hallinnoimisen yhdelle tai useammalle talouden toimijalle ja jossa siirtämisen vastikkeena on joko yksinomaan palvelujen käyttöoikeus [oikeammin: oikeus hyödyntää palveluja] tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä.

– –”

Direktiivi 2014/24/EU

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65) 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Yksiköiden väliset hankintasopimukset julkisella sektorilla”, säädetään seuraavaa:

”1. Hankintasopimus, jonka hankintaviranomainen tekee yksityisoikeudellisen tai julkisoikeudellisen oikeushenkilön kanssa, jää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	hankintaviranomainen käyttää kyseisessä oikeushenkilössä samanlaista [oikeammin: vastaavaa] määräysvaltaa kuin omissa yksiköissään;

b)	yli 80 prosenttia kyseisen määräysvallassa olevan oikeushenkilön toiminnoista suoritetaan niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanottanut määräysvaltaa käyttävältä hankintaviranomaiselta tai muilta kyseisen hankintaviranomaisen määräysvallan alaisilta oikeushenkilöiltä; ja

määräysvallan alaisessa oikeushenkilössä ei ole suoria yksityisiä pääomaosuuksia lukuun ottamatta perussopimusten mukaisia kansallisissa säännöksissä vaadittuja yksityisen pääomaosuuden muotoja ilman määräysvaltaa ja ilman suojaamista, jotka eivät vaikuta ratkaisevasti määräysvallan alaisen oikeushenkilön päätöksiin.

Hankintaviranomaisen katsotaan käyttävän oikeushenkilössä samanlaista [oikeammin: vastaavaa] määräysvaltaa kuin omissa yksiköissään ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos se käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa määräysvallan alaisen oikeushenkilön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin. Tällaista määräysvaltaa voi käyttää myös toinen oikeushenkilö, joka on samalla tavoin hankintaviranomaisen määräysvallassa.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun määräysvallan alainen henkilö, joka on hankintaviranomainen, tekee sopimuksen tätä määräysvaltaa käyttävän hankintaviranomaisen kanssa tai saman hankintaviranomaisen määräysvallan alaisen toisen oikeushenkilön kanssa edellyttäen, että oikeushenkilössä, jonka kanssa hankintasopimus tehdään, ei ole suoria yksityisiä pääomaosuuksia lukuun ottamatta perussopimusten mukaisia kansallisissa säännöksissä vaadittuja yksityisen pääomaosuuden muotoja ilman määräysvaltaa ja ilman suojaamista, jotka eivät vaikuta ratkaisevasti määräysvallan alaisen oikeushenkilön päätöksiin.

3. Hankintaviranomainen, joka ei käytä yksityisoikeudellisessa tai julkisoikeudellisessa oikeushenkilössä 1 kohdassa tarkoitettua määräysvaltaa, voi kuitenkin tehdä hankintasopimuksen kyseisen oikeushenkilön kanssa tätä direktiiviä soveltamatta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	hankintaviranomainen käyttää yhdessä muiden hankintaviranomaisten kanssa kyseisessä oikeushenkilössä samanlaista [oikeammin: vastaavaa] määräysvaltaa kuin omissa yksiköissään;

b)	yli 80 prosenttia kyseisen oikeushenkilön toiminnoista suoritetaan niiden tehtävien täyttämiseksi, jotka se on vastaanottanut määräysvaltaa käyttäviltä hankintaviranomaisilta tai muilta samojen hankintaviranomaisten määräysvallan alaisilta oikeushenkilöiltä; ja

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa hankintaviranomaisten katsotaan käyttävän yhteistä määräysvaltaa oikeushenkilössä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)	määräysvallan alaisen oikeushenkilön päätöksentekoelimet koostuvat kaikkien määräysvallan käyttöön osallistuvien hankintaviranomaisten edustajista. Yksittäiset edustajat voivat edustaa useita tai kaikkia osallistuvia hankintaviranomaisia;

ii)	kyseiset hankintaviranomaiset voivat yhdessä käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa määräysvallan alaisen oikeushenkilön strategisiin tavoitteisiin ja tärkeisiin päätöksiin; ja

iii)	määräysvallan alainen oikeushenkilö ei aja sellaisia etuja, jotka poikkeaisivat määräysvaltaa käyttävien hankintaviranomaisten eduista.

4. Yksinomaan kahden tai useamman hankintaviranomaisen välillä tehty sopimus jää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	sopimuksella käynnistetään tai toteutetaan siihen osallistuvien hankintaviranomaisten välinen yhteistyö tavoitteena varmistaa, että julkiset palvelut, jotka niiden on suoritettava, tarjotaan niiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)	kyseisen yhteistyön toteuttamista ohjaavat ainoastaan yleiseen etuun liittyvät näkökohdat; ja

c)	osallistuvat hankintaviranomaiset harjoittavat avoimilla markkinoilla alle 20:tä prosenttia yhteistyön piiriin kuuluvista toiminnoistaan.

5. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa, 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa ja 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimintojen prosenttiosuutta määriteltäessä on otettava huomioon sopimuksen tekemistä edeltävien kolmen vuoden keskimääräinen kokonaisliikevaihto tai jokin asianmukainen vaihtoehtoinen toimintaan perustuva määrä, kuten asianomaiselle oikeushenkilölle tai hankintaviranomaiselle aiheutuneet kustannukset palvelujen, tavaroiden ja rakennusurakoiden osalta.

Jos asianomaisen oikeushenkilön tai hankintaviranomaisen perustamisajankohdan tai toiminnan aloittamisen ajankohdan tai toiminnan uudelleenjärjestämisen vuoksi liikevaihtoa tai vaihtoehtoista toimintaan perustuvaa määrää, kuten kustannuksia, ei ole joko saatavilla kolmelta edeltävältä vuodelta tai niillä ei ole enää merkitystä, riittää, että toiminnan mittaus osoitetaan todennäköiseksi erityisesti esittämällä tietoja tulevasta liiketoiminnasta.”

Direktiivi 2014/25/EU

Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (EUVL 2014, L 94, s. 243) 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Kuljetuspalvelut”, säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan sellaisten verkkojen saataville saattamiseen tai ylläpitoon, joiden tarkoituksena on tarjota yleisölle kuljetuspalveluja rautateitse, automatisoiduin järjestelmin, raitioteitse, johdinautoilla, linja-autoilla tai kaapeliradoilla.

Kuljetuspalvelujen verkosta katsotaan olevan kyse, kun palvelua tarjotaan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asettamin edellytyksin, jotka voivat koskea liikennöitäviä linjoja, käytettävissä olevaa kuljetuskapasiteettia tai vuorotiheyttä.”

11	Direktiivin 2014/25 28 artiklaan, jonka otsikko on ”Hankintaviranomaisten väliset hankintasopimukset”, sisältyy säännöksiä, jotka pääasiallisesti vastaavat tämän tuomion 9 kohdassa mainittuja direktiivin 2014/24 12 artiklan säännöksiä.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

12	Euskirchenin kaupunki on asetuksen N:o 1370/2007 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen.

Euskirchenin kaupunki on kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti julkaissut 8.12.2016 Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa ennakkoilmoituksen aikomuksesta valita suoraan sopimuspuoli linja-autoilla ja muilla ajoneuvoilla suoritettavia julkisia henkilöliikennepalveluja koskevalle hankintasopimukselle, joka ei ole mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu palveluja koskeva konsessiosopimus.

14	Ennakkoilmoituksen mukaan tämän hankintasopimuksen, jonka kohteena oli yli miljoonan kilometrin liikennöinti vuosittain, sopimuspuoleksi oli tarkoitus valita SVE Stadtverkehr Euskirchen GmbH (jäljempänä SVE), joka on Euskirchenin kaupungin kokonaan omistama yhtiö, 120 kuukaudeksi 1.1.2019 alkaen.

Koska SVE:llä ei ollut käytettävissään ajoneuvoja eikä kuljettajia täyttääkseen julkisen hankinnan kohteena olevan sopimuksen itse, se ilmoitti aikomuksestaan tehdä alihankintasopimus RVK Regionalverkehr Köln GmbH:n (jäljempänä RVK) kanssa, joka on yhtiö, joka suorittaa kuljetuspalveluja Zweckverband Verkehrsverbund Rhein-Siegin (Rhein-Siegin joukkoliikenteen kuntayhtymä, Saksa) koko alueella.

Kölner Verkehrsbetriebe AG, Kreisholding Rhein Sieg GmbH, Rhein-Erft Verkehrsgesellschaft mbH, Elektrische Bahn der Stadt Bonn und des Rhein Sieg Kreises SBB GmbH (SBB GmbH), Stadtwerke Bonn Verkehrs GmbH, Kreis Euskirchen (Euskirchenin piirikunta, Saksa) ja Rheinisch-Bergischer Kreis (Rhein-Bergin piirikunta, Saksa) omistavat kukin 12,5 prosenttia RVK:sta. Muut omistajat ovat Oberbergischer Kreis (Oberbergin piirikunta, Saksa), joka omistaa 2,5 prosenttia, ja alihankkijana oleva toiminnanharjoittaja itse, joka omistaa 10 prosenttia RVK:sta.

17	SVE hyväksyi vuonna 2016 sille tehdyn tarjouksen RVK:n 2,5 prosentin omistusosuuden ostamisesta 1.1.2019 eli päivänä, jona suunnitellun julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen täyttäminen oli tarkoitus aloittaa.

18	Rhenus Veniro riitautti aiotun suorahankinnan toimivaltaisessa Vergabekammerissa (julkisia hankintoja käsittelevä lautakunta, Saksa).

19	Vergabekammer kielsi 16.5.2017 antamallaan päätöksellä Euskirchenin kaupunkia tekemästä hankintasopimusta SVE:n kanssa.

Tältä osin Vergabekammer huomautti ensinnäkin, ettei SVE täyttänyt asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohdassa säädettyä edellytystä siitä, että se itse täyttää kuljetussopimuksen. Se totesi sitten, että RVK suoritti kuljetuspalveluja muillakin alueilla kuin Euskirchenin kaupungissa ja että tämä oli mainittujen säännösten vastaista. Se korosti lopuksi, ettei RVK:n toimintaa voitu pitää SVE:n toimintana, koska SVE oli tulossa RVK:n omistajaksi vain 2,5 prosentin osuudella 1.1.2019.

SVE vetosi Vergabekammerin päätöksestä Oberlandesgericht Düsseldorfiin (Düsseldorfin ylioikeus, Saksa) tekemässään valituksessa siihen, että Vergabekammer oli soveltanut asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklaa virheellisesti, koska RVK oli toimivaltaisten viranomaisten yhteisessä määräysvallassa ja harjoitti toimintaansa näiden viranomaisten toimialueella.

Oberlandesgericht Düsseldorf huomauttaa aluksi, että oikeusriidan ratkaisu riippuu vastauksesta, jonka unionin tuomioistuin antaa ennakkoratkaisupyyntöihin sen käsiteltäviksi saatetuissa yhdistetyissä asioissa Verkehrsbetrieb Hüttebräucker ja Rhenus Veniro (C‑266/17 ja C‑267/17), jotka koskevat kysymystä asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohdan sovellettavuudesta julkisiin hankintoihin, jotka eivät ole palveluja koskevia konsessiosopimuksia.

Sen varalta, että unionin tuomioistuin vastaisi tähän kysymykseen myöntävästi, Oberlandesgericht Düsseldorf pohtii, onko asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohtaa sovellettava silloin, kun sisäinen liikenteenharjoittaja antaa sen kanssa tehdyn hankintasopimuksen kohteena olevasta palvelusta suurimman osan sellaisen yhtiön hoidettavaksi, jonka yhtiöosuuksista se omistaa vain 2,5 prosenttia ja jonka muut yhtiöosuudet ovat välillisesti tai suoraan muiden toimivaltaisten viranomaisten omistuksessa.

Tässä tilanteessa Oberlandesgericht Düsseldorf päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Suljetaanko asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, jonka mukaan sisäinen liikenteenharjoittaja on velvollinen hoitamaan itse suurimman osan julkisista henkilöliikennepalveluista, pois se, että sisäinen liikenteenharjoittaja antaa tämän suurimman osan näistä palveluista sellaisen yhtiön hoidettavaksi, jonka yhtiöosuuksista se omistaa 2,5 prosenttia ja jonka muut yhtiöosuudet ovat välillisesti tai suoraan muiden toimivaltaisten viranomaisten omistuksessa?”

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

Kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta lähinnä, sovelletaanko asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohtaa linja-autoilla suoritettavia julkisia henkilöliikennepalveluja koskevien sopimusten, jotka eivät ole konsessiosopimuksia, sopimuspuolten suoraan valintaan, ja jos näin on, sallitaanko kyseisessä säännöksessä se, että sisäinen liikenteenharjoittaja antaa suurimman osan tästä palvelusta sellaisen yhtiön suoritettavaksi, jonka yhtiöosuuksista se omistaa vain 2,5 prosenttia.

Tältä osin on korostettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kun kyse on hankinnoista, jotka kuuluvat normaalilla tavalla direktiivin 2004/17 tai direktiivin 2004/18 soveltamisalaan asiallisesti ja ajallisesti, linja-autojen julkisia henkilöliikennepalveluja koskevien sopimusten, jotka eivät ole kyseisissä direktiiveissä tarkoitettuja konsessiosopimuksia, sopimuspuolten suoraan valintaan ei sovelleta asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohtaa vaan kyseisten direktiivien perusteella kehittyneitä sääntöjä sopimuspuolten valitsemisesta suoraan (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2019, Verkehrsbetrieb Hüttebräucker ja Rhenus Veniro, C‑266/17 ja C‑267/17, EU:C:2019:241, 73–76 kohta).

Siltä osin kuin on kyse direktiiveistä 2014/24 ja 2014/25, joilla on kumottu ja korvattu vastaavasti direktiivit 2004/18 ja 2004/17 ja joissa – toisin kuin kahdessa viimeksi mainitussa direktiivissä – ei enää määritellä konsession käsitettä, joka nykyään säännellään direktiivissä 2014/23, unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2014/24 12 artiklassa ja vastaavasti direktiivin 2014/25 28 artiklassa on kodifioitu ja täsmennetty suorahankintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja että tämä osoittaa selvästi unionin lainsäätäjän tarkoituksena olleen, että nämä suorahankintaa koskevat säännöt kytkeytyvät direktiiveihin 2014/24 ja 2014/25 (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2019, Verkehrsbetrieb Hüttebräucker ja Rhenus Veniro, C‑266/17 ja C‑267/17, EU:C:2019:241, 77 ja 78 kohta).

Nyt käsiteltävässä tapauksessa pääasiassa kyseessä oleva ennakkoilmoitus aikomuksesta valita suoraan sopimuspuoli linja-autoilla ja muilla ajoneuvoilla suoritettavia julkisia henkilöliikennepalveluja koskevalle hankintasopimukselle on julkaistu 8.12.2016, jolloin direktiivejä 2014/24 ja 2014/25 on jo ollut sovellettava, koska määräaika niiden saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä oli päättynyt aikaisemmin.

Ennakkoratkaisukysymykseen on edellä todetun perusteella vastattava, että asetuksen N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta linja-autojen julkisia henkilöliikennepalveluja koskevien sopimusten, jotka eivät ole direktiivissä 2014/23 tarkoitettuja konsessiosopimuksia, sopimuspuolten suoraan valintaan.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23.10.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 5 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta linja-autojen julkisia henkilöliikennepalveluja koskevien sopimusten, jotka eivät ole käyttöoikeussopimusten tekemisestä 26.2.2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/23/EU tarkoitettuja konsessiosopimuksia, sopimuspuolten suoraan valintaan.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.