1.

Έπεα πτερόεντα, sanoilla on siivet. Tällä ilmauksella, jonka alkuperä voidaan jäljittää Homerokseen ( 2 ), on kaksi merkitystä: yhtäältä se tarkoittaa, että tuuli kuljettaa sanoja ( 3 ) ja toisaalta, että sanat kulkevat ja leviävät nopeasti. Nyt käsiteltävässä asiassa, jossa on kyse radiohaastattelussa esitetyistä lausunnoista, niillä on lähinnä jälkimmäinen merkitys. Nykyisin radiossa, televisiossa tai sosiaalisessa mediassa esitetyt sanat leviävät nopeasti, ja niillä on seurauksia. Pääasiassa esitetyt suulliset lausunnot ovat saapuneet Luxemburgiin asti ja antavat unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden tulkita yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY säännöksiä. ( 4 ) Kuuluko direktiivin – jossa kielletään työhönpääsyyn liittyvä syrjintä –3 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan myös radiossa esitetty yleinen lausunto, jonka mukaan haastateltu ei ottaisi homoseksuaaleja asianajotoimistonsa palvelukseen? Voiko yhdistys vaatia tilanteessa, jossa yksilöitävissä olevaa uhria ei ole, työhön ja ammattiin liittyvän syrjintäkiellon täytäntöönpanoa ja vahingonkorvausta?

2.

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.

2.   Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.”

3.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklassa kielletään syrjintä ja määrätään, että ”tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää”.

4.

Oikeus työhön ei kuitenkaan kuulu Euroopan ihmisoikeussopimuksessa suojattuihin erityisiin oikeuksiin.

5.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) ( 5 ) 11 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta”.

6.

Perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella on oikeus tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia”.

7.

Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa kielletään ”kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan”.

8.

Sen 52 artiklan 1 kohdan mukaan ”tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia”. Sen 52 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”siltä osin kuin tämän perusoikeuskirjan oikeudet vastaavat [Euroopan ihmisoikeussopimuksessa] taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. Tämä määräys ei estä unionia myöntämästä tätä laajempaa suojaa”.

9.

Direktiivin 2000/78 johdanto-osan perustelukappaleissa todetaan muun muassa seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

– –

– –

10.

Direktiivin 1 artiklan mukaan tämän direktiivin tarkoituksena on ”luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa”.

11.

Direktiivin 2 artiklassa (”Syrjinnän käsite”) säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

– –

5.   Tämä direktiivi ei vaikuta sellaisiin kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin toimenpiteisiin, jotka demokraattisessa yhteiskunnassa ovat tarpeen yleisen turvallisuuden ja järjestyksen takaamiseksi ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden sekä muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”

12.

Direktiivin 3 artiklassa (”Soveltamisala”) säädetään seuraavaa:

”1.   [unionille] annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:

13.

Direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen turvaamiseksi edullisempia kuin tämän direktiivin säännökset.

2.   Tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole missään tapauksessa peruste alentaa jäsenvaltioissa jo saavutettua syrjinnänvastaisen suojan tasoa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.”

14.

Direktiivin 9 artiklassa (”Oikeuksien puolustaminen”) säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon tarkoitetut oikeudelliset ja/tai hallinnolliset menettelyt – – ovat – – kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleensa kohdelluiksi väärin sen vuoksi, että heihin ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhdistykset, järjestöt ja muut oikeushenkilöt, joilla kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti on oikeutettua etua sen varmistamisesta, että tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan, voivat aloittaa tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi säädetyn oikeudellisen ja/tai hallinnollisen menettelyn kantajan puolesta tai häntä tukeakseen tämän suostumuksella.

– –”

15.

Direktiivin 17 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten, joihin saattaa kuulua korvausten maksaminen uhrille, on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. – –”

16.

Direktiivi 2000/78 pantiin täytäntöön asetuksella nro 216/2003 (decreto legislativo del 9 luglio 2003, n. 216). Asetuksen 1 §:ssä todetaan, että tällä asetuksella ”annetaan säännökset, jotka liittyvät henkilöiden välisen yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseen työssä ja ammatissa riippumatta uskonnosta, vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta, ja vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotta tällaiset seikat eivät ole syrjinnän perusteena, ottamalla samalla huomioon myös erilainen vaikutus, joka näillä syrjinnän muodoilla voi olla naisiin ja miehiin”.

17.

Asetuksen 2 §:ssä määritellään syrjinnän käsite. Sen 1 momentissa säädetään, että ”’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista uskontoon, vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Tämä periaate merkitsee sitä, että mitään välitöntä tai välillistä syrjintää ei saa harjoittaa, siten kuin ne määritetään seuraavassa:

18.

Asetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan ”Periaatetta, joka koskee yhdenvertaista kohtelua ilman erottelua uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän ja sukupuolisen suuntautumisen perusteella, sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, ja sitä suojellaan tuomioistuimessa 4 §:ssä säädetyin menettelytavoin erityisesti seuraavilla aloilla:

19.

Asetuksen 5 § koskee oikeutta ajaa kannetta tuomioistuimessa ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Ammattijärjestöillä, yhdistyksillä ja järjestöillä, jotka edustavat loukattua oikeutta tai intressiä, on sellaisen valtuuden nojalla, joka on annettu julkisella toimella tai oikeaksi todistetulla yksityisellä asiakirjalla, jota ilman valtuus on pätemätön, oikeus ajaa kannetta 4 §:n nojalla syrjinnän kohteena olevan oikeussubjektin nimissä ja lukuun tai oikeussubjektin tukena sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vastaan, joka on syyllistynyt syrjivään menettelytapaan tai toimeen.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on lisäksi oikeus ajaa kannetta kollektiivisen syrjinnän tapauksissa, jos henkilöt, joita syrjintä loukkaa, eivät ole suoraan ja välittömästi yksilöitävissä.”

20.

NH on vanhempi asianajaja. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevan aineiston perusteella ei voida tehdä lopullisia johtopäätöksiä NH:n nykyisestä asemasta kyseisessä asianajotoimistossa. NH totesi radio-ohjelman haastattelussa, että hän ei koskaan ottaisi homoseksuaaleja asianajotoimistonsa palvelukseen eikä haluaisi työskennellä heidän kanssaan. Ajankohtana, jona hän esitti nämä huomautukset, NH:n asianajotoimisto ei ollut valitsemassa työntekijöitä.

21.

Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI – Rete Lenford (jäljempänä Associazione) ( 6 ) on asianajajien yhdistys, jonka tarkoituksena on sen sääntöjen mukaan ”edistää osaltaan ja syventää [HLBTI-]henkilöiden kulttuuria ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista” ja perustaa asianajajien verkko, joka tarjoaa oikeussuojaa HLBTI-henkilöille ja nostaa edustajakanteita heidän puolestaan kansallisissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa. Associazione nosti kanteen NH:ta vastaan ja vaati, että hänet velvoitetaan julkaisemaan määräyksestä ote kotimaisessa päivälehdessä, laatimaan toimintasuunnitelma syrjinnän poistamiseksi ja maksamaan Associazionelle korvausta aineettomasta vahingosta.

22.

Työtuomioistuimena toiminut Tribunale di Bergamo (Bergamon alioikeus, Italia) totesi 6.8.2014 antamallaan määräyksellä, että NH oli toiminut lainvastaisesti. Se katsoi, että hänen menettelynsä oli syrjivänä lainvastainen, antoi pyydetyn julkaisemista koskevan määräyksen ja velvoitti hänet maksamaan Associazionelle 10000 euron suuruisen vahingonkorvauksen.

23.

NH valitti tästä määräyksestä Corte d’appello di Bresciaan (Brescian ylioikeus, Italia), joka hylkäsi valituksen 23.1.2015 antamallaan tuomiolla.

24.

NH teki tästä tuomioista kassaatiovalituksen Corte suprema di cassazioneen (ylin tuomioistuin, Italia; jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin).

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko Associazione direktiivin 2000/78 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kollektiivisia intressejä edustava yhteisö ja onko sillä siten oikeus nostaa tuomioistuimessa kanne NH:ta vastaan. Se ilmaisee myös epäilyksensä siitä, kuuluvatko NH:n lausunnot direktiivin 2000/78 soveltamisalaan sillä perusteella, että ne koskevat ”työtä”, vai pitäisikö niitä pitää vain mielipiteinä, jotka eivät liity mihinkään syrjivään työhönottomenettelyyn.

26.

Tätä taustaa vasten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

27.

NH, Associazione, Kreikan ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia. NH, Associazione, Italian hallitus ja komissio esittivät suulliset lausumansa 15.7.2019 pidetyssä istunnossa.

28.

Nyt käsiteltävän asian tosiseikat eivät ole riidanalaisia. NH totesi radiohaastattelussa, että hän ei ottaisi asianajotoimistonsa palvelukseen homoseksuaaleja tai haluaisi työskennellä heidän kanssaan. Kyse on näiden tosiseikkojen oikeudellisesta luonnehdinnasta. Onko niissä kyse direktiivissä 2000/78 tarkoitetusta työhön liittyvästä syrjinnästä? Jos on, voiko Associazione nostaa kanteen NH:ta vastaan, vaikka yksilöitävissä olevaa uhria ei ole?

29.

Aluksi on siis selvitettävä, kuuluuko pääasiassa kyseessä oleva tilanne direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, ja tämän jälkeen tutkittava, onko Associazionella oikeus ajaa kannetta kyseisen direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tarkastelen ennakkoratkaisukysymyksiä tässä järjestyksessä (eli päinvastaisessa järjestyksessä kuin ennakkoratkaisupyynnössä).

30.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä direktiivin 2000/78 nimestä ja johdanto-osasta että sen sisällöstä ja tarkoituksesta ilmenee, että sillä pyritään luomaan yleiset puitteet henkilöiden yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi ”työssä ja ammatissa” antamalla tehokasta suojaa sellaista syrjintää vastaan, joka perustuu johonkin kyseisen direktiivin 1 artiklassa mainituista perusteista, joista yksi on sukupuolinen suuntautuminen. ( 7 )

31.

Direktiivin tavoitteena on myös luoda Euroopan unionissa yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevat tasavertaiset toimintaedellytykset. ( 8 ) Direktiivin antamaa suojaa on kuitenkin pidettävä vähimmäissuojana, ja siten jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa edullisempia säännöksiä. ( 9 ) Direktiivi 2000/78 antaa suojaa kahdella eri tasolla: aineellisella tasolla kieltämällä muun muassa sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan välittömän ja välillisen syrjinnän ja täytäntöönpanon tasolla säätämällä sellaisten oikeuskeinojen vähimmäisvaatimuksista, joiden on oltava käytettävissä syrjintätapauksissa.

32.

Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkastellaan direktiivin 2000/78 soveltamisalaa. Kuuluuko lausunto, joka on esitetty radio-ohjelmassa, jossa haastateltu sanoi selvästi ja yksiselitteisesti, että hän ei koskaan ottaisi homoseksuaaleja asianajotoimistonsa palvelukseen tai haluaisi työskennellä heidän kanssaan, kyseisen direktiivin soveltamisalaan, vaikka tämä toimisto ei ollut tuolloin valitsemassa työntekijää eikä työhönottoa ollut suunniteltu?

33.

Niiden tosiseikkojen arviointi, joiden perusteella voidaan olettaa, että kyseessä on syrjintä, on kansallisen tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen elimen tehtävä kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti. ( 10 ) Tämän tultua todetuksi minusta vaikuttaa siltä, että jos direktiiviä 2000/78 sovelletaan, tämän tapauksen tosiseikat sellaisina kuin ne on esitetty unionin tuomioistuimelle, ovat sellaiset, että kyse on välittömästä syrjinnästä. On ilmeistä, että homoseksuaalia, joka hakee työtä NH:n asianajotoimistosta, kohdeltaisiin hänen sukupuolisen suuntautumisensa perusteella epäsuotuisammin – toisin sanoen häntä ei otettaisi palvelukseen – kuin toista henkilöä vertailukelpoisessa tilanteessa. ( 11 )

34.

Kuuluvatko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kuvaamat tosiseikat direktiivin 2000/78 aineelliseen soveltamisalaan? Kuuluvatko ne otsikon ”työ ja ammatti” ja erityisesti direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ”työn harjoittamista koskevien edellytysten” soveltamisalaan?

35.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmaisee epäilyksensä siitä, onko NH:n radiohaastattelun aikana antamien lausuntojen ja työhönpääsyn välillä riittävä yhteys, koska näiden lausuntojen esittämishetkellä NH:n asianajotoimisto ei ollut valitsemassa työntekijöitä eikä siellä myöskään ollut avointa työpaikkaa haettavana. Se toteaa myös, että pelkkiä mielipiteenilmaisuja, joilla ei ole vähimmäisyhteyttä työhönottomenettelyyn, suojataan sananvapaudella.

36.

NH väittää, ettei käynnissä ollut työhönottomenettelyä eikä sellaista suunniteltu. Ammatillista asiayhteyttä ei siis ollut. Hän ilmaisi henkilökohtaisen mielipiteensä pelkkänä kansalaisena.

37.

Italian hallitus korosti istunnossa, että asiayhteys, jossa lausunnot on esitetty, on otettava huomioon. Yhteys työhönpääsyyn voi olla erilainen sen mukaan, onko lausunnot esitetty vakavassa lähetyksessä, johon osallistuu työnantajia ja toimittajia, vai ironialla kyllästetyssä poliittisessa satiiriohjelmassa.

38.

Voidaanko katsoa, että pääasiassa esitetyn kaltaiset lausunnot, kun käynnissä ei ollut työhönottomenettelyä, kuuluvat direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ”työn harjoittamisen” soveltamisalaan?

39.

Tässä säännöksessä säädetään, että syrjintää on vältettävä, kun kyse on ”valintaperusteista”, ”työhönottoperusteista” ja ”uralla etenemisestä”. Siinä ei kuitenkaan määritellä, mitä ”työn harjoittamisella” tarkoitetaan.

40.

Sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät kuitenkin, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti ja että tässä tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja kyseisellä lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä. ( 12 )

41.

Direktiivissä 2000/78 konkretisoidaan siten sen kattamalla alalla yleinen syrjintäkiellon periaate, joka sittemmin on vahvistettu perusoikeuskirjan 21 artiklassa. ( 13 ) Direktiivillä itsellään ei ole luotu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta työssä ja ammatissa. Näihin syrjintämuotoihin liittyvää kieltoa koskeva periaate pohjautuu, kuten käy ilmi mainitun direktiivin johdanto-osan kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta, erilaisiin kansainvälisiin asiakirjoihin ja jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen. ( 14 ) Direktiivin tavoitteena on toteuttaa jäsenvaltioissa yhdenvertaisen kohtelun periaate luomalla yleiset puitteet syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa, jotta kaikille voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet ja jotta kansalaiset voivat osallistua täysmittaisesti talous-, kulttuuri- ja yhteiskunnalliseen elämään ja kehittyä henkilökohtaisesti. ( 15 )

42.

Kun otetaan huomioon direktiivin 2000/78 tavoite ja sillä suojattavien oikeuksien luonne, sen soveltamisalaa ei voida määritellä suppeasti. ( 16 ) Tämä päätelmä pätee myös direktiivin käsitteisiin, joissa määritellään sen asiallinen soveltamisala, kuten työ, pääsy, ammatillinen ohjaus ja koulutus, työehdot, sosiaalinen suojelu ja sosiaalietuudet. Yhtäläinen kohtelu mahdollisuuksissa työnsaantiin tai itsenäiseen ammatinharjoittamiseen merkitsee kaiken sellaisen syrjinnän poistamista, joka johtuu jostakin säännöksestä, jolla estetään henkilön pääsy työhön tai ammattiin. ( 17 ) Työ ja ammatti ovat keskeisiä tekijöitä yhtäläisten mahdollisuuksien takaamisessa kaikille. ( 18 )

43.

Käsitteellä ”pääsy” (access) tarkoitetaan ”keinoa tai mahdollisuutta lähestyä jotakin paikkaa tai tulla johonkin paikkaan” (”means or opportunity to approach or enter a place”). ( 19 ) Kun kyse on ”työhönpääsystä”, käsite kattaa edellytykset, perusteet, välineet ja keinot saada palkattua työtä. Jos työnantaja päättää olla ottamatta työhön tiettyjä henkilöitä heidän (oletetun) sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi, kyse on työhön liittyvästä (negatiivisesta) syrjivästä valintaperusteesta. Tällainen tilanne kuuluu selvästi direktiivin 2000/78 soveltamisalaan.

44.

Kuten kollegani julkisasiamies Poiares Maduro on todennut, mahdollisuudella työhön ja ammatilliseen kehittymiseen on ”perustavanlaatuinen merkitys jokaiselle yksilölle, ei pelkästään elannon hankkimiskeinona vaan myös tärkeänä itsensä toteuttamisen ja kykyjen käyttämisen keinona. Se, joka syrjii epäilyttävän luokittelun piiriin kuuluvaa yksilöä, riistää tältä oikeudettomasti varteenotettavia vaihtoehtoja. Tästä seuraa, että kyseisen henkilön kyky elää itsenäistä elämää vaarantuu vakavasti, koska hänen elämänsä merkittävä osa-alue ei muotoudu hänen omien valintojensa, vaan jonkun toisen ennakkoluulojen perusteella. Kun syrjivä taho kohtelee näihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä huonommin heidän ominaisuuksiensa vuoksi, hän estää heitä käyttämästä itsemääräämisoikeuttaan. Tässä kohdin on oikein ja kohtuullista puuttua asiaan syrjinnän vastaisella lainsäädännöllä. Arvostamalla yhdenvertaisuutta ja sitoutumalla itse toteuttamaan yhdenvertaisuutta lainsäädännön välityksellä tähtäämme siihen, että jokaisella säilyvät edellytykset itsenäiseen elämään”. ( 20 )

45.

Vaikka siinä ei suoraan käsitellä nyt kyseessä olevaa kysymystä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä saadaan jo jonkin verran opastusta siitä, mitä tarkoitetaan mahdollisuuksilla työhön.

46.

Sukupuoleen perustuvan syrjinnän tapauksissa unionin tuomioistuin on antanut laajan merkityksen käsitteelle ”mahdollisuudet työhön”. Näin ollen se on todennut, että ”käsite ’mahdollisuudet työhön’ ei tarkoita ainoastaan ennen työsuhteen syntymistä vallinneita oloja” vaan myös tekijöitä, jotka vaikuttavat henkilön päätökseen siitä, hyväksyykö hän työtarjouksen vai ei. ( 21 )

47.

Asiassa Feryn, joka koski direktiivin 2000/43 tulkintaa, yhtiön johtaja esitti julkisuudessa lausumia, joissa todettiin, että hänen yrityksensä etsi palvelukseen ovien asentajia, mutta hän ei voinut palkata ”maahanmuuttajia”, koska asiakkaat olivat haluttomia päästämään heitä asennustöiden ajaksi kotiinsa. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan ”tällaisia tosiseikkoja, jotka ovat omiaan luomaan olettaman syrjivästä työhönottopolitiikasta, voivat olla työnantajan lausumat, joilla hän julkisesti tekee tiettäväksi, ettei hän ota työhönottopolitiikkansa puitteissa palvelukseensa tiettyä etnistä alkuperää tai rotua olevia työntekijöitä”. Se, että työnantaja ilmoittaa julkisesti, ettei hän ota palvelukseensa tiettyä etnistä alkuperää tai rotua olevia työntekijöitä – mikä on ilmeisen selvästi omiaan heikentämään merkittävästi tiettyjen hakijoiden halukkuutta hakea kyseistä paikkaa ja täten omiaan estämään heidän pääsyään työmarkkinoille – merkitsee välitöntä syrjintää, joka ei edellytä sitä, että yksilöidään henkilö, joka väittää joutuneensa tällaisen syrjinnän kohteeksi. ( 22 )

48.

Lähempänä tarkasteltavana olevaa tilannetta on Asociaţia Accept, joka – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – koski direktiivin 2000/78 tulkintaa. Kyseisessä asiassa FC Steauan merkittävä osakkeenomistaja, joka oli toiminut klubin ”pankkina”, oli ilmoittanut tiedotusvälineille antamassaan haastattelussa, joka koski ammattilaisjalkapalloilija X:n mahdollista siirtoa, että hän ei hyväksyisi joukkueeseensa homoseksuaalia. Jalkapalloseura ei ollut aloittanut neuvotteluja ottaakseen töihin homoseksuaaliksi esitetyn jalkapalloilija X:n. Jalkapalloseura ei kuitenkaan ottanut kyseistä pelaajaa töihin luultavasti tämän sukupuolisen suuntautumisen vuoksi. ( 23 )

49.

Unionin tuomioistuin katsoi, että kyseisessä pääasiassa kyseessä olleiden kaltaisten tosiseikkojen perusteella voitiin olettaa tapahtuneen direktiivissä 2000/78 tarkoitettua syrjintää. Tähän toteamukseen ei vaikuttanut se seikka, ”ettei ammattijalkapalloilijoiden työhönottojärjestelmä perustu julkiseen tarjoukseen tai sellaisen valintamenettelyn päätteeksi käytäviin suoriin neuvotteluihin, joka edellyttäisi hakemusten tekemistä ja niiden esivalintaa sen mukaan, kiinnostavatko ne työnantajaa”. Lisäksi vastaajana oleva työnantaja ei ”voi kumota sellaisia tosiseikkoja, joiden nojalla voidaan olettaa, että se harjoittaa syrjivää työhönottopolitiikkaa, vain väittämällä, että lausunnot, joissa vihjataan homofobisen työhönottopolitiikan olemassaoloon, on esittänyt henkilö, joka – vaikka hän esiintyy ja näyttää toimivan tärkeissä tehtävissä kyseisen työnantajan toiminnassa – ei ole oikeudellisesti toimivaltainen toteuttamaan sen puolesta sitovia toimia työhönoton alalla”. Se seikka, että kyseinen työnantaja ”ei ole selvästi sanoutunut irti kyseisistä lausunnoista, on seikka, jonka asiaa käsittelevä tuomioistuin voi ottaa huomioon, kun se tekee tosiseikkoja koskevan kokonaisarvion”. Sillä, kuinka kyseiset suojatut ryhmät ovat voineet ymmärtää nämä lausunnot, voi myös olla merkitystä kyseessä olevien lausuntojen kokonaisarvioinnin kannalta. Lisäksi se seikka, että ammattijalkapalloseura ei ole aloittanut neuvotteluja ottaakseen töihin homoseksuaaliksi esitetyn urheilijan, ”ei sulje pois mahdollisuutta, että tosiseikkoja, joiden nojalla voidaan olettaa kyseisen seuran harjoittaneen syrjintää, voidaan pitää toteen näytettyinä”. ( 24 )

50.

Siksi katson, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevan käsitteen ”työn harjoittaminen” (työhönpääsy) ulottuvuutta koskevat seuraavat periaatteet: i) tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti koko Euroopan unionissa; ii) kun otetaan huomioon direktiivin 2000/78 tavoite ja sillä suojattavien oikeuksien luonne, tämän käsitteen ulottuvuutta ei voida määritellä suppeasti; iii) julkiset lausunnot, joiden mukaan tiettyyn suojattuun ryhmään kuuluvia henkilöitä ei oteta töihin, ovat ilmeisen selvästi omiaan heikentämään tiettyjen hakijoiden halukkuutta hakea kyseistä paikkaa ja estämään heidän pääsynsä työmarkkinoille; iv) työhönottotapa ei ole merkityksellinen (riippumatta siitä, onko kyseessä avoimia toimia koskeva ilmoitus, valintamenettely jne.); v) mikäli valintaperusteita koskevan syrjivän lausunnon esittäneen henkilön voidaan kohtuudella katsoa voivan vaikuttaa mahdolliseen työnantajaan, sillä ei myöskään ole merkitystä, ettei hän ole oikeudellisesti toimivaltainen toteuttamaan tosiasiallisen työnantajan puolesta sitovia toimia työhönoton alalla; vi) se seikka, ettei työnantaja ole aloittanut neuvotteluja ottaakseen töihin suojatun ryhmän jäseneksi esitetyn henkilön, ei sulje pois mahdollisuutta, että syrjintä voidaan näyttää toteen; ja vii) syrjinnän toteaminen ei riipu siitä, voidaanko henkilö, joka katsoo joutuneensa syrjinnän kohteeksi, yksilöidä. Muut merkitykselliset tekijät, jotka voidaan ottaa huomioon, ovat se, irtisanoutuuko tosiasiallinen työnantaja selvästi kyseisistä lausunnoista, ja kyseisten suojattujen ryhmien näkemys.

51.

Tätä taustaa vasten on kysyttävä, miten kiinteä yhteyden on oltava varsinaiseen työhönottomenettelyyn, jotta pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten syrjivien lausuntojen voidaan katsoa kuuluvan direktiivin 2000/78 soveltamisalaan?

52.

Mielestäni puhtaasti hypoteettinen yhteys ei riitä. Oletetaan esimerkiksi, että henkilö toteaa, että ”jos olisin asianajaja, en koskaan ottaisi omaan asianajotoimistooni töihin HLBTI-henkilöä”. Jos tällaisen lausunnon esittäjä on enemminkin arkkitehti kuin asianajaja eikä hän työskentele asianajotoimistossa missään tehtävässä, kyseisellä lausunnolla, niin valitettava kuin se onkin, ei ole mitään todellista yhteyttä työhönpääsyyn. Näin on myös siinä tapauksessa, että henkilö, jolla ei ole puutarhaa eikä mitään mahdollisuutta hankkia sellaista, toteaa, ettei hän koskaan ottaisi töihin HLBTI-puutarhuria. Tällaisia esimerkkejä on paljon. Syrjivän lausunnon ja mahdollisen työhönpääsyn välinen yhteys voi olla läheinen tai etäinen sen mukaan, miten ne on muodostettu.

53.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtamieni periaatteiden perusteella voidaan kuitenkin laatia (ei-tyhjentävä) luettelo perusteista, joilla määritetään, milloin syrjivillä lausunnoilla on riittävä yhteys työhönpääsyyn, jotta ne voivat kuulua direktiivin 2000/78 soveltamisalaan.

54.

Lausunnot esittävän henkilön asema ja toimivalta on näin ollen tutkittava. Tämän henkilön on oltava joko tosiasiallinen mahdollinen työnantaja tai henkilö, jolla on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi mahdollisen työnantajan työhönottopolitiikkaan, tai häntä on voitava ainakin kohtuudella pitää henkilönä, joka kykenee siihen merkittävästi vaikuttamaan, vaikka hän ei voikaan toteuttaa työnantajaa oikeudellisesti sitovia toimia työhönoton alalla.

55.

Lisäksi on otettava huomioon esitettyjen lausuntojen luonne ja sisältö. Niiden on koskettava työtä, joka liittyy mahdollisen työnantajan tai lausunnot esittävän henkilön toimialaan – eli alaan, jolle henkilö todennäköisesti rekrytoidaan. Tällaisista lausunnoista on käytävä ilmi työnantajan aikomus syrjiä suojellun ryhmän jäseniä. Lisäksi niiden on oltava omiaan heikentämään suojeltuun ryhmään kuuluvien henkilöiden halukkuutta hakea paikkaa jos ja kun kyseisellä mahdollisella työnantajalla on työpaikka haettavana. Mielestäni tässä yhteydessä olisi oltava kumottavissa oleva olettama siitä, että mahdollinen työnantaja haluaa enemmin tai myöhemmin rekrytoida, ja kun hän tekee niin, hän soveltaa syrjivää perustetta, jonka hän on julkisesti todennut olevan osa työhönottopolitiikkaansa. Tämän olettaman kumoaminen missä tahansa konkreettisessa työhönottotilanteessa on siten mahdollisen työnantajan asia. ( 25 )

56.

Myös asiayhteys, jossa lausunnot esitettiin, on merkityksellinen. Olivatko ne yksityisiä lausuntoja (jotka esitettiin esimerkiksi päivällisellä puhujan kumppanille) tai julkisia lausuntoja (jotka esitettiin suorassa lähetyksessä ja toistettiin sosiaalisessa mediassa, mikä on vieläkin pahempaa). Torjun ehdottomasti väitteen, jonka mukaan humoristista lausumaa ei voida katsoa syrjiväksi tai jonka mukaan tällainen lausuma on hyväksyttävä. Huumori on voimakas väline, jota voidaan liian helposti käyttää väärin. On helppo kuvitella, millainen jäätävä vaikutus mahdollisen työnantajan HLBTI-hakijoiden läsnä ollessa kertomilla homofobisilla ”vitseillä” on.

57.

Lopuksi on tutkittava, missä määrin esitettyjen lausuntojen luonne, sisältö ja asiayhteys voivat heikentää suojeltuun ryhmään kuuluvien henkilöiden halukkuutta hakea työtä kyseiseltä työnantajalta. Kuten julkisasiamies Poiares Maduro totesi ratkaisuehdotuksessaan Feryn, ”kaikissa työhönottomenettelyissä suurin ’valinta’ tapahtuu paikkaa hakevien ja hakematta jättävien välillä. Kenenkään ei voida kohtuudella olettaa hakevan työpaikkaa, mikäli hän tietää ennakolta, että hänellä ei rotunsa tai etnisen alkuperänsä johdosta ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi. Niinpä työnantajan julkinen lausuma siitä, että tiettyyn rotuun tai etniseen alkuperään kuuluvien henkilöiden ei tarvitse hakea paikkaa, ei ole missään nimessä vaikutukseltaan hypoteettinen. Se, että tätä ei pidettäisi syrjivänä toimena, merkitsisi sen sosiaalisen tosiasian huomiotta jättämistä, että tällaisilla lausumilla on väistämättä nöyryyttävä ja masentava vaikutus sellaisiin kyseistä alkuperää oleviin henkilöihin, jotka haluavat osallistua työmarkkinoihin, ja erityisesti niihin henkilöihin, jotka olisivat olleet kiinnostuneita työskentelemään kyseessä olevan työnantajan palveluksessa”. ( 26 )

58.

Unionin tuomioistuimelle esitetyistä tiedoista ilmenee, että NH on vanhempi asianajaja ja että hänen esittämänsä lausunnot koskevat hänen omaa asianajotoimistoaan. Hän ilmaisi selvästi (negatiivisen) valintaperusteen, jolla syrjittäisiin mahdollisia homoseksuaalisia hakijoita. Hän esitti lausuntonsa julkisesti radiossa. Ne ovat levinneet laajalti – Italian hallitus on istunnossa todennut, että ne löytyvät helposti internetistä. Nämä lausunnot olivat omiaan heikentämään mahdollisten homoseksuaalisten työnhakijoiden halukkuutta hakea työtä asianajajina tai avustavana henkilöstönä kyseisestä asianajotoimistosta.

59.

Totean, että pääasiassa esitetyn kaltaiset lausunnot voivat kuulua direktiivin 2000/78 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on selvittää ja arvioida yksityiskohtaisemmin asiaan liittyvät tosiseikat lopullisen kannan muodostamiseksi. ( 27 )

60.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko NH:n lausuntoja suojata sananvapauden nojalla, mutta täsmentää kuitenkin, että lainsäädäntöä, jolla torjutaan syrjintää työssä ja ammatissa, ei voida pitää puuttumisena tähän vapauteen.

61.

Sananvapaus (11 artiklan 1 kohta), oikeus työhön (15 artiklan 1 kohta) ja syrjintäkiellon periaate (21 artiklan 1 kohta) ovat kaikki perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia. Sananvapaus on eräs demokraattisen yhteiskunnan keskeisistä perustoista. Sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia tietoja tai ajatuksia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät. ( 28 ) Sananvapautta voidaan kuitenkin rajoittaa. ( 29 )

62.

Unionin lainsäätäjä on mielestäni tehnyt selkeän valinnan antaessaan direktiivin 2000/78. Lausuntoja, jotka ovat syrjiviä ja jotka kuuluvat direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, ei voida oikeuttaa vetoamalla sananvapauteen. Työnantaja ei näin ollen voi todeta, ettei se ottaisi töihin HLBTI-henkilöitä tai vammaisia henkilöitä tai kristittyjä tai muslimeja tai juutalaisia, ja vedota tämän jälkeen sananvapauteen puolustautuakseen. Esittäessään tällaisen lausunnon hän ei käytä oikeuttaan sananvapauteen. Hän ilmaisee syrjivää työhönottopolitiikkaa.

63.

Oliko unionin lainsäätäjän tekemä valinta hyväksyttävä?

64.

Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan, jos näistä rajoituksista säädetään lailla, jos niissä kunnioitetaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien olennaista sisältöä ja jos ne suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti Euroopan unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia. ( 30 )

65.

Nämä edellytykset täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa.

66.

Ensinnäkin sanavapauden rajoituksista säädetään laissa, nimittäin direktiivissä 2000/78.

67.

Toiseksi, kuten Kreikan hallitus on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, direktiiviin 2000/78 perustuvat sananvapauden rajoitukset voidaan perustella direktiivin tavoitteilla eli yhdenvertaisella kohtelulla työssä ja ammatissa sekä työllisyyden ja sosiaalisen suojelun korkealla tasolla, ja rajoitukset ovat tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa, joka on ilmaus perusoikeudesta saada suojaa syrjintää vastaan, on Euroopan unionin tunnustama yleisen edun mukainen tavoite.

68.

Kolmanneksi on todettava, että vaikka direktiivin tavoitteiden toteuttaminen voi rajoittaa sananvapautta, rajoittaminen ei ole omiaan loukkaamaan tämän oikeuden keskeistä sisältöä. Direktiivissä 2000/78 kielletään ainoastaan syrjivien näkemysten esittäminen rajoitetussa asiayhteydessä, nimittäin työssä ja ammatissa.

69.

Neljänneksi on huomautettava, että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan. Direktiivin 2000/78 soveltamisala on määritelty 1 artiklassa (joissa luetellaan kielletyn syrjinnän perusteet) ja 3 artiklassa (joissa määritellään kyseisen direktiivin henkilöllinen ja aineellinen soveltamisala). Kiellettyjä ovat ainoastaan sellaiset lausunnot, jotka aiheuttavat syrjintää työssä ja ammatissa. Tämä sananvapauteen puuttuminen ei mene pidemmälle kuin direktiivin tavoitteiden toteuttamiseksi on tarpeen ja asianmukaista. ( 31 )

70.

Tämä tulkinta on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. ( 32 ) Koska sananvapauden käyttöön ”liittyy velvollisuuksia ja vastuuta”, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan sille voidaan asettaa rajoituksia ”muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi”, kunhan niistä on ”säädetty laissa” ja ne ovat ”välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa”. Tuomiossa Vejdeland ym. vastaan Ruotsi henkilöiden ryhmä tuomittiin sellaisten lehtisten jakamisesta koulussa, jossa ilmaistiin halveksuntaa homoseksuaaleja kohtaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa taattuun sananvapauteen puuttuminen oli perusteltua kyseisen sopimuksen 10 artiklan 2 kohdan perusteella. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on yhtä vakavaa kuin rotuun, alkuperään tai väriin perustuva syrjintä. Se hyväksyi Ruotsin korkeimman oikeuden ratkaisun, jossa tunnustettiin ”kantajien oikeus ilmaista näkemyksiään, kun samalla painotetaan, että vapauksiin ja oikeuksiin liittyy myös velvollisuuksia; yksi tällainen velvollisuus on mahdollisuuksien mukaan välttää lausumia, jotka loukkaavat epäoikeutetusti toisia ja rikkovat heidän oikeuksiaan, [ja] todettiin, että lehtisissä esitetyt lausumat olivat tarpeettoman loukkaavia”. ( 33 )

71.

Katson näin ollen, että välitöntä syrjintää työssä ja ammatissa merkitsevien lausuntojen kieltäminen direktiivin 2000/78 nojalla ei voida pitää sananvapauteen puuttumisena, joka loukkaa perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa taattuja oikeuksia.

72.

Olen todennut, että mielestäni NH:n radio-ohjelmassa esittämät lausunnot merkitsevät sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa välitöntä syrjintää. ( 34 ) Sellaisena ne ovat sen tyyppisiä lausuntoja, jotka ovat kiellettyjä direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan. Välittömän syrjinnän tapauksessa poikkeukset ovat mahdollisia ainoastaan, jos kyse on ammatillisista vaatimuksista (4 artikla), oikeutetusta ikään perustuvasta erilaisesta kohtelusta (6 artikla), positiivisesta toiminnasta ja erityistoimenpiteistä (7 artikla) ja toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen muun muassa muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi (2 artiklan 5 kohta).

73.

Yksikään osapuoli ei ole väittänyt, että 4, 6 tai 7 artiklassa säädettyjä poikkeuksia voitaisiin soveltaa, ja mielestäni ne eivät selvästikään ole merkityksellisiä. Koska 2 artiklan 5 kohdasta keskusteltiin istunnossa, tarkastelen sitä tässä lyhyesti.

74.

Unionin tuomioistuimen mukaan ”tämän säännöksen antaessaan unionin lainsäätäjä on työn ja ammatin harjoittamisen osalta halunnut estää ja sovitella sitä konfliktia, joka syntyy yhtäältä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja toisaalta demokraattisen yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien yleisen järjestyksen, turvallisuuden ja kansanterveyden suojaamisen, rikollisuuden estämisen sekä yksilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamisen tarpeiden välillä. Unionin lainsäätäjä on päättänyt, että tietyissä direktiivin 2000/78 2 artiklan 5 kohdassa luetelluissa tapauksissa tässä direktiivissä vahvistettuja periaatteita ei sovelleta toimenpiteisiin, jotka johtavat johonkin tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun syyhyn perustuvaan erilaiseen kohteluun, edellyttäen kuitenkin, että nämä toimenpiteet ovat ’tarpeen’ edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.” ( 35 ) Koska 2 artiklan 5 kohta on poikkeus syrjintäkiellon periaatteesta, sitä on tulkittava suppeasti. ( 36 )

75.

Mielestäni 2 artiklan 5 kohdan mukaista poikkeusta ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Ensinnäkin on todettava, ettei asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä, jolla kyseinen poikkeus pantaisiin täytäntöön, ole yksilöity. Toiseksi, vaikka tällaista lainsäädäntöä olisikin annettu (vaikka näin ei ole), en ymmärrä, miten työhönpääsyä estävien lausuntojen salliminen voitaisiin mahdollisesti tulkita olevan ”tarpeen””demokraattisen yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien yksilöiden oikeuksien ja vapauksien suojaamiseksi”. ( 37 )

76.

Tästä seuraa, ettei nyt käsiteltävässä asiassa voida soveltaa mitään direktiivissä 2000/78 säädettyä välittömän syrjinnän kieltoa koskevaa mahdollista poikkeusta.

77.

Kaikki edellä esitetyt seikat huomioon ottaen katson, että haastatellun esittämät huomautukset radio-ohjelmassa, jossa hän oli todennut, että hän ei koskaan ottaisi homoseksuaaleja asianajotoimistonsa palvelukseen tai haluaisi työskennellä heidän kanssaan, voivat kuulua direktiivin 2000/78 soveltamisalaan, koska ne ovat omiaan estämään työhönpääsyä. Jos näitä lausuntoja ei ole esitetty käynnissä olevan työhönottomenettelyn yhteydessä, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko yhteys työhönpääsyyn hypoteettinen, kun otetaan huomioon nämä lausunnot esittäneen henkilön asema ja toimivalta, näiden lausuntojen luonne, sisältö ja asiayhteys sekä se, missä määrin tällaiset lausunnot voivat heikentää suojeltuun ryhmään kuuluvien henkilöiden halukkuutta hakea työtä kyseiseltä työnantajalta. Työhönpääsyyn liittyvää välitöntä syrjintää merkitsevien lausuntojen kieltämistä direktiivin 2000/78 2 ja 3 artiklan nojalla ei voida pitää sananvapauteen puuttumisena, joka loukkaa perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa taattuja oikeuksia.

78.

On muistutettava, että Associazione on asianajajien yhdistys, jonka tarkoituksena on sääntöjensä mukaan ”edistää osaltaan ja syventää [HLBTI-henkilöiden] kulttuuria ja heidän oikeuksiensa kunnioittamista” sekä perustaa asianajajien verkko, jossa tarjotaan oikeussuojaa HLBTI-henkilöille ja nostetaan edustajakanteita heidän puolestaan kansallisissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko tällaisella yhdistyksellä direktiivin 2000/78 9 artiklan 2 kohdan nojalla automaattisesti oikeus ajaa myös vahingonkorvauskannetta tuomioistuimessa olosuhteissa, joissa väitetään esiintyvän sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

79.

Tämä kysymys herättää kolme kysymystä. Onko yhdistyksellä ensinnäkin oikeus ajaa kannetta direktiivin 2000/78 mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi, vaikka yksilöitävissä olevaa uhria ei ole? Toiseksi, onko olemassa erityisiä perusteita, jotka yhdistyksen on täytettävä, jotta sillä olisi oikeus ajaa kannetta, ja jos näin on, mitkä ovat nämä perusteet? Kolmanneksi, kuuluuko yhdistyksen mahdollisuuteen nostaa kanne direktiivin 2000/78 mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi myös mahdollisuus nostaa vahingonkorvauskanne, vaikka yksilöitävissä olevaa uhria ei ole?

80.

Direktiivin 2000/78 9 artiklassa vahvistetaan perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen henkilö, joka katsoo tulleensa kohdelluksi väärin syrjinnän takia, voi vedota oikeuksiinsa. ( 38 ) Tässä säännöksessä käyttöön otettu oikeus panna täytäntöön direktiivin mukaiset oikeudet on paitsi kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleensa kohdelluksi väärin, myös –9 artiklan 2 kohdan mukaisesti – yhdistysten, joilla on oikeutettu intressi ja jotka voivat aloittaa oikeudellisen tai hallinnollisen menettelyn kantajan puolesta tai häntä tukeakseen tämän suostumuksella.

81.

Tämä sanamuoto ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että yhdistykset eivät voi ryhtyä toimiin ilman yksilöitävissä olevaa kantajaa. Direktiivin tavoitetta saada aikaan sellaiset olosuhteet, jotka edistävät kansalaisten täysimittaista osallistumista talous-, kulttuuri- ja yhteiskunnalliseen elämään, olisi vaikea saavuttaa, jos direktiivin 2000/78 soveltamisala rajoitettaisiin ainoastaan tilanteisiin, joissa työpaikkaa tavoitellut epäonninen hakija, joka katsoo joutuneensa välittömän syrjinnän uhriksi, on ryhtynyt oikeustoimiin työnantajaa vastaan. ( 39 )

82.

Direktiivin 2000/78 8 artiklan 1 kohdassa, joka koskee vähimmäisvaatimuksia, otetaan käyttöön suojelun tason säilyttämistä koskeva säännös, joka koskee niitä jäsenvaltioita, jotka haluavat pitää voimassa tai ottaa käyttöön korkeampitasoisen suojan kuin direktiivissä taataan. ( 40 ) Siinä säädetään, että tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole missään tapauksessa peruste alentaa jäsenvaltioissa jo saavutettua syrjinnänvastaisen suojan tasoa direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. ( 41 )

83.

Unionin tuomioistuin on jo tulkinnut 8 artiklan 1 kohtaa yhdessä 9 artiklan 2 kohdan kanssa siten, että direktiivi 2000/78 ei millään muotoa ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössä, että yhdistyksillä, joilla on oikeutettu intressi varmistaa kyseisen direktiivin noudattaminen, on oikeus aloittaa oikeudellinen tai hallinnollinen menettely tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi ilman, että ne toimivat tietyn syrjinnästä väitetysti kärsineen henkilön puolesta tai vaikka tällaista henkilöä ei voitaisi yksilöidä. ( 42 ) Tuomiossa Asociaţia Accept unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että hallituksista riippumaton, homo-, bi- ja transseksuaalien oikeuksia ajava järjestö voi nostaa kanteen ja vaatia muun muassa rahamääräisen seuraamuksen tuomitsemista jalkapalloseuralle ja yhdelle sen osakkaalle sen perusteella, että ammattijalkapalloilijaa ei otettu töihin, koska hänen oletettiin olevan homoseksuaali.

84.

Tämä lähestymistapa vastaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön yleistä suuntausta. Sama ratkaisu annettiin nimittäin tuomiossa Feryn. Kyseisessä asiassa direktiivin 2000/43 13 artiklan mukaisesti nimetty belgialainen elin, jonka tehtävänä on edistää yhdenvertaista kohtelua, pyysi belgialaisia työtuomioistuimia toteamaan, että Ferynin työhönottopolitiikka oli syrjivää. Yhteisöjen tuomioistuin totesi ensinnäkin, että koska välittömän syrjinnän olemassaolo ei edellytä sitä, että asiassa voidaan yksilöidä henkilö, joka väittää joutuneensa tällaisen syrjinnän kohteeksi, ja toiseksi, että koska direktiivissä 2000/43 on niin sanottu vähimmäisvaatimuksia koskeva säännös (joka on samankaltainen kuin direktiivin 2000/78 8 artiklan 1 kohta), direktiivi ei ole millään muotoa esteenä sille, että jäsenvaltiot tunnustavat, että yhdistyksillä, joilla on oikeutettu intressi varmistaa kyseisen direktiivin noudattaminen, on oikeus ryhtyä menettelyihin, ilman että ne toimivat tietyn syrjinnästä väitetysti kärsineen henkilön puolesta, tai vaikka tällaista henkilöä ei voitaisi yksilöidä. ( 43 )

85.

Direktiivin 2000/78 9 artiklan 2 kohdasta ja 8 artiklan 1 kohdasta – sellaisina kuin niitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä – seuraa, että jäsenvaltioita ei kielletä myöntämästä muita mahdollisuuksia oikeudellisiksi täytäntöönpanokeinoiksi. Minusta vaikuttaa siltä – mutta tämän arviointi kuuluu yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle – että asetuksen nro 216/2003 5 §:n 2 momentissa tehdään juuri näin, kun siinä nimenomaisesti tunnustetaan 1 momentissa määriteltyjen yhdistysten ”oikeus ajaa kannetta kollektiivisen syrjinnän tapauksessa, jos henkilöt, joita syrjintä suoraan ja välittömästi loukkaa, eivät ole yksilöitävissä”.

86.

Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että yhdistysten oikeutta ajaa kannetta direktiivin 2000/78 soveltamisalaan kuuluvissa syrjintäasioissa säännellään Italiassa asetuksen nro 216/2003 5 §:n 1 momentissa, jonka mukaan ”ammattijärjestöillä, yhdistyksillä ja järjestöillä, jotka edustavat loukattua oikeutta tai intressiä” on oikeus ajaa kannetta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kansallinen lainsäätäjä ei ole vahvistanut tältä osin lisäperusteita, toisin kuin muilla aloilla toimivien yhdistysten osalta. Näin ollen järjestön oikeutettu intressi asiassa on tutkittava tapauskohtaisesti.

87.

NH väittää, että Associazionen ei voida katsoa edustavan HLBTI-henkilöiden etua ja että sillä ei näin ollen ole asiavaltuutta nyt käsiteltävässä asiassa. Associazione on ryhmittymä, jossa on noin 100 asianajajaa, jotka eivät itse ole HLBTI-henkilöitä. Sen tavoitteena on edistää HLBTI-henkilöiden oikeuksia ja kulttuuria ja varmistaa, että heillä on oikeudellinen edustaja. Kyseisen yhdistyksen voittoa tavoittelematon luonne ei ole varma.

88.

Direktiivin 2000/78 9 artiklan 2 kohdan mukaan ainoana edellytyksenä sille, että yhdistyksellä on asiavaltuus, on se, että sillä on oikeutettu intressi sen varmistamiseksi, että direktiivin säännöksiä noudatetaan.

89.

Asiassa Asociaţia Accept unionin tuomioistuin tutki direktiivin 2000/78 9 artiklan 2 kohtaa 8 artiklan 1 kohdan valossa ja totesi, että kyseinen säännös ”ei millään muotoa ole esteenä sille, että jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössään, että yhdistyksillä, joilla on perusteltu intressi varmistaa kyseisen direktiivin noudattaminen, on oikeus aloittaa oikeudellinen tai hallinnollinen menettely tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi ilman, että ne toimivat tietyn syrjinnästä väitetysti kärsineen henkilön puolesta, tai vaikka tällaista henkilöä ei voitaisi yksilöidä”. ( 44 ) Tässä toteamuksessa tehdään myös ero yhdistysten asiavaltuuden direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi ja sellaisen kanteen välillä, jonka kuka tahansa voi nostaa yleisen edun nimissä (actio popularis).

90.

Direktiivissä viitataan tältä osin nimenomaisesti kansalliseen oikeuteen. Jos asiassa ei ole kantajaa tai yksilöitävissä olevaa uhria, yhdistysten asiavaltuutta ei säännellä unionin lainsäädännössä. ( 45 ) Aineelliset oikeudet ja velvollisuudet, joiden täytäntöönpanoa ne vaativat, perustuvat kuitenkin direktiiviin 2000/78.

91.

Tältä osin nyt käsiteltävä asia eroaa tuomiosta Julián Hernández ym. ( 46 ) Unionin tuomioistuin tulkitsi kyseisessä tuomiossa direktiivin 2008/94 ( 47 ) 11 artiklan 1 kohtaa, jossa todetaan, että tällä direktiivillä ”ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa tai antaa lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka ovat työntekijöille edullisempia kuin tässä direktiivissä säädetään”. Unionin tuomioistuin katsoi, että tällä säännöksellä ei anneta jäsenvaltioille valtuuksia säätää säännöksiä unionin oikeuden nojalla vaan pelkästään tunnustetaan jäsenvaltioiden valta säätää työntekijöiden kannalta edullisempia säännöksiä direktiivillä luotujen puitteiden ulkopuolella. ( 48 ) Kansallista oikeussääntöä, jossa säädetään sellaisesta työntekijöiden kannalta paremmasta suojasta, joka perustuu (direktiivin 2008/94 11 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistettuun ja) yksinomaan jäsenvaltioille kuuluvaan toimivaltaan, ei näin ollen voitu pitää direktiivin soveltamisalaan kuuluvana säännöksenä. ( 49 )

92.

Nyt käsiteltävässä asiassa sen sijaan kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään menettelyllisestä oikeudesta (asiavaltuus) unionin oikeuteen perustuvien aineellisten oikeuksien täytäntöönpanemiseksi (suoja syrjinnältä). Tämä käynnistää menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen sekä siihen liittyvien vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden soveltamisen.

93.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että koska unioni ei ole antanut säännöksiä, kunkin jäsenvaltion asiana on sisäisessä oikeusjärjestyksessään määrittää toimivaltaiset tuomioistuimet ja antaa menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet, kuitenkin siten, että nämä menettelysäännöt eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia luonteeltaan jäsenvaltion sisäisiä oikeussuojakeinoja (vastaavuusperiaate), eivätkä sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). ( 50 )

94.

Vastaavuusperiaate edellyttää, että kyseessä olevaa kansallista sääntöä sovelletaan samalla tavalla sekä unionin oikeuden rikkomiseen perustuviin oikeussuojakeinoihin että jäsenvaltion sisäisen oikeuden rikkomiseen perustuviin oikeussuojakeinoihin, joiden kohde ja peruste ovat samankaltaiset. Jotta voidaan selvittää, onko vastaavuusperiaatetta noudatettu nyt käsiteltävässä asiassa, kansallisen tuomioistuimen, joka ainoana tuomioistuimena voi suoraan tuntea työoikeuden alaan kuuluvia oikeussuojakeinoja koskevat menettelysäännöt, on arvioitava samankaltaisiksi väitettyjen, luonteeltaan jäsenvaltion sisäisten oikeussuojakeinojen kohde ja olennaiset piirteet. ( 51 )

95.

Tehokkuusperiaatteen soveltamisesta oikeuskäytännössä on katsottu, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysäännös unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottamalla huomioon tämän säännöksen merkitys koko tämän oikeudenkäynnin, sen kulun sekä sen erityispiirteiden kannalta eri kansallisissa elimissä. Tältä kannalta katsottuna on tarvittaessa otettava huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, kuten puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate ja oikeudenkäynnin moitteeton kulku. ( 52 )

96.

Edellä esitetystä seuraa, että i) sellaisten yhdistysten määrittäminen, joilla on oikeutettu intressi, on kansalliseen lainsäädäntöön kuuluva asia; ii) nämä yhdistykset panevat täytäntöön unionin oikeuteen perustuvia oikeuksia ja velvollisuuksia; iii) vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita on näin ollen noudatettava. Kansalliset tuomioistuimet ovat yksin toimivaltaisia arvioimaan näitä seikkoja.

97.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää arviointia varten selvennystä siitä, vastaavatko Associazionen (kuten edellä 78 kohdassa muistutettiin) tavoitteet sellaisen yhdistyksen tavoitteita, jolla on oikeutettu intressi panna täytäntöön direktiiviin 2000/78 perustuvat oikeudet ja velvollisuudet.

98.

Ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tosiseikkojen tarkastamisesta sovellettavan kansallisen lainsäädännön perusteella muuta johdu, minusta vaikuttaa siltä, että yhdistys, jolla on tällaiset tavoitteet, on nimenomaan sellainen yhdistys, jolla on oikeutettu intressi nostaa kanne tällaisissa olosuhteissa. Se on myös sentyyppinen yhdistys, jonka puoleen sukupuolisen suuntautumisen perusteella syrjitty henkilö kääntyisi, jos hän päättää nostaa kanteen konkreettisessa tapauksessa.

99.

Tältä osin NH:n väitteet, jotka koskevat Associazionen jäsenten lukumäärää, sitä seikkaa, että he ovat asianajajia ja asianajajaharjoittelijoita, sekä sitä, etteivät he itse ole HLBTI-henkilöitä, ovat täysin merkityksettömiä. Luonnonvaraisia lintuja ja niiden elinympäristöjä suojelevalta yleishyödylliseltä yhdistykseltä ei vaadita, että kaikilla sen jäsenillä on oltava siivet, nokka ja sulat. HLBTI-yhteisössä on paljon erinomaisia asianajajia, jotka puolustavat vakuuttavasti HLBTI-henkilöiden oikeuksia. Tämä ei merkitse sitä, että muut henkilöt, jotka eivät kuulu tähän yhteisöön – mukaan lukien asianajajat ja asianajajaharjoittelijat, joiden vaikuttimena on yksinkertaisesti pyyteettömyys ja oikeudenmukaisuuden taju – eivät voi liittyä tällaiseen yhdistykseen ja osallistua sen työhön ilman, että sillä vaarannetaan sen oikeus ajaa kannetta. NH:n väitteiden hyväksyminen heikentäisi arvokasta keinoa varmistaa riittävä oikeusturva ja vaarantaisi direktiivin tehokkaan vaikutuksen. ( 53 )

100.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa myös tietää, onko yhdistyksen, jolla on oikeutettu intressi, oltava voittoa tavoittelematon erityisesti unionin lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien loukkauksiin perustuvia kieltokanteita ja vahingonkorvausvaatimuksia koskeviin jäsenvaltioiden kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin sovellettavista yhteistä periaatteista 11.6.2013 annetun komission suosituksen valossa. ( 54 )

101.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka suositusten tarkoituksena ei olekaan synnyttää sitovia oikeusvaikutuksia, kansallisten tuomioistuinten on otettava suositukset huomioon, kun ne ratkaisevat niiden käsiteltäviksi saatettuja asioita, erityisesti silloin, kun niissä selvennetään suositusten toteuttamiseksi annettujen kansallisten säännösten tulkintaa tai kun niiden tarkoituksena on täydentää unionin sitovia säännöksiä. ( 55 )

102.

Suosituksen 4 kohdan a alakohdassa mainittua vaatimusta, jonka mukaan yhdistyksen on oltava voittoa tavoittelematon voidakseen panna vireille edustajakanteita, sovelletaan kuitenkin silloin, kun jäsenvaltiot nimeävät yhteisöjä, joilla on oikeus panna vireille edustajakanteita. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että asia ei ole näin Italiassa, jossa lainsäätäjä ei ole nimennyt tällaisia yhdistyksiä direktiiviin 2000/78 perustuvien oikeuksien täytäntöönpanemiseksi.

103.

Kreikan hallitus korostaa kirjallisissa huomautuksissaan sitä (mahdollista) vaaraa, että voittoa tavoitteleva yhdistys voi väärinkäyttää kanneoikeutta voittojensa lisäämiseksi, ja väittää, että tämä vaarantaisi direktiivin tavoitteiden saavuttamisen. Kaikkein ilmeisin vastaus on se, että kun otetaan huomioon oikeudenkäyntiin (ja ehkä erityisesti syrjintää koskevaan oikeudenkäyntiin) liittyvä epävarmuus, lähestymistapa, jossa nostetaan herkästi kanteita, olisi itsessään riskialtis strategia kaupallisesti toimivalle yhdistykselle. Kansallisen tuomioistuimen on myös tarvittaessa tarkastettava, noudattaako Associazione kyseessä olevien henkilöiden etujen suojaamista koskevia tavoitteitaan ja yhdistyksen asemaa koskevia sääntöjä. ( 56 )

104.

Katson, että kansallisen oikeuden asiana on määrittää perusteet, joiden on täytyttävä, jotta yhdistyksellä olisi oikeutettu intressi ajaa kanteita direktiivin 2000/78 mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpanemiseksi edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.

105.

Direktiivin 2000/78 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä kyseisen direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Siinä täsmennetään, että näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niihin saattaa kuulua korvausten maksaminen uhrille.

106.

Direktiivin 17 artiklassa edellytetään näin ollen, että jäsenvaltiot varmistavat, että niiden kansalliset oikeusjärjestelmät sisältävät tämän direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat oikeudelliset välineet, jotta siinä myönnettyjen oikeuksien oikeussuoja olisi tosiasiallista ja tehokasta. Siinä ei kuitenkaan velvoiteta jäsenvaltioita säätämään määrätyistä seuraamuksista, vaan niille jätetään vapaus valita eri vaihtoehdoista, jotka soveltuvat direktiivissä vahvistetun tavoitteen saavuttamiseen, kunhan vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan (ks. edellä 89–93 kohta).

107.

Unionin tuomioistuin on todennut, että ”direktiivin 2000/78 17 artiklassa edellytettyjen kansallisen oikeuden mukaisten seuraamusten on – – oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia silloinkin, kun syrjinnän välitöntä uhria ei ole olemassa”. ( 57 ) Niillä on ”mainitun direktiivin 9 artiklan täytäntöönpanemiseksi toteutettujen toimenpiteiden kanssa varmistettava muun muassa niihin perustuvien oikeuksien tosiasiallinen ja tehokas oikeussuoja – –. Seuraamusten on ankaruudeltaan oltava oikeassa suhteessa niillä rangaistavien loukkausten vakavuuteen nähden, ja niillä on erityisesti varmistettava todellinen varoittava vaikutus – – yleistä suhteellisuusperiaatetta kuitenkin noudattaen.” ( 58 ) Joka tapauksessa on todettava, että ”puhtaasti vertauskuvallista seuraamusta ei voida pitää yhteensoveltuvana direktiivin 2000/78 asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon kanssa. ( 59 )

108.

Yhteisöjen tuomioistuimen direktiiviin 2000/43 liittyvässä tuomiossa Feryn annetaan ohjeita, jotka ovat yhtä merkityksellisiä ja asianmukaisia direktiivin 2000/78 yhteydessä: ”– – jossa syrjinnän välitöntä uhria ei ole olemassa mutta jossa lakisääteisen valtuutuksen nojalla toimiva elin vaatii, että syrjintää todetaan tapahtuneeksi ja että siitä määrätään seuraamuksia, direktiivin 2000/43 15 artiklassa edellytettyjen kansallisen oikeuden mukaisten seuraamusten on niin ikään oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Nämä seuraamukset voivat tarvittaessa – ja jos se vaikuttaa pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen soveltuvalta – koostua siitä, että tuomioistuin tai toimivaltainen hallinnollinen viranomainen toteaa syrjintää tapahtuneen yhdistettynä riittävään tiedottamiseen, mistä aiheutuvat kustannukset määrätään vastaajan maksettavaksi. Seuraamukset voivat myös koostua työnantajalle kansallisen oikeuden sääntöjen mukaan osoitettavasta syrjivän menettelyn lopettamista koskevasta määräyksestä, johon tarvittaessa liittyy uhkasakko. Seuraamukset voivat myös koostua asiaa ajaneelle elimelle myönnettävästä vahingonkorvauksesta”. ( 60 )

109.

Tästä seuraa, että i) yhdistys, joka on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen ajamaan kannetta direktiivin 2000/78 mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien täytäntöönpanemiseksi, voi vaatia, että syrjinnästä määrätään seuraamuksia; ii) tämä pätee riippumatta siitä, voidaanko uhria yksilöidä; iii) direktiivissä 2000/78 ei säädetä erityisistä seuraamuksista, vaan asia jätetään kansallisen lainsäädännön tehtäväksi; iv) kansallisen lainsäädännön mukaisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia; ja v) seuraamukseksi voidaan määrätä vahingonkorvauksia. Käytettävissä olevista vahingonkorvauksista säädetään kansallisessa lainsäädännössä. En näe mitään periaatteellista syytä sille, miksi tällainen vahingonkorvaus ei voisi kattaa sekä aineellista että aineetonta vahinkoa, mukaan lukien henkinen kärsimys.

110.

Katson näin ollen, että direktiivin 2000/78 8 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklan 2 kohdassa sallitaan se, että kansallisessa lainsäädännössä myönnetään yhdistyksille, joilla on oikeutettu intressi, oikeus ajaa kannetta direktiivin 2000/78/EY mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi, vaikka yksilöitävissä olevaa uhria ei ole. Kansallisen oikeuden asiana on säätää perusteista, joilla määritetään, onko yhdistyksellä tällaista oikeutettua intressiä edellyttäen, että vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan. Yhdistys, jolla on oikeutettu intressi ajaa kannetta, voi vaatia, että syrjinnästä määrätään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan lukien vahingonkorvaus, kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin.

111.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa Corte suprema di cassazionen esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: