21.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/48

Kanne 15.6.2017 – SQ v. EIP

(Asia T-377/17)

(2017/C 277/70)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: SQ (edustajat: asianajajat N. Cambonie ja P. Walter)

Vastaaja: Euroopan investointipankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa osittain riidanlaisen päätöksen niiltä osin kuin pääjohtaja toteaa siinä virheellisesti ensinnäkin, että viestintäosaston johtajan kantajaan soveltamat käytännöt, joihin on viitattu raportin 20–24, 25, 31, 34, 46, 50 ja 51 kohdassa, eivät olleet työpaikkakiusaamista, toiseksi, ettei kyseistä johtajaa vastaan ole aloitettava kurinpitomenettelyä, ja kolmanneksi, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että kantajan joutumisen työpaikkakiusaamisen uhriksi on pysyttävä ehdottomasti salaisena;

—

velvoittaa EIP:n maksamaan hänelle vahingonkorvausta, koska, ensinnäkin, kantaja väittää kärsineensä aineettomia vahinkoja viestintäosaston johtajan työpaikkakiusaamisen johdosta riidanalaisessa päätöksessä väitetyllä tavalla, ja täten korvaamaan hänelle 121 992 euroa, toiseksi, koska aineeton vahinko, jota hän väittää kärsineensä, voidaan erottaa laittomuudesta, johon riidanalaisen päätöksen osittainen kumoaminen perustuu, ja täten korvaamaan hänelle 25 000 euroa, ja kolmanneksi, koska aineeton vahinko johtuu yhtäältä siitä, että henkilöstöasioiden pääosasto loukkasi säännösten noudattamista valvovan virkailijan raportointimenettelyn itsenäisyyttä, ja toisaalta siitä, että henkilöstöasioiden pääosasto uhkasi vastatoimilla, ja täten korvaamaan kantajalle 25 000 euroa;

—

velvoittaa EIP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste koskee oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä arvioitaessa kantajan valituksen kohteena olevia käytäntöjä, mitkä rasittavat Euroopan investointipankin (EIP) 20.3.2017 antamaa päätöstä (jäljempänä riidanalainen päätös). Kyseinen kanneperuste on jaettu kahteen osaan:

—

Ensimmäinen osa koskee oikeudellisia virheitä sovellettaessa edellytystä, jonka mukaan työpaikkakiusaaminen on oltava toistuvaa;

—

Toinen osa koskee ilmeisiä arviointivirheitä, jotka johtuvat siitä tosiseikasta, että jotkut valituksen kohteena olevista käytännöistä olivat objektiivisesti katsoen omiaan vahingoittamaan itseluottamusta ja omanarvontuntoa.

2.

Toinen kanneperuste, joka koskee kurinpitomenettelyn aloittamatta jättämiseen liittyviä virheitä, on jaettu kahteen osaan:

—

Ensimmäinen ja pääasiallinen osa koskee oikeudellista virhettä;

—

Toinen osa, johon vedotaan vaihtoehtoisesti, koskee ilmeistä arviointivirhettä ja/tai suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

3.

Kolmas kanneperuste koskee oikeudellisia virheitä ja ilmeisiä arviointivirheitä niiltä osin, kuin kantaja velvoitettiin pitämään salaisena riidanalainen päätös jossa todettiin, että hän oli viestintäosaston johtajan työpaikkakiusaamisen kohteena.