UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

10 päivänä heinäkuuta 2019 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 2011/83/EU – 6 artiklan 1 kohdan c alakohta – Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset – Elinkeinonharjoittajan velvollisuus ilmoittaa puhelin- ja faksinumeronsa, ”jos nämä ovat käytettävissä” – Ulottuvuus

Asiassa C‑649/17,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 5.10.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 21.11.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV

vastaan

Amazon EU Sàrl,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot, presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa ensimmäisen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomarit C. Toader, L. Bay Larsen ja M. Safjan (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: G. Pitruzzella,

kirjaaja: hallintovirkaimies R. Şereş,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.11.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV, edustajinaan J. Kummer ja P. Wassermann, Rechtsanwälte,

Amazon EU Sàrl, edustajanaan C. Rohnke, Rechtsanwalt,

Saksan hallitus, asiamiehinään ensin T. Henze ja M. Hellmann ja sittemmin M. Hellmann ja U. Bartl,

Ranskan hallitus, asiamiehinään J. Traband ja A.-L. Desjonquères,

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hödlmayr, N. Ruiz García ja C. Valero,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.2.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (EUVL 2011, L 304, s. 64) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa vastakkain ovat Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband eV (Saksan kuluttajajärjestöjen kattojärjestö, jäljempänä järjestö) ja Amazon EU Sàrl ja joka koskee järjestön nostamaa kieltokannetta, joka koskee Amazon EU:n käytäntöä niiden tietojen ilmoittamisessa, joiden avulla kuluttaja voi ottaa yhteyttä tähän yhtiöön.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 4, 5, 7, 12, 21 ja 34 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)

– – Etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen kuluttajasopimusten tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, jotta saataisiin aikaan todelliset kuluttajan sisämarkkinat, joilla vallitsee asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä – –

(5)

– – kuluttajille annettavien tietojen ja peruuttamisoikeuden täysi yhdenmukaistaminen etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävien sopimusten osalta edistää kuluttajansuojan korkeaa tasoa ja parantaa elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sisämarkkinoiden toimivuutta.

– –

(7)

Joidenkin keskeisten sääntelynäkökohtien täysi yhdenmukaistaminen lisäisi tuntuvasti oikeusvarmuutta sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien kannalta. Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien olisi voitava luottaa selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin, joilla säännellään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimuksiin liittyviä tiettyjä näkökohtia kaikkialla unionissa. Tällaisen yhdenmukaistamisen myötä sääntöjen hajanaisuudesta johtuvat esteet poistuisivat ja sisämarkkinat toteutuisivat tällä alalla. Esteet voidaan poistaa vain vahvistamalla yhdenmukaiset säännöt unionin tasolla. Lisäksi kuluttajat hyötyisivät korkeatasoisesta kuluttajansuojasta koko unionissa.

– –

(12)

Tässä direktiivissä säädetyillä tiedonantovaatimuksilla olisi täydennettävä palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY [(EUVL 2006, L 376, s. 36)] ja tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (’direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä’) [(EYVL 2000, L 178, s. 1)] tiedonantovaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä mahdollisuus asettaa muita tiedonantovaatimuksia, joita sovelletaan kyseisten jäsenvaltioiden alueelle sijoittautuneisiin palveluntarjoajiin.

– –

(21)

– – Toimittaessa muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa kuluttajaan voi kohdistua mahdollista psykologista painetta tai hän voi joutua tilanteeseen, johon hän ei ole osannut varautua, riippumatta siitä, onko hän pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan vai ei. – –

– –

(34)

Elinkeinonharjoittajan olisi annettava kuluttajalle selkeää ja ymmärrettävää tietoa ennen kuin kuluttaja sitoutuu etäsopimukseen, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen, muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävään sopimukseen tai muuhun vastaavaan tarjoukseen. Tietoa antaessaan elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon sellaisten kuluttajien erityistarpeet, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa psyykkisen, fyysisen tai psykologisen heikkoutensa, ikänsä tai hyväuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa pystyvän ennakoimaan. Tällaisten erityistarpeiden huomioon ottaminen ei saisi kuitenkaan johtaa eritasoiseen kuluttajansuojaan.”

4

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Aihe”, säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia.”

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

7)

’etäsopimuksella’ sopimusta, joka tehdään elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä etämyyntiä varten luodussa myynti- tai palveluntarjontajärjestelmässä ilman, että elinkeinonharjoittaja ja kuluttaja ovat samanaikaisesti fyysisesti läsnä, ja käyttäen pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä sopimuksen tekemiseen asti, sopimuksen tekemisen ajankohta mukaan lukien;

8)

’muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyllä sopimuksella’ elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välistä sopimusta,

a)

joka tehdään sekä elinkeinonharjoittajan että kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila;

b)

josta kuluttaja on tehnyt tarjouksen a alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa;

c)

joka tehdään elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tai etäviestimien avulla välittömästi sen jälkeen, kun kuluttajaan on otettu henkilökohtaisesti erikseen yhteyttä paikassa, joka ei ole elinkeinonharjoittajan toimitila, elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan ollessa samanaikaisesti fyysisesti läsnä; tai

d)

joka tehdään elinkeinonharjoittajan järjestämän tutustumiskäynnin aikana, jonka tarkoituksena tai seurauksena on tavaroiden tai palvelujen esitteleminen ja myyminen kuluttajalle;

– –”

6

Mainitun direktiivin 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenmukaistamisen taso”, säädetään seuraavaa:

”Ellei tässä direktiivissä toisin säädetä, jäsenvaltiot eivät saa kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön tässä direktiivissä vahvistetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä eivätkä myöskään tiukempia tai sallivampia säännöksiä kuluttajan suojan erilaisen tason varmistamiseksi.”

7

Direktiivin 2011/83 II luku, jonka on otsikko on ”Tietojen antaminen kuluttajalle muiden kuin etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä”, sisältää direktiivin 5 artiklan.

8

Tässä 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Tietojen antamista koskevat vaatimukset muiden kuin etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi muuhun kuin etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot, elleivät nämä tiedot ilmene muutoin asiayhteydestä:

– –

b)

elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten toiminimi, maantieteellinen osoite, johon hän on sijoittautunut, ja puhelinnumero;

– –

4.   Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta hyväksyä lisävaatimuksia ennen sopimuksen tekoa annettavista tiedoista tai pitää tällaiset vaatimukset voimassa.”

9

Direktiivin 2011/83 III luku, jonka otsikko on ”Kuluttajalle annettavat tiedot ja peruuttamisoikeus etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten yhteydessä”, sisältää direktiivin 6–16 artiklan.

10

Tämän direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:

– –

c)

maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, ja elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;

– –

4.   Edellä olevan 1 kohdan h, i ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun peruuttamisohjeen mallin avulla. Elinkeinonharjoittajan katsotaan täyttäneen 1 kohdan h, i ja j alakohdassa säädetyt tiedonantovaatimukset, jos hän on toimittanut kuluttajalle nämä ohjeet oikein täytettyinä.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ovat olennainen osa etäsopimusta tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyä sopimusta, eikä niitä saa muuttaa, elleivät sopimuspuolet nimenomaisesti sovi toisin.

– –

8.   Tässä direktiivissä säädetyt tiedonantovaatimukset täydentävät direktiiviin [2006/123] ja direktiiviin [2000/31] sisältyviä tiedonantovaatimuksia, ja ne eivät estä jäsenvaltioita asettamasta tiedonantoa koskevia lisävaatimuksia näiden direktiivien mukaisesti.

Jos direktiivin [2006/123] tai direktiivin [2000/31] jokin säännös siitä, mitä ja miten tietoa on annettava, on ristiriidassa jonkin tämän direktiivin säännöksen kanssa, tämän direktiivin säännös on etusijalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

– –”

11

Direktiivin 2011/83 21 artiklan, jonka otsikko on ”Puhelinviestintä”, ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos elinkeinonharjoittajalla on puhelinlinja, jonka välityksellä häneen saa puhelinyhteyden tehtyyn sopimukseen liittyvissä asioissa, yhteydenotosta elinkeinonharjoittajaan ei aiheudu kuluttajalle perushintaa suurempia kuluja.”

12

Tämän direktiivin liitteessä I, jonka otsikko on ”Tietoja peruuttamisoikeuden käytöstä”, on A osa, jonka otsikko on ”Peruuttamisohjeen malli”, ja B osa, jonka otsikko on ”Malliperuuttamislomake”.

13

Tämän liitteen A osassa annetaan erityisesti ohjeet, joita elinkeinonharjoittajan on noudatettava annettaessa kuluttajalle tämän peruuttamisoikeutta koskevia tietoja, ja erityisesti seuraava ohje:

”Lisätkää nimenne, maantieteellinen osoitteenne ja, mikäli saatavilla, puhelinnumeronne, faksinumeronne ja sähköpostiosoitteenne.”

14

Mainitun liitteen B osa sisältää kohdan, jonka sanamuoto on seuraava:

”Vastaanottaja [elinkeinonharjoittajan on lisättävä tähän nimensä, maantieteellinen osoitteensa ja, mikäli saatavilla, faksinumeronsa ja sähköpostiosoitteensa].”

Saksan oikeus

15

Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB) 312d §:n, jonka otsikko on ”Tiedonantovaatimukset”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Elinkeinonharjoittajan velvollisuutena on muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten ja etäsopimusten yhteydessä antaa kuluttajalle siviililain täytäntöönpanosta annetun lain [(Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch, jäljempänä EGBGB)] 246a §:n mukaiset tiedot. Elinkeinonharjoittajan mainitun velvollisuuden täyttämiseksi toimittamat tiedot ovat osa sopimusta, elleivät sopimuspuolet ole nimenomaisesti toisin sopineet.”

16

EGBGB:n 246a §:n, jonka otsikko on ”Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia ja etäsopimuksia, rahoituspalvelusopimuksia lukuun ottamatta, koskevat tiedonantovaatimukset”, 1 momentin 1 kohdan 2 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Elinkeinonharjoittaja on [BGB:n] 312d §:n 1 momentin nojalla velvollinen toimittamaan kuluttajille seuraavat tiedot:

– –

2.

tunnistamiseen liittyvät tiedot, kuten toiminimensä, sijaintipaikkansa osoitteen, puhelinnumeronsa sekä tarvittaessa faksinumeronsa ja sähköpostiosoitteensa, sekä mahdollisesti toisen elinkeinonharjoittajan osoitteen ja tunnistamiseen liittyvät tiedot, jos elinkeinonharjoittaja toimii tämän lukuun.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

17

Amazon EU ylläpitää muun muassa www.amazon.de-verkkosivustoa, joka on tarkoitettu erilaisten tavaroiden verkkomyyntiin.

18

Kuluttajalla, joka teki tilauksen tältä verkkosivustolta, oli elokuussa 2014 mahdollisuus ennen tilauksen päättämistä klikata painiketta ”Yhteydenotto”. Tällöin kuluttaja päätyi sivustolle, jossa otsikon ”Yhteydenotto” alla oli maininta ”Kuinka haluat olla yhteydessä?”, ja hänellä oli kolme vaihtoehtoa eli sähköpostin lähettäminen, yhteydenotto puhelimitse tai keskustelun aloittaminen internetin chat-palvelussa. Sitä vastoin tällä sivustolla ei ilmoitettu lainkaan faksinumeroa. Mikäli kuluttaja valitsi puhelimitse tapahtuvan yhteydenoton, avautui uusi internetsivu, jolla kuluttajan oli mahdollista antaa oma puhelinnumeronsa takaisinsoittoa varten. Samalla sivulla oli myös seuraava maininta: ”Voit myös halutessasi soittaa yleiseen tukinumeroomme.” Yleisen tukinumeron linkistä avautui ikkuna, jossa oli Amazon EU:n puhelinnumeroita ja seuraava teksti:

”Yleinen tukinumero

Otathan huomioon, että suosittelemme käyttämään toimintoa ’Soita nyt’ avun saamiseksi nopeasti. Voimme auttaa sinua heti jo antamiesi tietojen perusteella.

Jos kuitenkin haluat soittaa yleiseen tukinumeroon, otathan huomioon, että sinun on vastattava useisiin kysymyksiin henkilöllisyytesi varmistamiseksi.

Jos haluat olla meihin yhteydessä perinteisellä tavalla, tavoitat meidät myös seuraavista puhelinnumeroista: – –”

19

Kuluttaja pääsi myös www.amazon.de-sivuston kohdassa ”Tietoa meistä” olevaa ”Yhteydenotto”-painiketta klikkaamalla sivulle, jossa vaihtoehtona oli takaisinsoitto.

20

Järjestö katsoi, että Amazon EU ei noudattanut lakisääteistä velvollisuuttaan ilmoittaa kuluttajalle tehokkaita keinoja, joiden avulla tämä saattoi olla yhteydessä Amazon EU:hun, koska se ei ilmoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla kuluttajille puhelinnumeroitaan eikä faksinumeroitaan. Lisäksi järjestö katsoi, että Amazon EU ei ilmoittanut puhelinnumeroa selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ja että takaisinsoittopalvelu ei täyttänyt tiedonantovaatimuksia, koska kuluttajan oli käytävä läpi useita vaiheita saadakseen yhteyden tämän yhtiön yhteyshenkilöön.

21

Järjestö nosti Amazon EU:n tietojen internetsivustolla ilmoittamista koskevasta käytännöstä kieltokanteen Landgericht Kölnissä (osavaltion alioikeus, Köln, Saksa).

22

Koska kyseinen tuomioistuin hylkäsi kanteen 13.10.2015 antamallaan tuomiolla, järjestö valitti tuomiosta Oberlandesgericht Kölniin (osavaltion ylioikeus, Köln, Saksa).

23

Oberlandesgericht Köln hylkäsi järjestön valituksen 8.7.2016 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että Amazon EU täytti vaatimukset ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, koska se antoi kuluttajalle riittävästi viestintämahdollisuuksia tarjoamalla takaisinsoittojärjestelmän ja mahdollisuuden ottaa yhteyttä chatissa tai sähköpostitse.

24

Niinpä järjestö teki ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Bundesgerichtshofiin (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa) Revision-valituksen.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että jotta se voisi ratkaista käsiteltävänään olevan asian, on täsmennettävä erityisesti direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevan ranskankielisen ilmauksen ”lorsqu’ils sont disponibles”, saksankielisen ilmauksen ”gegebenenfalls” tai englanninkielisen ilmauksen ”where available” [”jos nämä ovat käytettävissä”] ulottuvuus.

26

Tästä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että kesäkuussa 2014 julkaistusta direktiiviä 2011/83 koskevasta Euroopan komission ohjeasiakirjasta käy ilmi, että mainittua ilmaisua sovelletaan tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin kolmeen etäviestimeen eli puhelimeen, faksiin ja sähköpostiin.

27

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tietojen, jotka elinkeinonharjoittajan on annettava, on koskettava vain jo sen yrityksessä olemassa olevia viestintävälineitä. Elinkeinonharjoittajan ei sitä vastoin tarvitse ottaa käyttöön uutta puhelin- tai faksiliittymää tai perustaa uutta sähköpostitiliä, kun se päättää tehdä myös etäsopimuksia.

28

Tässä yhteydessä herää kysymys siitä, onko elinkeinonharjoittaja, jolla on käytettävissään puhelimen, faksin tai sähköpostin kaltainen viestintäväline mutta joka käyttää niitä yksinomaan viestintään elinkeinonharjoittajien tai viranomaisten kanssa, direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla velvollinen ilmoittamaan nämä viestimet tehdessään etäsopimuksia kuluttajien kanssa.

29

Mikäli asia on näin, elinkeinonharjoittajan, joka aloittaa uuden liiketoiminnan, joka koostuu etäsopimusten tekemisestä kuluttajien kanssa, olisi muutettava yrityksensä organisaatiota ja palkattava uusia työntekijöitä, mikä olisi omiaan vaarantamaan hänen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 16 artiklassa ja 17 artiklan 1 kohdassa vahvistetun elinkeinonvapautensa.

30

Lisäksi tällainen tulkinta on vastoin direktiivin 2011/83 tavoitetta, joka on ilmaistu direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa ja joka on asianmukaisen tasapainon saavuttaminen kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä.

31

Näissä olosuhteissa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Voivatko jäsenvaltiot antaa säännöksen, jossa – kuten [EGBGB:n] 246a §:n 1 momentin 1 kohdan 2 alakohdassa – elinkeinonharjoittaja velvoitetaan antamaan etäsopimusten tekemisen yhteydessä kuluttajalle (ei vain silloin, jos se on käytettävissä, vaan) aina tiedoksi puhelinnumeronsa ennen kuluttajan sopimusta koskevaa tahdonilmausta?

2)

Tarkoittaako direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan (saksankielisessä versiossa) käytetty ilmaus ’gegebenenfalls’ [suomenkielisessä versiossa ’jos nämä ovat käytettävissä’] sitä, että elinkeinonharjoittajan on toimitettava tiedot kuluttajalle ainoastaan yrityksessä jo tosiasiallisesti käytettävissä olevilla viestimillä ja ettei elinkeinonharjoittajan siis ole pakko ottaa käyttöön uutta puhelin- tai faksiliittymää tai uutta sähköpostitiliä, jos se päättää tehdä yritystoiminnassaan myös etäsopimuksia?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Tarkoittaako [tämän direktiivin] 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan (saksankielisessä versiossa) käytetty ilmaus ’gegebenenfalls’ [suomenkielisessä versiossa ’jos nämä ovat käytettävissä’] sitä, että yrityksellä on jo käytettävissään ainoastaan sellaiset viestimet, joita elinkeinonharjoittaja tosiasiallisesti myös käyttää yhteydenpidossa kuluttajiin etäsopimusten tekemisen yhteydessä, vai onko yrityksellä käytettävissä myös sellaisia viestimiä, joita elinkeinonharjoittaja on toistaiseksi käyttänyt yksinomaan muihin tarkoituksiin, esimerkiksi yhteydenpitoon elinkeinonharjoittajiin tai viranomaisiin?

4)

Onko [mainitun direktiivin] 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaan sisältyvä viestimien luettelo, jossa mainitaan puhelin, faksi ja sähköposti, tyhjentävä, vai voiko elinkeinonharjoittaja käyttää myös muita viestimiä, joita ei mainita kyseisessä luettelossa – esimerkiksi internetin chat-palvelua tai puhelimen takaisinsoittojärjestelmää –, mikäli näin turvataan nopea yhteydenotto ja tehokas viestintä?

5)

Onko [saman direktiivin] 6 artiklan 1 kohdan avoimuusvaatimuksen, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla tiedot direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainituista viestimistä, soveltamisessa merkitystä sillä, että tiedot toimitetaan nopeasti ja tehokkaasti?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

32

Kysymyksillään, jotka on syytä käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ennen tämän direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun etäsopimuksen tai 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävän sopimuksen tekoa ilmoittamaan puhelinnumeronsa kaikissa tapauksissa, ja velvoittaako tämä sama säännös elinkeinonharjoittajan ottamaan käyttöön puhelin- tai faksilinjan tai uuden sähköpostiosoitteen, jotta kuluttajat voivat ottaa elinkeinonharjoittajaan yhteyttä. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, voiko tämä elinkeinonharjoittaja pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa käyttää viestintävälineitä, joita ei mainita tässä ensin mainitussa säännöksessä, kuten chat-palvelua tai puhelimen takaisinsoittojärjestelmää.

33

Aluksi on huomautettava, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, että ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, ja elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii.

34

Erityisesti ennakkoratkaisupyynnöstä ja pääasian asianosaisten ja muiden osapuolten esittämistä huomautuksista käy ilmi, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuodon mahdollisia tulkintoja on kaksi. Yhtäältä tätä säännöstä voitaisiin tulkita siten, että siinä säädetään elinkeinonharjoittajan velvollisuudesta ilmoittaa kuluttajalle puhelin- ja faksinumeronsa siinä tapauksessa, että elinkeinonharjoittajalla on tällaiset numerot. Toisaalta mainitulla säännöksellä voitaisiin asettaa elinkeinonharjoittajalle tällainen velvollisuus vain, mikäli se käyttää puhelinta tai faksia yhteydenpidossaan kuluttajiin.

35

On todettava, että tämän säännöksen sanamuoto ja erityisesti sen sisältämä ilmaisu ”jos nämä ovat käytettävissä” ei yksinään riitä tämän säännöksen tarkan ulottuvuuden määrittämiseen.

36

Tämä ongelma ei ratkea direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan eri kieliversioiden arvioinnilla. On nimittäin niin, että vaikka valtaosa näistä versioista ja erityisesti englanninkielinen (”where available”), ranskankielinen (”lorsqu’ils sont disponibles”), italiankielinen (”ove disponibili”), hollanninkielinen (”indien beschikbaar”), puolankielinen (”o ile jest dostępny”) ja suomenkielinen (”jos nämä ovat käytettävissä”) versio antavat ymmärtää, että tämän säännöksen nojalla elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus ilmoittaa kuluttajalle puhelin- ja faksinumeronsa vain, mikäli tällä elinkeinonharjoittajalla on käytössään nämä viestintävälineet, tiettyjen muiden kieliversioiden, kuten espanjankielisen (”cuando proceda”) ja saksankielisen (”gegebenenfalls”), version perusteella ei voida määritellä sitä, milloin tätä velvollisuutta ei ole.

37

Näin ollen kyseisen säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. analogisesti tuomio 24.1.2019, Balandin ym., C‑477/17, EU:C:2019:60, 31 kohta ja tuomio 26.2.2019, Rimšēvičs ja EKP v. Latvia, C‑202/18 ja C‑238/18, EU:C:2019:139, 45 kohta).

38

Yhtäältä on todettava direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan asiayhteydestä ja tämän direktiivin systematiikasta, että tässä säännöksessä säädetään tiedonantovelvollisuudesta ennen sopimuksen tekemistä siltä osin kun on kyse mainitun direktiivin 2 artiklan 7 ja 8 alakohdassa tarkoitetuista etäsopimuksista ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyistä sopimuksista.

39

Toisaalta direktiivin 2011/83 tavoitteesta on todettava, että – kuten direktiivin 1 artiklasta, luettuna yhdessä tämän direktiivin johdanto-osan neljännen, viidennen ja seitsemännen perustelukappaleen kanssa, ilmenee – kyseisellä direktiivillä pyritään varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso takaamalla kuluttajien tiedonsaanti ja turvallisuus elinkeinonharjoittajien kanssa toteutettavissa liiketoimissa. Kuluttajansuoja unionin politiikoissa vahvistetaan lisäksi SEUT 169 artiklassa ja perusoikeuskirjan 38 artiklassa.

40

Direktiivillä 2011/83 pyritään siihen, että kuluttajia suojattaisiin laajasti antamalla näille tiettyjä oikeuksia muun muassa etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten alalla (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2019, Walbusch Walter Busch, C‑430/17, EU:C:2019:47, 35 kohta).

41

Erityisesti on todettava, että kuluttajan mahdollisuus ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, niin kuin direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, on ensiarvoisen tärkeä kuluttajan oikeuksien ja erityisesti peruuttamisoikeuden, jonka käyttämiseen liittyvät ehdot ja menettelyt on selitetty tämän direktiivin 9–16 artiklassa, säilyttämiseksi ja tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi.

42

Tämä on myös syy, jonka vuoksi A osassa, jonka otsikko on ”Peruuttamisohjeen malli”, joka on direktiivin 2011/83 liitteessä I ja joka on osittain toistettu B osassa, jonka otsikko on ”Malliperuuttamislomake”, säädetään siitä, että on mainittava elinkeinoharjoittajan maantieteellinen osoite ja, jos nämä ovat käytettävissä, elinkeinonharjoittajan puhelinnumero, faksinumero sekä sähköpostiosoite.

43

Tästä näkökulmasta katsottuna direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan tavoitteena on varmistaa, että kuluttajalle annetaan ennen sopimuksen tekemistä sekä sopimusehtoja koskevat tiedot ja mainitun sopimuksen tekemisen seurauksia koskevat tiedot, joiden perusteella kuluttaja voi päättää, haluaako hän tehdä sopimuksen elinkeinonharjoittajan kanssa (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2019, Walbusch Walter Busch, C‑430/17, EU:C:2019:47, 36 kohta), että tämän sopimuksen asianmukaisen täyttämisen ja etenkin kuluttajalle kuuluvien oikeuksien ‐ muun muassa peruuttamisoikeuden ‐ käyttämisen edellyttämät tiedot (ks. analogisesti tuomio 5.7.2012, Content Services, C‑49/11, EU:C:2012:419, 34 kohta).

44

Tästä on todettava, että vaikka on totta, että kuluttajan mahdollisuus ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, kuten direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, on ensiarvoisen tärkeä kuluttajan oikeuksien suojaamiseksi, kuten tämän tuomion 41 kohdassa on todettu, on mainittua säännöstä tulkittaessa kuitenkin varmistettava asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä, kuten tämän direktiivin johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa todetaan, kunnioittamalla samalla perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua elinkeinonharjoittajan elinkeinovapautta (ks. analogisesti tuomio 23.1.2019, Walbusch Walter Busch, C‑430/17, EU:C:2019:47, 41 ja 42 kohta).

45

Tässä yhteydessä on todettava, että unionin lainsäätäjä on direktiivin 2011/83 säännökset ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan antaessaan katsonut, kuten tämän direktiivin johdanto-osan 34 perustelukappaleesta käy ilmi, että antaessaan tietoja ennen sopimuksen tekemistä elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon sellaisten kuluttajien erityistarpeet, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa psyykkisen, fyysisen tai psykologisen heikkoutensa, ikänsä tai hyväuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa pystyvän ennakoimaan.

46

Edellä esitetystä seuraa, että vaikka direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ei määritetä tarkasti sen viestintävälineen luonnetta, joka elinkeinonharjoittajan on otettava käyttöönsä, tämä säännös velvoittaa väistämättä elinkeinonharjoittajan asettamaan kaikkien kuluttajien saataville viestintävälineen, jonka avulla viimeksi mainitut voivat ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän.

47

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, mahdollistavatko elinkeinonharjoittajan kuluttajan saataville asettamat viestintävälineet sen, että kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon kaikki olosuhteet, joissa kuluttaja ottaa yhteyttä elinkeinonharjoittajaan internetsivuston välityksellä, ja erityisesti internetsivuston ulkoasu ja toimivuus.

48

Lisäksi ehdoton vaatimus siitä, että kuluttajan saataville on kaikissa tilanteissa asetettava puhelinnumero tai että on jopa otettava käyttöön puhelinlinja tai faksilinja tai uusi sähköpostiosoite, jotta kuluttaja voi olla elinkeinonharjoittajaan yhteydessä, vaikuttaa kohtuuttomalta ottaen huomioon joidenkin yritysten, varsinkin kaikkein pienimpien, taloudellinen toimintaympäristö, sillä ne saattavat pyrkiä alentamaan toimintakulujaan järjestämällä myynnin tai palvelusuoritukset etämyyntinä tai ‑palveluina tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa.

49

On myös todettava, että direktiivin 2011/83 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, joka koskee muihin kuin etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäviin sopimuksiin liittyvää elinkeinonharjoittajan tiedonantovelvollisuutta, säädetään yksiselitteisesti, että ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi tällaiseen sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle ”selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot, elleivät nämä tiedot ilmene muutoin asiayhteydestä: – – elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten toiminimi, maantieteellinen osoite, johon hän on sijoittautunut, ja puhelinnumero”. Tästä seuraa, että jos unionin lainsäätäjän tavoite olisi ollut antaa elinkeinonharjoittajalle tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetulle puhelinnumeron antamista koskevalle velvollisuudelle sama ulottuvuus kuin velvollisuudelle, joka on yksiselitteisesti samalla elinkeinonharjoittajalla mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, on todennäköistä, että lainsäätäjä olisi käyttänyt samaa muotoilua.

50

Lopuksi on todettava, kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 76 kohdassa, että direktiivin 2011/83 21 artikla, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei elinkeinonharjoittaja, jolla on puhelinlinja yhteyden ottamiseksi kuluttajaan, sovella perushintaa suurempia maksuja, kun kuluttaja on siihen yhteydessä tehtyä sopimusta koskevassa asiassa, puoltaa myös direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan tulkintaa, jonka mukaan elinkeinonharjoittajalla ei ole velvollisuutta käyttää puhelinta viestintävälineenä kuluttajan kanssa etäsopimusten osalta myöskään sopimusta edeltävässä suhteessa.

51

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevaa ilmaisua ”jos nämä ovat käytettävissä” on tulkittava siten, että siinä tarkoitetaan tilannetta, jossa elinkeinonharjoittajalla on käytössään puhelin- tai faksinumero ja elinkeinonharjoittaja ei käytä niitä yksinomaan muihin tarkoituksiin kuin yhteydenpitoon kuluttajien kanssa. Muussa tapauksessa tässä säännöksessä ei velvoiteta elinkeinonharjoittajaa ilmoittamaan kuluttajalle tätä puhelinnumeroa eikä ottamaan käyttöön puhelin- tai faksilinjaa tai uutta sähköpostiosoitetta, jotta kuluttajat voivat ottaa elinkeinonharjoittajaan yhteyttä.

52

Lisäksi on katsottava, että tämä säännös ei ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa käyttöön muita viestintävälineitä kuin puhelimen, faksin tai sähköpostin suoran ja tehokkaan viestinnän edellytyksen täyttämiseksi, kuten esimerkiksi verkkoyhteydenottolomakkeen, jonka avulla kuluttajat voivat ottaa yhteyttä internet-sivuston kautta elinkeinonharjoittajaan ja jonka kautta he saavat kirjallisen vastauksen tai heille voidaan soittaa nopeasti takaisin. Erityisesti on todettava, että säännös ei ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja, joka tarjoaa verkossa tavaroita tai palveluja ja joka tarjoaa käytettäväksi muutamaa klikkausta edellyttävän puhelinnumeron, kehottaa kuluttajaa käyttämään muita viestintävälineitä, joita ei ole mainittu tässä säännöksessä, kuten chat-palvelua tai puhelimen takaisinsoittojärjestelmää, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, sillä edellytyksellä, että tiedot, jotka elinkeinonharjoittajan on annettava direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, ja erityisesti puhelinnumero, asetetaan saataville selvällä ja ymmärrettävällä tavalla, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava. Viimeksi mainitusta seikasta on todettava, että se, että puhelinnumeron saaminen edellyttää useita klikkauksia, ei merkitse sellaisenaan sitä, että käytetty tapa ei ole selvä ja ymmärrettävä, kun on kyse pääasiassa kyseessä olevan kaltaisesta tilanteesta, jossa elinkeinonharjoittaja myy verkossa erilaisia tavaroita yksinomaan internetsivuston välityksellä.

53

Kaiken edellä esitetyn perusteella on esitettyihin kysymyksiin vastattava seuraavasti:

direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ennen tämän direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun etäsopimuksen tai 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävän sopimuksen tekoa ilmoittamaan puhelinnumeronsa kaikissa tapauksissa. Toisaalta mainittu säännös ei merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus ottaa käyttöön puhelin- tai faksilinja tai uusi sähköpostiosoite, jotta kuluttajat voivat ottaa elinkeinonharjoittajaan yhteyttä, ja siinä velvoitetaan ilmoittamaan puhelinnumero tai faksinumero tai sähköpostiosoite vain, mikäli tällä elinkeinonharjoittajalla on jo käytössään nämä viestintävälineet yhteydenpitoon kuluttajien kanssa

direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kun siinä velvoitetaan elinkeinonharjoittaja antamaan kuluttajan käyttöön viestintäväline, joka täyttää suoran ja tehokkaan viestinnän edellytykset, se ei ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa käyttöön muita kuin tässä säännöksessä lueteltuja viestintävälineitä näiden edellytysten täyttämiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

54

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että yhtäältä se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa elinkeinonharjoittaja velvoitetaan ennen tämän direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa tarkoitetun etäsopimuksen tai 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtävän sopimuksen tekoa ilmoittamaan puhelinnumeronsa kaikissa tapauksissa. Toisaalta mainittu säännös ei merkitse sitä, että elinkeinonharjoittajalla on velvollisuus ottaa käyttöön puhelin- tai faksilinja tai uusi sähköpostiosoite, jotta kuluttajat voivat ottaa elinkeinonharjoittajaan yhteyttä, ja siinä velvoitetaan ilmoittamaan puhelinnumero tai faksinumero tai sähköpostiosoite vain, mikäli tällä elinkeinonharjoittajalla on jo käytössään nämä viestintävälineet yhteydenpitoon kuluttajien kanssa.

 

Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että kun siinä velvoitetaan elinkeinonharjoittaja antamaan kuluttajan käyttöön viestintäväline, joka täyttää suoran ja tehokkaan viestinnän edellytykset, se ei ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittaja tarjoaa käyttöön muita kuin tässä säännöksessä lueteltuja viestintävälineitä näiden edellytysten täyttämiseksi.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.