1

Euroopan komissio vaatii kannekirjelmässään unionin tuomioistuinta toteamaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut

2

Luontodirektiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

3

Mainitun direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.

2.   Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

– –”

4

Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ’Natura 2000’. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.

Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden [luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston] direktiivin 79/409/ETY [(EYVL 1979, L 103, s. 1)] säännösten mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet.”

5

Luontodirektiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Laajoilla alueilla elävien eläinlajien osalta nämä alueet vastaavat näiden lajien luontaisella levinneisyysalueella paikkoja, joissa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset tai biologiset tekijät. Laajoilla alueilla elävien vesieläinlajien osalta näitä alueita koskeva luettelo laaditaan ainoastaan, jos voidaan selvästi määrittää alue, jossa on niiden elämälle ja lisääntymiselle välttämättömät fyysiset ja biologiset tekijät. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa ehdotettava tämän luettelon mukauttamista 11 artiklassa tarkoitetun seurannan tuloksiin.

Luettelo on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2.   Komissio laatii yhteisymmärryksessä kunkin jäsenvaltion kanssa ja niiden esittämien luetteloiden pohjalta liitteessä III (2 vaihe) vahvistettujen perusteiden mukaan kaikkien 1 artiklan c alakohdan iii alakohdassa mainittujen niiden luonnonmaantieteellisen alueen osalta ja 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aluekokonaisuuden osalta luonnoksen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi, josta ilmenevät alueet, joilla on yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä tai yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia lajeja.

– –

Komissio hyväksyy 21 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon valituista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista ja osoittaa alueista ne, joilla on yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä taikka yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia alueita.

– –

4.   Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.

5.   Kun alue on merkitty 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, sitä koskevat 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännökset.”

6

Kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

– –

3.   Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4.   Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

– –”

7

Mainitun direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat direktiivin [79/409] 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin [79/409] mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi.”

8

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:

– –

9

Luontodirektiivin liitteessä I, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita”, olevassa 9 kohdassa, jonka kohteena on ”luontaisista lajeista koostuva, puista ja tyypillisestä aluskasvillisuudesta muodostuva (puoli)luontainen metsäkasvillisuus, joka täyttää seuraavat kriteerit: harvinainen tai jäännösluonteinen ja/tai jossa elää yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja”, ja 91 alakohdassa, joka sisältää ”Euroopan lauhkean vyöhykkeen metsät”, mainitaan subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät (Galio-Carpinetum-tammi/valkopyökkimetsät) (Natura 2000 ‑koodi 2000 9170) sekä puustoiset suot (Natura 2000 ‑koodi 2000 91D0) sekä tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita (Alnus glutinosa- ja Fraxinus excelsior ‑tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae, Salicion albae)) (Natura 2000 ‑koodi 2000 91E0), ja kaksi viimeksi mainittua metsää on erityisesti osoitettu ensisijaisesti suojeltaviksi luontotyypeiksi.

10

Tämän direktiivin liitteessä II, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita”, olevassa a alakohdassa, jonka otsikko on ”Eläimet” ja joka sisältää muun muassa ”Selkärangattomat”, mainitaan hyönteisten lajiluettelossa kovakuoriaiset, joita ovat lahokapo (Boros schneideri), loistojalokuoriainen (Bubrestis splenderes), punahärö (Cucujus cinnaberinus), erakkokuorianen (Osmoderma eremita) ja kaskikeiju (Phryganophilus ruficollis), ja täsmennetään näiden lajien olevan ensisijaisesti suojeltavia, sekä korpikolva (Pytho kolwensis) ja Rhysodes sulcatus.

11

Mainitun direktiivin liitteessä IV, jonka otsikko on ”Yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua”, olevassa a alakohdassa, jonka otsikko on ”Eläimet” mainitaan myös erityisesti ”Selkärangattomat”, joihin kuuluvat hyönteisten lajiluettelossa edellä olevassa kohdassa mainitut kovakuoriaiset, lukuun ottamatta lahokapoa ja Rhysodes sulcatusta.

12

Lintudirektiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan lintuihin ja niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin.”

13

Kyseisen direktiivin 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:

Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. – –

– –

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. – –”

14

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava, kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 9 artiklan soveltamista, kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, joilla kielletään erityisesti

– –

– –

– –”

15

Lintudirektiivin liitteessä I mainittujen eri lajien joukossa ovat mehiläishaukka (Pernis apivorus), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), helmipöllö (Aegolius funereus), valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos), pohjantikka (Picoides tridactylus), pikkusieppo (Ficedula parva) ja sepelsieppo (Ficedula albicollis).

16

Komissio hyväksyi luontodirektiivin mukaisen, mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon ensimmäisestä päivityksestä 13.11.2007 tekemällään päätöksellä 2008/25/EY (EUVL 2008, L 12, s. 383) jäsenvaltioiden ehdotuksesta Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen osoittamisen luontodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi siellä olevien luontotyyppien ja tiettyjen eläinlajien elinympäristöjen takia; tämän jälkeen kyseessä olevan jäsenvaltion piti kyseisen direktiivin 4 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti osoittaa se erityisten suojelutoimien alueeksi. Tämä alue, joka perustettiin kymmenen luontotyypin ja 55 kasvi- tai eläinlajin suojelemiseksi, muodostaa myös sellaisenaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti osoitetun erityisen suojelualueen. Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan nojalla mainittu alue kuuluu erityisten suojelutoimien alueena ja erityisenä suojelualueena Natura 2000 ‑verkostoon.

17

Puszcza Białowiskan Natura 2000 ‑alue on komission mukaan yksi parhaiten säilyneistä luonnontilaisista metsistä Euroopassa, ja sille on ominaista kuolleiden ja vanhojen, erityisesti yli 100-vuotiaiden puiden määrä. Sen alueella on erittäin hyvin säilyneitä, luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettuja ensisijaisesti suojeltaviksi määriteltyjä luontotyyppejä, kuten 90D0-luontotyyppejä (puustoiset suot) ja 91E0-luontotyyppejä (tulvametsiä, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita) sekä muita yhteisön tärkeänä pitämiä luontotyyppejä, kuten 9170-luontotyyppi (subkontinentaalisia tammi/valkopyökkimetsiä).

18

On selvää, että kun otetaan huomioon kuolleiden puiden suuri määrä, Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen kaltaisella metsäalueella on lukuisia luontodirektiivin liitteessä II lueteltuja puissa eläviä kuoriaisia, kuten lahokapo ja Rhysodes sulcadus, sekä myös kyseisen direktiivin liitteessä IV olevassa a alakohdassa lueteltuja, tiukkaa suojelua edellyttäviä lajeja, kuten loistojalokuoriaisia, punahäröjä, kaskikeijuja ja korpikolvia. Siellä on myös lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettuja lintulajeja, joiden elinympäristön muodostavat kuolevat ja kuolleet kuuset, mukaan lukien kirjanpainajan (Ips typographus) valloittamat kuuset; tällaisia lintulajeja ovat muun muassa mehiläishaukka, varpuspöllö, helmipöllö, valkoselkätikka, pohjantikka, pikkusieppo ja sepelsieppo, kun taas uuttukyyhky (Colomba oenas) puolestaan on muuttava laji, joka kuuluu lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa säädetyn suojelun alaan.

19

Puszcza Białowieska (jäljempänä Białowieżan metsä) on sen luonnonarvon takia merkitty myös Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) maailmanperintöluetteloon.

20

Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue, jonka pinta-ala on 63147,58 hehtaaria, kuuluu kahden eri hallintoyksikön alaisuuteen. Toinen niistä vastaa Białowieżan kansallispuiston (Białowieski Park Narodowy, Puola) hallinnoinnista, eli alueen, joka on noin 17 prosenttia kyseisen alueen pinta-alasta eli 10517 hehtaaria. Toinen viranomainen eli Lasy Państwowe (metsävirasto, Puola) hallinnoi 52646,88 hehtaarin maa-alaa, joka on jaettu kolmeen metsänhoitoalueeseen eli Białowieżan (12586,48 hehtaaria), Browskin (20419,78 hehtaaria) ja Hajnówkan (19640,62 hehtaaria) metsänhoitoalueisiin. Białowieżan metsänhoitoalueen osuus Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen pinta-alasta on noin 20 prosenttia eli sen pinta-ala on melkein sama kuin kansallispuiston, ja se vastaa noin 24:ää prosenttia yhdistettyjen kolmen metsänhoitoalueen pinta-alasta.

21

Minister Środowiska (ympäristöministeri, Puola) antoi 17.5.2012 suosituksen, joka koski metsänhoitotoimenpiteiden pois sulkemista yli sata vuotta vanhoilla metsäalueilla.

22

Ympäristöministeri hyväksyi 9.10.2012 vastauksena komission kesäkuussa 2011 aloittamaan tuomioistuinmenettelyä edeltävään EU Pilot ‑tutkimukseen (asiakirja-aineisto EU Pilot 2210/11/ENVI) ajanjaksoa 2012–2021 koskevan Plan Urządzenia Lasun (metsänhoitosuunnitelma) Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan kolmen metsänhoitoalueen osalta (jäljempänä vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelma) ja siihen liittyvät ennusteet ympäristövaikutuksista.

23

Vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa mainittujen kolmen metsänhoitoalueen luvallisen metsänhakkuun taso laskettiin noin 470000 m3:iin kymmenessä vuodessa, mikä oli merkittävä tiukennus suhteessa vuosina 2003–2012 korjattuun 1500000 m3:n määrään. Białowieżan metsänhoitoalueen osalta täksi rajaksi vahvistettiin 63471 m3:n määrä.

24

On kuitenkin selvää, että vuosina 2012–2015 suoritettujen merkittävien metsänhakkuiden vuoksi vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa kymmenen vuoden ajalle sallittu enimmäismäärä saavutettiin Białowieżan metsänhoitoalueella melkein neljässä vuodessa. Samanaikaisesti Białystokin metsävirasto totesi tänä aikana tapahtuneen merkittävän kirjanpainajakannan kasvun.

25

Regionalny Dyrektor Ochrony Środowiska w Białymstoku (Białystokin ympäristönsuojelun aluejohtaja, Puola) hyväksyi 6.11.2015 Plan Zadań Ochronnychin (käyttösuunnitelma, jäljempänä vuoden 2015 käyttösuunnitelma), jossa vahvistetaan suojelutavoitteet ja suojelutoimenpiteet Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan kolmen metsänhoitoalueen osalta.

26

Vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteessä 3 yksilöidään luontodirektiivin liitteessä I lueteltujen luontotyyppien mukaisesti sekä tämän direktiivin liitteessä II lueteltujen eläinlajien elinympäristöjen ja lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen lintulajien elinympäristön mukaisesti metsänhoitomenetelmät, jotka voivat vaarantaa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella esiintyvien luontotyyppien suotuisan suojelun tason säilyttämisen.

27

Vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteessä 5 vahvistetaan suojelutoimenpiteet, joiden tarkoituksena on ehkäistä kyseisen suunnitelman liitteessä 3 mainittuja vaaroja kolmella metsänhoitoalueella esiintyville suojelluille luontotyypeille ja lajeille.

28

Ympäristöministeri hyväksyi 25.3.2016 tekemällään päätöksellä metsäviraston pääjohtajan pyynnöstä vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaan liitteen (jäljempänä vuoden 2016 liite), jonka tarkoituksena oli muuttaa metsänhoitosuunnitelmaa siten, että Białowieżan metsänhoitoalueella pääasiallisten eli raivaamalla ennen hakkuita ja hakkuilla saatujen metsäteollisuustuotteiden tuotantomäärä nousee 63471 m3:stä 188000 m3:iin ja puiden istutukseen ja uudelleenmetsittämiseen tarkoitettu pinta-ala nousee 12,77 hehtaarista 28,63 hehtaariin ajanjaksolla 2012–2021.

29

Tätä pyyntöä perusteltiin ”metsäalueilla ilmenneillä vakavilla vaurioilla, jotka ovat aiheutuneet [kuusen] kirjanpainajakannan jatkuvasta leviämisestä ja joiden vuoksi (vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelman voimassaoloaikana) puunkorjuuta oli lisättävä, jotta metsät voidaan pitää asianmukaisesti terveinä, jotta metsien ekosysteemien kestävyydestä voidaan varmistua ja jotta luontotyyppien, mukaan lukien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien, heikentyminen voidaan pysäyttää ja niiden uusintamisprosessi aloittaa”.

30

Mainitussa pyynnössä täsmennettiin myös, että vuoden 2016 liite ”koskee ensisijaisesti kirjanpainajan valloittamien kuusien poistamista kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamiseksi (tarve toteuttaa metsänhoidollisia hakkuita)” ja että tarkoituksena on alkaa ”poistaa puita Białowieżan metsässä (Białowieżan metsänhoitoalue) olevien henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi, koska kuolevien puiden kertyminen on vaara yleiselle turvallisuudelle”. Siinä todettiin myös, että ”viime vuosien kuivuus on lisännyt puiden kuihtumista ja kuusimetsikköjen versotauteja, minkä johdosta myös metsäpalojen syttymisvaara Bialowieżan metsässä on kasvanut”.

31

Ympäristönsuojeluviraston Białystokin aluejohtaja antoi puoltavan lausunnon tämän liitteen hyväksymiselle 12.2.2016. On selvää, että tätä hyväksymistä varten Regionalna Dyrekcja Lasów Państwowych w Białymstoku (metsähallinnon Białystokin alueviranomainen, Puola) suoritti vuonna 2015 suunniteltujen toimenpiteiden ympäristövaikutusten arvioinnin (jäljempänä vuoden 2015 ympäristövaikutusten arviointi), josta ilmeni, ettei niillä ole ”merkittäviä negatiivisia vaikutuksia ympäristölle eikä erityisesti [Puszcza Białowiskan] Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteille tai koskemattomuudelle”.

32

Bialowieżan metsänhoitoa koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi ”tieteellisen tiedon pohjalta” Puolan ympäristöministeri ja Puolan metsähallinnon pääjohtaja laativat niin ikään 25.3.2016 päivätyllä asiakirjalla korjausohjelman, jonka nimeksi tuli ”Bialowieżan metsää [Unescon] kulttuuri- ja luonnonperintökohteena ja Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvana alueena koskeva ohjelma” (jäljempänä korjausohjelma).

33

Korjausohjelmassa päätettiin ihmisen toimintamahdollisuutta ja puiden hakkuita koskevan tieteellisen kiistan lopettamiseksi toteuttaa pitkän aikavälin koe, jossa kolmasosa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen metsänhoitoalueiden pinta-alasta varattaisiin metsänhoitotoimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutusten arviointia varten näiden vaikutusten vertailemiseksi vuodesta 2016 alkaen suunniteltujen, muulla alueella tehtävien ”(mm.) raivaus- ja puunkorjuutoimenpiteiden” vaikutuksiin.

34

Puolan metsähallinnon pääjohtaja teki 31.3.2016 tehtäviensä mukaisesti ja ”ottaen huomioon niiden riskien hajauttamiseen, jotka koskevat yhdestä historian laajimmista kirjanpainajakannan leviämisistä Białowieżan metsän alueella aiheutuvaa luontotyyppien merkittävää muuttumista ja biodiversiteetin katoamista, liittyvät pakottavat syyt”, päätöksen nro 52, joka koski ”metsänhoitoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamista Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueille” (jäljempänä päätös nro 52).

35

Päätöksen nro 52 1 §:ssä määrätään näillä kahdella metsänhoitoalueella käyttöön otettavista ”funktionaalisista vertailualueista”, joilla suoritetaan 1.4.2016 alkaen yksinomaan luonnollisiin prosesseihin perustuvia metsänhoitotoimia. Siinä määrätään siten, että näillä alueilla – joiden osalta täsmennetään, etteivät ne sisällä luonnonsuojelualueita – suoritettavassa metsänhoitotoiminnassa on ainoastaan kaadettava erityisesti yleisön turvallisuuden vaarantavat ja metsäpalovaaran aiheuttavat puut, siinä on jätettävä tilaa luonnolliselle uusiutumiselle, metsänhoidolliset resurssit on pidettävä sellaisella tasolla, että ihmisen toimintaa metsän alueella voidaan rajoittaa mahdollisimman paljon, ja on perustettava suojavyöhyke näiden alueiden rajoille asentamalla sinne feromonipyydyksiä eli välineitä, joiden tarkoituksena on estää tuholaislajien kulku näiltä alueilta ja näille alueille sellaisissa määrin, että ne ovat uhka metsien selviytymiselle.

36

Mainitun päätöksen 2 §:ssä määrätään, että ”niissä Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueilla olevissa metsissä, jotka sijaitsevat 1 osassa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella, (metsänhoitosuunnitelmiin perustuvaa) metsänhoitotoimintaa harjoitetaan kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti; metsiä hoidetaan kuitenkin siten, että varmistutaan luonnon tosiasiallisesta suojelusta metsänhoitomenetelmiä soveltamalla”.

37

Saman päätöksen 4 §:n mukaan näistä rajoituksista on mahdollista poiketa olemassa olevissa metsänhoitosopimuksissa tarkoitettujen töiden loppuun saattamiseksi ja metsätöiden tekemiseksi, jos velvollisuus tehdä näitä metsätöitä perustuu yleisesti sovellettaviin oikeudellisiin säännöksiin, joihin luetaan vuoden 2015 käyttösuunnitelma.

38

Puolan metsähallinnon pääjohtaja teki 17.2.2017 mainittuja kolmea metsänhoitoaluetta koskevan päätöksen nro 51 ”kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuista ja niiden puiden korjaamisesta, jotka ovat vaarallisia yleiselle turvallisuudelle tai aiheuttavat metsäpalon syttymisvaaran, kaikissa Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueiden metsäalueiden ikäluokissa” (jäljempänä päätös nro 51).

39

Päätöksen nro 51 1 §:ssä määrätään ”kirjanpainajakannan leviämisen Puszcza Białowieskan alueella aiheuttaman poikkeuksellisen ja katastrofaalisen tilanteen vuoksi” toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudesta aloittaa näillä kolmella metsänhoitoalueella viipymättä niiden puiden hakkuut, jotka ovat vaarallisia yleiselle turvallisuudelle, ennen kaikkea viestintälinjojen ja turistireittien varrella, kuivien puiden ja puunkorjuujätteen jatkuvan poistamisen sekä jatkuvat ja oikea-aikaiset kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuut kaikissa metsäalueiden ikäluokissa ja näiden puiden keruun ja kuljettamisen tai puiden kuorimisen ja varastoinnin. Kyseisen päätöksen 2 §:ssä täsmennetään tältä osin, että näiden hakkuutarpeiden osalta ”ei sovelleta rajoituksia, jotka koskevat puiden ikää tai metsäalueiden funktiota”.

40

Näiden hakkuiden johdosta kerättyjen puiden käytön osalta mainitun päätöksen 1 artiklassa määrätään, että se on sisällytettävä metsähiilitiloja koskevan hankkeen toteuttamiseen, että puut, joita kirjanpainaja ei ole valloittanut, voidaan varastoida väliaikaisiin tiloihin, jotka perustetaan tyhjiksi jääneisiin kohtiin ja avoimille maa-alueille, kun taas tuholaisten valloittamat puut on kuorittava ja varastoitava. Tässä määräyksessä määrätään myös kerätyn puun myyntijärjestelmän organisoinnista Puszcza Białowieskan alueella sijaitsevien kuntien asukkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi.

41

Päätöksen nro 51 1 artiklassa määrätään yhtäältä ”eri uusintamiskeinojen” täytäntöönpanosta luonnollisen uusiutumisen, uudelleenmetsittämisen siemenillä tai istuttamisen ja suojelun avulla metsäkasvuston ennallistamiseksi kirjanpainajan leviämisen jälkeen ja toisaalta velvollisuudesta suorittaa vaikutusten seuranta kartoittamalla säännöllisesti metsien tilaa ja arvioimalla biodiversiteettiä, mukaan lukien hyödyntämällä suurta luontokartoituspaikkojen verkostoa.

42

On selvää, että päätöksen nro 51 antamisen jälkeen Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan kolmella metsänhoitoalueella kuivia ja kirjanpainajan valloittamia puita alettiin poistaa noin 34000 hehtaarin suuruisella ”metsän ennallistamisalueella”, joka vastaa lähes 54:ää prosenttia Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen pinta-alasta. Puolan metsähallinnolta saatuihin tietoihin tukeutuvan komission mukaan Białowieżan metsässä vuoden 2017 alusta alkaen toteutettujen hakkuiden yhteydessä on kaadettu yhteensä yli 35000 m3 puuta, joista 29000 m3 eli noin 29000 puuta on kuusia.

43

Saatuaan tiedon vuoden 2016 liitteen hyväksymisestä komissio lähetti Puolan viranomaisille 7.4.2016 tuomioistuinmenettelyä edeltävän sähköisen EU Pilot ‑tiedonvaihtojärjestelmän (asiakirja-aineisto EU Pilot 8460/16/ENVI) välityksellä selvityspyynnön kysymyksistä, jotka koskivat Białowieżan metsänhoitoalueella tapahtuvan puunkorjuun lisäämisen vaikutuksia yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelun tasoon Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella.

44

Puolan viranomaiset perustelivat 18.4.2016 antamassaan vastauksessa puunkorjuun lisäämistä sillä, että kirjanpainajakanta oli kasvanut enemmän kuin koskaan.

45

Komission yksiköt vierailivat 9.6. ja 10.6.2016 Białowieżan metsässä tutkimassa noin kymmentä eri Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen eri sektoria.

46

Komissio lähetti 17.6.2016 Puolan viranomaisille SEUT 258 artiklan nojalla virallisen huomautuksen sillä perusteella, että vuoden 2016 liitteessä hyväksytyt toimenpiteet eivät olleet perusteltuja, että Puolan viranomaiset eivät olleet varmistuneet siitä, ettei toimenpiteillä vaikuteta Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, ja etteivät Puolan viranomaiset puunkorjuun määrän lisäämisen hyväksyessään olleet noudattaneet luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisia velvoitteitaan.

47

Ympäristöasioista vastaavalle komission jäsenelle 27.6.2016 lähettämässään kirjeessä Puolan ympäristöministeri totesi, että asiassa tarvittiin lisätietoa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella olevista luontotyypeistä ja lajeista ja että näiden kartoittaminen oli meneillään.

48

Puolan viranomaiset vastasivat viralliseen huomautukseen 18.7.2016 ja torjuivat täysin komission väitteet.

49

Puolan ympäristöministeri ja ympäristöasioista vastaava komission jäsen kävivät helmi–maaliskuussa 2017 kirjeenvaihtoa. Puolan ympäristöministeri ilmoitti, että kartoituksen ensimmäiset tulokset olivat jo saatavilla ja että saatujen tietojen perusteella oli päätetty aloittaa vuoden 2016 liitteessä tarkoitetut hakkuut.

50

Komissio toimitti 28.4.2017 päivätyllä kirjeellään Puolan tasavallalle perustellun lausunnon, jossa se väitti, ettei Puolan tasavalta ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan sekä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan. Komissio kehotti Puolan viranomaisia toimimaan perustellussa lausunnossa edellytetyllä tavalla kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta. Komissio perusteli tätä määräaikaa muun muassa sillä tiedolla, että hakkuut olivat jo alkaneet ja että siten oli olemassa välitön vaara, että Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue kärsisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

51

Komissio sai 17.5.2017 tiedon päätöksen nro 51 antamisesta.

52

Puolan tasavalta vastasi perusteltuun lausuntoon 26.5.2017 ja väitti, etteivät väitteet jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä olleet perusteltuja.

53

Koska kyseinen vastaus ei tyydyttänyt komissiota, se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen.

54

Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 20.7.2017 jättämällään erillisellä kirjelmällä komissio teki SEUT 279 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 2 kohdan mukaisen välitoimihakemuksen, jossa unionin tuomioistuinta pyydettiin määräämään siihen asti, kunnes tuomioistuin on antanut tuomionsa pääasiassa, Puolan tasavalta yhtäältä keskeyttämään, lukuun ottamatta tilanteita, joissa on kyse vaarasta yleiselle turvallisuudelle, aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet luontotyyppien 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita) alueilla ja luontotyypin 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät) yli 100 vuotta vanhoilla metsäalueilla sekä mehiläishaukan, varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan, pohjantikan, pikkusiepon, sepelsiepon, uuttukyyhkyn ja puissa elävien kovakuoriaisten eli lahokapon, loistojalokuoriaisen, punahärön, kaskikeijun, korpikolvan sekä Rhysodes sulcatuksen elinympäristöissä ja toisaalta keskeyttämään yli 100-vuotiaiden kuolleiden kuusien poistamisen ja puiden hakkuut, jotka oli sallittu Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen puunkorjuun enimmäistason nostamisen yhteydessä; nämä toimenpiteet perustuvat vuoden 2016 liitteeseen ja päätökseen nro 51.

55

Komissio pyysi myös unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohdan nojalla, että edellä mainitut välitoimet myönnetään jo ennen kuin vastapuoli on esittänyt huomautuksensa, koska Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen luontotyyppejä ja koskemattomuutta koski vakavan ja korjaamattoman vahingon vaara.

56

27.7.2017 antamallaan määräyksellä komissio v. Puola (C‑441/17 R, ei julkaistu, EU:C:2017:622) unionin tuomioistuimen varapresidentti hyväksyi toistaiseksi jälkimmäisen komission vaatimuksista siihen asti, kunnes välitoimimenettelyssä annetaan lopullinen ratkaisu.

57

Komissio täydensi 13.9.2017 välitoimihakemustaan pyytämällä unionin tuomioistuinta lisäksi määräämään Puolan tasavallan maksamaan uhkasakkoa siinä tapauksessa, että se ei noudata asian käsittelyn yhteydessä annettuja kieltomääräyksiä.

58

Puolan tasavalta vaati 28.9.2017, että asia siirretään unionin tuomioistuimen suuren jaoston käsiteltäväksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 16 artiklan kolmannen kohdan nojalla. Unionin tuomioistuimen varapresidentti siirsi hakemuksen työjärjestyksen 161 artiklan 1 kohdan nojalla unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka ottaen huomioon nyt käsiteltävänä olevan asian merkittävyyden päätti työjärjestyksensä 60 artiklan 1 kohdan nojalla siirtää asian suuren jaoston käsiteltäväksi.

59

Unionin tuomioistuin hyväksyi 20.11.2017 antamallaan määräyksellä komissio v. Puola (C‑441/17 R, EU:C:2017:877) komission hakemuksen, kunnes nyt käsiteltävässä asiassa on annettu lopullinen tuomio, ja antoi samalla Puolan tasavallalle kuitenkin poikkeuksellisesti luvan toteuttaa vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 tarkoitettuja toimenpiteitä, jos nämä toimenpiteet ovat ehdottoman tarpeellisia ja siltä osin kuin ne ovat oikeasuhteisia ihmisten yleisen turvallisuuden takaamiseksi suoraan ja välittömästi, edellyttäen, että vähemmän radikaalit toimenpiteet eivät objektiivisin perustein ole mahdollisia. Unionin tuomioistuin määräsi Puolan myös ilmoittamaan komissiolle viimeistään 15 päivän kuluessa kyseisen tuomioistuimen määräyksen tiedoksiannosta kaikki toimenpiteet, joihin se on ryhtynyt määräyksen noudattamiseksi kokonaisuudessaan, sekä täsmentämään ilmoituksessa perusteluineen, mitä aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä se aikoi jatkaa, koska ne olivat tarpeen yleisen turvallisuuden takaamiseksi. Unionin tuomioistuin lykkäsi päätöksen antamista komission täydentävästä vaatimuksesta, joka koski uhkasakon maksettavaksi määräämistä.

60

Unionin tuomioistuimen presidentti päätti 11.10.2017 antamallaan määräyksellä komissio v. Puola (C-441/17, ei julkaistu, EU:C:2017:794) saattaa nyt käsiteltävän asian viran puolesta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklassa määrättyyn ja työjärjestyksen 133 artiklassa säädettyyn nopeutettuun menettelyyn.

61

Komissio esittää kanteensa tueksi neljä perustetta, jotka koskevat ensinnäkin luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan, toiseksi kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan, kolmanneksi luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan ja neljänneksi lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan rikkomista.

62

Puolan tasavalta väittää, että komission toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste on jätettävä tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin ne koskevat Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueilla päätöksen nro 51 nojalla tehtyjä toimenpiteitä. Yhtäältä näissä kanneperusteissa nimittäin perusteettomasti laajennetaan perustellussa lausunnossa esitettyjä väitteitä, jotka koskevat ainoastaan vuoden 2016 liitteen hyväksymisen seurauksia Białowieżan metsänhoitoalueella. Näin ollen oikeudenkäynnin kohdetta on laajennettu paitsi alueellisesti myös aineellisesti, koska päätöksessä nro 51 tarkoitetut toimenpiteet ovat eri toimenpiteitä kuin vuoden 2016 liitteessä määritellyt toimenpiteet. Toisaalta näiden kanneperusteiden sanamuoto on epäselvä. Ei ole mahdollista määrittää, koskevatko nämä kanneperusteet pelkästään kyseisen liitteen hyväksymistä vai koskevatko ne myös päätöksessä nro 51 tarkoitettuja toimenpiteitä.

63

Komissio katsoo, että toinen, kolmas ja neljäs peruste on otettava tutkittavaksi. Perustellussa lausunnossa Puolan tasavallalle esitetyt moitteet koskivat yksinomaan Białowieżan metsänhoitoaluetta siitä ainoasta syystä, että Puolan viranomaisten kyseisen lausunnon antamispäivänä toteuttamat toimenpiteet koskivat vain tätä metsänhoitoaluetta. Kyseinen jäsenvaltio toteutti kuitenkin samoja toimenpiteitä kahdella muulla metsänhoitoalueella, jotka kuuluvat Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueeseen. Koska kyseessä ovat samanlaiset tosiseikat, jotka ovat osa samaa menettelyä, on perusteltua, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne koskee päivänä, jona asia saatettiin vireille unionin tuomioistuimessa, aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden kohteena olevaa koko aluetta. Maantieteellisen alueen laajentuminen perustellun lausunnon antamisen ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisen välisenä aikana johtuu pelkästään Puolan viranomaisten omasta valinnasta tehdä luonteeltaan samanlaisia päätöksiä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana ja julkaista nämä päätökset myöhässä.

64

On muistutettava, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa tai puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan. Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn sääntöjenmukaisuus on olennainen tae, jotta yhtäältä kyseisen jäsenvaltion oikeuksia voidaan suojata ja jotta toisaalta oikeusriita, joka mahdollisesti tulee käsiteltäväksi oikeudenkäyntimenettelyssä, on selkeästi määritelty (tuomio 16.9.2015, komissio v. Slovakia, C-433/13, EU:C:2015:602, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 258 artiklan nojalla nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde rajataan komission perustellussa lausunnossa, joten kanteen on perustuttava samoihin syihin ja perusteisiin kuin tämä lausunto (tuomio 8.7.2010, komissio v. Portugali, C-171/08, EU:C:2010:412, 25 kohta ja tuomio 5.4.2017, komissio v. Bulgaria, C-488/15, EU:C:2017:267, 37 kohta).

66

Tällainen vaatimus ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että perustellun lausunnon lausunto-osassa esitettyjen väitteiden ja kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten pitäisi kaikissa tilanteissa olla täysin yhteneviä, kunhan perustellussa lausunnossa määritettyä oikeusriidan kohdetta ei ole laajennettu tai muutettu (ks. mm. tuomio 9.11.2006, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-236/05, EU:C:2006:707, 11 kohta).

67

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde voi ulottua perustellun lausunnon jälkeisiin tosiseikkoihin siltä osin kuin ne ovat luonteeltaan samanlaisia kuin kyseisessä lausunnossa tarkoitetut tosiseikat ja siinä tapauksessa, jos ne ovat osa samaa jäsenvaltion menettelyä (ks. mm. tuomio 4.2.1988, komissio v. Italia, 113/86, EU:C:1988:59, 11 kohta; tuomio 9.11.2006, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-236/05, EU:C:2006:707, 12 kohta ja tuomio 5.4.2017, komissio v. Bulgaria, C-488/15, EU:C:2017:267, 43 kohta).

68

Nyt käsiteltävässä asiassa komissio vetoaa perustellussa lausunnossa ja kannekirjelmässä samoihin neljään perusteeseen, jotka koskevat sitä, että Puolan tasavalta on jättänyt noudattamatta yhtäältä luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan ja toisaalta lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan.

69

Sekä perustellusta lausunnosta että kannekirjelmästä ilmenee, että komissio väittää, että kaikki nämä noudattamatta jättämiset ovat omiaan vaikuttamaan Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen.

70

Tältä osin on selvää, että perusteltu lausunto koskee yksinomaan vuoden 2016 liitteessä määrättyjä toimia Białowieżan metsänhoitoalueella, kun taas kannekirjelmässä esitetty toinen, kolmas ja neljäs peruste, joiden osalta Puolan tasavalta on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen, koskevat myös Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueilla päätöksen nro 51 perusteella toteutettuja toimia.

71

Aluksi on kuitenkin todettava, että kaikki nämä kolme metsänhoitoaluetta kuuluvat Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueeseen, joka on perustellun lausunnon kohde.

72

Kuten vuoden 2016 liitteessä, jossa määrätään lähinnä Białowieżan metsänhoitoalueella toteutettavista eri hakkuutoimista, kuten erityisesti ”metsänhoidollisilla hakkuilla” suoritettavasta kirjanpainajan valloittamien kuusien poistamisesta ja yleisen turvallisuuden vaarantavien kuolevien puiden hakkuusta sekä metsänistutuksesta, päätöksessä nro 51 määrätään tällä samalla metsänhoitoalueella sekä Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueilla suoritettavasta kirjanpainajan valloittamien puiden jatkuvista ja oikea-aikaisista hakkuista, yleistä turvallisuutta vaarantavien puiden välittömästä hakkuusta, kuivien puiden jatkuvasta keräämisestä sekä kirjanpainajakannan lisääntymisestä kärsineiden metsäalueiden metsänistutuksesta (jäljempänä kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet).

73

Komission antamista tiedoista, joita Puolan tasavalta ei ole kiistänyt, ilmenee lopuksi, että päätöksen nro 51 antamista koskeva tieto saapui ensin mainitulle vasta 17.5.2017 eli sen jälkeen, kun perusteltu lausunto oli 28.4.2017 lähetetty.

74

Tästä seuraa, että perustellussa lausunnossa tarkoitetut tosiseikat ovat luonteeltaan samanlaisia kuin kannekirjelmässä tarkoitetut tosiseikat ja ne ovat osa samaa menettelyä.

75

Näin ollen tämän tuomion 66 ja 67 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaisesti komissio voi ilman, että se aiheuttaa oikeusriidan kohteen muuttamisen, sisällyttää kannekirjelmäänsä Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueilla Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella toteutetut aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet.

76

Edellä esitetyistä päätelmistä johtuu myös, että toisin kuin Puolan tasavalta väittää, sillä ei voinut olla mitään epäilystä toisen, kolmannen ja neljännen perusteen ulottuvuudesta.

77

Kun lisäksi otetaan huomioon ensinnäkin, että säännökset, joita väitetään rikotun, ovat samanlaisia, toiseksi, että näiden rikkomisten, jotka kaikki voivat loukata Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuutta, kohde on sama, ja lopuksi, että tarkoitetut menettelyt ja tosiseikat eli kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet ovat luonteeltaan samanlaisia ja niiden perusteena ovat samat näkökohdat eli kirjanpainajan levinneisyys ja yleinen turvallisuus, Puolan tasavalta ei voi väittää, ettei se ole voinut hyödyllisesti esittää puolustautumisperusteitaan komission esittämiä perusteita vastaan.

78

Tältä osin on myös huomautettava, että kyseisen jäsenvaltion vastineessaan näitä perusteita vastaan esittämät argumentit liittyvät nimenomaisesti sekä vuoden 2016 liitteessä määrättyihin toimiin että päätökseen nro 51 sisältyviin toimiin.

79

Näin ollen toinen, kolmas ja neljäs väite on otettava tutkittavaksi.

80

Komissio väittää, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan hyväksyessään vuoden 2016 liitteen ja toteuttamalla kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimet varmistamatta, että niillä ei vaikuteta Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen.

81

Komission mukaan vuoden 2016 liitettä on, siltä osin kuin sillä muutettiin vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa, pidettävä suunnitelmana tai hankkeena, joka ei liity suoranaisesti Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, koska liitteellä kolminkertaistettiin luvallisen puunkorjuun kuutiomäärä Białowieżan metsänhoitoalueella. Toisin kuin vuoden 2015 käyttösuunnitelma vuoden 2015 PUL-metsänhoitosuunnitelma ei ole luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käyttösuunnitelma, koska siinä ei määrätä Natura 2000 ‑alueiden suojelutavoitteista tai tarpeellisista suojelutoimenpiteistä. Vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmalla on ensisijaisesti tarkoitus päättää metsänhoitokäytännöistä esimerkiksi vahvistamalla enimmäistaso sille, kuinka paljon puuta voidaan korjata metsistä, ja määräämällä metsänsuojelutoimenpiteistä. Tästä syystä ennen sen hyväksymistä tai muuttamista olisi pitänyt luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla suorittaa asianmukainen arviointi sen vaikutuksista kyseisen Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteisiin.

82

Komissio katsoo kuitenkin, etteivät Puolan viranomaiset ole varmistuneet siitä, että vuoden 2016 liitteellä ei vaikuteta kyseisen Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut asianomaisen alueen osoittamisen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja erityiseksi suojelualueeksi. Tässä tapauksessa mainitun Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuden ominaispiirteet ovat seuraavat: alueella tapahtuvat luonnolliset, ekologiset prosessit, kuten puiden luonnollinen uusiutuminen, lajien luonnonvalinta ja luonnollinen ekologinen sukkessio, alueen lajien monimuotoisuus, sen metsäalueiden ikärakenne, johon kuuluu erityisesti merkittävä osuus puita, jotka ovat optimaali- tai terminaalivaiheessa, alueella oleva suuri määrä kuolleita puita sekä se, että alueella on ihmisen koskemattomissa säilyneille luonnonmetsille tyypillisiä lajeja, jotka elävät luontotyyppien alueella.

83

Vuoden 2016 liitteessä määrätyt kuolevien ja kuolleiden puiden poistaminen, metsänhoito metsänhoidollisilla hakkuilla, puiden hakkuut yli 100-vuotiailla metsäalueilla subkontinentaalisissa tammi/valkopyökkimetsissä ja tulvametsissä sekä yli 100-vuotiaiden kuolevien tai kuolleiden, kirjanpainajan valloittamien kuusien poistaminen ovat vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa yksilöityjä toimenpiteitä, jotka voivat vaarantaa nyt kyseessä olevat luontotyypit ja lajien elinympäristöt. Näihin mahdollisiin vaarantamisiin sisältyvät tosiasiallisesti ”metsänhoidolliset hakkuut”.

84

Sitä vastoin kirjanpainajaa ei pidetty vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa uhkana kyseessä oleville elinympäristöille eikä kirjanpainajan torjuntaa puiden hakkuun ja kirjanpainajan valloittamien kuusien poistamisen avulla pidetty suojelutoimenpiteenä tässä suunnitelmassa. Sitä vastoin vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa mainitaan nimenomaisesti kirjanpainajan valloittamien kuusien poistaminen varpuspöllön, helmipöllön ja pohjantikan elinympäristöjä koskevana uhkana.

85

Nykyisen tiedon valossa kirjanpainajan leviämisvaiheiden katsotaan kuuluvan kuusia sisältävien vanhojen metsien luonnonmukaiseen kiertoon. Näitä ilmiöitä on menneisyydessä havainnoitu säännöllisesti Białowieżan metsässä. Lisäksi kirjanpainajakannan leviämistä ei seurata Białowieżan kansallispuiston alueella, jossa luontotyyppien suojelun taso on parempi kuin Puolan metsähallinnon hallinnoimilla metsänhoitoalueilla, joilla on tehty metsänhoidollisia hakkuita. Tieteelliset tutkimukset osoittavat myös, että Białowieżan metsän luontotyyppien suojelun taso on parempi niiden luontotyyppien alueilla, jotka ovat suojeltuja ihmisen toiminnalta. Lisäksi tutkijat pelkäävät, että kuolevien ja kuolleiden puiden poistaminen johtaa metsäalueiden ikärakenteen epätasapainoon, heikentää suojeltujen lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta ja johtaa lukuisille suojelluille eläinlajeille tärkeiden ravinnonlähteiden katoamiseen. Näin ollen kuolleiden puiden poistaminen metsänhoidollisten hakkuiden yhteydessä on ristiriidassa suojeltujen alueiden suojelutavoitteiden kanssa, koska kuolleiden puiden säilyttäminen metsässä on tarpeen biodiversiteetin vaalimiseksi.

86

Komissio korostaa myös, että vuoden 2016 liitteessä määrätyt hakkuiden määrät eivät ole vähäpätöisiä.

87

Ensinnäkin alueet, joilla puiden hakkuun lisääminen on sallittu, ovat samoja, joiden osalta vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa määrätään suojelutoimenpiteitä, joissa suljetaan yli satavuotiaat metsäalueet metsänhoitotoimien ulkopuolelle.

88

Tämän jälkeen päätöksessä nro 51 määrätään Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen kolmella metsänhoitoalueella kirjanpainajan torjumiseksi sellaisten puiden hakkuusta ja poistosta, jotka ovat peräisin kaikkien ikäluokkien metsäalueilta. Siten se ”metsän ennallistamisalue”, jolla vuoden 2016 liitteen nojalla aloitettiin toimenpiteet, joiden tarkoituksena oli torjua kirjanpainajakannan leviäminen, oli kooltaan 34000 hehtaaria eli 50 prosenttia kyseisen alueen pinta-alasta, kun taas vertailualueet kattavat 17000 hehtaaria.

89

Vaikka oletettaisiinkin, että pinta-ala, jonka osalta vuoden 2016 liitteessä määrätään metsänhoitotoimenpiteitä, olisi – kuten Puolan viranomaiset väittävät – vain viisi prosenttia Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueesta, se ei olisi vähäpätöinen, koska se merkitsee luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamatta jättämistä ja koska on annettava ratkaiseva merkitys velvollisuudelle säilyttää kyseisen alueen toiminnallinen koskemattomuus kunnioittamalla suuresta määrästä kuollutta puuta riippuvaisten lajien ekologista yhteyttä. Vahvistaessaan vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa puunkorjuun enimmäismäärän 63471 m3:iin vuoteen 2021 mennessä toimivaltaiset viranomaiset olivat ympäristövaikutusten arvioinnin tehtyään tosiasiassa määritelleet Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteiden kannalta sopivan puunkorjuutason.

90

Komissio katsoo, että Puolan viranomaiset eivät ole missään päätöksenteon vaiheessa ottaneet huomioon useamman tieteellisen elimen antamia lausuntoja, joista ne kuitenkin olivat tietoisia ja joiden mukaan lähtökohtaisesti kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet olivat omiaan aiheuttamaan vahinkoa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueelle.

91

Nämä viranomaiset eivät erityisesti olleet kyenneet vuonna 2015 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella sulkemaan pois tieteellisiä epäilyksiä siitä, että Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudelle ei aiheutuisi haitallisia vaikutuksia. Tämä arviointi perustui vuonna 2012 suoritettuun vaikutusten arviointiin, ja siinä keskityttiin kirjanpainajan valloittamiin metsäalueisiin. Se perustui lisäksi virheelliseen menetelmään, koska siinä ei viitata vuoden 2015 käyttösuunnitelman kohteena olleisiin luontotyyppien ja eläinlajien nimenomaisiin suojelutavoitteisiin eikä siinä määritellä, mitä merkitsee kyseisen alueen koskemattomuus tai miten suunnitellut toimenpiteet eivät voisi vaikuttaa siihen haitallisesti. Vuoden 2016 liitettä ei siten hyväksytty ajantasaisten tietojen perusteella, koska tunteakseen paremmin näiden lajien levinneisyysalueet Puolan viranomaiset ryhtyivät vuonna 2016 kyseisen alueen kartoitukseen, jonka tulokset eivät olleet vielä lopullisia perustellun lausunnon antamishetkellä.

92

Komissio muistuttaa, että hetkellä, jolloin annetaan lupa hankkeen toteuttamiselle, ei saa olla olemassa mitään tieteelliseltä kannalta perusteltua epäilyä siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu. Näin ollen Puolan tasavalta on rikkonut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan jo pelkästään sillä perusteella, että hyväksyessään vuoden 2016 liitteen Puolan ympäristöministeri ei voinut olla varma siitä, että mainitussa liitteessä tarkoitetuista toimenpiteistä ei aiheutuisi haittaa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudelle. Tästä seuraa myös, ettei kyseisen säännöksen rikkomista voida korjata millään toimenpiteellä, ei edes osoittamalla jälkikäteen, että haittaa ei ole aiheutunut, koska myöntävän päätöksen tekoedellytykset eivät täyttyneet liitteen hyväksymishetkellä.

93

Sitä, että päätöksellä nro 52 otettiin käyttöön vertailualueet, ei siis voida pitää vuoden 2016 liitteen täytäntöönpanon aiheuttamia haitallisia vaikutuksia lieventävänä toimenpiteenä. Yhtäältä nämä alueet eivät olleet olleet vuoden 2015 ympäristövaikutusten arvioinnin kohteena. Toisaalta mainittujen alueiden käyttöön ottamisen avulla ei voitu välttää tai vähentää kyseisen liitteen täytäntöönpanon haitallisia vaikutuksia. Siinä vain säilytettiin aikaisempi tilanne yhdessä osassa Białowieżan metsänhoitoaluetta rajoittamatta kuitenkaan vuoden 2016 liitteen nojalla toteutettavien toimenpiteiden haitallisia vaikutuksia kyseisen metsänhoitoalueen muissa osissa, joiden pinta-ala on suurempi. Kyseessä olevat vertailualueet oli komission mukaan lisäksi osoitettu mielivaltaisesti. Koska tällaisten alueiden osoittaminen ei tosiasiassa vaikuttanut kyseisessä liitteessä vahvistettuun puunkorjuun enimmäismäärään, vertailualueiden perustaminen aiheutti hakkuutoiminnan intensiivisemmän harjoittamisen Białowieżan metsänhoitoalueen muissa osissa. Lisäksi päätöksessä nro 51 määrätään kuivien puiden ja kaikkien ikäluokkien kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuista ja poistamisesta riippumatta siitä, millä alueella puut sijaitsevat.

94

Puolan tasavalta korostaa ensinnäkin, että vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelma, kuten vuoden 2016 liitekin, on luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käyttösuunnitelma. Puolan tasavallan mukaan tällainen suunnitelma on vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa määrättyjen suojelutoimenpiteiden täytäntöön panemisessa käytettävä tekninen työkalu, koska siinä ei vahvisteta puunkorjuumääriä. Vuoden 2016 liitteen avulla voitiin erityisesti toteuttaa kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamista koskevat suojelutavoitteet. Tältä osin on korostettava, että kyseisessä liitteessä määritelty puunkorjuun enimmäistaso eli 188000 m3 Białowieżan metsänhoitoalueen osalta on selvästi matalampi kuin ne puunkorjuun enimmäistasot, jotka määriteltiin vuosia 1992–2001 ja 2002–2011 koskevissa PUL-metsänhoitosuunnitelmissa ja jotka olivat vastaavasti 308000 m3 ja 302000 m3.

95

Tämän jälkeen Puolan tasavalta korostaa, että pidettiin todennäköisenä, että vuoden 2016 liitteen täytäntöönpanolla saattaisi olla vaikutuksia Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueeseen. Juuri tästä syystä katsottiin tarpeelliseksi suorittaa vuoden 2015 ympäristövaikutusten arviointi. Nyt käsiteltävässä asiassa tämän arvioinnin johdosta liitteen ensimmäisestä luonnoksesta, jossa vahvistettiin puunkorjuun enimmäismääräksi 317894 m3, annettiin kielteinen lausunto. Tämän arvioinnin perusteella vuoden 2016 liitteessä puunkorjuun enimmäismäärä pienennettiin 129000 m3:iin. Tätä liitettä koskeva uusi arviointi osoitti, että mainitun alueen koskemattomuudelle ei todennäköisesti aiheudu merkittävää haittaa. Tosiasiassa mainitulla liitteellä on merkittävä positiivinen vaikutus vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa suojelluille tekijöille. Puunkorjuun määrän muuttaminen on välttämätöntä käyttösuunnitelmassa määrättyjen suojelutoimenpiteiden täytäntöön panemiseksi. Lisäksi vuoden 2016 liitteessä ei määrätä eläinten tahallisesta tappamisesta, pyydystämisestä eikä häiritsemisestä.

96

Puolan tasavallan mukaan komissio olettaa virheellisesti, että vuoden 2016 liitteessä luetellut toimenpiteet aiheuttaisivat itsessään haitallisia vaikutuksia Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudelle.

97

Tältä osin komissio on Puolan hallituksen mukaan sivuuttanut sen, että kyseisen alueen koskemattomuuteen on vaikuttanut vuosisatojen kuluessa ihmisen toiminta metsien kestävällä hyötykäytöllä. Erityisesti alueen luontotyyppien ja lajien tilanne ja levinneisyys silloin, kun kyseinen alue osoitettiin, oli seurausta Białowieżan metsän aiemmasta hyötykäytöstä eli puunkorjuusta aiemmin istutetuilta metsäalueilta. Todellisuudessa komission painostuksesta johtunut vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa määrätty puunkorjuun drastinen vähentäminen vanhenevilla metsäalueilla on johtanut versotautien lisääntymiseen metsäalueilla, erityisesti kuusimetsiköissä, näin aiheutuneen kirjanpainajakannan leviämisen vuoksi. Tämän versotautien lisääntymisen vuoksi suojellut luontotyypit ovat alkaneet muuttua. Esimerkiksi luontotyyppi 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsiköt), joka on alueen pääasiallinen luontotyyppi, oli alkanut muuttua soiksi ja niityiksi. Näin Puolan viranomaiset ovat laatineet korjausohjelman, jonka lähtökohtana on Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen luontotyyppien ja lajien tilanteen kokonaiskartoitus. Tässä yhteydessä vuoden 2016 liitteen hyväksyminen on yritys palata aikaisempaan metsänhoitomenetelmään.

98

Näissä olosuhteissa juuri suojelutoimenpiteiden keskeyttäminen on se tekijä, joka vaarantaa kyseisen alueen koskemattomuuden ja alueella esiintyvien elinympäristöjen jatkuvuuden. Sellaisen ihmisen toiminnan puuttuminen, jolla on tarkoitus tukea biodiversiteetin säilyttämistä, aiheuttaa lajien ja niiden elinympäristöjen häviämisen. Komissio on siten väärässä viitatessaan siihen, että Białowieżan metsä on aarniometsä, ja väittäessään, että kyseisessä metsässä elävät lajit ovat tyypillisiä alueille, jotka ovat säilyneet ihmisen koskemattomissa.

99

Myös muissa jäsenvaltiossa on päätetty toteuttaa aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä. Siten Itävallassa on pantu täytäntöön kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamista kansallispuistoissa ja alueilla, joiden luonnonarvo on merkittävä, koskeva ohjelma, jonka yhteydessä töiden tekemistä koskeva kielto on pidetty voimassa ”biodiversiteettikeskuksissa” samalla, kun näiden alueiden vieressä sijaitsevia tuotantometsiä on suojeltu metsänhoitotekniikoilla. Yleinen suositus on, että alueet, joilla luonnolliset prosessit ovat suojeltuja, kuten kansallispuistot, jaetaan selvästi alueeseen, jolla ihmisen toiminta on kiellettyä, ja perifeerisiin alueisiin, joilla toteutetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kirjanpainajakannan leviämisen estäminen. Perustaessaan vertailualueita Puolan tasavalta on pannut täytäntöön täysin samanlaisen menettelyn.

100

Puolan tasavalta väittää, että vuoden 2016 liitteessä määrätyt toimenpiteet ovat sopusoinnussa vuoden 2015 käyttösuunnitelman kanssa. Viimeksi mainitun mukaisesti hakkuiden ja hakkuita edeltävien raivausten kaltaiset hoitotoimenpiteet ovat kiellettyjä kunkin puulajin sellaisissa metsiköissä, joiden puista vähintään 10 prosenttia on 100-vuotiaita tai yli 100-vuotiaita puita. Näillä alueilla tehdään pelkästään metsänhoidollisia hakkuita kirjanpainajan valloittamien kuusten poistamiseksi. Kuivia puita ei poisteta. Lisäksi metsänhoidollisia hakkuita ei tehdä luonnonsuojelualueilla eikä soisilla ja kosteilla luontotyypeillä. Metsänhoidollisten hakkuiden ulkopuolelle rajatut alueet ovat suuruudeltaan 7123 hehtaaria eli 58 prosenttia Białowieżan metsänhoitoalueen pinta-alasta. Vuoden 2016 liitteessä määrätyt toimenpiteet koskevat pelkästään 5,4:ää prosenttia kyseessä olevan alueen pinta-alasta eli 3 401:tä hehtaaria. Näissä olosuhteissa vuonna 2015 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa tarkoitettu potentiaalinen vaara, joka aiheutuu siitä, että kuolevia ja kuolleita puita poistetaan, ei voi toteutua.

101

Puissa elävien kovakuoriaisten osalta Puolan tasavalta korostaa lisäksi, että pystyssä ja auringonvalossa olevia kuolleita mäntyjä, jotka ovat loistojalokuoriaisen elinympäristö, ei ole poistettu. Vuosien 2016 ja 2017 välillä tehtyjen lähes 12000 puuta koskevien tutkimusten mukaan punahärökantoja löytyy puolestaan pääasiallisesti haavoista ja saarnista. Huhtikuusta 2016 alkaen toteutettu kartoitus on ensimmäinen tällainen projekti, jonka yhteydessä biodiversiteetin eri osatekijöitä on arvioitu objektiivisesti ja tilastollisesti varmalla tavalla 1 400:lla säännönmukaiseen verkostoon, joka kattaa koko Białowieżan metsän alueen, sijoitetulla alueella. Merkittävin uhka lahokapolle on erityisesti mäntyjen väheneminen. Kaskikeijun, korpikolvan ja Rhysodes sulcatuksen osalta vakavin uhka on suurikokoisten kuolleiden puiden jatkuvan saatavuuden keskeytyminen, joka johtuu vanhempien kuusimetsikköjen versotautien välittömästä lisääntymisestä kirjanpainajakannan leviämisen seurauksena.

102

Lisäksi kuolleiden kuusten poistamiseen liittyvien hakkuiden toteuttamisella on positiivinen vaikutus loistojalokuoriaisen ja erakkokuoriaisen elinympäristöille, koska se lisää valon määrää metsässä. Muiden lajien eli lahokapon, punahärön ja Rhysodes sulcatuksen osalta kuusi ei ole niiden suosituin elinympäristölaji. Tällä hetkellä Białowieżan metsässä on keskimäärin noin 64 m3 kuollutta puuta hehtaaria kohden. Kun otetaan huomioon, että alueella jatkuvasti kuolee lisää puita, on tällainen osuus täysin riittävä turvaamaan nyt kyseessä olevien kovakuoriaislajien elinympäristöjen säilymisen.

103

Puolan tasavallan mukaan on otettava huomioon myös vertailualueet. Niiden tarkoituksena ei suinkaan ole kompensoida tai lieventää kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden väitettyjä haitallisia vaikutuksia. Nämä alueet on perustettu SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, jotta niitä voidaan verrata muiden Białowieżan metsän alueella sijaitsevien alueiden kanssa. Mainittujen alueiden sijainti on määräytynyt luontotyyppien suojelun tason perusteella ja sillä perusteella, ettei niillä ole tarvetta suorittaa vuoden 2015 käyttösuunnitelman mukaisia suojelutehtäviä. Komissio ei myöskään voi moittia Puolan viranomaisia siitä, että vertailualueilla ei ole tehty ympäristövaikutusten arviointia. Tällaisen päättelyn perusteella täysin vastaava kritiikki olisi kohdistettava komission vaatimukseen siitä, että metsänkorjuu on keskeytettävä koko Białowieżan metsän alueella.

104

Komissio katsoo Puolan tasavallan mukaan virheellisesti, että toimenpiteistä pidättäytymisellä olisi positiivinen vaikutus biodiversiteettiin. Siten huhtikuusta 2016 alkaen tehdyn kartoituksen tuloksista ilmenee esimerkiksi, että Białowieżan kansallispuiston tiukan suojelun alueelta on löydetty vain yksi lahokapoyhdyskunta, kun taas Białowieżan metsänhoitoalueelta on löydetty 70 vastaavaa yhdyskuntaa. Vastaavia tuloksia on saatu lukuisien muidenkin lajien osalta, kuten muun muassa varpuspöllön ja pohjantikan osalta.

105

Puolan tasavalta korostaa lopuksi parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon huomioon ottamisesta, että Białowieżan metsä on niin erityinen ja ainutlaatuinen ekosysteemi, että muissa ekosysteemeissä tehtyjen eri organismien keskinäistä riippuvuutta koskevien tutkimusten tuloksia ei voida suoraan soveltaa kyseisen metsän tilanteeseen. Vaikka osa tiedeyhteisöstä vastustaa kirjanpainajakannan leviämiseen puuttumista kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuilla, on olemassa myös tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan nimenomaan siitä, että kirjanpainajakantaan ei puututa Białowieżan metsässä, suurella todennäköisyydellä seuraa vakavia ja korjaamattomia haitallisia vaikutuksia niille luontotyypeille ja niiden eläinlajien elinympäristöille, joiden suojelua varten Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue on osoitettu. Lisäksi Białowieżan metsää koskevasta tutkimuksesta ilmenee, että tiukan suojelun tulisi olla suojelustrategiassa ja korkean biodiversiteettitason säilyttämisessä ainoastaan täydennyskeino eikä keskeinen elementti.

106

On muistutettava, että luontodirektiivin 6 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille joukko velvoitteita ja erityisiä menettelyjä, joiden tarkoituksena on sen 2 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan unionin tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen saman direktiivin yleisemmän tavoitteen, joka on ympäristönsuojelun korkean tason takaaminen sen nojalla suojelluilla alueilla, toteutumiseksi (ks. vastaavasti mm. tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C‑258/11, EU:C:2013:220, 36 kohta ja tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C-243/15, EU:C:2016:838, 43 kohta).

107

Tässä yhteydessä luontodirektiivin säännöksillä pyritään siihen, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia suojelutoimenpiteitä alueiden, joilla on tiettyjä luontotyyppejä, ekologisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi (tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 38 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 36 kohta).

108

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään arviointimenettelystä, jonka tarkoituksena on taata ennakkovalvonnan avulla, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen (ks. mm. tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 28 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 43 kohta).

109

Tämän osalta on täsmennettävä, että erityisiksi suojelualueiksi osoitettujen alueiden osalta luontodirektiivin 7 artiklan mukaan tästä säännöksestä aiheutuvat velvoitteet korvaavat lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä aiheutuvat velvoitteet kyseisen direktiivin nojalla tehdyn suojeluluokittelun päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi kuin luontodirektiivin voimaantulopäivämäärä (ks. vastaavasti mm. tuomio 24.11.2016, komissio v. Espanja, C-461/14, EU:C:2016:895, 71 ja 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

110

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa erotetaan toisistaan kaksi vaihetta.

111

Ensimmäisessä vaiheessa, jota mainitun säännöksen ensimmäinen virke koskee, jäsenvaltioiden edellytetään arvioivan asianmukaisesti suunnitelman tai hankkeen vaikutukset suojeltuun alueeseen, kun on todennäköistä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi (tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 29 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C‑387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 44 kohta).

112

Erityisesti ennalta varautumisen periaatteen perusteella silloin, kun suunnitelma tai hanke, joka ei suoraan liity alueen käyttöön tai ole tarpeellinen sen käytön kannalta, saattaa vaarantaa sen suojelun tavoitteita, sitä täytyy pitää sellaisena, että se on omiaan vaikuttamaan merkittävästi tähän alueeseen. Mainittua vaaraa on arvioitava erityisesti alueen, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee, ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa (ks. mm. tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 30 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 45 kohta).

113

Kyseisen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehtävä alueelle suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että alaa koskeva paras tieteellinen tieto huomioon ottaen on yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa kyseisen alueen suojelutavoitteisiin (ks. mm. tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 51 kohta ja tuomio 26.4.2017, komissio v. Saksa, C‑142/16, EU:C:2017:301, 57 kohta).

114

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (ks. mm. tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C‑388/15, EU:C:2016:583, 50 kohta).

115

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa toisessa vaiheessa, joka seuraa asianmukaista arviointia, rajoitetaan tällaisen suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä siten, että se ei saa vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen, jollei kyseisen artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu (tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 31 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 46 kohta).

116

Se, ettei alueen koskemattomuuteen luontotyyppinä vaikuteta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, edellyttää alueen suotuisan suojelun tason säilyttämistä, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut asianomaisen alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon direktiivissä tarkoitetulla tavalla (ks. mm. tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 39 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C‑387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 47 kohta).

117

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa tai hanketta koskeva lupa voidaan siten myöntää vain edellyttäen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmistuneet siitä, että se ei vaikuta pysyvällä tavalla haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä (ks. vastaavasti mm. tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 40 kohta ja tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C-243/15, EU:C:2016:838, 42 kohta).

118

Tämä säännös sisältää siten ennalta varautumisen periaatteen, ja sen perusteella voidaan tehokkaasti estää se, että aiotut suunnitelmat tai hankkeet vaikuttavat suojelualueiden koskemattomuuteen. Lievemmän hyväksymiskriteerin avulla ei voida taata yhtä tehokkaasti kyseisen säännöksen kohteena olevan alueiden suojelutavoitteen saavuttamista (tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 41 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C‑388/15, EU:C:2016:583, 53 kohta).

119

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät näin ollen voi hyväksyä toimintaa, joka voi vaarantaa pysyvästi sellaisten alueiden ekologiset ominaispiirteet, joilla esiintyy yhteisön tärkeinä pitämiä tai ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Näin olisi muun muassa silloin, kun toiminta voi johtaa tällaisen kyseisellä alueella esiintyvän luontotyypin häviämiseen tai osittaiseen ja korjaamattomaan tuhoutumiseen (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2011, komissio v. Espanja, C‑404/09, EU:C:2011:768, 163 kohta ja tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C‑258/11, EU:C:2013:220, 43 kohta).

120

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hetkellä, jolloin annetaan lupa hankkeen toteuttamiselle, ei saa olla olemassa mitään tieteelliseltä kannalta perusteltua epäilyä siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu (ks. mm. tuomio 26.10.2006, komissio v. Portugali, C‑239/04, EU:C:2006:665, 24 kohta ja tuomio 26.4.2017, komissio v. Saksa, C‑142/16, EU:C:2017:301, 42 kohta).

121

Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, onko – kuten komissio väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan – Puolan tasavalta hyväksyessään vuoden 2016 liitteen ja päätöksen nro 51 jättänyt noudattamatta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

122

Vuoden 2016 liitteellä muutettiin Bialowieżan metsänhoitoaluetta koskevaa vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa, jotta tällä metsänhoitoalueella voitiin ajanjaksona 2012–2021 lisätä luvallisen puunkorjuun kuutiomäärä 63471 m3:stä 188000 m3:iin suorittamalla metsänhoidollisten hakkuiden avulla kirjanpainajan valloittamien kuusten poistamisen, kuolemassa olevien puiden hakkuiden ja uudelleenmetsittämisen kaltaisia aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä. Päätöksen nro 51 mukaisesti näitä toimia on suoritettu Bialowieżan metsänhoitoalueen lisäksi Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueilla.

123

Tästä johtuu, että koska vuoden 2016 liitteen ainoana tavoitteena siten oli nostaa luvallisen puunkorjuun kuutiomäärää kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden avulla Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella, siinä ei mitenkään vahvisteta tätä aluetta koskevia suojelutavoitteita eikä ‑toimenpiteitä, jotka sisältyvät tosiasiassa vuoden 2015 käyttösuunnitelmaan, jonka Puolan viranomaiset hieman aikaisemmin olivat hyväksyneet.

124

Näin ollen on niin, että koska vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 sallitaan tällainen metsävarojen käyttöön tarkoitettu interventio luonnonympäristössä, ne muodostavat luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut ”suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia” Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella.

125

Tältä osin on merkityksetöntä, että vuoden 2016 liitteessä määrätty luvallisen puunkorjuun kuutiomäärä on alhaisempi kuin ajanjaksoja 1992–2001 ja 2002–2011 koskevissa metsänhoitosuunnitelmissa sallitut määrät. Se, onko kyseessä suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen, riippuu olennaisin osin kyseessä olevan intervention luonteesta eikä yksinomaan sen laajuudesta.

126

Puolan tasavalta väittää siten virheellisesti, että vuoden 2016 liitteen avulla on voitu saavuttaa kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamista koskeva suojelutavoite. Tämä tavoite ei mitenkään kuulu vuoden 2015 käyttösuunnitelmaan sisältyviin suojelutavoitteisiin; sen liitteessä 3 määrätään päinvastoin nimenomaisesti, että kirjanpainajan valloittamien kuusien poistamista on pidettävä potentiaalisena vaarana varpuspöllön, helmipöllön ja pohjantikan elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttämiselle.

127

Tästä seuraa, että Puolan tasavallalla oli velvollisuus luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla suorittaa kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutusten asianmukainen arviointi, jos oli todennäköistä, että nämä toimet vaikuttavat merkittävästi Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen.

128

On todettava, että koska kyseessä olevilla aktiivisilla metsänhoitotoimenpiteillä määrätään puiden poistamisen ja hakkuun kaltaisten toimenpiteiden toteuttamisesta Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella suojelluilla luontotyypeillä, ne ovat omiaan vaarantamaan tämän alueen suojelutavoitteet, kun otetaan huomioon myös niiden laajuus ja intensiteetti.

129

Tältä osin on erityisesti todettava, että vuoden 2016 liitteessä sallitaan ajanjaksolla 2012–2021 Białowieżan metsänhoitoalueella 188000 m3:n puukorjuumäärä, joka on merkittävä ja lähes kolme kertaa suurempi kuin vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa sallittiin samalle ajanjaksolle.

130

Siitä johtuu, että oli todennäköistä, että kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet vaikuttavat merkittävällä tavalla Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen.

131

Nyt käsiteltävässä asiassa Puolan tasavalta ei kiistä, että sillä oli velvollisuus suorittaa luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti näiden toimien vaikutusten arviointi mainitulla alueella. Se väittää sitä vastoin noudattaneensa täysin tätä säännöstä suorittaessaan vuoden 2015 vaikutusten arvioinnin.

132

On tosin selvää, että ensimmäisen arvioinnin johdosta, jossa oli todettu, että vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelman liitteenä ollut alkuperäinen hanke, joka koski Białowieżan metsänhoitopiiriä ja jossa sallittiin 317894 m3:n puunkorjuu, oli omiaan vaikuttamaan haitallisesti Puszcza Białwieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, Puolan viranomaiset olivat pienentäneet vuoden 2016 liitteessä tätä puunhakkuun määrää 188000 m3:iin.

133

Vuoden 2015 vaikutusten arviointi sisältää kuitenkin useita merkittäviä aukkoja.

134

Ensinnäkin on todettava, että tämä arviointi koskee yksinomaan vuoden 2016 liitettä eikä päätöstä nro 51, vaikka siinä on laajennettu mainitussa liitteessä määrättyjen aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden täytäntöönpano pelkästään Białowieżan metsänhoitopiiristä Browskin ja Hajnówkan metsänhoitopiireihin ja siten koko Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueeseen lukuun ottamatta vain kansallispuistoa.

135

Tästä johtuu, että Puolan viranomaiset eivät ole tehneet mitään arviointia näiden toimien vaikutuksesta kahteen viimeksi mainittuun metsänhoitopiiriin. Tämän tuomion 113 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaisesti sellaisen suunnitelman tai hankkeen vaikutusten arvioinnissa, joka ei liity suoranaisesti kyseessä olevan alueen käyttöön tai joka ei ole sen kannalta tarpeellinen, on otettava huomioon ne kumulatiiviset vaikutukset, jotka johtuvat kyseisen suunnitelman tai hankkeen yhdistämisestä muihin suunnitelmiin tai hankkeisiin, kun otetaan huomioon kyseisen alueen suojelutavoitteet.

136

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 162 kohdassa, toiseksi vuoden 2015 vaikutusten arvioinnin 4.2 kohdan ilmaisusta, jonka mukaan ”vuosia 2012–2021 koskevassa ympäristövaikutusten arvioinnissa mainittuja [Puszcza Białowieskan] Natura 2000 ‑alueelle aiheutuvia vaikutuksia koskevia määräyksiä ei lähtökohtaisesti ole päivitettävä”, ilmenee, että se on suoritettu niiden tietojen perusteella, joita on käytetty vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelman vaikutusten arvioimiseksi tällä alueella, eikä päivitettyjen tietojen perusteella.

137

Arvioinnin ei kuitenkaan voida katsoa olevan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla ”asianmukainen”, jos suojeltavia luontotyyppejä ja lajeja koskevat päivitetyt tiedot puuttuvat (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2012, Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnasias ym., C‑43/10, EU:C:2012:560, 115 kohta).

138

Näin on sitäkin suuremmalla syyllä nyt käsiteltävässä asiassa, jossa kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden tarkoituksena on juuri ottaa huomion uusi seikka, joka on tullut esiin Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelman hyväksymisen jälkeen, eli vuoden 2015 vaikutusten arvioinnin 2.8 kohdan sanamuodon mukaan ”kirjanpainajakannan kasvavan leviämisen aiheuttama metsäalueiden merkittävämpi huonontuminen”, jonka ensimmäiset oireet olivat tämän asiakirjan mukaan ilmenneet vuodesta 2011 lähtien ja jonka huippukohta oli saavutettu vuoden 2015 aikana.

139

Lisäksi tämän tuomion 113, 114 ja 120 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaisesti täydellisten, täsmällisten ja lopullisten toteamusten ja päätelmien perusteella kyseisten aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden toteuttamisen sallimista koskevan vuoden 2016 liitteen hyväksymispäivänä ei pitänyt alaa koskevien parhaiden tietojen perusteella olla tieteelliseltä näkökannalta mitään järkevää epäilyä siitä, ettei haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuudelle ole.

140

Kolmanneksi on todettava, että vuoden 2015 vaikutusten arvioinnissa ei viitata vuoden 2015 käyttösuunnitelman kohteena olleella Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella suojeltujen luontotyyppien ja lajien suojelutavoitteisiin, eikä siinä määritellä kyseisen alueen koskemattomuutta eikä tutkita vakavasti syitä, joiden vuoksi kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet eivät ole omiaan vaikuttamaan siihen.

141

Erityisesti tässä arvioinnissa, joka keskittyy olennaisin osin kirjanpainajakannan valloittamaan kasvustoon eli pääasiassa kuusiin, ei tutkita järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti niitä riskejä, joita näiden toimien toteuttaminen aiheuttaa kullekin Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella suojellulle luontotyypille ja lajille.

142

Siten luontotyyppien 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia pajuja ja poppeleita) osalta mainitussa arvioinnissa todetaan, että nämä luontotyypit ovat ”harvennushakkuiden” kohteena kuusipuuta sisältävien kasvustojen osalta, minkä jälkeen sen 4.2.1 kohdassa päätellään ilman muuta analyysiä, että nämä harvennushakkuut ”eivät ole haitallisia luontotyypin suojelun tilalle”, ja tältä osin todetaan vain, että hakkuiden laajuuden ”pitäisi perustua leviämisen laajuuden todelliseen riskiin”, antamatta kuitenkaan pienintäkään konkreettista tietoa tämän leviämisen todennäköisestä kehityksestä.

143

Samoin vuoden 2015 vaikutusten arvioinnin 4.2.3 kohdassa päätellään, että on olemassa ”vähäpätöisiä vaikutuksia” kaskikeijulle, korpikolvalle, mehiläishaukalle, valkoselkätikalle, pikkusiepolle, sepelsiepolle ja uuttukyyhkylle, antamatta mitään muuta selitystä kuin että kyseessä olevat lajit ovat ”suurimmaksi osaksi suoraan sidoksissa metsäalueisiin eikä ohjelmoiduilla toimilla ole niihin mitään huomattavaa vaikutusta”. Vaikka tämän arvioinnin 4.2.3 kohdassa todetaan lahokapon, loistojalokuoriaisen, punahärön, erakkokuoriaisen, Rhysodes sulcatuksen, varpuspöllön ja pohjantikan osalta, että ”vaikutusta niiden elinympäristöön ei voida sulkea pois yksittäisissä tapauksissa”, siinä todetaan merkittävän vaikutuksen pois sulkemiseksi vain, että ”osa kuolevien puiden kasvustosta” säilytetään, vahvistamatta kuitenkaan niiden määrää taikka paikkaa, jossa ne on säilytettävä.

144

Tästä johtuu, ettei vuoden 2015 vaikutusten arviointi voi häivyttää kaikkea tieteellistä epäilyä vuoden 2016 liitteen haitallisista vaikutuksista Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueeseen.

145

Tätä toteamusta tukee se, että kyseisen liitteen hyväksymispäivänä hyväksyttiin korjausohjelma ja kuusi päivää myöhemmin päätös nro 52.

146

Kuten kyseisen ohjelman perusteluista ja kyseisen päätöksen määräyksistä ilmenee, näiden toimenpiteiden tavoitteena oli juuri mainitussa liitteessä määrättyjen aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutusten arviointi Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella ottamalla käyttöön Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueilla vertailualueet, joilla mitään näistä toimenpiteistä ei saataisi toteuttaa.

147

Puolan tasavallan itsensä antamien tietojen mukaan näiden alueiden perusteella on oltava erityisesti mahdollista arvioida noin 17000 hehtaarin suuruisella alalla kaiken ihmisen toiminnan ulkopuolelle jäävän alueen ominaispiirteiden kehittymistä tämän kehityksen vertaamiseksi vuoden 2016 liitteessä määrätyistä aktiivisista metsänhoitotoimenpiteistä johtuvan kehityksen kanssa; kyseiset toimenpiteet toteutetaan siten kyseessä olevien kolmen metsänhoitoalueen jäljelle jäävällä pinta-alalla, joka on noin 34000 hehtaaria.

148

Suunnitelman tai hankkeen vaikutuksia kyseiseen alueeseen on kuitenkin arvioitava asianmukaisesti ennen sen hyväksymistä (ks. mm. tuomio 7.9.2004, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C-127/02, EU:C:2004:482, 53 kohta). Arviointi ei siis voi olla sen kanssa samanaikainen tai sitä myöhempi (ks. analogisesti tuomio 20.9.2007, komissio v. Italia, C-304/05, EU:C:2007:532, 72 kohta ja tuomio 24.11.2011, komissio v. Espanja, C-404/09, EU:C:2011:768, 104 kohta).

149

Lisäksi on selvää, että vuoden 2016 liitteen hyväksymishetkellä Puolan viranomaisilla ei ollut käytettävissään Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen biodiversiteettiä koskevan inventoinnin täydellisiä tuloksia; ne katsoivat tarpeelliseksi suorittaa tämän inventoinnin vuoden 2016 huhtikuusta lähtien kyseisellä alueella esiintyvien suojeltujen lajien levinneisyyspaikkojen yksilöimiseksi.

150

Tästä seuraa, että nämä viranomaiset olivat siis tietoisia siitä, että kyseisen liitteen hyväksymishetkellä käytettävissä olleet tiedot kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksista näihin lajeihin olivat riittämättömiä.

151

Näin ollen on katsottava, että koska Puolan viranomaisilla ei ollut käytettävissään kaikkia merkityksellisiä tietoja voidakseen arvioida kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksia Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, ne eivät olleet suorittaneet ennen vuoden 2016 liitteen ja päätöksen nro 51 hyväksymistä näiden vaikutusten asianmukaista arviointia eivätkä ne ole siten noudattaneet luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista velvoitettaan.

152

Komissio väittää lisäksi, että Puolan viranomaiset ovat hyväksyneet kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet, vaikka ne ovat omiaan vaikuttamaan Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen.

153

Tästä on muistutettava, kuten tämän tuomion 16 kohdassa on todettu, että Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue on Puolan tasavallan pyynnöstä luokiteltu luontodirektiivin mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja se muodostaa myös lintudirektiivin mukaisesti osoitetun erityisen suojelualueen.

154

Vaikka Natura 2000 ‑verkostoon kuuluville alueille näissä direktiiveissä osoitetussa suojelujärjestelmässä ei kielletäkään – kuten Puolan tasavalta toteaa – kaikkea ihmisen toimintaa näillä alueilla, niissä kuitenkin asetetaan toiminnan sallimisen edellytykseksi niissä säädettyjen velvoitteiden noudattaminen (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2011, Azienda Agro-Zootecnica Franchini ja Eolica di Altamura, C-2/10, EU:C:2011:502, 40 kohta).

155

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 134 kohdassa, tämän jäsenvaltion väite, joka koskee sitä, ettei Białowieżan metsää voida pitää luonnonmetsänä tai aarniometsänä, koska ihminen on aina käyttänyt sitä aktiivisesti, mikä on ollut ratkaisevaa sen ominaispiirteille, on näin ollen merkityksetön, koska luontodirektiivi ja lintudirektiivi kattavat tämän metsän luokittelusta riippumatta sen metsänhoidon.

156

Siten Puolan hallitus saattoi luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen perusteella, jota kyseisen direktiivin 7 artiklan nojalla sovelletaan erityisiin suojelualueisiin, sallia kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet vain sillä edellytyksellä, että niistä ei ollut haitallisia vaikutuksia Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen ominaispiirteiden kestävälle säilyttämiselle; nämä ominaispiirteet liittyvät niiden luontotyyppien esiintymiseen, joiden suojelutavoite on oikeuttanut tämän alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon.

157

Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että suojelutavoite, joka on johtanut Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen osoittamisen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja erityiseksi suojelualueeksi, merkitsee sitä, että säilytetään suotuisan suojelun taso kyseisen alueen ominaispiirteiden mukaisesti, kun kyseessä ovat luontotyypit 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät), 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia pajuja ja poppeleita), lahokapon, loistojalokuoriaisen, punahärön, kaskikeijun, korpikolvan ja Rhysodes sulcatuksen kaltaisten puissa elävien kovakuoriaislajien elinympäristö sekä mehiläishaukan, varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan, pohjantikan, pikkusiepon, sepelsiepon ja uuttukyyhkyn kaltaisten lintulajien elinympäristöt.

158

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen noudattamatta jättämisen osoittamiseksi komission ei myöskään ennalta varautumisen periaatteen perusteella, joka – kuten tämän tuomion 118 kohdassa todetaan – sisältyy tähän säännökseen, tarvitse osoittaa syy-seuraussuhdetta kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden ja kyseisten luontotyyppien ja lajien koskemattomuudelle aiheutuvan haitan välillä, vaan riittää, että se osoittaa, että on olemassa todennäköisyys tai vaara siitä, että nämä toimet aiheuttavat tällaisen haitan (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2011, komissio v. Espanja, C-404/09, EU:C:2011:768, 142 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

159

On siis tutkittava, ovatko kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet – kuten komissio väittää – omiaan vaikuttamaan haitallisesti Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella suojeltuihin luontotyyppeihin ja lajeihin ja siten vaikuttamaan kyseisen alueen koskemattomuuteen.

160

Tältä osin on ensinnäkin todettava, että vaikka vuoden 2016 liitteen sanamuodon mukaan näillä toimilla on tarkoitus ”ennen kaikkea” ryhtyä kirjanpainajakannan valloittamien kuusipuiden hakkuuseen, tämä liite taikka päätös nro 51 eivät sisällä kyseisten toimien kohteena olevien puiden taikka metsäkasvuston ikää koskevia rajoituksia erityisesti sen luontotyypin mukaan, jossa niitä esiintyy. Päinvastoin päätöksessä nro 51 määrätään nimenomaisesti kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuusta ”kaikissa metsäalueiden ikäluokissa”, ja siinä täsmennetään, että poiketaan hakkuiden osalta ”rajoituksista, jotka koskevat puiden ikää tai metsäalueiden funktiota”. Tästä seuraa, että vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 sallitaan 100-vuotiaiden kuusipuiden hakkuu kaikissa kasvustotyypeissä, mukaan lukien suojellut luontotyypit.

161

Tämän jälkeen ilmenee, että sekä vuoden 2016 liitteessä että päätöksessä nro 51 sallitaan puiden hakkuu yleistä turvallisuutta koskevista syistä täsmentämättä mitenkään niitä konkreettisia edellytyksiä, jotka oikeuttavat hakkuun tällaisista syistä.

162

Lopuksi vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 sallitaan kaikenlaisten puiden poisto, joten siihen sisältyvät kuusien lisäksi myös männyt, valkopyökit, tammet, lepät, saarnipuut ja poppelit, kun ne ovat kuolleita, kuivia tai kuolemassa, myöskään määräämättä mitään kyseessä olevia kasvustoja koskevaa rajoitusta.

163

On siis niin, että toisin kuin Puolan tasavalta väittää, kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet eivät muodostu yksinomaan metsänhoidollisista hakkuista vain kirjanpainajan valloittamien kuusien poistamiseksi, vaan niissä sallitaan hakkuut ja hakkuita edeltävät raivaukset lajikasvustoissa, joissa ainakin 10 prosentin osuus puista on vähintään 100-vuotiaita.

164

Tämän tuomion 119 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaan kyseessä olevien kaltaiset aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet, jotka muodostuvat Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen puiden huomattavan määrän poistamisesta ja hakkuusta, vaarantavat itse luonteensa puolesta pysyvästi tämän alueen ekologiset ominaisuudet, koska ne ovat väistämättä omiaan johtamaan siihen, että mainitulla alueella suojellut luontotyypit ja lajit katoavat tai tuhoutuvat osittain ja korjaamattomalla tavalla.

165

Siten on todettava, että kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet johtavat juuri Puolan viranomaisten vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteessä 3 yksilöimien potentiaalisten vaarojen toteutumiseen näiden luontotyyppien ja lajien osalta.

166

Ensinnäkin vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa yksilöidään ”puiden hakkuut yli 100-vuotiailla metsäalueilla” potentiaaliseksi vaaraksi luontotyypille 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita) sekä näissä luontotyypeissä elävälle mehiläishaukalle, minkä lisäksi ”metsähakkuut” ja ”metsien ja sekametsien nuorentamiset metsänhoitotoimenpiteillä” mainitaan lahokapoon kohdistuvana vaarana.

167

Tämän jälkeen ”yli 100-vuotiaiden mäntyjen ja kuusien poisto” eli sellaisten puiden poisto, jotka ovat kirjanpainajan valloittamia, yksilöidään potentiaaliseksi vaaraksi varpuspöllölle, helmipöllölle ja pohjantikalle.

168

Lopuksi ”kuolleiden tai kuolemassa olevien puiden poisto” katsotaan potentiaaliseksi vaaraksi luontotyypeille 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita) sekä varpuspöllölle, helmipöllölle, valkoselkätikalle, pohjantikalle ja punahärölle, kun taas ”kuolevien puiden poisto” yksilöidään potentiaaliseksi vaaraksi lahokapolle, loistojalokuoriaiselle, kaskikeijulle, korpikolvalle ja Rhysodes sulcatukselle.

169

Tästä on täsmennettävä, että siltä osin kuin kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet vastaavat juuri Puolan viranomaisten vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteessä 3 yksilöimiä potentiaalisia vaaroja näille luontotyypeille ja lajeille, toisin kuin Puolan tasavalta väittää, on merkityksetöntä Puszcsza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudelle aiheutuvan vaikutuksen arvioinnin kannalta, että vuoden 2016 liite ei sisällä mitään nimenomaista määräystä eläinten tahallisesta tappamisesta, pyydystämisestä taikka häiritsemisestä.

170

Mikään Puolan tasavallan esittämistä muista väitteistä ei ole omiaan horjuttamaan näitä toteamuksia.

171

Ensinnäkin kirjanpainajakannan leviämisen torjumisen tarpeen osalta ei tosin voida sulkea pois – kun otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate, joka on yksi unionin ympäristönsuojelun alalla tavoitteleman korkean suojelun tason perusteista SEUT 191 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja jonka valossa ympäristönsuojelua koskevaa unionin lainsäädäntöä on tulkittava – sitä, että jäsenvaltiolle voidaan antaa lupa suhteellisuusperiaatetta tiukasti noudattaen panna täytäntöön aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisesti suojellulla Natura 2000 ‑alueella kyseisen alueen koskemattomuuteen vaikuttavan haitallisen organismin leviämisen estämiseksi.

172

Nyt käsiteltävässä asiassa Puolan tasavallan esittämän tätä koskevan väitteen perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet voitaisiin oikeuttaa tarpeella estää tällaisen haitallisen organismin leviäminen.

173

Ensinnäkin on niin, kuten tämän tuomion 126 ja 167 kohdasta ilmenee, että vaikka kyseessä olevan jäsenvaltion mukaan ensimmäisiä oireita kirjanpainajakannan leviämisestä havaittiin jo vuonna 2011, sitä ei mitenkään yksilöity vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa potentiaaliseksi vaaraksi Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudelle, vaan päinvastoin tässä suunnitelmassa todettiin kirjanpainajakannan valloittamien kuusipuiden ja mäntyjen poistaminen tällaiseksi potentiaaliseksi vaaraksi. Toisin kuin Puolan tasavalta on väittänyt istunnossa, vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa ei määrätä mahdollisuudesta suorittaa metsänhoidollisia hakkuita, jotka koskevat erityisesti kirjanpainajan valloittamia puita.

174

Toiseksi ei voida unionin tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa käytettävissä olevien tietojen perusteella todeta – toisin kuin Puolan tasavalta väittää – mitään yhteyttä luvallisen puunkorjuun määrän ja kirjanpainajan leviämisen välillä.

175

Vaikka pitääkin paikkansa, että vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa vähennettiin komission intervention johdosta luvallisen puunkorjuun määrä 63471 m3:iin Białowieżan metsänhoitoalueella ajanjaksolle 2012–2021, on selvää, että jo ennen vuoden 2015 loppua eli alle neljän vuoden jälkeen Puolan viranomaiset olivat jo saavuttaneet tämän kynnyksen, kuten tämän tuomion 24 kohdassa on jo todettu.

176

On siis niin, kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 160 kohdassa, että tällä alueella poistettu puun kuutiomäärä pysyy tosiasiassa samana kuin on todettu niinä edeltävinä ajanjaksoina, joiden aikana sovellettavissa metsänhoitosuunnitelmissa oli vahvistettu puunkorjuun määräksi Białowieżan metsänhoitopiirissä 308000 m3 ajanjaksolle 1992–2001 ja 302000 m3 ajanjaksolle 2002–2011. Ei siis voida pätevästi väittää, että kirjanpainajan leviäminen johtuisi vuosina 2012–2015 korjatun puumäärän pienentymisestä.

177

Kuten ilmenee jo tämän tuomion 160–163 kohdasta, kolmanneksi kyseessä olevia aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä ei ole mitenkään kohdistettu ainoastaan kirjanpainajan valloittamiin kuusiin, koska nämä toimet koskevat yhtäältä myös kuolleita kuusia, vaikka ne eivät olisikaan kirjanpainajan valloittamia, eikä niissä toisaalta suljeta pois valkopyökkien, tammien, leppien, saarnien, pajujen ja poppelien kaltaisten muiden puulajien poistamista. Kuten Puolan tasavalta vahvisti istunnossa unionin tuomioistuimen tätä koskevaan kysymykseen antamassaan vastauksessa, kirjanpainaja valloittaa yksinomaan havupuita, olennaisin osin kuusia, mutta ei lehtipuita.

178

Vaikka siten pitääkin paikkansa, kuten Puolan tasavalta on itse korostanut istunnossa, että luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisten suojelutavoitteiden täyttämiseksi on löydettävä tietty tasapaino sellaisten aktiivisten ja passiivisten hoitotoimenpiteiden välillä, joiden tarkoituksena on rajoittaa kirjanpainajakannan leviämistä, on todettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 158 kohdassa, että tämän tasapainon etsiminen ei mitenkään ilmene päätöksen nro 51 määräyksistä, joissa sallitaan kolmella kyseessä olevalla metsänhoitoalueella kuusien hakkuu ja kuolleiden ja kuolevien puiden poistaminen siten, että ainoa rajoitus koskee korjatun puun enimmäistilavuutta.

179

Neljänneksi unionin tuomioistuimelle toimitetuista seikoista sekä istunnossa käydyistä keskusteluista ilmenee, että vuoden 2016 liitteen hyväksymisaikana vallitsi tieteellinen erimielisyys siitä, mitkä olivat asianmukaisimmat menetelmät kirjanpainajan leviämisen torjumiseksi. Kuten korjausohjelmasta ilmenee, tämä erimielisyys koski erityisesti itse kirjanpainajakannan leviämisen torjumisen tarkoituksenmukaisuutta, koska se tiettyjen tieteellisten näkemysten mukaan kuuluu luonnon kiertokulkuun, joka vastaa niitä ajoittaisia suuntauksia, jotka ovat ominaisia sen alueen ominaispiirteille, jonka suojelutavoite oli perusteena sen nimeämiselle yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon ja erityiseksi suojelualueeksi. Näin ollen tämän tuomion 117 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaisesti Puolan viranomaiset eivät voineet hyväksyä vuoden 2016 liitettä, koska puuttui tieteellinen varmuus siitä, että kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet eivät aiheuta pysyviä haitallisia vaikutuksia kyseessä olevan alueen koskemattomuudelle.

180

Viidenneksi Puolan tasavalta ei voi ilman ristiriitaa yrittää vedota muiden jäsenvaltioiden – kuten Itävallan tasavallan – kirjanpainajakannan leviämisen torjumiseksi toteuttamiin toimenpiteisiin, koska sen omien, sen istunnossa toistamien väitteiden mukaan Białowieżan metsä on tältä osin niin erityinen ja ainutlaatuinen, ettei muita ekosysteemejä koskevia tieteellisiä tutkimuksia voida soveltaa siihen.

181

Sitä vastoin tämän saman ekosysteemin osalta on huomattava, että komissio on todennut istunnossa ilman, että Puolan tasavalta olisi tätä kiistänyt, että Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen vieressä sijaitsevalla Białowieżan metsän valkovenäläisellä osalla, jonka ala on noin 82000 hehtaaria, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi ryhtyä metsänhoidollisiin hakkuisiin kirjanpainajakannan leviämisen torjumiseksi.

182

Toiseksi päätöksellä nro 52 käyttöön otetuista vertailualueista on todettava, että Puolan tasavalta on itse myöntänyt, että näiden alueiden tarkoituksena ei ole lieventää Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksia, koska mainittujen alueiden ainoana tavoitteena on – kuten jo on todettu tämän tuomion 146 kohdassa – arvioida kyseisen alueen ominaispiirteiden kehittymistä ihmisen toiminnan ulottumattomissa.

183

On siis todettava, että koska päätöksessä nro 52 määrätyillä vertailualueilla vain säilytetään vuoden 2016 liitteen täytäntöönpanoa edeltänyt tilanne Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueiden tietyissä osissa, ne eivät millään tavoin rajoita kyseessä olevista aktiivisista metsänhoitotoimenpiteistä johtuvia haitallisia vaikutuksia näiden metsänhoitoalueiden jäljelle jäävässä osassa. Kuten komissio perustellusti toteaa, on niin, että koska sitä vastoin näillä alueilla ei ole vaikutusta sallitun puunkorjuun enimmäismäärään, juuri ottamalla käyttöön mainitut alueet, joiden osalta on riidatonta, että ne ovat pinta-alaltaan 17000 hehtaaria ja vastaavat noin puolta kyseessä olevan kahden metsänhoitopiirin pinta-alasta, voidaan vakavoittaa näitä vaikutuksia, koska siitä seuraa välttämättä hakkuun tehostaminen niissä osissa, jotka eivät jää näiden metsänhoitoalueiden ulkopuolelle.

184

Siitä väitteestä, jonka mukaan kyseessä olevia aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä ei myöskään ole toteutettu luonnonsuojelualueilla eikä kosteilla ja soisilla alueilla, on huomattava, että vaikka tästä tosin voisi seurata kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden pois sulkeminen – kuten Puolan tasavalta väittää – luontotyypeillä 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita), sitä vastoin ei ole väitetty eikä sitäkään suuremmalla syyllä todettu, että pois sulkeminen koskisi näiden luontotyyppien koko pinta-alaa. Vaikka ympäristönsuojelun Białystokin aluejohtaja mainitseekin mainitut pois sulkemiset 12.2.2016 antamassaan, vuoden 2016 liitettä koskevassa lausunnossaan, ne eivät sisälly tähän liitteeseen eivätkä päätökseen nro 51 taikka päätökseen nro 52.

185

Kolmanneksi kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksesta puissa eläviin kovakuoriaisiin on todettava, että vaikka Puolan tasavalta väittää, ettei ”pystyssä seisovia ja auringossa olevia kuolleita mäntyjä”, jotka ovat loistojalokuoriaisen elinympäristö, ole poistettu, se ei kuitenkaan esitä mitään näyttöä tälle väitteelleen, joka on edelleen ristiriidassa vuoden 2016 liitteen ja päätöksen nro 51 määräysten kanssa, joissa määrätään nimenomaisesti kuolleiden tai kuolevien puiden poistamisesta ilman kyseisen jäsenvaltion esiin tuomaa rajoitusta.

186

On todettava, että lahokapoon, punahäröön, kaskikeijuun, korpikolvaan ja Rhyusodes sulcatukseen kohdistuvat väitetyt uhat, jotka on mainittu tämän tuomion 101 kohdassa, eivät vastaa Puolan viranomaisten vuoden 2015 käyttösuunnitelmissa yksilöimiä uhkia. Viimeksi mainitusta asiakirjasta ilmenee sitä vastoin, että kuolevien kuusien ja mäntyjen poistaminen muodostaa tällaisen uhan.

187

Neljänneksi on merkityksetöntä, että lahokapon kaltaisten tiettyjen puissa elävien kovakuoriaisten taikka varpuspöllön tai pohjantikan kaltaisten lintujen populaatiot ovat suurempia Białowieżan metsänhoitoalueella kuin kansallispuistossa, jossa mitään aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä ei voida toteuttaa. Vaikka tämä pitäisikin paikkansa, tällainen seikka ei mitenkään voi horjuttaa sitä, että tämän tuomion 164–168 kohdassa esitetyistä syistä nämä toimet vaikuttavat Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen.

188

Viidenneksi siltä osin kuin Puolan tasavalta perusteli tiettyjä kyseessä olevia aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä yleiseen turvallisuuteen liittyvillä syillä tai tarpeella käyttää metsävaroja taloudellisista ja/tai sosiaalisista syistä ja pyrki näin vetoamaan luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohtaan, on muistutettava, että tämän direktiivin ensisijaisena tavoitteena on tosin edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, ottaen huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset ja alueelliset vaatimukset, ja tämän monimuotoisuuden säilyttäminen saattaa tietyissä tapauksissa vaatia ihmisen toimenpiteiden ylläpitämistä ja jopa niiden kannustamista kyseisen säännöksen noudattamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2012, Nomarchiaki Aftodioikisi Aitoloakarnanias ym., C-43/10, EU:C:2012:560, 137 kohta).

189

On kuitenkin korostettava, että koska luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohta on poikkeussäännös lupakriteeriin, joka vahvistetaan kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä, sitä on tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun suunnitelman tai hankkeen vaikutukset on tutkittu 3 kohdan säännösten mukaisesti (ks. mm. tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C‑387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

190

Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos suunnitelma tai hanke on kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti toteutetun arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä (ks. mm. tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 62 kohta).

191

Suunnitelman tai hankkeen vaikutusten tunteminen asianomaisen alueen suojelutavoitteiden kannalta on näin ollen välttämätön edellytys tämän direktiivin 6 artiklan 4 kohdan soveltamiselle, koska muussa tapauksessa kyseessä olevan poikkeussäännöksen soveltamisedellytyksiä ei voida tutkia. Mahdollisten erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden sekä vähemmän haitallisten vaihtoehtojen olemassaolon tutkiminen nimittäin edellyttää niiden punnitsemista suhteessa asianomaisen suunnitelman tai hankkeen alueelle aiheuttamaan vahinkoon. Lisäksi mahdollisten korvaavien toimenpiteiden luonteen määrittäminen edellyttää, että kyseiseen alueeseen kohdistuva vahinko voidaan määrittää täsmällisesti (ks. mm. tuomio 24.11.2011, komissio v. Espanja, C‑404/09, EU:C:2011:768, 109 kohta ja tuomio 14.1.2016, Grüne Liga Sachsen ym., C-399/14, EU:C:2016:10, 57 kohta).

192

Nyt käsiteltävässä asiassa Puolan tasavalta ei kuitenkaan voi vedota luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan poikkeussäännöksiin, koska se ei ole tehnyt kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista asianmukaista arviointia kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksesta Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen eikä tutkinut näiden toimenpiteiden toteuttamiselle vaihtoehtoisten ratkaisujen toteuttamiskelpoisuutta, eikä sitäkään suuremmalla syyllä, koska se ei ole tarkastellut korvaavien toimenpiteiden mahdollisuutta.

193

Edellä todetun perusteella luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan rikkomista koskeva ensimmäinen kanneperuste on perusteltu.

194

Komissio katsoo, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan eikä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on toteuttanut kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet.

195

Pelkästään se, että vuoden 2015 käyttösuunnitelmaan on merkitty Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑aluetta koskevia suojelutoimenpiteitä ilman mahdollisuutta panna ne tosiasiallisesti täytäntöön, ei riitä, jotta voitaisiin katsoa, että on noudatettu luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään velvoitteesta toteuttaa tarvittavat suojelutoimenpiteet kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltujen luontotyyppien ja mainitun direktiivin liitteessä II lueteltujen eläinläjien osalta. Ilmaisu ”toteuttaa” edellyttää sitä, että nämä toimenpiteet voidaan tosiasiallisesti panna täytäntöön. Tätä tulkintaa sovelletaan myös lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan.

196

Hakkuun, metsänhoidollisten hakkuiden ja uudelleenmetsittämisen kaltaisten aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden toteuttaminen sellaisten luontotyyppien alueella, joiden suojelun tason säilyttäminen sulkee ehdottomasti pois tällaiset toiminnat, jotka jo luonteeltaan muodostavat uhan mainitun suojelun tason säilyttämiselle, on selvästi ristiriidassa vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa määrättyjen suojelutoimenpiteiden kanssa; niissä suljetaan pois metsänhoitotoimenpiteiden alalta ”kunkin puulajin sellaisia metsikköjä, joiden puista vähintään 10 prosenttia on 100-vuotiaita tai sitä vanhempia puita”, määrätään ”suojelemaan kuolleita puita” sekä ”säilyttämään kaikki kuolleet, yli 100-vuotiaat kuuset, kunnes ne ovat täysin mineralisoituneet”. Tältä osin aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden kohteiksi suunnitellut paikat ovat myös yli 100-vuotiaita metsäalueita ja puissa elävien kovakuoriaisten, olennaisin osin punahärön ja lahokapon, elinympäristöjä.

197

Nämä toimenpiteet ovat lisäksi joka kannalta samanlaiset kuin vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteessä 3 yksilöidyt uhat luontotyypeille ja lintulajien ja puissa elävien kovakuoriaisten elinympäristöille. Koska nämä uhat on estettävä toteuttamalla suojelutoimenpiteitä, kaikki toimenpiteet, jotka konkretisoivat mainitut uhat, horjuttavat näitä suojelutoimenpiteitä eli tuhoavat niiden tehokkaan vaikutuksen.

198

Päätös nro 51, jossa määrätään kuolleiden puiden poistamisesta koko Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella, vielä vahvistaa vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa yksilöityjä uhkia ja monimutkaistaa yhä enemmän siinä vahvistettujen suojelutoimenpiteiden täytäntöönpanoa.

199

Lisäksi kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet ovat omiaan vaikuttamaan haitallisesti tiettyjen puissa elävien kovakuoriaisten, erityisesti loistojalokuoriaisen ja kaskikeijun, yleiseen suojelun tasoon Puolassa ja koko Euroopassa, koska Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue on yksi niiden viimeisistä ja yksi niiden tärkeimmistä levinneisyysalueista unionissa.

200

Koska luontodirektiivin ja lintudirektiivin tavoitteena on mahdollistaa suojeltujen lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen eikä pelkästään estää niiden häviäminen, kaikki väitteet, jotka koskevat tietyn lajin kantojen säilyttämistä vuoden 2007 vakiotietolomakkeessa ilmoitetulla tasolla Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella, on hylättävä.

201

Puolan tasavalta väittää, että vuoden 2016 liitteessä varmistetaan vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa vahvistettujen suojelutoimenpiteiden tehokas täytäntöönpano luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kyseinen liite on sen mukaan siten kyseisen suunnitelman mukainen, koska siinä varmistetaan niiden luontotyyppien tai lajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen, joita varten Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue on osoitettu. Suojelutoimenpiteiden vahvistaminen ainoastaan vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa ei olisi ollut tältä osin riittävää.

202

Siten Puolan tasavallan mukaan vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa mainitut luontotyypin 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät) suojelutoimenpiteet merkitsevät esimerkiksi metsäalueiden koostumuksen muuttamista luontotyypille soveltuvalla tavalla metsäalueilla, joissa enemmistön muodostavat haavat, koivut, männyt ja harvemmin kuuset. Nämä toimenpiteet ilmenevät vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa suunniteltujen puhdistus-, harvennus- ja hakkuutöiden muodossa. Näiden suojelutoimenpiteiden täytäntöönpano vaatii siis puiden poistamista.

203

Tältä osin olisi sen mukaan sekä luontodirektiivin ja lintudirektiivin että ekologisen tietämyksen perusteiden ja maalaisjärjen vastaista hylätä väitteet, jotka koskevat tietyn lajin kannan säilyttämistä vakiotietolomakkeessa ilmoitetulla tasolla. Jos tietyllä Natura 2000 ‑alueella suojellun kunkin lajin määrällisen tason pitäisi jatkuvasti nousta yli tämän tason, siitä aiheutuisi kyseisen alueen ekosysteemin ennalta arvaamaton häiriintyminen.

204

Joidenkin Białowieżan metsässä suojeltujen lajien kantojen havaitut määrälliset muutokset ovat sen mukaan seurausta ravinnon saatavuuden lisääntymisestä, joka johtuu lyhytaikaisesta häiriöstä eli kirjanpainajakannan merkittävästä kasvusta. Pidemmällä aikavälillä tämän luonnollinen seuraus on kantojen jyrkkä taantuminen. Kirjanpainajakannan leviämisen jatkuva ja alueellisesti rajoitettu valvonta eli sen alueellisen ulottuvuuden ja kuusien suuren määrän pysyttäminen metsäkasvustossa voisi olla tekijä, jolla säilytetään suhteellisen vakaa tilanne esimerkiksi tikkakantojen osalta. Huolimatta kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden mahdollisista negatiivisista vaikutuksista näille kannoille kyseisten kantojen koko pysyy suhteellisen suurena vuoden 2015 käyttösuunnitelman mukaisesti.

205

Valkoselkätikka- ja pohjantikkakannat eivät ole muuttuneet määrällisesti jyrkästi kansallispuiston rajoilla. Kirjanpainajakannan kasvu ei ole siellä ollut suurta, koska kuusien osuus on tämän puiston metsäkasvustosta ollut pieni ja metsäluontotyypit ovat luonteeltaan erilaisia. Tästä johtuu, että kun luontotyypit eroavat toisistaan niiltä ominaisuuksiltaan, joista riippuu kirjanpainajakannan massiivisen leviämisen todennäköisyys niiden alueella, dynaaminen tasapaino voidaan säilyttää valikoitujen metsänhoitotoimenpiteiden avulla.

206

Vuoden 2016 liitteellä ja päätöksellä nro 51 ei ole sen todennäköisemmin haitallisia vaikutuksia tiettyjen puissa elävien kovakuoriaislajien suojelun tasolle. Loistojalokuoriaisen ja kaskikeijun kaltaisten lajien kannalta keskeinen vaaran aiheuttaja on metsäpalojen vaikutusten rajoittaminen ja tukahduttaminen. Lahokapon ja punahärön kaltaisille muille lajeille Białowieżan metsä tarjoaa hyvät kehittymismahdollisuudet. Lahokapon osalta pitkän aikavälin uhka on mäntyjen uusiutumattomuus Białowieżan kansallispuiston alueella.

207

Aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat alueella esiintyvien liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia. Saman direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan kyseessä olevan jäsenvaltion on muodostettava yhteisön tärkeänä pitämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi.

208

On todettava, että lintudirektiivin 4 artiklassa säädetään sekä liitteessä I mainittuihin lajeihin että muuttaviin lajeihin, joita ei luetella tässä liitteessä ja jotka esiintyvät säännöllisesti, erityisesti kohdennetusta tiukemmasta suojelujärjestelmästä, jota voidaan perustella sillä, että liitteessä mainitut lajit ovat kaikkein uhanalaisimpia ja että muuttavat lajit ovat unionin yhteistä perintöä. Jäsenvaltioilla on siis velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisten lajien suojelemiseksi (tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C-418/04, EU:C:2007:780, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

209

Näiden toimenpiteiden on oltava omiaan turvaamaan erityisesti lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lintulajien eloonjääminen ja lisääntyminen sekä niiden säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien pesintä, sulkasato ja talvehtiminen, joita ei luetella liitteessä I. Ne eivät saa rajoittua ihmisen aiheuttamien haitallisten vaikutusten torjumiseen, vaan tilanteen mukaan niihin on sisällyttävä myös positiivisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on alueen tilan säilyttäminen tai parantaminen (tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C-418/04, EU:C:2007:780, 153 ja 154 kohta).

210

Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että vuoden 2015 käyttösuunnitelman tavoitteena on vahvistaa luontodirektiivin ja lintudirektiivin näiden säännösten mukaisesti tarvittavat suojelutoimenpiteet Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella esiintyvien näillä direktiiveillä suojeltujen luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi.

211

Nämä toimenpiteet, jotka sisältyvät vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteeseen 5, muodostuvat lähinnä yhtäältä siitä, että suljetaan pois aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden piiristä ”kaikki puukasvustot” luontotyypeillä 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita) sekä ”metsiköt, joiden yksilöistä vähintään 10 prosenttia on 100-vuotiaita tai sitä vanhempia puita” luontotyypillä 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät), sekä mehiläishaukan, varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan, pohjantikan, pikkusiepon, sepelsiepon, lahokapon, loistojalokuoriaisen, punahärön ja erakkokuoriaisen elinympäristöissä, ja toisaalta siitä, että säilytetään ”hyötykäytössä olevilla metsäalueilla sijaitsevat kuolleet puut” ja erityisesti ”kaikki kuolleet, yli 100-vuotiaat kuuset, kunnes ne ovat täysin mineralisoituneet” kaskikeijun, korpikolvan, ja Rhysodes sulcatuksen elinympäristöjen suojelemiseksi.

212

Näiden suojelutoimenpiteiden tarkoituksena on siten estää potentiaaliset vaarat, jotka uhkaavat näitä vuoden 2015 käyttösuunnitelman liitteessä 3 mainittuja elinympäristöjä ja lajeja, eli tapauskohtaisesti – kuten tämän tuomion 166–168 kohdasta ilmenee – aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden toteuttaminen, kuolleiden ja/tai kuolevien puiden poistaminen sekä kirjanpainajakannan valloittamien yli 100-vuotiaiden kuusien tai mäntyjen poistaminen.

213

Kuten komissio perustellusti väittää ja kuten myös Puolan tasavalta myöntää, luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa vaaditaan kuitenkin kyseessä olevalla alueella suojeltujen luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi tarpeellisten suojelutoimien lisäksi myös ja ennen kaikkea niiden tehokasta täytäntöönpanoa sillä uhalla, että ne muuten menettävät tehokkaan vaikutuksensa.

214

Tätä tulkintaa tukee lisäksi luontodirektiivin 1 artiklan 1 kohdan l alakohta, jossa määritellään erityisten suojelutoimien alueella tarkoitettavan jäsenvaltioiden osoittamaa yhteisön tärkeänä pitämää aluetta, jolla ”sovelletaan” suojelutoimenpiteitä, sekä mainitun direktiivin kahdeksas perustelukappale, jonka mukaan kullakin osoitetulla alueella olisi ”pantava täytäntöön” tarvittavat toimenpiteet, jotka tähtäävät tarkoitettuihin suojelutavoitteisiin.

215

Nyt käsiteltävässä asiassa vuoden 2015 vaikutusten arvioinnin 4.2.4 kohdasta ilmenee, että ”koska on kulunut liian pitkä aika [vuoden 2015] käyttösuunnitelman laatimisesta tähän päivään asti, osa sen määräyksistä, jotka koskevat kuusesta riippuvaisten lajien suojelun tilan ja suojelutoimenpiteiden arviointia, on vanhentunut”. Siten Puolan viranomaiset eivät koskaan ole soveltaneet vuoden 2015 käyttösuunnitelmaa vaan päinvastoin – kuten komissio perustellusti väittää – vuoden 2016 liitettä ja päätöstä nro 51, vaikka niillä ei muodollisesti muuteta vuoden 2015 käyttösuunnitelmaa mutta poistetaan siihen sisältyvien suojelutoimenpiteiden tehokas vaikutus.

216

Koska vuoden 2016 liite ja päätös nro 51 eivät sisällä mitään rajoitusta, joka koskee puiden ikää tai kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden kohteena olevia metsäkasvustoja, niissä sallitaan Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen kolmella metsänhoitoalueella toimenpiteet, jotka on määrätty vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa suojelutoimenpiteenä pois suljettaviksi.

217

Siten vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 sallitaan yhtäältä kaikentyyppisten puiden hakkuu ja poistaminen luontotyypeillä 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on leppiä, saarnia, pajuja ja poppeleita) sekä tällaisten aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden käyttöön ottaminen kunkin puulajin sellaisissa metsiköissä, joiden yksilöistä vähintään 10 prosenttia on 100-vuotiaita tai sitä vanhempia puita, luontotyypissä 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät) sekä mehiläishaukan, varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan, pohjantikan, pikkusiepon, sepelsiepon, lahokapon, loistojalokuoriaisen, punahärön ja erakkokuoriaisen elinympäristöissä ja toisaalta hyötykäytössä olevilla metsäalueilla sijaitsevien kuolleiden puiden, jotka ovat kaskikeijun, korpikolvan ja Rhysodes sulcatuksen elinympäristöjä, poistaminen.

218

Tästä seuraa, että kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden täytäntöönpano johtaa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen osan häviämiseen. Tällaiset toimenpiteet eivät voi olla toimenpiteitä, joilla varmistetaan kyseisen alueen suojeleminen luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. analogisesti tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, EU:C:2016:583, 38 kohta).

219

Näin ollen Puolan tasavallan esittämät väitteet siitä, että kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet eivät ole vaikuttaneet haitallisesti suojeltuihin puissa eläviin kovakuoriaislajeihin, voidaan vain hylätä. Lisäksi tämän jäsenvaltion esittämät väitetyt uhat näiden lajien suotuisan suojelun tason säilyttämiselle eivät vastaa vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa yksilöityjä uhkia. Näin ollen niitä ei voida hyväksyä.

220

Kirjanpainajakannan leviämistä koskevat väitteet on hylättävä samoista syistä kuin jotka on mainittu tämän tuomion 173–181 kohdassa. Erityisesti on muistutettava tältä osin, että vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa kirjanpainajaa ei ole yksilöity potentiaalisena uhkana Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudelle vaan että päinvastoin kyseisessä käyttösuunnitelmassa potentiaaliseksi uhaksi on yksilöity kirjanpainajan valloittamien 100-vuotiaiden kuusien ja mäntyjen poistaminen.

221

Näin ollen luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomista koskeva toinen kanneperuste on perusteltu.

222

Komissio väittää, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se on pannut täytäntöön kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet, vaikka näillä toimenpiteillä ei ole mahdollista estää sitä, että heikennetään tai hävitetään mainitun direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen puissa elävien kovakuoriaisten, eli loistojalokuoriaisen, punahärön, kaskikeijun ja korpikolvan, lisääntymis- tai levähdyspaikkoja.

223

Luontodirektiivin 12 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön tiukka suojelujärjestelmä, joka edellyttää johdonmukaisten ja yhteen sovitettujen ennaltaehkäisytoimien toteuttamista, ja niillä on voitava tosiasiallisesti välttää mainittujen eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen.

224

Kaikki tämän tiukan suojelun piiriin kuuluvat puissa elävät kovakuoriaiset tarvitsevat elinkaarensa aikana kuolevia tai kuolleita puita, jotka joko ovat pystyssä tai makaavat maassa. Lukuisat tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että kuolleet kuuset ovat punahärön tärkeä elinympäristö ja keskeinen osa punahärön elinkaarta. Kaksi tai kolme vuotta kuusen kuoleman jälkeen tai sen hajoamisen myöhemmässä vaiheessa puussa elää muita puissa eläviä kovakuoriaislajeja, kuten kaskikeiju ja korpikolva. Näin ollen puukasvuston hakkuiden lisääminen, olennaisin osin kuusien, ja kirjanpainajan valloittamien kuivien tai kuolleiden puiden ja kuolevien puiden poistaminen johtaa väistämättä tiukan suojelun piiriin kuuluvien kyseisten lajien yksilöiden kuolemaan ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tuhoutumiseen.

225

Koska kyseiset lajit elävät huonosti näkyvällä tavalla puiden kannoissa ja kuoren alla, on mahdotonta toteuttaa lieventäviä tehokkaita toimenpiteitä, kuten valikoivaa hakkuuta. Ainoa tehokas toimenpide, joka on omiaan estämään niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen huonontumista, on olla puuttumatta elinympäristöihin, joissa nämä lajit elävät.

226

Luontodirektiivin 12 artiklassa olevat kiellot ovat ehdottomia riippumatta tiukan suojelun piiriin kuuluvien lajien yksilöiden lukumäärästä ja esiintymisestä. Punahärön laajalla levinneisyydellä ei siten voida perustella sellaisten metsänhoitotoimenpiteiden lisäämistä, jotka voivat johtaa näiden kieltojen rikkomiseen. Lisäksi kaskikeiju on hyvin harvinainen laji, jolla on vain neljä tunnettua elinympäristöä Puolassa, jolloin yhden ainoankin elinympäristön menettämisestä voi aiheutua vakavaa haittaa sen suojelun tason ylläpitämiselle Euroopassa. Loistojalokuoriaisia ei puolestaan esiinny Puolassa muualla kuin Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella. Tämä alue on lisäksi kaikkein tärkein korpikolvan elinympäristö kyseisessä jäsenvaltiossa, kun muuten korpikolvaa esiintyy unionin alueella vain Ruotsissa ja Suomessa.

227

Puolan tasavalta väittää, että kaikki Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella esiintyvät puissa elävät kuoriaislajit, kuten loistojalokuoriainen, punahärö, erakkokuoriainen, kaskikeiju ja korpikolva, tarvitsevat elinkaarensa aikana kuolleita tai kuolevia puita ja että niiden esiintymisen havaitseminen toukkavaiheessa on mahdotonta tälle elinympäristölle vahinkoa aiheuttamatta. Taatakseen asianmukaisen suojelun tason Puolan viranomaiset ovat luoneet näiden lajien elinympäristön jatkuvuuden pitkän aikavälin suojelujärjestelmän, joka koostuu luonnonsuojelualueille perustetusta metsäistutussaarekkeiden verkostosta sekä suojeltujen lajien ympärille, kosteille luontotyypeille, vertailualueelle ja pysyvästi ja luonnollisesti kuolleista puista koostuvalle osalle Białowieżan metsän kaikkia metsäalueita perustetuista suojelualueista. Instytut Badawczy Leśnictwan (Puolan metsäntutkimuslaitos) vuonna 2016 tekemän kartoituksen tulokset osoittavat tämän suojelujärjestelmän tehokkuuden.

228

Näistä tuloksista ilmenee, että punahärö, jolle kuusi on toissijainen elinympäristö, on yhteinen laji koko Białowieżan metsäalueella, eivätkä kuolleet ja kuolevat puut ole sen olennainen elinympäristö. Lahokapon osalta nämä samat tulokset osoittavat, että kyseessä on mäntyä suosiva laji, jonka olennainen elinympäristö eivät ole kuolleet tai kuolevat kuuset ja joka on lisäksi levittäytynyt koko Białowieżan metsäalueelle. Kaskikeijun ja Rhysodes sulcatuksen olennainen alue on Białowieżan kansallispuisto. Kaskikeiju esiintyy Białowieżan alueella lisäksi vertailualueilla. Olennainen syy sen häviämiselle on lisäksi palaneen puun puuttuminen. Myöskään korpikolvaa ei ole todettu esiintyneen tämän kansallispuiston ulkopuolella. Kirjanpainajan toiminnalla saattaa sitä vastoin on kielteinen vaikutus tämän lajin valloittamien elinympäristöjen eli kuolleiden, vanhojen, hakattujen kuusien jatkuvuudelle kosteilla luontotyypeillä. Loistojalokuoriaisen häviämisen pääasiallinen syy Euroopassa on metsäpalojen johdosta kuolleiden vanhojen mäntyjen puuttuminen. Mäntykannan uusintamattomuuden vuoksi kyseisessä kansallispuistossa tämän lajin tulevaisuus voidaan varmistaa vain hyödynnetyissä metsissä, joissa mäntykantoja on keinotekoisesti uusinnettu.

229

Kaikista edellä mainituista syistä vuoden 2016 liitteessä määrätyillä toimenpiteillä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia kyseisten lajien kantoihin. Näiden kantojen säilyttäminen kulkee käsi kädessä tiettyjen häiriötekijöistä, kuten metsäpaloista, syntyvien elinympäristöjen jatkuvuuden kanssa. Tällaisten häiriötekijöiden puuttuessa näiden lajien elinympäristöt voidaan turvata ainoastaan aktiivisilla suojelutoimenpiteillä.

230

Luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä kaikki näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa sekä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

231

Mainitun säännöksen noudattaminen edellyttää jäsenvaltioilta paitsi kattavan lainsäädännön antamista myös konkreettisten ja nimenomaisten suojelutoimien toteuttamista. Samoin tiukka suojelujärjestelmä edellyttää johdonmukaisten ja yhteen sovitettujen ennaltaehkäisytoimien toteuttamista. Tällaisella tiukalla suojelujärjestelmällä on siis voitava tosiasiallisesti välttää luontodirektiivin liitteessä IV olevassa a alakohdassa mainittujen eläinlajien tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa sekä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen (ks. vastaavasti tuomio 9.6.2011, komissio v. Ranska, C-383/09, EU:C:2011:369, 19–21 kohta).

232

Nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että sekä vuoden 2016 liitteessä että päätöksessä nro 51 määrätään kirjanpainajan valloittamien kuusien hakkuusta ilman niiden ikää koskevia rajoituksia, millä sisällytetään tähän siis yli 100-vuotiaat, kuolleet tai kuolevat puut.

233

Vuoden 2015 käyttösuunnitelmasta käy selvästi ilmi, että kuolleet tai kuolevat kuuset, jotka mahdollisesti ovat kirjanpainajan valloittamia, muodostavat ainakin loistojalokuoriaisen, punahärön, kaskikeijun ja korpikolvan kaltaisten puissa elävien kovakuoriaisten, jotka on lueteltu luontodirektiivin liitteessä IV olevassa a alakohdassa, merkittävän elinympäristön. Kuten tämän tuomion 168 kohdassa on jo todettu, tässä suunnitelmassa on juuri tällaisten puiden poisto yksilöity potentiaaliseksi vaaraksi näille kovakuoriaislajeille.

234

Puolan tasavallan väitteet, jotka se on esittänyt osoittaakseen, ettei kuusi ole mainittujen lajien elinympäristö tai ainakaan merkittävä elinympäristö, eivät siis voi menestyä, koska nämä väitteet ovat räikeästi ristiriidassa Puolan viranomaisten itsensä vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueesta esittämien toteamusten kanssa.

235

Ei myöskään voida väittää, etteivät tietyt näistä lajeista esiinny tai että ne esiintyvät vain vähäisesti kyseisellä alueella, koska ne on nimenomaisesti kirjattu vuoden 2015 käyttösuunnitelmaan kyseessä olevilla kolmella metsänhoitoalueella suojeltuina lajeina. Siitä väitteestä, jonka mukaan kaskikeiju esiintyy vain vertailualueella, on todettava, ettei sitä ole mitenkään perusteltu.

236

Tästä seuraa, että vuoden 2016 liite ja päätös nro 51 ovat väistämättä omiaan johtamaan tämän tuomion 233 kohdassa mainittujen puissa elävien kovakuoriaislajien kuolemaan sekä niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämiseen ja hävittämiseen.

237

Tältä osin ei ole ratkaisevaa, että mainitut lajit esiintyvät suurina määrinä Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella. Kuten tämän tuomion 231 kohdasta ilmenee, luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään luontodirektiivin liitteessä IV olevassa a alakohdassa mainittujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tiukasta suojelujärjestelmästä riippumatta niiden lukumäärästä.

238

Näin ollen luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan rikkomista koskeva kolmas kanneperuste on perusteltu.

239

Komissio väittää, että kun Puolan tasavalta on pannut täytäntöön kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet, se ei ole noudattanut lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole luonut sellaista yleistä suojelujärjestelmää, jolla voidaan estää erityisesti varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan ja pohjantikan, jotka ovat kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltuja lajeja, pesien tahallinen tuhoaminen ja häirintä Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella.

240

Komission mukaan luontodirektiivin 12 artiklan tavoin myös lintudirektiivin 5 artiklassa edellytetään jäsenvaltioilta paitsi kattavan lainsäädännön antamista myös konkreettisten ja yksityiskohtaisten suojelutoimenpiteiden, mukaan lukien tehokkaiden täytäntöönpanotoimenpiteiden, toteuttamista. Tämä järjestelmä johtuu velvollisuudesta pysäyttää tehokkaasti kyseisten lintulajien kantojen pienentyminen. On kuitenkin ilmeistä, että puunkorjuun merkittävä lisääminen niiden elinympäristöjen alueella, jotka ovat ensisijaisen merkittäviä kyseisellä alueella luonnonvaraisina elävien lajien lisääntymiselle ja levähtämiselle, lisää näiden lajien pesien tahallisen tuhoamisen ja häirinnän riskiä myös niiden lisääntymisaikana.

241

Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue onkin tärkein valkoselkätikan ja pohjantikan esiintymisalue Puolassa. Kuolevat ja kuolleet puut, ja erityisesti yli 100-vuotiaat kuuset, ovat näiden kahden tikkalajin tärkeimpiä ruokailu- ja lisääntymispaikkoja. Kirjanpainajan valloittamien tuhansien puiden poistaminen merkitsee näiden tikkalajien elinympäristöjen tahallista tuhoamista ja niiden kantojen laajamittaista häirintää. Tältä osin Puolan viranomaiset eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että nämä kaksi tikkalajia hyötyisivät puiden hakkuiden lisäämisestä niiden elinympäristöjen alueella, kun päinvastoin hakkuiden lisääminen on omiaan vauhdittamaan näiden lajien kantojen pienenemistä. Ei myöskään ole tietoa siitä, voivatko näiden tikkalajien kannat palata enemmän tai vähemmän merkittävälle tasolle kirjanpainajakannan leviämisen pysähtymisen jälkeen. Lisäksi on otettava huomioon, että kuuset uusiintuvat itsekseenkin kirjanpainajan leviämisalueilla ilman, että tämä vaatisi ihmisen toimintaa.

242

Kuolevat ja kuolleet puut ovat myös tärkeitä varpuspöllön ja helmipöllön pesimispaikkoja, sillä nämä lajit tarvitsevat tikkojen tekemiä koloja. Kirjanpainajan valloittamien kuusien laajamittainen poistaminen on niiden pesimäalueiden merkittävä tuhoamistekijä. Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alue on yksi tärkeimmistä näiden pöllölajien levinneisyysalueista. Sillä, että varpuspöllöä esiintyy tällä alueella suuremmassa määrin kuin Puolassa keskimäärin, ei voida perustella sellaisia aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä, jotka voivat häiritä mainitun lajin yksilöitä ja tuhota niiden pesiä.

243

Saaduista tiedoista ilmenee myös, että puita on poistettu ja hakkuita on toteutettu nyt kyseessä olevien neljän lajin lisääntymisaikoina. Vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 sallitaankin hakkuut ilman aikarajoituksia. Näin ollen näiden lajien häiritsemistä niiden lisääntymisaikana koskevaa kieltoa on voitu rikkoa.

244

Puolan tasavalta väittää, että vuoden 2015 vaikutusten arvioinnista ilmeni, että oli toteutettu tarvittavat toimenpiteet kaikkien luonnonvaraisten lintulajien yleisen suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi, ja ne sisälsivät muun muassa kyseisten lintujen pesien ja munien tahallista tuhoamista tai vahingoittamista ja pesien siirtämistä koskevan kiellon sekä lintujen tahallista häirintää erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana koskevan kiellon, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi lintudirektiivin tavoitteisiin.

245

Kun otetaan huomioon neljän kyseessä olevan lintulajin osalta Białowieżan metsän alueella vakiotietolomakkeella ilmoitettujen tietojen yhteydessä todettu kantojen koko, voidaan päätellä, että yhdenkään mainitun lajin esiintyminen tai elintapa ei ole uhattuna. Lisäksi Puolan viranomaiset ovat sitoutuneet pitämään kunkin lajin vähintään 60 parissa. Lisäksi Puolassa sijaitsevilla Natura 2000 ‑alueilla voidaan havaita kaksi tikkalajikantaa, jotka ovat isompia kuin vakiotietolomakkeessa mainitut tikkalajien kannat. Erityisesti metsissä elävien lintukantojen kokoa koskevan kokonaisindeksiarvo on noussut 25 prosenttia ajanjaksolla 2000–2014.

246

Kirjanpainajakannan suuren mittakaavan kasvun positiiviset vaikutukset tikkojen eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta ovat vain väliaikaisia, koska pitkällä aikavälillä se johtaa vanhempien havupuuvaltaisten metsien osin katoamiseen. Kirjanpainajakannan kasvun jatkuva heikentäminen voi olla keino pitää yllä tikkakantojen suhteellisen vakaata tilannetta.

247

Petokantojen romahtaminen niiden ravinnon saatavuuden heikentymisen vuoksi on ilmiönä tieteellinen tosiasia. Komissio ei Puolan tasavallan mukaan kuitenkaan ole esittänyt tieteellistä tietoa, joka asettaisi kyseenalaiseksi kuvatun tilanteen, jossa ympäristö muuttuu kirjanpainajakannan leviämisen jälkeen. On vain mahdotonta arvioida etukäteen, miten paljon ympäristö muuttuu, eli tietää, rajoittuuko tietyn hyönteislajin lisääntymisestä hyötyvien lajien kantojen romahtaminen kantojen palaamiseen tasolle, joka vallitsi ennen kyseisen hyönteislajin leviämistä, vai johtaako se jopa – kun otetaan huomioon ravinnon katoaminen ja se, ettei kirjanpainaja voi vallata muita puita – siihen, että romahduksen jälkeen tikkojen määrä on vähäisempi kuin voimassa olevassa vakiotietolomakkeessa ilmoitettu ja kyseessä olevan alueen suojelutavoitteisiin kirjattu määrä.

248

Komissio on Puolan tasavallan mukaan sivuuttanut sen, että Natura 2000 ‑alueilla tapahtuvat luonnolliset prosessit ovat pitkän aikavälin prosesseja. Kirjanpainajakannan leviämisen pysyvä rajoittaminen, eli sen alueellinen rajoittaminen ja suuremman kuusien osuuden ylläpitäminen metsäalueilla, voi kuitenkin olla aktiivinen suojelutoimenpide, jolla säilytetään tikkakantojen suhteellisen tasapainoinen tilanne pitkällä aikavälillä. Tikkakannoille nyt kyseessä olevista metsänhoitotoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvista haitallisista vaikutuksista huolimatta tikkakanta pysyy vuoden 2015 käyttösuunnitelman mukaisesti suhteellisen suurena ja ilmastonmuutosennusteista ilmenevät mahdolliset muutokset lintulajien levinneisyysalueissa tapahtuvat hiljalleen ajan myötä. Näin ollen metsänhoitomenetelmillä toteutettujen väliaikaisten toimenpiteiden lopullinen vaikutus voi olla, että tikkakantojen koon myöhempi merkittävä pieneneminen saadaan korjattua.

249

Väite siitä, että alueen kuusien poistaminen alueen 5 prosentin osuudella johtaisi varpuspöllöjen lisääntymispaikkojen katoamiseen, on vailla todellisuuspohjaa. Tämä laji, joka pesii tikkojen, yleensä lukumääräisesti runsaiden käpytikkojen, tekemissä koloissa, ei välitä siitä, minkä puulajin puussa se lisääntyy. Lisäksi tätä pöllölajia tavataan usein huonontuneissa ympäristöissä. Siten sitä tavataan useammin Białowieżan metsän osassa, johon kohdistetaan hoitotoimenpiteitä. Vastaavasti helmipöllö pesii usein palokärjen tekemissä koloissa. Siten sillä, että kyseisen alueen viiden prosentin suuruisella osuudella kaadetaan kuuset, voidaan katsoa olevan olematon vaikutus Białowieżan metsässä elävien varpuspöllö- ja helmipöllökantojen osalta.

250

Lisäksi Suomesta saatujen tietojen mukaan metsänhoidosta, jossa metsään hakataan aukio, edellyttäen, että hakkuut eivät koske yli 50:tä prosenttia metsäalueesta pitkällä aikavälillä, ei aiheudu haitallisia vaikutuksia näille lajeille ja lisäksi siitä seuraa niiden lisääntymisen kasvua, koska hakkuut lisäävät niiden ravinnon saatavuutta. Lisäksi näiden lajien kantojen koko kasvaa ja kannat leviävät uusille alueille. ”Eliöyhteisöjen kannalta merkittävinä” pidetyt puut, mukaan lukien ontot puut, jätetään kuolemaan biologisesti. Näin ollen varpuspöllön ja helmipöllön potentiaaliset pesimispaikat pysyvät niiden saatavilla, erityisesti kun vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa määrätään ”kaikkien sellaisten mäntyjen ja pihtojen, joissa on näkyviä koloja, suojelusta hoitotoimenpiteiden aikana, lukuun ottamatta tilanteita, joissa niistä on vaaraa ihmisille”.

251

Lintudirektiivin 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikkien kyseisen direktiivin 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet. Mainitussa järjestelmässä kielletään direktiivin 5 artiklan b ja d alakohdan mukaan kyseisten lintujen pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai vahingoittaminen ja pesien siirtäminen sekä lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi kyseisen direktiivin tavoitteisiin.

252

Lintudirektiivin 5 artiklassa vaaditaan siten, että jäsenvaltiot hyväksyvät aukottomat ja tehokkaat lainsäädännölliset puitteet (tuomio 12.7.2007, komissio v. Itävalta, C-507/04, EU:C:2007:427, 103 ja 339 kohta ja tuomio 26.1.2012, komissio v. Puola, C-192/11, ei julkaistu, EU:C:2012:44, 25 kohta) panemalla täytäntöön luontodirektiivin 12 artiklassa säädetyllä tavalla konkreettiset ja erityiset suojelutoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa edellä mainittujen kieltojen, joilla on lähinnä tarkoitus suojella kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien lintujen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, tehokas noudattaminen. Näitä kieltoja on sovellettava ilman ajallista rajoitusta (tuomio 27.4.1988, komissio v. Ranska, 252/85, EU:C:1988:202, 9 kohta).

253

Nyt käsiteltävässä asiassa on muistettava, että vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 määrätään erityisesti kirjanpainajan valloittamien kuusien hakkuusta sekä kuolleiden tai kuolevien puiden poistamisesta.

254

Vuoden 2015 käyttösuunnitelmasta ilmenee kuitenkin epäilyksettä, että kirjanpainajan valloittamat kuuset ja kuolleet tai kuolevat puut ovat ainakin lintudirektiivin liitteessä I tarkoitettujen varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan ja pohjantikan tärkeitä elinympäristöjä. Kuten jo on todettu tämän tuomion 167 ja 168 kohdassa, tässä suunnitelmassa on yksilöity juuri tämäntyyppisten puiden poistaminen potentiaaliseksi vaaraksi näille lintulajeille.

255

Näin ollen Puolan viranomaiset sallivat vuoden 2016 liitteellä ja päätöksellä nro 51 poikkeamisen näiden lintujen suojelusta kyseessä olevien aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden puitteissa.

256

On todettava, ettei kyseinen liite eikä kyseinen päätös sisällä näiden toimenpiteiden kohteena olevien puiden ikää koskevia rajoituksia taikka sitä ajanjaksoa koskevia rajoituksia, jonka aikana näitä samoja toimenpiteitä voidaan toteuttaa Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella. Siten mainittu liite ja mainittu päätös eivät sisällä mitään konkreettista määräystä, jonka tavoitteena olisi estää tehokkaasti kyseessä olevien lintujen lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

257

Vuoden 2015 vaikutusten arviointi ei – toisin kuin Puolan tasavalta väittää – voi horjuttaa tätä päätelmää, koska tämän arvioinnin 4.2.3 kohdassa vain todetaan, että ”metsänhoitotoimenpiteiden keskeyttämistä – – on valvottava pesimisaikana”, toteamatta kuitenkaan, että tarvittavat toimenpiteet kaikkien luonnonvaraisten lintulajien yleisen suojelujärjestelmän käyttöön ottamiseksi on toteutettu.

258

Siltä osin kuin kyseinen jäsenvaltio vetoaa vuoden 2015 käyttösuunnitelmassa määrättyihin mäntyjä ja pihtoja, joissa on näkyviä koloja, koskeviin suojelutoimenpiteisiin, on riittävää muistuttaa, että – kuten jo tämän tuomion 215 kohdassa on todettu – vuoden 2015 vaikutusten arvioinnin 4.2.4 kohdasta ilmenee, että Puolan viranomaisten mukaan tästä suunnitelmasta on tullut ”pätemätön” ja että siten ne eivät sovella sitä. Tämä jäsenvaltio ei siis voi vedota vuoden 2015 käyttösuunnitelman määräyksiin oikeuttaakseen sen, että kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet eivät aiheuta Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueella suojeltujen lintujen lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämistä tai hävittämistä.

259

Näin ollen on katsottava, että vuoden 2016 liite ja päätös nro 51, joiden täytäntöönpano johtaa väistämättä mainittujen lintulajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentämiseen tai hävittämiseen, eivät sisällä konkreettisia ja erityisiä suojelutoimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat sekä sen, että niiden soveltamisalalta voidaan sulkea pois näiden lintujen elinympäristöihin ja elämään kohdistuvat tahalliset vaikutukset, että sen varmistamisen, että noudatetaan tehokkaasti kieltoja, jotka koskevat kyseisten lintujen pesien ja munien tahallista tuhoamista tai vahingoittamista ja pesien siirtämistä sekä lintujen tahallista häirintää erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana.

260

Mikään Puolan tasavallan esittämistä väitteistä ei voi horjuttaa tätä päätelmää.

261

Ensinnäkin siltä osin kuin tämä jäsenvaltio vetoaa kirjanpainajakannan leviämiseen, kaikki sen väitteet on hylättävä samoista syistä kuin on esitetty tämän tuomion 173–181 kohdassa.

262

Toiseksi siltä osin kuin Puolan tasavalta väittää, että kyseessä olevat lintukannat ovat pysyneet vakaina tai että ne jopa ovat kasvaneet, on todettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tällainen seikka ei voi kyseenalaistaa sitä, että on rikottu lintudirektiivin 4 artiklan 4 kohtaa, jossa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan elinympäristöjen huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi tarpeelliset toimenpiteet, koska suojeluvelvollisuudet ovat olemassa jo ennen kuin lintukannan pienentyminen on todettu tai ennen kuin suojellun lintulajin häviämisvaara konkretisoituu (tuomio 14.1.2016, komissio v. Bulgaria, C-141/14, EU:C:2016:8, 76 kohta ja tuomio 24.11.2016, komissio v. Espanja, C-461/14, EU:C:2016:895, 83 kohta).

263

On todettava, että nämä päätelmät, jotka koskevat kyseisessä säännöksessä säädettyä lintujen yleistä suojelujärjestelmää, pätevät sitäkin paremmalla syyllä lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdassa säädetyn erityisen suojelun puitteissa.

264

Muilta osin on todettava, että Puolan tasavalta on tyytynyt väittämään, etteivät kyseessä olevat aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet uhkaa luonnonvaraisten metsien neljän tyypillisen lintulajin eli varpuspöllön, helmipöllön, valkoselkätikan ja pohjantikan esiintymistä tai elintapoja. Se vetoaa tältä osin vuosia 2014 ja 2015 koskeviin tietoihin osoittaakseen, ettei valkoselkätikkakanta ollut pienentynyt. Tällaiset tiedot ovat kuitenkin peräisin kyseisten toimenpiteiden soveltamista edeltäneeltä ajalta. Se seikka puolestaan, että muilta Puolassa sijaitsevilta Natura 2000 ‑alueilta on mahdollista löytää merkittävämpiä valkoselkätikka- ja pohjantikkakantoja kuin on mainittu Puszcza Białowieskan Natura 2000 ‑alueen osalta voimassa olevassa vakiotietolomakkeessa, ei ole omiaan horjuttamaan toteamusta siitä, että mainitut toimenpiteet ovat omiaan uhkaamaan näiden kahden lajin populaation vakautta viimeksi mainitulla alueella.

265

Kolmanneksi siltä osin kuin Puolan tasavalta väittää, että kuusien hakkuu ei vaikuta merkittävällä tavalla varpuspöllön ja helmipöllön elinympäristön koskemattomuuteen, sen väitettä ei voida hyväksyä, koska yhtäältä vuoden 2015 käyttösuunnitelmasta ilmenee selvästi, että kuusi on näiden lintulajien pääasiallinen elinympäristö, ja toisaalta vuoden 2016 liitteessä määrätään Białowieżan metsänhoitoalueella luvallisen puunkorjuun kolminkertaistamisesta erityisesti kuusien osalta.

266

Näin ollen lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan rikkomista koskeva neljäs kanneperuste on perusteltu.

267

Näin ollen komission nostama kanne on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

268

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut

269

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista ja Puolan tasavalta on hävinnyt asian, viimeksi mainittu on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: