UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

17 päivänä lokakuuta 2018 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40/EU – Suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattamista koskeva kielto – Pureskeltavaksi tarkoitetun tupakan ja suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan käsitteet – Hienoksi jauhettu tupakkamassa (Thunder Chewing Tabacco) ja pieniin, huokoisiin, selluloosasta valmistettuihin annospusseihin pakattu hienoksi jauhettu tupakka (Thunder Frosted Chewing Bags)

Asiassa C-425/17,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bayerischer Verwaltungsgerichtshof (Baijerin osavaltion ylempi hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt 11.7.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 14.7.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Günter Hartmann Tabakvertrieb GmbH & Co. KG

vastaan

Stadt Kempten,

Landesanwaltschaft Bayernin osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: kuudennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava viidennen jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit C.G. Fernlund ja S. Rodin (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Günter Hartmann Tabakvertrieb GmbH & Co. KG, edustajanaan A. Mayer, Rechtsanwalt,

–	Stadt Kempten, asiamiehenään C. Hage,

–	Landesanwaltschaft Bayern, edustajanaan P. Hahn, Landesanwalt,

–	Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Pavliš ja J. Vláčil,

–	Tanskan hallitus, asiamiehinään J. Nymann-Lindegren, M. Wolff ja P. Ngo,

–	Kreikan hallitus, asiamiehinään G. Kanellopoulos, A. Vasilopoulou ja E. Chroni,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään C. Hödlmayr ja J. Tomkin,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU (EUVL 2014, L 127, s. 1) 2 artiklan 6 ja 8 alakohdan tulkintaa.

2	Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Günther Hartmann Tabakvertrieb GmbH & Co. KG ja Stadt Kempten (Kemptenin kaupunki, Saksa) ja joka koskee kyseiselle yhtiölle asetettua kieltoa myydä Saksan markkinoilla savuttomia tupakkatuotteita.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Direktiivin 2014/40 johdanto-osan 32, 34 ja 35 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(32)

[Tupakkatuotteiden merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä tiettyjen suussa käytettäväksi tarkoitettujen tupakkavalmisteiden kieltämiseksi 13.11.1989 annetulla] neuvoston direktiivillä 89/622/ETY [(EYVL 1989, L 359, s. 1)] kiellettiin tietyn tyyppisen suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan myynti jäsenvaltioissa. [Tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 5.6.2001 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston] direktiivillä 2001/37/EY [(EYVL 2001, L 194, s. 26)] vahvistettiin tämä kielto. [Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EYVL 1994, C 241, s. 21 ja EYVL 1995, L 1, s. 1)] 151 artiklassa myönnetään Ruotsi[n kuningaskunnalle] poikkeus kiellosta. Suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan myyntiä koskeva kielto olisi pidettävä voimassa, jotta estettäisiin sellaisen tuotteen tulo unioniin (Ruotsi[n kuningaskuntaa] lukuun ottamatta), joka aiheuttaa riippuvuutta ja haitallisia terveysvaikutuksia. Sellaisten muiden savuttomien tupakkatuotteiden osalta, joita ei tuoteta massamarkkinoita varten, tiukat säännökset pakkausmerkinnöistä ja niiden ainesosia koskevat tietyt säännökset ovat riittäviä, jotta niiden markkinat eivät kasva perinteistä käyttöä laajemmaksi.

– –

(34)

Kaikki tupakkatuotteet voivat aiheuttaa kuolleisuutta, sairastuvuutta ja toimintarajoitteisuutta. Sen vuoksi niiden valmistusta, jakelua ja kulutusta olisi säänneltävä. Sen vuoksi on tärkeää seurata uusiin tupakkatuoteryhmiin liittyvää kehitystä. Valmistajille ja tuojille olisi asetettava uusia tupakkatuoteryhmiä koskeva ilmoitusvelvollisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden valtuuksia kieltää tai sallia tällaiset uudet tuoteryhmät.

(35)	Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi uusien tupakkatuoteryhmien, jotka ovat tässä direktiivissä määriteltyjä tupakkatuotteita, olisi täytettävä tämän direktiivin vaatimukset.”

Direktiivin 2014/40 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

4)	’tupakkatuotteilla’ tupakasta kokonaan tai osittain koostuvia tuotteita, joita kuluttajat voivat käyttää, riippumatta siitä, onko tupakka muuntogeenistä vai ei;

5)	’savuttomalla tupakkatuotteella’ tupakkatuotetta, jota ei polteta, mukaan luettuna purutupakka, nenänuuska ja suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka;

6)	’purutupakalla’ savutonta tupakkatuotetta, joka on yksinomaisesti tarkoitettu pureskeltavaksi;

– –

’suussa käytettäväksi tarkoitetulla tupakalla’ kaikkia suussa käytettäväksi tarkoitettuja, kokonaan tai osittain tupakasta valmistettuja tupakkatuotteita, jauheena tai pieninä paloina tai jonakin näiden muotojen yhdistelmänä, varsinkin annospusseissa tai huokoisissa pusseissa tarjottavia, lukuun ottamatta hengitettäviksi tai pureskeltavaksi tarkoitettuja tuotteita;

– –

14)

’uudella tupakkatuoteryhmällä’ tupakkatuotetta, joka

a)	ei ole mikään seuraavista: savuke, kääretupakka, piipputupakka, vesipiipputupakka, sikari, pikkusikari, purutupakka, nenänuuska tai suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka, ja

b)	saatetaan markkinoille 19 päivän toukokuuta 2014 jälkeen;

– –”

Mainitun direktiiviin 17 artiklassa, jonka otsikkona on ”Suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on kiellettävä suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Itävallan [tasavallan], Suomen [tasavallan] ja Ruotsin [kuningaskunnan] liittymisasiakirjan 151 artiklan soveltamista.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

Günter Hartmann Tabakvertrieb on saksalainen yhtiö, joka tuo Saksaan eri tupakkatuotteita, joita se jakelee Saksan markkinoilla ja joihin kuuluvat muun muassa tuotenimikkeet ”Thunder Chewing Tobacco” ja ”Thunder Frosted Chewing Bags”, joita valmistaa Tanskan oikeuden mukaan perustettu V2 Tobacco A/S ‑yhtiö.

Bayerisches Landesamt für Gesundheit und Lebensmittelsicherheit (Baijerin osavaltion terveys- ja elintarviketurvallisuusvirasto) analysoi 18.9.2014 laatimassaan lausunnossa Günter Hartmann Tabakvertriebin Saksan markkinoilla jakelemaa Thunder Frosted Chewing Bags ‑tuotetta ja tuli siihen päätelmään, että se on rakenteensa, koostumuksensa ja käyttötapansa vuoksi kielletty tupakkatuote, koska se oli tarkoitettu suussa käytettäväksi muulla tavalla kuin poltettavaksi tai pureskeltavaksi.

8	Mainittu virasto katsoi 19.11.2014 ja 26.11.2014 antamissaan lausunnoissa, että sama pätee Thunder Wintergreen Chewing Tobacco ja Thunder Original Chewing Tobacco ‑tuotteisiin.

9	Tämän jälkeen Kemptenin kaupunki kielsi 13.10.2014 ja 15.1.2015 tekemillään päätöksillä, jotka perustuivat Saksan lakiin, jolla direktiivi 2014/40 on pantu täytäntöön, Günter Hartmann Tabakvertriebiä saattamasta markkinoille Thunder Chewing Tobacco ja Thunder Frosted Chewing Bags ‑tuotteita.

Kyseinen yhtiö riitautti nämä päätökset nostamalla kanteet Bayerisches Verwaltungsgericht Augsburgissa (Augsburgin hallintotuomioistuin, Baijerin osavaltio, Saksa). Kyseinen tuomioistuin piti 28.7.2015 istunnon, joka koski kumpaakin kannetta, joiden puitteissa se tutki itse mainittuja tupakkatuotteita sekä perinteisiä pureskeltavia tupakkatuotteita sekä nuuskatuotteita.

11	Bayerisches Verwaltungsgericht Augsburg kumosi 28.7.2015 antamallaan tuomiolla Kemptenin kaupungin päätöksen Thunder Chewing Tobacco ‑tuotteen osalta katsoen, että koska kyseessä oli pureskeltavaksi tarkoitettu tuote, se voitiin saattaa markkinoille.

Kyseinen tuomioistuin totesi tältä osin muun muassa, että ainoastaan se seikka, että Thunder Chewing Tobacco ‑tuote on uusi tuote ja eroaa perinteisestä pureskeltavaksi tarkoitetusta tupakasta, ei oikeuta markkinoille saattamista koskevaa kieltoa. Sen määrittämiseksi, onko tuote tarkoitettu pureskeltavaksi, on tukeuduttava tuotteen objektiiviseen arviointiin eikä valmistajan antamiin tietoihin taikka kuluttajien näkemykseen. Mainitun tuomioistuimen itse tekemästä tutkinnasta ilmenee, että kyseessä oleva tupakkatuote on tuote, jota voidaan pureskella. Mainitun tuomioistuimen mukaan jopa sen jälkeen, kun tuote oli pantu vesilasiin, istunnon päättymiseen asti jäljelle jäi pala kiinteää massaa, joka oli paineenkestävä eikä hajonnut. Sitä vastoin nuuska liukeni nopeasti veteen ja jäi lasin pohjalle. Thunder Chewing Tobacco kestää siten hampaiden mekaanista toimintaa ja tarvitsee tietyssä määrin tällaista toimintaa tupakan ainesosien liukenemiseksi.

Sitä vastoin Thunder Frosted Chewing Bags ‑tuotteen osalta Bayerisches Verwaltungsgericht Augsburg hylkäsi 28.7.2015 antamallaan tuomiolla Günter Hartmann Tabakvertriebin nostaman kanteen katsoen muun muassa, että kyseessä oli erittäin hienoksi leikattu tupakka, jonka koostumus oli pikemminkin rakeinen, joka oli pakattu selluloosapusseihin, joka ei kestänyt hampaiden mekaanista toimintaa ja joka ei tarvinnut tällaista toimintaa sen ainesosien liukenemiseksi. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tupakkatuote ei ole tarkoitettu pureskeltavaksi yksinomaan siitä syystä, että soveltuminen pureskeltavaksi johtuu annostelutavasta, joka ei liity itse tupakkatuotteeseen.

14	Günter Hartmann Tabakvertrieb ja Kemptenin kaupunki valittivat kumpikin mainituista Bayerisches Verwaltungsgericht Augsburgin tuomioista ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

Kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että direktiivissä 2014/40 ei mainita, missä olosuhteissa tupakkatuote on tarkoitettu pureskeltavaksi kyseisen direktiivin 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja että pääasian oikeudenkäynnissä on esitetty useita tulkintavaihtoehtoja, joista mikään ei ole selvästi vallitseva.

Tässä tilanteessa Bayerischer Verwaltungsgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)	Onko direktiivin [2014/40] 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että ’pureskeltavaksi tarkoitetulla tuotteella’ tarkoitetaan yksinomaan purutupakkatuotteita perinteisessä mielessä?

2)	Onko direktiivin [2014/40] 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että ’pureskeltavaksi tarkoitettu tuote’ tarkoittaa samaa kuin direktiivin 2 artiklan 6 alakohdan ’purutupakka’?

Onko tarkasteltaessa sitä, onko tupakkatuote direktiivin [2014/40] 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ’pureskeltavaksi tarkoitettu’, otettava huomioon tuotteeseen liittyvä objektiivinen tarkastelutapa eikä valmistajan antamia tietoja tai sitä, miten kuluttajat sitä tosiasiallisesti käyttävät?

Onko direktiivin [2014/40] 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että ’pureskeltavaksi tarkoitettu’ edellyttää sitä, että tupakkatuote on koostumukseltaan ja kestävyydeltään objektiivisesti arvioiden soveltuva pureskeltavaksi ja että tupakkatuotteen pureskeleminen johtaa siihen, että tuotteeseen sisältyvät ainesosat liukenevat?

Onko direktiivin [2014/40] 2 artiklan 8 alakohtaa tulkittava siten, että sille, että tupakkatuote voisi olla ’pureskeltavaksi tarkoitettu’, on lisäedellytyksenä mutta myös riittävänä edellytyksenä se, että jos tupakkatuotetta painetaan kevyesti ja toistuvasti hampailla tai kielellä, tuotteesta liukenee enemmän ainesosia kuin vain pitämällä sitä suussa?

6)	Vai onko välttämätöntä, jotta tupakkatuote olisi ’pureskeltavaksi tarkoitettu’, että pelkkä tuotteen suussa pitäminen tai imeskeleminen ei johda ainesosien liukenemiseen?

7)	Voiko tupakkatuotteen soveltuminen ’pureskeltavaksi’ direktiivin [2014/40] 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetulla tavalla johtua myös jalostetusta tupakasta riippumattomasta annostelutavasta, kuten esimerkiksi selluloosapussista?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä tulkintaa, joka on annettava direktiivin 2014/40 2 artiklan 8 alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 alakohdan kanssa, tarkoitetulle käsitteelle ”pureskeltaviksi tarkoitetut tupakkatuotteet” sen arvioimiseksi, kuuluvatko pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset savuttomat tupakkatuotteet mainitun direktiivin 17 artiklassa säädetyn suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattamista koskevan kiellon soveltamisalaan.

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio 22.6.2016, Thomas Philipps, C-419/15, EU:C:2016:468, 18 kohta ja tuomio 26.7.2017, Jafari, C-646/16, EU:C:2017:586, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Tässä yhteydessä on muistutettava aluksi, että direktiivin 2014/40 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisasiakirjan 151 artiklan soveltamista.

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 8 alakohdan mukaan ”suussa käytettäväksi tarkoitetulla tupakalla” tarkoitetaan ”kaikkia suussa käytettäväksi tarkoitettuja, kokonaan tai osittain tupakasta valmistettuja tupakkatuotteita, jauheena tai pieninä paloina tai jonakin näiden muotojen yhdistelmänä, varsinkin annospusseissa tai huokoisissa pusseissa tarjottavia, lukuun ottamatta hengitettäviksi tai pureskeltavaksi tarkoitettuja tuotteita”.

Purutupakalla, joka siten tämän säännöksen mukaan jää mainitun direktiivin 17 artiklassa säädetyn suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan kiellon ulkopuolelle, määritellään saman direktiivin 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettavan ”savutonta tupakkatuotetta, joka on yksinomaisesti tarkoitettu pureskeltavaksi”.

Tältä osin vastoin toisen ennakkoratkaisukysymyksen taustalla olevaa ajatusta direktiivin 2014/40 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettua ”pureskeltavaksi tarkoitetun tuotteen” käsitettä ei voida erottaa kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetusta purutupakan käsitteestä. Koska nämä tuotteet on erityisesti määritelty viimeksi mainitussa säännöksessä, mikään ei viittaa siihen, ettei tätä määritelmää sovellettaisi, kun kyseessä ovat juuri mainitun direktiivin 2 artiklan 8 alakohdassa ”pureskeltaviksi tarkoitetut tuotteet”.

Kyseessä olevien säännösten tavoitteesta on muistutettava ensinnäkin, että direktiivillä 2014/40 pyritään sen 1 artiklan mukaan kahteen tavoitteeseen eli helpottamaan tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa pitäen lähtökohtana varsinkin nuorten terveyden suojelun korkeaa tasoa (tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C-547/14, EU:C:2016:325, 171 kohta ja tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 80 kohta).

24	Erityisesti kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetyn suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan kiellon tavoitteesta on todettava, että tämä kielto on otettu käyttöön direktiivin 89/622 muuttamisesta 15.5.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/41/ETY (EYVL 1992, L 158, s. 30).

Direktiivin 92/41 perustelukappaleista ilmenee, että mainittu kielto, joka myöhemmin on vahvistettu ja otettu tätä direktiiviä samalla alalla seuraaviin toimiin, joista viimeisin on direktiivi 2014/40, on perusteltu erityisesti sillä todellisella vaaralla, jonka jäsenvaltioiden markkinoilla olevat uudet suussa käytettäväksi tarkoitetut valmisteet aiheuttavat etenkin nuorille, koska ne houkuttelevat erityisesti tätä kuluttajaryhmää ja voivat johtaa siten varhain nikotiiniriippuvuuteen.

Samanaikaisesti unionin lainsäätäjä on katsonut, että erilainen kohtelu on varattava muille savuttomille tupakkatuotteille, jotka voidaan luokitella perinteisiksi tupakkatuotteiksi, kuten purutupakka, kun otetaan erityisesti huomioon, ettei se ole uusi eikä nuorten kannalta houkutteleva tuote (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2004, Swedish Match, C-210/03, EU:C:2004:802, 66 kohta).

Vaikka suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan kielto on otettu käyttöön tällaiseen käyttöön tarkoitettujen uusien tupakkatuotteiden, erityisesti nuuskan kaltaisten tuotteiden, ilmestyttyä markkinoille, tästä ei voida päätellä, että tuotteen uutuus tai päinvastoin ”klassisuus” tai ”perinteisyys”, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ennakkoratkaisupyynnössään, olisi sellaisenaan ratkaiseva tuotteen luokittelemiseksi direktiivin 2014/40 17 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 8 alakohdan kanssa, tarkoitetuksi suussa käytettäväksi tarkoitetuksi tupakkatuotteeksi.

28	Kuten julkisasiamies Geelhoed on todennut ratkaisuehdotuksensa Arnold André (C-434/02, EU:C:2004:487) 31 kohdassa, kyseessä olevissa säännöksissä ei erotella tuotteita sen perusteella, ovatko ne perinteisiä vai eivät, vaan niiden käyttötarkoituksen mukaan.

On lopuksi todettava yhtäältä, että on selvää, että direktiivin 2014/40 17 artiklassa asetettu suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattamista koskeva kielto koskee muun muassa nuuskan tyyppistä imeskeltävää tupakkaa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, komissio v. Tanska, C-468/14, ei julkaistu, EU:C:2015:504, 24 ja 25 kohta), koska tämän tuotteen voidaan kuvailla olevan ”hienoksi jauhettua tai leikattua tupakkaa, jota myydään irrallisena tai pieninä annospusseina ja joka on tarkoitettu käytettäväksi siten, että sitä asetetaan ikenen ja huulen väliin” (tuomio 14.12.2004, Arnold André, C-434/02, EU:C:2004:800, 19 kohta).

Toisaalta direktiivin 2014/40 2 artiklan 8 alakohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 kohdan kanssa, sekä asiayhteydestä että tavoitteesta, sellaisina kuin ne ilmenevät tämän tuomion 19–26 kohdasta, ja erityisesti ensin mainitun säännöksen poikkeusluonteesta johtuu, että käsitettä ”tupakkatuotteet, jotka on tarkoitettu pureskeltaviksi” on tulkittava suppeasti siten, että se ei käsitä nuuskan kaltaisia imeskeltäviä tupakkatuotteita.

Kuten Euroopan komissio huomauttaa, direktiivin 2014/40 valmistelutöistä ilmenee, että lisäämällä kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 alakohdassa olevan purutupakan käsitteen määritelmään adverbin ”yksinomaisesti” unionin lainsäätäjä on halunnut täsmentää tätä käsitettä rajoittaakseen mahdollisuuksia kiertää suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan kieltoa vastauksena toistuviin yrityksiin myydä nuuskaa purutupakkana.

32	Tästä seuraa, että direktiivin 2014/40 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitetuiksi ”pureskeltavaksi tarkoitetuiksi tuotteiksi” voidaan luokitella vain tuotteet, joita voidaan kuluttaa vain pureskeltuina, toisin sanoen tuotteet, joiden olennaiset ainesosat voivat liueta suussa vain pureskelemalla.

33	Sitä vastoin tällaiseksi tuotteeksi ei voida luokitella tupakkatuotetta, joka – vaikka sitä voidaan myös pureskella – on olennaisesti tarkoitettu imeskeltäväksi, eli tuotetta, jonka osalta riittää, että sitä pidetään suussa, jotta sen olennaiset ainesosat liukenevat.

Pääasian tuotteista on muistutettava, että SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimella ei ole oikeutta soveltaa unionin oikeussääntöjä tiettyyn yksittäistapaukseen vaan sen on pelkästään tulkittava perussopimuksia ja unionin toimielinten toimia (tuomio 10.5.2001, Veedfald, C-203/99, EU:C:2001:258, 31 kohta ja tuomio 6.10.2005, MyTravel, C-291/03, EU:C:2005:591, 43 kohta).

Näin ollen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä määrittää pääasiassa kyseessä olevien tuotteiden kaikkien merkityksellisten ominaisuuksien perusteella – kuten niiden koostumuksen, ainesosien ja esittämistavan perusteella sekä tilanteen mukaan sen perusteella, miten kuluttajat tosiasiassa käyttävät niitä – voidaanko niitä varsinaisesti käyttää vain pureskeltuina.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2014/40 2 artiklan 8 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja pureskeltaviksi tarkoitettuja tupakkatuotteita ovat vain tupakkatuotteet, joita voidaan varsinaisesti kuluttaa vain pureskeltuina; kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää tämä kyseisten tuotteiden kaikkien merkityksellisten ominaisuuksien perusteella, ja näihin ominaisuuksiin kuuluvat tuotteiden koostumus, ainesosat ja esittämistapa sekä tilanteen mukaan se, miten kuluttajat tosiasiassa käyttävät kyseisiä tuotteita.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU 2 artiklan 8 alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan 6 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja pureskeltaviksi tarkoitettuja tupakkatuotteita ovat vain tupakkatuotteet, joita voidaan varsinaisesti kuluttaa vain pureskeltuina; kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää tämä kyseisten tuotteiden kaikkien merkityksellisten ominaisuuksien perusteella, ja näihin ominaisuuksiin kuuluvat kyseessä olevien tuotteiden koostumus, ainesosat ja esittämistapa sekä tilanteen mukaan se, miten kuluttajat tosiasiassa käyttävät kyseisiä tuotteita.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.