1. 

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut

2. 

Yhtäältä nyt käsiteltävänä oleva asia antaa unionin tuomioistuimelle uuden tilaisuuden korostaa eroa luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen Natura 2000 ‑aluetta koskevien suunnitelmien ja sellaisten suunnitelmien välillä, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi ja joista säädetään artiklan 3 kohdassa. Toisaalta nyt käsiteltävä asia toimii muistutuksena siitä vaatimustasosta, joka sitoo jäsenvaltioita, kun ne suunnittelevat ja toteuttavat näitä suunnitelmia tai hankkeita, sillä komission viittaamissa direktiivien säännöksissä, sellaisina kuin niitä on tulkittu unionin tuomioistuimessa, säädetään erityisen tiukoista vaatimuksista.

3. 

Tässä ratkaisuehdotuksessa esitän perustelut sille, miksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on mielestäni otettava tutkittavaksi ja miksi se tulisi hyväksyä.

4.

Direktiivin johdanto-osan 1., 3., 6., 10. ja 15. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, johon kuuluu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu, on yhteisön noudattaman yleisen edun mukainen, perustamissopimuksen 130 r artiklassa [josta on tullut EY 174 artikla ja sittemmin SEUT 191 artikla] määrätty ensisijainen tavoite,

– –

tämän direktiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, ottaen huomioon taloudelliset, sosiaaliset, sivistykselliset ja alueelliset vaatimukset, ja direktiivi edistää yleistä kestävän kehityksen tavoitetta; luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen saattaa tietyissä tapauksissa vaatia ihmisen toimenpiteiden ylläpitämistä ja jopa niiden kannustamista,

– –

yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason saattamiseksi ennalleen tai sen säilyttämiseksi on tarpeen osoittaa erityisten suojelutoimien alueita yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston aikaansaamiseksi määritellyn aikataulun mukaisesti,

– –

suunnitelmat tai ohjelmat, joilla voidaan vaikuttaa merkittävästi suojelualueeksi osoitetun tai myöhemmin osoitettavan alueen suojeluun, on arvioitava asianmukaisella tavalla,

– –

direktiivin 79/409/ETY[ ( 5 )] täydentämiseksi olisi säädettävä tiettyjen eläin- ja kasvilajien yleisestä suojelujärjestelmästä; olisi säädettävä tiettyjä lajeja koskevista hoitotoimenpiteistä, jos niiden suojelun taso sitä edellyttää, mukaan lukien tiettyjen pyydystämistä ja tappamista koskevien menetelmien kieltäminen samalla kun säädetään myös tietyin edellytyksin myönnettävästä poikkeusmahdollisuudesta,

– –”

5.

Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

6.

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan.

2.   Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan yhteisön tärkeänä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläin- ja kasvilajien suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen.

3.   Tämän direktiivin mukaisesti toteutetuilla toimenpiteillä otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet.”

7.

Luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Perustetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto, ’Natura 2000’. Tämän verkoston avulla, joka koostuu alueista, joilla on liitteessä I lueteltuja luontotyyppejä ja liitteessä II lueteltujen lajien elinympäristöjä, on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella.

Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvat myös jäsenvaltioiden direktiivin 79/409 – – säännösten mukaisesti luokittelemat erityiset suojelualueet – –.”

8.

Direktiivin 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   – –

Komissio hyväksyy 21 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon valituista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista ja osoittaa alueista ne, joilla on yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä taikka yksi tai useampia ensisijaisesti suojeltavia alueita.

– –

4.   Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000:n yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.

5.   Kun alue on merkitty 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuun luetteloon, sitä koskevat 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan säännökset.”

9.

Direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunnitelmia, jotka koskevat erityisesti näitä alueita tai jotka sisältyvät muihin kehityssuunnitelmiin, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai sopimusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarpeellisia toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden estämiseksi, joita varten alueet on osoitettu, siinä määrin kuin nämä häiriöt saattaisivat vaikuttaa merkittävästi tämän direktiivin tavoitteisiin.

3.   Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4.   Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

10.

Luontodirektiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin 6 artiklan 2, 3 ja 4 kohdasta aiheutuvat velvoitteet korvaavat direktiivin 79/409 – – 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä lauseesta aiheutuvat velvoitteet, kun on kyse 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti suojeltavaksi luokitelluista alueista tai vastaavasti kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustetuista alueista tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen tai jäsenvaltion direktiivin 79/409 – – mukaisesti tekemän suojeluluokittelun tai tunnustamisen päivämäärästä alkaen, jos viimeksi mainittu päivämäärä on myöhempi.”

11.

Direktiivin osastoon ”lajien suojelu” kuuluvan 12 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV olevassa a kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä:

– –

12.

Direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa 12, 13 ja 14 artiklan ja 15 artiklan a ja b alakohdan säännöksistä:

– –

– –”

13.

Luontodirektiivin liitteessä I, jonka otsikko on ”yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita”, olevan 9 kohdan, joka koskee ”luontaisista lajeista koostuva[a], isoista puista ja tyypillisestä aluskasvillisuudesta muodostuva[a] (puoli)luontaista metsäkasvillisuu[tta], joka täyttää seuraavat kriteerit: harvinainen tai jäännösluonteinen ja/tai jossa elää yhteisön tärkeänä pitämiä lajeja”, 91 alakohdassa, joka koskee ”Euroopan lauhkean vyöhykkeen mets[iä]”, mainitaan subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät (Galio-Carpinetum-tammi/valkopyökkimetsät, Natura 2000 ‑koodi 9170), puustoiset suot (Natura 2000 ‑koodi 91D0) ja tulvametsät, joissa on pajuja, poppeleita, leppiä ja saarnia (Alnus glutinosa- ja Fraxinus excelsior ‑tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae, Salicion albae), Natura 2000 ‑koodi 91E0), joista kaksi viimeksi mainittua metsätyyppiä on erityisesti merkitty ensisijaisesti suojeltaviksi luontotyypeiksi.

14.

Direktiivin liitteiden II ja IV otsikot ovat ”yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita” ja ”yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua”. Molemmissa liitteissä olevissa a alakohdissa on ”selkärangattomien””eläinten” kohdalla luettelo hyönteislajeista, joiden joukossa mainitaan kovakuoriaisia, mukaan lukien esimerkiksi loistojalokuoriainen, punahärö, korpikolva ja kaskikeiju, jonka kohdalla liitteessä II on merkintä siitä, että viimeksi mainittu on ensisijaisesti suojeltava laji. Samassa liitteessä mainitaan myös Rhysodes sulcatus ( 6 ) ja lahokapo (Boros schneideri).

15.

Lintudirektiivin johdanto-osan kuudennessa ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

16.

Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämä direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon perustamissopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan lintuihin ja niiden muniin, pesiin ja elinympäristöihin.”

17.

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien kantojen ylläpitämiseksi sellaisella tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia ottaen huomioon taloudelliset ja virkistykseen liittyvät vaatimukset, taikka näiden kantojen mukauttamiseksi tähän tasoon.”

18.

Lintudirektiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Ottaen huomioon 2 artiklassa mainitut vaatimukset jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen.

2.   Biotooppien ja elinympäristöjen säilyttämiseen, ylläpitämiseen ja ennalleen saattamiseen sisältyvät ensisijaisesti seuraavat toimenpiteet:

– –.”

19.

Lintudirektiivin 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:

Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. – –

– –

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi, jos häiriöt vaikuttaisivat merkittävästi tämän artiklan tavoitteisiin. Jäsenvaltioiden on myös näiden suojelualueiden ulkopuolella pyrittävä estämään elinympäristöjen pilaantuminen ja huonontuminen.”

20.

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava, kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 9 artiklan soveltamista, kaikkien 1 artiklassa tarkoitettujen lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet, joilla kielletään erityisesti

– –

– –

– –”

21.

Direktiivin 9 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, poiketa 5–8 artiklasta seuraavin perustein:

– –

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa poikkeuksissa on mainittava:

– –

3.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain kertomus 1 ja 2 kohdan soveltamisesta.

4.   Komissio varmistaa käytettävissään olevan tiedon ja erityisesti sille 3 kohdan mukaisesti toimitetun tiedon perusteella jatkuvasti, että 1 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten seuraukset eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin kanssa. Komissio tekee tähän liittyen aiheelliset aloitteet.”

22.

Lintudirektiivin liitteessä I mainittuihin lajeihin kuuluvat valkoselkätikka, pohjantikka, varpuspöllö, helmipöllö, mehiläishaukka (Pernis apivorus), pikkusieppo (Ficedula parva) ja sepelsieppo (Ficedula albicollis).

23.

Jäsenvaltioiden toimitettua ehdotuksensa komissio hyväksyi [luonto]direktiivin mukaisen, mannervyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista tehdyn luettelon ensimmäisestä päivityksestä 13.11.2007 tehdyllä päätöksellään 2008/25/EY ( 7 ) luontodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla Puolassa sijaitsevan Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi, jonka koodi on PLC200004, alueella esiintyvien ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien ja tiettyjen ensisijaisesti suojeltavien eläinlajien elinympäristöjen vuoksi. Alue, joka on perustettu kymmenen luontotyypin ja 55 kasvi- ja eläinlajin suojelemiseksi, on myös lintudirektiivin nojalla osoitettu erityinen suojelualue.

24.

Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä luonnonmetsistä, ja sen alueella on suuret määrät kuolleita ja vanhoja puita, mukaan lukien yli 100-vuotiaita puita. Tällä alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitetulla tavalla ”ensisijaisesti suojeltuja” luontotyyppejä kuten puustoisia soita (Natura 2000 ‑koodi 91D0) ja tulvametsiä, joissa on pajuja, poppeleita, leppiä ja saarnia (Natura 2000 ‑koodi 91E0), samoin kuin muita ”yhteisön tärkeinä pitämiä” luontotyyppejä, esimerkiksi subkontinentaalisia tammi/valkopyökkimetsiä (Natura 2000 ‑koodi 9170). Komissio on todennut, että Forest Europen tekemän raportin mukaan vuonna 2015 vain noin 3 prosenttia Euroopan kokonaismetsäalasta oli säilynyt ihmisen koskemattomissa ja että Puolassa tällaista metsää oli 0,63 prosenttia kokonaismetsäalasta. ( 8 )

25.

Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska elää lukuisia puissa eläviä kovakuoriaislajeja, jotka mainitaan luontodirektiivin liitteessä II, esimerkiksi lahokapo ja Rhysodes sulcatus, ja lisäksi sellaisia, jotka mainitaan myös direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa lajeina, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, kuten esimerkiksi punahärö, loistojalokuoriainen, kaskikeiju ja korpikolva. Alueella elää myös yhtäältä lintudirektiivin liitteessä I mainittuja lintulajeja, joiden elinympäristö on kuolevat ja kuolleet kuuset, mukaan lukien kirjanpainajan (Ips typographus) valloittamat kuuset, kuten esimerkiksi mehiläishaukka, pikkusieppo, sepelsieppo, valkoselkätikka, pohjantikka, varpuspöllö ja helmipöllö, ja toisaalta lintudirektiivin liitteessä II olevassa B osassa mainittuja lintulajeja, kuten uuttukyyhky (Columba oenas), joka on direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muuttava laji.

26.

Luonnonarvonsa vuoksi Puszcza Białowieska (jäljempänä Białowieżan metsä) on myös merkitty Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon maailmanperintöluetteloon.

27.

Laajuudeltaan 63147,58 hehtaarin suuruista Natura 2000 ‑aluetta Puszcza Białowieska hallinnoi kaksi eri viranomaista. Toinen viranomaisista on vastuussa Białowieski Park Narodowyn (Białowieżan kansallispuisto, Puola), joka vastaa noin 17:ää prosenttia kyseisen Natura 2000 ‑alueen pinta-alasta tai noin 10 500:aa hehtaaria, hallinnosta. Toinen viranomaisista, Lasy Państwowe (Puolan valtion metsien hallintoviranomainen), ( 9 ) vastaa yhteensä 52646,88 hehtaarin alueella kolmen metsänhoitoalueen eli Białowieżan (12586,48 hehtaaria), Browskin (20419,78 hehtaaria) ja Hajnówkan (19640,62 hehtaaria) metsänhoitoalueen hallinnosta. ( 10 ) Białowieżan metsänhoitoalue vastaa noin 20:tä prosenttia mainitun Natura 2000 ‑alueen kokonaispinta-alasta, eli yhtä suurta aluetta kuin mainittu kansallispuisto, ja noin 24:ää prosenttia mainitun kolmen metsänhoitoalueen yhteispinta-alasta.

28.

Minister Środowiska (Puolan ympäristöministeri) antoi 17.5.2012 ohjeen, jolla kiellettiin yli 100-vuotiaiden metsäalueiden hoitotoimenpiteet. Puolan tasavallan mukaan tämä ohje olisi käytännössä estänyt näiden metsäalueiden tehokkaat suojelutoimenpiteet eli kirjanpainajan valloittamien kuusien riittävän laajan ja ajallaan tapahtuvan poistamisen ja kuljettamisen muille kuin vaaranalaisille alueille, jolloin nopea reagoiminen kirjanpainajakannan kasvavaan levinneisyyteen olisi estynyt.

29.

Puolan ympäristöministeri hyväksyi 9.10.2012 Regionalna Dyrekcja Lasów Państwowych w Białymstokun (Puolan metsähallinnon Białystokin alueviranomainen) hakemuksesta ja vastauksena komission kesäkuussa 2011 aloittamaan tuomioistuinmenettelyä edeltävään EU Pilot ‑tutkimukseen ( 11 ) Plan Urządzenia Lasun (metsänhoitosuunnitelma) ja siihen liittyvät ennusteet ympäristövaikutuksista (jäljempänä vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelma).

30.

Bialowieżan metsänhoitoalueen osalta metsänhoitosuunnitelmassa oli kuvaus yhteensä 12592,71 hehtaarista metsää ja maa-alueita, jonne oli tarkoitus istuttaa puita, metsätalousanalyysi, luonnonsuojeluohjelma ja tehtävien määrittely, joka koski

31.

Metsänhoitosuunnitelmassa mainittujen kolmen metsänhoitoalueen luvallisen puunkorjuun taso laskettiin noin 470000 m3:iin 10 vuodessa, mikä oli merkittävä tiukennus suhteessa vuosien 2003 ja 2012 välillä korjattuun määrään 1500000 m3, ja Białowieżan metsänhoitoalueella luvallisen puunkorjuun enimmäismääräksi vahvistettiin 63471 m3. ( 12 )

32.

Asiassa on kuitenkin riidatonta, että vuosien 2012 ja 2015 välillä tapahtuneen massiivisen puunkorjuun vuoksi vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa 10 vuodelle vahvistettu luvallisen puunkorjuun enimmäismäärä saavutettiin Białowieżan metsänhoitoalueella melkein kolmessa vuodessa. Samaan aikaan Puolan metsähallinto havaitsi, että kirjanpainajakanta kasvoi tänä aikana.

33.

Regionalny Dyrektor Ochrony Środowiska w Białymstoku (Białystokin ympäristönsuojelun aluejohtaja, Puola) hyväksyi 6.11.2015 Plan Zadań Ochronnychin (käyttösuunnitelma) ( 13 ) (jäljempänä vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelma), ( 14 ) jossa määrätään suojelutavoitteista ja suojelutoimenpiteistä Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan kolmen metsänhoitoalueen osalta luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti. Tämä vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelma on paikallinen oikeudellinen toimi, ja komission mukaan sitä on pidettävä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna suunnitelmana, joka on alueen käytön kannalta tarpeellinen.

34.

Vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman liitteessä 3 Puolan viranomaiset ovat määritelleet kunkin luontodirektiivin liitteessä I tarkoitetun luontotyypin ja eläin- ja lintulajin elinympäristön samoin kuin kunkin direktiivin liitteessä II tarkoitetun eläinlajin ja lintudirektiivin I liitteessä tarkoitetun lintulajin elinympäristön osalta ne metsänhoitotoimenpiteet, jotka voivat vaarantaa Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska olevien luontotyyppien ja elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttämisen. Tällaisina toimenpiteinä on mainittu esimerkiksi kahden luontotyypin (tammi/valkopyökkimetsät ja tulvametsät) yli 100-vuotiaiden metsäalueiden puiden hakkuut, yli 100-vuotiaiden kuolevien, kuolleiden tai tuholaisten valloittamien puiden (kirjanpainajan valloittamien mäntyjen tai kuusien) poistamiset ja metsähakkuut sekä metsien ja sekametsien nuorentamiset metsänhoitotoimenpiteillä.

35.

Vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman liitteessä 5 määrätään seuraavista suojelutoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä liitteessä 3 mainittuja vaaroja kyseisillä metsänhoitoalueilla oleville ja eläville suojelluille luontotyypeille ja lajeille:

36.

Puolan ympäristöministeri hyväksyi 25.3.2016 Puolan metsähallinnon pääjohtajan hakemuksesta vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelman liitteen (jäljempänä vuoden 2016 liite), jonka oli laatinut Puolan metsähallinnon Białystokin alueviranomainen ja jolla muutettiin vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa siltä osin kuin siinä määrättiin ensinnäkin siitä metsien ja maa-alueiden kokonaispinta-alasta, jonne oli tarkoitus istuttaa puita, 1.1.2016 vallinneen tilanteen perusteella siten, että (muutoksen jälkeen) tämä pinta-ala nousi 12585,30 hehtaariin, ja toiseksi pääasiallisten (eli raivaamalla ennen hakkuita ja hakkuilla saatavien) metsäteollisuustuotteiden tuotantotasosta siten, että (muutoksen jälkeen) puutavaran nettomäärä nousi 188000 m3:iin, ja kolmanneksi puiden istutuksen ja uudelleenmetsittämisen pinta-alasta, joka nousi (muutoksen jälkeen) 28,63 hehtaariin.

37.

Vuoden 2016 liitteen hyväksymistä perusteltiin ”metsäalueilla ilmenneillä vakavilla vaurioilla, jotka olivat aiheutuneet [kuusen] kirjanpainajakannan jatkuvasta leviämisestä ja joiden vuoksi ([vuoden 2012] PUL-metsänhoitosuunnitelman voimassaoloaikana) puunkorjuuta oli lisättävä (satunnaistuotteet), jotta metsät voitiin pitää asianmukaisesti terveinä, jotta metsien ekosysteemien kestävyydestä voitiin varmistua ja jotta luontotyyppien, mukaan lukien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien, heikentyminen voitiin pysäyttää ja niiden uusintamisprosessi aloittaa”

38.

Vuoden 2016 liitteessä todetaan, että se ”koskee ensisijaisesti kirjanpainajan valloittamien kuusten poistamista kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamiseksi (tarve toteuttaa metsänhoidollisia hakkuita)”.

39.

Liitteessä todetaan myös, että tarkoituksena on alkaa ”poistaa puita Białowieżan metsässä olevien henkilöiden turvallisuuden takaamiseksi, koska kuolevien puiden kertyminen on vaara yleiselle turvallisuudelle,””metsässä olevilta turistipoluilta ja levähdys- ja virkistyspaikoilta”.

40.

Liitteessä todetaan myös, että ”viime vuosien kuivuus on lisännyt puiden kuihtumista ja kuusimetsikköjen versotauteja, minkä johdosta myös metsäpalojen syttymisvaara Bialowieżan metsässä on kasvanut”.

41.

Siten vuoden 2016 liitteessä melkein kolminkertaistetaan luvallisen puunkorjuun enimmäismäärä Białowieżan metsänhoitoalueella 63471 m3:stä 188000 m3:iin ajanjaksolla 2012–2021 ja sallitaan aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet, kuten metsänhoidolliset hakkuut, uudelleenmetsittäminen ja nuorentamisraivaukset, alueilla, jotka olivat tähän asti olleet toimilta suojeltuja.

42.

Kuten vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa hyväksyttäessä myös nyt Białystokin ympäristönsuojelun aluejohtajalta oli saatu myönteinen lausunto. Lisäksi on riidatonta, että vuoden 2016 liitteen hyväksymistä varten Puolan metsähallinnon Białystokin alueviranomainen teki vuonna 2015 suunniteltujen toimenpiteiden ympäristövaikutuksia koskevan arvioinnin, jonka tuloksena oli, ettei niistä ”aiheudu mitään merkittäviä negatiivisia seurauksia ympäristölle eikä erityisesti Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteille tai koskemattomuudelle”.

43.

Bialowieżan metsän käyttöä koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi ”tieteellisen tiedon pohjalta” Puolan ympäristöministeri ja Puolan metsähallinnon pääjohtaja perustivat niin ikään 25.3.2016 päivätyllä asiakirjalla korjausohjelman, jonka nimeksi tuli ”Bialowieżan metsää UNESCOn kulttuuri- ja luonnonperintökohteena ja Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvana alueena koskeva ohjelma”. Ohjelman tarkoituksena on ”dokumentoida perusteellisesti eri näkökulmat ja määrittää yksilöiden vastuut tehtyjen päätösten osalta”. Tätä tarkoitusta varten päätettiin

44.

Ihmisen toimintamahdollisuutta ja puiden hakkuita koskevan tieteellisen kiistan lopettamiseksi ohjelmassa päätettiin myös toteuttaa pitkän aikavälin koe, jossa kolmasosa kyseisten metsänhoitoalueiden pinta-alasta varattaisiin metsänhoitotoimenpiteiden toteuttamatta jättämisen vaikutusten arviointia varten näiden vaikutusten vertailemiseksi vuodesta 2016 alkaen suunniteltujen, loppualueella tehtävien ”(mm.) raivaus- ja puunkorjuutoimenpiteiden” vaikutuksiin. Tarkoituksena on analysoida myös taloudellisia vaikutuksia.

45.

”Ottaen huomioon niiden riskien hajauttamiseen, jotka koskevat yhdestä historian laajimmista kirjanpainajakannan leviämisistä Białowieżan metsän alueella aiheutuvaa luontotyyppien merkittävää muuttumista ja biodiversiteetin katoamista, liittyvät pakottavat syyt” ja tehtävänantonsa nojalla Puolan metsähallinnon pääjohtaja teki 31.3.2016 päätöksen nro 52, jolla perustettiin ”funktionaalisia vertailualueita” Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueille. Vertailualueet vastaavat noin 33:a prosenttia eli 4 137,28:aa hehtaaria Białowieżan metsänhoitoalueen pinta-alasta, ja niitä hallinnoidaan vuoden 2012 PUL-metsPUL-metsänhoitosuunnitelman mukaisesti. Päätöksessä nro 52 määrätään, että alkaen 1.4.2016 ja ottaen huomioon kyseisillä metsänhoitoalueilla voimassa olevat metsänhoitosuunnitelmat näitä vertailualueita ”hoidetaan tarkoituksena maksimoida biodiversiteetin kehittymisen vaikutukset (käytännössä) pelkästään luonnollisten prosessien seurauksena”. Päätöksessä täsmennetään, että nämä hoitotoimenpiteet rajoittuvat

Päätöksen nro 52 mukaan näillä alueilla ei kuitenkaan ole luonnonsuojelualueita.

46.

Päätöksen 2 §:ssä määrätään, että niissä Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueilla olevissa metsissä, jotka sijaitsevat vertailualueiden ulkopuolella, metsänhoitosuunnitelmiin perustuvaa metsänhoitotoimintaa harjoitetaan kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti. Pykälässä täsmennetään, että ”metsiä hoidetaan kuitenkin siten, että varmistutaan luonnon tosiasiallisesta suojelusta metsänhoitomenetelmiä soveltamalla”.

47.

Päätöksen nro 52 3 §:n mukaan ”luonnonrikkauden kartoitukseen, biodiversiteetin, luontotyyppien tilanteen ja metsäekosysteemien hiilitaseen seurantaan ja kaikkeen tosiseikka-aineiston keräämiseen Białowieżan ja Browskin metsänhoitoalueisiin kuuluvilla alueilla sovelletaan erillistä, luontokartoittamista kaikilla metsähallinnon toimivaltaan kuuluvilla maa-alueilla koskevaa Puolan metsähallinnon pääjohtajan määräystä”. Pykälän 2 momentin mukaan Puolan metsähallinnon Białystokin aluejohtaja laatii (31.1.2017 alkaen) joka toinen vuosi raportin toiminnan seurannasta ja biodiversiteetin suojelun tilasta Białowieżan metsän alueella.

48.

Päätöksen nro 52 4 §:n b kohdan mukaan näiden alueiden aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden kiellosta on mahdollista poiketa ”metsätöiden tekemiseksi, jos velvollisuus tehdä näitä metsätöitä perustuu yleisesti sovellettaviin oikeudellisiin säännöksiin, joihin luetaan Natura 2000 ‑aluetta koskeva PZO-käyttösuunnitelma”.

49.

Puolan metsähallinnon pääjohtaja teki 17.2.2017 ( 15 ) mainittua kolmea metsänhoitoaluetta koskevan päätöksen nro 51 ”kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuista ja niiden puiden korjaamisesta, jotka ovat vaarallisia yleiselle turvallisuudelle tai aiheuttavat metsäpalon syttymisvaaran, kaikissa Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueiden metsäalueiden ikäluokissa”. ( 16 )

50.

Päätöksen nro 51 1 §:ssä määrätään, että ”kirjanpainajakannan leviämisen alueella Puszcza Białowieska aiheuttamaan poikkeukselliseen ja katastrofaaliseen tilanteeseen nähden Puolan metsähallinnon Białystokin alueviranomaisen johtajan ja Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueiden metsätarkastajien on

51.

Päätöksen nro 51 2 §:ssä määrätään, että ”1 §:ssä tarkoitettuihin hakkuihin ei sovelleta rajoituksia, jotka koskevat puiden ikää tai metsäalueiden funktiota, metsissä, jotka kuuluvat Puolan valtion metsähallinnon hoitovastuulle alueella Puszcza Białowieska”.

52.

Asiassa on riidatonta, että päätöksen nro 51 tekemisen jälkeen Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan kolmella metsänhoitoalueella kuivia ja kirjanpainajan valloittamia puita alettiin poistaa noin 34000 hehtaarin suuruisella ”metsän ennallistamisalueella”, joka vastaa lähes 54:ää prosenttia Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska pinta-alasta.

53.

Lisäksi komission mukaan, joka viittaa tältä osin Puolan metsähallinnon tietoihin, Białowieżan metsässä vuoden 2017 alusta alkaen toteutettujen hakkuiden yhteydessä on kaadettu yhteensä yli 35000 m3 puuta, joista 29000 m3 (eli noin 29000 puuta) on kuusia. Kansalaisjärjestöjen tietojen mukaan, jotka on koottu Puolan metsähallinnon tietoja hyödyntämällä, toukokuuhun 2017 mennessä yli 100 vuotta vanhojen metsäalueiden hakkuilla oli tuotettu 2385,13 m3 puutavaraa Białowieżan metsänhoitoalueella, 1874 m3 Browskin metsänhoitoalueella ja 6540 m3 Hajnówkan metsänhoitoalueella.

54.

Saatuaan tiedon vuoden 2016 liitteen hyväksymisestä komissio lähetti Puolan viranomaisille 7.4.2016 tuomioistuinmenettelyä edeltävän sähköisen EU Pilot ‑tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä ( 17 ) selvityspyynnön kysymyksistä, jotka koskivat Białowieżan metsänhoitoalueella tapahtuvan puunkorjuun lisäämisen vaikutuksia yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien ja luonnonvaraisten eläinlajien suojelun tasoon Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska.

55.

Vastauksessaan 18.4.2016 Puolan viranomaiset perustelivat puunkorjuun lisäämistä sillä, että kirjanpainajakanta oli kasvanut enemmän kuin koskaan.

56.

Komissio vieraili 9.–10.6.2016 Białowieżan metsässä tutkimassa noin kymmentä eri Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska sektoria.

57.

Komissio lähetti 17.6.2016 Puolan viranomaisille SEUT 258 artiklan mukaisen virallisen huomautuksen sillä perusteella, että vuoden 2016 liitteessä hyväksytyt toimenpiteet eivät olleet perusteltuja, että Puolan viranomaiset eivät olleet varmistuneet siitä, ettei toimenpiteillä vaikuteta Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuuteen, ja että hyväksyessään puunkorjuun määrän lisäämisen Puolan viranomaiset eivät olleet noudattaneet luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisia velvoitteitaan.

58.

Ympäristöasioista vastaavalle komission jäsenelle lähettämässään kirjeessä 27.6.2016 Puolan ympäristöministeri totesi, että asiassa tarvittiin lisätietoa Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska olevista luontotyypeistä ja lajeista ja että näiden kartoittaminen oli kesken.

59.

Puolan viranomaiset vastasivat viralliseen huomautukseen 18.7.2016 ja torjuivat täysin komission väitteet.

60.

Puolan ympäristöministeri ja ympäristöasioista vastaava komission jäsen kävivät helmi-maaliskuussa 2017 kirjeenvaihtoa. Puolan ympäristöministeri ilmoitti, että kartoituksen ensimmäiset tulokset olivat jo saatavilla ja että saatujen tietojen perusteella oli päätetty aloittaa vuoden 2016 liitteessä tarkoitetut hakkuut.

61.

Komissio antoi kirjeellään 28.4.2017 Puolan tasavallalle perustellun lausunnon, jossa se väitti, ettei Puolan tasavalta ollut noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 5 artiklan b ja d alakohdassa säädettyjä velvoitteita. Komissio kehotti Puolan viranomaisia toimimaan perustellussa lausunnossa edellytetyllä tavalla kuukauden kuluessa kirjelmän vastaanottamisesta. Komissio perusteli tätä määräaikaa muun muassa sillä tiedolla, että hakkuut olivat jo alkaneet ja että siten oli olemassa välitön vaara, että Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska kärsisi vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

62.

Puolan tasavalta vastasi perusteltuun lausuntoon 26.5.2017 ja väitti, että väitteet jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä eivät olleet perusteltuja.

63.

Koska komissio ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen, se nosti nyt käsiteltävän kanteen.

64.

Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 20.7.2017 jätetyllä erillisellä kirjelmällä komissio teki SEUT 279 artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 2 kohdan mukaisen välitoimihakemuksen, jossa unionin tuomioistuinta pyydettiin määräämään siihen asti, kunnes tuomioistuin on antanut lopullisen tuomionsa, Puolan tasavalta yhtäältä keskeyttämään, lukuun ottamatta tilanteita, joissa on kyse vaarasta yleiselle turvallisuudelle, aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet luontotyyppien 91D0 (puustoiset suot) ja 91E0 (tulvametsät, joissa on pajuja, poppeleita, leppiä ja saarnia) alueilla ja luontotyypin 9170 (subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät) yli 100 vuotta vanhoilla metsäalueilla sekä valkoselkätikan, pohjantikan, varpuspöllön, helmipöllön, mehiläishaukan, pikkusiepon, sepelsiepon, uuttukyyhkyn ja puissa elävien kovakuoriaisten eli punahärön, lahokapon, kaskikeijun, korpikolvan, Rhysodes sulcatuksen ja loistojalokuoriaisen elinympäristöissä, ja toisaalta keskeyttämään yli 100-vuotiaiden kuolleiden kuusien poistaminen ja puiden hakkuut, jotka oli sallittu Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska puunkorjuun enimmäistason nostamisen yhteydessä; nämä toimenpiteet perustuvat vuoden 2016 liitteeseen ja päätökseen nro 51.

65.

Hakemuksessaan komissio pyysi myös unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 160 artiklan 7 kohdan nojalla, että edellä mainitut välitoimet annetaan jo ennen kuin vastapuoli on esittänyt huomautuksensa, koska Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska luontotyyppejä, elinympäristöjä ja koskemattomuutta koski vakavan ja korjaamattoman vahingon vaara.

66.

27.7.2017 antamallaan määräyksellä ( 18 ) unionin tuomioistuimen varapresidentti hyväksyi toistaiseksi jälkimmäisen komission vaatimuksista siihen asti, kunnes välitoimimenettelyssä annetaan lopullinen ratkaisu.

67.

Komissio täydensi 13.9.2017 välitoimihakemustaan pyytämällä unionin tuomioistuinta lisäksi määräämään Puolan tasavallan maksamaan uhkasakkoa siinä tapauksessa, että se ei noudata asian käsittelyn yhteydessä annettuja määräyksiä.

68.

Puolan tasavalta vaati 28.9.2017, että asia siirretään unionin tuomioistuimen suuren jaoston käsiteltäväksi. Unionin tuomioistuimen varapresidentti siirsi hakemuksen työjärjestyksen 161 artiklan 1 kohdan nojalla unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka ottaen huomioon nyt käsiteltävänä olevan asian merkittävyyden päätti työjärjestyksensä 60 artiklan 1 kohdan nojalla siirtää asian suuren jaoston käsiteltäväksi.

69.

Määräyksellään 20.11.2017 ( 19 ) unionin tuomioistuin hyväksyi komission hakemuksen, kunnes nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on annettu lopullinen tuomio, ja antoi samalla Puolan tasavallalle kuitenkin poikkeuksellisesti luvan toteuttaa vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 tarkoitettuja toimenpiteitä, jos nämä toimenpiteet ovat ehdottoman tarpeellisia ja siltä osin kuin ne ovat oikeasuhteisia ihmisten yleisen turvallisuuden takaamiseksi suoraan ja välittömästi, edellyttäen, että vähemmän radikaalit toimenpiteet eivät objektiivisin perustein ole mahdollisia. Unionin tuomioistuin määräsi Puolan myös ilmoittamaan komissiolle viimeistään 15 päivän kuluessa kyseisen määräyksen tiedoksiannosta kaikki toimenpiteet, joihin se on ryhtynyt määräyksen noudattamiseksi kokonaisuudessaan, sekä täsmentämään ilmoituksessa perusteluineen, mitä aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä se aikoi jatkaa, koska ne olivat tarpeen yleisen turvallisuuden takaamiseksi. Unionin tuomioistuin lykkäsi päätöksen antamista komission täydentävästä vaatimuksesta, joka koski uhkasakon maksettavaksi määräämistä. ( 20 )

70.

Lisäksi komissio vaati 7.8.2017 unionin tuomioistuimen kirjaamoon jätetyllä kirjelmällään, että tämän asian käsittelylle annetaan etusija unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla. Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi tämän hakemuksen 9.8.2017 tekemällään päätöksellä. 11.10.2017 antamallaan määräyksellä ( 21 ) unionin tuomioistuimen presidentti päätti kuitenkin viran puolesta saattaa tämän asian käsiteltäväksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 133 artiklassa tarkoitetussa nopeutetussa menettelyssä.

71.

Puolan tasavallan mukaan komission toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne koskevat päätöksen nro 51 nojalla Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueilla tehtyjä toimenpiteitä. Yhtäältä näissä kanneperustessa nimittäin perusteettomasti laajennetaan perustellussa lausunnossa esitettyjä väitteitä, jotka koskevat ainoastaan vuoden 2016 liitteen hyväksymisen seurauksia Białowieżan metsänhoitoalueella. Näin ollen oikeudenkäynnin kohdetta on laajennettu alueellisesti mutta myös aineellisesti, koska päätöksessä nro 51 tarkoitetut toimenpiteet ovat eri toimenpiteitä kuin vuoden 2016 liitteessä määritellyt toimenpiteet. Toisaalta näiden kanneperusteiden sanamuoto on epäselvä erityisesti siltä osin, koskevatko nämä kanneperusteet pelkästään vuoden 2016 liitteen hyväksymistä vai koskevatko ne myös päätöksessä nro 51 tarkoitettuja toimenpiteitä.

72.

Perusteluna kaikkien kanneperusteiden tutkittavaksi ottamiselle komissio esitti istunnossa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeudenkäynnin kohdetta voidaan laajentaa oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja oikeudenkäyntivaiheen välisenä aikana, jos kyseessä olevat tosiseikat ovat luonteeltaan samanlaisia ja osa samaa menettelyä. Komission mukaan oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että perustellussa lausunnossa esitetyt väitteet Puolan tasavallan toiminnasta koskivat pelkästään Białowieżan metsänhoitoaluetta, koska perustellun lausunnon antamishetkellä Puolan viranomaisten hyväksymät toimenpiteet koskivat vain kyseistä metsänhoitoaluetta. Komissio korostaa kuitenkin, että Puolan tasavalta on ryhtynyt samoihin toimenpiteisiin myös Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska kahdella muulla metsänhoitoalueella. Kun otetaan huomioon, että kyse on täysin samanlaisista tosiseikoista, jotka ovat osa samaa menettelyä, komissio katsoo, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne koskee perustellusti koko sitä aluetta, jota riidanalaiset toimenpiteet koskivat, kun asia saatettiin unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi komissio toteaa, että jos sen kanne olisi jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että perustellussa lausunnossa ei ole viitattu sellaisiin tosiseikkoihin, jotka ovat tapahtuneet vasta lausunnon antamisen jälkeen, komission olisi erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta käyttää oikeuttaan nostaa kanne. Tältä osin komissio huomauttaa, että toimenpiteiden kohteena olevan maantieteellisen alueen laajentuminen perustellun lausunnon antamisen ja jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisen välisenä aikana johtuu pelkästään Puolan viranomaisten omasta valinnasta tehdä luonteeltaan samanlaisia päätöksiä oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana ja julkaista nämä päätökset myöhässä, mistä seuraa, ettei maantieteellisen alueen laajentumiseen voida vedota perusteluna kanteen tutkimatta jättämiselle.

73.

Komission ensimmäisen kanneperusteen mukaan Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se hyväksyi vuoden 2016 liitteen ja koska se toteutti liitteessä tarkoitettuja metsänhoitotoimenpiteitä varmistumatta siitä, ettei toimenpiteillä vaikuteta Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuuteen.

74.

Komission mukaan vuoden 2016 liitettä on, siltä osin kuin sillä muutettiin vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa, pidettävä suunnitelmana tai hankkeena, joka ei liity suoranaisesti Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, koska liitteellä kolminkertaistettiin luvallisen puunkorjuun kuutiomäärä Białowieżan metsänhoitoalueella. Toisin kuin PZO-käyttösuunnitelmat PUL-metsänhoitosuunnitelmat eivät nimittäin ole luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja käyttösuunnitelmia, koska niissä ei määrätä Natura 2000 ‑alueiden suojelutavoitteista tai tarpeellisista suojelutoimenpiteistä. PUL-metsänhoitosuunnitelmilla on ensisijaisesti tarkoitus päättää metsänhoitokäytännöistä esimerkiksi vahvistamalla enimmäistaso sille, kuinka paljon puuta voidaan korjata metsistä, ja määräämällä metsänsuojelutoimenpiteistä. Tästä syystä ennen PUL-metsänhoitosuunnitelmien hyväksymistä tai muuttamista suunnitelmat on luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat kyseisen Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteisiin, miten nyt käsiteltävässä asiassa onkin menetelty, koska vuonna 2015 Puolan tasavalta arvioi tällä tavalla vuoden 2016 liitteen luonnoksen vaikutuksia Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska suojeluun.

75.

Komissio katsoo kuitenkin, että Puolan viranomaiset eivät ole varmistuneet siitä, että vuoden 2016 liitteellä ei vaikuteta kyseisen Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut asianomaisen alueen osoittamisen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja erityiseksi suojelualueeksi. Tässä tapauksessa mainitun Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuden ominaispiirteet ovat seuraavat: alueella tapahtuvat luonnolliset, ekologiset prosessit (puiden luonnollinen uudistuminen, lajien luonnonvalinta, luonnollinen ekologinen sukkessio), alueen lajien monimuotoisuus, sen metsäalueiden ikärakenne, johon kuuluu erityisesti merkittävä osuus puita, jotka ovat optimaali- tai terminaalivaiheessa, alueella oleva suuri määrä kuolleita puita sekä se, että alueella on ihmisen koskemattomissa säilyneille luonnonmetsille tyypillisiä lajeja, jotka elävät edellä mainittujen luontotyyppien alueella.

76.

Komissio esittää keskeisesti, että Puolan viranomaiset eivät olleet kyenneet sulkemaan pois tieteellisiä epäilyksiä siitä, että Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuudelle ei aiheutuisi haitallisia vaikutuksia, vuonna 2015 vuoden 2016 liitteen antamista varten tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella, koska vuoden 2015 arviointi perustui vuonna 2012 tehtyyn arviointiin, joka tehtiin vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelman antamista varten, ja koska siinä keskityttiin kirjanpainajan valloittamiin metsäalueisiin. Komission mukaan myöskään myöhemmällä vertailualueiden perustamisella ja kartoitustöillä ei voida saada sellaista varmuutta, joka olisi tarpeen metsänhoitotöiden hyväksymiseksi.

77.

Tarkemmin ottaen komissio huomauttaa, että vuoden 2016 liitteessä määrätyt kuolevien ja kuolleiden puiden poistaminen, metsänhoito metsänhoidollisilla hakkuilla, puiden hakkuut yli 100-vuotiailla metsäalueilla subkontinentaalisissa tammi/valkopyökkimetsissä ja tulvametsissä sekä yli 100-vuotiaiden kuolevien tai kuolleiden, kirjanpainajan valloittamien kuusien poistaminen ovat vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa yksilöityjä toimenpiteitä, jotka ”voivat vaarantaa” nyt kyseessä olevat luontotyypit ja lajien elinympäristöt. Sitä vastoin kirjanpainajan toiminta ei ”voi vaarantaa” näitä luontotyyppejä ja elinympäristöjä, koska vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman liitteessä 3 päinvastoin nimenomaisesti mainitaan kirjanpainajan valloittamien kuusien poistaminen kolmen suojellun lintulajin elinympäristöjä koskevana uhkana.

78.

Komissio korostaa lisäksi, että tämänhetkisen tieteellisen tiedon mukaan kirjanpainajakannan leviämisvaiheet ovat osa tavanomaisesti tämän tyyppisissä metsissä havaittavia luonnollisia syklejä. Lisäksi kirjanpainajakannan leviämistä ei seurata Białowieżan kansallispuiston alueella, jossa luontotyyppien suojelun taso on parempi kuin Puolan metsähallinnon hallinnoimilla metsänhoitoalueilla, joilla on tehty metsänhoidollisia hakkuita. Tieteelliset tutkimukset osoittavat myös, että Białowieżan metsän luontotyyppien suojelun taso on parempi niiden luontotyyppien alueilla, jotka ovat suojeltuja ihmisen toiminnalta. Lisäksi tutkijat pelkäävät, että kuolevien ja kuolleiden puiden poistaminen johtaa metsäalueiden ikärakenteen epätasapainoon, heikentää suojeltujen lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta ja johtaa lukuisille suojelluille eläinlajeille tärkeiden ravinnonlähteiden katoamiseen. Näin ollen kuolleiden puiden poistaminen metsänhoidollisten hakkuiden yhteydessä on ristiriidassa suojeltujen alueiden suojelutavoitteiden kanssa, koska kuolleiden puiden säilyttäminen metsässä on tarpeen biodiversiteetin vaalimiseksi.

79.

Lisäksi komission mukaan Puolan viranomaisten vastauksesta EU Pilot ‑selvityspyyntöön ilmenee, että vuoden 2016 liitteellä hyväksytyt toimenpiteet pannaan täytäntöön 5100 hehtaarin suuruisella alueella, mikä vastaa 58:aa prosenttia Białowieżan metsänhoitoalueesta ja 8:aa prosenttia Natura 2000 ‑alueesta Puszcza Białowieska. Tältä osin komissio toteaa, että vastauksessaan perusteltuun lausuntoon Puolan viranomaiset huomauttivat, että kun otetaan huomioon vertailualueet, alue, jolla vuoden 2016 liitettä sovelletaan, on suuruudeltaan 3401 hehtaaria ja vastaa siten 5,4:ää prosenttia Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska pinta-alasta. Komissio korostaa, että näillä toimenpiteillä on todellisuudessa tätä merkittävämpi vaikutus, koska Puolan viranomaiset ovat itsekin todenneet, että toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kirjanpainajakannan leviämisen torjuminen, suoritetaan yhteensä 34000 hehtaarin suuruisella alueella, kun taas vertailualueet, joilla näihin toimenpiteisiin ei ryhdytä, kattavat 17000 hehtaaria. Näissä olosuhteissa komissio katsoo, että toimenpiteiden vaikutusten ympäristönsuojeluun ei voida väittää olevan mitättömiä, varsinkin kun vahvistamalla vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa puunkorjuun enimmäismäärän 63471 m3:iin vuoteen 2021 mennessä toimivaltaiset viranomaiset olivat, ympäristövaikutusten arvioinnin tehtyään, määritelleet Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteiden kannalta sopivan puunkorjuutason.

80.

Komissio katsoo, että Puolan viranomaiset eivät missään päätöksenteon vaiheessa ottaneet huomioon tieteellisten organisaatioiden esittämiä epäilyksiä tai mielipiteitä. Tältä osin vuonna 2015 tehty ympäristövaikutusten arviointi perustui yhtäältä virheellisiin metodeihin, koska siinä ei viitata vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa tarkoitettujen luontotyyppien ja eläinlajien nimenomaisiin suojelutavoitteisiin, ja toisaalta vuonna 2012 tehtyyn arviointiin ja keskittyi kirjanpainajan valloittamiin metsäalueisiin. Tässä arvioinnissa ei myöskään määritelty sitä, mitä tarkoitetaan kyseisen Natura 2000 ‑alueen koskemattomuudella, eikä sitä, miten suunnitellut toimenpiteet voisivat vaikuttaa siihen haitallisesti. On riski siitä, että suunnitellut metsänhoidolliset toimenpiteet toteutetaan ottamatta riittävällä tavalla huomioon mainittujen luontotyyppien ja lajien suojelun tarpeita ja tavoitteita. Lisäksi vuoden 2016 liitettä ei hyväksytty ajantasaisen tiedon perusteella, koska tunteakseen paremmin näiden lajien levinneisyysalueet Puolan viranomaiset ryhtyivät vuonna 2016 kyseisen Natura 2000 ‑alueen kartoitukseen, jonka tulokset eivät olleet vielä lopullisia perustellun lausunnon antamishetkellä.

81.

Viimeksi mainitun argumenttinsa tueksi komissio muistuttaa siitä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan hetkellä, jolloin annetaan lupa hankkeen toteuttamiselle, ei saa olla olemassa mitään tieteelliseltä kannalta perusteltua epäilyä siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu. ( 22 ) Näin ollen Puolan tasavalta on rikkonut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan jo pelkästään sillä perusteella, että hyväksyessään vuoden 2016 liitteen Puolan ympäristöministeri ei voinut olla varma siitä, että mainitussa liitteessä tarkoitetuista toimenpiteistä ei aiheutuisi haittaa Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuudelle. Tästä seuraa myös, ettei kyseisen säännöksen rikkomista voida korjata millään toimenpiteellä, ei edes osoittamalla jälkikäteen, että haittaa ei ole aiheutunut, koska myöntävän päätöksen antamisedellytykset eivät täyttyneet liitteen hyväksymishetkellä.

82.

Komissio katsoo, että näin ollen ”vertailualueiden” perustamista 33 prosentille kyseisen Natura 2000 ‑alueen pinta-alasta ei voida pitää toimenpiteenä, joka vähentää vuoden 2016 liitteen täytäntöönpanon haitallisia vaikutuksia. Yhtäältä vuonna 2015 tehty ympäristövaikutusten arviointi ei koskenut näitä alueita. Toisaalta vertailualueiden perustamisella ei voida välttää tai vähentää liitteen täytäntöön panemisesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Vertailualueilla nimittäin säilytetään aikaisempi tilanne vain yhdessä osassa Białowieżan metsänhoitoaluetta rajoittamatta kuitenkaan vuoden 2016 liitteen nojalla tehtävien toimenpiteiden haitallisia vaikutuksia metsänhoitoalueen muissa osissa, joiden pinta-ala on suurempi. Lisäksi ”vertailualueet” on osoitettu mielivaltaisesti. Todellisuudessa on niin, että koska tällaisten alueiden osoittaminen ei vaikuta liitteessä vahvistettuun puunkorjuun enimmäismäärään, vertailualueiden perustamisesta seuraa, että hakkuutoimintaa harjoitetaan intensiivisemmin Białowieżan metsänhoitoalueen muissa osissa.

83.

Lisäksi komissio huomauttaa, että toimenpidekiellosta vertailualueilla on mahdollista poiketa, koska päätöksen nro 52 4 §:n b kohdassa määrätään mahdollisuudesta poiketa vertailualueilla sovellettavista rajoituksista ja koska päätöksessä nro 51 määrätään kuivien puiden ja kaikkien ikäluokkien kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuista ja poistamisesta riippumatta siitä, millä alueella puut sijaitsevat.

84.

Komission toisen kanneperusteen mukaan Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pannut täytäntöön vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 tarkoitetut aktiiviset metsänhoitotoimenpiteet.

85.

Komission mukaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla direktiivin liitteessä I mainittujen lajien, joille on osoitettu erityinen suojelualue, ja sellaisten muuttavien lajien, joita ei ole mainittu kyseisessä liitteessä, osalta jäsenvaltioiden on toteutettava niiden luonnollisia elinympäristöjä koskevia erityisiä suojelutoimia niiden eloonjäämisen ja lisääntymisen varmistamiseksi niiden levinneisyysalueilla. Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska sijaitsevien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason ylläpitäminen koskee lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla esimerkiksi seuraavia lajeja: mehiläishaukka, valkoselkätikka, pohjantikka, varpuspöllö, helmipöllö, pikkusieppo ja sepelsieppo. Uuttukyyhky on puolestaan direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muuttava laji.

86.

Komissio korostaa, että lintu- ja luontodirektiivin tavoitteena on mahdollistaa näiden lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason ylläpitäminen tai ennalleen saattaminen eikä vain estää niiden kuoleminen sukupuuttoon. Argumentti, jonka mukaan hakkuiden lisääminen on sopusoinnussa lintujen suojelua koskevien säännösten kanssa, koska kyseisellä alueella säilyy tietty vähimmäismäärä tikkapareja, on siten perusteeton.

87.

Lisäksi komission mukaan pelkästään sillä perusteella, että vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa luetellaan Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska sovellettavia suojelutoimenpiteitä ilman, että niiden soveltaminen olisi tosiasiallisesti mahdollista, ei voida katsoa, että luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvollisuutta toteuttaa tarvittavat suojelutoimenpiteet olisi noudatettu. Tämä ”toteuttaminen” merkitsee nimittäin, että kyseisiä toimenpiteitä voidaan tosiasiallisesti soveltaa ja että niillä voi olla tehokas vaikutus. Komission mukaan myös lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa on tulkittava vastaavasti.

88.

Aktiivisten metsänhoitotoimenpiteiden, kuten hakkuiden, metsänhoidollisten hakkuiden tai uudelleenmetsittämisen, toteuttaminen sellaisten elinympäristöjen alueella, joiden osalta suojelun tason ylläpitäminen estää muodollisesti tällaiset toimenpiteet, koska ne samaistetaan uhkiin, onkin ristiriidassa sellaisten suojelutoimenpiteiden kanssa, joilla pyritään erityisesti kieltämään ”kaikki sellaiset metsänhoitotoimenpiteet, jo[t]ka koske[vat] kunkin puulajin sellaisia metsikköjä, joiden puista vähintään 10 prosenttia on 100-vuotiaita tai sitä vanhempia puita”, suojelemaan ”kuollei[ta] pui[ta]” ja huolehtimaan ”kaikista kuolleista, yli 100-vuotiaista kuusista kunnes ne ovat täysin mineralisoituneet”. Tältä osin toimenpiteiden kohteiksi suunnitellut paikat ovat myös yli 100-vuotiaita metsäalueita ja puissa elävien kovakuoriaisten, olennaisesti punahärön ja lahokapon, elinympäristöjä. Lisäksi metsänkorjuun määrän kolminkertaistaminen vuoteen 2021 mennessä ja siihen liittyvä puiden poistaminen ovat ristiriidassa mainittujen suojelutoimien kanssa ja estävät niiden tehokkaan vaikutuksen. Nämä toimenpiteet ovat itsessään vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman liitteessä 3 mainittuja uhkia luontotyypeille ja lintulajien ja puissa elävien kovakuoriaisten elinympäristöille.

89.

Komission mukaan tästä seuraa, että kyseiset toimenpiteet eivät pelkästään vahvista kyseisiä uhkia vaan lisäksi monimutkaistavat vielä entisestäänkin vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa määrättyjen suojelutoimien täytäntöönpanoa. Niistä voi myös aiheutua haittaa tiettyjen puissa elävien kovakuoriaislajien, erityisesti kaskikeijun ja loistojalokuoriaisen, yleiselle suojelun tasolle Puolassa ja Euroopassa, koska Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska on yksi niiden viimeisistä tai kaikkein tärkeimmistä levinneisyysalueista Euroopan unionin alueella.

90.

Komission kolmannen kanneperusteen mukaan Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on pannut täytäntöön vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 tarkoitetut metsänhoitotoimenpiteet, eikä näitä toimenpiteitä voida toteuttaa heikentämättä tai hävittämättä mainitun direktiivin liitteessä IV olevassa a kohdassa lueteltujen puissa elävien kovakuoriaisten, eli punahärön, loistojalokuoriaisen, kaskikeijun ja korpikolvan, lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, mistä syystä ne ovat vakava uhka mainittujen lajien eloonjäämiselle.

91.

Luontodirektiivin 12 artiklassa edellytetään jäsenvaltioilta sekä kattavan lainsäädännön antamista että konkreettisten toimenpiteiden toteuttamista liitteessä lueteltujen lajien kantojen pienenemisen pysäyttämiseksi. Tiukka suojelujärjestelmä edellyttää johdonmukaisten ja yhteen sovitettujen ennaltaehkäisytoimien toteuttamista, ja niillä on voitava tosiasiallisesti välttää mainittujen eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen. ( 23 )

92.

Komission mukaan kaikki puissa elävät kovakuoriaislajit, joita tämä tiukka suojelu koskee, tarvitsevat elinkaarensa aikana kuolevia tai kuolleita puita, jotka joko ovat pystyssä tai makaavat maassa. Lukuisat tieteelliset tutkimukset vahvistavat, että kuolleet kuuset ovat punahärön pääasiallinen elinympäristö ja keskeinen osa punahärön elinkaarta. Kaksi tai kolme vuotta kuusen kuoleman jälkeen tai sen hajoamisen myöhemmässä vaiheessa puussa elää muita puissa eläviä kovakuoriaislajeja, mukaan lukien korpikolva ja kaskikeiju. Lisäksi metsäalueiden, erityisesti kuusimetsikköjen, hakkuiden lisääminen ja kuolleiden puiden sekä kirjanpainajan valloittamien kuolevien puiden poistaminen johtavat näiden tiukan suojelun kohteena olevien lajien kuolemiseen ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tuhoutumiseen. Koska nämä lajit elävät puiden kannoissa ja kuoren alla ja ovat siten huonosti näkyviä, on mahdotonta päättää tehokkaista korjaavista toimenpiteistä kuten esimerkiksi selektiivisistä hakkuista. Ainoa merkityksellinen toimenpide, jonka avulla voidaan estää näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentyminen, on olla puuttumatta elinympäristöihin, joissa tiedetään elävän kyseisiä kuoriaislajeja.

93.

Luontodirektiivin 12 artiklassa säädetyt kiellot ovat absoluuttisia eivätkä ne riipu siitä, onko alueella ja kuinka paljon alueella on niiden eläinlajien yksilöitä, joita on suojeltava tiukoin suojelutoimin. Punahärön laajalla levinneisyydellä ei siten voida perustella sellaisten metsänhoitotoimenpiteiden lisäämistä, jotka voivat johtaa näiden kieltojen rikkomiseen. Lisäksi kaskikeiju on äärimmäisen harvinainen laji, jolla on vain neljä tunnettua elinympäristöä Puolassa, joista kaksi sijaitsee Białowieżan metsänhoitoalueella, jolloin yhden ainoankin elinympäristön menettämisestä voi aiheutua vakavaa haittaa sen suojelun tason ylläpitämiselle Euroopassa. Loistojalokuoriaisia ei puolestaan elä Puolassa muualla kuin Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska. Lisäksi kyseinen alue on viimeinen ja myös kaikkein tärkein korpikolvan elinympäristö Puolassa, kun muuten korpikolvaa esiintyy unionin alueella vain Ruotsissa ja Suomessa.

94.

Komission neljännen kanneperusteen mukaan Puolan tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole luonut sellaista yleistä suojelujärjestelmää, jolla voidaan estää erityisesti direktiivin liitteessä I lueteltujen lajien valkoselkätikka, pohjantikka, varpuspöllö ja helmipöllö pesien tahallinen tuhoaminen ja häirintä Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska.

95.

Komission mukaan luontodirektiivin 12 artiklan tavoin myös lintudirektiivin 5 artiklassa edellytetään jäsenvaltioilta paitsi kattavan lainsäädännön antamista myös konkreettisten ja yksityiskohtaisten suojelutoimenpiteiden, mukaan lukien tehokkaiden täytäntöönpanotoimenpiteiden, toteuttamista. Nämä edellytykset johtuvat velvollisuudesta pysäyttää tehokkaasti kyseisten lintulajien kantojen pienentyminen. On kuitenkin ilmeistä, että puunkorjuun merkittävä lisääminen niiden elinympäristöjen alueella, jotka ovat ensisijaisen merkittäviä kyseisellä Natura 2000 ‑alueella luonnonvaraisina elävien lajien lisääntymiselle ja levähtämiselle, lisää näiden lajien pesien tahallisen tuhoamisen ja niiden tahallisen häirinnän riskiä, mukaan lukien niiden lisääntymisaikana.

96.

Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska onkin tärkein valkoselkätikan ja pohjantikan esiintymisalue Puolassa. Kuolevat ja kuolleet puut, ja erityisesti yli 100-vuotiaat kuuset, ovat näiden kahden tikkalajin kaikkein tärkeimpiä ruokailu- ja lisääntymispaikkoja. Tuhansien kirjanpainajan valloittamien puiden poistaminen merkitsee näiden tikkojen elinympäristöjen tahallista tuhoamista ja näiden lajien suuren mittakaavan häirintää. Tältä osin Puolan viranomaiset eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että nämä kaksi tikkalajia hyötyisivät puiden hakkuiden lisäämisestä niiden elinympäristöjen alueella, kun päinvastoin hakkuiden lisääminen on omiaan vauhdittamaan näiden lajien kantojen pienenemistä. Lisäksi ei ole tietoa siitä, voivatko näiden tikkalajien kannat palata enemmän tai vähemmän merkittävälle tasolle kirjanpainajakannan leviämisen pysäyttämisen jälkeen. Kestää vuosikymmeniä ennen kuin nuoria kuusia istuttamalla saadaan palautettua vastaavanlainen tikoille sopiva elinympäristö kuin se elinympäristö, jonka vanhat metsäalueet, erityisesti yli 100-vuotiaat metsäalueet, tarjoavat. Lisäksi on otettava huomioon, että kuuset uusiintuvat itsekseenkin kirjanpainajan leviämisalueilla ilman, että tämä vaatisi ihmisen toimintaa.

97.

Komissio vetoaa myös siihen, että kuolevat ja kuolleet puut ovat myös tärkeitä varpuspöllön ja helmipöllön pesimispaikkoja, sillä nämä lajit tarvitsevat tikkojen tekemiä koloja. Kirjanpainajan valloittamien kuusien poistaminen suuressa mittakaavassa on niiden pesimäpaikkojen merkittävä tuhoamistekijä. Toisaalta Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska on yksi tiheimmistä varpuspöllön ja helmipöllön levinneisyysalueista. Sillä, että varpuspöllöä esiintyy tällä alueella enemmän kuin Puolassa keskimäärin, ei voida perustella sitä, että ryhdytään aktiivisiin metsänhoitotoimenpiteisiin, jotka voivat häiritä lajin edustajia ja tuhota sen pesiä.

98.

Saaduista tiedoista ilmenee myös, että puita on poistettu ja hakkuita on toteutettu nyt kyseessä olevien neljän tikka- ja pöllölajin lisääntymisaikoina. Vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 sallitaankin hakkuut ilman aikarajoituksia. Näin ollen näiden lajien häiritsemistä niiden lisääntymisaikana koskevaa kieltoa on voitu rikkoa.

99.

Ensimmäisestä, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan rikkomista koskevasta kanneperusteesta Puolan tasavalta toteaa ensinnäkin vuoden 2016 liitteen aseman osalta, että vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelma, kuten mainittu liitekin, on luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käyttösuunnitelma. Puolan tasavallan mukaan PUL-metsänhoitosuunnitelma on nimittäin PZO-käyttösuunnitelman täytäntöön panemisessa käytettävä tekninen työkalu. Koska PZO-käyttösuunnitelmassa ei viitata puunkorjuun määrään eri metsänhoitoalueilla vaan siinä määritellään vain lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamispaikat, PZO-käyttösuunnitelmaa ei voida soveltaa ilman PUL-metsänhoitosuunnitelmaa. Toiseksi Puolan tasavalta korostaa, että vuonna 2015 tehty ympäristövaikutusten strateginen arviointi osoitti, että vuoden 2016 liitteessä tarkoitettujen metsänhoitotoimenpiteiden täytäntöönpano ei vaikuta haitallisesti Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska suojeltuihin lajeihin ja luontotyyppeihin eikä kyseisen alueen yhtenäisyyteen tai koskemattomuuteen.

100.

Tässä tapauksessa tarve nostaa vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa mainittua puunkorjuun enimmäismäärää johtui sen mukaan muun muassa siitä, että PZO-käyttösuunnitelman luonnoksessa tuohon aikaan suunniteltujen suojelutoimenpiteiden täysi toteuttaminen oli mahdotonta. Vuoden 2016 liitteen avulla voitiin siten toteuttaa kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamista koskevat suojelutehtävät. Tältä osin on korostettava, että vuoden 2016 liitteessä määritelty puunkorjuun enimmäistaso eli 188000 m3 on selvästi matalampi kuin ne puunkorjuun enimmäistasot, jotka määriteltiin vuosia 1992–2001 (308000 m3) ja 2002–2011 (302000 m3) koskevissa PUL-metsänhoitosuunnitelmissa. Komissio ei ole esittänyt perusteluja sille, miksi selvästi suurempi puunkorjuun enimmäismäärä oli aiemmin sopusoinnussa kyseisen Natura 2000 ‑alueen suojelutavoitteiden kanssa.

101.

Komission siitä argumentista, jonka mukaan sitä, ettei vuoden 2016 liitteestä aiheudu haitallisia vaikutuksia Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuudelle, ei olisi arvioitu, Puolan tasavalta toteaa, että 3.10.2008 annetun ympäristöä ja sen suojelua koskevan tiedon saatavuudesta, kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta ympäristönsuojeluun ja ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ( 24 ) (ustawa o udostępnianiu informacji o środowisku i jego ochronie, udziale społeczeństwa w ochronie środowiska oraz o ocenach oddziaływania na środowisko) nojalla tämän liitteen ympäristövaikutusten strateginen arviointi oli tarpeen, koska Białystokin ympäristönsuojelun aluejohtaja piti todennäköisenä, että kyseisen liitteen täytäntöönpanolla saattaisi olla vaikutuksia Natura 2000 ‑alueeseen Puszcza Białowieska. Näin ollen vuoden 2016 liitettä ei voitu hyväksyä ennen kuin oli varmistuttu siitä, ettei suunnitelluilla toimenpiteillä ole haitallisia vaikutuksia kyseiseen alueeseen. Siten ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen liitteen ensimmäisestä luonnoksesta, jossa puunkorjuun enimmäismääräksi olisi vahvistettu 317894 m3, luovuttiin Białystokin ympäristönsuojelun aluejohtajan kielteisen lausunnon vuoksi. Vuoden 2016 liitteessä puunkorjuun enimmäismäärä rajattiin lopulta 129000 m3:iin sen jälkeen, kun uusi arviointi oli osoittanut, että mainitun alueen koskemattomuudelle ei aiheudu merkittävää haittaa. Näin ollen, ja kuten komissiokin on todennut, asiassa on suoritettu arviointi. Vuoden 2016 liitteellä on myös merkittävä positiivinen vaikutus, ainakin keskipitkällä aikavälillä, usean vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa tarkoitetun eri tekijän kannalta, koska käyttösuunnitelmassa määrättyjen suojelutoimenpiteiden täytäntöön paneminen ei ollut mahdollista muuttamatta puunkorjuun enimmäismäärää. Lisäksi tässä liitteessä ei määrätä eläinten tahallisesta tappamisesta, pyydystämisestä eikä häiritsemisestä. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tämänhetkinen suojelun taso säilyy vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman määräysten mukaisesti ennallaan.

102.

Puolan tasavalta väittää myös, että itse asiassa komissio olettaa virheellisesti, että vuoden 2016 liitteessä mainitut toimenpiteet itsessään voisivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuudelle. Tältä osin komissio ei ole ottanut huomioon luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutetun vuoden 2016 liitteen vaikutusten strategisen arvioinnin lisäksi kyseistä Natura 2000 ‑aluetta koskevan empiirisen tiedon kokonaisuutta ja sitä koskevia tieteellisiä ja historiallisia aineistoja eikä mainitun Natura 2000 ‑alueen tärkeintä ominaisuutta. Kyse on siitä tosiseikasta, että Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuuteen on vaikuttanut vuosisatojen kuluessa ihmisen toiminta eli metsien kestävä hyötykäyttö. Erityisesti se, mikä oli alueen luontotyyppien ja lajien tilanne ja levinneisyys silloin, kun PLC200004 ‑alue Puszcza Białowieska osoitettiin Natura 2000 ‑verkoston osaksi, olivat seurausta Białowieżan metsän aiemmasta hyötykäytöstä eli puunkorjuusta aiemmin istutetuilta metsäalueilta. Todellisuudessa nimenomaan komission painostuksesta johtunut vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmassa määrätty puunkorjuun drastinen vähentäminen vanhenevilla metsäalueilla on johtanut versotautien lisääntymiseen metsäalueilla, erityisesti kuusimetsiköissä. Białowieżan metsän resurssien kestävän hallinnan keskeyttäminen on edesauttanut kirjanpainajakannan leviämistä. Tästä syystä suojellut luontotyypit ovat alkaneet muuttua. Esimerkiksi tammi/valkopyökkimetsiköt, joka on alueen pääasiallinen luontotyyppi, ovat alkaneet muuttua soiksi ja niityiksi. Näin ollen vastatakseen kirjanpainajakannan leviämiseen Puolan viranomaiset ovat laatineet korjausohjelman, jonka lähtökohtana on Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska luontotyyppien ja lajien tilanteen kokonaiskartoitus, jonka tulokset eivät vielä olleet saatavilla Puolan tasavallan vastineen jättöpäivänä. Tässä kontekstissa vuoden 2016 liitteen hyväksyminen on yritys palata aikaisempaan metsänhoitomenetelmään.

103.

Näissä olosuhteissa nimenomaan suojelutoimenpiteiden keskeyttäminen on se tekijä, joka vaarantaa kyseisen Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuden ja alueella esiintyvien luontotyyppien ja elinympäristöjen jatkuvuuden. Komissio on siten väärässä viitatessaan siihen, että Białowieżan metsä on aarniometsä, ja väittäessään, että kyseisessä metsässä elävät lajit ovat tyypillisiä alueille, jotka ovat säilyneet ihmisen koskemattomissa. Esimerkiksi punakeltaverkkoperhosta (Euphydryas aurinia), jota aiemmin esiintyi alueella säännöllisen eläintenpidon vuoksi, ei enää esiinny alueella eläintenpidon lopettamisen jälkeen.

104.

Myös muissa jäsenvaltiossa on päätetty toteuttaa aktiivisia metsänhoitotoimenpiteitä. Siten Itävallan tasavallassa on pantu täytäntöön kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamista kansallispuistoissa ja alueilla, joiden luonnonarvo on merkittävä, koskeva ohjelma, jonka yhteydessä töiden tekemistä koskeva kielto on pidetty voimassa ”biodiversiteettikeskuksissa” samalla, kun näiden alueiden vieressä sijaitsevia tuotantometsiä on suojeltu metsänhoitotekniikoilla. Yleinen suositus on, että alueet, joilla luonnolliset prosessit ovat suojeltuja, kuten kansallispuistot, jaetaan selvästi alueeseen, jolla ihmisen toiminta on kiellettyä, ja perifeerisiin alueisiin, joilla toteutetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on kirjanpainajakannan leviämisen estäminen. Perustaessaan vertailualueita Puolan tasavalta on pannut täytäntöön täysin samanlaisen menettelyn. Lisäksi tämän jäsenvaltion mukaan on niin, että vaikka metsänhoitotoimenpiteillä on haitallisia vaikutuksia tikkakantojen suuruuteen, niiden vaikutus on rajallinen, koska tikkamäärät voivat pysyä Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska PZO-käyttösuunnitelman mukaisesti suhteellisen korkeina. Toisin kuin komissio väittää, vertailualueiden perustamista ei missään tapauksessa voida pitää sen tunnustamisena, että toteutetuilla toimenpiteillä olisi haitallisia ympäristövaikutuksia, eikä yrityksenä lieventää tällaisten vaikutusten seurauksia.

105.

Puolan tasavalta väittää myös, että vuoden 2016 liitteessä määrätyt toimenpiteet ovat sopusoinnussa vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman kanssa. Nimittäin kyseisen PZO-käyttösuunnitelman mukaisesti hoitotoimenpiteet, kuten hakkuut ja hakkuita edeltävät raivaukset, ovat kiellettyjä kunkin puulajin sellaisissa metsiköissä, joiden puista vähintään 10 prosenttia on 100-vuotiaita tai yli 100-vuotiaita puita. Näillä metsäalueilla tehdään pelkästään metsänhoidollisia hakkuita kirjanpainajan valloittamien kuusten poistamiseksi. Näiden metsäalueiden kuivia puita ei ole poistettu. Lisäksi metsänhoidollisia hakkuita ei ole tehty luonnonsuojelualueilla eikä soisilla ja kosteilla luontotyypeillä. Metsänhoidollisten hakkuiden ulkopuolelle rajatut alueet vastaavat 7123 hehtaaria eli 58:aa prosenttia Białowieżan metsänhoitoalueen pinta-alasta. Puolan tasavalta korostaa, että se, että vuoden 2016 liitteessä määrätyt toimenpiteet koskevat pelkästään 5,4:ää prosenttia (eli 3 401:tä hehtaaria) kyseessä olevan Natura 2000 ‑alueen pinta-alasta, on otettu huomioon, kun näiden toimenpiteiden toteuttamisesta päätettiin. Näissä olosuhteissa luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan nojalla vuonna 2015 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa tarkoitettu potentiaalinen vaara, joka aiheutuu siitä, että kuolevia ja kuolleita puita poistetaan, ei voi toteutua.

106.

Puissa elävien kovakuoriaisten osalta Puolan tasavalta korostaa lisäksi, että kuolleita mäntyjä, jotka ovat loistojalokuoriaisen elinympäristö, ei ole poistettu. Vuosien 2016 ja 2017 välillä tehtyjen lähes 12000 puuta koskevien tutkimusten mukaan punahärökantoja löytyy puolestaan pääasiallisesti haavoista ja saarnista.

107.

Tältä osin Puolan tasavalta toteaa, että huhtikuusta 2016 alkaen toteutettu kartoitus on ensimmäinen tällainen projekti, jonka yhteydessä biodiversiteetin eri osatekijöitä on arvioitu objektiivisesti ja tilastollisesti varmalla tavalla 1 400:lla säännönmukaiseen verkostoon, joka kattaa koko Białowieżan metsän alueen, sijoitetulla alueella. Merkittävin uhka lahokapolle on erityisesti kansallispuiston alueella olevan erityisen suojelualueen mäntyjen väheneminen. Korpikolvan, kaskikeijun ja Rhysodes sulcatuksen osalta vakavin uhka on suurikokoisten kuolleiden puiden jatkuvan saatavuuden keskeytyminen, joka johtuu vanhempien kuusimetsikköjen versotautien välittömästä lisääntymisestä kirjanpainajakannan leviämisen seurauksena.

108.

Lisäksi kuolleiden kuusten poistamiseen liittyvien hakkuiden toteuttamisella on positiivinen vaikutus Osmoderma eremitan ja loistojalokuoriaisen elinympäristöille, koska se lisää valon määrää metsässä. Muiden lajien (punahärön, lahokapon ja Rhysodes sulcatuksen) osalta kuusi ei ole niiden suosituin elinympäristölaji. Tällä hetkellä Białowieżan metsässä on keskimäärin noin 64 m3 kuolleita puita hehtaaria kohden. Kun otetaan huomioon, että alueella jatkuvasti kuolee lisää puita, on tällainen osuus täysin riittävä turvaamaan nyt kyseessä olevien kovakuoriaislajien elinympäristöjen säilymisen. Puolan tasavalta huomauttaa, että ympäristövaikutusten strategisen arviointiprosessin yhteydessä arvioitiin suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset kaikkiin Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska suojeltuihin lajeihin ja luontotyyppeihin.

109.

Puolan tasavallan mukaan asiassa on otettava huomioon myös vertailualueet, joiden tarkoituksena ei suinkaan ole kompensoida tai lieventää nyt puheena olevien aktiivisten hoitotoimenpiteiden väitettyjä haitallisia vaikutuksia. Nämä alueet on perustettu SEU 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti, jotta niitä voidaan verrata muiden Białowieżan metsän alueella sijaitsevien alueiden kanssa. Mainittuja vertailualueita ei myöskään mitenkään ole osoitettu mielivaltaisesti. Niiden sijainti on määräytynyt luontotyyppien suojelun tason perusteella ja sillä perusteella, ettei niillä ole tarvetta suorittaa vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman mukaisia suojelutehtäviä. Komissio ei myöskään voi moittia Puolan viranomaisia siitä, että vertailualueilla ei ole tehty ympäristövaikutusten arviointia. Nimittäin tällaisen päättelyn perusteella täysin vastaava kritiikki olisi kohdistettava komission vaatimukseen siitä, että metsänkorjuu on keskeytettävä koko Białowieżan metsän alueella.

110.

Tältä osin komissio on väärässä, kun se katsoo, että toimenpiteistä pidättäytymisellä olisi positiivinen vaikutus biodiversiteettiin. Siten huhtikuusta 2016 alkaen tehdyn kartoituksen tuloksista ilmenee esimerkiksi, että Białowieżan kansallispuiston tiukan suojelun alueelta on löydetty vain yksi lahokapoyhdyskunta, kun taas Białowieżan metsänhoitoalueiden kattamalta alueelta on löydetty 70 vastaavaa yhdyskuntaa. Vastaavia tuloksia on saatu lukuisien muidenkin lajien osalta.

111.

Parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon huomioon ottamisesta Puolan tasavalta toteaa, että tätä käsitettä koskevan tulkintansa mukaisesti se on tutustunut asian konkreettisiin olosuhteisiin ottaen harkinnassaan huomioon kaikki kannanotot ja kyseessä olevaa aluetta koskevat asianmukaiset rajoitukset. Se on myös ennen suojelutoimenpiteiden täytäntöön panemista ottanut huomioon ympäristövaikutusten strategisen arvioinnin tuloksena saadut tiedot. Koska kyse on dynaamisesta prosessista, tietoa saadaan koko ajan lisää.

112.

Puolan tasavalta täsmentää tältä osin, että Białowieżan metsä on niin erityinen ja ainutlaatuinen ekosysteemi, että muissa ekosysteemeissä tehtyjen eri organismien keskinäistä riippuvuutta koskevien tutkimusten tuloksia ei voida suoraan soveltaa kyseisen metsän tilanteeseen. Vaikka Puolan tasavalta myöntää, että osa tiedeyhteisöstä vastustaa kirjanpainajakannan leviämiseen puuttumista kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuilla, se muistuttaa, että on myös tieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan nimenomaan siitä, että kirjanpainajakantaan ei puututa Białowieżan metsässä, suurella todennäköisyydellä seuraa vakavia ja korjaamattomia haitallisia vaikutuksia niille luontotyypeille ja niiden eläinlajien elinympäristöille, joiden suojelua varten Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska on osoitettu. Lisäksi Puolan tasavalta siteeraa julkaisua, ( 25 ) jonka mukaan ”Białowieżan kansallispuiston pysyvillä tutkimusalueilla tehdyistä monivuotisista tutkimuksista ilmenee selvästi, että tiukan suojelun tulisi olla suojelustrategiassa ja korkean biodiversiteettitason säilyttämisessä ainoastaan täydennyskeino eikä keskeinen elementti”.

113.

Toisesta kanneperusteesta, joka koskee luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomista, Puolan tasavalta toteaa, että vuoden 2016 liite on sopusoinnussa vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman kanssa, jolla puolestaan on täytetty luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetty velvollisuus toteuttaa tarvittavat suojelutoimenpiteet. Vuoden 2016 liitteellä nämä suojelutoimenpiteet on toteutettu käytännössä. Sillä varmistetaan niiden luontotyyppien tai lajien, joita varten Natura 2000 ‑alue Puszcza Białowieska on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai ennalleen saattaminen. Näiden toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen johtaisi siihen, että arvokkaat, suojellut luontotyypit huononevat.

114.

Siten vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa mainitut luontotyypin ”subkontinentaaliset tammi/valkopyökkimetsät” aktiiviset suojelutoimenpiteet merkitsevät esimerkiksi metsäalueiden koostumuksen muuttamista metsäalueilla, joissa enemmistön muodostavat haavat, koivut, männyt ja harvemmin kuuset, siten, että ne ovat sopusoinnussa tämän luontotyypin kanssa. Lisäksi näihin toimenpiteisiin kuuluu metsänhoito ja suojelu, joiden tarkoituksena on löytää lehtipuulajeihin kuuluvia versoja ja puita, jotka kasvavat metsien ulkopuolella, ja huolehtia niistä. Nämä toimenpiteet oli siirretty suoraan vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaan. Kyseisten aktiivisten suojelutoimenpiteiden täytäntöönpano korreloi kuitenkin suurien puumäärien kaatamiseen.

115.

Komission väitteet, joiden mukaan argumentti, joka koskee tietyn lajin kantojen säilyttämistä vuoden 2007 tietolomakkeessa (jäljempänä tietolomake) ja vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa ilmoitetulla tasolla, on perusteeton, ovat ristiriidassa ”ekologisen tiedon” perusteiden ja terveen järjen kanssa. Jos tietyllä Natura 2000 ‑alueella olevien suojeltujen lajien kantojen tulisi jatkuvasti vahvistua kvantitatiivisesti siitä tasosta, joka on ilmoitettu tietolomakkeella, seuraisi tästä ennakoimaton ekologisen järjestelmän häiriö kyseisellä alueella. Siksi on kysyttävä, mikä on hyväksyttävä taso.

116.

Ne kvantitatiiviset muutokset, joita on havaittu osassa Białowieżan metsän alueella olevista suojeltujen lajien kannoista, ovat seurausta ravinnon saatavuuden lisääntymisestä, joka johtuu lyhytaikaisesta häiriöstä eli kirjanpainajakannan merkittävästä kasvusta. Pidemmällä aikavälillä tämän luonnollinen seuraus on kantojen brutaali taantuminen. Pohjantikka- ja valkoselkätikkakantojen suuruusluokka säilyy melko korkeana. Kansallispuiston rajoilla ei tapahdu brutaalia kvantitatiivista muutosta, koska kirjanpainajakannan kasvu ei ole ollut siellä luonteeltaan massiivista. Tämä tilanne on seurausta sekä kuusien vähäisestä osuudesta näillä metsäalueilla että metsäluontotyyppien erilaisesta laadusta. Tästä seuraa, että kun luontotyypit eroavat toisistaan niiltä ominaisuuksiltaan, joista riippuu se, miten todennäköisesti kirjanpainajakanta leviää massiivisesti niiden alueella, dynaaminen tasapaino voidaan säilyttää tiettyjen metsänhoitotoimenpiteiden avulla.

117.

Vuoden 2016 liitteellä ja päätöksellä nro 51 ei ole sen todennäköisemmin haitallisia vaikutuksia tiettyjen puissa elävien kovakuoriaislajien suojelun tasolle. Nimittäin kaskikeijun ja loistojalokuoriaisen kaltaisten lajien kannalta keskeinen vaaran aiheuttaja on metsäpalojen vaikutusten rajoittaminen ja tukahduttaminen. Muille lajeille, kuten esimerkiksi punahärölle ja lahokapolle, Białowieżan metsä tarjoaa hyvät kehittymismahdollisuudet. Lahokapon osalta pitkän aikavälin uhka on mäntyjen uusiutumattomuus Białowieżan kansallispuiston alueella.

118.

Kolmannesta kanneperusteesta, joka koskee luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan rikkomista, Puolan tasavalta toteaa, että kaikki puissa elävät kovakuoriaislajit, joita esiintyy Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska, tarvitsevat elinkaarensa aikana kuolevia tai kuolleita puita ja että niiden esiintymisen havaitseminen toukkavaiheessa on mahdotonta tälle elinympäristölle vahinkoa aiheuttamatta. Taatakseen asianmukaisen suojelun tason Puolan viranomaiset ovat luoneet näiden lajien elinympäristön jatkuvuuden pitkän aikavälin suojelujärjestelmän, joka koostuu luonnonsuojelualueille perustetusta metsäistutussaarekkeiden verkostosta sekä suojeltujen lajien ympärille, kosteille luontotyypeille, vertailualueelle ja pysyvästi ja luonnollisesti kuolleista puista koostuvalle osalle Białowieżan metsän kaikkia metsäalueita perustetuista suojelualueista. Instytut Badawczy Leśnictwan (Puolan metsäntutkimuslaitos) vuonna 2016 tekemän kartoituksen tulokset osoittavat tämän suojelujärjestelmän tehokkuuden.

119.

Näistä tuloksista ilmenee, että punahäröä esiintyy koko Białowieżan metsän alueella, että se elää mieluummin muissa puissa kuin kuusissa ja että kuolevat tai kuolleet puut eivät ole sille olennaisen tärkeä elinympäristö. Lahokapon osalta samat tulokset osoittavat, että laji elää mieluiten männyissä, kuolevat tai kuolleet kuuset eivät ole sille olennaisen tärkeä elinympäristö ja lisäksi lajia esiintyy koko Białowieżan metsän alueella. Białowieżan metsän kartoitetuilla alueilla Rhysodes sulcatus ‑lajia esiintyy ainoastaan Białowieżan kansallispuistossa. Kaikki kaskikeijun esiintymispaikat ovat Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska, miltä osin keskeinen esiintymisalue sijaitsee Białowieżan kansallispuistossa. Toisaalta kaskikeijun esiintymisalueet ihmisen hyödyntämissä metsissä, jotka on määritelty historiallisten tietojen perusteella, sijaitsevat vertailualueella. Lisäksi kaskikeijukannan keskeinen katoamissyy on palaneiden puiden puute. Vastaavasti korpikolvaa ei ole havaittu muualla kuin mainitussa kansallispuistossa. Kirjanpainajan toiminta voi kuitenkin vaarantaa tämän lajin elinympäristöjen eli kosteilla luontotyypeillä sijaitsevien kuolleiden, vanhojen tai kaadettujen kuusien jatkuvuuden. Lisäksi Euroopan loistojalokuoriaiskantojen katoamisen pääasiallinen syy on se, ettei saatavilla ole metsäpalojen jälkeensä jättämiä kuolleita, vanhoja mäntyjä, jotka ovat lajin etusijainen elinympäristö. Koska mainitun kansallispuiston männyt eivät uusiinnu, tämän lajin tulevaisuus voidaan turvata vain ihmisen hyödyntämissä metsissä, joissa mäntykantoja on keinotekoisesti uusinnettu.

120.

Kaikista edellä mainituista syistä vuoden 2016 liitteessä määrätyillä toimenpiteillä ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia kyseisten lajien kantoihin. Näiden kantojen säilyttäminen kulkee käsi kädessä tiettyjen häiriötekijöistä, kuten metsäpaloista, syntyvien elinympäristöjen jatkuvuuden kanssa. Tällaisten häiriötekijöiden puuttuessa näiden lajien elinympäristöt voidaan turvata ainoastaan aktiivisilla suojelutoimenpiteillä.

121.

Neljännestä kanneperusteesta, joka koskee lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan rikkomista, Puolan tasavalta toteaa, että vuoden 2016 liitteen ympäristövaikutusten strategisesta arvioinnista ilmenee, että kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien yleisen suojelujärjestelmän luomiseksi tarvittavat toimenpiteet oli toteutettu, mukaan lukien kieltämällä kyseisten lintujen pesien ja munien tahallinen tuhoaminen tai vahingoittaminen ja pesien siirtäminen sekä lintujen tahallinen häirintä erityisesti lisääntymis- ja jälkeläisten kasvatusaikana, jos häirintä vaikuttaisi merkittävästi lintudirektiivin tavoitteisiin. Komission mainitseman neljän lintulajin osalta Białowieżan metsän alueella havaittujen kantojen koosta tietolomakkeella ilmoitettujen tietojen yhteydessä voidaan päätellä, että yhdenkään mainitun lajin esiintyminen tai elintapa ei ole vaarassa. Lisäksi Puolan viranomaiset ovat sitoutuneet pitämään kunkin lajin vähintään 60 parissa. Puolassa sijaitsevilla Natura 2000 ‑alueilla voidaan myös havaita kaksi tikkalajikantaa, jotka ovat isompia kuin tietolomakkeesta ilmenevät tikkakannat.

122.

On erityisesti niin, että metsissä elävien lintukantojen kokoa koskevan kokonaisindeksin arvo on noussut 25 prosentilla aikavälillä 2000–2014. Voimassa olevien metsänhoidollisten periaatteiden ja metsänsuojelun suuntausten mukaisesti kaupallisen toiminnan haitalliset vaikutukset biodiversiteettiin ovatkin vähentyneet. Näin ollen vanhoista puista koostuvien tilkkujen jättäminen hakkuualueille, eliöyhteisöjen kannalta merkittävien puiden suojelu, monimutkaisten hakkuiden suorittaminen, uusintamiseen tarkoitettujen puiden jättäminen hakkuualueille ja luonnollisen uudistumisen hyödyntäminen niin pitkälti kuin se on mahdollista palvelee lintujen etua. Näitä periaatteita sovelletaan kaikilla Puolan metsähallinnon metsänhoitoalueilla. Tiettyjen tutkimusten mukaan metsänhoidollisilla hakkuilla ei yleisesti ottaen ole haitallisia vaikutuksia koloista riippuvaisille eikä muille metsässä eläville selkärankaisille eläinlajeille.

123.

Puolan tasavallan mukaan kirjanpainajakannan suuren mittakaavan kasvun positiiviset vaikutukset tikkojen eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta ovat vain väliaikaisia, koska pitkällä aikavälillä se johtaa vanhempien turvesuokerrostumien katoamiseen. Saatavilla olevan tiedon mukaan tämä johtaa monimuotoisuuden katoamiseen ja niiden lajien kantojen pienenemiseen, jotka elävät ontoissa puissa, samalla kun 70–100 prosenttia havupuumetsissä olevista puista kuolee. Tätä vastoin sekametsissä negatiiviset vaikutukset havupuiden kuolleisuuteen ilmenevät vähemmän merkittävinä. Kirjanpainajakannan kasvun jatkuva heikentäminen voi olla keino pitää yllä tikkakantojen suhteellisen vakaata tilannetta.

124.

Lisäksi Puolan tasavallan mukaan petokantojen romahtaminen niiden ravinnon saatavuuden heikentymisen vuoksi on ilmiönä tieteellinen tosiasia. Komissio ei kuitenkaan ole esittänyt tieteellistä tietoa, joka asettaisi kyseenalaiseksi nyt kuvatun tilanteen, jossa ympäristö muuttuu kirjanpainajakannan kasvun vuoksi. On vain mahdotonta arvioida etukäteen, miten paljon ympäristö muuttuu, eli tietää, rajoittuuko tietyn hyönteislajin lisääntymisestä hyötyvien lajien kantojen romahtaminen kantojen palaamiseen tasolle, joka vallitsi ennen hyönteislajin lisääntymistä, vai johtaako se jopa, kun otetaan huomioon ravinnon katoaminen ja sen mahdollisuuden puuttuminen, että tuholaislaji valloittaisi muita puita, siihen, että romahduksen jälkeen tikkojen määrä on vähäisempi kuin suojelutoimenpidesuunnitelmassa alueen suojelutavoitteisiin kirjattu määrä.

125.

Komissio on jättänyt huomiotta, että Natura 2000 ‑alueilla tapahtuvat luonnolliset prosessit ovat pitkän aikavälin prosesseja. Kirjanpainajakannan leviämisen pysyvä rajoittaminen eli sen alueellinen rajoittaminen tai suuremman kuusien osuuden ylläpitäminen metsäalueilla voi kuitenkin olla aktiivinen suojelutoimenpide, jolla säilytetään tikkakantojen suhteellisen tasapainoinen tilanne pitkällä aikavälillä. Tikkakannoille nyt kyseessä olevista metsänhoitotoimenpiteistä mahdollisesti aiheutuvista haitallisista vaikutuksista huolimatta tikkakanta pysyy vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman mukaisesti suhteellisen suurena ja ilmastonmuutosennusteista ilmenevät mahdolliset muutokset lintulajien levinneisyysalueissa tapahtuvat hiljalleen ajan myötä. Näin ollen metsänhoidossa sovelletuilla metodeilla toteutettujen väliaikaisten toimenpiteiden lopullinen vaikutus voi olla, että tikkakantojen koon aikaisempi merkittävä pieneneminen saadaan korjattua.

126.

Väite siitä, että alueen kuusien poistaminen 5 prosentilla alueesta johtaisi varpuspöllöjen lisääntymispaikkojen katoamiseen, on vailla todellisuuspohjaa. Nimittäin tämä laji, joka pesii tikkojen, yleensä lukumäärältään riittoisien käpytikkojen (Dendrocopos major), tekemissä koloissa, ei välitä siitä, minkä puulajin puussa se lisääntyy. Lisäksi varpuspöllöä tavataan usein huonontuneissa ympäristöissä. Siten sitä tavataan useammin Białowieżan metsän osassa, johon kohdistetaan hoitotoimenpiteitä, kuin metsäympäristön ulkopuolisella luonnonsuojelualueella, mistä syystä vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa määrätty tavoite saavutaan, vaikka kaudella 2016 tehty kartoitus osoittikin, että lajin esiintymispaikat jakaantuvat epätasaisesti Browskin alueelle verrattuna kahteen muuhun alueeseen. Vastaavasti helmipöllö pesii usein palokärjen (Dryocopus martius) tekemissä koloissa. Siten sillä, että 5 prosentin osuudella Natura 2000 ‑alueesta Puszcza Białowieska kaadetaan kuuset, voidaan katsoa olevan olematon vaikutus Białowieżan metsässä eläviin helmipöllöihin.

127.

Lisäksi Suomesta saatujen tietojen mukaan metsänhoidosta, jossa metsään hakataan aukio, edellyttäen, että hakkuut eivät koske yli 50:tä prosenttia metsäalueesta pitkällä aikavälillä, ei aiheudu haitallisia vaikutuksia näille lajeille, ja lisäksi siitä seuraa niiden lisääntymisen kasvua, koska hakkuut lisäävät niiden ravinnon saatavuutta. Lisäksi näiden lajien kantojen koko kasvaa ja kannat leviävät uusille alueille. Yhtenä tämän ilmiön syynä mainitaan metsänhoidon positiiviset vaikutukset. ”Eliöyhteisöjen kannalta merkittävinä” pidetyt puut, mukaan lukien ontot puut, jätetään kuolemaan biologisesti. Näin ollen varpuspöllön ja helmipöllön potentiaaliset pesimispaikat pysyvät niiden saatavilla, erityisesti kun vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelmassa määrätään ”kaikkien sellaisten mäntyjen ja pihtojen, joissa on näkyviä koloja, suojelusta, lukuun ottamatta tilanteita, joissa niistä on vaaraa ihmisille”.

128.

Käsiteltyäni kysymystä siitä, onko nyt käsiteltävänä oleva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne otettava tutkittavaksi, esitän, että unionin tuomioistuin käsittelee komission ensimmäisen ja toisen kanneperusteen yhdessä ja sen jälkeen, niin ikään yhdessä, kolmannen ja neljännen kanneperusteen, jotka riippuvat ensimmäisestä ja toisesta kanneperusteesta.

129.

Kirjallisissa huomautuksissaan Puolan tasavalta on esittänyt, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen toinen, kolmas ja neljäs kanneperuste on jätettävä tutkimatta, koska komissio on laajentanut oikeudenkäynnin kohdetta kannekirjelmässään siitä, mihin oli vedottu oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana, tarkemmin ottaen perustellussa lausunnossa.

130.

Asiassa on riidatonta, että oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely koski vain sitä ainoaa päätöstä, jonka Puolan viranomaiset olivat tehneet perustellun lausunnon lähettämishetkellä, eli metsänhoitotoimenpiteitä ainoastaan Białowieżan metsänhoitoalueella koskevaa vuoden 2016 liitettä, kun taas jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne koskee koko Natura 2000 ‑aluetta Puszcza Białowieska ja siten kaikkia Białowieżan, Browskin ja Hajnówkan kolmea metsänhoitoaluetta, joihin metsänhoitotoimenpiteet laajennettiin 17.2.2017 tehdyllä päätöksellä nro 51.

131.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo todennut tältä osin, että oikeudenkäynnin kohde voi ulottua perustellun lausunnon jälkeisiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen perusteena oleviin tosiseikkoihin, jos ne ovat luonteeltaan samanlaisia ja osa samaa menettelyä kuin kyseisessä lausunnossa tarkoitetut tosiseikat, ja tällöin kanne on otettava tutkittavaksi. ( 26 )

132.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että Puolan viranomaisten vuoden 2016 liitteellä ja päätöksellä nro 51 toteuttamat toimenpiteet ovat luonteeltaan samanlaisia, koska näillä asiakirjoilla sallitaan sellaiset puiden hakkuut ja poistamiset, joiden tavoitteena on erityisesti kirjanpainajakannan leviämisen rajoittaminen, koko Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska.

133.

Näin ollen on niin, että vaikka 28.4.2017 annettu perusteltu lausunto koskee vain vuoden 2016 liitettä, joka hyväksyttiin 25.3.2016 ja joka koskee metsänhoitotoimenpiteitä ainoastaan Białowieżan metsänhoitoalueella, komission kanne on otettava tutkittavaksi myös siltä osin kuin se koskee 17.2.2017 tehtyä päätöstä nro 51, koska kyseisellä päätöksellä ulotettiin muille eli Browskin ja Hajnówkan metsänhoitoalueille sellaisten luonteeltaan samanlaisten toimenpiteiden täytäntöönpano, jotka ovat osa samaa jäsenvaltion menettelyä. ( 27 )

134.

Aluksi on huomautettava, ettei asiassa ole kyse siitä, ovatko Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska metsät aarniometsiä tai luonnonmetsiä, koska on selvää, että tämä alue on Puolan tasavallan ehdotuksesta hyväksytty yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi luontodirektiivin nojalla 13.11.2007 tehdyllä komission päätöksellä 2008/25, ( 28 ) ja se on myös lintudirektiivin nojalla osoitettu lintujen erityinen suojelualue. Lisäksi Puolan tasavalta on ilmoittanut tietolomakkeella viralliset kvantitatiiviset tiedot, joiden perusteella näillä alueilla olevia luontotyyppejä ja lajeja käsitellään. Näin ollen tähän tapaukseen, ja mukaan lukien pakostakin kyseisiin metsänhoitotoimenpiteisiin, sovelletaan luonto- ja lintudirektiiviä riippumatta siitä, minkälaisina Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska metsiä on pidettävä.

135.

Nyt käsiteltävänä olevan asian yhteydessä unionin tuomioistuimella on uusi tilaisuus täsmentää näiden direktiivien mukaisia velvollisuuksia ja ennen kaikkea sitä, miten määräytyy se, sovelletaanko suunnitelmiin tai hankkeisiin luontodirektiivin 6 artiklan 1 vai 3 kohtaa.

136.

Komission ensimmäisen ja toisen kanneperusteen mukaan Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 3 kohdan ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

137.

Näiden kahden kanneperusteen arvioinnissa unionin tuomioistuimen on ratkaistava, sovelletaanko nyt kyseessä oleviin metsänhoitotoimenpiteisiin luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa vai tämän direktiivin 6 artiklan 3 kohtaa ja onko vastaaja itse asiassa toteuttanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja suojelutoimenpiteitä, kun se on hyväksynyt ja pannut täytäntöön riidanalaisissa päätöksissä määrätyt metsänhoitotoimenpiteet.

138.

Puolan tasavalta nimittäin väittää ensiksi, että vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 määrätyt toimenpiteet ovat luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suojelutoimenpiteitä, ja sitten ilmeisesti toissijaisesti, että näihin toimenpiteisiin voitaisiin soveltaa saman artiklan 3 kohtaa.

139.

Nämä riidanalaisten päätösten luokittelut ovat kuitenkin toisensa poissulkevia. Kun luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet, artiklan 3 kohdassa säädetään edellytyksistä, jotka koskevat suunnitelmia tai hankkeita, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa. Lisäksi unionin tuomioistuin on jo lausunut kummankin näistä säännöksistä soveltamisalasta.

140.

Siten aluksi on muistutettava, että luontodirektiivin 1 artiklan e alakohdan mukaan luontotyypin suojelun taso katsotaan ”suotuisaksi”, jos muun muassa sen luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella, ovat vakaita tai laajenemassa ja erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen sen säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Siten unionin tuomioistuin on katsonut tässä yhteydessä, että luontodirektiivin säännöksillä pyritään siihen, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia suojelutoimenpiteitä alueiden, joilla on tämän tyyppisiä luontotyyppejä, ekologisten ominaispiirteiden säilyttämiseksi. ( 29 ) Tarkemmin ottaen luontodirektiivin 6 artiklan osalta unionin tuomioistuin on katsonut, koska säännöksessä ei säädetä yksityiskohtaisista velvoitteista, että siinä asetetaan jäsenvaltioille tiettyjä velvoitteita ja menettelyjä, joilla pyritään varmistamaan luontotyyppien ja erityisesti erityisten suojelutoimien alueiden suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa sen ennalleen saattaminen. ( 30 )

141.

Unionin tuomioistuin on myös todennut, että luontodirektiivin 6 artiklan säännöksiä on tulkittava yhtenäisenä kokonaisuutena mainitut suojelutavoitteet huomioiden ja että kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdalla pyritään takaamaan luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sama suojelutaso, kun taas sen 4 kohta on pelkkä poikkeussäännös 3 kohtaan. ( 31 )

142.

Siten vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 määrättyjä toimenpiteitä, joissa on kyse muun muassa kuolevien ja kuolleiden puiden hakkuista ja poistamisesta, on tulkittava näiden periaatteiden valossa.

143.

Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että on riidatonta, että metsänhoitoalueet, joita kyseiset toimenpiteet koskevat, ovat Puolan tasavallan osoittamia erityisten suojelutoimien alueita ja yhteisön tärkeinä pitämiä alueita, joilla luontodirektiivissä tarkoitetulla tavalla on sovellettava niiden luontotyyppien ja/tai niiden lajien kantojen, joille alue on osoitettu, suotuisan suojelun tason säilyttämistä tai ennalleen saattamista koskevia tarvittavia toimenpiteitä. ( 32 )

144.

Toiseksi on myös riidatonta, että nyt kyseessä olevat toimenpiteet ovat johtaneet siihen, että osa metsäalueista on menetetty. ( 33 ) Tästä seuraa, että tällaisia toimenpiteitä ei niiden luonteen vuoksi voida pitää toimenpiteinä, joilla varmistetaan kyseisen Natura 2000 ‑alueen suojelu. Puolan tasavalta vetoaa kuitenkin erityisiin olosuhteisiin eli sellaiseen kirjanpainajakannan ennennäkemättömään leviämiseen, joka on omiaan vaikuttamaan kyseisen Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, näiden vuodesta 2016 alkaen tehtyjen päätösten oikeutuksena.

145.

Asiassa saadusta selvityksestä ilmenee kuitenkin, että on tieteellisesti kiistanalaista, onko tehdyillä toimenpiteillä yhtäältä vaikutusta kirjanpainajakannan leviämiseen ja onko niitä toisaalta pidettävä suojeltujen luontotyyppien ja elinympäristöjen asianmukaisena suojelukeinona. Tältä osin voidaan mainita, että 25.3.2016 esitetyssä korjausohjelmassa, jonka nimi on ”Bialowieżan metsää UNESCOn kulttuuri- ja luonnonperintökohteena ja Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvana alueena koskeva ohjelma”, käydään yksityiskohtaisesti läpi tätä kysymystä koskevat eri mielipiteet.

146.

Lisäksi on niin, että vaikka Puolan viranomaiset hyväksyivät vuonna 2015 PZO-käyttösuunnitelman, jossa määrätään Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska suojelun kannalta tarpeellisista toimenpiteistä, oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että toisin kuin Puolan tasavalta väittää, vuoden 2016 liitettä ei voida pitää kyseisen PZO-käyttösuunnitelman konkreettisena täytäntöön panemisena, koska siinä määrätään toimenpiteistä, joiden kyseisessä PZO-käyttösuunnitelmassa katsotaan voivan vaarantaa suojeltujen luontotyyppien ja lajien säilymisen. Komissio on nimittäin huomauttanut Puolan tasavallan sitä kiistämättä, että vaikka PZO-käyttösuunnitelman liitteessä 3 ei mainita kirjanpainajakannan leviämistä olemassa olevana tai potentiaalisena vaaratekijänä siinä lueteltujen luontotyyppien ja eläin- ja lintulajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttämisen kannalta, sitä vastoin kyseisessä liitteessä nimenomaisesti mainitaan kirjanpainajan valloittamien kuusien poistaminen sellaisena tekijänä, joka voi vaarantaa luontotyyppien ja elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyttämisen sekä esimerkiksi varpuspöllön, helmipöllön ja pohjantikan suojelun.

147.

Näin ollen vuoden 2016 liitteen ja päätöksen nro 51 mukaisia toimenpiteitä ei voida pitää toimenpiteinä, joihin on ryhdytty vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman täytäntöön panemiseksi. Paradoksaalisesti ne voivat jopa johtaa siihen, ettei kyseisellä PZO-käyttösuunnitelmalla ole käytännön merkitystä tai että Puolan viranomaisille jopa annetaan mahdollisuus jättää sen määräykset huomiotta. ( 34 )

148.

Näin ollen tällaisia toimenpiteitä ei missään tapauksessa voida pitää luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina suojelutoimenpiteinä. Tästä seuraa, että Puolan tasavalta ei ole toteuttanut Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska suojelemiseksi tarvittavia toimenpiteitä vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman hyväksymisen perusteella. Näin ollen on ehdotettava, että unionin tuomioistuin toteaa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 kohdan ja lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan ja että komission toinen kanneperuste on siten perusteltu.

149.

Unionin tuomioistuimen tulisi kuitenkin käsitellä myös komission ensimmäistä kanneperustetta, koska Puolan tasavalta on myös esittänyt, että vuoden 2016 liitteessä tarkoitetut metsänhoitotoimenpiteet ovat luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suunnitelmia tai hankkeita, joiden hyväksymistä varten oli tehty toimenpiteiden ympäristövaikutusten arviointi vuonna 2015.

150.

Sen selvittämiseksi, onko vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 mainitut toimenpiteet hyväksytty ja pantu täytäntöön luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, on ensinnäkin syytä palauttaa mieleen, että kyseisessä säännöksessä säädetään arviointimenettelystä, jonka tarkoituksena on taata ennakkovalvonnan avulla, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen mutta joka on omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi, hyväksytään vain, jos se ei vaikuta alueen koskemattomuuteen. ( 35 )

151.

Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, toiseksi kyseisessä säännöksessä säädetään kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa jäsenvaltioiden edellytetään arvioivan asianmukaisesti suunnitelman tai hankkeen vaikutukset suojeltuun alueeseen, kun on todennäköistä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. ( 36 ) On erityisesti niin, että kun suunnitelma tai hanke, joka ei suoraan liity alueen käyttöön tai ole tarpeellinen sen käytön kannalta, saattaa vaarantaa sen suojelun tavoitteita, sitä täytyy pitää sellaisena, että se on omiaan vaikuttamaan merkittävästi tähän alueeseen. Tätä vaaraa on arvioitava erityisesti kyseisen alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa. ( 37 )

152.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetussa toisessa vaiheessa, joka seuraa tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä kohdassa käsiteltyä asianmukaista arviointia, rajoitetaan suunnitellun suunnitelman tai hankkeen hyväksymistä siten, että se ei saa vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen, jollei kyseisen artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu. ( 38 )

153.

Unionin tuomioistuin on näin ollen katsonut, että se, ettei alueen koskemattomuuteen luontotyyppinä vaikuteta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, edellyttää alueen suotuisan suojelun tason säilyttämistä, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut asianomaisen alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon direktiivissä tarkoitetulla tavalla. ( 39 )

154.

Lisäksi on tärkeää palauttaa mieleen, että unionin tuomioistuimen mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista. ( 40 ) Unionin tuomioistuin on samoin katsonut, että alueelle suunnitelmasta tai hankkeesta aiheutuvien vaikutusten asianmukainen arviointi merkitsee sitä, että alaa koskeva paras tieteellinen tieto huomioon ottaen on yksilöitävä suunnitelman tai hankkeen kaikki näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa kyseisen alueen suojelutavoitteisiin. ( 41 )

155.

Tuomioistuin on myös todennut, että tavallisesti on vaikeaa ennakoida mahdollisia myönteisiä vaikutuksia, jotka johtuvat sellaisen uuden luontotyypin tulevasta kehityksestä, jonka tarkoituksena on korvata tämän saman luontotyypin pinta-alan ja laadun menettäminen suojellulla alueella, ja nämä vaikutukset havaitaan joka tapauksessa vasta muutamien vuosien kuluttua. ( 42 )

156.

Näin ollen tämän oikeuskäytännön valossa on tutkittava, onko kanteen perusteena esitetyistä tosiseikoista riittävää näyttöä. Käsitykseni mukaan pelkän riidanalaisten päätösten kronologian ja esitettyjen asiakirjojen yhtenäisyyden tarkastelun perusteella voidaan päätellä, että tapauksessa ei ole voitu tehdä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa edellytettyä arviointia.

157.

Ensinnäkin oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että hieman ennen vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa muuttaneen vuoden 2016 liitteen hyväksymistä Puolan viranomaiset olivat hyväksyneet vuoden 2015 PZO-käyttösuunnitelman, jonka mukaan kirjanpainajan valloittamien puiden hakkuut ja poistaminen voivat vaarantaa kyseisen Natura 2000 ‑alueen suojelun.

158.

Vaikka istunnossa esitettyjen lausumien perusteella on niin, että luontodirektiivin ja lintudirektiivin mukaisten suojelutavoitteiden täyttämiseksi on löydettävä tietty tasapaino sellaisten aktiivisten ja passiivisten hoitotoimenpiteiden välillä, joiden tarkoituksena on rajoittaa kirjanpainajakannan leviämistä, tämän tasapainon etsiminen ei mitenkään ilmene päätöksen nro 51 määräyksistä, joissa sallitaan rajoituksetta metsäalueiden hakkuu- ja poistototoimenpiteiden täytäntöönpano.

159.

Lisäksi Puolan tasavallan esittämästä selvityksestä ilmenee, että samana päivänä, jona vuoden 2016 liite hyväksyttiin, Puolan viranomaiset esittivät myös korjausohjelman, jonka nimi on ”Bialowieżan metsää UNESCOn kulttuuri- ja luonnonperintökohteena ja Natura 2000 ‑verkostoon kuuluvana alueena koskeva ohjelma” ja jonka tarkoituksena oli pääasiallisesti, kuten istunnossa vahvistettiin, arvioida tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia kyseisen alueen suojeluun tulevaisuudessa erityisesti perustamalla vertailualueita, joilla mitään metsänhoitotoimenpiteitä ei toteutettaisi.

160.

Toiseksi on niin, että vaikka Puolan tasavalta on kirjallisissa huomautuksissaan ja istunnossa väittänyt, että kirjanpainajakannan leviäminen vuosien 2012 ja 2015 välillä oli seurausta vuoden 2012 PUL-metsänhoitosuunnitelmaa hyväksyttäessä vahvistetuista aikaisempaa matalammista puunkorjuumääristä, oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee kuitenkin, että vuosien 2012 ja 2015 välillä toteutuneet puunkorjuumäärät olivat täysin vastaavia kuin edeltävinäkin vuosina ja että Bialowieżan alueelta kaadettujen puiden kuutiomäärä pysyi tosiasiallisesti vakaana tällä aikavälillä. Näin ollen ei ole uskottavaa, että kirjanpainajakannan leviäminen olisi johtunut puunkorjuun vähenemisestä vuosien 2012 ja 2015 välillä.

161.

Kolmanneksi on niin, että vaikka Puolan viranomaiset väittävät, että ne ovat tehneet luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn mukaisen asianmukaisen arvioinnin vuoden 2016 liitteen vaikutuksista Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuuteen, oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että tämä arviointi itse asiassa tehtiin vuonna 2015 mutta se koski vain vuoden 2016 liitteessä suunniteltuja ainoastaan Białowieżan metsänhoitoaluetta koskevia toimenpiteitä eikä siten niitä toimenpiteitä, joista päätettiin 17.2.2017 tehdyssä päätöksessä nro 51 puiden hakkuu- ja poistotoimenpiteiden laajentamiseksi maantieteellisesti ja kvantitatiivisesti Bialowieżan metsän kolmen metsänhoitoalueen koko alueelle. Näin ollen on todettava, että päätöksellä nro 51 hyväksyttyjen metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksia koko Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska suojeluun ja koskemattomuuteen ei arvioitu. Oikeudenkäyntiasiakirjoista ei myöskään mitenkään käy ilmi, että Puolan viranomaiset olisivat ennakoineet tai arvioineet vuoden 2016 liitteen ja päätöksen nro 51 mahdollisia kumulatiivisia vaikutuksia. ( 43 )

162.

Lisäksi vuoden 2016 liitteen vaikutuksia Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuuteen koskevasta arvioinnista itsestään käy ilmi, että se on tehty vuodelta 2012 peräisin olevien eikä vuonna 2015 päivitettyjen ja ajantasaisten tietojen perusteella, mitä kuitenkin luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, edellytetään. ( 44 ) Tämän asiakirjan 4.2 kohdassa nimittäin todetaan, että ”vuosia 2012–2021 koskevassa ’ympäristövaikutusten arvioinnissa’ mainittuja Natura 2000 ‑alueelle aiheutuvia vaikutuksia koskevia määräyksiä ei lähtökohtaisesti ole päivitettävä. On kuitenkin todettava, että suunnitellut toimenpiteet koskevat pääasiallisesti huonontuneita metsäalueita”.

163.

Lisäksi Puolan tasavallan kirjallisista huomautuksista ilmenee, että Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska esiintyvän biodiversiteetin kartoitus jatkui vielä viimeisen riidanalaisen päätöksen tekohetkellä ja oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn aikana.

164.

Kun otetaan huomioon kaikki nämä seikat, ei voida katsoa, että Puolan viranomaiset olisivat varmistuneet edes vuoden 2016 liitteen hyväksymishetkellä siitä, että siinä määrätyillä toimenpiteillä ei ole vaikutusta kyseisen Natura 2000 ‑alueen koskemattomuuteen, jolloin jo tällä perusteella ensimmäistä kanneperustetta on pidettävä perusteltuna.

165.

Täsmennän kuitenkin vielä, miksi mielestäni on lisäksi syytä hylätä myös muut Puolan tasavallan esittämät argumentit. Ensinnäkin on nimittäin muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan suunnitelmista tai hankkeista kyseisten alueiden koskemattomuuteen aiheutuvien vaikutusten arvioinnit on tehtävä ottaen huomioon paras päätöksen tekohetkellä saatavilla oleva tieteellinen tieto. ( 45 ) Oikeudenkäyntiasiakirjoista ja istunnossa esitetyistä lausumista ilmenee kuitenkin, että oikeudenkäynnin kohteena olevien päätösten tekohetkellä oli edelleen tieteellistä kiistaa siitä, mitkä ovat kirjanpainajakannan leviämisen asianmukaisimmat pysäyttämiskeinot. Lisäksi on huomattava, että tämä tieteellinen erimielisyys koski myös kirjanpainajakannan leviämisen rajoittamisen tarkoituksenmukaisuutta ( 46 ) ja että osa tiedeyhteisöstä oli sitä mieltä, että kannan leviämisessä oli kyse luonnollisesta syklistä, joka vastaa kyseisen alueen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon ja sen osoittamisen erityiseksi suojelualueeksi, ominaispiirteiden mukaisia säännöllisesti toistuvia tendenssejä.

166.

Näistä syistä ei voida uskottavasti väittää, että ennen riidanalaisten päätösten tekemistä tehty ympäristövaikutusten arviointi olisi vastannut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan säädettyjä edellytyksiä.

167.

Toiseksi on todettava, että unionin tuomioistuimen mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohta sisältää myös ennalta varautumisen periaatteen, ja sen perusteella voidaan tehokkaasti estää se, että niiden viranomaisten, jotka ovat toimivaltaisia hyväksymään suunnitelmien tai hankkeiden sisältämien toimenpiteiden toteuttamisen, harkitsemat suunnitelmat tai hankkeet vaikuttavat suojelualueiden koskemattomuuteen. Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, että tässä säännöksessä säädettyä lievemmän hyväksymiskriteerin avulla ei voida taata yhtä tehokkaasti kyseisen säännöksen kohteena olevan alueiden suojelutavoitteen saavuttamista. ( 47 ) Kyseisen periaatteen soveltaminen luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanossa edellyttää, että toimivaltainen viranomainen arvioi hankkeen vaikutuksia kyseiseen alueeseen ottaen huomioon tämän alueen suojelutavoitteet ja tähän hankkeeseen sisältyvät suojelutoimenpiteet, joiden tarkoituksena on välttää tai vähentää kyseiselle alueelle suoraan aiheutuvia haitallisia vaikutuksia, sen takaamiseksi, ettei hanke vaikuta tämän alueen koskemattomuuteen. ( 48 )

168.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa tätä arviointia ei voitu saattaa loppuun, kun otetaan huomioon, että asia oli edelleen tieteellisesti kiistanalainen, että päätösten tekohetkellä kartoitustoimenpiteet olivat yhä kesken ja että päätöksellä nro 52 päätettiin perustaa vertailualueita, joiden tarkoituksena Puolan tasavallan istunnossa esittämien lausumien mukaan oli arvioida Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska ominaispiirteiden kehittymistä ihmisen toiminnalta täysin suojatuilla alueilla.

169.

Koska riidanalaisten päätösten tekohetkellä kyseisen Natura 2000 ‑alueen suojelulle ja koskemattomuudelle mahdollisesti aiheutuvien vaarojen todenperäisyyttä ja vakavuutta ei ollut täysin yksilöity, arvioitu ja tarvittaessa poissuljettu, Puolan viranomaiset eivät voineet hyväksyä vuoden 2016 liitettä eivätkä päätöstä nro 51 jättämättä ennalta varautumisen periaatteen samalla huomiotta.

170.

Kolmanneksi luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdasta, johon Puolan tasavalta on viitannut sillä perusteella, että yleisen turvallisuuden takaaminen edellytti riidanalaisten päätösten tekemistä, on muistutettava, että poikkeussäännöksenä sitä on tulkittava suppeasti ja sitä voidaan soveltaa vasta sen jälkeen, kun suunnitelman tai hankkeen vaikutukset on tutkittu 3 kohdan säännösten mukaisesti. ( 49 )

171.

Mahdollisten toteutettavien korvaavien toimenpiteiden luonteen määrittäminen edellyttääkin, että kyseiseen alueeseen kohdistuva vaikutus voidaan määrittää täsmällisesti. Suunnitelman tai hankkeen vaikutusten tunteminen asianomaisen alueen suojelutavoitteiden kannalta on välttämätön edellytys luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan soveltamiselle, koska muussa tapauksessa kyseessä olevan poikkeussäännöksen soveltamisedellytyksiä ei voida tutkia. Mahdollisten erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden sekä vähemmän haitallisten vaihtoehtojen olemassaolon tutkiminen edellyttää niiden punnitsemista suhteessa asianomaisen suunnitelman tai hankkeen alueelle aiheuttamaan vaikutukseen. ( 50 )

172.

Näin ollen luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jos suunnitelma tai hanke on kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti toteutetun arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat näin ollen tässä yhteydessä antaa hyväksynnän kyseisen direktiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla vain, jos siinä vahvistetut edellytykset täyttyvät. ( 51 )

173.

Tässä tapauksessa edellä todetusta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetyn ennakkoarviointivaiheen toteuttamatta jättämisestä ja siitä, ettei asiakirjoissa ole muuta erityistä aineistoa, seuraa, että Puolan viranomaiset eivät ole arvioineet mahdollisuutta ryhtyä vaihtoehtoisiin tai korvaaviin toimenpiteisiin ( 52 ) vuoden 2016 liitteellä ja päätöksellä nro 51 hyväksyttyjen ja niiden perusteella täytäntöön pantujen metsänhoitotoimenpiteiden sijasta. Näin ollen voidaan myös todeta, että vaikka Puolan viranomaiset ovat vedonneet yleiseen turvallisuuteen riidanalaisten toimenpiteiden hyväksymisen ja täytäntöönpanon oikeutuksena, jolloin ne ovat implisiittisesti tunnustaneet näiden toimenpiteiden haitalliset vaikutukset, luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdassa säädettyjä poikkeusedellytyksiä ei ole noudatettu.

174.

Kaikista edellä käsitellyistä syistä on ehdotettava, että unionin tuomioistuin toteaa komission ensimmäisen kuten toisenkin kanneperusteen perustelluksi, koska Puolan viranomaiset eivät ole noudattaneet luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska ne eivät ole noudattaneet luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia ja koska ne ovat panneet täytäntöön päätökset, joista oli päätetty mainitussa kohdassa säädetyn vastaisesti ja joita ei voida pitää direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina suojelusuunnitelmana.

175.

Komission kolmannen ja neljännen kanneperusteen mukaan Puolan tasavalta ei myöskään ole noudattanut luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan eikä lintudirektiivin 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, minkä vuoksi unionin tuomioistuimen on tutkittava, ovatko riidanalaiset metsänhoitotoimenpiteet omiaan heikentämään tai hävittämään näillä direktiiveillä nimenomaisesti suojeltujen puissa elävien kovakuoriaislajien ja luonnonvaraisten lintulajien lisääntymispaikkoja.

176.

Edellä esitettyjen ensimmäistä ja toista kanneperustetta koskevien toteamusten ja päätelmien perusteella katson, että kyseiset metsänhoitotoimenpiteet ovat väistämättä omiaan johtamaan Natura 2000 ‑alueella Puszcza Białowieska elävien suojeltujen lajien lisääntymispaikkojen heikkenemiseen.

177.

Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa komission kolmannen ja neljännen kanneperusteen perustelluiksi.

178.

Näin ollen kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 3 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan sekä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 5 artiklan b ja d alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on hyväksynyt ja pannut täytäntöön vuoden 2016 liitteessä ja päätöksessä nro 51 määrätyt metsänhoitotoimenpiteet varmistumatta siitä, että näillä toimenpiteillä ei vaikuteta Natura 2000 ‑alueen Puszcza Białowieska koskemattomuuteen, ja koska se ei ole varmistunut niiden komission kannekirjelmässä mainittujen suojeltujen luontotyyppien ja lajien säilyttämisestä ja suojelusta, joita varten kyseinen alue on osoitettu yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi ja SPA-alueeksi.

179.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Puolan tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska viimeksi mainittu on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

180.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: