1.

Landgericht Hamburgin (Hampurin alueellinen alioikeus, Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta 15.1.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 ( 2 ) 16 artiklan tulkintaa. Mainitussa 16 artiklassa on suojattu kaikki asetuksen N:o 110/2008 liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät ( 3 ) sellaiselta käytöltä, joka saattaisi johtaa kuluttajia harhaan tällaisten tuotteiden alkuperän suhteen.

2.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Yhdistyneen kuningaskunnan järjestö, jonka tarkoituksena on edistää skotlantilaisen viskiteollisuuden etuja, ja toisaalta saksalainen myyjä ja jossa on kyse kanteesta, jolla jälkimmäistä vaaditaan lopettamaan Saksassa tuotetun Glen Buchenbach ‑nimisen viskin myynti. Pääasian kantaja väittää, että ilmaisun Glen käyttö loukkaa rekisteröityä maantieteellistä merkintää Scotch Whisky, sillä siinä on kyse yhtä aikaa mainitun merkinnän välillisestä kaupallisesta käytöstä ja mielleyhtymästä siihen sekä väärästä tai harhaanjohtavasta merkinnästä, jotka on kielletty asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a, b ja c alakohdassa.

3.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta ensinnäkin ratkaisemaan, edellyttääkö kyseisen asetuksen 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”välillisen – – käytön” käsite, että suojattua maantieteellistä merkintää käytetään samassa tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltaisessa muodossa, vai riittääkö, että riidanalainen ilmaisu herättää asianomaisissa kuluttajissa jonkinlaisen mielleyhtymän mainittuun merkintään. Lisäksi kyseinen tuomioistuin tiedustelee, onko siinä tapauksessa, että pelkkä mielleyhtymä riittää, tarpeen ottaa kyseisen säännöksen soveltamisessa huomioon asiayhteys, johon ilmaisu, jota käytetään kuvaamaan asianomaista tuotetta, kuuluu, ja erityisesti se, että kyseisen tuotteen etiketissä ilmoitetaan myös sen oikea alkuperä.

4.

Seuraavaksi kyseinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, edellyttääkö mainitun asetuksen 16 artiklan b alakohdassa käytetty ”mielleyhtymän” käsite, että suojattu maantieteellinen merkintä ja kyseessä oleva ilmaisu muistuttavat lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan toisiaan, vai riittääkö, että jälkimmäinen herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän mainittuun merkintään. Kansallinen tuomioistuin tiedustelee myös, onko siinä tapauksessa, että tällainen mielleyhtymä olisi riittävä, otettava mainitun säännöksen soveltamisessa huomioon kyseisen ilmaisun käyttöyhteys.

5.

Lopuksi se tiedustelee, edellyttääkö sen tutkiminen, onko kyse saman asetuksen 16 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta ”muusta väärästä tai harhaanjohtavasta merkinnästä”, myös riidanalaisen ilmaisun asiayhteyden huomioon ottamista.

6.

Nyt käsiteltävä asia eroaa asioista, joissa unionin tuomioistuin on jo tulkinnut asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan säännöksiä, ( 4 ) sillä siinä on erityistä se, että sen kohteena on uusi tilanne, jossa – kuten tässä esitetyistä kysymyksistä käy ilmi – riidanalainen nimitys ei ole missään määrin samankaltainen suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa sen enempää lausuntatavaltaan kuin ulkoasultaankaan, mutta sen väitetään voivan johtaa kuluttajat yhdistämään sen virheellisesti jälkimmäiseen. Lisäksi unionin tuomioistuinta pyydetään epäsuorasti täsmentämään, millainen on mainitun 16 artiklan a–c alakohdassa määriteltyjen sääntöjen keskinäinen suhde niissä tarkoitettuihin erilaisiin tapauksiin nähden.

7.

Asetuksen N:o 110/2008 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Maantieteellisten merkintöjen suoja”, säädetään, että ”liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät on suojattu

8.

Asetuksen N:o 110/2008 liitteessä III, jonka otsikko on ”Maantieteelliset merkinnät”, mainitaan, että Scotch Whisky on rekisteröity maantieteellisenä merkintänä, joka kuuluu tuoteluokkaan nro 2 eli luokkaan ”Whisky/Whiskey” ja jonka alkuperämaa on ”Yhdistynyt kuningaskunta (Skotlanti)”.

9.

The Scotch Whisky Association, The Registered Office (jäljempänä TSWA) on Skotlannin oikeuden mukaan perustettu järjestö, jonka tavoitteena on erityisesti turvata skotlantilaisen viskin kaupan suojelu sekä Skotlannissa että ulkomailla.

10.

Michael Klotz myy internetsivuston kautta Glen Buchenbach ‑nimistä viskiä, jota valmistaa Berglenissä Buchenbachin laaksossa Schwabenissa (Baden-Württemberg, Saksa) sijaitseva Waldhorn-tislaamo.

11.

Kyseessä olevien viskipullojen etiketissä on saksalaisen tuottajan koko osoitteen ja tyylitellyn metsästystorvea (saksaksi ”Waldhorn”) esittävän piirroksen lisäksi seuraavat tiedot: ”Waldhornbrennerei [suomeksi Waldhorn-tislaamo], Glen Buchenbach, Swabian Single Malt Whisky [schwabenilainen single malt ‑viski], 500 ml, 40 % vol, Deutsches Erzeugnis [saksalainen tuote], Hergestellt in den Berglen [valmistettu Berglenissä]”.

12.

TSWA nosti Landgericht Hamburgissa kanteen, jolla Klotzia vaaditaan lopettamaan Glen Buchenbach ‑nimityksen käyttäminen asianomaisesta viskistä sillä perusteella, että kyseinen käyttö rikkoo erityisesti asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a–c alakohtaa, ( 5 ) joissa suojataan kyseisen asetuksen liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät, joihin lukeutuu merkintä Scotch Whisky. TSWA väitti etenkin, että yhtäältä kyseiset säännökset kattavat paitsi tällaisen merkinnän käytön itsessään myös kaikki suojattuun maantieteelliseen alkuperään viittaavat maininnat ja että toisaalta nimitys Glen herättää kohdeyleisössä mielleyhtymän Skotlantiin ja Scotch Whiskyyn huolimatta siitä, että mukana on myös muita mainintoja tuotteen saksalaisesta alkuperästä. Klotz vaati kanteen hylkäämistä.

13.

Tässä yhteydessä Landgericht Hamburg on 19.1.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.1.2017, päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

14.

TSWA, Klotz, Kreikan, Ranskan, Italian ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei pidetty.

15.

Aivan aluksi totean, että molemmat pääasian asianosaiset ovat esittäneet väitteitä ennakkoratkaisupyynnön sanamuodosta.

16.

Yhtäältä Klotz väittää, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt pääasian tosiseikat sekä lyhennetysti että epätäydellisesti, ja esittää täydennyksiä tähän esitykseen. ( 7 )

17.

Tältä osin muistutan, ettei unionin tuomioistuin ole SEUT 267 artiklan mukaisessa menettelyssä toimivaltainen sen enempää tarkistamaan kuin arvioimaankaan pääasiaan liittyviä tosiseikkoja ja että on ainoastaan kansallisten tuomioistuinten asiana selvittää oikeusriidan perustana olevat tosiseikat sekä tehdä näistä ne päätelmät, joita niiden annettavana oleva ratkaisu edellyttää. ( 8 ) Unionin tuomioistuin voi kuitenkin yhteistyön nimissä antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki tarpeellisiksi katsomansa ohjeet, jotta se voisi antaa kyseiselle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen. ( 9 )

18.

Toisaalta TSWA moittii ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta siitä, että se on muotoillut ennakkoratkaisukysymykset huonosti. ( 10 ) Unionin tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa TSWA esittää kysymykset uudessa muodossa ja antaa niihin vastaukset. ( 11 )

19.

On kuitenkin yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Näin ollen pääasian asianosaisen pyyntö kysymyksen uudelleen muotoilemisesta sen esittämässä sanamuodossa on hylättävä. ( 12 ) Unionin tuomioistuimen on kuitenkin annettava kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista pääasian, ja unionin tuomioistuimen on näin ollen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. ( 13 )

20.

Toiseksi korostan heti alussa, siltä osin kuin on kyse asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan eri alakohtien suhteesta toisiinsa, että Ranskan hallituksen tavoin minustakin vaikuttaa siltä, että näillä säännöksillä suojataan mainitun asetuksen liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät mainitsemalla eri tilanteita, joissa niihin viitataan kasvavassa määrin välillisesti.

21.

Katson näet, että a alakohta kattaa tapaukset, joissa viitataan rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään itseensä; b alakohdassa kielletään kyseisen merkinnän väärinkäyttö ja jäljittely ja mielleyhtymät siihen silloin, kun riidanalaisessa nimityksessä ei viitata siihen nimenomaisesti; c alakohdassa kielletään muut harhaanjohtavat tuotteen alkuperää koskevat maininnat, ja d alakohta koskee kaikkia muita kaupallisia käytäntöjä, jotka saattavat johtaa kuluttajaa alkuperän osalta harhaan. Palaan esillä olevassa ennakkoratkaisupyynnössä kyseessä olevia a–c alakohtaa erottaviin erityispiirteisiin ja niistä mielestäni pääteltävään tulkintaan seuraavassa tarkastelussa. ( 14 )

22.

Ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan siitä, miten on ymmärrettävä tislatun alkoholijuoman ”rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän” asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”välillinen kaupallinen käyttö”.

23.

Tämän kysymyksen ensimmäisessä osassa on pääasiallisesti kyse siitä, onko tällaisen a alakohdan nojalla kielletyn käytön toteamiseksi tarpeen, että riidanalainen maininta on muodoltaan joko sama kuin suojattu maantieteellinen merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen, vai riittääkö, että kyseinen maininta herättää asianomaisissa kuluttajissa jonkinlaisen mielleyhtymän merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.

24.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohta on tulkittavissa kahdella eri tavalla. Ensimmäisen lähestymistavan mukaan, jota ehdotetaan osassa saksalaista oikeuskirjallisuutta, ( 15 ) kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”välillisen – – käytön” edellytyksenä on, että rekisteröityä maantieteellistä merkintää käytetään samassa tai vähintään lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltaisessa muodossa ja että sitä ei mainita tuotteessa tai sen pakkauksessa, kuten ”välittömässä – – käytössä” tapahtuu, vaan missä tahansa muussa yhteydessä, kuten esimerkiksi mainoksessa tai saateasiakirjoissa. Kyseinen tuomioistuin ilmoittaa, että tällainen tulkinta johtaisi sen katsomaan, että mainittua a alakohtaa ei tässä tapauksessa sovelleta, koska nimitykset Glen ja Scotch Whisky eivät ole samat eivätkä samankaltaiset. Toista lähestymistapaa noudattaen olisi päinvastoin riittävää, että merkin riidanalainen osa herättää kohdeyleisössä minkä tahansa mielleyhtymän kyseessä olevaan maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen. ( 16 )

25.

TSWA sekä Kreikan ja Italian hallitukset puolustavat jälkimmäistä tulkintaa. Sitä vastoin Klotz, Ranskan ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio katsovat pääasiassa, että mainitun 16 artiklan a alakohdassa tarkoitetusta välillisestä käytöstä ei voi olla kyse, jos käytetään nimitystä, joka on muodoltaan aivan toisenlainen kuin kyseessä oleva rekisteröity maantieteellinen merkintä. ( 17 ) Yhdyn tähän jälkimmäiseen näkemykseen jäljempänä esittämistäni syistä.

26.

Aivan aluksi muistutan, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 18 )

27.

Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdan sanamuodosta, TSWA väittää – mielestäni virheellisesti –, että kyseistä säännöstä olisi tulkittava laajassa merkityksessä siten, että rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän ”välilliseltä” kaupalliselta käytöltä ei edellytettäisi mainitun merkinnän käyttöä sellaisenaan, osittain tai kokonaan, vaan epäsuoraa viittausta siihen, jos kyseinen käyttö liittyy ”verrattavissa” oleviin tuotteisiin tai jos käytöllä ”voi hyötyä” kyseessä olevan ”rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän maineesta”. ( 19 )

28.

Tältä osin olen sillä kannalla, että ilmauksen ”[rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän] suora tai välillinen kaupallinen käyttö” ( 20 ) käyttö mainitun 16 artiklan a alakohdassa vaatii, että asianomaista merkintää käytetään siinä muodossa, jossa se on rekisteröity, tai ainakin muodossa, joka on siihen niin läheisessä suhteessa, että riidanalaista merkkiä on ilmeisen mahdoton erottaa siitä. ( 21 ) Minusta vaikuttaa näet siltä, että ilmaus ”käyttö” vaatii luonnollisesti, että suojattua maantieteellistä merkintää itseään käytetään ja että sen on siis esiinnyttävä samanlaisena tai vähintään lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltaisena ( 22 ) riidanalaisessa merkissä. ( 23 )

29.

Huomautan, että unionin tuomioistuin on jo antanut viitteitä siitä, miten mainitun 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”suoran” käytön käsite on määriteltävä, myöntäessään, että kyse voi olla sellaisen tavaramerkin käytöstä, joka sisältää maantieteellisen merkinnän tai tätä merkintää vastaavan ilmaisun ja sen käännöksen, sellaisten tislattujen alkoholijuomien yhteydessä, jotka eivät ole vastaavien eritelmien mukaisia, kuten oli pääasiassa kyseessä olleiden kuviomerkkien osalta. Toisaalta unionin tuomioistuin ei ole vielä lausunut siitä, miten samassa säännöksessä tarkoitettu ”välillinen” käyttö on ymmärrettävä.

30.

Omasta puolestani katson, että välillisyys ei viittaa tilanteisiin, joissa kyseessä olevalla nimityksellä ei nimenomaisesti viitata johonkin asetuksen N:o 110/2008 liitteessä III rekisteröidyistä maantieteellisistä merkinnöistä, kuten TSWA väittää, vaan tilanteisiin, joissa käytetään jotakin jollakin tavoin vääristynyttä keinoa tällaisen merkinnän hyödyntämiseksi. Katson näet Klotzin, Alankomaiden hallituksen ja komission tavoin, että toisin kuin ”suora” käyttö, joka edellyttää, että suojattu maantieteellinen merkintä pannaan suoraan asianomaiseen tuotteeseen tai sen omaan pakkaukseen, ”välillinen” käyttö edellyttää, että tämä merkintä esiintyy täydentävissä markkinointi- tai tiedotuskanavissa, kuten tuotetta koskevassa mainoksessa ( 24 ) tai siihen liittyvissä asiakirjoissa. ( 25 )

31.

Toiseksi kyseessä olevan säännöksen asiayhteydestä korostan, että mainitun 16 artiklan a alakohdan soveltamisala on välttämättä erilainen kuin sitä seuraavien saman artiklan sääntöjen soveltamisala. Tämä ensimmäinen säännös on syytä erottaa erityisesti b alakohdasta, joka koskee ”väärinkäyttöä, jäljittelyä tai mielleyhtymiä” eli tapauksia, joissa maantieteellistä merkintää ei käytetä sellaisenaan vaan siitä annetaan asianomaisille kuluttajille a alakohdassa tarkasteltua viittausta hienovaraisempi viite.

32.

Mainitun 16 artiklan b alakohdan tehokas vaikutus kuitenkin vähenisi, jos saman artiklan a alakohtaa tulkittaisiin ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä esitetyllä laajalla tavalla siten, että sitä sovellettaisiin heti, jos riidanalainen merkki herättää vain jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen. Kuten Ranskan hallitus ja komissio korostavat, kyseisen säännöksen yleisestä rakenteesta seuraa siis, että mainitussa a alakohdassa tarkoitettu käsite ”[rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän] suora tai välillinen kaupallinen käyttö” ei voi kattaa tällaisia tapauksia.

33.

Tätä päätelmää tukee nähdäkseni unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, ( 26 ) jonka mukaan riittävän läheistä yhteyttä suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa edellytetään silloinkin, kun on kyse pelkästä 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta ”mielleyhtymän” käsitteestä, ( 27 ) ja mielestäni tämä edellytys pätee sitäkin suuremmalla syyllä kyseisen artiklan a alakohdassa tarkoitettuun ”käytön” käsitteeseen.

34.

Kolmanneksi totean asetuksen N:o 110/2008 päämäärien osalta aivan aluksi, että sen johdanto-osan 4 perustelukappaleessa korostetaan, että Euroopan unionin lainsäätäjä on pyrkinyt ”tislattuja alkoholijuomia koskevan lainsäädännön järjestelmällisyyden varmistamiseksi” esittämään ”täsmällisesti määritellyt kriteerit”, jotka koskevat etenkin ”maantieteellisten merkintöjen suojaamista”. ( 28 )

35.

Epäilen, onko tämän nimenomaisen oikeusvarmuutta koskevan tavoitteen mukaista pitää asianmukaisena ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kaltaista kriteeriä eli sitä, että merkintä ”herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen”, ( 29 ) kun otetaan huomioon, että kyseessä on kriteeri, joka ei ole lainsäätäjän säätämä ja jonka rajat ovat mielestäni liian epäselvät. Unionin tuomioistuin on tosin jo maininnut kyseisen asetuksen 16 artiklan säännösten osalta vaaran, että ”[yleisössä] luodaan mielleyhtymä tuotteen alkuperästä”, ( 30 ) mutta nähdäkseni se ei kuitenkaan tarkoittanut korottaa tätä yleistä huomiota ratkaisevaksi arviointiperusteeksi jommankumman mainitun säännöksen soveltamiseksi.

36.

Toiseksi totean aineellisemmalla tasolla, että asetuksen N:o 110/2008 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, että kyseisessä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä ”olisi pyrittävä parantamaan kuluttajansuojaa, estämään vilpilliset käytänteet ja edistämään markkinoiden avoimuutta ja tervettä kilpailua”. Asetuksen yhdeksännessä perustelukappaleessa lisätään, että näillä toimenpiteillä ”pyritään myös estämään – – tislattujen alkoholijuomien nimien väärinkäyttö tuotteissa, jotka eivät ole [kyseisessä] asetuksessa säädettyjen määritelmien mukaisia”. Asetuksen 14 perustelukappaleessa mainitaan erityinen suoja, jota kyseisen asetuksen liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät saavat, ”jos tislatun alkoholijuoman tunnettu laatu, maine tai muu ominaisuus liittyy olennaisella tavalla [tiettyyn] maantieteelliseen alkuperään”.

37.

Erityisesti asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan tavoitteiden osalta etenkin kyseisen artiklan otsikosta ilmenee, että sen tarkoituksena on varmistaa ”maantieteellisten merkintöjen suoja” niiden rekisteröinnillä, jolla pyritään yhtäältä mahdollistamaan se, että mainitussa 14 perustelukappaleessa luetelluissa tapauksissa tislattujen alkoholijuomien osoitetaan olevan peräisin tietyltä alueelta, ja toisaalta edistämään toisessa perustelukappaleessa esitettyjen yleisempien tavoitteiden toteutusta. ( 31 )

38.

Minusta vaikuttaa siltä, että asetuksen N:o 110/2008 ja erityisesti sen 16 artiklan säännöksillä on tarkoitus estää suojattujen maantieteellisten merkintöjen väärinkäyttö paitsi ostajien etujen vuoksi myös niiden tuottajien etujen vuoksi, jotka ovat ponnistelleet taatakseen ne ominaisuudet, joita odotetaan tuotteilta, joilla on laillisesti tällaisia merkintöjä, kuten unionin tuomioistuin jo on korostanut sellaisen unionin oikeussäännön osalta, ( 32 ) joka vastaa sanamuodoltaan ( 33 ) kyseisen asetuksen 16 artiklaa. ( 34 ) Mainitun 16 artiklan a alakohdassa kielletään tässä tarkoituksessa erityisesti ja nimenomaisesti muita toimijoita käyttämästä rekisteröityä maantieteellistä merkintää kaupallisessa tarkoituksessa tuotteista, jotka eivät ole kaikkien edellytettyjen eritelmien mukaisia, ( 35 ) etenkin hyötyäkseen epäoikeutetusti kyseisen maantieteellisen merkinnän maineesta. ( 36 )

39.

Mielestäni edellä esitetystä seuraa, että korkeatasoinen kuluttajansuoja on toki yksi tulkittavien säännösten tavoitteista, mutta siitä ei kuitenkaan voida Kreikan ja Italian hallitusten ehdottamalla tavalla päätellä, että mainitussa a alakohdassa säädetyn kiellon soveltamiseksi riittäisi, että riidanalainen nimitys on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan lähtöpaikan suhteen millä tavalla tahansa ja että se siten vaikuttaa samoin kuin jos maantieteellistä merkintää olisi käytetty rekisteröidyssä muodossaan tai samankaltaisessa muodossa. Ei näet pidä unohtaa sitä, että kyseisten säännösten tavoitteina on myös turvata niiden tuotteiden, joilla on asianmukaisesti tällainen merkintä, tunnustetut ominaisuudet ja siten suojata näiden ominaisuuksien takaamiseen panostaneiden toimijoiden taloudelliset intressit sekä yleisemmin edistää markkinoiden avoimuutta ja tervettä kilpailua.

40.

Ehdotan siis, että ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen osaan vastataan, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä kielletty rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän ”välillinen – – käyttö” edellyttää, että riidanalainen nimitys on sama kuin asianomainen merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen. Näin ollen ei ole riittävää, että kyseinen nimitys on omiaan herättämään asianomaisessa kuluttajassa jonkinlaisen mielleyhtymän merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.

41.

Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa on osoitettu unionin tuomioistuimelle vain siltä varalta, että se toteaa, että pelkkä mielleyhtymä kyseessä olevaan rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen saattaa olla riittävä, jotta voidaan todeta kyseisen merkinnän asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettu ”välillinen kaupallinen käyttö”.

42.

Koska ehdotan päinvastaisen tulkinnan valitsemista kyseisen kysymyksen ensimmäiseen osaan vastattaessa, katson, että unionin tuomioistuimen ei ole tarpeen lausua sen toisesta osasta. Esitän silti muutamia huomioita jälkimmäisestä.

43.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko tällaisen käytön toteamiseksi otettava huomioon riidanalaisen maininnan asiayhteys ja etenkin se seikka, että kyseisen maininnan yhteydessä on täsmennys tuotteen oikeasta alkuperästä, joten tämän asiayhteyden sisältämien tietojen perusteella voitaisiin osoittaa vääräksi väite, jonka mukaan mainitun 16 artiklan a alakohdassa ilmoitettuja vaatimuksia ei ole noudatettu. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee konkreettisemmin sitä, onko riidanalaista osaa Glen arvioitava erillään vai onko huomioon otettava myös ne erilaiset etikettiin sisältyvät maininnat, jotka osoittavat, että kyseessä oleva tuote on peräisin Saksasta. ( 37 ) Se katsoo, että se voi pääasiassa määrätä TSWA:n vaatiman ehdottoman kiellon ainoastaan, jos unionin tuomioistuin tulkitsee mainittua a alakohtaa siten, että siinä kielletään sellaisen ilmaisun käyttö, joka herättää jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään, riippumatta siitä, missä asiayhteydessä käyttö tapahtuu.

44.

TSWA ja Kreikan hallitus väittävät, että tuotteen etiketissä ja pakkauksessa olevilla lisämerkinnöillä ( 38 ) ei ole merkitystä 16 artiklan a alakohdan soveltamatta jättämisen kannalta. Italian hallituksen mukaan on niin, että vaikka riidanalaisen osan asiayhteydellä voi olla merkitystä, kyseisessä säännöksessä tarkoitettua välillistä käyttöä ei voida sulkea pois myöskään silloin, kun mainitun osan yhteydessä annetaan tietoja alkuperästä. Alankomaiden hallitus katsoo, ettei tällaisesta käytöstä voi olla kyse, jos suojattuun maantieteelliseen merkintään ei viitata ja ennen kaikkea jos etiketissä mainitaan selvästi paikka, jossa juoma on tuotettu. ( 39 )

45.

Omasta puolestani korostan vain toissijaisesti, ( 40 ) että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan a alakohta ei b alakohdan tavoin sisällä nimenomaista mainintaa, jonka mukaan rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän ”väärinkäyttö, jäljittely tai mielleyhtymät” voidaan todeta, ”vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty”.

46.

Tämä sanamuodon eroavuus voidaan mielestäni selittää sillä seikalla, että jos kyseessä on mahdollinen mainitun 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettu suojatun maantieteellisen merkinnän ”suora tai välillinen kaupallinen käyttö”, tällainen tapaus edellyttää, että käytetään kyseistä merkintää sellaisenaan tai vastaavanlaisessa muodossa eikä mitään muuntyyppistä merkintää. ( 41 ) Näin ollen ei voi olla epäselvyyttä siitä, että kyseessä olevan tilanteen tarkastelussa on keskityttävä sen toteamiseen, että jotakin saman asetuksen liitteessä III rekisteröidyistä maantieteellisistä merkinnöistä joko on käytetty tai ei ole käytetty.

47.

Sitä vastoin mainitun 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa kyseessä on ”väärinkäyttö, jäljittely tai mielleyhtymät”, tilanteen arviointi vaatii selvästi sivuuttamaan tällaisen objektiivisen toteamisen ja edellyttää tarkastelua, jonka osalta unionin lainsäätäjä on halunnut nimenomaisesti ilmoittaa, että tiettyjen mahdollisten arviointiperusteiden, etenkin ”tuotteen oikean alkuperän” mainituksi tulemisen, ( 42 ) perusteella ei voida jättää huomiotta mitään näistä kolmesta luonnehdinnasta. ( 43 ) Mielestäni saman pitäisi sitäkin suuremmalla syyllä koskea saman 16 artiklan a alakohdassa tarkoitettua yksinkertaisempaa tapausta, mikäli unionin tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi tutkia riidanalaisen merkin asiayhteyden kyseisen säännöksen soveltamiseksi.

48.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellä unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta tislatun alkoholijuoman rekisteröityä maantieteellistä merkintää koskevan ”mielleyhtymän” käsitteestä.

49.

Tämän kysymyksen ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, edellyttääkö tällaisen mielleyhtymän olemassaolon toteaminen ja se, että se olisi siis mainitun b alakohdan nojalla kielletty, sitä, että riidanalainen maininta on muodoltaan sama kuin suojattu maantieteellinen merkintä tai lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen, vai onko riittävää, että kyseinen maininta herättää asianomaisissa kuluttajissa minkä tahansa mielleyhtymän mainittuun merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen.

50.

Pyyntönsä tueksi kansallinen tuomioistuin toteaa, että unionin tuomioistuin on vakiintuneesti tulkinnut asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa sekä sitä edeltäneissä unionin oikeuden vastaavissa säädöksissä esiintyvää ”mielleyhtymän” käsitettä siten, että se ”kattaa tapauksen, jossa tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun sisältyy suojatun nimityksen osa siten, että kuluttajalle syntyy tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen nimitys”. ( 44 ) Se lisää, että sen tietojen mukaan unionin tuomioistuin ei kuitenkaan ole vielä lausunut siitä, onko kyseessä olevien merkkien lausuntatavan ja/tai ulkoasun samankaltaisuus ( 45 ) välttämätön edellytys kielletyn mielleyhtymän toteamiselle. Se katsoo, että vastaus tähän kysymykseen on esillä olevassa asiassa olennainen, koska tässä tapauksessa tällaista samankaltaisuutta ei ole. ( 46 )

51.

TSWA sekä Kreikan, Ranskan ja Italian hallitukset ehdottavat vastattavaksi, että 16 artiklan b alakohdassa tarkoitettu mielleyhtymä rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään ei edellytä, että riidanalainen ilmaus on lausuntatavaltaan ja/tai ulkoasultaan samankaltainen asianomaisen merkinnän kanssa, ja että on riittävää, että kyseinen ilmaisu herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän merkintään tai maantieteelliseen alueeseen. Klotz ja Alankomaiden hallitus ovat vastakkaisella kannalla.

52.

Komissio asettuu tavallaan välimaastoon sille kannalle, että mainittu ”mielleyhtymän” käsite ei välttämättä edellytä sitä, että riidanalaisen merkin lausuntatapa ja/tai ulkoasu muistuttaa rekisteröityä maantieteellistä merkintää, tai pelkkää mielleyhtymää, vaan tässä tapauksessa pikemminkin ”rekisteröidyn maantieteellisen merkinnän ja riidanalaisen nimityksen merkityssisällön läheisyyttä, jonka yhteydessä tavanomaisen valistunut kuluttaja toteaisi suoran ja yksiselitteisen yhteyden riidanalaisen nimityksen ja [kyseisen] merkinnän välillä”. ( 47 ) Olen taipuvainen puoltamaan jälkimmäisen kannan suuntaista tulkintaa seuraavilla perusteilla.

53.

Huomautan ensinnäkin, että kyseisen b alakohdan sanamuodossa ei ole sellaisia viitteitä, joiden perusteella voitaisiin määritellä tarkasti, mitä ”mielleyhtymällä” suojattuun maantieteelliseen merkintään on ymmärrettävä. Toisiin kyseisessä säännöksessä aiemmin mainittuihin tilanteisiin eli ”väärinkäyttöön” ja ”jäljittelyyn” nähden voidaan enintään katsoa, että ”mielleyhtymän” käsite edellyttää tietynasteista samankaltaisuutta asianomaisen maantieteellisen merkinnän kanssa, vaikka se näyttääkin edellyttävän näistä kolmesta käsitteestä vähäisintä samankaltaisuuden astetta.

54.

Lisäksi asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaan tai muihin muotoilultaan vastaavanlaisiin unionin oikeussääntöihin liittyvästä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä on mielestäni poimittava erinäisiä ohjeita.

55.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tuonut esille, unionin tuomioistuin on katsonut, että etenkin mainitussa b alakohdassa tarkoitetusta ”mielleyhtymästä” on todellakin kyse, jos riidanalaiseen nimitykseen ”sisältyy suojatun nimityksen osa”. ( 48 ) Minusta vaikuttaa siltä, että tällainen osittainen sisällyttäminen, ( 49 ) josta oli kyse kyseessä olevien unionin tuomioistuimen tuomioiden taustalla olevissa pääasioissa, ( 50 ) ei kuitenkaan ole ehdoton edellytys kyseisen säännöksen soveltamiselle.

56.

Kuten Ranskan hallitus toteaa, edellä mainittua muotoilua seuraavasta ilmauksesta ”siten, että” ilmenee näet, että keskeisenä ja ratkaisevana kriteerinä tällaisen ”mielleyhtymän” olemassaolon arvioinnissa on sen tutkiminen, ”[syntyykö] kuluttajalle – – tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on kyseinen [suojattu] nimitys”. ( 51 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi jo korostanut, että ”kansallisen tuomioistuimen on – – olennaisilta osin käytettävä perusteena sitä, miten kuluttajan oletetaan suhtautuvan kyseessä olevan tuotteen nimeämiseksi käytettyyn ilmaisuun, ja olennaista on se, että kuluttaja yhdistää mainitun ilmaisun ja suojatun nimityksen toisiinsa”. ( 52 ) Lisäksi se on täsmentänyt, että kyseisen tuomioistuimen on ”käytettävä perusteena sitä, miten tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen eurooppalainen keskivertokuluttaja mieltää asian”. ( 53 ) Vaikka kyseessä oleva suojattu nimitys on kiinteä osa riitautettua tavaramerkkiä, on tosiasiallisesti yhä mahdollista, että keskivertokuluttaja ei mainitulla tavaramerkillä varustetun tuotteen yhteydessä välttämättä yhdistä sitä tuotteeseen, jolla on mainittu nimitys. ( 54 )

57.

Unionin tuomioistuin on myös toistuvasti todennut, ”on perusteltua katsoa, että kyse on mielleyhtymästä suojattuun nimitykseen, kun ulkomuodoltaan vastaavien tuotteiden myyntinimikkeet muistuttavat lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan toisiaan” eikä ”se – – johdu sattumasta”, ja täsmentänyt, ”että tällainen toisiaan muistuttaminen on ilmeistä silloin, kun kyseessä olevan tuotteen nimeämiseksi käytetty sana päättyy kahteen samaan tavuun kuin suojattu nimitys ja kun siinä on saman verran tavuja kuin suojatussa nimityksessä”. ( 55 )

58.

Katson kuitenkin samoin kuin useimmat asianosaiset ja muut osapuolet, jotka käsiteltävänä olevassa asiassa ovat esittäneet huomautuksia, ( 56 ) että lausuntatavan ja ulkoasun osalta toisiaan muistuttamisen toteaminen ei ole ehdoton edellytys ”mielleyhtymän” olemassaolon selvittämiselle, vaan pikemminkin yksi tuomioistuimen ilmoittamista eri testeistä, joiden avulla tämä voidaan selvittää. Minusta vaikuttaa siltä, että se, että unionin tuomioistuin on viitannut lausuntatavan ja ulkoasun osalta ”toisiaan muistuttamiseen” tai ”samankaltaisuuteen”, oli sidottu niiden tuomioiden, joissa se esiintyy, ( 57 ) taustalla olevien asioiden tosiseikkoihin ja että näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että ”mielleyhtymä” voi olla ilmeinen myös ilman tällaista toisiaan muistuttamista.

59.

Suojatun nimityksen osittaista sisällyttämistä koskevan edellä mainitun kriteerin ( 58 ) lisäksi merkitykselliseksi katsottuihin arviointiperusteisiin kuuluu myös ”erikielisten ilmaisujen ’merkityssisällön läheisyys’”. Täsmennän, että unionin tuomioistuin on erottanut tämän kriteerin ”toisiaan muistuttamisesta lausuntatavan ja ulkoasun osalta” ja liittänyt sen muiden kriteereiden tavoin kuluttajien käsityksen tutkimiseen, joten kuluttajien käsitykset näyttävät todellakin olevan ”mielleyhtymän” toteamisen keskeinen ja tarpeellinen edellytys. ( 59 )

60.

Katson näin ollen, että selvitettäessä, onko kyseessä asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitettu ”mielleyhtymä”, ainoa ratkaiseva kriteeri on se, syntyykö ”kuluttajalle – – tuotteen nimen yhteydessä mielikuva tavarasta, jolla on suojattu nimitys”, ( 60 ) mikä kansallisen tuomioistuimen on arvioitava ottaen tarvittaessa huomioon joko suojatun nimityksen osittainen sisällyttäminen riitautettuun nimitykseen tai toisiaan muistuttaminen lausuntatavan ja ulkoasun osalta taikka merkityssisällön läheisyys.

61.

Sitä vastoin ei olisi mielestäni tässä tulkittavien säännösten edellä mainittujen tavoitteiden ( 61 ) mukaista hyväksyä niin epätäsmällistä ja laajaa kriteeriä kuin se toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitettu kriteeri, jonka mukaan ”riidanalainen merkin osa herättää kohdeyleisössä jonkinlaisen mielleyhtymän rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen”. ( 62 )

62.

Kun lisäksi otetaan huomioon kyseisen 16 artiklan rakenne, on varmistettava, samoin kuin olen sen a alakohdan osalta ilmaissut, ( 63 ) että sen b alakohtaa ei tulkita tavalla, joka johtaisi siihen, että jälkimmäisellä säännöksellä puututtaisiin sitä kyseisessä artiklassa seuraavien säännösten eli c ja d alakohdan soveltamisalaan; nämä säännökset koskevat tilanteita, joissa yhteys suojattuun maantieteelliseen merkintään on vieläkin heikompi kuin ”mielleyhtymä” siihen.

63.

Siltä osin kuin on lopuksi kyse asetuksen N:o 110/2008 ja erityisesti sen 16 artiklan laajemmasta asiayhteydestä, Klotz huomauttaa perustellusti, että jos unionin tuomioistuin katsoisi, että ”mielleyhtymän” olemassaolon toteamiseksi on riittävää, että syntyy minkälainen mielleyhtymä tahansa, tämä laajentaisi kyseisen asetuksen soveltamisalaa ennalta arvaamattomalla tavalla ja aiheuttaisi merkittäviä riskejä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, kun otetaan huomioon, että mainitussa asetuksessa säädetyn kaltainen teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojaaminen ( 64 ) on yksi mahdollinen oikeuttamisperuste kyseisen vapauden rajoittamiselle. ( 65 )

64.

Tarkemmin sanottuna, jos mainitun 16 artiklan b alakohdassa maantieteelliselle merkinnälle, tässä tapauksessa Scotch Whisky, myönnetty suoja olisi laajennettavan koskemaan sellaisen ilmauksen käyttöä, joka ei ole lainkaan sen kanssa analoginen, kyseisessä säännöksessä säädetty kielto kattaisi myös tuotteet tai tavaramerkit, joissa ei millään tavoin viitata mainitun merkinnän sanamuotoon. Kuten Alankomaiden hallitus toteaa, tästä seuraisi, että muista maista kuin ”Yhdistyneestä kuningaskunnasta (Skotlannista)” ( 66 ) lähtöisin olevan viskin tuottajien mahdollisuudet erottautua omien tuotteidensa tai tavaramerkkiensä avulla supistuisivat huomattavasti. ( 67 )

65.

Näin ollen ehdotan, että toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan vastataan, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä kielletty ”mielleyhtymä” rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään ei edellytä, että riidanalainen nimitys välttämättä muistuttaa lausuntatavaltaan ja ulkoasultaan asianomaista merkintää, mutta ei kuitenkaan ole riittävää, että kyseinen nimitys saattaa herättää asianomaisessa kuluttajassa jonkinlaisen mielleyhtymän suojattuun merkintään tai siihen liittyvään maantieteelliseen alueeseen. Tällaisen toisiaan muistuttamisen puuttuessa on otettava huomioon asianomaisen merkinnän ja riitautetun nimityksen välinen mahdollinen merkityssisällön läheisyys edellyttäen, että tämä läheisyys on omiaan synnyttämään kuluttajalle mielikuvan tuotteesta, jolla on mainittu merkintä.

66.

Tämän päätelmän täytäntöönpanosta pääasian yhteydessä muistutan, että sen arvioiminen, onko tässä tapauksessa kyseessä mainitun 16 artiklan b alakohdassa tarkoitettu mielleyhtymä, on ainoastaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen eikä unionin tuomioistuimen tehtävä, ( 68 ) vaikka jälkimmäinen voikin esittää täsmennyksiä ohjatakseen kansallisia tuomioistuimia arvioinnissa. ( 69 )

67.

Tältä osin huomautan, että viitattuaan pääasian asianosaisten väitteisiin ( 70 ) ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, että sana ”glen” on alkuperältään gaelinkielinen ja merkitsee kapeaa laaksoa ja että Scotch Whiskyä eli skotlantilaisperäistä viskiä valmistavista 116 tislaamosta 31 on nimetty sen glenin mukaan, jossa ne sijaitsevat. Kyseinen tuomioistuin korostaa, että on kuitenkin myös Skotlannin ulkopuolella valmistettuja viskejä, joiden nimeen sisältyy sana ”glen”, kuten kanadalainen Glen Breton ‑viski, ( 71 ) irlantilainen Glendalough ja saksalainen Glen Els. ( 72 ) Lisäksi kansallinen tuomioistuin viittaa TSWA:n esittämään ja Klotzin kiistämään kyselytutkimukseen, josta ilmenee etenkin, että 4,5 % kyselyyn osallistuneista saksalaisista viskin kuluttajista ilmoitti, että sana ”glen” tuo heidän mieleensä skotlantilaisen viskin tai jotakin skotlantilaista.

68.

Näiden seikkojen perusteella yhdyn komission näkökantaan, jonka mukaan ei ole varmaa, vallitseeko pääasian kaltaisissa olosuhteissa suojatun maantieteellisen merkinnän ja riitautetun nimityksen välillä riittävä merkityssisällön läheisyys, jotta jälkimmäisen voitaisiin katsoa synnyttävän asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun ”mielleyhtymän” edelliseen. ( 73 ) Tältä osin ainoastaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, tuleeko eurooppalaisen keskivertokuluttajan ( 74 ) mieleen välittömästi Scotch Whisky sellaisen vastaavan tuotteen yhteydessä, josta käytetään nimitystä Glen, huolimatta siitä, että jälkimmäisen valinta viskin nimeksi ei epäilemättä ole täysin sattumaa. ( 75 ) Vaikka kyseinen tuomioistuin katsoisikin, että kuluttajat yhdistävät sanan Glen järjestelmällisesti viskiin, tarvittava läheinen yhteys skotlantilaiseen viskiin ja siis välttämätön läheisyys merkinnän Scotch Whisky kanssa saattaa silti puuttua.

69.

Toisen ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa on esitetty unionin tuomioistuimelle vain siltä varalta, että tämä toteaa, että toisiaan muistuttaminen lausuntatavan ja ulkoasun osalta ei ole välttämätöntä ja että pelkkä jonkinlainen mielleyhtymä kyseessä olevaan rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään tai maantieteelliseen alueeseen saattaa olla riittävä, jotta voidaan todeta asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitettu ”mielleyhtymä” kyseiseen merkintään.

70.

Kun otetaan huomioon vastaus, jota suosittelen annettavaksi tämän kysymyksen ensimmäiseen osaan, ( 76 ) katson tarpeelliseksi ottaa kantaa sen toiseen osaan.

71.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko sen määrittämiseksi, onko konkreettisesti kyseessä mainitun 16 artiklan b alakohdan nojalla kielletty ”mielleyhtymä”, tarkasteltava merkin riidanalaista osaa erillään vai onko otettava huomioon myös kyseisen osan käyttöympäristö erityisesti silloin, kun sen yhteydessä on tietoja, joilla asianomainen tuote irrotetaan tietystä paikasta ja joissa täsmennetään tuotteen oikea alkuperä. ( 77 )

72.

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa ilmoitetaan nimenomaisesti, että ”mielleyhtymät” ovat kiellettyjä, ”vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty”, ja että tämä täsmennys saattaa olla esteenä riidanalaisen osan asiayhteyden huomioon ottamiselle. Kansallisen tuomioistuimen mukaan tämä ei kuitenkaan välttämättä sulkisi pois tällaista huomioon ottamista ”tutkittaessa sitä ennen sitä, onko kyseessä ylipäätään ’mielleyhtymä’”.

73.

Alankomaiden hallitus katsoo toisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen osaan ehdottamansa vastauksen perusteella, että kysymyksen toisen osan yksityiskohtaisempi käsittely ei ole tarpeen. Klotz väittää, että riidanalaisen maininnan asiayhteys olisi otettava huomioon mainitun 16 artiklan b alakohtaa sovellettaessa. ( 78 ) Italian hallituksen mukaan näin saattaa olla, mutta ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä olisi mainitun säännöksen nojalla laiton mielleyhtymä silloinkin, kun kyseessä olevan tuotteen täsmällinen lähtöpaikka mainitaan kyseisessä tuotteessa nimenomaisesti. TSWA, Kreikan ja Ranskan hallitukset sekä komissio katsovat pääasiassa, että ”mielleyhtymän” olemassaoloa arvioitaessa asianomaisen tuotteen etikettiin ja pakkaukseen sisältyvillä lisätiedoilla ( 79 ) ei voi olla mitään merkitystä silloinkaan, kun riidanalaisen osan yhteydessä on tietoja tuotteen oikeasta alkuperästä. Yhdyn tähän jälkimmäiseen näkemykseen jäljempänä esittämistäni syistä.

74.

Ensinnäkin asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdan sanamuodosta ilmenee mielestäni yksiselitteisesti, että ”tuotteen oikean alkuperän” saattaminen asianomaisten kuluttajien tietoon ei ole seikka, jonka avulla voitaisiin oikaista riitautetun nimityksen harhaanjohtava luonne ja siten sulkea pois mahdollisuus, että sen voitaisiin katsoa aiheuttavan kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”mielleyhtymän”.

75.

Muut mainitussa b alakohdassa esitetyt täsmennykset, jotka koskevat tilanteita, joissa suojattua maantieteellistä merkintää käytetään käännettynä tai siihen on liitetty lieventävä ilmaisu, ( 80 ) vahvistavat mielestäni tulkinnan, jonka mukaan tämän määrittelyn kannalta ei ole merkitystä, annetaanko asianomaisen tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai pakkausmerkinnöissä taikka pakkauksessa ( 81 ) täydentäviä tietoja sen lähtöpaikasta.

76.

Toiseksi olen TSWA:n, Ranskan hallituksen ja komission tavoin sitä mieltä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee oppeja, jotka tukevat mainittua tulkintaa.

77.

Unionin tuomioistuin on näet selvästi todennut, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetun ”mielleyhtymän””luonnehdintaa ei – – muuta” mainitun 16 artiklan b alakohdassa nimenomaisesti mainittujen, etenkään tuotteen oikeaa alkuperää koskevien mainintojen mahdollinen käyttö. ( 82 )

78.

Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että vaikka asianomaisten tuotteiden välillä ei olisi mitään sekaannusvaaraa kohdeyleisössä, tämä ei voi estää sitä, että kyseessä katsotaan olevan ”mielleyhtymä”. ( 83 )

79.

Näin ollen sellaisen nimityksen käyttöä, jonka katsotaan synnyttävän kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”mielleyhtymän” mainitun asetuksen liitteessä III rekisteröityyn maantieteelliseen merkintään, ei kuitenkaan voida sallia siihen tuotteeseen, josta kyseistä laitonta nimitystä käytetään, liittyvien erityisten olosuhteiden perusteella tai sillä perusteella, ettei ole olemassa sekaannusvaaraa sellaisen tuotteen kanssa, josta mainittua maantieteellistä merkintää käytetään pätevästi. ( 84 ) Kansallisella tuomioistuimella ei siis ole tältä osin tilannesidonnaista harkintavaltaa. ( 85 )

80.

Tarkemmin sanottuna tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että mainitun 16 artiklan b alakohdan kannalta ei ole merkitystä sillä seikalla, että riidanalainen nimitys vastaa yrityksen ja/tai tuotteen valmistuspaikan nimeä, ( 86 ) kuten Klotz tuo esiin selittäen, että nimitys Glen Buchenbach on sanaleikki, joka muodostuu pääasiassa kyseessä olevan juoman alkuperäpaikan nimestä (Berglen) ja paikallisen joen nimestä (Buchenbach). ( 87 )

81.

Unionin tuomioistuin on myös täsmentänyt, että se seikka, että riidanalaisella nimityksellä viitataan valmistuspaikkaan, jonka sen jäsenvaltion kuluttajat, jossa tuote valmistetaan, tuntevat, ei ole asian kannalta merkityksellinen arvioitaessa mainitussa b alakohdassa tarkoitetun ”mielleyhtymän” käsitettä, koska kyseisellä säännöksellä suojataan rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät mielleyhtymiltä koko unionin alueella, ja kun otetaan huomioon tarve varmistaa mainittujen merkintöjen tehokas ja yhtenäinen suojaaminen kyseisellä alueella, siinä tarkoitetaan kaikkia kyseisen alueen kuluttajia. ( 88 )

82.

Tämä merkityksettömyys pätee mielestäni myös tilanteessa, jossa viittaus tuotteen valmistuspaikkaan sisältyy paitsi itse riidanalaiseen nimitykseen myös sitä täydentäviin mainintoihin, ( 89 ) kuten nyt esillä olevassa asiassa näyttää olevan.

83.

Ehdotan näin ollen, että toisen ennakkoratkaisukysymyksen toiseen osaan vastataan, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan b alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä kielletyn ”mielleyhtymän” olemassaolon toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon lisätietoja, jotka ovat riidanalaisen merkin rinnalla asianomaisen tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä, etenkään kyseisen tuotteen oikeaa alkuperää koskevia lisätietoja.

84.

Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellä unionin tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, onko sen määrittelemiseksi, onko kyseessä asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdassa tarkoitettu ”väärä tai harhaanjohtava merkintä – –, joka voi antaa väärän kuvan – – alkuperästä”, tarpeen ottaa huomioon riidanalaisen maininnan käyttöympäristö, etenkin silloin, kun kyseisen maininnan yhteydessä on asianomaisen tuotteen oikeaan alkuperään liittyvä merkintä.

85.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selittää pohtivansa, onko harhaanjohtavan lähtöpaikkaa koskevan merkinnän olemassaolon selvittämiseksi pääasiassa otettava huomioon ainoastaan merkin riidanalainen osa eli Glen vai onko niin ikään otettava huomioon kyseisen osan asiayhteys. Tähän yhteyteen kuuluu nyt käsiteltävässä asiassa erityisesti ilmaisu Buchenbach, joka riitautetussa nimityksessä seuraa ilmaisua Glen, sekä muut etiketissä olevat maininnat, joilla tuote kyseisen tuomioistuimen mukaan irrotetaan tietystä paikasta. ( 90 )

86.

Tässä yhteydessä Klotz, komissio ja Alankomaiden hallitus ( 91 ) katsovat, että sen arvioimiseksi, onko kyseessä 16 artiklan c alakohdassa tarkoitettu ”väärä tai harhaanjohtava merkintä”, on otettava huomioon riidanalaisen merkin asiayhteys ja erityisesti tarkasteltava etikettiä kokonaisuudessaan. Italian hallituksen mukaan mainitun yhteyden tutkimisella ei voida sulkea pois sitä, että kyseessä saattaa olla harhaanjohtava merkintä, vaikka sen yhteydessä olisikin maininta tuotteen oikeasta alkuperästä. TSWA sekä Kreikan ja Ranskan hallitukset väittävät, että mainitulla yhteydellä ei ole merkitystä sovellettaessa kyseistä säännöstä, vaikka kyseisen osan yhteydessä olisikin tietoja tuotteen oikeasta alkuperästä. Yhdyn tähän jälkimmäiseen näkemykseen jäljempänä esittämistäni syistä.

87.

Ensinnäkin asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdan sanamuodon osalta korostan heti aluksi, että kyseisessä säännöksessä ei lainkaan viitata tietoihin, jotka mahdollisesti ympäröivät ja täydentävät tai jopa korjaavat riidanalaista nimitystä.

88.

Toiseksi komissio väittää, mielestäni virheellisesti, että ”sekä adjektiivi ’muu’ että kollektiivinen maininta ’tuotteen kuvaus, esittely tai merkinnät’ osoittavat yksiselitteisesti, että kaikki alkuperämerkinnät sekä kollektiivisesti kuvaus, esittely ja merkinnät on otettava kokonaisuudessaan huomioon”, joten pääasiassa olisi otettava arvioinnissa huomioon kaikki etiketissä mainitut tiedot.

89.

Tältä osin huomautan, että kyseisen 16 artiklan saksankielisessä ( 92 ) versiossa a ja b alakohta, jotka alkavat sanalla ”jede [jokainen]”, jota seuraa yksikkömuoto, on kylläkin muotoiltu eri tavoin kuin saman artiklan c ja d alakohta, joissa käytetään ilmausta ”alle [kaikki]”, jota seuraa monikkomuoto, ja tämä rakenne saattaisi ehkä viitata kahden jälkimmäisen alakohdan osalta ajatukseen kokonaisuudesta.

90.

Tätä kyseisessä 16 artiklassa mainittujen eri tapausten sanamuotojen vaihtelua ei kuitenkaan esiinny muissa kieliversioissa, joissa ilmaisu, joka merkitsee olennaisesti ”jokainen” ja jota käytetään sekä mainitun artiklan c alakohdan että sen a, b ja d alakohdan alussa, ei nähdäkseni suinkaan merkitse, että kaikki tässä tapauksessa etiketissä olevat tiedot olisi tutkittava sen arvioimiseksi, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne erityisesti kyseisessä c alakohdassa säädetyn kiellon soveltamisalaan. ( 93 )

91.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla Euroopan unionin kielillä laaditut versiot, ja erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä tai määräystä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa se on, ( 94 ) joten nämä kriteerit saavat minut puoltamaan komission ehdottamaan tulkintaan nähden vastakkaista tulkintaa. ( 95 )

92.

Ilmaisun ”väärät tai harhaanjohtavat merkinnät, – – joita käytetään tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä” osalta en näe sen paremmin, miten komissio tämän luettelon, jossa lisäksi käytetään konjunktiota ”tai” ( 96 ) – jolla yleensä ilmaistaan vaihtoehtoa –, perusteella päättelee, että olisi toteutettava ”kollektiivinen” arviointi, jossa olisi otettava huomioon kaikki riidanalaisen merkin yhteydessä esiintyvät, asianomaista tuotetta koskevat tiedot sen määrittämiseksi, onko mainitussa merkissä todella kyseessä asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdassa tarkoitettu ”väärä tai harhaanjohtava merkintä”. ( 97 )

93.

Lisäksi Klotz nojautuu ilmaisuun ”voi antaa väärän kuvan – – alkuperästä”, jota käytetään mainitun 16 artiklan c alakohdan lopussa. Hän väittää, että mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että kyseisen artiklan b alakohdassa tarkoitetun ”mielleyhtymän” olemassaolon toteamiseksi on syytä viitata tavanomaisesti valistuneen ja kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan konkreettiseen kokonaiskäsitykseen, ( 98 ) sama pätee sitäkin suuremmalla syyllä arvioitaessa sitä, onko kyseessä mainitussa c alakohdassa tarkoitettu ”väärä tai harhaanjohtava merkintä”. Tämä väite ei kuitenkaan ole mielestäni perusteltu, kun otetaan huomioon toisen ennakkoratkaisukysymyksen toiseen osaan ehdottamani vastaus. ( 99 )

94.

Henkilökohtaisesti katson, että jos unionin lainsäätäjä olisi tosiasiallisesti halunnut mahdollistaa sen, että merkintä, joka on jo sinänsä väärä tai harhaanjohtava kyseisen asetuksen 16 artiklan c alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä, voitaisiin kuitenkin sallia mainittua merkintää ympäröivien lisätietojen perusteella, tällaisesta kyseisen säännöksen soveltamisalan rajoituksesta olisi säädetty nimenomaisesti, etenkin asetetut suojelutavoitteet huomioon ottaen. ( 100 )

95.

Toiseksi, kun on kyse mainitun 16 artiklan c alakohdan ympäristöstä, yhdyn komission näkemykseen siltä osin kuin se toteaa, että kyseisessä säännöksessä mainittu tilanne on erotettava saman artiklan a ja b alakohdassa mainituista tilanteista, ( 101 ) mutta omasta puolestani katson, että kyseisen c alakohdan yleisestä rakenteesta ei seuraa, että siinä tarkoitetussa tapauksessa etikettiä olisi välttämätöntä tarkastella kokonaisuudessaan.

96.

Kuten julkisasiamies Campos Sánchez-Bordona on korostanut asetuksen N:o 110/2008 16 artiklaan nähden analogisen unionin oikeuden säännöksen ( 102 ) osalta, katson, että tämä artikla sisältää asteittaisen kiellettyjen menettelyjen luettelon, jossa c alakohta todellakin poikkeaa sitä edeltävistä kahdesta säännöksestä. Kun näet mainitun 16 artiklan a alakohta koskee ainoastaan suojatun maantieteellisen merkinnän käyttöä ja sen b alakohta väärinkäyttöä, jäljittelyä ja mielleyhtymiä, c alakohdassa suojattua alaa laajennetaan sisällyttämällä siihen ”merkinnät” (toisin sanoen kuluttajille annettavat tiedot), jotka ovat asianomaisen tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä ja joiden määritellään antavan ”väärän tai harhaanjohtavan” kuvan tuotteen yhteyksistä suojattuun maantieteelliseen merkintään siitä huolimatta, että ne eivät varsinaisesti synnytä mielleyhtymää jälkimmäiseen merkintään. ( 103 )

97.

Mielestäni tästä mainitun 16 artiklan a, b ja c alakohdan välisestä sanamuodon ja ulottuvuuden täten todetusta erosta ei kuitenkaan voida päätellä, että viimeksi mainittua alakohtaa olisi välttämättä tulkittava siten, että kaikki muut etenkin asianomaisen tuotteen etiketissä olevat tiedot olisi otettava huomioon sen arvioimiseksi, onko riidanalainen nimitys kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”väärä tai harhaanjohtava merkintä”. Minusta vaikuttaa päinvastoin siltä, että arvioinnissa on syytä keskittyä riidanalaiseen nimitykseen sellaisenaan erillään tarkasteltuna, ilman että sen läheisyydessä mainitut tiedot voisivat asettaa tällaisen määrittelyn kyseenalaiseksi, koska muuten mainitun c alakohdan, jota on mielestäni pikemminkin tarkoitus soveltaa laajasti, kuten seuraavassa esitän, tehokkuus vaarantuisi ellei jopa häviäisi.

98.

Kolmanneksi on niin, että asetuksen N:o 110/2008 yleisten ja tarkasteltavien säännösten erityisten tavoitteiden huomioon ottaminen tukee esittämääni tulkinta.

99.

Kuten olen jo maininnut, ( 104 ) asetuksen N:o 110/2008 ja etenkin sen 16 artiklan säännösten tavoitteena on nähdäkseni suojata kyseisen asetuksen liitteessä III rekisteröidyt maantieteelliset merkinnät sekä kuluttajien eduksi, sillä heitä ei saa johtaa sopimattomilla merkinnöillä harhaan, että niiden talouden toimijoiden eduksi, joille koituu korkeampia kustannuksia sellaisten tuotteiden laadun takaamisesta, joissa näitä merkintöjä voidaan käyttää, sillä näitä toimijoita on suojattava epäreilulta kilpailulta.

100.

Erityisesti mainitun 16 artiklan c alakohdan osalta minusta vaikuttaa siltä, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut antaa sille riittävän laaja soveltamisala edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Katson näet Ranskan hallituksen tavoin, että kyseisessä säännöksessä käytetty ilmaisu ”muut – – merkinnät” voi sisältää minkä tahansa tyyppisen viitteen tai merkin, etenkin tekstin, kuvan tai pakkauksen, joka voi antaa tietoja tuotteen ominaisuuksista. Lisäksi kyseisessä c alakohdassa sijainnista esitetyn joustavan muotoilun ( 105 )ansiosta voidaan mielestäni katsoa, että mikä tahansa siinä mainituista kolmesta alustasta, tässä tapauksessa asianomaisen juoman etiketissä oleva maininta, saattaa yksinään ”antaa väärän kuvan – – alkuperästä” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen kyseessä olevan tuotteen muiden pakkausmerkintöjen sisältö ei voi mielestäni toimia vastapainona riitautetun merkinnän mahdollisesti väärälle tai harhaanjohtavalle luonteelle silloinkaan, kun jälkimmäisen yhteydessä on tieto tuotteen oikeasta alkuperästä.

101.

Toisin sanoen on niin, kuten Ranskan hallitus korostaa, että mainittujen tavoitteiden saavuttaminen vaarantuisi, jos maantieteellisten merkintöjen suojaa voisi rajoittaa se seikka, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohdassa tarkoitetun, itsessään väärän tai harhaanjohtavan merkinnän rinnalla on täydentäviä tietoja, sillä tämän tulkinnan hyväksyminen merkitsisi, että tällaisen merkinnän käyttö sallittaisiin, jos sen yhteydessä on oikeita tietoja, jotka tavallaan korvaisivat kyseisen merkinnän harhaanjohtavuuden.

102.

Siltä osin kuin on kyse asetuksella (EU) N:o 1169/2011 ( 106 ) kumottuun direktiiviin 2000/13/EY ( 107 )liittyvän oikeuskäytännön soveltamisesta tähän tapaukseen, mitä komissio nähdäkseni ehdottaa, ( 108 ) epäilen lisäksi, onko sen soveltaminen tähän tapaukseen todella aiheellista kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi.

103.

Asetuksella N:o 110/2008, jota tässä pyydetään tulkitsemaan, on näet eri kohde kuin direktiivillä 2000/13, sillä jälkimmäisellä säännellään yleisesti ja horisontaalisesti ( 109 )”elintarvikkeiden merkintöjä sekä tietyiltä osin elintarvikkeiden esillepanoa ja mainontaa” ( 110 ), kun taas myöhemmin annetulla asetuksella N:o 110/2008 säännellään erityisesti ja vertikaalisesti ”tislattujen alkoholijuomien määritelmiä, kuvausta, esittelyä, merkintöjä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista”. ( 111 ) Tästä seuraa, että sekä näiden kahden oikeudellisen välineen antaman suojan tavoitteissa että sen laajuudessa on eroja, jotka on mielestäni otettava huomioon huolimatta siitä, että maantieteellisten nimitysten merkinnät tällaisten juomien etiketeissä saattavat toisinaan kuulua samanaikaisesti niiden kummankin soveltamisalaan. ( 112 )

104.

Erityisesti direktiivin 2000/13 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan sanamuodosta, jota komission huomautuksissaan mainitsema oikeuskäytäntö koskee, katson, että kyseisen säännöksen sisältö, joka koskee ”hyviä tiedotuskäytänteitä”, ( 113 ) ei tosiasiallisesti vastaa edes pääosinkaan asetuksen N:o 110/2008 sen 16 artiklan c alakohdan sisältöä, joka koskee ”maantieteellisten merkintöjen suojaa” ( 114 ) ja jota kolmas tässä esitetty kysymys koskee.

105.

Huomautan lisäksi, että kyseisessä oikeuskäytännössä on sinänsä puollettu riidanalaisen tilanteen tarkastelua, mukaan lukien kaikki asianomaisen tuotteen pakkausmerkinnöissä esiintyvät tiedot ( 115 ) ja jopa tietyt tosiasiallisesti ulkoiset seikat, ( 116 ) sen arvioimiseksi, onko nimitys omiaan johtamaan kuluttajia harhaan, ( 117 ) mutta tämä koskee kuitenkin ainoastaan mainintoja, joita ei ole rekisteröity unionin tasolla suojatuksi alkuperänimitykseksi tai maantieteelliseksi merkinnäksi, ( 118 ) eikä tällainen tilanne vastaa nyt käsiteltävän tapauksen olosuhteita, joissa on kyseessä tämänluonteinen suoja. Minusta ei siis vaikuta aiheelliselta käyttää tällaisessa yhteydessä mainittuun oikeuskäytäntöön perustuvaa analogista päättelyä.

106.

Näin ollen ehdotan, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että asetuksen N:o 110/2008 16 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä kielletyn ”väärän tai harhaanjohtavan merkinnän” olemassaolon toteamiseksi ei ole tarpeen ottaa huomioon lisätietoja, jotka ovat riidanalaisen merkin rinnalla asianomaisen tuotteen kuvauksessa, esittelyssä tai merkinnöissä, etenkään kyseisen tuotteen oikeaa alkuperää koskevia lisätietoja.

107.

Nyt käsiteltävän tapauksen osalta ja kun otetaan huomioon jo esitetyt kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välisen toimivallan jaon periaatteet, ( 119 ) totean vain, että jos unionin tuomioistuin valitsee edellä ehdottamani tulkinnan, epäilen, onko mainittua kieltoa syytä soveltaa pääasian kaltaisissa olosuhteissa, koska riidanalaisella ilmauksella Glen ei ole riittävän suoria ja läheisiä yhteyksiä kyseessä olevaan suojattuun maantieteelliseen merkintään Scotch Whisky eikä edes siihen maahan, johon kyseinen merkintä liittyy, eli ”Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (Skotlanti)”, jotta kyseisen ilmauksen katsottaisiin muodostavan ”väärän tai harhaanjohtavan merkinnän – –, joka voi antaa väärän kuvan – – alkuperästä”. ( 120 )

108.

Toissijaisesti siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin tulkitsee mainittua c alakohtaa siten, että tutkimuksen olisi katettava kaikki riidanalaista merkkiä ympäröivät tiedot, katson, että tämän tutkimuksen pitäisi sitä suuremmalla syyllä loogisesti johtaa samaan konkreettiseen lopputulokseen. Jos näet nyt käsiteltävässä tapauksessa otettaisiin huomioon kaikki etiketissä olevat tiedot, joissa nimenomaisesti mainitaan kyseessä olevan tuotteen täsmällinen alkuperä, kuten komissio huomauttaa, on vaikea ajatella, että ilmauksen Glen käytön katsottaisiin kuuluvan kyseisessä säännöksessä säädetyn kiellon soveltamisalaan. ( 121 )

109.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Landgericht Hamburgin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: