10.10.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

C 371/20

Kanne 5.8.2016 – Italia v. komissio

(Asua T-437/16)

(2016/C 371/22)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: G. Palmieri ja valtionasiamies P. Gentili)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan avointa kilpailua koskevan ilmoituksen EPSO/AD/322/16, joka koskee sellaisen varallaololuettelon laatimista, josta voidaan ottaa myöhemmin palvelukseen 86 hallintovirkamiestä (AD 5 ja 7) tarkastuksen alalla, ja joka julkaistiin 12.5.2016Euroopan unionin virallisessa lehdessä nro C 171 A

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 263, SEUT 264 ja SEUT 266 artiklan rikkomiseen.

—

Komissio ei ole ottanut huomioon sen unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P antaman tuomion oikeusvoimaa, jonka mukaan kilpailuilmoitukset, joiden mukaan niitä kieliä, jotka unionin yleisiin kilpailuihin osallistuvat henkilöt voivat ilmoittaa toisena kielenä, voivat olla vain englanti, ranska ja saksa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 342 artiklan ja Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annetun asetuksen N:o 1/58 (EYVL 1958, 17, s. 385) 1 ja 6 artiklan rikkomiseen.

—	Kantaja väittää tältä osin, että kun komissio katsoi, että unionin avoimiin kilpailuihin osallistuvat henkilöt voivat valita toiseksi kieleksi vain kolme kieltä, se antoi käytännössä uuden toimielinten kieliä koskevan säännöstön ja loukkasi neuvostolla tällä alalla olevaa yksinomaista toimivaltaa.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu EY 12 artiklan (nykyään SEUT 18 artikla), Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan, SEU 6 artiklan 3 kohdan, virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 ja 3 kohdan, asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan sekä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 27 artiklan toisen kohdan ja 28 artiklan f alakohdan rikkomiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että komission soveltama kieliä koskeva rajoitus on syrjivä, sillä edellä mainittujen säännösten ja määräysten mukaan unionin kansalaisille ja toimielinten virkamiehille ei saa asettaa kieliä koskevia rajoituksia, joista ei ole säädetty yleisesti ja objektiivisesti asetuksen N:o 1/58 6 artiklassa tarkoitetuissa toimielinten työjärjestyksissä, joita ei ole tähän mennessä tehty; niillä kielletään myös ottamasta käyttöön tällaisia rajoituksia, jollei se ole yksikön erityisen ja perustellun edun mukaista.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu EU 6 artiklan 3 kohdan rikkomiseen siltä osin kuin siinä vahvistetaan luottamuksensuojan periaate jäsenvaltioiden yhteisestä valtionsääntöperinteestä johtuvana perusoikeutena.

—

Kantaja väittää tältä osin, että komissio on loukannut kansalaisten perusteltua luottamusta mahdollisuuteen valita toiseksi kieleksi mikä tahansa unionin kieli, kuten on tehty jatkuvasti vuoden 2007 loppuun ja kuten unionin tuomioistuimen asiassa C-566/10 P antamassa tuomiossa on arvovaltaisesti vahvistettu.

Viides kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön ja niiden sääntöjen rikkomiseen, jotka liittyvät läheisesti kilpailuilmoitusten luonteeseen ja tarkoitukseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että kun komissio rajoitti edeltä käsin ja yleisesti niiden kielien määrän kolmeen, jotka voidaan valita toiseksi kieleksi, se tarkasti itse asiassa kilpailuilmoitusvaiheessa ja osallistumisedellytyksiä asettaessaan jo etukäteen hakijoiden kielitaidon, mikä olisi suoritettava sitä vastoin vasta kilpailussa. Tällä tavalla kielitaidosta tulee ratkaiseva tekijä ammatilliseen osaamiseen nähden.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu SEUT 18 artiklan ja 24 artiklan 4 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, asetuksen N:o 1/58 2 artiklan ja virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan rikkomiseen.

—

Kantaja väittää tältä osin, että sillä, että kilpailuilmoituksessa määrättiin, että osallistumishakemus on välttämättä toimitettava englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, ja että EPSO lähettää samalla kielellä hakijoille kilpailun edistymiseen liittyvät viestit, on loukattu Euroopan kansalaisten oikeutta käyttää omaa kieltään toimielinten kanssa, ja se on johtanut siihen, että henkilöitä, jotka eivät osaa hyvin kyseistä kolmea kieltä, syrjitään.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1/58 1 ja 6 artiklan, virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan, 28 artiklan f alakohdan ja liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja SEUT 296 artiklan 2 kohdan (perustelujen puuttuminen) rikkomiseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Tosiseikkojen huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla.

—

Kantaja väittää tältä osin, että komissio on perustellut kielten rajoittamista kolmeen kieleen vaatimuksella siitä, että uudet työntekijät pystyvät heti kommunikoimaan keskenään toimielinten sisällä. Tällä perustelulla vääristellään tosiseikkoja, koska ei ole osoitettu että kyseessä olevia kolmea kieltä käytetään eniten eri kieliryhmien välisessä kommunikoinnissa toimielinten sisällä, ja se on suhteeton rajoittaessaan perusoikeutta, jonka mukaan kieleen perustuva syrjintä on kiellettyä.